Notice: Undefined offset: 2 in /home/rajakats/public_html/wordpress/wp-content/plugins/Rajawikireader/includes/rajawikiwriterlib.php on line 652

Kirjaudu rajakatsetunnuksella

461

Versio 1
Nykyinen sivu

'''VUOSI 461'''

Alkuvuodesta saatiin sitten vahvistus
[[Valtamäki|Valtamäkien kartanolta]]
kantautuneille huhuille Jalmarin virallisesti
kutsuessa Vardakovin maakunnan silmäätekevät
henkilöt koolle.
Vaikka osalle aatelissuvuista matkustaminen näin
talvisaikaan kylmyyden ja lumen vallitessa
kaikkialla olikin kovasti epämieluista, kaikki
vähääkään merkittävämmät tahot eivät kuitenkaan
uskaltaneet jättää lähettämästä vähintään
edustajiaan paikan päälle Valtamäkien kartanolle.
Eräänä iltana kevättalven aikaan vietettiinkin
Valtamäkien kartanolla pienimuotoisia juhlia
([[Aikomuksista parhaat]]).
Tuon kokoontumisen taustalla oli tarve ratkaista
se, kenen olisi jatkossa Valtamäkien sukua
johdettava, Valdemarin vai Jalmarin.


Tuona iltana talvipakkasten paukkuessa kartanolle
oli saapunut saapunut joukko jalokivikiltojen
edustajia, aatelissukujen jäseniä ja Vardakovin
armeijan upseereita sekä muuta arvoväkeä.
Vieraat olivat enimmäkseen Vardakovin
maakunnasta, mutta olipa kartanolle tulijoitten
joukossa vieraita kaukaa etelästäkin, nimittäin
ylhäiset naiset [[Sandra Peinar]] ja [[Julia
Kernelius]] [[Taltara|Taltaran]] kaupungista.
Vieraiden saavuttua juhlat saattoivat alkaa.
Tanssin ja seurustelun ohessa oli käynnissä myös
monia neuvotteluja ja juonitteluja, mutta näiden
keskusteluiden sisältöä tavallinen kansa voi vain
arvailla.
Se tiedetään, että juhlat eivät sujuneet niin
rauhallisesti kuin oli odotettu.
Sivuhuoneessa vuoteenomana ollut sairaalloinen
[[Valdemar Valtamäki]] kuoli yllättäen illan
kuluessa ja pian juhlaväelle selvisi, että
Valdemarin kuoleman takana olivat Valtamäkien
suvun parantajat [[Nestori]] ja [[Malinda]].
Myös Valdemarin veljen [[Jalmar
Valtamäki|Jalmarin]] huhuttiin vaikuttaneen
veljensä kuolemaan, vaikka ääneen tällaisia
syytöksiä ei tuolloin uskallettu vielä lausua.

[[Jalmar Valtamäki|Jalmarin]] ylle laskeutuikin
juhlien mentyä epäilyksen varjo, sillä hänen
väitettiin jo syksystä lähtien pitäneen
Valdemaria vuoteenomana huumaavien myrkkyjen
avulla.
Tapaus oli siinä määrin vakava ja kiusallinen,
että Vardakovin maakunnan [[Ruhtinas
Mikael|ruhtinas Mikael]] kutsui lopputalvesta
useat juhliin osallistuneet Vardakovin kaupunkiin
kaupunkiasunnolleen tapaamiseen, jossa oli paitsi
tarkoitus selvittää Valdemarin kuolemaa niin myös
pohtia yleisemminkin Valtamäkien tilannetta.
Eri osapuolia kuultuaan Mikael lopuksi päätyi
yhdessä [[Zada]]-papiston edustajien kanssa
julistamaan Jalmarin aseman Valtamäkien suvun
päämiehenä vahvistetuksi, joten julkinen
keskustelu suvun johtajasta päättyi.

Valdemarin kuolemaan todettiin syypäiksi
ainoastaan petolliset parantajat ja nämä
toimitettiin toistaiseksi Vardakovin kaupungin
tyrmiin.
Valtamäkien suvun tilanne on tämän jälkeen
ainakin osittain vakiintunut.
Suvun päämieheksi noussut [[Jalmar Valtamäki]] on
luvannut johtaa sukuaan veljeään
harkitsevaisemmin.
Jalmarin tilanne ei kuitenkaan ollut lainkaan
helppo, sillä Valdemarin kuolemaan ja sairauteen
liittyvät monet epäselvät tekijät varjostavat
edelleen hänen mainettaan ja näin Jalmar joutuu
tekemään kovasti töitä säilyttääkseen asemansa.

