>Mode:Read-RKSivut/sivut/Rajakatse LXXXII>Mode:True-RKSivut/sivut/Rajakatse LXXXII

Kirjaudu rajakatsetunnuksella

Rajakatse LXXXII

Versio 1
Nykyinen sivu

Kevätkylvöjen jälkeen väkeä kerääntyi Vanhaan
Pipariin.
Päivä oli varsin tapahtumarikas.

Jo alkuiltapäivästä joku tuntematon aseistautunut
nainen hyökkäsi kirjakauppias Tupru Eepoksen
kimppuun.
Tupru selvisi hyökkäyksestä hengissä, taas, kun
taas hyökkääjä sai surmansa.
Kuka kumma Tuprua näin kovasti vainoaa? Hän taisi

Kevätkylvöjen jälkeen väkeä kerääntyi Vanhaan
Pipariin.
Päivä oli varsin tapahtumarikas.

Jo alkuiltapäivästä joku tuntematon aseistautunut
nainen hyökkäsi kirjakauppias Tupru Eepoksen
kimppuun.
Tupru selvisi hyökkäyksestä hengissä, taas, kun
taas hyökkääjä sai surmansa.
Kuka kumma Tuprua näin kovasti vainoaa? Hän taisi
selvitä jo kolmannesta murhayrityksestä? Koska
hyökkääjä kuoli, asiaa ei saatu selvitettyä
selvitä jo kolmannesta murhayrityksestä parin
vuoden sisään.
Koska hyökkääjä kuoli, asiaa ei saatu selvitettyä
enempää.

Vanhaan Pipariin saapui äänekäs seurue, joka
enempää.

Vanhaan Pipariin saapui äänekäs seurue, joka
väitti olevansa Vardakovin aatelisia, von Rosen
väitti olevansa Vardakovin aatelisia, von Rosenin
perhe kuulemma.
He esittelivät ylpeinä sinettisormustaan ja
vaativat viiniä pöytään.
Koska sinettisormuksia ei ole kuin aatelisilla ja
kiltalaisilla, niin Vanhan Piparin väki uskoi
tulokkaita ja heille tarjoiltiin, vaikka rahaa
heillä ei ollutkaan mukana.
Ilmeisen päihtynyt seurue herätti huomiota varsin
rahvaanomaisella käytöksellään.
Tästä huolimatta he onnistuivat saamaan yhden
perhe kuulemma.
He esittelivät ylpeinä sinettisormustaan ja
vaativat viiniä pöytään.
Koska sinettisormuksia ei ole kuin aatelisilla ja
kiltalaisilla, niin Vanhan Piparin väki uskoi
tulokkaita ja heille tarjoiltiin, vaikka rahaa
heillä ei ollutkaan mukana.
Ilmeisen päihtynyt seurue herätti huomiota varsin
rahvaanomaisella käytöksellään.
Tästä huolimatta he onnistuivat saamaan yhden
palkkasoturin vartijoikseen.
palkkasoturin vartijakseen.
Vähitellen monien kuuntelijoiden mielestä joukon
tarina ei oikein pysynyt koossa sen enempää
matkakertomuksen, kuin edes seurueen sisäisten
suhteiden osalta.
Kukaan Vardakovista saapunut ei myöskään ollut
koskaan kuullutkaan von Rosenin suvusta.
Joukkio paljastui huijareiksi.
Kaksi heistä pääsi pakoon, mutta kolme
vangittiin.
Huolestuttavaa, että yhdellä pakoon päässeistä
oli yhä se sinettisormus, mistä lie se olikaan
peräisin.

