Kirjaudu rajakatsetunnuksella

Huhut: Nahkurin kevätrieha


HUHUPAKETTI BOKEAN PELIIN "NAHKURIN KEVÄTRIEHA"´



Huhuja ja melko varmoja tietoja talvikaudelta 470-471.


I. Syksyn saatossa sattunutta

Eräänä syyspäivänä, pyrstötähden loistaessa melko kirkkaasti pohjoisella ilta- ja yötaivaalla (http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/1/18/Comet-Hale-Bopp-29-03-1997.jpeg ) koettiin Rajakatseessa hyvin tapahtumarikas päivä. Tuona päivänä Rajakatseessa ja erityisesti taverna Vanhan Piparin seuduilla liikuskeli varsin paljon monenlaista väkeä ja kulkijaa, osa lähiseuduilta, osa huomattavasti kauempaa tulleita. Monenlaisia välikohtauksia ja tapahtumia saatiinkin todistaa, ja oli siinä totisesti paikallisilla maalaisilla ja muillakin ihmettelemistä. Sitä on hankala arvioida, oliko pyrstötähdellä myötävaikutusta asiaan, mutta monet pitävät omissa arveluissaan ja jaaritteluissaan tätä mahdollisena. Ainakin tällainen hyvin poikkeuksellinen tähtitaivaan ilmiö oli ilmeisesti saanut erilaisia hörhöjä liikkeelle, niin Rajakatseessa kuin muuallakin.

Tunnetuista tapahtumista merkittävimpiä oli se, että jalokivikillat ja pappiskunnat kokoontuivat tuona vilkkaana syyspäivänä jälleen Rajakatseessa, taverna Vanhan Piparin seutuvilla, kuten ovat jo pidemmän aikaa pitäneet tapanaan. Kokouksen puheenaiheita ei niin tarkkaan tiedetä, mutta rahvaalle kantautuneiden huhujen mukaan puheenaiheena ovat olleet mahdollisesti mm. pyrstötähti, jokin pelottava maalaus, kiltojen väliset touhut noin yleensä sekä kiltakokouksen erikoiset vieraat. Jälkimmäisistä tiedetäänkin, että Rajakatseeseen saapui Zharin mestarien edustajan, velho Lotuksen mukana kaksi kovin outoa vierasta. Nämä Lotuksen matkatoverit olivat tulleet siis tämän mukana Vardakovista, Zharin mestareiden killasta, mutta ovat ilmeisesti alkujaan lähtöisin jostakin paljon kauempaa. Nimittäin näistä vieraista kerrotaan, että he olisivat olleet jonkin hyvin kaukana asuvan ja täkäläisille tuntemattoman kansan lähettiläitä. Eivätkä itse asiassa edes ihmisiä, metsäläisiä tai haltioitakaan! Huh! Näistä "lähettiläistä" puhutaan, että nämä olivat sonnustautuneet varsin peittäviin kaapuihin ja huppuihin, vain kasvot olisivat olleet nähtävissä. Ja ihmisen kasvojen paikalla olisivat olleet jonkinlaiset liskonnaamat ja kuonot! Siitä on paikallisten keskuudessa lähinnä arveluja, mitä moiset kummajaiset tai olennot oikein olivat, ja mitä ne Rajakatseessa oikein toimittivat. Sivistyneen, asiallisen ja älykkään oloisesti niiden väitetään kiltalaisten kanssa aikaa viettäneen, sen sijaan rahvaalla ei ollut juurikaan tilaisuuksia päästä olentoja kunnolla näkemään tai tarkastelemaan. Useat maalaiset ovat kuitenkin jälkikäteen sitä mieltä, että moisten kummajaisten, olioiden tai petomiesten ei pitäisi antaa tuolla tavalla liikuskella, edes saatettuna, vaan moiset luonnottomuudet pitäisi päästää päiviltä, ennen kuin ne tekevät kamaluuksia ja aiheuttavat ihmisille surua ja kärsimystä. Muistot monen vuoden takaisista kauheista tapahtumista kaivelevat vielä mieliä. Joka tapauksessa, kiltakokouksen jäsenet huolehtivat näiden lähettiläiden turvallisuudesta ja ilmeisesti myös avustivat näitä vieraiden jonkinlaisessa rituaalissa. Illan hämärtyessä vieraat vetäytyivätkin metsän siimekseen saattajien kanssa ja suorittivat siellä jonkinlaisen uskonnollisen tai muun toimituksen, jonka yhteydessä liskonaamoista arvokkaamman oloinen kuoli. Tämä oli ehkä tarkoituskin, ainakin vieraiden kanssa asioineet ja toinen liskonaama käyttäytyivät, kuin tämä olisi kuulunut asiaan. Useat ihmiset kuitenkin näkivät, kuinka rituaalin jälkeen vainaja kannettiin Weldoonin linnakkeelle, toisen liskonaaman seuraillessa mukana. Siitä on vain arveluita, mitä tuollainen rituaali oikein tarkoitti ja miksi jalokivikillat oikein veljeilivät noiden Lotuksen liskotuttavien kanssa. Tuon illan jälkeen ei toistakaan liskonaamaa ole enää Rajakatseessa nähty, joten Lotus ja henkiinjäänyt liskonaama lienevät palailleet takaisin Vardakoviin.

