Kirjaudu rajakatsetunnuksella

Huhut: Rajakatse LVII: Avajaiset




HUHUJA PELIIN RAJAKATSE 57: AVAJAISET





Syksyn pelin kuvaus (Rajawikistä):

”Syksyllä Rajakatseen taverna Vanhalla Piparilla oli määrä viettää sadonkorjuun aikaan eräänä iltapäivänä pienimuotoisia juhlallisuuksia. Ensinnäkin, tavernalla järjestettiin pienet kestitykset samooja Kannon kunniaksi, olihan tämä keskikesällä osoittanut urheutensa surmaamalla taikuri Isitronin. Mukana kestitystä oli järjestämässä "maineikas Versten", mutta tuo tapahtuma onnistui kai kaikesta huolimatta. Samalle päivälle oli myös suunniteltu palkkasoturi Nilsin ja piika Impin häät. Suunnitelmat menivät kuitenkin "pikkuisen" pieleen, metsäläisjoukon kaapatessa Impin, kuten myöskin Nilsin sukulaisen Ronjan mukaansa metsään. Mitä metsäläisillä oli lopulta mielessään, ei niin tiedetä, mutta jotakin vaihtokauppaa nuo kai halusivat. Tilanne johti kuitenkin siihen, että Ronja löydettiin vaikeasti haavoittuneena metsästä, ja Impi puolestaan jäi metsäläisille. Impiä jäljitettiinkin myöhemmin ankarasti. Impi löydettiin myöhemmin metsästä, kaiken lisäksi vielä hyvässä kunnossa ja ilmeisen vahingoittumattomana. Samalla viranomaisten haltuun päätyi Uumo-niminen mies, joka oli ilmeisesti alkujaan naisten kaappaamisen taustalla. Metsäläisiä sen sijaan ei enää tavoitettu. Nilsin ja Impin häät siis lykkäytyivät myöhempään ajankohtaan, mutta pahinta pelänneet saattoivat myöskin huokaista helpotuksesta. ”



Keskitalven juhla Rajakatseen linnakkeella:

Keskitalven juhlaa vietettiin jälleen Rajakatseen linnoituksella perinteiseen tapaan. Sää oli leuto ja lunta oli maassa jonkin verran. Pääruokalajina perinteisen sian sijaan olikin tälle kertaa hirvi, jonka oli tuonut linnakkeelle Armas Tenukupu, joka oli käynyt metsällä sukulaisensa Vernerin kanssa. Olutta tuli nykyisin Koskalan omistamalta entiseltä Lonttiposken tilalta. Kusipäinen pehtoori ei olisi kuulemma millään olutta sallinut juhliin tilalta, mutta pehtoorin vaimo oli eri mieltä. Toki oluet merkittiin veronkantoluetteloon maksettuina veroina linnakkeelle. Oluet pantiin Nuutti Kalannylkijän torpalla, missä jostakin tuntemattomasta syystä on valtava pata juuri kuin oluen keittämiseen tehty ja muutenkin oluenpanoon tarvittavat asiat siellä on ollut valmiina Nuutin sisään muuttaessa sinne. Oluen panijaksi arvellaan Rento Raineria, joka taisi olla Bertilin serkku tai pikkuserkku. Marjaviinillä on isäntä Ilmari maksanut syksyisin verojaan linnakkeelle jo monena vuonna ja niinpä marjaviiniä oli juhlassa nytkin saatavilla. Hyvää ja vahvaa, mikä näkyi kyllä ihmisen juopumustilastakin. Kempura oli luovuttanut etelän viiniä yhden tynnyrinjämän linnakkeen kellarista. Tynnyrinjämä oli jo vähän huonohkon oloista, mutta silti edelleen juotavaa ja vahvahkoa. Juhlien aamuyöstä Savihaara ja veteraani -Erkki olivat menneet avaamaan yhden viinitynnyrin lisää kellarissa. No - kaipa Savihaaralla on oikeus tehdä niin, vaikka Kempuran viinejähän ne ovat, ja toki kohta Kempura oli havainnut tynnyrin avaamisen ja rynnännyt paikalle itsekin lankonsa ja vaimonsa Kirsin kanssa. Erkki oli nukkunut sotilastuvassa oikein tukevassa kännissä ja Savihaara oli sammunut sikalaan, kai vanhasta tottumuksesta, vaikka ei siellä enää teekään mitään töitä. Itse juhlissa seniili linnanherra Wilhard sekoili hetken ruokapöydässä, kunnes talutettiin ylös huoneeseensa. Tämän jälkeen herrasväen pöydän päähän istui seriffi Maru Rysen, joka lyhyesti piti linnanherran puheen, kun sellaista ei Wilhardilta tänä vuonna irronnut. Komentavaa upseeriahan ei linnakkeella tällä hetkellä ole, joten seriffi käytännössä johtaa hommia linnakkeella. Myös pappi Serpent piti oman puheensa, jossa kehotti ihmisiä kohtuudella nauttimaan viinejä, mutta muisti myös mainita, että hyviähän ne viinit ovat. Serpent myös kehotti juhlien yltäkylläisyyden keskellä muistamaan Vuoriniityssä nälänhätää kärsivien tuskaa ja jokaista isäntää tahollaan miettimään kuinka voisi kevään edetessä koettaa maakunnan ruokapulaa helpottaa, vaikka täällä maalla ruokapula ei niin näykään. Hirven, oluen ja viinien lisäksi oli lähitiloilta leipää, puuroa, voita, juustoja ja keitettyä lanttua ja porkkanaa. Juhla eteni ilman järjestyshäiriöitä, mitä nyt sotamies Posse laitettiinkin putkaan loppuillasta, tuon yritettyä kouria lähes jokaista paikalla ollutta naista, pyykkärimummo Miina mukaan lukien. Paikalla linnakkeella oli koko linnakkeen väen lisäksi yli puolet lähitilojen väestä. Ihan tyhjilleen ei taloja yleensä uskalleta jättää mm. koska jonkun on pidettävä huonetta lämpimänä ja metsäläiset saattavat tyhjilleen jääneen talon käydä tarkastamassa.



