Kirjaudu rajakatsetunnuksella

Huhut: Pikkuisen pieleen


HUHUPAKETTI LIVEROOLIPELIIN RAJAKATSE LVI: Pikkuisen pieleen


Keskikesän pelin huhupaketti löytyy osoitteesta:
http://www.rajakatsefantasia.fi/rkwiki/index.php?p=Huhut%3A%20Minne%20menet%20veliseni


Rajakatseen alueen tapahtumia keskikesältä:

Keskikesän juhlien aika Rajakatseessa oli kaikkea muuta kuin leppoisaa ja rauhallista, siitä pitivät huolen tavernalle hyökänneet oudot papit ja heidän mukanaan tuomat elävät kuolleet. Nuo elävät ruumiit olivat tavattoman nopeita, kestäviä ja vaarallisia, ja vain suurin ponnistuksin ne onnistuttiin lopulta tuhoamaan. Myös eläviä kuolleita johtanut salaperäinen, synkkä ja voimallinen pappi Isitron kuoli, kun paikalle pelmahtanut omalaatuinen samooja ja maankiertäjä Kanto surmasi tämän. Myös moni muu toimi urheasti tilanteen aikana, mutta Kannolla oli ratkaiseva merkitys. Jotkut kertovat nähneensä, kuinka Isitron olisi siinä samassa Kannon iskun jälkeen muuttunut haamuksi ja poistunut paikalta toisen, valkean naishaamun kanssa. Outo ja ihmeellinen näky kuulemma, ja joka tapauksessa taistelu päättyi siihen. Voitto oli kuitenkin vaatinut kovan hinnan, useita oli kuollut, ja vielä useampi loukkaantunut, osa vaikeastikin. Linnakkeelta saatiin vielä samana iltana vahvistusta ja lisää seuraavana päivänä, mutta uusia aseellisia uhkia ei enää ilmaantunut. Joka tapauksessa tuollainen kaamea tapahtumasarja painui monien paikalla olleitten mieleen ja loppuillan aikana juhlamieliala olikin aika vaisu. Kuka ihme tuo hyökkääjä oli, jäi osin epäselväksi. Miehen ilmeinen kohde Theodora on kuitenkin osannut kertoa jotakin. Kyseinen kultisti tai pappi ei ilmeisesti ollut Kaaoslähteeläinen eikä Iivin edustaja, vaan joku aivan muu, kaukaisilta mailta etelästä.

Rajakatseen väki on kiitollinen monille sankareille. Sankareiden ja rohkeita tekoja tehneiden listaa voisi jatkaa pitkään, mutta ainakin Sinikka, Krista, Armas "Tenukupu" ja Jeremias laittoivat henkensä likoon alueen asukkaita ja Theodoraa puolustaessaan. Mainitut soturit selvisivät siis täpärästi hengissä. Myös monet parantajat tekivät kaikkensa auttaakseen haavoittuneita. Jeremiaksen kunniaksi menee erityisesti se, että hänen onnistui surmata taistelussa Isitronin apuna ollut toinen synkkä pappi. Päivän puolestaan pelasti Kanto, joka onnistui yllättämään ja surmaamaan itse Isitronin. Tieto tapahtumista on kiirinyt laajalle, ja nyt syksyllä Kantoa on määrä juhlistaa taverna Vanhalla Piparilla.

Surullinen oli tuo ilta kaikkiseltaan, kuolleita oli useampia, mm. paikallinen renki Masi "Töppönen". Masilta jäi Lenna-vaimo ja lapsia, jotka asuvat isäntä Jurkaman maatilalla. Erityisen murheelliseksi asian tekee se, että useimmat ruumiit oli lopulta pilkottu siten, että jalat, kädet ja päät olivat erillään toisistaan, Masi mukaan lukien. Olihan se kauhea näky tavernaseudulla, heti taistelun päätyttyä. Erityisen karmaiseva huhu väittää, että mahdollisesti joku vielä elossakin ollut tajuton henkilö olisi tällä tavoin pilkottu, eläväksi kuolleeksi väärin luultuna. Jo ajatus on kauhea. Muutenkin pilkkomisesta kerrotaan olleen kaikki tahdikkuus ja kunnioitus kaukana, ehkä tilanne vaati sitä. Ruumiit on sittemmin kerätty talteen ja sentään haudattu asianmukaisella tavalla Rajakatseen uudelle hautausmaalle. Tapaus on varmasti taas tuonut harmaita hiuksia linnakkeen haudankaivajille.

