Kirjaudu rajakatsetunnuksella

Huhut: Rajakatse LXI: Juoruja etelästä


Edellisen pelin eli viime syksyn pelin huhupakettiin voi tutustua osoitteessa:

http://www.rajakatsefantasia.fi/rkwiki/index.php?p=Huhut%3A%20Rajakatse%20LX%3A%20Rajank%E4ynti%E4

Noidenkin huhujen lukeminen on kannattavaa, jos niihin ei ole vielä aiemmin tutustunut.




Huhuja maailmalta


Talvi on ollut valtakunnissa lauha ja vähäluminen, lumi ja pakkaset saapuivat myöhään ja poistuivat aikaisin. Kevät onkin tällä hetkellä täydessä vauhdissa. Keskitalven juhlankin aikaan lunta oli metsissä varsin vähän. Siinä on ollut oiva paikka salakuljettajille tehdä töitään. Märässä maassa on toki jälkiä, mutta vaikeahan niitä on nähdä sysipimeässä. Myös reellä kulkeminen on ollut monin paikoin vaikeaa. Talonpojat eivät toki valita, eikä moni muukaan, tällaisena lauhana talvena ruokaa ja polttopuita säästyi myös enemmän.

Vuoriniityn suuriruhtinaan Geofriuksen tytär Jessica sekä vapaaherra Frederic Koskala avioituivat syksyllä Vuoriniityssä. Häät olivat todella komeat ja ne vietettiin Geofriuksen kartanolla. Jessica asustelee nykyisin Koskalan kartanolla. Jessica on huhujen mukaan raskaana, synnytys tulee tapahtumaan joskus kesällä.

Vardakovista huhutaan, että siellä olisi paljastunut jotakin orjakauppiastoimintaa, hyvin hälyyttävää. Sekä Zada- että Derecas-temppelit tuomitsevat orjuuden hyvin ankarasti. Luultavasti tämä asia saa jatkossa tutkintaa osakseen.

Varakas kauppiaanleski Elena Dapivi sekä vuoriniittyläinen kynttilänvalaja Teuvo kuuluvat kirjoittaneen sopimuksen, millä Elenan Vardakovin kynttiläpaja sekä Teuvon vuoriniittyläinen kynttiläpaja yhdistyvät. Tällainen rajojen yli tapahtuva sopiminen on aika harvinaista, vaikkakin Deinosan-kilta onkin toiminut myös Vardakovissa koko Vardakovin olemassaolon ajan. Muita suurempia molemmin puolin rajaa toimijoita ei ole, eikä pienempiäkään tule mieleen heti ensimmäistäkään. Ehkä jossakin päin etelää saattaa olla.

Kauppias Joakim Romanned kuoli syksyllä Rajakatseessa kaksintaistelussa Vuoriniityn maakunnassa toimivaa kauppiasta Vilkkoa vastaan. Kyse lienee ollut erimielisyyksistä kauppa-asioissa. Joakimin ruumis on haudattu Vardakovin maakunnassa olevaan Romannedien sukuhautaan ja hänen omaisuutensa peri hänen serkkunsa Konstantin Romanned. Vaimoa tai lapsia ei siis Joakimilla ollut. Joakimilla oli kaksi muistotilaisuutta, toinen vietettiin etelässä Taltarassa, koska monet hänen kauppakumppaninsa kuulemma olivat kauempaa.

Ylipappi Paltamon on kevään aikana muuttamassa Vuoriniityn maakuntaan. Viime vuodethan mies on alaisineen viettänyt läntisissä siirtokunnissa meren takana, nyt ylipappi on palaamassa Mahtivuoreen. Eteläisessä Mahtivuoressa ollaan melko tyytyväisiä siitä, ettei ainakaan etelään ylipappi ole nyt asettumassa. Paikka, mitä Vuoriniityn temppelin väki on kaavaillut Paltamonille on joko Metsäpaikka-niminen kylä pohjoisessa tai Rantatörmä rannikolla, Olyin eteläpuolella. Saa nähdä mitä tästä tulee. Ainakin huhu väittää, että Vuoriniityn temppelin väkeä sekä Vuoriniitystä tulleita sotilaita olisi kerääntynyt Olyin satamaan odottamaan Paltamonin saapumista. Toki myös Olyin oma kaarti lienee hälyytysvalmiudessa.

Nohvatovista kuuluu kummia. Kahteen syrjäiseen pikkukylään Vardakovin maakunnassa on iskenyt joku hullu joukko, jotka ovat ryöstäneet lapsia ja nuoria mukaansa. Liekö kyseessä näitä orjakauppiaita, sillä muutakaan syytä ei ole näille iskuille keksitty. Mitään muuta ei viety, kuin ihmisiä. Iskun tekijät olivat hyvin aseistautuneita.

Pohjoisesta Nohvatovista, Vardakovin maakunnasta kuuluu huhuja yhteenotoista metsäläisten kanssa. Ragavan alueella taistelutoimet metsäläisiä vastaan ovat kiihtyneet. Etelästä on matkannut pohjoiseen jonkun yksityisen tahon rahoittamia palkkasotureita metsäläisiä rankaisemaan, nämä ovat tosin toimineet Ragavan linnakkeen komentajan alaisuudessa. Perinteisesti näissä kahinoissa metsäläisten kylät ovat palaneet maan tasalle ja metsäläisten leirit siirtyneet entistä etäämmäksi pohjoiseen.

