>Mode:Read-RKSivut/sivut/huhut: Hukanmaa1>Mode:True-RKSivut/sivut/huhut: Hukanmaa1

huhut: Hukanmaa1

Versio 1

----------------------------------------------
Nykyinen sivu

HUHUJA PELIIN HUKANMAA 1: VELI VELJEÄ VASTAAN

HUHUJA PELIIN HUKANMAA 1: VELI VELJEÄ VASTAAN

----------------------------------------------




Tietoa ja huhuja koskien Hukanmaan viimeisintä
vuotta:

Tietoa ja huhuja koskien Hukanmaan viimeisintä
vuotta:



Viime syksynä Hukanmaalla saatiin varsin hyvä
sato.
Suurkiven isännän torpparit tosin valittivat,
että halla ehti korjata heidän viljaansa ennen
heitä, kun Suurkivien viljaakin päästiin
keräämään vasta kovin myöhään.
Suurkivi ei, tavalliseen tapaansa, torppareiden
valituksille korvaansa lotkauttanut.
Joka tapauksessa kun Juulius Hukanpään miehet
kävivät viljasatoa laskemassa, niin selvästi
paremman sadon suurtilalliset, kuten Suurkivi,
Mallasranta ja Usvakumpu saivat, kuin torpparit
per peltoala.

Sadonkorjuujuhlia pidettiin eri tiloilla.
Antti Mylläri osallistui niihin innolla, mutta
Myllärin vaimoa ei nähty yhdessäkään juhlassa.
Sen sijaan rouva nähtiin, taas kerran, silmäkulma
mustana kotipirtin kaivolla.
Sanotaan Myllärin alkavan hermostua tosissaan,
kun lasta ei vaan tule.

Hukanmaan papitar Liinatar Hallasuo kävi myös
monessa juhlassa pitämässä moraalia kunniassa.
Papittarelle itselleen maistuivat juhlajuomat
hyvin, mutta eihän hän nyt oikeasti ollut
humalassa, kai.
Hyvin ja arvolleen sopivasti hän kyllä
käyttäytyi.
Tiedetään myös kertoa, että papitar olisi tehnyt
jo kymmenen vuotta sitten siveyslupauksen, minkä
vuoksi hän on yhä naimaton, vaikkei kirkko sitä
papeiltaan vaadikaan.

Kylähullu Pietu oli myös vakiovieras monissa
juhlissa.
Pietulle maistui niin ruoka kuin juhlajuomakin ja
jotkut sanoivat hänen puhuneen paljon
selväjärkisemmin humalassa ollessaan.
Ehkäpä se viisaus on oluessa? Pietu kertoi
kuulema saaneensa vuosia sitten jonkun pienen
aarteen itseltään Eemeli Hukanpäältä, mutta kuka
hullua nyt uskoisi? Sitä paitsi ei Pietu voi olla
läheskään niin vanha, vaikkei hänen ikäänsä
tiedetäkään.

Mallasrannan tila teki jälleen valtavasti
erinomaista olutta, joka tiettävästi toi
Mallasrannan emännälle suuresti lisä rahaa,
jälleen kerran.
Mahtaakohan Suurkiven isäntä alkaa pian
pelkäämään oman asemansa Hukanmaan toisiksi
rikkaimpana puolesta? Mallasrannan oma poika
Rubert ei osallistunut sen paremmin
sadonkorjuuseen kuin sadonkorjuujuhliinkaan.
Eipä rouva Mallasrantakaan maininnut poikaansa
kertaakaan.

Antti Mylläri oli pitänyt myllystä edelleen
hyvää huolta, joten viljan jauhaminen hoitui
alkutalven kylmyyden jo hieman tuntuessa hyvin.
Mallasrannan emännän tosi kerrotaan riidelleen
Antin kanssa Myllärin vaatimista hinnoista, mutta
ainahan siitä joku valittaa.

Hukanpäistä ei juurikaan viime vuonna vielä
kuulunut, mutta huhu tietää silti kertoa, että
Eerikki Hukanpää olisi syksyn ja alkutalven
aikana riidellyt Juulius-herran kanssa
useastikin.
Kaarle Hukanpäätä ei nähty viime vuonnakaan
Hukanmaalla, mutta hänen asemiehensä Santeri kävi
joskus Hukanhampaassa.
Santeri oli kuulemma kovinkin kiinnostunut talon
piioista ja piiat hänestä.