Tavernapiika Elsa "Punapää" avioitui keskikesän juhlien aikaan, vähän ennen hyökkäystä. Hän joutui myös elävien kuolleiden uhriksi ja sai pahoja iskuja, jonka jälkeen tajuntansa menettäneen naisen oletettiin jo kuolleen. Tämä kuitenkin toimitettiin jo taistelun aikana Rajakatseen linnakkeelle lääkittäväksi, vaikka tilanne näytti erittäin toivottomalta naisen kannalta. Moni jo luulikin Elsan elämän päättyneen lopullisesti. Myöhemmin saatiin odottamaton ja iloinen tieto linnakkeelta. Elsa oli kaikesta huolimatta selviytynyt hengissä, ja pappien ja parantajien parannustoimet onnistuivat täpärästi. Nainen siis palasi tajuihinsa ja selvisi hengissä vammoistaan. Tätä pidetään jo pienoisena ihmeenä, siinä määrin vakavasti nainen oli haavoittunut. Oliko jo ehtinyt kuollakin, kiistellään. Jostain syystä nainen kuitenkin virkosi ja palasi kuolleista, jos näin oli tapahtunut. Naisella oli varmasti yllään Ishacan siunaus tai jotain sellaista, kuoleman porteilta harvoin enää palataan takaisin.

Theodoran esiintyjäseurue esiintyi kertaalleen keskikesän juhlien aikaan, hienoksi ja näyttäväksi seurueen järjestämää tuliesitystä kuvaillaan. Tämä vaikuttava esitys hivenen rauhoitti ihmisten mieliä tapahtuneen jälkeen. Seurueen puheille kerrotaan saapuneen loppuillan aikana useita henkilöitä palkkaustarkoituksessa. Pisimmän korren veti ilmeisesti Konstantin Romannedin edustaja, sillä Theodoran seurue kokosi tavaransa juhlien jälkeen ja matkasi Nohvatoviin, Bokean kylän suunnille. Bokeasta eteläänpäin sijaitsee kuulemma Konstantin Romannedin maaseutuhuvila, jonne kyseinen seurue on nyt asettunut. Ei mahdottoman kaukana, mutta Rajakatseessa seurue ei enää asu tai oleskele.

Keskikesän juhlien jälkimmäisenä päivänä pidettiin Rajakatseessa papistojen ja jalokivikiltojen neuvonpitoa, tuollakin kerralla Deinosan-killan isännöimänä, tai pikemminkin emännöimänä. Johtihan kokousta juuri Aurora, Deinosan-killan oppilas. Väkeä oli paikalla varsin paljon, jopa sotavelhojen edustaja Armas Jaama kävi paikalla. Kokouksen aiheita ei tunneta ihan tarkasti, mutta luultavasti joistakin taikaesineistä on keskusteltu, samaten läntisten siirtokuntien tukalasta tilanteesta sekä ylipappi Paltamonista. Paikan päälle kokoukseen oli saapunut myös siirtokunnista barbaarikansojen edustajia, ja kerrotaan myös Paltamonin lähettäneen kokoukseen oman viestinsä. Samaten huhutaan, että Diemundin rosvoritaristolta olisi saapunut kokousväelle ja viranomaisille joku uhkausviesti. Paljon oli kokouksessa siis sekä aiheita, että osanottajia. Kokouksen jälkeen osa osanottajista lähti matkalle Vardakovin maakuntaan, Vardakovin kaupunkia kohden. Joidenkin asioiden pohdinta lienee siis jatkunut siellä. Huomionarvoista on, että Rajakatseen kokousta emännöineen Auroran kerrotaan lähteneen myös mukaan.

Eri puolilta Rajakatsetta löytyi keskikesällä paljon outoja lappuja, salaperäisine uhkauksineen. Nämä lappuset ovat mahdollisesti yhden tai useamman henkilön tuotoksia. Kiltojen ja papistojen edustajat ovat keränneet kaikki tällaiset tavatut lappuset itselleen, kun ovat sellaisia löytäneet. Osa on mahdollisesti päätynyt nuotioonkin. Mitä ilmeisimmin lappuset sisälsivät perättömiä uhkauksia, tai mistä sitä varmuudella tietää. Kyllä sitä kirjoitustaitoa voi monenlaisiin puuhiin käyttää... Hyvää virikettä tuollaiset lappuset ainakin ovat tulen sytyttämiseen.

