Kirjaudu rajakatsetunnuksella

Huhut:Hukanmaa4


Et voi muokata koska, sivu on suojattu ylemmälle tasolle


Sivuhistoriassa on 0 versiota : Selaa sivuhistoriaa : Näytä viimeisin muokkaus



Muokkaaja Kirjoita tähän kenttään (muokkaa)




Esikatselu



Viime keväänä oli tapahtumarikas päivä, kun kuninkaallinen maanmittari yritti vetää
Suomurajan ja Hajavirstan välistä tietä Hukanmaan läpi. Maanmittarilla oli mukanaan
naissoturi Sinikka. Aika huvittavaa, ettei maanmittarilla ollut saada miestä
suojakseen. No, Urho Hukanpää järjesti kuulemistilaisuuden yhdellä Suurkiven
torpista.

Kuulemistilaisuus oli melkoista riitelyä ja nokittelua. Jokaisella isännällä ja
emännällä oli oma näkemyksensä asioista. Kelokallio kuitenkin totesi, että linjaus
on saatava piirrettyä, joten hän piirtää tien itse, jos paikalliset maanomistajat
eivät pääse sopuun.

Ihmettelyä aiheutti tilalle hortoillut raskaasti aseistettu mies, joka väitti
olevansa ritarin aseenkantaja ja tuovansa Deinosan-killalta viestiä Urho
Hukanpäälle. Aseenkantaja oli liikkeellä ilman ritariaan, mikä nauratti
paikallisia. Muukalainen esitteli itsensä Bertiliksi.

Lisähäiriötä aiheutti paikalle saapunut metsäläinen, joka vaati saada puhua Urho
Hukanpään kanssa. Hän antoi Urholle pääkallon, jonka väitti muukalaisten
varastaneen Hukanpäiden hautakryptasta. Hän kertoi oman heimonsa Suomäyrien
surmanneen kaksi muukalaista, joilla kallo oli ollut, mutta yksi oli päässyt
pakoon. Susiveistosta metsäläiset eivät olleet nähneet. Jotkut vaativat metsäläisen
vangitsemista, jotta asioista saadaan parempi selvyys, mutta Urho määräsi kaikki
jättämään hänet ja muutkin metsäläiset toistaiseksi rauhaan. Metsäläinen lähti
sitten tiehensä.

Vääntö tiestä jatkui. Jonkinlainen linjaus saatiin tehtyä, mutta sen sijaan
tienvarteen perustettavasta tavernasta ei tullut mitään yksimielisyyttä, vaan
entistä pahempia riitoja. Tavernaa olisivat halunneet itselleen niin Suurkivi,
Usvakumpu kuin Palopeltokin. Liekö taverna-asiaa vai jotain ihan muuta, mutta
Palopellon isäntä Paavali riitautui pahasti Suurkiven isännän kanssa. Jopa niin
pahasti, että haastoi tämän kaksintaisteluun. Suurkivi vaati saada käyttää
esitaistelijaa ikäänsä vedoten ja palkkasi aseenkantaja Bertilin
esitaistelijakseen. Muukalaisen palkkaaminen esitaistelijaksi herätti murinaa,
varsinkin kun Paavali Palopelto ei tainnut edes olla Suurkiveä nuorempi.
kaksintaistelu käytiin Urho Hukanpään ja seriffi Ansion luvalla ja valvonnassa.
Taistelu päättyi yllättäen Paavali Palopellon voittoon, mutta helpolla se voitto ei
tullut. Paavali sai itse kaksi kunnon osumaa itseensä, mutta ratkaisevaksi nousi
hänen osumansa Bertilin jalkaan, joka esti Bertiliä jatkamasta taistelua. Paavali
Palopelto julistettiin siis voittajaksi. Papitar Liinatar Hallasuo ja torppari Alia
paikkasivat sitten kaksintaistelijoita.

Maanmittari lähti pian kokouksen jälkeen pois Hukanmaalta. Naissoturi Sinikka, joka
ili ilmeisesti Herbertin vartioston jäsen, lähti tietysti saattamaan maanmittaria.
Sinikka herättä Hukanmaalla yleistä mielenkiintoa, mutta eipä hän paikallisten
kanssa juuri puhellut, ei kuulemistilaisuudessa tai sen jälkeenkään.