Weldoonin linnakkeen komentaja ritari Roker
saapui tavernalle yhdessä sotavelho Armas Jaaman
kanssa.
Roker piti kuuluvan puheen läsnäolijoille.
Vaan oliko se nyt kovin järkevää pitää puhe
nohvatoviksi? Ehkä Roker ei osannut mahtivuorta
lainkaan, kun kukaan ei ainakaan kuullut hänen
puhuvan muuta kuin nohvatovia.
Väki kyseli kovasti, että ketkä puheen ymmärsivät
ja pyysivät sitten käännöksiä.
Roker puhui 30 vuotta sitten tapahtuneesta
suuresta Rajakatseen taistelusta ja kertoi rauhan
vallinneen sen jälkeen, sekä toivovansa rauhan
yhä jatkuvan.
Samalla hän kertoi Vardakovin maakunnan olevan
rauhallinen, yhtenäinen, rikkain ja vahvin.
Hän toivoi myös hyviä kauppasuhteita Vuoriniityn
ja Vardakovin välille.

Puheensa jälkeen Roker vaikutti tulevan oikein
hyvin juttuun Rajakatseen linnakkeen nykyisen
komentajan Hannu Mäntyhovin kanssa.
Varmasti komentaja Mänthovin sujuva nohvatovi
auttoi asiaa.

Paikalle köpötteli täysin yllätteän Rajakatseen
seniili linnanherra Wilhard, joka kutsui kaikkia
sotimaan Nohvatovia vastaan.
Onneksi Roker ymmärsi Wilhardin höperöksi, kuten
kaikki muutkin.
Onneksi Wilhard ei myöskään tunnistanut Rokeria.
Oli varmaan ikä vienyt muistin lisäksi osan
näöstäkin, ja hyvä niin.
Komentaja Mäntyhovilla oli suuri työ saada
Wilhard palaamaan linnakkeelle ennen kuin hän
olisi kävellyt rajan yli.
Nauruilla selvittiin tällä kertaa, mutta tilanne
olisi voinut päättyä ikävästikin.

Kempura ja Savihaara pääsivät takaisin sopuun
Vähitellen monien kuuntelijoiden mielestä joukon
tarina ei oikein pysynyt koossa sen enempää
matkakertomuksen, kuin edes seurueen sisäisten
suhteiden osalta.
Kukaan Vardakovista saapunut ei myöskään ollut
koskaan kuullutkaan von Rosenin suvusta.
Joukkio paljastui huijareiksi.
Kaksi heistä pääsi pakoon, mutta kolme
vangittiin.
Huolestuttavaa, että yhdellä pakoon päässeistä
oli yhä se sinettisormus, mistä lie se olikaan
peräisin.

Weldoonin linnakkeen komentaja ritari Roker
saapui tavernalle yhdessä sotavelho Armas Jaaman
kanssa.
Roker piti kuuluvan puheen läsnäolijoille.
Vaan oliko se nyt kovin järkevää pitää puhe
nohvatoviksi? Ehkä Roker ei osannut mahtivuorta
lainkaan, kun kukaan ei ainakaan kuullut hänen
puhuvan muuta kuin nohvatovia.
Väki kyseli kovasti, että ketkä puheen ymmärsivät
ja pyysivät sitten käännöksiä.
Roker puhui 30 vuotta sitten tapahtuneesta
suuresta Rajakatseen taistelusta ja kertoi rauhan
vallinneen sen jälkeen, sekä toivovansa rauhan
yhä jatkuvan.
Samalla hän kertoi Vardakovin maakunnan olevan
rauhallinen, yhtenäinen, rikkain ja vahvin.
Hän toivoi myös hyviä kauppasuhteita Vuoriniityn
ja Vardakovin välille.

Puheensa jälkeen Roker vaikutti tulevan oikein
hyvin juttuun Rajakatseen linnakkeen nykyisen
komentajan Hannu Mäntyhovin kanssa.
Varmasti komentaja Mänthovin sujuva nohvatovi
auttoi asiaa.

Paikalle köpötteli täysin yllätteän Rajakatseen
seniili linnanherra Wilhard, joka kutsui kaikkia
sotimaan Nohvatovia vastaan.
Onneksi Roker ymmärsi Wilhardin höperöksi, kuten
kaikki muutkin.
Onneksi Wilhard ei myöskään tunnistanut Rokeria.
Oli varmaan ikä vienyt muistin lisäksi osan
näöstäkin, ja hyvä niin.
Komentaja Mäntyhovilla oli suuri työ saada
Wilhard palaamaan linnakkeelle ennen kuin hän
olisi kävellyt rajan yli.
Nauruilla selvittiin tällä kertaa, mutta tilanne
olisi voinut päättyä ikävästikin.