Keskikesän juhlien toisena päivänä sotilas Bertil, jonka tuore vaimo Elsa "Punapää" oli käynyt lähellä kuolemaa, alkoi päihtyneenä mekkaloida ja herättää pahennusta tavernaseudulla. Mies päätyi ensin jalkapuuhun ja edelleen häkkiin. Tämä rauhoitti miestä hivenen, ja aikanaan hänet voitiin päästää uloskin. Pian kuitenkin Bertil teki asioita, jotka saivat monen paikallisen otsasuonet pullistelemaan. Keskikesän juhlien mentyä Bertil otti ja lähti matkaan ritari Velmonin kanssa, jättäen heti tuoreen vaimonsa Elsan linnakkeelle oman onnensa nojaan. Bertilin lähtö oli niin nopea, että linnakkeen hivenen jäyhät sotilaat eivät ehtineet tilanteeseen heti puuttua, muutoin lähtö olisi mahdollisesti estetty. Bertil siis lähti tai karkasi linnakkeelta, mutta häntä ei ole kuitenkaan julistettu etsittäväksi. Sen sijaan seriffi Maru tulkitsi asiaa kuulemma siten, että virka linnakkeen sotilaana on katsottava nyt päättyneeksi. Linnakkeella on sittemmin käynyt myös muutamia Bertilin sukulaisia, jotka ovat hakeneet Bertilin lapset pois paikan päältä, viedäkseen heidät mukanaan Vuoriniityn kaupunkiin. Miten poislähteneeseen Bertiliin nyt suhtaudutaan, vaihtelee paikallisten keskuudessa. Jotkut pitävät tätä miestä ihan reiluna ja mukavana tyyppinä, toiset taas kovien kokemusten koettelemana murheellisena miehenä, kolmannet puolestaan katsovat Bertilin toimineen joka tapauksessa sen verran törkeästi vaimoaan kohtaan, että mies ansaitsisi reippaan turpasaunan, jos päätyisi joskus Rajakatseeseen palaamaan. Bertilin vaimo Elsa on joka tapauksessa nyt sitoumuksista vapaa, kun papit totesivat liiton mitättömäksi, sillä Bertil oli lähtenyt tiehensä ennen liiton vahvistamista käytännössä. Elsa oli aluksi jonkin aikaa linnakkeella, nyt ei ole tarkkaa tietoa siitä, minne Elsa on lopulta lähtenyt.

Tapauksesta muistuu vuodentakainen tapaus, jossa Rajakatseen entinen apulaisseppä Samuel Vasamanpoika jätti vaimonsa Tanyan vähän samaan tapaan, lähtien itse muualle. Samuel saattaa olla näin ollen myöskin henkilö, joka ei pahemmin nauti paikallisten arvostusta, jos sattuisi joskus Rajakatseeseen kulkeutumaan.

Pappi Serpent myöskin julisti keskikesän juhlien aikaan Frederik Seuksen virallisesti kuolleeksi, tämähän oli kadonnut jo parisen vuotta aiemmin jäljettömiin ja ollut kadoksissa tuosta lähtien. Näin ollen miehen vaimo Minerva todettiin leskeksi, ja tämä on jatkossa oikeutettu avioitumaan uudelleen halutessaan, jos ja kun haluaa. Minerva ei jäänyt hänkään Rajakatseeseen, vaan suuntasi kertoman mukaan Nohvatovin puolelle.

Kerrotaan myöskin, että tavernatyöntekijä, Otson veljen vaimo Senni heräsi juhlien jälkeen aamulla tavernan ylisiltä, huomatakseen ritari Velmonin nukkuvan vieressään. Tapaus oli kertoman mukaan Sennille aikamoinen järkytys. Mitään sen pahempaa on tuskin kuitenkaan tapahtunut. Muutoinkin nukkumaan menijöiden on täytynyt olla pahasti väsyneitä tai juovuksissa, kun heiltä oli jäänyt ylisillä sijaitseva iso ampiaispesä huomaamatta. Pistoksia ei kuitenkaan tiedetä tapahtuneen. Velmon puolestaan nukkui niin sikeästi, että tuskin tiesi lainkaan, missä ja kenen vieressä oli nukkunut.