Huhutaan, että kiltakokoukseen osallistui edustajia kaikista laillisista papistoista ja jalokivikilloista. Se oli toki huomionpantavaa, että Vardakovin sotavelhojen Armas Jaamaa ei kuitenkaan nähty paikalla, kuten myöskään ketään muuta punatabardista miestä. Jälkikäteen on lähtenyt liikkeelle tarinoita siitä, että Vardakovin sotavelhot olisivat toki myös olleet edustettuina, kiltakokoukseen olisi kuuleman mukaan lähetetty naispuolinen siivooja, joka olisi edustanut kiltaansa. Tiedä sitten, onko tarinassa minkä verran perää.

Jalokivikiltojen ja näiden outojen vieraiden metsäinen rituaali ei ilmeisesti ollut ainoa laatuaan tuona iltana. Rajakatseeseen saapui samana päivänä nimittäin myös suomurajalainen kauppias Nikolaus Koukka seurueineen, ja kauppias paljastui illan mittaan jonkinlaiseksi salatieteilijäksi, okkultistiksi tai ties miksi. Kauppiaalla oli siis myös oma rituaalihankkeensa kauppiaantoimiensa ohella, mutta tämä selvisi viranomaisille vasta illan mittaan. Kuitenkin jo kauppiaan seurueen saapumisesta lähtien tiettyjä epäilyksiä oli ilmeisesti herännyt, siinä määrin outo ja erikoinen miehen seurue oli. Tähän seurueeseen kuului ensinnäkin miehen vaimon Annastiinan ohella vierailta mailta lähtöisin ollut miespuolinen barbaarisoturi, joka pukeutui jonkinlaiseen naisten hametta muistuttavaan vaatekappaleeseen. Lisäksi seurueessa oli mukana hivenen oudolta vaikuttava, Senja-niminen nainen, joka muistetaan ja tunnetaan osittain mm. siitä, että tämä aiheutti kevättalvella 468 hämminkiä Vuoriniityn kaupungissa, Tupru Eepoksen kirjansitomolla. Tuolloin talolla vieraana ollut nainen oli koettanut aikanaan myrkytellä eri ihmisiä tainnuttavilla juomilla, tai näin ainakin kerrotaan. Nainen päätyikin tekosistaan vankilaan, josta vapautui hivenen poikkeuksellisesti jo tämän vuoden alkusyksystä. Nyt Senja oli päätynyt siis mukaan palvelijattareksi tuohon kauppiaan seurueeseen. Seurueen saavuttua Rajakatseeseen juuri Senja joutui ensimmäisenä selkkaukseen. Nimittäin alkuillan kuluessa kuultiin saunalta kovaa metakkaa. Asiaa tutkittaessa saatiin havaita, että Kempuran apulainen Savihaara oli polttanut kasvonsa pahasti, Senjan ilmeisesti lyötyä miestä palavalla halolla. Senja väitti Savihaaran yrittäneen raiskata hänet saunalla, mitä mies taas kiisti tehneensä. Tiedä sitten, mikä oli totuus asiassa, mutta Savihaara päädyttiin toimittamaan Rajakatseen linnakkeelle loppupäiväksi, myöskin saamaan alustavaa hoitoa vammoihinsa. Senja sai puolestaan jäädä tavernaseudulle. Sitten illan hämärtäessä ja pyrstötähden tullessa paremmin esiin iltataivaalla kauppiaan seurue vetäytyi myöskin metsän siimekseen, omaan suuntaansa. Vaikka viranomaisten ja erityisesti kiltakokouksen osanottajien huomio olikin suurelta osin muissa jutuissa kuten "lähettiläissä", päätettiin kauppiaan seurueen touhuja pitää silti silmällä. Seurueen perään lähtikin joukko väkeä, mm. Derecas-papit Serpent ja