Proppivarasto

Rajakatseen maantiedettä


Tämä artikkeli on hyväksytty Rajakatse fantasia ry:n pelimaailmaan



Suurin osa Mahtivuoren ja Nohvatovin valtakunnista on metsäisen erämaan peitossa. Ihmisasutus on monivuosisataisen asutuksen kuluessa raivannut tilaa erämaasta, mutta suurin osa alueen metsistä on vielä melko koskematonta erämaata. Peltoraivioita on silti vähitellen ilmestynyt aiemmin asumattomiin paikkoihin, ja metsä antaa hiljalleen tilaa ihmisasutuksen levittäytyessä yhä laajemmalle. Kovin vaivatonta tai helppoa ei ihmisen asutuksellinen levittäytyminen tässä usein kylmätalvisessa, karussa ja ilmastoltaan luotaantyöntävässä pohjoisessa maassa kuitenkaan ole, sen ovat monet ankarat talvet ja hallakesät ihmisille katkerasti osoittaneet.

Maastonmuodoiltaan alue on varsin vaihtelevaa ja kumpuilevaa, harjut, mäet, pienet vuoret ja laaksot seuraavat toisiaan. Laajoja maa-alueita peittävät tuuheat ja yhtenäiset havumetsät, ellei ihmisen käsi ole jo saapunut paikan päälle ja raivannut metsän keskelle pientä peltoa tai niittyä. Ihmisasutusta on melko laajalla alueella, mutta kuitenkin loppujen lopuksi varsin pieninä saarekkeina. Suurimpien asutuskeskittymien kuten kaupunkien ympäristössä metsänraja on kuitenkin ajettu huomattavasti kauemmas.

Metsäistä aluetta halkovat monet pienet ja kirkasvetiset joet, järvet ja purot, jotka ovat kuitenkin siinä määrin pieniä, ettei niitä ole yleiskartassa huomioitu. Kartassa ovatkin mukana vain suurimmat ja huomattavimmat järvet ja joet. Alueen järvistä on Bokeajärvi ylivoimaisesti suurin ja sillä onkin maantieteellisesti suuri merkitys ihmisten asutuksen sijoittumisessa. Pienten järvien ja jokien ohella myös soita on erämaassa runsaasti, ja myöskään niitä ei ole kartassa huomioitu.

Alueen vuoret eivät ole erityisen korkeita, kuitenkin myös yleisinä esiintyviä vaaroja ja mäkiä huomattavasti suurempia. Kuten vaarat ja mäetkin ovat myös vuoret useimmiten puuston peittämiä, mutta myös paljaslakisia vuoria ja mäkiä esiintyy. Vuorista, mäistä ja vaaroista jylhimmät ovat varsin korkeita ja jyrkkäreunaisia ja niiltä kantautuu hyvä näköala ympäröivään erämaahan. Jotkut sijainnistaan epävarmat matkamiehet saattavatkin toisinaan kiivetä tällaisten huippujen päälle saadakseen varmuuden sijainnistaan ja ihmisasutuksen suunnasta. Kaikki kulkijat eivät mäkien huippujen läheisyyteen kuitenkaan uskaltaudu, sillä riski törmätä metsäläisiin on suurempi kuin muualla erämaissa, nämäkin ilmeisesti viihtyvät usein korkeiden mäkien läheisyydessä joko metsästyksellisistä, uskonnollisista tai muista syistä, erityisesti kesäaikaan.

(Varsinaisia vuoristoja ei alueella esiinny, ja on hyvä huomata että sanalla vuori on nykyään hieman toisenlainen merkitys kuin ennen. Entisaikoina mitä tahansa korkeaa mäkeä saatettiin kutsua vuoreksi. Pohjoisten maakuntien alueella olevat "vuoret" vaihtelevat korkeudeltaan muutamasta kymmenestä metristä useisiin satoihin metreihin, joillakin paikoin esiintyy harvassa myös korkeampiakin vuoria.)