Rajakatseen linnake on myös saanut keskikesän aikoihin muutamia uusia sotilaita, tai pikemminkin sellaisia miehiä, jotka ovat aiemmin palvelleet muualla. Näillä uusilla sotilailla tuskin on ainakaan sotilaiden moraalia laskeva vaikutus, ovat kuulemma ihan kelvollista ainesta.



Loppukesän ja alkusyksyn tapahtumia:

Keskikesän juhlien jälkeinen kesä menikin sitten Rajakatseessa huomattavasti rauhallisemmin, turvallisuudesta koetettiin toki huolehtia tarpeellisella panostuksella. Kulkijoita sekä outoja hiippareita tutkittiin, ja mitään vakaviin rikoksiin syyllistyneitä henkilöitä ei paljastunut. Kulkijoiden vilkkaasta määrästä huolimatta erityisiä järjestyshäiriöitä ei ole ilmennyt. Rajakatseessa toki tapahtui silti muuta, isäntä Ilmari rakennutti maittensa rajoille erämaahan uuden torpan, mihin hänellä isäntänä oli täysi oikeus. Tuon torpan hän ilmeisesti antaisi käyttöön Nils-nimiselle miehelle. Kerrotaan myös, että tämä Nils on avioitumassa Petterin maatilalla työskennelleen Impi-piian kanssa. Nyt syksyllä vietetäänkin taverna Vanhalla Piparilla näiden kahden häitä, asiaankuuluvalla tavalla. Nils ei ole ollut aivan koko tätä aikaa Rajakatseessa, hän on viettänyt viime viikot eri puolilla kulkien, jonkinlainen kiertelevä onnensoturi ja palkkasoturi on kai kyseessä.

Keskikesällä tapahtui siis kauheita tapahtumia, joiden yhteydessä joku tuntemattomaksi jäänyt varas oli onnistunut kaiken sekaannuksen ja hälinän keskellä kähveltämään taverna Vanhan Piparin kassan. Kyllä on ollut kylmähermoinen varas, kun on kyennyt kesken taistelun tavernalle livahtamaan. Kaarlo Kempuran ja Otson veljen mukaan tuolloin katosi kassasta noin 100 kuparia, eli koko siihenastisen juhlapäivän tavernatuotto, ja vähän enemmänkin. Tavernalla tuosta väiteltiin kovasti, ja mainitut herrat olivat kai sitä mieltä, että virkavalta tai muut tavernan tyhjentäneet soturit laiminlöivät velvollisuutensa. Asiasta seurasikin kovasti sanaharkkaa mm. Kristan ja Otson veljen eli Mulkeron välillä. Jälkimmäinen oli siis sitä mieltä, että kassasta olisi pitänyt myös huolehtia. Jaaha, tällainen kassan katoaminen on kuitenkin aika pientä siihen verrattuna, että ihmisiä kuolee tavernaseudulla. Vähän mulkeroa tuossa tilanteessa vouhottaa joistakin kolikoista, kun on ihmisiäkin kuollut. Otson veljen maine leppoisana tavernatyöntekijänä onkin tuosta nyt vähäsen tärveltynyt, mutta mies väittää, että hänet on ymmärretty väärin. Joka tapauksessa Otson veli ei ole enää vähään aikaan pitänyt metakkaa asiasta. Kempura on toki vaatinut korvausta Rajakatseen linnakkeelta. Vaatimus on kyllä otettu vastaan, mutta vielä ei ole tiedossa, miten käy. Rahat vieneestä varkaasta ei ole siis ilmeisesti mitään tietoa.

Keskikesän jälkeen ei ole havaittu uusia merkittäviä varkauksia Rajakatseessa, mitä nyt pari kirvestä ja talikkoa on toisinaan hukassa, maataloustöiden jäljiltä.