Keskitalven juhla meni Hukanmaalla ihan
kelvollisesti, mutta kylmää oli.
Monilla torppareilla alkoi tiettävästi ruoka
vähetä selvästi jo heti keskitalven juhlan
jälkeen.

Vanha Juulius Hukanpää sairastui hieman vuoden
vaihteen jälkeen.
Aluksi luultiin hänen vain vilustuneen, mutta
sairaus vei hänet nopeasti vuoteeseen, eikä tauti
osoittanut paranemisen merkkejä.
Jotkut sanovat Kaalepin ja Maarian olleen
kovinkin iloisia, kun Juulius-herra alkoi
selvästi heiketä.

Kevättalvella alkoi olla selvää, että Juulius
Hukanpään elontaival olisi loppumassa, ja papitar
Liinatar Hallasuo alkoi viettämään yhä enemmän
aikaa Hukanhampaassa.
Keväällä Juulius-herra kuoli yön tunteina vain
papittaren ollessa hänen vierellään, sillä
Eerikki Hukanpää oli jollain hallinnollisella
matkalla.
Hän saapui kotiin vain yhtä päivää liian myöhään,
joten hän ei ehtinyt nähdä isäänsä enää elossa.
Samalla Hukanhampaaseen saapui myös Kaarle,
ritari ja sotaveteraani, ensimmäistä kertaa yli
20 vuoteen.

Papitar Hallasuo kertoi Juulius Hukanpään
nimenneen Kaarlen perijäkseen Eerikin sijaan.
Eerikki ei tätä kuitenkaan hyväksynyt, vaan ajoi
poikansa Urhon ja asemiestensä Rubertin ja Ansion
avulla Kaarlen ulos Hukanhampaasta.
Yksin liikkeellä ollut Kaarle ei asettaan
nostanut, mutta marssi sitten vanhalle Hukanpään
tilalle, joka on ollut tyhjillään kymmenisen
vuotta.
Kaarle on kertonut, että hän ei aio luopua
perinnöstään.

Kylillä on paljon väitelty siitä, että voiko
perijäksi edes nimittää ketään ohi vanhimman
pojan.
Ainahan vanhin poika on perinyt, eikö niin? Mutta
mitä se laki oikeasti sanoo? Onko kukaan
Hukanmaalla edes nähnyt mitään kirjoitettuja
lakeja, joita kuulemma on? Ja eikö kartanonherra
voi tehdä omille mailleen, kuten haluaa?
Kysymyksiä, kysymyksiä...

Kevään aikana vanhalle Hukanpään tilalle tuli
sitten muitakin, kuten Kaarlen vaimo Kristin
Hukanpää ja Kaarlen asemies Santeri.
Hukanhampaan uskollinen piika Loimu lähti pian
myös Hukanpään tilalle, sillä hän meni naimisiin
Santerin kanssa.
Loimu on nähtävästi jo raskaana, että sepä taisi
olla oikea syy puolenvaihtoon.
Vaikka eiväthän palkolliset puolia muutenkaan
valitse, ainoastaan isäntää.

Keväällä Hukanmaalla oli paikoitellen paljonkin
puutetta leivästä, mutta Suurkivi ja Mallasranta
ne vaan ansaitsivat omilla varastoillaan lisää
rahaa.
Lisäksi he alkoivat riidellä keskenään, taas.
Riitelevät kuulemma maittensa rajoista keskellä
metsää.
Niinhän ne rikkaat aina.

Antti Myllärillä oli keväällä suukopua myös
Suurkiven isännän kanssa.
Mylläri väitti Suurkiven kiskovan jauhoistaan
ylihintaa ja hän sanoi muistavansa sen, kun uutta
satoa alettaisiin jauhaa.

Kylähullu Pietu oli alkukesällä viikon kateissa,
mutta palasi sitten yhtä äkkiä kuin oli
kadonnutkin.
Metsäläisiä nähtiin poikkeuksellisen paljon
kevään aikana, joten pelättiin jo metsäläisten
vieneen Pietun.
Pietu itse ei seikkailuistaan paljoa puhunut,
kertoi vain olleensa matkalla.