Ihmisten asuttamat paikat: Vuoriniityn maakunta


(eli Mahtivuoren valtakunnan pohjoisin osa)

Pelialue

Pelialue



Vuoriniitty



Vuoriniitty on Mahtivuoren valtakunnan pohjoisin kaupunki ja Vuoriniityn maakunnan hallinnollinen ja taloudellinen keskus. Kaupunki sijaitsee matalien vuorten välisessä laajassa laaksossa, jossa viljavuutensa vuoksi on myös muutamia kaskiviljelyyn erikoistuneita maatiloja. Kaupunkia ympäröivillä vuorilla, erityisesti kaupungin pohjoisella puolella, on kaivoksia jotka ovat ahkerassa käytössä. Vuoriniitty on taloudellisesti vilkas ja aktiivinen paikka ja kaupungissa toimivat monet kauppiaat, käsityöläiset sekä näiden perustamat killat.

(Vuoriniityn kaupunkia kuvaillaan lyhyesti tarinassa Olvan.)


Olyi



Olyi on Bokea-joen varrella sijaitseva pieni kaupunki, jossa asuu noin 1000 ihmistä. Olyi on kuitenkin vilkas kauppapaikka ja taloudellisesti kukoistava pikkukaupunki, sillä se sijaitsee tärkeän, Vuoriniityn maakunnan ja Mahtivuoren valtakunnan eteläisempien osien välisen kulkureitin varrella.


Bokean kylä



Bokean kylä on muutaman sadan ihmisen asuttama kylä Bokeajärven luoteiskolkassa. Kyläläisten elinkeinoina on mm. maanviljely, kalastus, metsästys sekä tervanpoltto. Kylässä toimii myös seppä.

(Kannattaa myös huomata, että idempänä saman järven rannalla, Vardakovin maakunnan puolella, sijaitsee toinen samanniminen kylä.)


Kylät Bokeajärven eteläpuolella



Mulkkjar, Vahama, Ekspanj, Karju ja Vanhapiha ovat muutaman sadan ihmisen kokoisia kyliä, jotka sijaitsevat Bokeajärven etelärannalla. Mulkkjar puolestaan sijaitsee lännempänä, Bokea-joen etelärannalla, mutta on muutoin muihin kyliin verrattavissa. Kyläläiset harjoittavat elannokseen mm. kalastusta, maanviljelyä, metsästystä, tervanpolttoa ja seppäkin kylistä löytyy. Kylissä on tiettävästi aiemmin harjoitettu Myrskyjumalan ja muiden luonnonhenkien palvontaa, kunnes Derecas-papisto teki vuosina 462-463 lopun näiden avoimesta palvonnasta. Jos vanhojen henkien ja jumaluuksien palvontaa kylissä vielä esiintyy, tapahtuu tämä salassa ja esivallalta piilossa.


Metsäpaikka



Metsäpaikka on pieni kylä Baakjärven rannassa, Vuoriniityn kaupungista luoteeseen. Kylään tehtiin muutama vuosi sitten ratsia Derecas pappien toimesta, mutta Myrskynjumalan palvojia ei löytynyt.


Keskimantu, Vastkanto ja Ranto



Keskimantu, Vastkanto ja Ranto ovat kolme pienehköä varustusta suojaamassa Vardakovin vastaista rajavyöhykettä ja rajan tuntumassa kulkevaa tietä. Kaikki kolme varustusta sijaitsevat pienen mäen päällä. Nämä varustukset eivät suojaa mitään erityistä suurempaa kylää tai muuta tärkeätä paikkaa. Varustusten vieressä on kuitenkin asutusta ja pieniä maatiloja. Miesvahvuus varustuksilla on melko vähäinen ja rauhan aikana varustusten tehtävänä on lähinnä rajan vartioiminen, tien turvallisuuden ylläpitäminen ja ympäröivän asutuksen turvaaminen.


Pohjatuulen linnake



Pohjatuulen linnake sijaitsee Bokeajärven rannalla, lähellä Bokean kylää. Varustus on pieni ja rauhan aikana varustuksen miesvahvuus on alle parikymmentä miestä. Varustuksen edustalla on hyväkuntoiset ja tilavat laiturit, joista pääsee Bokeajärvelle vaivatta. Nykyisin rauhallisena aikana monet matkustavaiset ja kauppiaat kulkevat kuitenkin varustuksen sijasta mieluummin taverna Bokean Tontun kautta, joka sijaitsee myös lähistöllä.