Kesän aikana on Vardakovin oikeuselimissä kuulemma puitu kauppias Cajetanuksen parantolan tapahtumia, ja oikeus on päätynyt antamaan ratkaisunsa. Cajetanuksen todetaan syyllistyneen tiettyihin asiattomuuksiin ja kyseenalaisiin keinoihin potilaitten tutkimuksessa, mutta mitään niin vakavaa ei talolla ole oikeuden päätöksen mukaan varmuudella todettu, että Cajetanus pitäisi tuomita vankeuteen. Kukaan potilas ei ole siis suunnattomasti tai tarpeettomasti kärsinyt parantolan toimien vuoksi, vaan tehdyt toimenpiteet ovat tähdänneet potilaiden voinnin auttamiseksi. Cajetanus tuomittiin maksamaan kuitenkin huomattavia korvauksia oikeuselimille. Lisäksi parantola pysyy vielä hyvän aikaa Zada-pappien valvonnassa ja hallinnassa, kunnes se aikanaan palautetaan takaisin Cajetanuksen hallintaan. Tuomio on herättänyt hivenen ristiriitaisia mielipiteitä eri puolilla. Toisaalta väärinkäytökset siis tunnustettiin ja tuomittiin, toisaalta tuli vaikutelma, kuin osa tapauksesta painettaisiin villaisella. Tiedä sitten, kuinka on laita.

Vardakovin maakunnassa ja Nohvatovissa on keskikesän jälkeen tapahtunut muutenkin paljon kaikenlaista. Vardakovin sotavelhot ja Nohvatovin armeija ovat koonneet joukkojaan, tarkoituksenaan siirtää läntisiin siirtokuntiin suuri, voimakas ja iskukykyinen armeija. Vardakovin sotavelhot ovat lähettämässä tai lähettäneet alueelle monia huonekuntiaan siten, että suuri osa ritareista ja heidän palveluskunnastaan lähtee merentakaiselle alueelle. Myös Nohvatovin armeija on koottu kasaan ja huomattava osa siitä on lähtenyt. Joukkoja on pyydetty myös Zada-papistolta sekä Zharin mestareilta, ja molemmat lähettivät kohtuullisesti väkeä nekin. Arviot kokonaisarmeijasta liikkuvat kaikkiaan monien satojen miesvahvuudessa. Puoli tuhatta tulee ainakin kasaan, laskee miten vain. Osa joukoista oli koottu eteläisessä Nohvatovissa, osa Vardakovin maakunnassa. Vardakovin maakunnasta lähetettävät sotajoukot on siirretty loppukesän aikana Nohvatovin Bokean ja Bokea-järven kautta Olyihin, missä joukot ovat nousseet nohvatovilaisiin laivoihin. Siirtyminen on ollut laaja ja massiivinen operaatio ja Bokea-järvellä kalastajat ovat taatusti ihmetelleet joukkojen siirtymistä. Tähän suureen operaatioon on hankittu lupa Mahtivuoren valtakunnan ylimmältä hallinnolta ja viranomaisilta, mm. Geofriukselta, tapahtuihan joukkojen kuljetus tavallaan läpi Mahtivuoren valtakunnan vesialueiden. Mahtivuoren viranomaiset ovat tämän operaation sallineet, sillä sotaretken kohde on yhteinen vihollinen, Diemundit ja lännessä vaikuttavat Merisudet. Siirtyminen on kaikesta mittavuudestaan huolimatta tapahtunut yllättävän rauhallisesti ja ilman välikohtauksia, kahakkaa nohvatovilaisten ja mahtivuorelaisten välillä ei tiedetä tapahtuneen. Kaikkien vuoriniittyläisten linnakkeitten valmiustilaa toki nostettiin varmuudeksi huomattavasti, ja Mahtivuoren armeijan joukkoja oli valvomassa siirtymisen rauhanomaisuutta. Läheltä piti-tilanne kuulemma tosin oli Olyissä, kun jotkut satamatyöntekijät sekä muut olyiläiset huusivat pilkka- ja solvaushuutoja nohvatovilaisille. Käsirysyksi ei tilanne kuitenkaan mennyt, sotavelhot sekä nohvatovilaiset upseerit saivat pidettyä miehensä kurissa sitten kuitenkin. Toisaalta puhutaan muutamista karkureista sekä varkaustapauksista, joten on mahdollista, että kesken laivojen lastaamisen on jotain hämminkiä tapahtunut. Lisäksi osa siirroista tapahtuu kuulemma vielä myöhemmin. Kyseinen operaatio on kuitenkin siinä määrin huomattava, että Nohvatovin emämaassa on tämän jälkeen sotilaallisesti aika lailla väljempää, joukkojen ollessa muualla. Samaten Mahtivuori varmasti edellyttää, että saa yhteistyökykyisyydestään vastineeksi huomattavia korvauksia, muodossa tai toisessa. Muun muassa sotavanki-asia palaa varmasti jälleen esille, ja vaatimuksia on todennäköisesti muitakin.