'''VUOSI 461'''

Alkuvuodesta saatiin sitten vahvistus
[[Valtamäki|Valtamäkien kartanolta]]
kantautuneille huhuille Jalmarin virallisesti
kutsuessa Vardakovin maakunnan silmäätekevät
henkilöt koolle.
Vaikka osalle aatelissuvuista matkustaminen näin
talvisaikaan kylmyyden ja lumen vallitessa
kaikkialla olikin kovasti epämieluista, kaikki
vähääkään merkittävämmät tahot eivät kuitenkaan
uskaltaneet jättää lähettämästä vähintään
edustajiaan paikan päälle Valtamäkien kartanolle.
Eräänä iltana kevättalven aikaan vietettiinkin
Valtamäkien kartanolla pienimuotoisia juhlia
([[Aikomuksista parhaat]]).
Tuon kokoontumisen taustalla oli tarve ratkaista
se, kenen olisi jatkossa Valtamäkien sukua
johdettava, Valdemarin vai Jalmarin.


Tuona iltana talvipakkasten paukkuessa kartanolle
oli saapunut saapunut joukko jalokivikiltojen
edustajia, aatelissukujen jäseniä ja Vardakovin
armeijan upseereita sekä muuta arvoväkeä.
Vieraat olivat enimmäkseen Vardakovin
maakunnasta, mutta olipa kartanolle tulijoitten
joukossa vieraita kaukaa etelästäkin, nimittäin
ylhäiset naiset [[Sandra Peinar]] ja [[Julia
Kernelius]] [[Taltara|Taltaran]] kaupungista.
Vieraiden saavuttua juhlat saattoivat alkaa.
Tanssin ja seurustelun ohessa oli käynnissä myös
monia neuvotteluja ja juonitteluja, mutta näiden
keskusteluiden sisältöä tavallinen kansa voi vain
arvailla.
Se tiedetään, että juhlat eivät sujuneet niin
rauhallisesti kuin oli odotettu.
Sivuhuoneessa vuoteenomana ollut sairaalloinen
[[Valdemar Valtamäki]] kuoli yllättäen illan
kuluessa ja pian juhlaväelle selvisi, että
Valdemarin kuoleman takana olivat Valtamäkien
suvun parantajat [[Nestori]] ja [[Malinda]].
Myös Valdemarin veljen [[Jalmar
Valtamäki|Jalmarin]] huhuttiin vaikuttaneen
veljensä kuolemaan, vaikka ääneen tällaisia
syytöksiä ei tuolloin uskallettu vielä lausua.

[[Jalmar Valtamäki|Jalmarin]] ylle laskeutuikin
juhlien mentyä epäilyksen varjo, sillä hänen
väitettiin jo syksystä lähtien pitäneen
Valdemaria vuoteenomana huumaavien myrkkyjen
avulla.
Tapaus oli siinä määrin vakava ja kiusallinen,
että Vardakovin maakunnan [[Ruhtinas
Mikael|ruhtinas Mikael]] kutsui lopputalvesta
useat juhliin osallistuneet Vardakovin kaupunkiin
kaupunkiasunnolleen tapaamiseen, jossa oli paitsi
tarkoitus selvittää Valdemarin kuolemaa niin myös
pohtia yleisemminkin Valtamäkien tilannetta.
Eri osapuolia kuultuaan Mikael lopuksi päätyi
yhdessä [[Zada]]-papiston edustajien kanssa
julistamaan Jalmarin aseman Valtamäkien suvun
päämiehenä vahvistetuksi, joten julkinen
keskustelu suvun johtajasta päättyi.

Valdemarin kuolemaan todettiin syypäiksi
ainoastaan petolliset parantajat ja nämä
toimitettiin toistaiseksi Vardakovin kaupungin
tyrmiin.
Valtamäkien suvun tilanne on tämän jälkeen
ainakin osittain vakiintunut.
Suvun päämieheksi noussut [[Jalmar Valtamäki]] on
luvannut johtaa sukuaan veljeään
harkitsevaisemmin.
Jalmarin tilanne ei kuitenkaan ollut lainkaan
helppo, sillä Valdemarin kuolemaan ja sairauteen
liittyvät monet epäselvät tekijät varjostavat
edelleen hänen mainettaan ja näin Jalmar joutuu
tekemään kovasti töitä säilyttääkseen asemansa.