Rajakatseen varustus



Rajakatseen linnake sijaitsee rajan tuntumassa Vuoriniityn ja Vardakovin kaupunkien välisen tieyhteyden varrella. Vastapuolen linnake Weldoon sijaitsee lähellä linnaketta, joten Rajakatseen linnakkeella on totuttu valppauteen. Linnakkeen miesvahvuus on noin puolensataa sotilasta, minkä lisäksi linnakkeella on vielä parikymmentä henkeä muuta palveluskuntaa. Puurakenteinen linnake on perustettu vuonna 415 ja se on näytellyt tärkeää roolia aiemmin käydyssä sodassa Vuoriniityn ja Vardakovin maakuntien välillä. Rajakatseen linnakkeen johdossa toimivat linnanherra Wilhard, varsinainen komentaja Torsten sekä Rajakatseen seriffi Maru Rysen. Linnakkeen ympäristössä Mahtivuoren (eli Vuoriniityn) puolella on päivämatkan säteellä useita maatiloja ja muuta asutusta, jotka lasketaan kuuluvaksi Rajakatseen alueeseen ja jotka ovat hallinnollisesti linnakkeen alaisuudessa. Linnakkeen läheisessä metsässä sijaitsee myös taverna Vanha Pipari, jonka maine on vain kasvanut vuosien saatossa, eikä vähiten omistajansa Kaarlo Kempuran ansiosta.


Metsätemppeli



Jossakin päin erämaata maakuntien alueella sijaitsee kertoman mukaan Metsätemppeli-niminen pieni kyläyhteisö, mihin jotkut papit ja myös muut maallisesta elämästä tarpeekseen saaneet miehet ovat vetäytyneet yksinäisyyteen ja mietiskelemään. Kyseinen pieni kylä on rakennettu vanhan hylätyn kaivoksen läheisyyteen ja kylä koostuu muutamasta puisesta rakennuksesta ja kylää ympäröivistä pienistä peltotilkuista.



Ihmisten asuttamat paikat: Vardakovin maakunta


(eli Nohvatovin valtakunnan pohjoisin osa)


Vardakov



Vardakov on Nohvatovin valtakunnan pohjoisin kaupunki ja tärkeä hallinnollinen ja kaupallinen keskus. Vardakovin kaupungissa asuu noin 10 000 ihmistä. Kaupunki sijaitsee pienen Varda-järven itärannalla ja järveen rajautumisestaan johtuen kaupunki on paikoin väljemmin, paikoin tiiviisti ja ahtaasti rakennettu. Järven vastarannalla lännessä sijaitsee Zharin mestarien linnoitusmainen kiltapaikka, johon ulkopuolisilla ei ole juuri asiaa. Kaupungin ulkopuolella mutta sen läheisyydessä on useita jalokivi- ja metallikaivoksia, jotka tarjoavat työpaikan ja elannon suurelle osalle kaupungin asukkaista.


Sacra



Sacra on pieni, muutaman sadan ihmisen asuttama kylä rajan tuntumassa. Kylässä sijaitsee myös pienehkö samanniminen rajalinnake sekä Zada-pappien temppeli. Kylän asukkaat harjoittavat elannokseen mm. maataloutta ja metsästystä.

Bokea



Bokeajärven koilliskulmassa on Bokean linnoitus ja kylä. Kylä sijaitsee linnakkeen vieressä ja on varsin vilkas ja eläväinen, muutaman sadan ihmisen asuttama. Kylästä on erinomaiset kulkuyhteydet moniin suuntiin ja paikka onkin nohvatovilaisten kauppiaitten suosima välietappi eteläisemmän Nohvatovin ja Vardakovin kaupungin välillä. Bokean kylässä sijaitsee Bokean illusionistien killan pääpaikka, Bokean linnoituksen sisällä puolestaan toimii Vardakovin sotavelhojen pienoiskilta (Sotavelhojen pääpaikka sijaitsee puolestaan Vardakovin kaupungissa).