Olyistä lähteneet ja sotilailla lastatut laivat ovat olleet lähinnä nohvatovilaisia, ne on siis voitu kuljettaa Nohvatovista rannikkoa myöten pohjoiseen joukkoja noutamaan. Sen sijaan joukkojen siirto maita pitkin eteläiseen Nohvatoviin olisi ollut työlästä, siksi Bokeajärven kauttakuljetus oli lähes edellytyksenä nopealle joukkojensiirrolle. Laivat lähtivät Olyistä pari viikkoa sitten ja nyt odotetaankin ensimmäisiä tietoja siitä, miten sotaretki lännessä eli meren takana on lähtenyt kulkemaan. Jännitystä onkin ilmassa, vähän kaikkien keskuudessa. Kuka sotavelhojen ja Nohvatovin armeijan eteen nyt joutuukin, niin luulisi jalkojen lyövän loukkua. Kyseessä on kuitenkin hyvin iskukykyinen, järjestäytynyt ja voimakas armeija. Vastapuolikaan ei voi olla kovin heiveröinen tai vähäinen, koska noinkin suureen operaatioon päätettiin ryhtyä. Lähetetyn armeijan taktisen ytimen muodostavat siis sotavelhot, ja heidän keskuudessaan merkittävimpiä johtajia ovat Ivan Vagemoor, Armas Jaama, Mordocai ja prinssi Ivar, Nohvatovin kuninkaan poikia. Eipä tuossa haluaisi vastapuolella olla, kun vastassa on suuri joukko hyvin järjestäytyneitä ja vihaisia sotavelhoja. Mukana on myös Mahtivuoren tarkkailuosasto, joten heitäkin osallistuu sodankäyntiin jonkin verran. Sen sijaan Bokean illusiosta ei otettu väkeä mukaan, tai no, pari noviisia mukaan taisi kai lähteä. Melko vähäinen panostus heiltä kuitenkin, sodankäynti ei oikein ole heidän juttunsa. Humpuukimaakareilla ei taida olla sijaa aseellisissa kahinoissa.

Nohvatoviin ja Vardakovin maakuntaan jäi toki joukkoja, mutta paljon väljempää on nyt kyllä. Toistaiseksi Nohvatovissa on ollut aika rauhallista. Uumoillaan silti, että mahtaisiko nyt esim. metsäläiset yrittää jotakin. Välttämättä ei, mutta metsäläisten liikuskelua eri puolilla on kuitenkin pantu merkille viime aikoina. Toisaalta osa liikuskelusta voi hyvin kieliä lähinnä heidän syksyisistä metsästysretkistään, ja vastaavaa vilkastumista on havaittu myös Vuoriniityn maakunnan puolella.

Eteläisestä Mahtivuoresta, Suomurajan kaupungista on myöskin kantautunut tieto eräästä murhenäytelmästä. Suomurajan armeijan vanhahko upseeri Johannon "Nuiva" haastoi loppukesästä alaisenaan olevan sotilaan, Kustavin kaksintaisteluun. Syynä oli kertoman mukaan se, että Kustavi oli vietellyt ja näin häpäissyt vanhemman sotilaan nuorimman tyttären Lisbethin. Tarina kertoo, että aluksi asia oli määrä sopia, kunnes iäkäs upseeri sisuuntui ja vaatikin asian ratkaisemista asein. Taistelu käytiin ja nuori mies kuoli, toisaalta myös Johannon haavoittui kuolettavasti ja kuoli taistelun jälkeen. Molemmat miehet on sittemmin haudattu Suomurajan kaupungissa asiaankuuluvin, arvokkain ja kunnioittavin menoin.