Läntisistä merentakaisista siirtokunnista ei ole vielä juurikaan kuulunut uusia huhuja, koska laivareitit talven lähdettyä eivät vielä ole olleet auki kuin hetken. Laivareitit kunnolla avautuvat ihan näillä hetkillä ja sitten pitäisi alkaa tapahtua. Kerrotaan ainakin, että sekä Mahtivuori että Nohvatov lähettivät molemmat viime vuonna huomattavan sotajoukon länteen, merisusien vastaista sotaa varten. Tuon sodankäynnin jatkokulusta ainakin saataneen tarkempia tietoja.


Syksyltä lännestä on ainakin seuraavia tietoja ennen talvea ehtinyt:

- Lännestä palaili tuossa viime syksynä, ennen aikaisia lumia pois osa joukoista. Taistelu kuului olleen voitokas, vaikka tappioilta ei oltu vältytty. Joukkojen siirto koski pääosin nohvatovilaisten linnakkeiden väkeä, vaikka muutamia vapaaehtoisia nuoria miehiä oli Mahtivuoren rajalinnakkeilta otettu mukaan. Ruhtinas Simondien lähettämät joukot tulivat osittain myös etelästä. Ritari Jaaman ja Vardakovin suunnasta tulleiden joukkojen laivausruljanssi toteutui taas Bokea -järven läpi. Nyt sentään Olyissä oli paikallinen virkavalta sulkenut pari katua ja asettanut sotilaita pamppujen kanssa estämään kananmunien ja kissanraatojen heittelyt mitä tapahtui edellisenä syksynä. Osittain väkeä rauhoitti sekin että mukana oli, vaikkakin eri laivaan astumassa myös mahtivuorelaisia joukkoja Simonidien väen johdolla ja kuului myös Deinosan -killan lähettämän ryhmän lähteneen mukaan 'neuvonantajiksi.' Tosin vanhempi väki naureskeli, että 25 vuotta sitten Karhukoin velhot eksyivät metsään kuuluisassa Rajakatseen taistelussa. Aivan yksikertaisesti siirto ei tapahtunut, vaan sotilailta kuuluu kadonneen Olyissa jonkin verran varusteita, paikallinen virkavalta selvittää varkauksia, vaikka epäillään myös että sotilaat olisivat vaihtaneet varusteitaan paikallisten 'palveluihin' ja 'tuotteisiin' sekä tämän jälkeen väittäneet niitä varastetuksi?

- Pahat kielet kertovat, että Nohvatovin sotilaiden keskuudessa olisi harrastettu lännessä monenlaista haureutta ja irstailua. Kerran liikkeelle lähteneet huhut monesti saavat siivet ja alkavat elää omaa elämäänsä, niin kai tällekin on käynyt, sillä hurjimmat tarinat kertovat Nohvatovin rakuunoiden olleen liiankin tuttavallisia tammoilleen. Kaikki nämä huhut voivat tietysti olla vain panettelua ja suoranaisia paskapuheita, mutta papisto on ollut asiasta yllättävän tuppisuinen. Tällaisista rikoksista tulee yleensä aika kovia tuomioita (niin Nohvatovissa kuin Mahtivuoressakin), ja asia yhdistetään pitkälti kiellettyjen järjestöjen toimintaan, vaikka juorutaan tuota tapahtuvan esimerkiksi joissakin vankiloissakin. Kaiken kaikkiaan asiaa pidetään enemmänkin sairautena tai pahojen voimien viekoitteluna kuin tolkullisena touhuna. Papistolla on hyvin vapaat kädet rangaista näissä asioissa tapahtuneissa väärinkäytöksissä, eikä kuolemanrangaistuskaan ole poissuljettu.

- Virallisen lausunnon mukaan Syyskauden alussa Mahtivuoren ja Nohvatovin joukot etenivät barbaariliittolaisiensa kanssa merisusina tunnetun Olof-päällikön kylään ja taistelussa sotavelho Armas Jaaman joukot surmasivat edellä mainitun merisusien päällikön ja saivat nk. mustan tornin noidan, eli rouva Diemun kiinni. Kyseinen alue on julistettu molempien kuningaskuntien ylläpitämäksi protektoraatiksi.

- Huhutaan myös että barbaarien kanssa olisi kehitteillä syvempi liitto ja että nimenomaan Mahtivuori olisi ottanut jonkinlaisia askeleita suhteiden virallistamiseksi, mutta kukaan ei tiedä mitä nämä olisivat? Jokut väittävät että barbaarit haluaisivat liittyä Nohvatovin valtakuntaan, kun taas jotkut väittävät että Mahtivuoreen. Ainakin näitä nk. 'Bargtargin' barbaareja oli mukana myös lännen sotimisessa.