Matteus Masula sekä Zada-pappi Jojopan. Kertoman mukaan kauppiaan seurue yhytettiinkin metsästä jotakin rituaalia suorittamasta. Papit ja muut paikalletulleet ryhtyivät kiinniottamaan kauppiasta, joka pääsi kuitenkin odottamatta iskemään pappi Matteus Masulan kimppuun. Sekavan oloinen kauppias ehti viiltää pahannäköisesti Matteuksen kaulaa, ennen kuin mies saatiin taltutettua ja tilanne rauhoitettua. Matteus selvisi myös tästä vammastaan, vaikka täpärällä olikin. Seurue kuljetettiin seuraavaksi tavernalle ja kauppiaan palkkasoturi päätyi jalkapuuhun, kauppias puolestaan häkkiin. Naisia pidettiin muuten silmällä. Kauppiaan tila alkoi kuitenkin nopeasti illan aikana heikentyä jonkin myrkytyksen vuoksi ja hän kuolikin vielä saman päivän lopuilla vankina, ilman että mikään parannuskeino ehti häntä auttaa. Naiset puolestaan kärsivät lievemmistä oireista, tai näin ainakin kerrotaan. Viranomaisilla olikin tämän jälkeen paljon pohdittavaa siinä, miten jatkossa edetä asiassa. Nimittäin Senjan aiempi maine myrkyttäjänä sinänsä nostatti jälleen epäilyksiä, mutta toisaalta kolmikon nauttima myrkky saattoi hyvinkin olla kauppiaan omia tuotoksia tai hankintoja. Samaten askarrutti kysymys siitä, että jos kauppias todella oli jonkinlainen itseoppinut okkultisti, alkemian ja muiden salakeinojen tutkimiseen omin luvin perehtynyt henkilö, jota vielä epäiltiin arveluttavista toimista, niin mitä tulisi tehdä hänen mittavalle omaisuudelleen. Samaten jos tapaukseen liittyisi riittävästi arveluttavia seikkoja ja hämäräperäisyyksiä, saattaisi miehen koko omaisuus päätyä viranomaisten takavarikoimaksi.

Loppusyksyn aikana Mahtivuoren viranomaiset ovatkin päätyneet asian suhteen jonkinlaiseen ratkaisuun. Naisia ja palkkasoturia kuultuaan nämä päädyttiin vapauttamaan erinäisistä syytöksistä. Kauppias Nikolaus Koukan puolestaan todettiin syyllistyneen siinä määrin hämäräperäisiin ja arveluttaviin tekoihin, joista vähäisimpiä eivät olleet yritys vahingoittaa sekä itseään että naisia, kuten myöskin paikalle tullutta pappia. Mahtivuoren viranomaiset päätyivätkin takavarikoimaan huomattavan osan kauppiaan omaisuudesta ainakin toistaiseksi haltuunsa. Miehen tuore leski Annastiina ei varmasti ollut tyytyväinen tilanteen kehitykseen ja hän saattaa hyvinkin vielä yrittää oikeusteitse ajaa oikeuksiaan ja saada miehen omaisuus laillisesti takaisin perinnökseen. Saapa nähdä, miten käy.

Muutama uskonasioista kiinnostunutta ja hurjaankin pohdiskeluun taipuvaista maalaista on pohtinyt sitäkin, että kauppias Nikolaus Koukan tarkoituksena oli kukaties okkultistisella taikarituaalillaan kohota korkeammaksi olennoksi, ehkä jopa jumalten joukkoon. Hui, pelottava ajatus että tuo kyseinen kauppias olisi "kuoltuaan" nyt jossakin voimallisena olentona ja valvoisi jatkossa kuolevaisten tekemisiä. Suurin osa ihmisistä pitää tällaista ajatusta ja uhkakuvaa kuitenkin aivan naurettavana ja joutavana humpuukina.