Muita talven ja kevään huhuja:

Armas ja Verneri olivat käyneet kauempana metsästämässä ja Armas oli ollut aika pitkän aikaa poissa kotoa. Aamu -vaimo ei tästä suurta melua pitänyt, mutta tuskinpa tuo niin riemuissaan on miehensä pitkästä metsästysretkestä. Aamun ja Armaksen kanssa asusteleva Tanya kuuluu maininneen useampaankin kertaan huokausten kera, että niin se metsä voi vielä houkutella Armaksenkin pysyvästi retkilleen kuten Tanyan aviomiehen Samuelin vei ilmeisesti metsä pysyvästi.

Suurempaa riistaa ei Rajakatseen läheisyydessä liikuskele niin suuria määriä, jos liikkuisi, niin kaipa täällä metsästettäisiin enemmän. Jos aikoo hirven, peuran tai hylkeen pyytää, pitää lähteä vähän kauemmaksi kotoa. Oravia ja jäniksiä saa pyydettyä lähempääkin.

Rajakatseen linnanherra Wilhard on vanha mies ja oletettavasti kuolee kohta puolin. No - toisaalta vanhukset voivat joskus elää pitkiäkin aikoja vielä huonokuntoisina. Wilhardilla ei ole varsinaista seuraajaa linnanherran tehtävään, joten aatelisten keskuudessa luultavasti käydään keskustelua siitä, kenen suvusta tämä uusi arvon linnanherra valitaan. Valinnan tekee ruhtinas Geofrius, eli käytännössä kansleri Kaarlo Talma, jonka esitystä ei Geofriuksen tiedetä kertaakaan muuttaneen kuin muodollisuuksien suhteen.

Ruhtinas Geofriuksen ei tosiaan tiedetä muuttaneen varsinaisesti kanslerinsa ehdotuksia, mutta vetkutella päätöksissä ruhtinas kyllä osaa. Yksi oli viime syksyn tilanne, missä Kaarlo Talma oli moneen kertaan esittänyt, että ruhtinaan veljenpojan "maineikkaan" Verstenin mehiläistarha pitäisi lopettaa. Tarha ei tuottanut lainkaan hunajaa ja sen hyönteiset pistivät monia kartanon ihmisiä moneen kertaan. Geofrius ei tehnyt mitään asialle, vaikka itsekin oli kaksi kertaa saanut piston. Verstenin mehiläistarha lopetettiin viimein, kun Geofriuksen tytär Jessica oli vuolaasti valittanut isälleen saamistaan pistoista, tällöin isä viimein suostui. Verstenin tiedetään lähteneen kiireen vilkkaa etelään viimeisillä laivoilla syksyllä, kun hänen mehiläistarhaansa oli lyöty nurin ja nippuun. Ruhtinaan kartanon väestä ei kukaan varsinaisesti tiedä miten mehiläisiä pitäisi tarhata ja minkälaisia ne ovat, mutta eräs tiesi sanoa, että nämä Verstenin mehiläiset näyttivät ihan liian suurilta ollakseen mehiläisiä ensinkään. Hovin yhteydessä toiminut mehiläistarha-hanke taisi siis päättyä tällä erää nyt tuohon.