- Balladeja on Nohvatovissa viritelty prinssi Ivarin urheudesta, hänen hyökätessään yksin vihollisen varustusta vastaan ja taistellessaan noitaa vastaan. Otteita Ivarin Balladista:

”Prinssi Ivar nousi kukkulalle – muita korkeammalle. Hänen panssarinsa välkehti ja kaikki näkivät oli se kultaa ja rautaa. Olallaan kilpi, tähkät koristeenaan ja Vellian allaan ratsunaan. Ivar puristeli peistään sillä seppä oli saanut sen arvokkaaksi myös veistää. Ken häntä nyt seuraisi se nyt nähtiin, vaan kaikki hänen miehensä sanoivat, vaikka tähtiin.”
”Yli taistelun melskeen ratsasti Ivar, aseenaan haljennut peitsi, vaan perääntynyt hän ei. Kilvellään hän iski, torjui barbaari sen kirveellään, vaan ehtinyt sitä irtirepimään sillä Ivar kerkesi tämän hengestään päästämään. Jaloissaan hurme ja pään kappaleet, ympärillään nurmi ja siihen kuolleet. Monta barbaaria hän peitsellään surmasi, vaikka hieman huimasi. ”Toverit!” Ivar komensi ”Kuinka linnakkeen valtaisi? Tulta ja rautaa sinne syöksisi. Missä minun miekkani on, saunassa sen töhö hukkasi?” Vaan vastasi soturi ”jätit sen punkkaasi, jalokivipommelin ja säiläsi.” Vastasi Ivar ”Viipyä en tässä suone, vaan tappohommiin ryhtyä vaikka en noitaa tunne!”

Vaikka prinssi Ivar onkin Nohvatovin prinssi, on hän saanut ihailua myös Mahtivuoren puolella. Lienee ensi kesän julkkis ja kaikkien huulilla...

Hajavirstan kaupungista ilmoitetaan ruhtinas Simonide Ouvan lapsen syntymä. Adalmiina- niminen tytär on vanhempiensa neljäs lapsi ja vanhalle ruhtinaalle varsinainen iltatähti, mies on kuitenkin reilusti yli kuusikymppinen. Ruhtinatar on miestään sentään paljon nuorempi. Sekä lapsi että äiti voivat erinomaisesti. 

Huhutaan, että Deinosan-kilta on kehittänyt uuden metodin voimakiviesiintymien löytämiseksi syvemmältä kuin ennen. Kilta kiistää kaikki huhut tällaisesta keksinnöstä, mutta huhu on kyllä saanut huomiota Nohvatovissa jalokivipiireissä. Deinosanin asioilla liikkuvia asiamiehiä on nähty erilaisilla "tehtävillä" ympäri eteläistä Mahtivuorta, jossa esiintymien katsotaan ehtyneen jo kauan sitten.

Suomurajan ja Hajavirstan kaupunkien välille kaavaillaan uutta kauppatietä. Kuningas on kerännyt viime vuonna eteläisiltä alueilta tieveroa ja Hajavirstan ruhtinas Simonide on tehnyt samoin. Myös Deinosanin jalokivikilta on yllättäen osoittanut kiinnostusta osallistua tieprojektiin. 

Mahtivuoren kuninkaan hoviin on saapunut talven aikana uusi kuninkaallinen neuvonantaja etelästä. Hurjaviiniläinen insinööri Erasmus saapui hoviin kuninkaan kutsusta. Kotimaassaan mies on kuulemma rakentanut jotain siltoja ja patoja. Erasmuksen saavuttua hoviin, kuninkaallisen rakennusmestarin virkaa pitkään hallussaan pitänyt vapaaherra Reetu Rautakilpi sai väistyä.

Suomurajalaiset kauppiaat ovat jo vuosia manailleet kuninkaan jatkuvia lisäveroja. Veronkantoa on päätetty tänäkin vuonna tehostaa ja uusien verotarkastajien palkkaamiseksi on kuningas määrännyt leimaveron kaikkiin virallisiin asiakirjoihin.

Suomurajan satamassa on tapahtunut erikoislaatuinen tapahtuma.
Kuninkaallinen tullitarkastaja oli kerännyt tavalliseen tapaan tullin Deinosan-jalokivikillan kauppalaivalta, kun tarkastajien tarkastaja, "mainio" ja "verraton" Versten tarkasti tarkastajan ja määräsi tämän tarkastaman laivan karenssiin virheellisen tullikäytännön takia. Killan vastalauseista huolimatta, kauppa-alus seisoi kuulemma miltei kaksi viikkoa satamassa tarkastajien (ja heidän tarkastajiensa) käydessä paperisotaa.

Taltarassa asuvan Sandra Peinarin huhutaan olevan nykyään uskonnollisesti herännyt ihminen ja hänen kerrotaan suunnittelevan pyhiinvaellusmatkaa pohjoiseen pyhän Seintzin kunniaksi. Pyhä Seintz eli Vuoriniityn ja Vardakovin maakuntien alueella noin 200...300 vuotta sitten.