Viime viikkoina on ollut sadonkorjuukausi käynnissä maatiloilla ja työskentely eri puolilla on ollut vilkkaimmillaan. Nyt sadonkorjuutyöt alkavat jo helpottaa ja tilojen tuotokset jo suurelta osin tallessa maatilojen kellareissa ja varastoaitoissa. Lähiaikoina Rajakatseen linnake tulee keräämään verot alueen maatiloilta, suurelta osin tilojen aikaansaannosten kuten viljan, lihan, juuston jne. muodossa. Veronkeruuta johtaa luultavasti itse seriffi Maru Rysen, myös alempia upseereita voi tähän osallistua, samaten useita linnakkeen sotilaita. Merkille on pantu ainakin se, että Ilmarin maatilalle on siis noussut loppusyksystä uusi torppa, joten sikäli tuon tilan veromäärä nousee jatkossa jonkin verran. Mitä tulee Petterin maatilaan, siellä ollut torppa on jäänyt nyt tyhjilleen Theodoran seurueen muutettua muualle keskikesän jälkeen, eli tuolla veromäärä vastaavasti laskee, ellei torpalle löydy uusia pitäjiä.

Kauppiaitten liikuskelu ja matkustelu on ollut hyvin vilkasta syksyä kohden. Onhan ihmisillä nyt vielä kiire hankkia monenlaisia tavaroita ja asioita talven edellä. Kauppiaita koskettavissa asioissa on pantu myöskin merkille, kuinka Lilja-nimisen naisen kerrotaan päässeen Sebastianin ja Hemmingin kauppahuoneen viralliseksi edustajaksi kesän kuluessa. Naisen muistellaan aiemmin toimineen Tupru Eepoksen kirjansitomolla, nyt nainen on vaihtanut ilmeisesti työnantajaa.

Viime päivinä on teiden varsilla sekä metsässäkin tehty linnakkeitten partioiden toimesta useita metsäläishavaintoja. Useita pieniä metsäläisryhmiä on siis havaittu, ja muutamat näistä ovat tarkkailleet teillä kulkijoita. Ainuttakaan tällaista ryhmää ei ole kuitenkaan tavoitettu tai otettu kiinni, sillä nämä ovat kärkkäästi vetäytyneet kauemmas erämaahan sen jälkeen, kun heidät on havaittu. Miksi metsäläiset ovat tällä tavalla nyt vilkkaammin liikkeellä kuin hetkeen, ei tietoa. Olisikohan metsästyskausi meneillään, vai miksi teillä kulkijoita vakoilevat? Mitäköhän ne oikein haluavat, ruokaako?

Rajakatseen linnakkeelle on myöskin toimitettu hiljattain Vuoriniitystä se keväällä Rajakatseessa kiinnisaatu, alkujaan nohvatovilainen palkkasoturi Eerik, jonka kerrotaan syyllistyneen Vardakovin maakunnassa sikäläisen sotilaan tappoon. Nyt lähiaikoina mies olisi tarkoitus luovuttaa takaisin nohvatovilaisille, valtakuntien välisten palautussopimusten mukaisesti. Zada-papit pitävät miehen luovuttamista kuulemma edellytyksenä sille, että loput vuoriniittyläiset sotavangit palautetaan Vuoriniittyyn. Aina he keksivät uusia vitkutuksia, nyt samasta sotavankien palautusasiasta on väitelty jo useamman vuotta.

Rajakatseessa on koittamassa nyt tänään varsin vilkas päivä. Tänään tapahtuu tavernaseudulla siis varsin paljon monenlaista. Jalokivikillat ja papistot pitävät jälleen neuvonpitoaan, Melinan sisaret ilmeisesti valmistautuvat sulkemaan jälleen pyhäkkönsä talveksi, paikallinen piika Impi ja palkkasoturi Nils menevät naimisiin keskenään ja muuta sellaista. Kauppiaitakin on varsin vilkkaasti paikalla. Lisäksi tänään vietetään pienimuotoisia juhlallisuuksia, eräänlaista kiitosjuhlaa samooja Kannon kunniaksi. Hänen rohkea ja urhea toimintansa siis pelasti keskikesällä luultavasti useita ihmishenkiä, miehen yllättäessä ja surmatessa synkän taikuri/pappi Isitronin. Kannon juhlistus on osaltaan paikallisten oma idea ja ajatus, osaltaan juhlistusideaan on tarttunut myös Vuoriniityn suurruhtinaan hovin eräs virkamies tai muu silmäätekevä. Ensin ei tiedetty, kuka on se arvohenkilö, joka saapuu Kannon juhlistusta johtamaan, mutta viime päivinä se on sitten selvinnyt. "Maineikas" Versten on kyseessä. Joo, saapa nähdä, mitä tästä seuraa. Joka tapauksessa linnakkeen ja paikallisen alueen väki periaatteessa arvostaa ja kunnioittaa Kantoa, vaikka tätä luonnehditaankin "hivenen" omalaatuiseksi ja sekopäiseksi.