Vuoriniityssä talvella paloin yksi mestari Emilio Therassuksen tuotantorakennus Deinosan killan alueella. Huhu kertoo tuotantorakennuksen vastaavan työmiehen olleen kännissä ja sammuneen keitoksiensa ääreen. Tuli saatiin rajattua tähän yhteen rakennukseen ja kukaan ei kuollut tai loukkaantunut.

Metsäläiset ovat uskaltautuneet lähemmäksi kyliä metsästämään ja toisaalta ihmisten metsästäjät ovat liikkuneet kauemmaksi. Riistaa on tarvittu enemmän kaupungin nälänhädän vuoksi, joten myös riista on joutunut ahtaammalle ja sitä on jouduttu hakemaan kauempaa. Metsästyshommiin on tullut kaupungista uusia yrittäjiä, osa täysin taidottomia ja jonkun näistä tiedetään jääneen sille tielleen metsään. Suurin osa lienee kyllä saapunut takaisin metsästä, käytännössä tyhjin käsin tosin. Miksi metsäläiset ovat ryhtyneet tulemaan lähemmäksi ihmisten kyliä, ei tiedetä. Kahnauksia ei metsästäjien ja metsäläisten välillä kuitenkaan ainakaan vielä tiedetä olleen.

Nohvatovin armeija suoritti viime vuoden syksyllä suuren sotilasoperaation läntisissä siirtokunnissa. Useita satoja miehiä siirrettiin emämaasta siirtokuntiin laivoilla alkusyksyn aikana. Yhteistyötä tehtiin myös Mahtivuoren kanssa, jotta joukkojen siirtäminen olisi joutuisampaa ja sujuvampaa. Suuri, työläs ja kallis tuo operaatio on varmasti ollut, rauhan aikana ei tällaisia ole niin totuttu tekemään. Sotajoukon kärkijoukon ja kovan ytimen muodostivat Vardakovin sotavelhot, ja he käytännössä johtivatkin sotaretkeä. Mukaan sotaretkelle osallistui myös prinssi Ivar. Ylimpänä komentajana toimi Ivan Vagemoor, joka oli pitkään toiminut siirtokunta-alueella ja tunsi tienoot noin suunnilleen. Tavoitteena oli ilmeisesti vaarallisten taikaesineiden etsintä, Diemundien ja merisusien vastainen toiminta sekä siirtokunta-alueen rauhoittaminen. Perille siirtokuntiin saavuttuaan osa sotajoukosta piiritti ja valtasi Huutolan varustuksen, pääjoukkojen suunnatessa etelämmäs. Huhu kertoo, että Huutolasta olisi tavoitettu Diemundeja, ja saatu viimein haltuun se vaarallinen taikaesine, Pahuuden Akseli, joka oli kuulemma kovin vaarallinen. Esine on kertoman mukaan toimitettu mahtivuorelaisille emämaahan, ja esine on tätä nykyä tallessa hyvin varmassa paikassa.

Sotaretki ei kuitenkin jäänyt vielä tuohon, vaan seuraavaksi oli tiedossa todellinen voimainkoitos. Sotavelhojen johtama ja Simoniden ritarikunnan osaston tukema Nohvatovin sotajoukko aloitti hyökkäyksen Mustan tornin linnakkeen luona olevaa barbaarikylää vastaan. Tavoitteena oli ilmeisesti kaivaa alueella vaikuttavat Diemundit esiin ja ottaa vangiksi, sekä taivutella merisudet rauhaan tai lyödä heidät taistelussa. Vastarinta oli yllättävän kovaa, ja ankarissa taisteluissa kuoli paljon sotureita sekä merisusien että nohvatovilaisten puolelta. Nohvatovin sotajoukko onnistui ottamaan kiinni ja vangitsemaan paikalta löytyneen Diemun, Diemund-järjestön iäkkään johtajan. Myös merisusien päällikön Olofin poika saatiin vangiksi. Sitä vastoin suuri joukko merisusia sekä itse Olof onnistui paeta. Takaa-ajo ei ollut mahdollista, sillä nohvatovilaiset olivat menettäneet taistelun tiimellyksessä suuren osan käyttökelpoisesta ratsuväestä. Taistelu olikin rankka kokemus, ja kaikkiaan taistelussa kuoli pari sataa miestä. Ikävät huhut väittävät, että nohvatovilaisten armeijan jalkoihin olisi jäänyt myös suuri määrä vastapuolen naisia ja lapsia, jotka olisi surmattu jo taistelun kuluessa. Joka tapauksessa, Mustan tornin alue päätyi Nohvatovin haltuun, ja Diemu on sittemmin toimitettu vielä loppusyksystä Mahtivuoreen, Simonidien vangiksi. Näiden päätettävissä olisi luultavasti se, millä tavoin mies aikanaan tuomitaan tekosistaan Mahtivuorta vastaan. Diemundeille heidän johtajansa kiinnijääminen ja monen alaisen kuoleminen on varmasti kova takaisku, saapa nähdä, mahtaako laiton järjestö tuosta enää toipua.