Paikallisia huhuja Rajakatseessa

Myös Rajakatseeseen on kantautunut huhu, että nyt keväällä Paltamon on rantautumassa jonnekin Vuoriniityn maakunnan alueelle. Villejä arvailuita kulkee siitä, mitä kaikkea voi tapahtua. Yksi jännä ajatus, minkä Savihaara on heittänyt ilmoille Outo-Veikon kanssa, oli että Paltamon saapuu Olyin satamaan ja saman tien syntyy kauhea mellakka ja Olyin satama menee jumiin kuukausiksi ja kaupankäynti tyrehtyy ja Vuoriniityn maakunta näkee nälkää koko alkukesän. Huh - ei kai sentään tuollaista voi tapahtua. Toisaalta eipä Geofrius tehnyt viimeksikään mitään, kun Paltamonin "pamppukaartit" saapuivat Vuoriniityn maakuntaa palauttamaan järjestykseen tuossa taannoin jokunen vuosi sitten.

Rajakatseeseenkin asti on kiirinyt tieto, että Sandra Peinarin huhutaan suunnittelevan jotakin ”pyhiinvaellusmatkaa” pohjoiseen. Tietääköhän se Sandra edes mitä pyhiinvaellus sana tarkoittaa. Se ei varmaankaan tarkoita sitä, että vaelletaan tavernaan ottamaan pyhää viiniä ja tuhlataan iskän rahat niin että isäpapan rahapussi on ruvella vielä Zadan viimeisellä tuomiollakin. Sandran edesottamukset ovat kyllä hyvin vielä Rajakatseen väen mielessä. Huhut kyllä väittävät että Sandra olisi tehnyt parannuksen ja olevan nykyään uskovainen. Uskoo ken haluaa ja katsotaan nyt...

Syksyllä sotaveteraani ja entinen sotavanki Valtteri Viljakainen viimein paljasti tietonsa hopea-aarteen sijainnista. Säkki täynnä hopeaa kaivettiin metsäkätköstä esiin ja riemu oli ylimmillään veteraanien keskuudessa. Tarkastaja Aimo Kantavarvas vei hopeat kaupunkiin veteraanien saattamana ja vaihtoi hopeat Vuoriniityssä kolikoiksi. Aimo joutui käymään pitkän väännön Geofriuksen kanslian virkamiesten kanssa siitä, mitä rahoilla tehdään. Ei ollut lainkaan itsestään selvää mitä niillä pitäisi tehdä. Kansleri Talma lopulta kuitenkin kallistui sille kannalle, että kanslian ei tarvinnut saada kuin 500 kuparia rahoista erilaisiin kuluihin mitä asia oli teettänyt. Rahoista ehkä noin tonni meni yhteiseen veteraanien ylläpitokassaan, jota valvoo Kantavarvas itse. Näillä rahoilla on tarkoitus mm. pitää huolta veteraanien asetovereiden haudoista. Jokaiselle hopeasaaliin ryöstöön osallistuneelle veteraanille lohkesi lopulta noin 400 kuparin edestä rahaa. Miehiä oli siis noin 8 jäljellä. Vuoriniityssä oli kovat juhlat, kun veteraanit menivät pitkin tavernoita rahoineen. Kantavarvas oli määrännyt asemiehiä vartioimaan veteraanien juhlintaa, olisihan se noloa ollut, jos poloiset olisivat tulleet ryöstetyksi heti ensimmäisenä iltana. Juhlinta sujui melko rauhallisesti, kukaan veteraaneista ei joutunut edes tappeluun eikä kukaan nainen väitä tulleensa raiskatuksi tms.

Juhlinnan jälkeen veteraani Kaapo Kurki jäi Vuoriniittyyn Deinosanin yhdelle jalokivikaivokselle töihin. Huhut olivat kertoneet ajatuksen, että työnjohtajan paikka olisi ollut tyrkyllä, mutta lienee mies kuitenkin ihan tavalliseksi kivenhakkaajaksi palkattu. Olisikohan mies ollut liian hankala tai juro työnjohtajaksi? Huhut kertovat myös, että Kaapo olisi nyt loukkaantunut kaivoksessa tuossa muutama viikko sitten, ei mitään pysyviä vammoja odotettavissa, mutta pitkä poissaolo töistä kuitenkin.

Tänään (talkoopelin päivä keväällä) Kaarlo Kempura avaa taverna Vanhan piparin talven jäljiltä. Paikalle on saapuva kaikki tavernatyöväki sekä paljon muuta väkeä ihmettelemään tapahtumaa ja tilaamaan toki kevään ensimmäiset oluttuopit. Tavernan vahtivuorot ovat suosittuja sotilaiden keskuudessa, niistä on kuulemma kiistelty ja käyty kauppaa viikko pari tässä ennen kevätavajaisia oikein kovaäänisestikin sotilaiden tuvalla. Tarjolla tavernalla on kuulemma jotakin lämmintä keittoa, ainakin pyykkäri- Miina tietää näin kertoneen, joka kertoo kuulleensa sen Savihaaralta, joka taas on kuullut sen Kempuralta, joka taas on kuullut sen vasemman korvansa oikealta puolelta, kuulemma. Taverna siivotaan ja korjataan mahdolliset vauriot. Kuulemma joku oli käynyt mellastamassa tavernalla ja jokaiseen huoneeseen oli paskannettu lattialle talven aikana, mutta nämä jätökset on jo korjattu ja ne epäjärjestykset kunnostettu. Epäiltynä tästä on metsäläiset, kuinkas muuten, talvella vartioimaton taverna on helppo sotkea.