Tuona syksyisenä päivänä tapahtui toki muutakin. Rajakatseen linnakkeelle oli nimittäin saapunut Vuoriniityn armeijasta tarkastaja Johannes Puronkohina, joka linnakkeeseen tutustuttuaan jakoi jo pidempään odotetut ylennykset aliupseeri Alpolle ja sotilas Arren-Bertilille. Jo oli korkea aikakin, moni saattoi todeta. Alpo ylennettiin apulaisseriffiksi ja Arren-Bertil puolestaan ns. "vanhemmaksi sotilaaksi." Muita ylennyksiä ei tuolla erää tullut. Vanhastaan Rajakatseen linnakkeen johdossa toimii siis seriffi Maru Rysen, lisäksi linnakkeella on vanha höperö linnanherra Wilhard, jolta ei ole kuitenkaan lupa ottaa tehtäviä vastaan. Lisäksi linnakkeella oli aiemmin ns. komentajan toimi, mutta tuo virka on ollut vapaana siitä lähtien, kun ritari Torsten luopui virasta ja palasi eteläiseen Mahtivuoreen. Marun ja Alpon
lisäksi sotilaita komentaa viime kesänä Rajakatseeseen saapunut nuori aliupseeri Urmas Karhukoi.

Samana päivänä kuin sotilaitten ylennykset, kiltakokous ja oudot rituaalit tapahtuivat, vapautettiin myös kaksi entistä sotavankia. Kyseiset vuoriniittyläiset miehet olivat jääneet vangeiksi siis Rajakatseen taistelun aikaan, jo yli 20 vuotta sitten. Vasta nyt nohvatovilaiset suvaitsivat kyseiset miehet vapauttaa, ja mahtivuorelaisilla ei täysin ollut tiedossakaan, että kyseiset miehet olivat enää elossakaan. Vapauttamisen taustalla oli ilmeisesti valtakuntien papistojen väliset sopimukset ja yhteistyöhankkeet. Kahden veteraanin vapautus meni muutoin asiallisesti ja rauhallisesti, mitä nyt miehistä toinen intoutui purkamaan kiukkuaan nohvatovilaisille kovaan ääneen ja uhkasipa tilanne ajautua rähinäksikin. Verenvuodatukselta kuitenkin vältyttiin ja veteraanit on sittemmin toimitettu Vuoriniittyyn, sukulaistensa ja tuttaviensa luokse. Siinä onkin hyvä kysymys, onkohan nohvatovilaisilla vankiloissaan vieläkin jonkin verran sodasta jääneitä veteraaneja, joita ovat siis pimittäneet itsellään?

Syksyn edetessä tapahtui myöskin hyvin merkittävä ja useita ihmisiä suuresti ilahduttanut asia. Melinan ruumis löytyi nimittäin jostakin metsäkuopasta, jonka oli Rajakatseen viranomaisille osoittanut jokin haudankaivaja. Tuossa kuopassa vainaja ei ollut kauaa ollut, vaan Melinan ruumis oli ilmeisesti ollut viime vuodet Aarnen torpan maaperässä, kunnes haudankaivaja oli nyt syksyllä siirtänyt ruumiin uuteen paikkaan. Haudankaivaja sai kuulemma palkkionsa ja oikeaksi tunnistettu ruumis kuljetettiin Derecas-pappien tutkimusten jälkeen Vuoriniityn kaupunkiin. Vuoriniityssä Melinan ruumis on haudattu asiaankuuluvin siunauksin hautausmaalle, Melinan edesmenneiden sukulaisten hautojen läheisyyteen, omaan hautaansa kuitenkin. Hauta on tiukoin toimin vartioitu, ja kävijöitä ja vieraita onkin Melinan haudalla totisesti riittänyt, monet sekä kaupunkilaiset että maalaisetkin ovat halunneet käydä haudalla Melinaa muistamassa ja kunnioittamassa. Yleisesti pidetään erinomaisena asiana, että Melinan maalliset jäännökset löytyivät ja pääsivät vihdoinkin kunnolla haudan lepoon.