Nyt tänään vietetään siis häitä Rajakatseessa, kun piika Impi Petterin maatilalta ja Nils-niminen palkkasoturi vihitään yhteen. Kuka papeista vihkimisen suorittaa, ei ole vielä tiedossa. Nils on siis hankkinut torpan isäntä Ilmarin mailta, ja häitä juhlitaankin kuulemma vielä lisää myöhemmin illalla, Ilmarin maatilalla.





Avioitumisohjeet:

-On yleisenä käytäntönä, että mies ja nainen voivat avioitua keskenään nopeallakin varoitusajalla. Tällöin pari hakeutuu papin luokse ja puheille, joka näiden kanssa keskusteltuaan ja aviollisen esteettömyyden todettuaan voi vihkiä parin yhteen. Vihkiminen voi olla yksityisempi tapahtuma, tai sitten julkinen tapahtuma, jota väkijoukko voi yhdessä seurata ja juhlistaa. Usein avioitumista juhlistetaan viettämällä myös varsinaiset häät, jotka yleensä vietetään vihkimisen jälkeen. Häät ovat siis suuri tapahtuma, joihin osallistuu väkeä kummankin osapuolen suvusta ja tuttavapiiristä. Häiden vietto on yleistä, mutta ei aina välttämätöntä, ja erityisesti vakavaraisille ja rikkaille suvuille häät ovat tärkeä tapahtuma. Vähävaraisemmat ja muutkin henkilöt saattavat toisinaan jättää häät väliinkin ja tyytyä pelkkään papin vihkimiseen ilman suuria juhlallisuuksia. Jotta avioliitto saa lainvoiman, pitää siitä tulla merkintä papin suureen kirjaan. Rajakatseessa papinvirkaa pitää tällä hetkellä Serpent. Jojopan voi vihkiä nohvatovilaisten avioliittoja.

Kaksintaistelu-ohjeet:

-Yleiset ohjeet kaksintaistelua silmällä pitäen. Laki sanoo seuraavaa: Mies voi haastaa kaksintaisteluun toisen miehen, mikäli (huom. naiset ja lapset siis eivät kaksintaistele koskaan) a) on hyvä syy b) haastettu ei ole esim. raajarikko, sokea tms. heiveröinen c) haastettu tai haastaja ei voi olla pappi, kuninkaan virkamies tai lähettiläs d) aatelista ei alempiarvoinen voi haastaa kaksintaisteluun. Laki ei käytännössä sano muuta. Lisäksi muutamia käytännön sanelemia juttuja: Kaksintaisteluun kelpaa hienosti syyksi esim. sanallinen kunnianloukkaus. Mikäli joku on esim. saattanut neidon raskaaksi häpeällisesti ja ei suostu avioliittoon neidon kanssa, niin tällöin neidon sukulaisten olisi jopa velvollisuus kaksintaisteluun haastaa. Kaksintaistelusta pakeneminen on luonnollisesti iso häpeä ja lopun ikäänsä saa kantaa pelkurin mainetta. Lisäksi ei olisi mahdotonta, että haastaja katsoisi oikeudekseen tappaa tavattaessa paennut pelkuri.

Kielistä:

-Mahtivuoren kieltä mallinnetaan pelissä suomella, hurjaviiniä taas englannilla. Kaikki pelihahmot osaavat mahtivuorta, ellei hahmoselosteessa toisin ilmoiteta. Hurjaviinin kieltä hahmot osaavat vain, jos asiasta on hahmoselosteessa erikseen mainittu.
-Nohvatovin kieltä mallinnetaan ruotsilla, mutta erityisesti Vardakovin maakunnassa puhutaan yleisesti mahtivuorta, vaikka Vardakov Nohvatovin osa onkin. Hahmo osaa nohvatovia vain, jos hahmoselosteessa on asiasta erikseen mainittu.