Notice: Undefined offset: 2 in /var/www/customers/fantasia/public_html/wordpress/wp-content/plugins/Rajawikireader/includes/rajawikireaderlib.php on line 138

Kirjaudu rajakatsetunnuksella

461


VUOSI 461

Alkuvuodesta saatiin sitten vahvistus Valtamäkien kartanolta kantautuneille huhuille Jalmarin virallisesti kutsuessa Vardakovin maakunnan silmäätekevät henkilöt koolle. Vaikka osalle aatelissuvuista matkustaminen näin talvisaikaan kylmyyden ja lumen vallitessa kaikkialla olikin kovasti epämieluista, kaikki vähääkään merkittävämmät tahot eivät kuitenkaan uskaltaneet jättää lähettämästä vähintään edustajiaan paikan päälle Valtamäkien kartanolle. Eräänä iltana kevättalven aikaan vietettiinkin Valtamäkien kartanolla pienimuotoisia juhlia (Aikomuksista parhaat). Tuon kokoontumisen taustalla oli tarve ratkaista se, kenen olisi jatkossa Valtamäkien sukua johdettava, Valdemarin vai Jalmarin.

Tuona iltana talvipakkasten paukkuessa kartanolle oli saapunut saapunut joukko jalokivikiltojen edustajia, aatelissukujen jäseniä ja Vardakovin armeijan upseereita sekä muuta arvoväkeä. Vieraat olivat enimmäkseen Vardakovin maakunnasta, mutta olipa kartanolle tulijoitten joukossa vieraita kaukaa etelästäkin, nimittäin ylhäiset naiset Sandra Peinar ja Julia Kernelius Taltaran kaupungista. Vieraiden saavuttua juhlat saattoivat alkaa. Tanssin ja seurustelun ohessa oli käynnissä myös monia neuvotteluja ja juonitteluja, mutta näiden keskusteluiden sisältöä tavallinen kansa voi vain arvailla. Se tiedetään, että juhlat eivät sujuneet niin rauhallisesti kuin oli odotettu. Sivuhuoneessa vuoteenomana ollut sairaalloinen Valdemar Valtamäki kuoli yllättäen illan kuluessa ja pian juhlaväelle selvisi, että Valdemarin kuoleman takana olivat Valtamäkien suvun parantajat Nestori ja Malinda. Myös Valdemarin veljen Jalmarin huhuttiin vaikuttaneen veljensä kuolemaan, vaikka ääneen tällaisia syytöksiä ei tuolloin uskallettu vielä lausua.

Jalmarin ylle laskeutuikin juhlien mentyä epäilyksen varjo, sillä hänen väitettiin jo syksystä lähtien pitäneen Valdemaria vuoteenomana huumaavien myrkkyjen avulla. Tapaus oli siinä määrin vakava ja kiusallinen, että Vardakovin maakunnan ruhtinas Mikael kutsui lopputalvesta useat juhliin osallistuneet Vardakovin kaupunkiin kaupunkiasunnolleen tapaamiseen, jossa oli paitsi tarkoitus selvittää Valdemarin kuolemaa niin myös pohtia yleisemminkin Valtamäkien tilannetta. Eri osapuolia kuultuaan Mikael lopuksi päätyi yhdessä Zada-papiston edustajien kanssa julistamaan Jalmarin aseman Valtamäkien suvun päämiehenä vahvistetuksi, joten julkinen keskustelu suvun johtajasta päättyi.

Valdemarin kuolemaan todettiin syypäiksi ainoastaan petolliset parantajat ja nämä toimitettiin toistaiseksi Vardakovin kaupungin tyrmiin. Valtamäkien suvun tilanne on tämän jälkeen ainakin osittain vakiintunut. Suvun päämieheksi noussut Jalmar Valtamäki on luvannut johtaa sukuaan veljeään harkitsevaisemmin. Jalmarin tilanne ei kuitenkaan ollut lainkaan helppo, sillä Valdemarin kuolemaan ja sairauteen liittyvät monet epäselvät tekijät varjostavat edelleen hänen mainettaan ja näin Jalmar joutuu tekemään kovasti töitä säilyttääkseen asemansa.