Kaikkea tuollaista tapahtui siis syksyllä. Aikanaan syksy alkoi vaihtua talveksi. Maatilat suorittivat syksyllä tilatyönsä loppuun ja valmistautuivat talveen. Melinan sisaret sulkivat myöskin Rajakatseen pyhäkkönsä ja muuttivat talveksi Vuoriniittyyn. Kempura ja Savihaara puolestaan sulkivat taverna Vanhan Piparin ja asettuivat asumaan Kempuran vaimon Kirsin sukulaisten maatilalle. Matkustelu ja liikuskelu Rajakatseessa ja muuallakin maakunnassa väheni säiden kylmetessä ja viimeistään lumen tullessa.


II. Talven tuikeissa tapahtunutta

Talvi on ollut toistaiseksi varsin kylmä ja ankara ja vilua ja nälkää on koettu monin paikoin ympäri maakuntaa. Onneksi menneen vuoden sato oli ollut ihan kohtalaisen onnistunut, vaikka kuivuus kesällä osittain haittasikin. Joka tapauksessa ruokaa on mennyt nyt tavallista enemmän ja voi olla, että monessa talossa nähdään vielä keväällä nälkää, niin Rajakatseessa kuin muuallakin. Moni onkin jo varautunut kiristämään vyötään tai suorittamaan heti ylimääräisiä eräretkiä tai ruokahankintoja, kun kevään mittaan lumien ja jäiden sulaminen mahdollistaa paremmin matkustelun ja myös kaupankäynnin vilkastumisen. Keskitalven juhlaa on joka tapauksessa vietetty ympäriinsä asiaankuuluvin menoin ja tarjoiluin, sillä tällaisesta pimeämmän ajanjakson kohokohdasta ja mielen piristäjästä ei oikein haluttaisi luopuakaan.

Kutsumanimen "Kaaostaulu" saanut taulu on huhujen mukaan ilmestynyt sinne ja tänne ja imaissut mukaansa ties mitä milloinkin ja tuonut tullessaan milloin mitäkin. Tosin huhut ovat aika epämääräisiä ja kuvaukset taulusta vaihtelevat valtavasti talon kokoisesta seinävaatteesta ihan pienen pieneen puurasiaan. Kertomusten mukaan joskus taulu on imaissut tai nielaissut ihmisiä, joskus eläimiä ja joskus aamupalan jonkun pöydältä. Yleensä taulun on nähnyt joku tutun tutun tuttu jossakin metsämökissä, mutta ihan äkkiä ei ole osattu nimetä ketään, joka oikeasti olisi nähnyt tuota taulua. Viimeiseksi tauluun liittyviä huhuja on alkanut kuulua Bokean kylältä, sillä eräs sikäläinen vanhus on kovaan ääneen möykännyt, että taulu on syönyt hänen talveksi varastoimansa reikäleivät orrelta.

Taulun lisäksi paljon puhetta ja huolta on tuottanut Vardakovin kaupungin ruhtinaan Mikaelin uni, missä taivaalta astuu alas valtava liekehtivä olento, joka säkenöivällä miekallaan lyö nurin kaikki vastustajansa, mukaan lukien Mikaelin itsensä armeijoineen. Huhu unesta levisi ruhtinaan kartanolta ja monenlaista väännöstä unesta on kuultu. Zada-papit selittivät unen lopulta niin, että edessä on vaikeat ajat ja että unessa oleva liekehtivä olento kuvaa kaaoksen hirmuista olentoa Primasta. Primaksen maanpäälle astumista ei Zada-pappien mukaan kuitenkaan ole odotettavissa, vaan ainostaan vaikeita aikoja.

Mahtivuoren uudet leimarahat ovat alkaneet hiljalleen varovaisesti kelvata Nohvatovin ja Hurjaviinin kauppiaille. Täyteen hintaan leimarahoja ei toki arvosteta tuolla, mutta tyypillinen vaihtosuhde lienee jossakin 3-7 kuparin välillä kympistä, kun kyse on pienistä leimarahoista. Toki niitäkin kauppiaita on, jotka eivät ollenkaan edelleenkään koske Mahtivuoren leimarahoihin, etenkään satasiin. Jokin aika sitten näille leimarahoille ihan naurettiin Nohvatovissa.