Taistelun mentyä suurin osa Nohvatovin sotajoukosta on sittemmin palautettu takaisin Nohvatoviin, siirtokuntiin jätettiin pienempi armeijan osasto, runsaat sata miestä kaiketi. Tuo pienempi joukko on siis talvehtinut siirtokunnissa. Vielä ei ole juurikaan tietoa siitä, miten elo on siirtokunnissa sittemmin sujunut, ja mitä siellä on talvella tapahtunut. Taistelusta seurasi myös suuri joukko haavoittumisia, ja tällaiset haavoittuneet ovat aina otollisia taudeille. Sairastelua onkin esiintynyt laajemmassa määrin eri linnakkeilla ja sotilasparakeilla. Sotavelhojen johtajista sekä Armas Jaama että Mordocai palasivat molemmat takaisin, ei kumpikaan noista halunnut jäädä siirtokuntiin talveksi. Merisusista ei liene kai välitöntä vaaraa, mutta mistä sitä tietää, kun vastapuolen johtajaa Olofia ei saatu vangituksi. Kaikkiaan sotaretki taisi olla onnistunut, vaikka tappioita tulikin enemmän kuin oli odotettu. No, ainahan sodissa ihmisiä kuolee. Epäluuloisimmat pohtivat myöskin, olisiko tuollainen voimannäytös ollut harjoitusta johonkin tulevaan, tai pelote mahtivuorelaisille. Tai molempia? Toisaalta osa joukkojensiirroista tuskin olisi onnistunut ilman Mahtivuoren myötämielisyyttä. Samaten jotkut miettivät, miksi Diemu annettiin juuri Mahtivuoreen. Onko siinä jotain takana, vai saako Nohvatov jotakin vastineeksi?

Rajakatseessa kerättiin syksyllä verot seriffi Maru Rysenin johdolla maatilojen isänniltä. Torppareilta kerää päivätyöt ja muut maksut isäntä, ja isäntiä verottaa seriffi. Veronkeruun tiedetään sujuneen ilman kommelluksia.

Myös muualla syksyinen verojen keruu onnistui samoin kuin aiempinakin vuosina. Tosin talven aikana on useammassakin paikassa alettu pohtia, olisivatko valtaapitävät osanneet aavistaa huonon sadon. Jälkeenpäin ajatellen verotus on alkanut vaikuttaa liki kohtuuttomalle joillakin alueilla niin Mahtivuoressa kuin Nohvatovissakin. Rajakatseessa ei verotus ollut suurempi, eikä pienempi kuin normaalisti. Sen sijaan lähialueelta Koskalan alueilla kuulemma on ollut hyvin ankara verotus.

Syksyllä ei Hurjaviinistä saatu viljaa samaan malliin kuin ennen. Hurjaviinissä oli ollut katovuosi ja viljan hinta on noussut korkealle. Lisäksi osa Hurjaviinin kauppiaista on tuntemattomasta syystä kieltäytynyt myymästä Mahtivuoren kauppiaille. Myös viinin hinta on korkealla edelleen. Vuoriniityssä viinitynnyrin hinta lienee noin 800 kuparia tällä hetkellä. Normaalisti viinitynnyrin keväälläkin saa noin hintaan 500 - 600 kuparia. Viinin hinnan oletetaan laskevan kun kauppa taas aukeaa meriliikenteen jälleen kulkiessa, mutta viljan hinta ei välttämättä laske ihan nopeasti.