(Teille jotka nyt huolestuitte tavernan kunnosta, niin ei siellä oikeasti talven aikana ole käynyt mitään vandaaleita (eikä muitakaan germaaniheimoja).)

Kempura on lähdössä etelään Hurjaviiniin Vuoriniityn kautta heti tavernan kevätavajaisten jälkeen. Mukaan lähtee vaimo Kirsi ja Savihaara. Kirsi on luvannut myös pitää pussia päässään Hurjaviinissä, jotta aviopari näyttäisi kuuluvan yhteen. Saattajia Olyihin asti on useampi herbertinvartiolainen sekä muutama kärryajaja ja Bokeasta eteenpäin veneilijä. Retki sujunee aika rutiinilla, ensin Vuoriniittyyn, missä Geofriuksen kansliassa maksetaan kiinteä hinta 600 kuparia tynnyriä kohden herra Kistolle (hinta on hyvä yleensä vuodenaikaan katsomatta). Tynnyreitä taitaa olla 10, joten Kaarlo saa 6000 kuparirahaa tässä kohden. Sitten Olyihin, missä herbalaiset saavat palkkansa. Sitten Kaarlo matkaa Hurjaviiniin Suomurajan kautta. Hurjaviinistä Kaarlo ostanee noin 15 viinitynnyriä, ehkä enemmän, riippuu suhdanteista (Kaarlolla on hyviä suhteita Hurjaviinissä ainakin omien sanojensa mukaan) ja sitten takaisin Olyihin, missä Herbertinvartio jälleen odottaa Kaarloa. Tämä sama matka on tehty jo monena vuonna ja varmaan tehdään jatkossakin. Kaarlo ja Savihaara ovat myöskin varsin avoimesti matkasuunnitelmistaan kertoneet.

Vanhempi sotamies Gaabriel ilmeisesti jo odottelee ylennystään aliupseeriksi, ei pitäisi varmaan mennä enää pitkään. Miehen vaimo Nerina asuu samalla linnakkeella. Nerina oli pitkään raskaana ja hän synnytti miehelleen alkuvuodesta pienen pojan. Lapsi oli syntyessään kovin pienikokoinen, mutta on selvinnyt kuitenkin, pojan painokin on noussut tuosta ihan hyvin.

Keskitalven juhla oli hyvin perinteinen ja onnistunut myös. Erityisesti tarjoiluiden tuomisessa oli kunnostautunut isäntä Ilmari, jolle vieläkin erityiskiitokset. Ties vaikka tuore morsian olisi tuonut ikikevään miehen rintaan. Oli nimittäin niin, että sika, joka linnakkeen puolesta piti juhliin teurastaa, oli kuollut johonkin outoon tautiin, eikä siihen uskallettu kajota kuin hautaustarkoituksella. Ilmari riensi apuun ja tarjosi sian omasta puolestaan teurastettavaksi, tosin huhu kertoo, että tämä sian arvo huomioidaan ensi syksyn veronkannossa Ilmarin hyväksi. No - keskellä talvea kuitenkin kokonaisen sian liikeneminen osoittaa sekä vaurautta että hyväntahtoisuutta. Tarjolla oli toki paljon kaikkea muutakin, olutta, sahtia, lihakeittoa, makkaroita, piiraita, munia, juustoja, viiliä, leipää, puuroa ja hilloja. Lisäksi oli erittäin hyviksi kehuttuja marjaviinejä, niin ikään Ilmarin tilalta syksyn veronkannosta. Ilmarin marjaviinejä kehuttiin hyvin paljon, niin että sotilas Posse erehtyi vielä huudahtamaan Kaarlon etelänviinien jäävän kirkkaasti kakkoseksi. Tästä se riemu repesi ja Kaarlo ponnahti pystyyn väittämään kovasti vastaan. Juhlat vasta alkoi, kun Kaarlo määräsi haettavaksi paikalle viinitynnyrin, mistä piti kaikkien maistaa ja verrata kumpi parempaa on. No - viinitynnyri hupeni, samoin marjaviinit, ihmiset taisivat ihan tarkoituksella olla empiväisiä, ettei tynnyriä vietäisi kesken pois. No - illan edetessä ja ihmisten mielten hämärtyessä sitten mielipiteitä alkoi olla jos johonkin suuntaan asiasta. Pappi Serpent taisi sentään kuitenkin kallistua Hurjaviinin viinien puoleen mielipiteessään. Eikä siinä mitään riitaa aikaan saatu, mitä nyt ystävämielistä pikku kännielämöintiä. Savihaara kunnostautui jälleen, kun sammui seisovaan asentoon nojaten pihapuuhun. Ei häntä sentään jätetty jäätymään sinne, melko pian joku vartiosotilaista huomasi tilanteen ja äijä talutettiin sotilastuvalle nukkumaan.