(Bokean kylää kuvaillaan tarinassa Iida ja Miura.)

Kannattaa myös huomata, että lännempänä saman järven rannalla, Vuoriniityn maakunnan puolella, sijaitsee toinen samanniminen kylä.


Weldoonin linnoitus



Weldoonin linnoitus sijaitsee rajan tuntumassa Vuoriniityn ja Vardakovin kaupunkien välisen tieyhteyden varrella, Rajakatseen linnaketta vastapäätä. Linnakkeen nykyinen linnanherra on Roker. Linnakkeen ympäristössä Nohvatovin puolella on useita maatiloja ja muuta asutusta, jotka ovat hallinnollisesti linnakkeen alaisuudessa.


Ragavan linnoitus



Ragava on Vardakovin maakunnan pohjoisin rajalinnoitus, jonka vieressä sijaitsee samanniminen kylä. Kylän ja linnoituksen lähistöllä sijaitsee myös jalokivikaivoksia, mikä lieneekin ollut aikanaan suurin syy kylän ja linnakkeen perustamiseen. Ragava tunnetaan myös siitä, että alue on hyvin rauhatonta ja kahakat metsäläisten ja linnakkeen väen välillä jatkuvia.

(Ragavan kylää ja linnaketta kuvaillaan tarinassa Ragavan johtajat.)


Isneih


(kartan ulkopuolella, Vardakovista tuntuvasti pohjoiseen)

Isneih on pohjoisin ihmisten asuttama kylä Nohvatovin valtakunnassa. Kylästä kerrotaan, että kylässä asuisi lähes yhtä paljon metsäläisiä kuin etelästä tulleita ihmisiäkin ja että kylä olisi tästä huolimatta hyvin rauhallinen.



Muu ihmisasutus


Tarkempi kartta pohjoisesta alueesta. Metsätemppeli on käärmeluolasta kaakkoon kartan ulkopuolella

Tarkempi kartta pohjoisesta alueesta. Metsätemppeli on käärmeluolasta kaakkoon kartan ulkopuolella


(kummassakin edellämainitussa maakunnassa)


Edellä lueteltujen kylien ja asutuskeskuksien lisäksi alueella on muitakin asutuskeskittymiä. Tällaisia ovat mm. merkittävien aatelissukujen maa-alueet. Aatelissukujen maat pitävät sisällään sekä varsinaiset kartanoalueet, että talonpojille vuokratut maa-alueet.

Aatelissukujen omistamien ja hallinnoimien maiden lisäksi Vuoriniityn ja Vardakovin maakuntien alueilla on lukuisia maatiloja ja pieniä talorykelmiä, joissa kussakin asuu korkeintaan muutamia kymmeniä ihmisiä. Tällaisilla maatiloilla asuu perheitä lähisukulaisineen ja palvelusväkineen, jolloin väkiluku voi tiloilla nousta pariinkin kymmeneen. Näitä maatiloja ei ole yleiskarttaan merkitty, mutta niistä suuri osa keskittyy tieverkoston läheisyyteen.

Lisäksi on olemassa runsaasti pienempiä uudistiloja ja kaskiviljelmiä, jotka on raivattu kauemmas erämaahan, ja jotka elättävät muutaman rengin ja piian pienehkön perheen ohella. Kaikkialla ei maanviljelystä ole kuitenkaan saatu menestyksellä sujumaan, joten alueella on myös useita autioita maatiloja alkuperäisen isäntäväen kuoltua taikka muutettua muualle.