Viime vuoden keväällä karkasi vanki nimeltä Simeon Nohvatovista ja mies pääsi Mahtivuoren puolelle Rajakatseen linnakkeelle ja edelleen Vuoriniittyyn. Simeon oli kuitenkin rikoksista tuomittu vanki, eikä suinkaan sotaveteraani, joten mies palautettiin syksyllä Weldooniin. Asia oli hämmästyttänyt useita, sillä miestä oli luultu Mahtivuoren sotaveteraaniksi, ja hänen oletettiin saavan turvapaikan. Hänen kanssaan paennut toinen vanki, ilmeisesti ehta sotaveteraani Siilas, jäi puolestaan palauttamatta Nohvatoviin, toisaalta hänen palauttamistaan ei Nohvatovista käsin ilmeisesti edes vaadittu.

Pappi Matteus Masula on kuulemma kotiutunut Suomurajaan ja siellä vastaanottanut virkansa Derecas-papiston temppelineuvostossa. Hän istuu siellä Suomurajan temppeliherran ja neljän etelän Ishacan lähettilään kanssa kokouksissa muutaman muun neuvoston jäsenen kanssa.

Mennyt talvi oli rankka. Hurjaviinissä oli ollut viime kesänä katovuosi (kevään sadosta paljon pilalla hallan vuoksi) ja viljaa oli paljon vähemmän kuin normaalisti olisi. Osa Hurjaviinin kauppiaista kieltäytyi myymästä mahtivuorelaisille kauppiaille viljaa, mihin mielenlaatuun syytä ei tiedetä. Viljaa ei Nohvatovkaan tästä huolimatta saanut tarpeeksi ja nälkää on ollut monin paikoin. Vardakovissa, Vuoriniityssä, Suomurajassa ja Nohvatovissa on ollut mellakoita. Tosin mitäpä mellakointi auttaisi, mutta nälissään ihmiset tekevät monia asioita. Viljan hinta on korkealla, ja osa mellakoista onkin kohdistunut niitä kauppiaita vastaan, joita on epäilty ruoan hinnalla keinottelusta. Myös veroviranomaisia ja tullivirkailijoita vastaan on ilmaistu suuttumusta. Kaduille kuoliaaksi jäätyneitä kerjäläisiä on nähty joka kaupungissa enemmän kuin normaalitalvina. Kaupungeissa nälkään ja kylmään kuolleita on ollut myös tavallisen kansan sellaisissa joukossa, joiden normaalisti tiedetään selviävän talvesta.

Nohvatoville on taloudellista lisärasitusta aiheuttanut länteen lähetetty armeija, joka oli kuulemma rankaisemassa siellä barbaareita tai jotakin sen suuntaista. Monia miehiä on yhä poissa kotoa, mm. Weldoonin linnakkeella on vajausta normaalista miesvahvuudesta. No, on siellä varmaankin miehiä aseissa ainakin sama määrä kuin Rajakatseessa, tuskin ainakaan kovin paljon vähemmän.

Huhutaan että nohvatovilaiset olisivat piakkoin palauttamassa lisää sotilaitaan siirtokunnista. Tämä tarkoittaisi rajalinnakkeiden miesvahvuuden kasvattamista. Kuulemma tulleja aiotaan korottaa myös huomattavasti. Olisikohan Nohvatovilla kuitenkin jonkinlainen sopimus ruoan hankinnasta Hurjaviinin kanssa?

Kerrotaan että ruokapula on iskenyt myös Nohvatovin puolelle. Tämä mahdollisesti tulee vauhdittamaan loppujenkin vanhojen veteraanivankien palautusta, koska kaikista ylimääräisistä ruokittavista halutaan hankkiutua eroon. Ja ovathan mahtivuorelaiset vaatineet jo pitkään loppujenkin sotavankien vapauttamista, ja tuohon nohvatovilaiset ovat nyt kai taipumassa.

Monille vanhemmille ihmisille on tullut mieleen talvi 442-443, jolloin ankaran sotimisen jälkeen seurasi vielä ankarampi talvi, mikä pakotti kuninkaat palauttamaan nostoväet kotiin. Talvi sai monen suussa nimityksen "talvi, jolloin jumalat pakotti armeijat kotiin" (tai yksikössä Jumala jos puhuu Zada-uskoinen.) (Derecas-uskoiset eivät puhu jumalista, mutta saattavat silti todeta ankaran talven olevan rangaistus sotimisesta.) Nyt taas on nousemassa ajatus siitä, että ankara talvi ja nälänhätä olisi rangaistus verenvuodatuksesta lännen siirtokuntien alueella.