Keskitalven juhliin osallistui muutoin väkeä hyvin alueen maatiloilta, mutta Koskalan suvun omistamalta rajakatseelaiselta maatilalta ei piikoja tai renkejä linnakkeelle tullut. Syynä oli kertoman mukaan se, että tilaa johtava pehtoori Eerikki oli todennut, että työväki viettää juhlansa nyt maatilalla, eikä lähde muualle juopottelemaan ja rellestämään. Ilmeisesti pehtooria kalvoi vielä entisen palkollisen, piika Sohvin katoaminen, ja pehtoori taitaa uskoa, että linnakkeen keskitalven juhlissa käynti voisi heikentää työväen moraalia myöskin. Palkollisilla ei ollut tähän asiaan paljoa sanomista, vaan joutuivat tyytymään esimiehensä eli pehtoorin tahtoon, jääden maatilalle. Tapaus kalvaa työväen mieliä mahdollisesti vieläkin. No, pehtoori on toki aika ikävä työnantaja, rumiakin ilmauksia miehestä liikkuu. Liian ronkeliksi ei ole kuitenkaan kaikilla maalaisilla varaa ryhtyä, vapaita rengin- ja piianpaikkoja ei ihan kaikkialla ole.

Juhlia on ollut muitakin, syksyllä oli Minjan ja Jaakopin häät ensin tavernalla ja sitten oli Jaakon ja Heljän häät "Honkalinnalla". No joo - Honkalinna ja linna, semmoinen mökkihän se on, saanut tuo "honkalinnalaiset" vähän semmoisen ilveilevän äänensävyn ihmisten suussa. Juhlat olivat kuitenkin ihan hyvät, olutta oli, oli Hurjaviinin viiniäkin, puuroa, leipää, voita sekä syksyn marjoja. Juomapuoleen oli selkeästi panostettu enemmän kuin syömäpuoleen, no - ei varmaan uutisena tullut se kenellekään. Ammattisoittajiakin oli häissä, nimittäin Vidas Baltaros ja Lisbeth Kalato. Nämä ovat oikein Geofriuksen hovissakin aiemmin esiintyneet, joten mistään harrastelijasoittajista ei ollut kysymys. Tämä ei toki estänyt Savihaaraa loilottamasta sekaan omia kännilaulujaan. Pari kertaa sai Otto ja Kempura huutaa Savihaaralle, että "pää kiinni". Huhu kertoo, että häiden jälkeen Otto olisi vähän ihmetellyt, että kuinka paljon oikeasti häiden pito tekikään sitten lovea viljalaariin. Kempuran ilmeisesti piti pistää vähän omista rahoistaan enemmän likoon ihan ruuanhankintaan talolle. Oton seurassa viihtyi oikein hyvin häissä Ilmarin tulevan morsiamen Vienon sisar Rauha. Ties vaikka saisimme keväällä vielä yhdet isännän häät. Olisihan siinä sitten kylällä oikea voimanaiskaksikko. Vieno ja Ilmarihan esiintyivät honkalinnalaisten häissä jo kuin ihan pariskuntana. Honkalinnassa oli myös komeita viirejä muutama, kuulemma tilan uuden piian Laurenin tekemiä.

Ilmari ja Vieno ovat menneet naimisiin noin kaksi viikkoa sitten (siis tästä kevään talkoopelipäivästä). Vihkimisen suoritti pappi Nevin, mutta Serpent oli toki mukana ja suorittaa vihkimisen muistiinmerkitsemisen suureen papin kirjaansa linnakkeella. Häissä oli lähinnä sukulaiset ja paikallisia isäntäperheitä. Ilmarin ja Vienon on tarkoitus vielä vähän juhlistaa liittoaan paikallisen väen kanssa tavernalla Kempuran avatessa tavernansa. (Katsotaan tuleeko tästä pelitapahtuma, riippuu ketä kaikkia peleihin saapuu paikalle.)

Syksyllä tapahtui aika sekava tapahtuma. Metsäläisiä oli viisi kappaletta tullut tavernalle tekemään kauppaa lähinnä Kempuran kanssa. Kävi kuitenkin niin, että kaarti löi metsäläiset tainnoksiin ja samalla paikalle eksyneen samoaja Kannon. Kanto laskettiin vapaaksi ja metsäläisiä lähti viemään linnakkeelle yksin tullimies Hartta. Metsäläiset saivat riuhdottua itsensä vapaiksi köysistään ja siteistään ja Harttakin sai siinä hiukan siipeensä, ei vakavasti tosin. Linnakkeelta paikalle rientäneet sotilaat saivat ammuttua yhden metsäläisen hengiltä, muut pakenivat metsään. Nämä metsäläiset olivat Kivikettujen heimoa. Sittemmin sotilaat vangitsivat lähimetsistä pari muuta Kivikettua, jotka olivat tovin vankilassa. Mitä kaikkea sotilaiden kesken on sovittu, on vähän epäselvää. Harttaa ensin syytettiin, mutta tämä sanoi Alpon ja Gabrielin käskeneen häntä viemään yksin vangit linnakkeelle. Alpo taas väittää ihan päinvastaista. Seriffi Maru Rysen tuumasi kuulemma vaan itsekseen jotakin tyrijöistä ja ilmeisesti jätti ketään rankaisemasta. Virhe oli jo siinä, että Hartta on tullimies, eikä hänen tehtävänsä varsinaisesti ole kuljetella vankeja, no - noin periaatteessa.