'''Vuoriniityn maakunnassa:'''

Talvi oli monien puutteessa elävien ja monien
muidenkin iloksi yleisesti ottaen melko leuto ja
päättyi myös melko varhain.
Tällöin ihmisten toiminta jälleen vilkastui ja
matkaaminen kylien ja kaupunkien välillä
lisääntyi.
Myös huhut ja uutiset kulkivat jälleen
vilkkaammin.
Kevään mittaan tapahtuikin joitakin asioita,
jotka erityisesti jäivät ihmisten mieliin
tavallisten sattumusten ja arkipäivän kokemusten
keskeltä.
[[Bokean ryövärit]] jatkoivat ajoittaista
maatilojen ryöstelyään ja kevään edetessä
alettiin yleisesti vaatia [[Pohjantuulen
linnake|Pohjatuulen linnakkeen]] väeltä
tehokkaampia toimia kelmien kiinniottamikseksi.
Itse Vuoriniityn maakunnantuomarikin [[Aljo
Koskala]] toivoi pikaista rosvojen kiinniottoa.
Tuo varasjoukkio onnistui kuitenkin edelleenkin
välttelemään esivallan tavoittamisyrityksiä.

Talvi oli monien puutteessa elävien ja monien
muidenkin iloksi yleisesti ottaen melko leuto ja
päättyi myös melko varhain.
Tällöin ihmisten toiminta jälleen vilkastui ja
matkaaminen kylien ja kaupunkien välillä
lisääntyi.
Myös huhut ja uutiset kulkivat jälleen
vilkkaammin.
Kevään mittaan tapahtuikin joitakin asioita,
jotka erityisesti jäivät ihmisten mieliin
tavallisten sattumusten ja arkipäivän kokemusten
keskeltä.
[[Bokean ryövärit]] jatkoivat ajoittaista
maatilojen ryöstelyään ja kevään edetessä
alettiin yleisesti vaatia [[Pohjantuulen
linnake|Pohjatuulen linnakkeen]] väeltä
tehokkaampia toimia kelmien kiinniottamikseksi.
Itse Vuoriniityn maakunnantuomarikin [[Aljo
Koskala]] toivoi pikaista rosvojen kiinniottoa.
Tuo varasjoukkio onnistui kuitenkin edelleenkin
välttelemään esivallan tavoittamisyrityksiä.


'''Kevään tapahtumat:'''

Eräänä kevätpäivänä [[Vuoriniitty|Vuoriniityn
kaupungissa]] katuja pitkin kuljeskeli tuhkalla
itsensä kauttaaltaan liannut alaston mies, joka
kulkiessaan samalla ruoski itseään.
Hän myös julisti vastaantulijoille, että näiden
olisi tehtävä parannus, sillä [[JongJung|Jong ja
Jung]] olisivat tulossa ja tätä kautta
maailmanloppu olisi käsillä.
Tämän vanhahkon ukkelin kehotukset eivät ehtineet
kauaa kaupungin kaduilla kaikua, sillä vielä
samana päivänä kaupungin viranomaiset nappasivat
moisen rauhanhäiritsijän kiinni ja ilmeisesti
laittoivat hullun tyrmään tai muutoin
viranomaisten huostaan.
Rahvasta miehen puheet kuitenkin hermostuttivat,
sillä nuo nimet on kuultu jossain aiemminkin,
vaikka niiden kantajista ei juuri mitään
tiedetäkään.

Huolestuttavia ja hyvin epämieluisia tapauksia
tapahtui muuallakin.
Vuoriniityn kaupungista oli loppukeväällä
tavalliseen tapaan lähtenyt tavarakuljetus
Pohjatuulen linnaketta kohden, jossa kuljetettiin
mm.
linnakkeen väen palkkarahoja kyseiselle kesälle.
Kuljetusta oli tavallisten ajurien ja vahtien
lisäksi saattamassa puolenkymmentä Pohjatuulen
linnakkeen sotilasta, joten ryöstöyrityksen
mahdollisuuteen ei juurikaan uskottu.
Näin vain kuitenkin kävi.