Nälkä on ilmeisesti kiristänyt ilmapiiriä myös valtakuntien välillä. Ainakin tullimies Hartta väittää tullimuodollisuuksien yhteydessä tunnelmien kiristyneen ja näin keväällä tynnyreitään kuljettavien rattaiden ajajien kiroilevan entistä useammin maksaessaan tulleja.

Nälkä on ollut enemmänkin kaupunkien ongelma. Maaseutu toimittaa kaupunkeihin ruokaa, mutta ei tarpeeksi. Kaupankäynti etelästä on oleellinen ruuan toimittaja pohjoisen kaupunkeihin. Sato oli viime kesänä normaali pohjoisessa, joten maaseutu ei ole niinkään ollut ongelmissa, vaan kaupunki. Kaupunkien kaartit eivät ole lähteneet ryöstämään maaseutua, aikanaan Vuoriniityn maakunnassa, ja toisaalta, eihän viljan hinnan nousu varakkaita ihmisiä haittaa ja kyllä sotilaatkin aina ruokansa saavat.

Rajakatseelainen talonpoika Jurkama teki hyvin rahaa ja tuloja viljalla. Jurkaman talossa oli jatkettu petäjällä leipää koko talvi, vaikka aitta notkui viljaa hyvän sadon jälkeen. Vaimo- Alisakin oli valitellut, että mitä täällä pettua syödään, kun viljaa on viljalti. Sitten kevättalvella Jurkama meni veteraani- Erkin kanssa myymään viljat Vuoriniittyyn juuri lumien lähdön aikaan. Tuli aika summa kassaan. Jurkama ei säälinyt kuulemma mitään eikä ketään, rahat otti pois viljasta päivän markkinahintaan, joka oli korkea. Jurkamalla on nyt aika potti rahaa jemmassa, ja sen huomaa. Jurkama oli tiennyt talvella, että Hurjaviinissä oli ollut keväällä katovuosi, oli kuulemma kuullut sen Kempuralta ja Savihaaralta. Arvasi siitä, että kun ei ole Hurjaviinissä viljaa, niin keväällä täällä maksetaan siitä ihan mitä tahansa.

Lännen siirtokunnista ei ole vielä kuulunut talven huhuja. Uudet huhut ja kuulumiset saadaan, kun meri kunnolla aukeaa ja liikenne taas kulkee.

Tänään (pelipäivänä siis) on taverna Vanhan piparin kevätavajaiset. Kempura pitää talkoot ja kaikki talkoisiin työpanoksella osallistuneet saavat talkooruokaa ja lirukaljaa talkoopalkaksi. Oluet ja viinit maksavat toki normaalisti. Ne, jotka eivät tee töitä tavernalla, voivat pientä rahaa vastaan ostaa talkoolaisille tarkoitettua ruokaa. Ei ole varmaa, onko tavernalla vielä näin avajaispäivänä jotakin muutakin ruokaa myynnissä, kuin talkoosapuskaa, mutta alkoholitarjoilu ainakin toimii, se on varmaa.

Kempuran vaimon Kirsin serkku Otto osti seppä Armakselta hyvin taotun miekan. Kaippa Otto tällä haluaa osoittaa olevansa isäntä ja muiden isäntien veroinen. Otto noin muutenkin on viime aikoina alkanut kuulostaa enemmän isännältä isäntien joukossa, aiemmin tuo viihtyi enemmän kotitilalla eikä niin antanut äänensä kuulua.

Hostron -nimisestä taikurista tai mikä lienee on kuulunut huhua. Lieneekö joku Isitronin jäljitelmä tai jäljittelijä vai mikä. Isitroneja ei haluta lisää, mikähän tämä henkilö lienee. Kukaan ei tiedä mikä se olisi, mutta pelottavalta se kuulostaa, etenkin kun nimen lausuu keskiyön aikaan kuunvalossa tavernan ikkunan alla, sanoi Savihaara.

Nohvatov kuulemma vapauttaa loppujakin veteraaneja eli aikoja sitten päättyneen sodan viimeisiä sotavankeja tässä joskus. Mahtivuorihan on vaatinut näiden loppujen sotavankien vapauttamista jo kauan. Hurja huhu väittää, että näitä viimeisiä veteraaneja olisi pidetty kiinni vankeina, koska jonkun heistä arvellaan tietävän suuren aarteen kätköpaikan lähellä Weldoonin ja Rajakatseen linnaketta. Kyse on vuonna 449 varastetusta Weldoonin palkkakuljetuksesta, missä oli kuulemma monien tuhansien kuparirahojen arvosta hopeaa.