Bertil vietti Suurkiven tilalla viikonpäivät parannellen haavojaan ja lähti sitten
matkoihinsa. "Kunnia-arvoisa ritari Velmon odottaa!" Kukahan se ritari Velmon on?
Bertil kertoi hänestä kuulemma hienoja tarinoita Suurkiven palkollisille. Velmon
kuuluu olevan suuri sankari ja turnajaisten moninkertainen voittaja. Jotkut tosin
epäilevät Bertilin tarinoita, sillä aika suulas mies hän vaikutti olevan.

Urhon käsiinsä saama pääkallo haudattiin Hukanpäiden läsnäollessa papittaren
johdolla takaisin hautakryptaan. Krypta on taas sinetöity. Krtyptaa vartioitiin
kesän ajan, mutta talvella vartiointi lopetettiin.

Kuulemistilaisuuden jälkeen Urho Hukanpää ilmeisesti kyllästyi isäntien riitelyyn
ja turhamaisuuteen. Hänen päätöksellään taverna tulee nyt Hukanpäiden omille maille
ja tyhjilleen jäänyt Vanhan Hukanpään tilan sivurakennus muutetaan tavernaksi.
Vanhan Hukanpään tilan rakennuksia on jo alettu korjata ensi kesää varten. Kukaan
tilallisista ei ole ratkaisuun tyytyväinen, mutta monet rengit ja torpparit ovat
hykerrelleet itsekseen tilallisten uppiniskaisuudelle. Tavernaa hoitamaan on
kutsuttu Hajavirstan tavernoitsijoiden killan jäsen. Hänen pitäisi olla täällä
lähipäivinä. Uudesta kapakoitsijasta huhutaan kaikenlaista. Jotkut sanovat hänen
olevan entinen merirosvo, toisen taas kertovat hänen olevan taitava juomamestari,
kolmas tarina kertoo hänen olevan kapakkatappelija, joka valtasi tavernan itselleen
väkivalloin jostain kaupungista. Mikähän lienee totuus?

Metsäläisten shamaani on ollut enemmänkin tekemisissä paikallisten kanssa viime
kesänä ja syksyllä. Mitähän papitar Hallasuo siitä pitää? Shamaani on kertonut
metsäläisten kahakoineen useaankin kertaan Iivinpalvojien kanssa. Koska vain
metsäläiset ovat iiviläisä nähneet, niin he varmaankin liioittelevat kahakoiden
suhteen. Haavoittuneita metsäläisiä on tosin ainakin kerran temppelille asti
paikattaviksi. Papitar on hoitanut metsäläisiä, mutta ilmeisen vastentahtoisesti
hän näitä epäjumalankumartajia auttaa. Torppari Ignatius se metsäläisiä papittaren
luo toi. Mahtaako papitar olla tästä Ignatiukselle ärtynyt vai tekikö hän
papittaren mielestä hyvänkin teon?

Joitan kahinoita siellä metsässä kyllä kesällä oli. Urhon käskystä ja tilallisten
vaatimuksesta, seriffi Ansio nosti pienen nostoväen kesällä. Nostoväen varustus jäi
kuitenkin vajaaksi ja koulutuskin ilmeisesti oli aika ontuvaa. jotkut väittävät,
että kartanon asehuoneeseen olisi murtauduttu ja parhaat aseet viety. Täysin
mahdotontahan tuollainen olisi ja tieto siitä leviäisi muutenkin kuin ämmien
juorujen kautta. Joka tapauksessa nostoväki haukkui varusteensa surkeiksi.
Nostoväen sotamenestyskin on jäänyt kovin laihaksi. Loppukesällä nuoret miehet
menivät metsään auttamaan metsäläisiä Iivinpalvojia vastaan, tai niin ne
metsäläiset ainakin väittävät. Nostoväki joutui kuitenkin perääntymään hyvin
nopeasti jouduttuaan jousiampujien väijyttämäksi. Ilkeämpi kieli väittää
jousimiehiä olleen vain yhden ja tämänkin jo jouksemassa karkuun. Ansiolle ei
kunnian kukko tästä laulanut. Moni on myös epäillyt, että sotketaanko tässä
hukanmaalaisia metsäläisten keskinäisiin kahinoihin. Urho on kuitenkin ainakin
vielä uskonut metsäläisten sanaa, eikä kukaan ole saanut todisteita siitäkään,
etteikö metsässä iiviläisä liikkuisi.