Kempura ja Savihaara pääsivät takaisin sopuun
riitojensa päätteeksi.
riitojensa päätteeksi kuulemma tiedustelija
Sinnan välityksellä.
Se oli kaikista mukavaa.
Onkohan Savihaara nyt kenellä töissä? Kaipa se
selviää.
Se oli kaikista mukavaa.
Onkohan Savihaara nyt kenellä töissä? Kaipa se
selviää.

Kaikki ei silti mennyt Savihaaralla hyvin.
Joku nimittäin onnistui viemään Savihaaran
rahakukkaron suoraan vyöltä.
Joku nopea juoksija vain nappasi kukkaron ja
pinkoi karkuun.
Olikohan se sama Salamavaras, joka aikaisemmin
varasti pappi Jojopanin kukkaron? Ainakin tyyli
oli sama.

Kauppias Vilho järjesti viljahuutokaupan.
Hinnat kohosivat nopeasti
kaksin-kolminkertaisiksi normaaliin nähden.
Paltamonin tunnettu apuri pappi Klemens huusi
suurimman osan myytävänä olleesta viljasta.
Myös Kempura huusi isolla rahalla viljaa
itselleen.
Kauppiaat vastustivat, koska eihän Kempuralla
ollut lupa käsitellä rahaa.
Pappi Turo totesi, että jos Savihaara hoitaa
rahat Kempuran puolesta, niin kauppaa saa käydä.


Klemensin ja Kempuran lisäksi muutkin saivat
muutaman viljaerän.

Kauppias Vilho järjesti viljahuutokaupan.
Hinnat kohosivat nopeasti
kaksin-kolminkertaisiksi normaaliin nähden.
Paltamonin tunnettu apuri pappi Klemens huusi
suurimman osan myytävänä olleesta viljasta.
Myös Kempura huusi isolla rahalla viljaa
itselleen.
Kauppiaat vastustivat, koska eihän Kempuralla
ollut lupa käsitellä rahaa.
Pappi Turo totesi, että jos Savihaara hoitaa
rahat Kempuran puolesta, niin kauppaa saa käydä.


Klemensin ja Kempuran lisäksi muutkin saivat
muutaman viljaerän.
Eräs kauppa oli erikoinen.
Isäntä Ilmari saapui kesken huutokaupan paikalle
ja ihmetteli, kun 20 tynnyrin viljaerästä
tarjottiin 150 kuparia.
Eräs kauppa oli erikoinen: Isäntä Ilmari saapui
kesken huutokaupan paikalle ja ihmetteli, kun 20
tynnyrin viljaerästä tarjottiin 150 kuparia.
Hän huusi samantien 200 kuparia ja hiljensi
kaikki.
Vasta kun hänet oli julistettu voittajaksi,
Ilmarille kerrottiin hinnan olevan siis 200
kupari per tynnyri eli yhteensä 4000 kuparia.
Isäntä jäi hetken sanattomaksi ja yritti perua
kaupan, mutta se ei ollut huutokaupan sääntöjen
mukaan mahdollista.
Ei kannattaisi tulla kesken kaiken paikalle.
No, Ilmarilla on kyllä runsaasti rahaa, joten ei
tuo kauppa häntä vararikkoon vie, mutta ilmeisen
ikävä moka se oli.
Hän huusi samantien 200 kuparia ja hiljensi
kaikki.
Vasta kun hänet oli julistettu voittajaksi,
Ilmarille kerrottiin hinnan olevan siis 200
kupari per tynnyri eli yhteensä 4000 kuparia.
Isäntä jäi hetken sanattomaksi ja yritti perua
kaupan, mutta se ei ollut huutokaupan sääntöjen
mukaan mahdollista.
Ei kannattaisi tulla kesken kaiken paikalle.
No, Ilmarilla on kyllä runsaasti rahaa, joten ei
tuo kauppa häntä vararikkoon vie, mutta ilmeisen
ikävä moka se oli.