Kärrytien eteen oli kaadettu suuri kuusipuu ja
ennen kuin sotilaat ehtivät miettiä sen enempää
puolustautumista kuin puun
siirtämistäkään,alkoivat nuolet viuhua ilman
halki tappavalla tarkkuudella.
Saattueen vielä kykenevät puolustajat
kokoontuivat kärryjen taa suojaan nuolilta, kun
metsän kätköistä lensi kohti puolustajia rumasti
raakkuva varis pientä lasipulloa jaloissaan
roikottaen.
Tähän puolustajien muistihavainnot sitten
loppuivatkin.
Hengissä selvinneet kolme soturia ja kuljettaja
kertoivat seuraavaksi nousseensa maasta mieli
sumeana ja jäsenet kivistäen.
Muut neljä saattueen jäsentä löydettiin maasta
lojumasta nuolien surmaamina.
Kaikki arvokkaat ja helposti poisvietävät tavarat
oli viety, mukaanlukien linnakkeen väen
palkkarahat.

Ryöstäjiksi epäiltiin jälleen [[Bokean
ryövärit|Bokean ryöväreitä]], vaikka aivan
varmoja ei oltukaan näköhavaintojen puuttuessa.
Ainakin joukkio oli nyt tehnyt törkeimmän,
uskaliaimman ja suurimman ryöstönsä tuohon
mennessä.
Ja olivat vielä muuttaneet taktiikkaansakin.
Nyt arveltiin Pohjantuulen linnakkeen väen
henkeen ja vereen metsästävän tuon viheliäisen
rikolliskoplan, olihan joukko paitsi pitänyt
linnakkeen väkeä pilkkanaan, niin myös kajonnut
heidän palkkarahoihinsa sekä surmannut linnakkeen
väkeäkin.
Pohjatuulen linnakkeen väki aloittikin
loppukeväällä perusteellisen rosvojahdin.

Samaan aikaan Rajakatseessa oli melko
rauhallista, metsäläisetkään eivät olleet
paikallisten ihmisten riesana.
Kempurakin oli taas totuttuun tapaan palannut
etelästä ja avannut tavernansa.
Ilmapiiri oli silti jostain syystä painostava ja
ilmassa oli outoa odotuksen jännitystä, kuin
korkeammat voimat olisivat seuranneet tilannetta
henkeään pidätellen.
Tälle painostavalle tunteelle ei kuitenkaan
löytynyt mitään järjellistä selitystä ja useimmat
pakottivat levottomuuden pois mielestään.
Eräänä myöhäiskeväisenä päivänä Rajakatseeseen
oli saapunut jälleen melkoinen joukko matkamiehiä
ja kulkijoita, kuka mistäkin syystä.
Aamu oli ollut rauhallinen...([[RK
XXVII|Rajakatse 27]])

[[RK XXVII| Loppukevät]].
Kuolleet nousevat haudoistaan ja käyvät
taisteluun rajakatseelaisia vastaan.
Epäkuolleet saadaan lyödyksi ja palautettua
hautoihinsa, mutta epäkuolleitten nostattajista
on vain sekalaisia arveluita.
Muutoin synkkää päivää keventää se, että taverna
Vanhalla Piparilla vietetään häitä.

[[RK XXVIII| Keskikesä]].
Vardakovilainen sirkusseurue saapuu
Rajakatseeseen Kaarlo Kempuran kutsumana ja
järjestää tavernalla "hienon" sirkusesityksen.
Kempuralla on omaakin ohjelmaa,
sahdinvalmistuskilpailut, johon tosin osallistuu
vain muutama miekkonen ja hekin vaihtelevilla
litkuilla.
Paikalla on myös useita arvohenkilöitä, mm.
Geofriuksen kansleri [[Kaarlo Talma]] ja
Ballendorfejakin on Rajakatseessa kuin sieniä
sateella.
Myös metsissä on vipinää, metsäläiset pitävät
kokousta läheisellä metsäläisshamaaninmajalla ja
huhutaanpa jälkikäteen, että paikan päällä olisi
piipahtanut itse legendaarinen metsäläisjohtaja
[[Gohtarg]].

