Kirjaudu rajakatsetunnuksella

Huhut:hukanmaa2


Et voi muokata koska, sivu on suojattu ylemmälle tasolle


Sivuhistoriassa on 0 versiota : Selaa sivuhistoriaa : Näytä viimeisin muokkaus



Muokkaaja Kirjoita tähän kenttään (muokkaa)




Esikatselu


Huhuja ja juoruja Hukanmaalta:

Viime kesänä Hukanmaalla riideltiin alueen johtajuudesta. Eerikki oli edesmenneen Juulius Hukanpään vanhin poika, mutta papitar Liinatar Hallasuon mukaan Juulius oli itse halunnut jättää omaisuutensa ja asemansa Kaarlelle. Kirjallista testamenttia ei kuitenkaan ollut.

Syksyllä ennen sadonkorjuuta pidettiin sitten kyläkäräjät, joita valvomassa oli ihan kruununkirjuri. Kruunuahan kiinnosti vaan se, että kuka vastasi veronkannosta elonkorjuun aikaan. Varsinkin, kun kirjuri vielä toi tiedon uudesta verosta jotain tietä varten. Kyllä siinä torpparit ja pientilalliset nurisivat, kun saivat asiasta kuulla. Itse perimysriita saatiin sovittua, ainakin jossain määrin. Kaarle hyväksyi Eerikin Hukanmaan herraksi ja hyvitykseksi Eerikki lupasi Kaarlelle Vanhan Hukanpään tilan ja suuren rahallisen korvauksen.

Sopimusta ei kuitenkaan ehditty edes allekirjoittaa, kun Kaarlen ja Eerikin äpäräserkku Kaaleppi kävi ilman mitään syytä kirves kourassa Eerikin ja Kaarlen kimppuun. Kaaleppi löi Eerikiltä pään irti ja onnistui lyömään Kaarleakin useita kertoja. Kaarlen ritarihaarniska kuitenkin suojeli häntä tarpeeksi, ettei hän vakavasta loukkaantumisesta huolimatta kuollut. Kaaleppia taltuttamaan tuli iso kasa aseistettuja miehiä, Kaarlen ja Eerikin omat asemiehet , mutta myös paikallinen suurtilallinen Ruben Suurkivi. Suurkivi oli se, joka onnistui Kaalepin kuoliaaksi pistämään. Joidenkin mielestä pelkurimaisesti takaapäin, joidenkin mielestä sankarillisesti ja oman henkensä uhalla. Asemiehille Rubertille ja Santerille naureskeltiin myöhemmin ankarasti, kun eivät olleet mitään tehneet, vaikka Kaaleppi oli kävellyt suoraan heidän välistään iso kirves kourassaan.

Käräjien lopuksi kirjuri merkitsi sitten Urho Hukanpään uudeksi Hukanmaan herraksi, sillä Eerikki oli jo ehditty julistaa uudeksi herraksi ja Urho oli hänen ainoa poikansa. Kyllä sitä aika paljon kylillä päätä pyöriteltiin, että mitä siitä nyt tulee, kun tuollainen nuori pojannulikka onkin nyt yhtäkkiä vallassa täällä. No, ainakin veronkannon Urho hoiti harmillisenkin hyvin, eikä monen toiveista huolimatta unohtanut sitä lisäveroakaan.
Kyläkäräjien aikana metsästä läheltä tilan tupaa löytyi Deinosanin jalokivikillan tunnus. Se ilmeisesti jäi jollekulle Hukanpäistä. Merkkiä ihmeteltiin hetki, mutta ei se paljoa jaksanut kiinnostaa.