Vuoriniityn maakunnassa:

Talvi oli monien puutteessa elävien ja monien muidenkin iloksi yleisesti ottaen melko leuto ja päättyi myös melko varhain. Tällöin ihmisten toiminta jälleen vilkastui ja matkaaminen kylien ja kaupunkien välillä lisääntyi. Myös huhut ja uutiset kulkivat jälleen vilkkaammin. Kevään mittaan tapahtuikin joitakin asioita, jotka erityisesti jäivät ihmisten mieliin tavallisten sattumusten ja arkipäivän kokemusten keskeltä. Bokean ryövärit jatkoivat ajoittaista maatilojen ryöstelyään ja kevään edetessä alettiin yleisesti vaatia Pohjatuulen linnakkeen väeltä tehokkaampia toimia kelmien kiinniottamikseksi. Itse Vuoriniityn maakunnantuomarikin Aljo Koskala toivoi pikaista rosvojen kiinniottoa. Tuo varasjoukkio onnistui kuitenkin edelleenkin välttelemään esivallan tavoittamisyrityksiä.


Kevään tapahtumat:

Eräänä kevätpäivänä Vuoriniityn kaupungissa katuja pitkin kuljeskeli tuhkalla itsensä kauttaaltaan liannut alaston mies, joka kulkiessaan samalla ruoski itseään. Hän myös julisti vastaantulijoille, että näiden olisi tehtävä parannus, sillä Jong ja Jung olisivat tulossa ja tätä kautta maailmanloppu olisi käsillä. Tämän vanhahkon ukkelin kehotukset eivät ehtineet kauaa kaupungin kaduilla kaikua, sillä vielä samana päivänä kaupungin viranomaiset nappasivat moisen rauhanhäiritsijän kiinni ja ilmeisesti laittoivat hullun tyrmään tai muutoin viranomaisten huostaan. Rahvasta miehen puheet kuitenkin hermostuttivat, sillä nuo nimet on kuultu jossain aiemminkin, vaikka niiden kantajista ei juuri mitään tiedetäkään.

Huolestuttavia ja hyvin epämieluisia tapauksia tapahtui muuallakin. Vuoriniityn kaupungista oli loppukeväällä tavalliseen tapaan lähtenyt tavarakuljetus Pohjatuulen linnaketta kohden, jossa kuljetettiin mm. linnakkeen väen palkkarahoja kyseiselle kesälle. Kuljetusta oli tavallisten ajurien ja vahtien lisäksi saattamassa puolenkymmentä Pohjatuulen linnakkeen sotilasta, joten ryöstöyrityksen mahdollisuuteen ei juurikaan uskottu. Näin vain kuitenkin kävi.

Kärrytien eteen oli kaadettu suuri kuusipuu ja ennen kuin sotilaat ehtivät miettiä sen enempää puolustautumista kuin puun siirtämistäkään,alkoivat nuolet viuhua ilman halki tappavalla tarkkuudella. Saattueen vielä kykenevät puolustajat kokoontuivat kärryjen taa suojaan nuolilta, kun metsän kätköistä lensi kohti puolustajia rumasti raakkuva varis pientä lasipulloa jaloissaan roikottaen. Tähän puolustajien muistihavainnot sitten loppuivatkin. Hengissä selvinneet kolme soturia ja kuljettaja kertoivat seuraavaksi nousseensa maasta mieli sumeana ja jäsenet kivistäen. Muut neljä saattueen jäsentä löydettiin maasta lojumasta nuolien surmaamina. Kaikki arvokkaat ja helposti poisvietävät tavarat oli viety, mukaanlukien linnakkeen väen palkkarahat.