Metsäläisiä on liikkunut paljon Hukanhampaan
liepeillä samoin kuin lähellä Usvakumpujen tilaa.
Kummaltakin tilalta kuitenkin kielletään
päättäväisesti kaikki huhut, että tilalla
harjoitettaisiin mitään kaupankäyntiä
metsäläisten kanssa.

Keskikesän juhla jäi tänä vuonna käytännössä
pitämättä.
Kenelläkään ei tuntunut olevan juhlamieltä, kun
epävarmuus Hukanmaan herrasta kalvoi mieltä.
Alkukesällä oli pari tappeluakin renkien kesken.
Ei voitu pukareita oikein uhata herran eteen
joutumisella, kun siitä oikeasta herasta ei nyt
ole täyttä varmuutta.
Yllättävän rauhallisesti kesä on silti mennyt.

Elonkorjuuaika alkaa lähestyä ja tunnelma
Hukanmaalla kiristyy, sillä kaikki haluavat
lähinnä tietää, kenelle ne verot nyt pitää
maksaa.
Tilalliset ovat äänekkäästi vaatineet virallista
vahvistusta, kuka on Hukanmaa herra.
Asia selvitetään kyläkäräjillä ennen
elonkorjuuta.
Toiset kertovat Kaarlen kutsuneen käräjät kokoon
ja toiset taas sanovat Eerikin olevan kutsuja.
Toisaalta, kun kerran ihan pääkaupungista asti on
Hukanmaalle lähetetty joku seurue, niin ehkä
kokouskutsukin on pääkaupungista? No lopullinen
selvyys tähän on kuitenkin saatava!



Huhuja Hukanmaan ulkopuolelta:

Keskikesällä Vuoriniityn maakunnassa, Rajakatseen
alueella käytiin tärkeitä neuvotteluja
jalokivikiltojen, pappiskuntien ja maallisen
vallan edustajien kesken.
Neuvottelujen aiheena oli etenkin läntisten
siirtokuntien tilanne, eikä ihme, onhan
siirtokunnat ja siellä tapahtuneet asiat
aiheuttaneet paljon huolta ja päänvaivaa.
Kerrotaan, että paikan päälle neuvottelupaikalle
oli saapunut barbaarikansojen edustajia, ja
heidän eräs johtajansa oli esiintynyt jonkun
Simoniden ritarin poikana.
Asiaa kuulemma tutkittiin ja harkittiin, ja nuori
mies todettiin edesmenneen Simoniden ritari
Ogatyr Boganin pojaksi.
Näin Simoniden ritarikunta sai arvokkaan
liittolaisen barbaarikansojen keskuudesta.
Itse kokouksessa pohdittiin kertoman mukaan
merisusien muodostamaa uhkaa sekä ylipappi
Paltamonin aiheuttamaa riesaa.
Mitä kokouksessa tarkalleen päätettiin, ei ole
tiedossa.

Tiedetään myöskin, että Mahtivuoren valtakunta ja
Simoniden ritarikunta on kertonut ryhtyvänsä
toimiin uuden aluevaltauksen eli siirtokunnan
perustamiseksi meren takaisille maille.
Tämä hanke tuskin jää nohvatovilaisilta
huomioimatta, ja todennäköisesti myös Nohvatov
vastaa tähän aloitteeseen omilla hankkeillaan.
Kumpikaan suunnitelma ei silti ole vielä kovin
pitkällä.
Sen sijaan molemmat valtakunnat toteuttivat
loppukesästä yhteisen sotilasoperaation
siirtokunnissa.
Niin Vardakovin sotavelhot, Simoniden ritarikunta
kuin maallinen esivaltakin laivasivat jälleen
joukkoja meren taakse, siirtokuntien alueelle.
Sotaretken tarkoituksena oli Olafin johtamien
merisusien lyöminen, yhteistyössä muutamien
barbaariheimojen kanssa.
Vielä ei ole lännestä meren takaa kantautunut
tietoa emämaahan, miten sotaretki on edennyt,
onko taisteluita käyty, ja mitä tästä kaikesta on
lopulta seurannut.