[[RK XXIX| Syksy]].
Taverna Vanhalle Piparille saapuu [[Zharin
mestarit|Zharin mestareiden killan]] lähetystö,
joka kertoo tavoitteekseen sulkea Rajakatseessa
vuosien ajan auki ollut viallinen [[Rajakatseen
portti|ulottuvuusportti]], joka sijaitsee
tavernan nuotiokatoksessa ja josta ei kukaan
tavallinen ihminen mitään tiennyt.
Ennen kuin tätä ehditään tehdä, hyökkää metsistä
joukko kammottavia hirviöitä, jotka valtaavat
katoksen ja siinä olevan portin haltuunsa.


Ihmiset koettavat ajaa nämä hirviöt tiehensä,
mutta olennot osoittautuvat selvästi ihmisiä
voimakkaammiksi.
Lopulta olennot saadaan paikan päälle
ilmaantuneen [[Limmi]]-velhottaren avulla
karkotetuksi portin kautta, mutta sitä ennen
hirviöt ovat ehtineet tehdä pahaa jälkeä: Kolme
miestä kuoli ja lukuisat muut olivat saaneet
pahoja vammoja.
Eloonjääneitä lohduttanee se, että nyt [[Zharin
mestarit|Zharin mestareiden]] [[Lotus]]-velho
saattoi sulkea ulottuvuusportin ja moni
paikallinen varmasti toivookin, että Rajakatseen
alueella ei enää tuollaisia outoja iljetyksiä
tavattaisi.


Edellinen: [[460]]
Seuraava: [[462]]

Eräänä kevätpäivänä [[Vuoriniitty|Vuoriniityn
kaupungissa]] katuja pitkin kuljeskeli tuhkalla
itsensä kauttaaltaan liannut alaston mies, joka
kulkiessaan samalla ruoski itseään.
Hän myös julisti vastaantulijoille, että näiden
olisi tehtävä parannus, sillä [[JongJung|Jong ja
Jung]] olisivat tulossa ja tätä kautta
maailmanloppu olisi käsillä.
Tämän vanhahkon ukkelin kehotukset eivät ehtineet
kauaa kaupungin kaduilla kaikua, sillä vielä
samana päivänä kaupungin viranomaiset nappasivat
moisen rauhanhäiritsijän kiinni ja ilmeisesti
laittoivat hullun tyrmään tai muutoin
viranomaisten huostaan.
Rahvasta miehen puheet kuitenkin hermostuttivat,
sillä nuo nimet on kuultu jossain aiemminkin,
vaikka niiden kantajista ei juuri mitään
tiedetäkään.

Huolestuttavia ja hyvin epämieluisia tapauksia
tapahtui muuallakin.
Vuoriniityn kaupungista oli loppukeväällä
tavalliseen tapaan lähtenyt tavarakuljetus
Pohjatuulen linnaketta kohden, jossa kuljetettiin
mm.
linnakkeen väen palkkarahoja kyseiselle kesälle.
Kuljetusta oli tavallisten ajurien ja vahtien
lisäksi saattamassa puolenkymmentä Pohjatuulen
linnakkeen sotilasta, joten ryöstöyrityksen
mahdollisuuteen ei juurikaan uskottu.
Näin vain kuitenkin kävi.


Kärrytien eteen oli kaadettu suuri kuusipuu ja
ennen kuin sotilaat ehtivät miettiä sen enempää
puolustautumista kuin puun
siirtämistäkään,alkoivat nuolet viuhua ilman
halki tappavalla tarkkuudella.
Saattueen vielä kykenevät puolustajat
kokoontuivat kärryjen taa suojaan nuolilta, kun
metsän kätköistä lensi kohti puolustajia rumasti
raakkuva varis pientä lasipulloa jaloissaan
roikottaen.
Tähän puolustajien muistihavainnot sitten
loppuivatkin.
Hengissä selvinneet kolme soturia ja kuljettaja
kertoivat seuraavaksi nousseensa maasta mieli
sumeana ja jäsenet kivistäen.
Muut neljä saattueen jäsentä löydettiin maasta
lojumasta nuolien surmaamina.
Kaikki arvokkaat ja helposti poisvietävät tavarat
oli viety, mukaanlukien linnakkeen väen
palkkarahat.