Kaalepin sisko Maaria vangittiin myös käräjien lopuksi. Moni ihmetteli syytä, sillä eihän Maaria ollut tehnyt mitään. Toiset taas sanovat, että samaa verta ja lihaa se on kuin kaksosveljensäkin; olisivat vaan upottaneet suohon molemmat jo kun syntyivät, sillä eihän raiskaajan lapsista voi mitään hyvää tulla. Ainakin Kaalepin kohdalla se oli tottakin. Maaria siis vangittiin ja joskus kuukautta myöhemmin Urho määräsi Maarian palvelemaan Hukanpäitä hyvitykseksi hänen veljensä rikoksesta. Jotkut kyselevät, että onko tuollainen tuomio nyt oikea, että toisen rikoksia pitäisi sovittaa. Toisten mielestä Maaria pääsi liiankin vähällä.

Ilmeisesti jonkun mielestä Maaria tosiaan pääsi liian vähällä, sillä mökki, missä Kaaleppi ja Maaria olivat asuneet, poltettiin samaan aikaan, kun Maaria oli sellissä. Jotkut arvelevat asialle olleet jonkun katkeran kyläläisen, sillä eivät Kaaleppi ja Maaria hyvissä väleissä olleet oikeastaan kenenkään kanssa. Saattoivathan tietysti metsäläisetkin käydä mökillä varkaissa, mutta eiväthän he yleensä rakennuksia polta; osaavatkohan nuo edes sytyttää nuotiota muutenkaan? Urhon miehet tutkivat paloa, mutta aika ponnettomasti kuulemma. Tekijää ei saatu kiinni, Tämä kyllä huolestuttaa monia, sillä vaikka Maaria onkin Hukanhampaan kartanossa jatkuvan vahdin alla, moni kyläläinen pelkää hänen vihaansa, on se Maaria semmoinen noita-akka ja pahanilmanlintu ja turmiontuoja kuitenkin.

Elonkorjuu sujui Hukanmaalla hyvin, sillä syksy oli yksi lämpimimpiä ja poutaisimpia moneen vuoteen. Torpparitkin saivat hyvän sadon, vaikka joutuivatkin ensin hoitamaan isäntätilan elonkorjuun, tietenkin. Kyllä sitä viljaa kuitenkin jäi ihan hyvin verojen jälkeenkin.

Elonkorjuun jälkeen Urho Hukanpää on kuulemma julistanut, ainakin Hukanhampaassa, että Kaalepin nimeä ei saa enää koskaan lausua Hukanmaalla.

Asemies Rubert, Amalia Mallasrannan poika, lähti Hukanpäiden palveluksesta joskus elonkorjuun jälkeen. Ei kuulemma kestänyt häpeää, että isäntä oli kuollut. Minne Rubert lähti? Sitä ei tunnu tietävän kukaan, ei ilmeisesti edes Mallasrannan rouva.
Urho vahvisti Antti Myllärin yksinoikeuden kylän myllyyn uudelleen. Eipä sitä juttua monikaan edes ajatellut, sillä olihan Juulius jo sen oikeuden Antille antanut. Mutta että sopimus oli rauennut Juuliuksen kuolemaan? No, Urho uudisti sopimuksen, joten eipä auta talonpojan ja torpparin kuin maksaa kiltisti Antille. Tosin hyvää työtä siellä myllyllä hän teki nytkin.

Metsäläisistä oli jälleen melkoisesti riesaa elonkorjuun aikoihin ja monista vilja-aitoista varastettiin viljaa. Isoa vahinkoa ne eivät aikaiseksi saaneet, mutta kyllä se jokainen varkaus aina harmittaa, varsinkin kun varkaita ei saatu kiinni. Eikö Urho hoida asioita kunnolla? Toisaalta ei niiltä metsäläisiltä saatu olla rauhassa Juulius Hukanpään aikoinakaan.