Vuoriniityn maakunnassa oli aiemmin ankara
elintarvikepula, joka on tosin sittemmin jo
helpottanut, elintarvikkeiden virratessa
pohjoiseen.
Hinnoilla keinottelua esiintyy toki edelleen,
mutta mellakoita ei ole kertoman mukaan puhjennut
enää samassa laajuudessa kuin aiemmin.


Viime syksynä Hukanmaalla saatiin varsin hyvä
sato.
Suurkiven isännän torpparit tosin valittivat,
että halla ehti korjata heidän viljaansa ennen
heitä, kun Suurkivien viljaakin päästiin
keräämään vasta kovin myöhään.
Suurkivi ei, tavalliseen tapaansa, torppareiden
valituksille korvaansa lotkauttanut.
Joka tapauksessa kun Juulius Hukanpään miehet
kävivät viljasatoa laskemassa, niin selvästi
paremman sadon suurtilalliset, kuten Suurkivi,
Mallasranta ja Usvakumpu saivat, kuin torpparit
per peltoala.

Sadonkorjuujuhlia pidettiin eri tiloilla.
Antti Mylläri osallistui niihin innolla, mutta
Myllärin vaimoa ei nähty yhdessäkään juhlassa.
Sen sijaan rouva nähtiin, taas kerran, silmäkulma
mustana kotipirtin kaivolla.
Sanotaan Myllärin alkavan hermostua tosissaan,
kun lasta ei vaan tule.

Hukanmaan papitar Liinatar Hallasuo kävi myös
monessa juhlassa pitämässä moraalia kunniassa.
Papittarelle itselleen maistuivat juhlajuomat
hyvin, mutta eihän hän nyt oikeasti ollut
humalassa, kai.
Hyvin ja arvolleen sopivasti hän kyllä
käyttäytyi.
Tiedetään myös kertoa, että papitar olisi tehnyt
jo kymmenen vuotta sitten siveyslupauksen, minkä
vuoksi hän on yhä naimaton, vaikkei kirkko sitä
papeiltaan vaadikaan.

Kylähullu Pietu oli myös vakiovieras monissa
juhlissa.
Pietulle maistui niin ruoka kuin juhlajuomakin ja
jotkut sanoivat hänen puhuneen paljon
selväjärkisemmin humalassa ollessaan.
Ehkäpä se viisaus on oluessa? Pietu kertoi
kuulema saaneensa vuosia sitten jonkun pienen
aarteen itseltään Eemeli Hukanpäältä, mutta kuka
hullua nyt uskoisi? Sitä paitsi ei Pietu voi olla
läheskään niin vanha, vaikkei hänen ikäänsä
tiedetäkään.

Mallasrannan tila teki jälleen valtavasti
erinomaista olutta, joka tiettävästi toi
Mallasrannan emännälle suuresti lisä rahaa,
jälleen kerran.
Mahtaakohan Suurkiven isäntä alkaa pian
pelkäämään oman asemansa Hukanmaan toisiksi
rikkaimpana puolesta? Mallasrannan oma poika
Rubert ei osallistunut sen paremmin
sadonkorjuuseen kuin sadonkorjuujuhliinkaan.
Eipä rouva Mallasrantakaan maininnut poikaansa
kertaakaan.

Antti Mylläri oli pitänyt myllystä edelleen
hyvää huolta, joten viljan jauhaminen hoitui
alkutalven kylmyyden jo hieman tuntuessa hyvin.
Mallasrannan emännän tosi kerrotaan riidelleen
Antin kanssa Myllärin vaatimista hinnoista, mutta
ainahan siitä joku valittaa.

Hukanpäistä ei juurikaan viime vuonna vielä
kuulunut, mutta huhu tietää silti kertoa, että
Eerikki Hukanpää olisi syksyn ja alkutalven
aikana riidellyt Juulius-herran kanssa
useastikin.
Kaarle Hukanpäätä ei nähty viime vuonnakaan
Hukanmaalla, mutta hänen asemiehensä Santeri kävi
joskus Hukanhampaassa.
Santeri oli kuulemma kovinkin kiinnostunut talon
piioista ja piiat hänestä.

Keskitalven juhla meni Hukanmaalla ihan
kelvollisesti, mutta kylmää oli.
Monilla torppareilla alkoi tiettävästi ruoka
vähetä selvästi jo heti keskitalven juhlan
jälkeen.