Uusi silta joen yli tulee kulkemaan Usvakummun mailla ja maanmittari jätti
isännälle ihan kirjalliset ohjeet minkäläisia puita siltatyömaa tarvitsee. Näitä
ohjeita kerääntyikin sitten tulkitsemaan koko seudun väki. Ainoastaan Palopellon ja
Suurkiven isännät jäivät kotiin. Ei niitä riitelijöitä moni sinne varmaan
kaivannutkaan.

Usvakummun tilalla kaadettiin ohjeiden mukaan alkukesästä iso pino pitkiä petäjiä.
Rungoista vuoltiin pitkiä hirsiä kuivumaan katosten alle ja odottamaan tätä vuotta.
Metsätöitä on tehty ahkerasti muillakin tiloilla. Palopelto halusi lisää peltomaata
ja kaskesi suuren palan metsää sitä varten ja Suurkivi kaatoi metsää kun muutkin
tekivät niin.

Kesän myötä muutamat aarteenetsijät palasivat. Mutta samanlaista ryntäystä ei
ollut. Ansio pisti kiertolaiset nopeasti Urhon käskystä metsähommiin, kaatamaan
metsää tien tieltä. Tämä sakki majoitettiin vanhalla Hukanpään tilalla.
Kiertolaiset saivat pian seuraa pääkaupungista tulleista vangeista ja vartijoista.
Hukanmaan pohjoispuolella olevalta alueelta alettiin kaivaa soraa tietä varten.
Nämä vangit olivat lähinnä pikkurikollisia ja velanpettäjiä, eikä väsyneistä
miehistä ollut juuri ongelmia.

Kesän aikana vangit louhivat lähelle vanhaa Deinosanin kaivosta suurehkon
soramontun. Kaikkien tilojen kärryt joutuivat kuljetushommiin vuorollaan, vaikka
asiasta kyräiltiinkin.

Kesällä annettiin virallinen ilmoitus, että Paavali Palopelto ja Amalia Mallasranta
olivat avioituneet. Itse asiassa vihkiminen oli tapahtunut jo viime kesänä, mutta
asiasta ei vaan kerrottu kenellekään. Mitähän menoa tämä on? Paavali on tunnetusti
pihi mies, joten oliko hän saanut Mallasrannan emännän vakuutettua siitä, että
asiasta ei kannata kertoa, jotta ei tarvitse hääjuhlia järjestää? Mallasrannalla
olisi kyllä ollut siihen varaa. No, enää ei juhlia järjestetty. Erikoisen
avioliitosta tekee myös se, että Paavali vietti kesällä melkein kaiken aikansa
Palopellon tilalla. Talveksi hän sentään meni Mallasrannan tilalle.

Suurkiven, Palopellon ja Usvakummun pellot kasvoivat viime kesälä selvästi paremmin
kuin Mallasrannan. Joku ehdotti syyksi lesken naimisiinmenon ja kuolleen isännän
vihat, mutta viisaammat huomauttivat, että pelloilla on viljelty lähinnä ohraa
viime vuosina ja rouva on ?vain? unohtanut antaa peltojensa välillä kesannoida.
heinästä ei kuitenkaan taideta olutta panna?

Loppukesällä saapuivat myös ensimmäiset tienrakentajat kokoamaan Hukanmaan reunalle
varikkoa työmaata varten. Vanhalle paloaukealle kasattiin suuret kasat polttopuita
katosten alle ja suuria sorakasoja rangastuisvankien louhokselta. Vesi saatiin
vanhan hylätyn torpan kaivosta. Talvea vasten varikolle saapui asumaan
puunhakkaajien porukka, joka on tehnyt tienlinjasavottaa koko talven. nämä
puunhakkaajat rakensivat itselleen matalat majat turpeesta ja oksista ja päälliköt
nukkuivat viime vuonna riiheksi kunnostetussa torpassa. Nyt lumien sulaessa porukka
on siirtymässä joen yli pohjoiseen uudelle hakkuualueelle.

Kesällä riideltiin myös vanhan Hukanpään tilan peltojen käytöstä. Perinteisesti
nämä ovat olleet kylän veropeltoja, joita kaikki tilat viljelevät ja joiden tuotot
kattavat sitten ison osan veroista. Mallasranta olisi halunnut panna veropeltojen
ohrasta olutta, kun omat pellot olivat niin köyhät. Kenellekkään ei tullut
yllätyksenä kun Suurkivi nosti äläkän. Lopulta Urho puuttui asiaan ja määräsi ettei
veropeltojen viljoja panna tai keitetä juotavaan muotoon. Hän myös uhkasi
seuraavana vuonna veropelloille tehtäväksi ruiskylvön.