Kaksi kivikettumetsäläistä jäi siis tyrmään ja Rajakatseen linnakkeen väen vaatimuksena oli saada Sohvi takaisin erämaista ja metsäläisten keskuudesta. Sohvia ei kuitenkaan haluttu vastoin tämän tahtoa palauttaa, neuvotteluvälittäjänä oli pappi Nevin. Nevin tapasi syksyllä metsissä Sohvin, joka oli kuulemma ihan kohtalaisessa kunnossa, mitä nyt vaatteet olivat aika nuhjaantuneet, haisi pahalle ja naama oli ihan tuhruinen. Saunassa Sohvi oli kuulemma käynyt kerran syksyn aikana, metsäläisillä on joo jotakin saunan tapaisia telttoja tai majoja. Pappi Nevin ei myöskään havainnut merkkejä siitä, että Sohvi olisi raskaana tai tullut raiskatuksi, tosin mitään perusteellista tutkimusta hän ei tehnyt. Väsyneen oloinen Sohvi kuulemma oli, mutta empi itse lähteä takaisin, vaikka talvi oli tulossa. Syitä Sohvin mieleen on vaikea sanoa, liekö vaan niin itsepäinen, ettei voi tunnustaa tehneensä emätyperyyttä, arveli pyykkäri Miinakin kuultuaan tarinan. Nevin ei osannut sanoa miksi Sohvi ei halunnut takaisin, olisiko Rajakatseessa tapahtunut jotakin ikävää, mitä hän ei halua tunnustaa, on yksi arvelu herännyt täti-ihmisten suussa. Toisaalta Sohvi oli entuudestaan palvellut Koskalan maatilalla pehtoori Eerikin alaisuudessa, liekö sitten ollut haluton palaamaan tuonne töihin.

Nevin sai puhuttua sopimukset Kivikettujen kanssa niin, että kaksi heidän jäsentään palautettiin heidän keskuuteensa ja vastineeksi Kiviketut pidättäytyvät väkivaltaisuuksista ainakin ensi kevääseen ja Sohvi palautetaan. Nevinin piti puhua Sohvia ympäri lähtemään ja tulla noutamaan Sohvi kotiin, mutta koko Kivikettujen asuinkylä oli kadonnut, kun Nevin saapui. Nevinin ei auttanut kuin palata tyhjin käsin takaisin. Kaksi metsäläistä päästettiin vapaaksi paikalla, missä Kivikettujen leiri oli ollut. Jotkut sotilaat suhtautuvat tätä nykyä hivenen epäluuloisesti Nevinin kykyyn ratkoa metsäläisongelmia.

Linnakkeen pyykkäri Miina oli kuullut serkultaan, että metsäläisten on kuultu uhkailleen kaapata pieniä lapsia vangiksi. Huhu on tavallaan vakava, mutta toisaalta, on sitä ennenkin pystytty häätämään metsäläiset pois. Monet maatilat ovat niin hyvin suojattuja, että metsäläisten on ihan turha yrittää ängetä sinne kylään kutsumattomina, ainakaan pienellä joukolla. Toisaalta, aina niitä heikommin suojattujakin paikkoja on.

Isäntä Ilmarilla on maillaan jälleen uusi torppa. Torppareiksi ryhtyivät pitkään Herbertin vartiossa toiminut Fleck Kanto sekä tämän vaimo Sanni. Sanni on Otson veljen vaimon Sennin sisar. Ensimmäinen vuosi on kuulemma verovapaa, Maru on aika joustava ollut näissä asioissa.

Bardi Vidas Baldaros kuuluu lähteneen takaisin etelään mistä on tullutkin. Miestä tuskin nähdään ihan hetkeen. Vidaksen läksiäisiksi
Ilmari järjesti syksyllä juhlat tilallaan.

Rajakatseen naisilla on joku järjestö nimeltään "Piiri", mitä sitten tarkoittaakaan. Kyse lienee ihan tällaisesta keskinäisen avun kerhosta, Aamulta ainakin voi kuulemma kysellä jos haluaa asiasta lisää tietää.

Linnakkeen pappi Serpent on kuulemma sanonut, että samooja Samuelin ja piika Tanyan avioero ei onnistu ainakaan ennen kuin Serpent vielä kuulee Samuelia.

Linnakkeen sepän vaimo Aamu on synnyttänyt lapsen talvella, ennen vuoden vaihtumista. Poikalapsi sai nimekseen Touko.

Jurkaman ja Ilmarin tilojen välillä tunnelmia on kiristänyt rajakiista metsälammen ympärillä. Ilmari rakennutti Nilsin ja Impin torpan metsälammen rantaan, joka lienee Ilmarin tilaa lähempänä. Jurkama taas alkoi rakentaa aitaa tilojen väliin metsään, ilmeisesti aidan on tarkoitus jossakin vaiheessa metsälammen rantaan ehtiä...

Alkutalvesta on linnakkeelle tullut uusi sotilas Arne Turmaanpoika, joka toimii metsässä tiedustelijana. Mies on ihan hyvin sopeutunut linnakkeelle. Liikanimeä toiset sotilaat eivät ole hänelle vielä keksineet. Tuleekohan hänestä "Arne Jänönsurma", kun kuuluu talvella tuoneen useasti pienriistaa linnakkeelle...