Vanha Juulius Hukanpää sairastui hieman vuoden
vaihteen jälkeen.
Aluksi luultiin hänen vain vilustuneen, mutta
sairaus vei hänet nopeasti vuoteeseen, eikä tauti
osoittanut paranemisen merkkejä.
Jotkut sanovat Kaalepin ja Maarian olleen
kovinkin iloisia, kun Juulius-herra alkoi
selvästi heiketä.

Kevättalvella alkoi olla selvää, että Juulius
Hukanpään elontaival olisi loppumassa, ja papitar
Liinatar Hallasuo alkoi viettämään yhä enemmän
aikaa Hukanhampaassa.
Keväällä Juulius-herra kuoli yön tunteina vain
papittaren ollessa hänen vierellään, sillä
Eerikki Hukanpää oli jollain hallinnollisella
matkalla.
Hän saapui kotiin vain yhtä päivää liian myöhään,
joten hän ei ehtinyt nähdä isäänsä enää elossa.
Samalla Hukanhampaaseen saapui myös Kaarle,
ritari ja sotaveteraani, ensimmäistä kertaa yli
20 vuoteen.

Papitar Hallasuo kertoi Juulius Hukanpään
nimenneen Kaarlen perijäkseen Eerikin sijaan.
Eerikki ei tätä kuitenkaan hyväksynyt, vaan ajoi
poikansa Urhon ja asemiestensä Rubertin ja Ansion
avulla Kaarlen ulos Hukanhampaasta.
Yksin liikkeellä ollut Kaarle ei asettaan
nostanut, mutta marssi sitten vanhalle Hukanpään
tilalle, joka on ollut tyhjillään kymmenisen
vuotta.
Kaarle on kertonut, että hän ei aio luopua
perinnöstään.

Kylillä on paljon väitelty siitä, että voiko
perijäksi edes nimittää ketään ohi vanhimman
pojan.
Ainahan vanhin poika on perinyt, eikö niin? Mutta
mitä se laki oikeasti sanoo? Onko kukaan
Hukanmaalla edes nähnyt mitään kirjoitettuja
lakeja, joita kuulemma on? Ja eikö kartanonherra
voi tehdä omille mailleen, kuten haluaa?
Kysymyksiä, kysymyksiä...

Kevään aikana vanhalle Hukanpään tilalle tuli
sitten muitakin, kuten Kaarlen vaimo Kristin
Hukanpää ja Kaarlen asemies Santeri.
Hukanhampaan uskollinen piika Loimu lähti pian
myös Hukanpään tilalle, sillä hän meni naimisiin
Santerin kanssa.
Loimu on nähtävästi jo raskaana, että sepä taisi
olla oikea syy puolenvaihtoon.
Vaikka eiväthän palkolliset puolia muutenkaan
valitse, ainoastaan isäntää.

Keväällä Hukanmaalla oli paikoitellen paljonkin
puutetta leivästä, mutta Suurkivi ja Mallasranta
ne vaan ansaitsivat omilla varastoillaan lisää
rahaa.
Lisäksi he alkoivat riidellä keskenään, taas.
Riitelevät kuulemma maittensa rajoista keskellä
metsää.
Niinhän ne rikkaat aina.

Antti Myllärillä oli keväällä suukopua myös
Suurkiven isännän kanssa.
Mylläri väitti Suurkiven kiskovan jauhoistaan
ylihintaa ja hän sanoi muistavansa sen, kun uutta
satoa alettaisiin jauhaa.

Kylähullu Pietu oli alkukesällä viikon kateissa,
mutta palasi sitten yhtä äkkiä kuin oli
kadonnutkin.
Metsäläisiä nähtiin poikkeuksellisen paljon
kevään aikana, joten pelättiin jo metsäläisten
vieneen Pietun.
Pietu itse ei seikkailuistaan paljoa puhunut,
kertoi vain olleensa matkalla.

Metsäläisiä on liikkunut paljon Hukanhampaan
liepeillä samoin kuin lähellä Usvakumpujen tilaa.
Kummaltakin tilalta kuitenkin kielletään
päättäväisesti kaikki huhut, että tilalla
harjoitettaisiin mitään kaupankäyntiä
metsäläisten kanssa.