Sato oli kaikenpuolin normaali. Mallasrannan peltojen sato oli kuitenkin selvästi
heikompi kuin muiden.

Olutsotaa ei tänä vuonna tullut. Urho otti vain pienen määrän olutta veroissa ja
loput myytiin kaupunkiin. Mallasrannan rengit kertoivat, että emännällä jäi iso
kasa tynnyreitä tyhjinä aittaan. Suurkiven tilalta ei tehty paljoakaan olutta
myyntiin. Tiedetään kuitenkin, että Suurkiven olutta myytiin kaupunkeihin, vaikka
Hukanmaalla Suurkiven olutta vähänlaisesti tarjolla olikin.

Sadonkorjuun aikoihin papitar Hallasuo alkoi kovaan ääneen puhua, että "Derekas
opettaa kohtuutta! Varokaa ylenmääräistä juomista, älkääkä tyhmentäkö itseänne
päihtymällä!" Aika hauskaa puhetta papittarelta, jolle kyllä maistuu niin olut kuin
muukin päihdyttävä juoma oikein hyvin, joskus liikaakin. Talven aikaan papitar
tosin vaikutti vähentäneen omaa juomistaan, mutta ei hän kuivin suin edelleenkään
puheitaan kirjoita.

Loppusyksystä Mallasrannan emäntä jauhatti pitkästä aikaa oman leipäviljansa
kiltisti Antti Myllärillä. Ovatkohan Mallasrannan piiat tehneet kapinan ja
kieltäytyneet käsikivien käytöstä? Aika typeräähän se käsinjauhaminen on
oikeastikin, mutta Mallasrannan tilalla tätä tehtiin silti, luultavasti lähinnä
Myllärin kiusaksi. Mutta tänä viime syksy oli poikkeus.

Talvella metsässä on ollut tavallista enemmän liikkujia kaikenlaisten
metsäsavottojen takia. Jotkut rengit ja metsurit kerttovat nähneensä metsässä
suuren vitivalkoisen ukkohirven. Vaikka oli keskitalvi, oli hirvellä vieläkin
kuulemma päässään yli kymmenpiikkinen sarvikruunu.

Keskitalven juhla meni rauhallisesti ja leppoisasti Mallasrannan tilalla. Suurkivi
tuli tietenkin paikalle, mutta keskitalven juhlassa hänkään ei viitsinyt haastaa
riitaa Mallasrannan kanssa. Palopelto ei vieläkään ollut kovinkaan isännän elkeillä
liikkeellä, vaan antoi Amalia Mallasrannan vetää juhlat läpi. Papitar Hallasuo
varoitteli muita juomasta liikaa. Itse hän nautti Mallasrannan oluesta ihan
tarpeeksi, joskaan ei nyt valtavasti kuitenkaan.

Hukanmaalla jatkuvasti pyörivä Iida Harakanvarvas tuli ja meni koko kesän, syksyn
ja talvenkin miten sattui. On se kumma, että hän ei tunnu löytävän sitä velhoa, vai
mitä hän nyt etsikään Hukanmaalta. Toisaalta Iida taitaa kuulua jo Hukanmaalle,
sillä onhan hän säännöllisesti täällä käynyt jo kahden vuoden ajan.

Pietu on yhä arkana toissakeväisen papiston kovistelun takia. Häntä onkin nähty
harvemmin kuin aikaisempina vuosina, mutta yhä ja edelleen hän kuljeskelee ympäri
Hukanmaata muiden armon varassa. Papitar Hallasuo on selvästi yrittänyt saada
Pietua luottamaan taas sinikaapuihin, kuten itseensä. Pietu on kuitenkin muuttunut
entistä hiljaisemmaksi, mutta eipä hän ilmeisesti papitar Hallasuota enää pelkää.

Urhon kärsivällisyys on ollut todella rajallinen lopputalven ajan. Jopa Mylläri ja
Suurkivi ovat älynneet välttellä aatelismiestä. Huhut kertovat että Hukanpään suvun
naiset ovat painostaneet Urhoa käymään pääkaupungissa tapaamassa ikäisiään naisia.
Ehkä pätevä vaimo miehensä rinnalla auttaisi hallitsemaan riitaisaa maata.