Ryöstäjiksi epäiltiin jälleen [[Bokean
ryövärit|Bokean ryöväreitä]], vaikka aivan
varmoja ei oltukaan näköhavaintojen puuttuessa.
Ainakin joukkio oli nyt tehnyt törkeimmän,
uskaliaimman ja suurimman ryöstönsä tuohon
mennessä.
Ja olivat vielä muuttaneet taktiikkaansakin.
Nyt arveltiin Pohjantuulen linnakkeen väen
henkeen ja vereen metsästävän tuon viheliäisen
rikolliskoplan, olihan joukko paitsi pitänyt
linnakkeen väkeä pilkkanaan, niin myös kajonnut
heidän palkkarahoihinsa sekä surmannut linnakkeen
väkeäkin.
Pohjatuulen linnakkeen väki aloittikin
loppukeväällä perusteellisen rosvojahdin.

Samaan aikaan Rajakatseessa oli melko
rauhallista, metsäläisetkään eivät olleet
paikallisten ihmisten riesana.
Kempurakin oli taas totuttuun tapaan palannut
etelästä ja avannut tavernansa.
Ilmapiiri oli silti jostain syystä painostava ja
ilmassa oli outoa odotuksen jännitystä, kuin
korkeammat voimat olisivat seuranneet tilannetta
henkeään pidätellen.
Tälle painostavalle tunteelle ei kuitenkaan
löytynyt mitään järjellistä selitystä ja useimmat
pakottivat levottomuuden pois mielestään.
Eräänä myöhäiskeväisenä päivänä Rajakatseeseen
oli saapunut jälleen melkoinen joukko matkamiehiä
ja kulkijoita, kuka mistäkin syystä.
Aamu oli ollut rauhallinen...([[RK
XXVII|Rajakatse 27]])

[[RK XXVII| Loppukevät]].
Kuolleet nousevat haudoistaan ja käyvät
taisteluun rajakatseelaisia vastaan.
Epäkuolleet saadaan lyödyksi ja palautettua
hautoihinsa, mutta epäkuolleitten nostattajista
on vain sekalaisia arveluita.
Muutoin synkkää päivää keventää se, että taverna
Vanhalla Piparilla vietetään häitä.

[[RK XXVIII| Keskikesä]].
Vardakovilainen sirkusseurue saapuu
Rajakatseeseen Kaarlo Kempuran kutsumana ja
järjestää tavernalla "hienon" sirkusesityksen.
Kempuralla on omaakin ohjelmaa,
sahdinvalmistuskilpailut, johon tosin osallistuu
vain muutama miekkonen ja hekin vaihtelevilla
litkuilla.
Paikalla on myös useita arvohenkilöitä, mm.
Geofriuksen kansleri [[Kaarlo Talma]] ja
Ballendorfejakin on Rajakatseessa kuin sieniä
sateella.
Myös metsissä on vipinää, metsäläiset pitävät
kokousta läheisellä metsäläisshamaaninmajalla ja
huhutaanpa jälkikäteen, että paikan päällä olisi
piipahtanut itse legendaarinen metsäläisjohtaja
[[Gohtarg]].

[[RK XXIX| Syksy]].
Taverna Vanhalle Piparille saapuu [[Zharin
mestarit|Zharin mestareiden killan]] lähetystö,
joka kertoo tavoitteekseen sulkea Rajakatseessa
vuosien ajan auki ollut viallinen [[Rajakatseen
portti|ulottuvuusportti]], joka sijaitsee
tavernan nuotiokatoksessa ja josta ei kukaan
tavallinen ihminen mitään tiennyt.
Ennen kuin tätä ehditään tehdä, hyökkää metsistä
joukko kammottavia hirviöitä, jotka valtaavat
katoksen ja siinä olevan portin haltuunsa.


Ihmiset koettavat ajaa nämä hirviöt tiehensä,
mutta olennot osoittautuvat selvästi ihmisiä
voimakkaammiksi.
Lopulta olennot saadaan paikan päälle
ilmaantuneen [[Limmi]]-velhottaren avulla
karkotetuksi portin kautta, mutta sitä ennen
hirviöt ovat ehtineet tehdä pahaa jälkeä: Kolme
miestä kuoli ja lukuisat muut olivat saaneet
pahoja vammoja.
Eloonjääneitä lohduttanee se, että nyt [[Zharin
mestarit|Zharin mestareiden]] [[Lotus]]-velho
saattoi sulkea ulottuvuusportin ja moni
paikallinen varmasti toivookin, että Rajakatseen
alueella ei enää tuollaisia outoja iljetyksiä
tavattaisi.


Edellinen: [[460]]
Seuraava: [[462]]