Keskikesän juhla jäi tänä vuonna käytännössä
pitämättä.
Kenelläkään ei tuntunut olevan juhlamieltä, kun
epävarmuus Hukanmaan herrasta kalvoi mieltä.
Alkukesällä oli pari tappeluakin renkien kesken.
Ei voitu pukareita oikein uhata herran eteen
joutumisella, kun siitä oikeasta herasta ei nyt
ole täyttä varmuutta.
Yllättävän rauhallisesti kesä on silti mennyt.

Elonkorjuuaika alkaa lähestyä ja tunnelma
Hukanmaalla kiristyy, sillä kaikki haluavat
lähinnä tietää, kenelle ne verot nyt pitää
maksaa.
Tilalliset ovat äänekkäästi vaatineet virallista
vahvistusta, kuka on Hukanmaa herra.
Asia selvitetään kyläkäräjillä ennen
elonkorjuuta.
Toiset kertovat Kaarlen kutsuneen käräjät kokoon
ja toiset taas sanovat Eerikin olevan kutsuja.
Toisaalta, kun kerran ihan pääkaupungista asti on
Hukanmaalle lähetetty joku seurue, niin ehkä
kokouskutsukin on pääkaupungista? No lopullinen
selvyys tähän on kuitenkin saatava!



Huhuja Hukanmaan ulkopuolelta:

Keskikesällä Vuoriniityn maakunnassa, Rajakatseen
alueella käytiin tärkeitä neuvotteluja
jalokivikiltojen, pappiskuntien ja maallisen
vallan edustajien kesken.
Neuvottelujen aiheena oli etenkin läntisten
siirtokuntien tilanne, eikä ihme, onhan
siirtokunnat ja siellä tapahtuneet asiat
aiheuttaneet paljon huolta ja päänvaivaa.
Kerrotaan, että paikan päälle neuvottelupaikalle
oli saapunut barbaarikansojen edustajia, ja
heidän eräs johtajansa oli esiintynyt jonkun
Simoniden ritarin poikana.
Asiaa kuulemma tutkittiin ja harkittiin, ja nuori
mies todettiin edesmenneen Simoniden ritari
Ogatyr Boganin pojaksi.
Näin Simoniden ritarikunta sai arvokkaan
liittolaisen barbaarikansojen keskuudesta.
Itse kokouksessa pohdittiin kertoman mukaan
merisusien muodostamaa uhkaa sekä ylipappi
Paltamonin aiheuttamaa riesaa.
Mitä kokouksessa tarkalleen päätettiin, ei ole
tiedossa.

Tiedetään myöskin, että Mahtivuoren valtakunta ja
Simoniden ritarikunta on kertonut ryhtyvänsä
toimiin uuden aluevaltauksen eli siirtokunnan
perustamiseksi meren takaisille maille.
Tämä hanke tuskin jää nohvatovilaisilta
huomioimatta, ja todennäköisesti myös Nohvatov
vastaa tähän aloitteeseen omilla hankkeillaan.
Kumpikaan suunnitelma ei silti ole vielä kovin
pitkällä.
Sen sijaan molemmat valtakunnat toteuttivat
loppukesästä yhteisen sotilasoperaation
siirtokunnissa.
Niin Vardakovin sotavelhot, Simoniden ritarikunta
kuin maallinen esivaltakin laivasivat jälleen
joukkoja meren taakse, siirtokuntien alueelle.
Sotaretken tarkoituksena oli Olafin johtamien
merisusien lyöminen, yhteistyössä muutamien
barbaariheimojen kanssa.
Vielä ei ole lännestä meren takaa kantautunut
tietoa emämaahan, miten sotaretki on edennyt,
onko taisteluita käyty, ja mitä tästä kaikesta on
lopulta seurannut.

Vuoriniityn maakunnassa oli aiemmin ankara
elintarvikepula, joka on tosin sittemmin jo
helpottanut, elintarvikkeiden virratessa
pohjoiseen.
Hinnoilla keinottelua esiintyy toki edelleen,
mutta mellakoita ei ole kertoman mukaan puhjennut
enää samassa laajuudessa kuin aiemmin.

Notice: ob_end_flush(): failed to send buffer of zlib output compression (0) in /home/rajakats/public_html/wordpress/wp-includes/functions.php on line 4673