Eräs iäkkäämpi sotilas Rajakatseen linnakkeelta, ylenpalttisen hiljainen "Vouhka" Veikko on siirretty Vuoriniittyyn, koska katsottiin hänen olevan liian vanha ja sairas sotilaan tehtäviä täyttämään enää. Miten mies vanhuuspäivänsä käyttää ei ole ainakaan yleisessä tiedossa, Veikolla kun ei ollut niin tapana puhella asioistaan kenellekään. Sukulaisia hänellä ainakin lienee siellä.

Rajakatseen metsissä kerrotaan liikuskelevan jonkun mustaan ja punaiseen pukeutuneen hiipparin. Pyykkäri Hilla on kertonut pyykkäri Miinalle saaneensa kaamean kirouksen tältä kulkijalta päälleen, mutta että ei se kirous sitten varmaan tehnytkään mitään, mutta pelottavaa se oli kuitenkin. Salaperäinen hiippari näyttää kertoman mukaan velholta, taikurilta, noidalta, papilta tai joltakin sellaiselta. Tällainen hiippari pitäisi saada kiinni ihmisiä pelottelemasta.




Avioitumisohjeet:

-On yleisenä käytäntönä, että mies ja nainen voivat avioitua keskenään nopeallakin varoitusajalla. Tällöin pari hakeutuu papin luokse ja puheille, joka näiden kanssa keskusteltuaan ja aviollisen esteettömyyden todettuaan voi vihkiä parin yhteen. Vihkiminen voi olla yksityisempi tapahtuma, tai sitten julkinen tapahtuma, jota väkijoukko voi yhdessä seurata ja juhlistaa. Usein avioitumista juhlistetaan viettämällä myös varsinaiset häät, jotka yleensä vietetään vihkimisen jälkeen. Häät ovat siis suuri tapahtuma, joihin osallistuu väkeä kummankin osapuolen suvusta ja tuttavapiiristä. Häiden vietto on yleistä, mutta ei aina välttämätöntä, ja erityisesti vakavaraisille ja rikkaille suvuille häät ovat tärkeä tapahtuma. Vähävaraisemmat ja muutkin henkilöt saattavat toisinaan jättää häät väliinkin ja tyytyä pelkkään papin vihkimiseen ilman suuria juhlallisuuksia. Jotta avioliitto saa lainvoiman, pitää siitä tulla merkintä papin suureen kirjaan. Rajakatseessa papinvirkaa pitää tällä hetkellä Serpent. Jojopan voi vihkiä nohvatovilaisten avioliittoja.


Kaksintaistelu-ohjeet:

-Yleiset ohjeet kaksintaistelua silmällä pitäen. Laki sanoo seuraavaa: Mies voi haastaa kaksintaisteluun toisen miehen, mikäli (huom. naiset ja lapset siis eivät kaksintaistele koskaan) a) on hyvä syy b) haastettu ei ole esim. raajarikko, sokea tms. heiveröinen c) haastettu tai haastaja ei voi olla pappi, kuninkaan virkamies tai lähettiläs d) aatelista ei alempiarvoinen voi haastaa kaksintaisteluun. Laki ei käytännössä sano muuta. Lisäksi muutamia käytännön sanelemia juttuja: Kaksintaisteluun kelpaa hienosti syyksi esim. sanallinen kunnianloukkaus. Mikäli joku on esim. saattanut neidon raskaaksi häpeällisesti ja ei suostu avioliittoon neidon kanssa, niin tällöin neidon sukulaisten olisi jopa velvollisuus kaksintaisteluun haastaa. Kaksintaistelusta pakeneminen on luonnollisesti iso häpeä ja lopun ikäänsä saa kantaa pelkurin mainetta. Lisäksi ei olisi mahdotonta, että haastaja katsoisi oikeudekseen tappaa tavattaessa paennut pelkuri.


Kielistä:

-Mahtivuoren kieltä mallinnetaan pelissä suomella, hurjaviiniä taas englannilla. Kaikki pelihahmot osaavat mahtivuorta, ellei hahmoselosteessa toisin ilmoiteta. Hurjaviinin kieltä hahmot osaavat vain, jos asiasta on hahmoselosteessa erikseen mainittu.

-Nohvatovin kieltä mallinnetaan ruotsilla, mutta erityisesti Vardakovin maakunnassa puhutaan yleisesti mahtivuorta, vaikka Vardakov Nohvatovin osa onkin. Hahmo osaa nohvatovia vain, jos hahmoselosteessa on asiasta erikseen mainittu.


Muuta:

-Naisen vaatetukseen kuuluu hame eikä housut normaalisti. Jos jollakin naisella on housut, vaikka hänen työtehtävänsä ei selkeästi housuja vaadi, niin naisen pukeutumista voi julkisesti paheksua (jos siltä tuntuu) tai hänelle huomauttaa asiasta (siis pelissä hahmona) tms. On joitakin hahmoja, joiden pukeutumiseen työn vuoksi kuuluu housut, esim. Herbertinvartion Sinikka.