Toimivista jalokivi- yms. kaivoksista



Suurimmat käytössä olevat kaivokset sijaitsevat Vardakovin ja Vuoriniityn kaupunkien vieressä. Lisäksi suurempaa kaivostoimintaa harjoitetaan Ragavassa. Pienempiä kaivoksia esiintyy merkittävien aatelissukujen, eli Koskaloiden, Karhukoitten, Romannedin, Vagemoorin ja Valtamäkien sukujen omistamilla mailla. Sen sijaan Ballendorfien mailla ei kaivostoimintaa esiinny. Edellä luetellut aatelissuvut omistavat myös osuuksia kaupunkien kaivostoiminnasta. Aatelissukujen omat kaivokset sijaitsevat useimmiten varsin lähellä heidän omia sukukartanoitaan, ilmeisesti kartanot on aikanaan tarkoituksella rakennettu otollisten esiintymien läheisyyteen. Vardakovin ja Vuoriniityn kaupunkien esiintymät ovat rikkaimmat sitten Nohvatovin ja Suomurajan esiintymien ehtymisen. Näiden ei oleteta ehtyvän vielä moneen kymmeneen vuoteen, vaikka niistä on kaivettu jo kymmeniä vuosia suurella teholla.


Vahtipaikka

Pienemmistä varustuksista mainittakoon vielä lopuksi Koskalan mailla yhden jalokivikaivoksen vieressä sijaitseva varustus. Kyseisen pienen varustuksen nimi on Vahtipaikka. Vuonna 458 metsäläiset ottivat varustuksen hyökkäyskohteekseen. Tuolloin varustus ja sen puolustajat selvisivät vähäisin vaurioin ja menetyksin ja tämä pieni varustus seisoo yhä edelleen pystyssä Koskaloitten suvun kaivosten läheisyydessä, huolehtien kaivoksen väen ja lähiseudun maatilojen asukkaiden sekä kulkureittien turvallisuudesta.



Tiet, kulkureitit ja niillä matkustaminen



Vuoriniityn ja Vardakovin maakunnissa oleva tieverkosto muodostuu joukosta hevosvankkurein ja kärryin kuljettavia teitä, joista huomattavimmat ja eniten käytetyt näkyvät maakuntia kuvaavasta kartasta. Tiet ovat maapohjaisia ja päällystämättömiä sekä melko kapeita, mutta vastaantulevien vankkureiden ohitus onnistuu hyvin pientä vaivaa nähden. Suurin osa teitä pitkin matkustavista taittaa matkaa jalkaisin, vain pienehkö osa kaikista kulkijoista matkustaa hevos- tai kärrykyydillä.
Monet matkustavaiset, erityisesti kauppiaat, käyttävät teiden ohella usein tilaisuuden tullen matkustaessaan myös suuria vesiväyliä kuten jokia ja Bokea-järveä. Vesitse matkustaminen sujuukin vaivattomammin ja joutuisammin siellä missä vesistöt tähän mahdollisuuden tarjoavat.

Tärkeimpien teiden lisäksi asutettujen paikkojen tuntumassa, kuten kylissä ja maatiloilla on vaihtelevanlaatuisia ja levyisiä kulkureittejä, peltoteitä ja polkuja, joita paikalliset käyttävät lähialueilla kulkiessaan ja monenlaisia arkiaskareita toimittaessaan. Edellämainittujen teiden ja kulkureittien lisäksi on hyvä huomata, että kaupungeissa puolestaan on pääsääntöisesti varsin kunnolliset tiet ja kadut, joiden kunnossapidosta ja siisteydestä kaupungin viranomaiset ja killat vastaavat. Myös kylien pääkujat ja raitit ovat samaan tapaan varsin hyvässä kunnossa.


Muu asutus: Metsäläiskylät




Ihmisillä ei ole tarkkaa tietoa metsäläisten asuinpaikkojen sijainneista, ja metsäläiset erätaloudessa elävinä saattavatkin vaihtaa asuinpaikkaa varsin usein. Suurin osa metsäläisistä asuu pienissä, yhden tai useamman perheen yhteisöissä, jotka myös vaihtavat asuinpaikkaansa vuodenkierron mukaan. Tämä vuotuiskierto koskee lähinnä pieniä heimoja, sillä metsäläisillä on ihmisasutuksesta pohjoiseen myös muutamia vakiintuneempia, paikallaan pysyviä kyliä. Nämä kylät sijaitsevat kuitenkin niin kaukana erämaassa ja ihmisasutuksista, että ihmisiä niissä on vieraillut vain harvoin. Samoojien ja metsästäjien kertomusten kautta tiedetään kuitenkin metsäläisten asujaimistojen nimet, jotka ovat seuraavat:

Karvankatkaisu, Metsäkylä, Metsäkarhu, Köyhänmiehenpaikka, Metsäluola, Umpikujankohta, Metsänoita, Surkia, Kusimujtka, Pohjoisen köyhän väsy, Hikinen, Hirvikasa, Köyhäjärvi, Köyhäpiha

(Kyseiset nimet ovat jonkinlaisia käännöksiä metsäläisten kielestä.)