Nohvatovin kaupungin pohjoispuolella on kuulemma ollut liikkeellä hirviö, joka
on nimetty nimellä "Stolnegustor" tai jotakin sinne päin. Tapaukseen liittyy kadonnut kalastaja Kippurajoen kylästä. Hirviöstä on muutamia kuvauksia, mutta ne ovat kaikki erilaisia. Yksi kertoo sen olevan vihreä suomuinen suuri lisko, toinen taas väittää sen olevan hylkeen tapainen suuri vesipeto. Olisiko kalajuttuja koko hirviö sitten kuitenkin.


III. Paikallisia tarinoita Rajakatseesta

Rajakatseeseen viime kesänä saapunut etelän teatteriväki on asustellut eräällä torpalla talven yli ja lienevät hengissä yhä kaikki. Työtä nuo eivät ole tehneet kylläkään, jos paria esiintymistä ei lasketa. Rahaa kaivoivat esille sen verran, että saivat ostettua ruokansa talveksi. Seurueen jäsenet tekivät kuulemma hankintoja pääasiassa isäntä Ilmarilta.

Sotilas Bertilin lastenhoitaja Elsa "Punapää" lienee vähän turhankin läheisissä väleissä lasten isän Bertilin kanssa. Linnakkeen pappi Serpent kuuluukin jo ääneen pohtineen, että pitäisiköhän asiaan puuttua.

Koskalan suvun omistamalla entisellä Lonttiposken tilalla renki Nuutti kuuluu saaneen torpan hallintaansa. Se on vanha renki Rutama "Näpsän" torppa. Rutama on edelleen vankilassa väärennöksistä. Toinen torppa on ollut koko ajan Klenkka Priitalla ja Olgalla. Kolmas on purettu, eli se Aarnen "kummitustorppa", missä Melinan ruumis ilmeisesti oli ollut haudattuna. Tilan rengit ja piiat asuvat itse maatilalla, vaikka Ruuben "Rummunlyöjä" kuuluukin paljon viettävän aikaa Nuutin torpalla. Lieneekö Ruuben tyystin siirtymässä Nuutin torpalle, jaa-a.

"Rento" Raineri, Bertilin pikkuserkku, on kierrellyt ympäriinsä. Irtolaisuudesta häntä ei syytettäne niin kauan, kun miehellä on todistettavasti rahaa. Menetetystä kotitalostaan hän on jaksanut kaljapäissään vääntää. Kaippa tuo joskus alkaa töitäkin tehdä, tai sitten liittyy johonkin sotilasporukkaan, sillä miekka ja panssari kaverilta löytyy. Mitään merkittävää ei hän ole tehnyt, pientä puuhaa ja oluen panemista maatiloilla. Nuutin tilalla tuo Raineri kuuluu aikaa viettäneen.

Renki Tapani "Tumpelo" siirtyi loppukesällä Arvo Uskonpojan maatilalle töihin, ja tuolla hän onkin asustellut ja työskennellyt siitä lähtien. Mies myöskin palvelee Rajakatseen linnakkeen nostoväessä tarpeen mukaan. Keskustelua on myös herättänyt, että onko Tapanilla suhde Hilkka Huimantyttäreen. Arvo Uskonpoika saapui alueelle viime syksynä ostettuaan Sulevi-suutarilta tämän vanhan maatilan.

Timotei-niminen haudankaivaja sai ilmeisesti ison pinon rahaa, yli tonnin löydettyään Melinan ruumiin. Koskalan suvun kirjuri Justus Kalato kuulemma pulitti summan käteen mahdollisimman isoina leimarahoina eli satasina. Koskalan lupaamaan tonniin kuulemma papisto laittoi vielä vähän lisää päälle.

Rajakatseen alueella olevasta naisvankilasta vai mikä parantola se oli, oli talvella lähtenyt pakoon yksi hoidokki. Hänet saatiin kiinni melko nopeasti, naisen itsensä onneksi, sillä hän oli yöpaitaisillaan puolijäätyneenä hangessa.