Vuonna 449 tapahtuneen hopeakuljetus-ryöstön jälkeen Nohvatovissa esitettiin virallinen selvitys kuljetuksen ryöväämisestä. Selvitys oli, että kuljetus ryöstettiin kyllä, mutta ryövärit saatiin pian kiinni ja että ryöstösaalis saatiin takaisin. Ainakin Weldoonissa ollut Nohvatovin armeija sai palkkansa, mutta kuulemma muutaman päivän myöhässä.

Yksi veteraani, nimeltään Kaapo "Kurki" (pelaajana Jaakko Virtanen) vapautettiin tuossa lopputalvesta, jo ennen lumien lähtöä. Liikanimen on hän saanut kuulemma toisilta sotilailta alokasaikana. Mies on ollut noin 20 vuotta vankina Nohvatovissa. Nyt hän on Rajakatseen linnakkeella tekemässä rengintöitä, ilmeisesti etsii paikkaa renkinä maatiloilta. Pääseekö mies takaisin kaartiin sotilaaksi on kuulemma auki vielä.



Viime vuoden huhuja:

Matteus Masula kosi Auroraa viime vuoden kuluessa, ja Aurora vastasi lopulta myöntävästi. Häävalmistelut tehtiin loppukesän ja alkusyksyn aikana, ja häitä vietettiin Vuoriniityssä syksyllä. Vieraaksi häihin saapui molempien tuttavia, sekä arvohenkilöitä eri tahoilta. Mm. Deinosanin kilta, Derecas-papisto (mm. Serpent) sekä Melinan sisaret (mm. Teela) olivat edustettuina, tosin lähinnä yksittäisten henkilöiden muodossa. Auroran sukulainen Lucilla järjesti häihin maksutta kynttilät, ja muutenkin hääjärjestelyt olivat hienot ja ihan toimivat, vaikkakaan ei ehkä pröystäilevät ja mahtipontiset. Häissä vieraili myös mm. Bokean illusionisti Kyrillos, joka järjesti häissä ilotulituksen hääparin kunniaksi. Muutakin ohjelmaa oli hankittu. Häiden jälkeen pariskunta asettui talveksi asumaan Vuoriniityn kaupunkiin, mutta muutto keväällä Suomurajaan on edessä. Matteus on nimittäin hakenut Derecas-papiston neuvoston paikkaa, ja mittavan kokemuksensa vuoksi mies on tehtävään valittu. Eli Matteus lähetetään Vuoriniitystä takaisin eteläiseen Mahtivuoreen (mistä on kotoisin), missä Matteus istuu neuvostossa temppeliherran ja pääkaupungin neljän Derecasin lähettilään kanssa tuoden myös pohjoisia näkökulmia ja mielipiteitä julki kokouksissa. (Pohjoisessa on siis Vuoriniityn temppeliherra Artamon ja kaksi lähettilästä Feukas ja Otviz.) Koska Matteus tunnetaan melko sovinnollisena ja monenlaisia kriisitilanteita nähneenä, neuvoston jäseneksi nousua puolsi suuri joukko papistoa. Neuvoston jäsenen tehtävät pitävät Matteuksen jatkossa pääasiassa pääkaupungissa ja kiireisenä.

Arren-Bertil lähti ritari Velmonin matkaan ja Bertilin avioliitto Elsa "Punapään" kanssa mitätöityi, koska se ei ehtinyt edes alkaa. Bertilin lapset Reilun ja Annan hakivat Bertilin sukulaiset Vuoriniitystä huostaansa. Elsa ja tämän poika Edward sekä Elsan ystävä Minerva lähtivät pois, ilmeisesti Nohvatoviin.

Torppari Matias ja tämän vaimo Aino "Aitauksi" saivat kauan toivomansa lapsen syksyllä. Hivenen ihmetystä herättää se, että Aino sai lapsen vasta nyt, usean aviossa olo-vuoden jälkeen.

Matiaksen ja Ainon torpalla talvehti keskitalven yli myös bardi Vidas Baltaros.

Isäntä Ilmari on palkannut asemiehen vartioimaan tilaa, miehen nimi on Alarik. Naapuri Jurkama kuuluu olevan kateudesta vihreä. Jotkut väittävät kyllä Alarikin olevan renki ja tekevän töitä siinä missä muutkin rengit.