Nämä paikat saattavat olla korkeintaan parin sadan metsäläisen kyliä, jollei paljon pienempiäkin. Kyseisissä kylissä on ilmeisesti ainakin jonkin verran kiinteitä, puusta rakennettuja mökkejä.




Haltioiden asuinpaikat




Haltioiden olemassaolo on varmuudella todettu asia, mutta tästä huolimatta kyseisestä erämaassa viihtyvästä ja ihmisiä välttelevästä kansasta ei ihmisten keskuudessa tiedetä kovinkaan paljoa. Haltioita (tai Haltijoita) ylipäätään liikkuu ihmisten keskuudessa varsin harvoin. Myös tämän salaperäisen ja arvoituksellisen kansan asuinpaikat ovat hämärän peitossa ja asiasta liikkuu monenlaisia käsityksiä ja teorioita, joita ei ole pystytty kuitenkaan varmuudella vahvistamaan. Jotkut ovat väittäneet, että haltiat eläisivät metsäläisten tapaan pienissä ja liikkeessä pysyttelevissä kyläyhteisöissä kaukana erämaiden uumenissa, toiset taas väittävät, että haltioiden asuinpaikat sijaitsisivat mäkien ja vuorten uumenissa ja tätä kautta ihmisten ulottumattomissa. Haltiat ovatkin pitäneet asuinpaikkansa ja niiden sijainnit salaisuutenaan eivätkä ole suostuneet asian todellista laitaa ihmisille paljastamaan.





Raunioita, hylättyjä kaivoksia ja muita (mahdollisesti) mielenkiintoisia asuttamattomia paikkoja

(ei ole merkitty karttaan)


Seuraavat paikat sijaitsevat erämaassa vakiintuneen ihmisasutuksen ulkopuolella ja niissä ei yleisen tiedon mukaan pitäisi olla ihmisasutusta. Osa kyseisistä paikoista on innoittanut tarinankertojia ja niihin on liitetty tarinoita ja mielikuvituksellisia huhuja, joiden paikkansapitävyydestä ei kuitenkaan ole mitään varmuutta. Kaikkien paikkojen täsmällinen sijainti ei ole kaikkien alueen asukkaiden tarkassa tiedossa tai karttoihin merkittynä, mutta paikkojen pitäisi valtaosaltaan olla löydettävissä joko lähiseudun asukkaiden tai taitavien samoojien ja metsästäjien opastuksella. Se onkin kokonaan toinen juttu, onko paikoille vaeltaminen välttämättä vaivan väärti.


Käärmeluola

Käärmeluola on Bokeajärven itärannalla, Vanhapihan kylästä pohjoiseen sijaitseva kaivos, joka tyhjeni arvomalmista vuonna 412. Kaivoksen lähistöllä sijaitsi myös pieni kylä, joka kaivoksen sulkemisen jälkeen tyhjeni vähitellen ihmisistä näiden muuttaessa muualle. Kuten autioista paikoista yleensä, tästäkin kylästä kerrotaan, että kaivoksessa ja kylässä kummittelisi.


Vanhaluola

Vanhaluola on tyhjäksi kaivettu kaivosluola Mulkkjarin kylän läheisyydessä, Bokea-joen pohjoisrannalla.


Iiv-temppelin raunio

Baak-järven rannassa sijaitsee Iiv-temppelin raunio, joka oli
Iiv-papiston pääpaikka vuoteen 255 saakka, jolloin temppeli hävitettiin Geofrius I:n sotajoukon toimesta. Temppelin raunioista on sittemmin huhuttu ja kuiskittu monenlaista.