Taverna Vanhan Piparin sulkemispäivänä syksyllä oli joku varakas vardakovilainen kauppias ohikulkumatkalla. Hän joi lärvit ja kännipäissään antoi tavernatyöntekijä Aamulle tippiä 50 kuparia. Aamu ei olisi mitenkään tahtonut ottaa niin suurta summaa vastaan, mutta humalainen mies intti ja piti päänsä. Aamulla krapulassa hän vielä totesi Aamulle tämän kysyttyä asiasta, että annettu mikä annettu.

Keskitalven juhla vietettiin Rajakatseen linnakkeella kuten ennenkin. Wilhard ei tällä kertaa vaivautunut puhetta pitämään, oli tavallista enemmän sekaisin. Seriffi Maru Rysen sen sijaan piti lyhyen ja asiallisen puheen, missä lähinnä kehoitti ihmisiä pitämään hauskaa.

Emäntä Alisan renki Erkki, joka aikanaan otti osaa Rajakatseen taisteluun, on kiljupäissään kielinyt naapurien rengeille, että Alisa on kuulemma saanut kosintatarjouksen joltakin bokealaiselta nahkurilta ja matkaamassa nyt keväällä Bokeaan. Tämä tieto lienee saanut paikallisia renkejä ja muuta väkeä matkaamaan taverna Bokean Tontulle, missä Alisan kuulemma pitäisi nahkurinsa tavata. Asiahan on sinänsä kiinnostava, että kuka on tuo mies, joka uskaltaa Jurkaman saappaisiin astua ja kenet Alisa niihin saappaisiin hyväksyy.


IV. Paikallisia tarinoita Bokeasta

Kalastaja Kalervo Veera-vaimoineen on saanut uuden vastarakennetun torpan hallintaansa. Lisäksi mies kuuluu saaneen valtavan hauen tässä pari viikkoa sitten.

Koskalan suvun kirjuri Justus Kalato kuuluu alkutalvesta kaatuneen liukkailla oikein pahasti ja murtaneen kätensä. Kuuluu jo olevan parempaan päin.

Tänä keväänä tuli kuluneeksi tasan viisi vuotta siitä, kun hirmuinen Rankki Tilhevi jäi kiinni Olyissä. Hän oli hirveällä tavalla murhannut kuulemma jopa kymmeniä nuoria naisia talossaan vuosien varrella. Tapauksen jälkeen on alettu puhella, että ne Tilhevit ovat aina olleet omituista väkeä ja koko sukunimi on joutunut hyvin huonoon huutoon. Eipä tosin ainakaan täällä pohjoisella alueella ole kukaan Tilhevi enää sukunimeään uskaltanut käyttää.

Vanha äijä Iskarias kuuluu väittävän kovaan ääneen, että hänen talvivarastona olleet reikäleivät oli joku taulu syönyt tuvan orrelta.

Isäntä Uolevin maatilalla kuulemma loisii nykyisin Uolevin rengin Mikulain vanhahko täti Minan. Minan oli kuulemma ihan ryysyissä saapuessaan paikalle, mutta sai Uolevilta uudet vaatteet. Tai no uudet - vaatteet olivat Uolevin äitimuorin peruja, olleet Uolevilla kaapin pohjalla vuosikymmeniä. Uolevin vaimo Arissa Sydänvalo ei tiemmä ole kovin tyytyväinen nurkissa loisivaan työkyvyttömään akkaan. Kyllä se Minan kuulemma yrittää tehdä töitä, ei vaan oikein homma luista.

Bokean kylällä ei ole enää tällä hetkellä vakituista seppää vanhan Harmon kuoltua. Hänen jäämistönsä meni Vuoriniittyyn, missä ne huutokaupattiin, hänen tyttärensä eivät sepän työkaluja tarvinneet, poikia ei nimittäin ollut. Töitä Bokean kylällä käy kyllä tekemässä Bokea-järven etelärannoilta parikin miestä, kun ehtivät, mutta ovat kuulemma aika kiireisiä ja eivät oikein ehtisi. Pohjatuulen linnakkeen vanha sotilasseppä Veijo apulaisineen ei kuulemma oikein tahdo koskea kyläläisten työkaluihin ja jos koskeekin, niin ottaa aika kovan hinnan työstään. Veijo on sanonut olevansa aseseppä ja ei paljon piittaa työkaluista. Harmon talo on tyhjillään, kukahan siitä vastaa.

