Kirjaudu rajakatsetunnuksella

Rajakatse LXXXII


Et voi muokata koska, sivu on suojattu ylemmälle tasolle


Sivuhistoriassa on 1 versiota : Selaa sivuhistoriaa : Näytä viimeisin muokkaus



Muokkaaja Kirjoita tähän kenttään (muokkaa)




Esikatselu


Kevätkylvöjen jälkeen väkeä kerääntyi Vanhaan Pipariin. Päivä oli varsin tapahtumarikas.

Jo alkuiltapäivästä joku tuntematon aseistautunut nainen hyökkäsi kirjakauppias Tupru Eepoksen kimppuun. Tupru selvisi hyökkäyksestä hengissä, taas, kun taas hyökkääjä sai surmansa. Kuka kumma Tuprua näin kovasti vainoaa? Hän taisi selvitä jo kolmannesta murhayrityksestä parin vuoden sisään. Koska hyökkääjä kuoli, asiaa ei saatu selvitettyä enempää.

Vanhaan Pipariin saapui äänekäs seurue, joka väitti olevansa Vardakovin aatelisia, von Rosenin perhe kuulemma. He esittelivät ylpeinä sinettisormustaan ja vaativat viiniä pöytään. Koska sinettisormuksia ei ole kuin aatelisilla ja kiltalaisilla, niin Vanhan Piparin väki uskoi tulokkaita ja heille tarjoiltiin, vaikka rahaa heillä ei ollutkaan mukana. Ilmeisen päihtynyt seurue herätti huomiota varsin rahvaanomaisella käytöksellään. Tästä huolimatta he onnistuivat saamaan yhden palkkasoturin vartijakseen. Vähitellen monien kuuntelijoiden mielestä joukon tarina ei oikein pysynyt koossa sen enempää matkakertomuksen, kuin edes seurueen sisäisten suhteiden osalta. Kukaan Vardakovista saapunut ei myöskään ollut koskaan kuullutkaan von Rosenin suvusta. Joukkio paljastui huijareiksi. Kaksi heistä pääsi pakoon, mutta kolme vangittiin. Huolestuttavaa, että yhdellä pakoon päässeistä oli yhä se sinettisormus, mistä lie se olikaan peräisin.

Weldoonin linnakkeen komentaja ritari Roker saapui tavernalle yhdessä sotavelho Armas Jaaman kanssa. Roker piti kuuluvan puheen läsnäolijoille. Vaan oliko se nyt kovin järkevää pitää puhe nohvatoviksi? Ehkä Roker ei osannut mahtivuorta lainkaan, kun kukaan ei ainakaan kuullut hänen puhuvan muuta kuin nohvatovia. Väki kyseli kovasti, että ketkä puheen ymmärsivät ja pyysivät sitten käännöksiä. Roker puhui 30 vuotta sitten tapahtuneesta suuresta Rajakatseen taistelusta ja kertoi rauhan vallinneen sen jälkeen, sekä toivovansa rauhan yhä jatkuvan. Samalla hän kertoi Vardakovin maakunnan olevan rauhallinen, yhtenäinen, rikkain ja vahvin. Hän toivoi myös hyviä kauppasuhteita Vuoriniityn ja Vardakovin välille.

Puheensa jälkeen Roker vaikutti tulevan oikein hyvin juttuun Rajakatseen linnakkeen nykyisen komentajan Hannu Mäntyhovin kanssa. Varmasti komentaja Mänthovin sujuva nohvatovi auttoi asiaa.

Paikalle köpötteli täysin yllätteän Rajakatseen seniili linnanherra Wilhard, joka kutsui kaikkia sotimaan Nohvatovia vastaan. Onneksi Roker ymmärsi Wilhardin höperöksi, kuten kaikki muutkin. Onneksi Wilhard ei myöskään tunnistanut Rokeria. Oli varmaan ikä vienyt muistin lisäksi osan näöstäkin, ja hyvä niin. Komentaja Mäntyhovilla oli suuri työ saada Wilhard palaamaan linnakkeelle ennen kuin hän olisi kävellyt rajan yli. Nauruilla selvittiin tällä kertaa, mutta tilanne olisi voinut päättyä ikävästikin.

Kempura ja Savihaara pääsivät takaisin sopuun riitojensa päätteeksi kuulemma tiedustelija Sinnan välityksellä. Se oli kaikista mukavaa. Onkohan Savihaara nyt kenellä töissä? Kaipa se selviää.

Kaikki ei silti mennyt Savihaaralla hyvin. Joku nimittäin onnistui viemään Savihaaran rahakukkaron suoraan vyöltä. Joku nopea juoksija vain nappasi kukkaron ja pinkoi karkuun. Olikohan se sama Salamavaras, joka aikaisemmin varasti pappi Jojopanin kukkaron? Ainakin tyyli oli sama.

Kauppias Vilho järjesti viljahuutokaupan. Hinnat kohosivat nopeasti kaksin-kolminkertaisiksi normaaliin nähden. Paltamonin tunnettu apuri pappi Klemens huusi suurimman osan myytävänä olleesta viljasta. Myös Kempura huusi isolla rahalla viljaa itselleen. Kauppiaat vastustivat, koska eihän Kempuralla ollut lupa käsitellä rahaa. Pappi Turo totesi, että jos Savihaara hoitaa rahat Kempuran puolesta, niin kauppaa saa käydä.

Klemensin ja Kempuran lisäksi muutkin saivat muutaman viljaerän. Eräs kauppa oli erikoinen: Isäntä Ilmari saapui kesken huutokaupan paikalle ja ihmetteli, kun 20 tynnyrin viljaerästä tarjottiin 150 kuparia. Hän huusi samantien 200 kuparia ja hiljensi kaikki. Vasta kun hänet oli julistettu voittajaksi, Ilmarille kerrottiin hinnan olevan siis 200 kupari per tynnyri eli yhteensä 4000 kuparia. Isäntä jäi hetken sanattomaksi ja yritti perua kaupan, mutta se ei ollut huutokaupan sääntöjen mukaan mahdollista. Ei kannattaisi tulla kesken kaiken paikalle. No, Ilmarilla on kyllä runsaasti rahaa, joten ei tuo kauppa häntä vararikkoon vie, mutta ilmeisen ikävä moka se oli.