Soturin hauta

Edellämainitun temppelin raunioiden läheisessä metsässä sijaitsee joidenkin tarinoiden mukaan suuren soturin ja sankarin hauta.


Raveksin tornin raunio

Vuoriniityn puoleisen Bokean kylän länsilaidalla kohosi aina vuoteen 400 asti Raveks-nimisen tietäjän torni. Torni tuhoutui kyseisenä vuonna hirmumyrskyssä, jonka kerrotaan olleen kovin miesmuistiin. Nykyään tornin paikalla on vain kivikasa. Tornin todellisesta tai kuvitellusta tuhoutumistavasta kertoo tarina Voittaja ja palkinto.


Leimukallio

Vanhapihan kylän läheisyydessä sijaitseva kallioinen ja terävän jyrkkäreunainen mäki, joka on saanut nimensä siitä, että ukkosmyrskyjen ja rajuilmojen aikaan salamat ovat usein lyöneet mäelle ja sen lähistölle.


Sumuiset metsät

Vardakovista kauemmaksi itään ulottuvissa metsissä (kartan ulkopuolella) on aika ajoin sankkoja sumuja. Jotkut sadut, huhut ja tarinat tietävät kertoa, että noissa sumuissa on joskus ihmisiä kadonnut tietämättömiin, eikä heitä ole enää koskaan myöhemmin nähty.



Metsäläisalueet



Alueella asuu lähinnä metsäläisiä. Nähdäksesi metsäläiskylien listan, katso Metsäläiset-sivua. Ishnei sijaitsee
Vardakovista suoraan pohjoiseen ja on ainoa myös sivistyneiden ihmisten asuttama paikka alueella.

Rajakatseen pohjoiset erämaat

Rajakatseen pohjoiset erämaat




Louhikäärmeluola

Erämaassa, Karhukoitten aateliskartanolta luoteeseen, sijaitsee luonnonluola jyrkän kallion rinteessä. Paikan päällä ei ole luolan nimestä huolimatta koskaan havaittu mitään louhikäärmeeseen viittaavaa, ellei sisiliskoja ja käärmeitä oteta huomioon. Joissakin tarinoissa ja saduissa, joissa louhikäärme mainitaan, sijoitetaan tämä Louhikäärmeluola ja louhikäärme samaan yhteyteen.


Velhon hauta

Kaukana pohjoisessa erämaassa, ”Pohjoisen köyhän väsy” -nimisen metsäläiskylän lähistöllä sijaitsee kertoman mukaan pieni luola, johon on haudattu metsäläisten väittämän mukaan suuri velho tai tietäjä. Luolalle asti vaivautuneet maankiertäjät ovat luolaa tutkittuaan kuitenkin todenneet, ettei luolasta löydy mitään kovin kummallista tai mielenkiintoista. Metsäläisten kertomusta suuren tietäjän hautapaikasta pidetäänkin yleisesti lähinnä lasten loruna ja joutavana sepitteenä.


Karhuluola

Jossain kaukana pohjoisessa, Metsänoita-nimisen metsäläiskylän lähistöllä sijaitsee metsäläisten Karhuluolaksi nimeämä pieni luola, josta ei samoojien mukaan löydy mitään karhua kummallisempaa. No, eipä paikan nimi muuta väitäkään. Jotkut metsäläiset tosin ovat osanneet kertoa, että kyseisessä paikassa olisi harjoitettu luonnonhenkien palvontaa, ja että eläinkunnasta erityisesti karhut olisivat olleet palvonnan kohteina.


Metsäläisshamaanin hauta

Pohjoisessa erämaassa, Isneihin kylästä lounaaseen sijaitsee paikka, jota metsäläiset pitävät muinaisena ja pyhänä hautapaikkana. Ihmissamoojat ovatkin jättäneet hautapaikan rauhaan, sillä paikan päälle tunkeutuminen ja hautapaikan häpäiseminen voisi suututtaa metsäläiset.


Rajakatsemaailma Maantiede