Syksyn mittaan Kaarle Hukanpään kunto alkoi heiketä, kun Kaalepin aiheuttamat haavat tulehtuivat. Urho otti Kaarlen perheineen Hukanhampaan kartanoon talveksi. Reilu teko, kun muistaa että Kaarle yritti varastaa Eerikin, ja siis myös Urhon, perinnön. Kaarlea ei ole sen jälkeen kartanon ulkopuolella näkynyt. Palkolliset tietävät kertoa, että hänen tilansa kulkee edestakaisin sairastelun ja toipumisen välillä, mutta kovin hitaasti hän paranee, jos paranee ollenkaan. Kylillä on jo alettu arvuutella, mahtaako Kaarle selvitä hengissä kevääseen asti ollenkaan.

Suurkiven isäntä ja Mallasrannan emäntä riitelivät maittensa välisestä rajasta. Alunperin riita syntyi Vääräsuon omistuksesta. Olipa siinä aikoinaan annettu sopiva nimi sillekin suonpläntille. Urho Hukanpää veti sitten Mallasrannan ja Suurkiven tilojen välisen rajan metsikön halki jättäen samalla Vääräsuon Suurkiven tilalle. Taisi olla Urho Suurkivelle kiitollisuudenvelassa Kaalepin surmaamisesta.

Usvakummun emäntä Marjaana on ilmeisesti yllättäen tullut raskaaksi. Oli jo aikakin, kun yli kymmenen vuotta ehtivät Reino ja Marjaana olla naimisissa ilman lasta. Jotkut tosin vihjailevat, että eihän se nuori ottopoika, tai siis nuori mieshän se Tauno on, ehtinyt asua Usvakummussa kuin kaksi vuotta. Tuollaisia ei kannattane vihjailla Usvakummun väen kuullen. Marjaanalla oli tiettävästi alussa paljon pahoinvointia, mutta hän on voinut vuoden loppua kohti paremmin.

Kyläkäräjien jälkeen huhut Eemeli Hukanpään kätkemästä aarteesta nostivat taas päätään, sillä käräjillä oli kuulemma puhuttu kadonneista Hukanpään jalokivistä. Hukanhampaan vartiointia on pitänyt parantaa, kun kartanon mailla on alkanut liikkua taas kaikenlaisia onnenonkijoita, pääasiassa kyläläisiä tietysti. Vanha Hukanpään tila jäi tyhjilleen Kaarlen väen muuttaessa Hukanhampaaseen. Vanhan tilan alueella se aarre ei ainakaan ole, sillä heti Kaarlen väen poistuttua tila käytiin penkomassa perusteellisesti. Kukaan ei myönnä sitä tehneensä, mutta kaikki ovat tapahtuneesta kuulleet.

Metsästä löytynyt Deinosanin tunnus herätti jonkin verran puheita kylillä myöhemminkin, mutta aika vähän. Deinosanin väkeä ei ole Hukanmaalla käynyt tiettävästi viiteenkymmeneen vuoteen. Ne Deinosanin kaivoksethan suljettiin jo ties kuinka kauan sitten. Merkin nähneet väittävät kyllä, ettei se merkki voinut olla niin vanha. Toisaalta merkin löysi kylähullu Pietu, niin kuka tietää, kauanko hän oli merkkiä putsannut ja koristellut ennen kuin toi sen näytille.

Antti Myllärillä ja hänen vaimollaan Stinalla ei ole vieläkään ollut lapsionnea. Tämä selvästikin ärsyttää Anttia entistä enemmän, varsinkin kun Usvakummuillekin on vihdoin se lapsi tulossa.

Mallasrannan olut on ollut tänä vuonna tavallistakin parempaa. Suurkiven isäntä on taas kieltänyt omia palkollisiaan ja torppareitaan ostamasta mitään Mallasrannoilta, mutta eipä kukaan ole tainnut Suurkiven kieltoa kunnioittaa.

Mylläri rähisi jälleen Mallasrannan rouvalle, että jauhoja saa jauhaa vain hänen myllyssään. Vaan eipä Mallasrannoilta tuotu lainkaan viljaa myllyyn. Menikö kaikki olueen ja uutosjuomaan, niin ettei leipää leivottu lainkaan?