Ryöstäjiksi epäiltiin jälleen Bokean ryöväreitä, vaikka aivan varmoja ei oltukaan näköhavaintojen puuttuessa. Ainakin joukkio oli nyt tehnyt törkeimmän, uskaliaimman ja suurimman ryöstönsä tuohon mennessä. Ja olivat vielä muuttaneet taktiikkaansakin. Nyt arveltiin Pohjantuulen linnakkeen väen henkeen ja vereen metsästävän tuon viheliäisen rikolliskoplan, olihan joukko paitsi pitänyt linnakkeen väkeä pilkkanaan, niin myös kajonnut heidän palkkarahoihinsa sekä surmannut linnakkeen väkeäkin. Pohjatuulen linnakkeen väki aloittikin loppukeväällä perusteellisen rosvojahdin.

Samaan aikaan Rajakatseessa oli melko rauhallista, metsäläisetkään eivät olleet paikallisten ihmisten riesana. Kempurakin oli taas totuttuun tapaan palannut etelästä ja avannut tavernansa. Ilmapiiri oli silti jostain syystä painostava ja ilmassa oli outoa odotuksen jännitystä, kuin korkeammat voimat olisivat seuranneet tilannetta henkeään pidätellen. Tälle painostavalle tunteelle ei kuitenkaan löytynyt mitään järjellistä selitystä ja useimmat pakottivat levottomuuden pois mielestään. Eräänä myöhäiskeväisenä päivänä Rajakatseeseen oli saapunut jälleen melkoinen joukko matkamiehiä ja kulkijoita, kuka mistäkin syystä. Aamu oli ollut rauhallinen...(Rajakatse 27)

Loppukevät. Kuolleet nousevat haudoistaan ja käyvät taisteluun rajakatseelaisia vastaan. Epäkuolleet saadaan lyödyksi ja palautettua hautoihinsa, mutta epäkuolleitten nostattajista on vain sekalaisia arveluita. Muutoin synkkää päivää keventää se, että taverna Vanhalla Piparilla vietetään häitä.

Keskikesä. Vardakovilainen sirkusseurue saapuu Rajakatseeseen Kaarlo Kempuran kutsumana ja järjestää tavernalla "hienon" sirkusesityksen. Kempuralla on omaakin ohjelmaa, sahdinvalmistuskilpailut, johon tosin osallistuu vain muutama miekkonen ja hekin vaihtelevilla litkuilla. Paikalla on myös useita arvohenkilöitä, mm. Geofriuksen kansleri Kaarlo Talma ja Ballendorfejakin on Rajakatseessa kuin sieniä sateella. Myös metsissä on vipinää, metsäläiset pitävät kokousta läheisellä metsäläisshamaaninmajalla ja huhutaanpa jälkikäteen, että paikan päällä olisi piipahtanut itse legendaarinen metsäläisjohtaja Gohtarg.

Syksy. Taverna Vanhalle Piparille saapuu Zharin mestareiden killan lähetystö, joka kertoo tavoitteekseen sulkea Rajakatseessa vuosien ajan auki ollut viallinen ulottuvuusportti, joka sijaitsee tavernan nuotiokatoksessa ja josta ei kukaan tavallinen ihminen mitään tiennyt. Ennen kuin tätä ehditään tehdä, hyökkää metsistä joukko kammottavia hirviöitä, jotka valtaavat katoksen ja siinä olevan portin haltuunsa.

Ihmiset koettavat ajaa nämä hirviöt tiehensä, mutta olennot osoittautuvat selvästi ihmisiä voimakkaammiksi. Lopulta olennot saadaan paikan päälle ilmaantuneen Limmi-velhottaren avulla karkotetuksi portin kautta, mutta sitä ennen hirviöt ovat ehtineet tehdä pahaa jälkeä: Kolme miestä kuoli ja lukuisat muut olivat saaneet pahoja vammoja. Eloonjääneitä lohduttanee se, että nyt Zharin mestareiden Lotus-velho saattoi sulkea ulottuvuusportin ja moni paikallinen varmasti toivookin, että Rajakatseen alueella ei enää tuollaisia outoja iljetyksiä tavattaisi.

Edellinen: 460
Seuraava: 462