Nils ja Impi menivät loppusyksystä naimisiin. Renki Uumo oli syksyllä kaapannut morsiamen, mutta jäi lopulta kiinni ja joutui vankilaan. Impi palasi hyvässä kunnossa. Koska häävalmistelut oli Ilmarin maatilalla jo tehty, ei katsottu järkeväksi lykätä häitä sen enempää.

Impi selvisi kaappauksesta siis hyvin. Samaa ei voi sanoa Nilsin veljentyttärestä Ronjasta, jota metsäläiset löivät puukolla. Ronjan käsi on käytännössä toimintakyvytön ja Ronja joutuu toimimaan yhdellä kädellä lopun ikäänsä. Rankaisuretkeä metsäläisiä vastaan on suunniteltu, mutta ei ole vielä toteutettu sellaista. Kostoretkiä hankaloittaa yleensä se, että ei ole kovin tarkkaa tietoa, mihin paikkaan ja mitä metsäläisheimoa vastaan oikein pitäisi iskeä.

Nils ja Impi ovat siis nykyisin isäntä Ilmarin torppareita, pitäen torppaa Ilmarin mailla.



---


Avioitumisohjeet:

-On yleisenä käytäntönä, että mies ja nainen voivat avioitua keskenään nopeallakin varoitusajalla. Tällöin pari hakeutuu papin luokse ja puheille, joka näiden kanssa keskusteltuaan ja aviollisen esteettömyyden todettuaan voi vihkiä parin yhteen. Vihkiminen voi olla yksityisempi tapahtuma, tai sitten julkinen tapahtuma, jota väkijoukko voi yhdessä seurata ja juhlistaa. Usein avioitumista juhlistetaan viettämällä myös varsinaiset häät, jotka yleensä vietetään vihkimisen jälkeen. Häät ovat siis suuri tapahtuma, joihin osallistuu väkeä kummankin osapuolen suvusta ja tuttavapiiristä. Häiden vietto on yleistä, mutta ei aina välttämätöntä, ja erityisesti vakavaraisille ja rikkaille suvuille häät ovat tärkeä tapahtuma. Vähävaraisemmat ja muutkin henkilöt saattavat toisinaan jättää häät väliinkin ja tyytyä pelkkään papin vihkimiseen ilman suuria juhlallisuuksia. Jotta avioliitto saa lainvoiman, pitää siitä tulla merkintä papin suureen kirjaan. Rajakatseessa papinvirkaa pitää tällä hetkellä Serpent. Jojopan voi vihkiä nohvatovilaisten avioliittoja.

Kaksintaistelu-ohjeet:

-Yleiset ohjeet kaksintaistelua silmällä pitäen. Laki sanoo seuraavaa: Mies voi haastaa kaksintaisteluun toisen miehen, mikäli (huom. naiset ja lapset siis eivät kaksintaistele koskaan) a) on hyvä syy b) haastettu ei ole esim. raajarikko, sokea tms. heiveröinen c) haastettu tai haastaja ei voi olla pappi, kuninkaan virkamies tai lähettiläs d) aatelista ei alempiarvoinen voi haastaa kaksintaisteluun. Laki ei käytännössä sano muuta. Lisäksi muutamia käytännön sanelemia juttuja: Kaksintaisteluun kelpaa hienosti syyksi esim. sanallinen kunnianloukkaus. Mikäli joku on esim. saattanut neidon raskaaksi häpeällisesti ja ei suostu avioliittoon neidon kanssa, niin tällöin neidon sukulaisten olisi jopa velvollisuus kaksintaisteluun haastaa. Kaksintaistelusta pakeneminen on luonnollisesti iso häpeä ja lopun ikäänsä saa kantaa pelkurin mainetta. Lisäksi ei olisi mahdotonta, että haastaja katsoisi oikeudekseen tappaa tavattaessa paennut pelkuri.

Kielistä:

-Mahtivuoren kieltä mallinnetaan pelissä suomella, hurjaviiniä taas englannilla. Kaikki pelihahmot osaavat mahtivuorta, ellei hahmoselosteessa toisin ilmoiteta. Hurjaviinin kieltä hahmot osaavat vain, jos asiasta on hahmoselosteessa erikseen mainittu.
-Nohvatovin kieltä mallinnetaan ruotsilla, mutta erityisesti Vardakovin maakunnassa puhutaan yleisesti mahtivuorta, vaikka Vardakov Nohvatovin osa onkin. Hahmo osaa nohvatovia vain, jos hahmoselosteessa on asiasta erikseen mainittu.

---
---