Kylillä kerrotaan Suurkiven käyneen ryypiskelemässä Myllärin tilalla yhdessä Antti Myllärin kanssa. Vielä viime vuonna tähän aikaan Suurkivi raivosi siitä, että piti Myllärille maksaa. Nyt miehet vaikuttivat kyllä tulevan hyvinkin toimeen keskenään.
Kylähullu Pietu kierteli syksyn mittaan talosta taloon ja katosi kaksi kuukautta sitten kokonaan muutaman viikon ajaksi vain ilmaantuakseen taas takaisin. Sanoi saarella olleen kodikasta, mitä se sitten tarkoittaakaan.

Asemies Santerin ja piika Loimun poika syntyi terveenä vain muutama päivä Pietun katoamisen jälkeen. Pariskunta oli varmasti iloinen, että olivat päässeet takaisin Hukanhampaaseen ennen kuin lapsi syntyi.

Suurkiven torpparin Ignatiuksen rouva Taia on kuulemma taas raskaana. Taitaa olla kahdeksas kerta jo. Tosin heidän lapsistaan ei elossa ole kuin neljä. On siinäkin toki torpparille suita ruokittaviksi.

Lämmin sää on jatkunut poikkeuksellisen pitkään. Lunta on satanut vain muutaman kerran ja melkein kaikki on sulanut saman tien pois. Järvetkään eivät ole päässeet kunnolla jäätymään. Tämä harmittaa monia, sillä kalastamaan ei pääse rospuuton aikana.

Lämmin syksy ja alkutalvi on saanut monet arvuuttelemaan ensi vuoden säätä kun kerran vuodenvaihde lähestyy. Lämmin alkutalvi tarkoittaa joko tosi kylmää lopputalvea tai todella hallaista kesää, sillä aina siitä lämpimästä syksystä pitää kunnon hinta maksaa.

Tällä hetkellä kaikki tarkkailevat päivän pituutta ja odottavat papittaren ilmoitusta, että päivä olisi taas pitenemässä ja uusi vuosi olisi koittanut.

Huhuja muualta:

Vuoriniityn suuriruhtinaan Geofriuksen tytär Jessica sekä vapaaherra Frederic Koskala avioituivat syksyllä Vuoriniityssä. Häät olivat todella komeat ja ne vietettiin Geofriuksen kartanolla. Jessica asustelee nykyisin Koskalan kartanolla.

Vardakovista huhutaan, että siellä olisi paljastunut jotakin orjakauppiastoimintaa. Hyvin hälyyttävää. Sekä Zada- että Derecas-temppelit tuomitsevat orjuuden hyvin ankarasti. Luultavasti tämä asia saa jatkossa tutkintaa osakseen.

Kauppias Joakim Romanned kuoli syksyllä Rajakatseessa kaksintaistelussa Vuoriniityn maakunnassa toimivaa kauppiasta Vilkkoa vastaan. Kyse lienee ollut erimielisyyksistä kauppa-asioissa. Joakimin ruumis on haudattu Vardakovin maakunnassa olevaan Romannedien sukuhautaan ja hänen omaisuutensa peri hänen serkkunsa Konstantin Romanned. Vaimoa tai lapsia ei siis Joakimilla ollut. Joakimilla oli kaksi muistotilaisuutta, toinen vietettiin etelässä Taltarassa, koska monet hänen kauppakumppaninsa kuulemma olivat kauempaa.

Ylipappi Paltamon on kevään aikana muuttamassa Vuoriniityn maakuntaan. Viime vuodethan mies on alaisineen viettänyt läntisissä siirtokunnissa meren takana, nyt ylipappi on palaamassa Mahtivuoreen. Saa nähdä, mitä tästä vielä seuraa. Eteläisessä Mahtivuoressa ollaan melko tyytyväisiä siitä, ettei ainakaan etelään ylipappi ole nyt asettumassa.