Kuolema on taas talvella korjannut väkeä, muitakin kuin seppä Harmon. Väkeä on nyt kuollut tavallista enemmän Koskalan suvun torppien alueelta, Koskalan mailta. Siellä on kuulemma torppia jäänyt tyhjilleen, tai ainakin maksukyvyttömiksi, joten torppaa haaveileville sieltä löytyisi kyllä tilaa. Tämä voi tosin tietää siellä asuvan vanhuksen tai lesken tiellehäätöä ja yleisesti tiedetään olojen olevan Koskalan tai muiden aatelisten torpilla aina vähän kovempia kuin itsellisen isännän alaisuudessa. No - ei torpparin elämä ruusuilla tanssimista ole missään.


---
---


Avioitumisohjeet:

-On yleisenä käytäntönä, että mies ja nainen voivat avioitua keskenään nopeallakin varoitusajalla. Tällöin pari hakeutuu papin luokse ja puheille, joka näiden kanssa keskusteltuaan ja aviollisen esteettömyyden todettuaan voi vihkiä parin yhteen. Vihkiminen voi olla yksityisempi tapahtuma, tai sitten julkinen tapahtuma, jota väkijoukko voi yhdessä seurata ja juhlistaa. Usein avioitumista juhlistetaan viettämällä myös varsinaiset häät, jotka yleensä vietetään vihkimisen jälkeen. Häät ovat siis suuri tapahtuma, joihin osallistuu väkeä kummankin osapuolen suvusta ja tuttavapiiristä. Häiden vietto on yleistä, mutta ei aina välttämätöntä, ja erityisesti vakavaraisille ja rikkaille suvuille häät ovat tärkeä tapahtuma. Vähävaraisemmat ja muutkin henkilöt saattavat toisinaan jättää häät väliinkin ja tyytyä pelkkään papin vihkimiseen ilman suuria juhlallisuuksia. Jotta avioliitto saa lainvoiman, pitää siitä tulla merkintä papin suureen kirjaan. Rajakatseessa papinvirkaa pitää tällä hetkellä Serpent. Jojopan voi vihkiä nohvatovilaisten avioliittoja.


Kaksintaistelu-ohjeet:

-Yleiset ohjeet kaksintaistelua silmällä pitäen. Laki sanoo seuraavaa: Mies voi haastaa kaksintaisteluun toisen miehen, mikäli (huom. naiset ja lapset siis eivät kaksintaistele koskaan) a) on hyvä syy b) haastettu ei ole esim. raajarikko, sokea tms. heiveröinen c) haastettu tai haastaja ei voi olla pappi, kuninkaan virkamies tai lähettiläs d) aatelista ei alempiarvoinen voi haastaa kaksintaisteluun. Laki ei käytännössä sano muuta. Lisäksi muutamia käytännön sanelemia juttuja: Kaksintaisteluun kelpaa hienosti syyksi esim. sanallinen kunnianloukkaus. Mikäli joku on esim. saattanut neidon raskaaksi häpeällisesti ja ei suostu avioliittoon neidon kanssa, niin tällöin neidon sukulaisten olisi jopa velvollisuus kaksintaisteluun haastaa. Kaksintaistelusta pakeneminen on luonnollisesti iso häpeä ja lopun ikäänsä saa kantaa pelkurin mainetta. Lisäksi ei olisi mahdotonta, että haastaja katsoisi oikeudekseen tappaa tavattaessa paennut pelkuri.


Kielistä:

-Mahtivuoren kieltä mallinnetaan pelissä suomella, hurjaviiniä taas englannilla. Kaikki pelihahmot osaavat mahtivuorta, ellei hahmoselosteessa toisin ilmoiteta. Hurjaviinin kieltä hahmot osaavat vain, jos asiasta on hahmoselosteessa erikseen mainittu.
-Nohvatovin kieltä mallinnetaan ruotsilla, mutta erityisesti Vardakovin maakunnassa puhutaan yleisesti mahtivuorta, vaikka Vardakov Nohvatovin osa onkin. Hahmo osaa nohvatovia vain, jos hahmoselosteessa on asiasta erikseen mainittu.

---
---