Kirjaudu rajakatsetunnuksella

Huhut:Hukanmaa6


Vuosi 476

Maalattu mies ja hänen kätyrinsä oli loppusyksynä lyöty. Tilanteen rauhoituttua alkoi Urho sitten kovistella metsäläisiä enemmän Maariasta, isänsä serkusta joka oli tuomittu palvelemaaan Hukanpäitä koko loppuikänsä, mutta hän oli paennut vuosia sitten. Osa metsäläisistä oli väittänyt hänen viettäneen aikaa Suomäyrien luona katoamisensa jälkeen. Pari viikkoa kestänyt sekasorto Hukanmaalla oli kuitenkin ollut enemmän kuin tarpeeksi aikaa Maarialle häipyä jonnekin muualle. Suomäyrien päällikkö vahvisti Maarian oleskelleen heimon luona useita kertoja, mutta metsäläisen eivät kuulemma tiedä, minne Maaria nyt on mennyt. Uskokoon ken tahtoo, mutta ainakaan Urho ei Suomäyriä tästä tapauksesta rangaissut.

Alkutalvesta Hukanmaalla alkoi kiertää yhä enemmän ja enemmän huhuja paltamonisteista. Papitar Liinatar Hallasuo ilmoitti, että hukanmaalaisilla ei ole mitään syytä sekaantua papiston sisäiseen kiistaan. Hukanmaalla naureskeltiin, että tällä sanamuodolla papitar vapautti sitten itsensäkin vastuusta, mitä ylipapin asemasta kiistelyyn tulee. Papitar itse kertoi myöhemmin taverna Rautamallaksessa juovuspäissään joutuneensa sekä Paltamonin vastustajien että kannattajien painostamaksi. Mitään muuta asiaan liittyvään ei Hukanmaalla tapahtunut, paitsi se, että Urho antoi käskyn, joka kielsi kaikkien tunnustusten näkyvän käyttämisen, jotka mitenkään liittyvät papiston asioihin. Kaikille oli selvää, että kyseessä oli kiertoteitse tehty P-nauhojen kielto.

Haudankaivaja Vanja pääsi vihdoin eroon liikanimestään 'nuoremmasta', kun Vanjan höppänä ukki päätyi talven koittaessa haudan lepoon juuri sopivasti ennen kuin maa ehtii oikeasti routia. Vanja kiitteli myös vanhan kryptan sulkemista. Onpahan hommat helpompia, kun ei ole kaikenlaisia tonkijoita ja epäkuolleita työmaalla.

Myllärille määrättiin kaksi oppilasta myllyn käyttöä oppimaan. Juorukellot tiesivät kertoa että kisällit todellisuudessa enemmänkin myös pitämässä mylläriä silmällä. Oppipoikien läsnäolo vaikuttikin kummasti vähentävän myllärin vaimon tapaturmaherkkyyttä. Kisällit vaikuttivat kuitenkin myös oikeasti halukkaita oppimaan uuden ammattinsa. Myllärien tytär syntyi pian vuodenvaihteen jälkeen. Tämän jälkeen alkoi kuulua huhuja, että mylläri jättäisi myllyn hoidon sälleilleen ja tyytyy itse "valvomaan mallastusuuneja".

Mallastusuunit saatiin toimimaan hyvin, minkä ansiosta Suurkiven olut, se Ignatiuksen tekemä, tuli jo ihan kilpailukykyiseksi. Mallasrannan olut oli ja on kaikkien mielestä yhä parempaa, mutta kun Suurkiven olutkin on ihan hyvää, niin moni ei ollut enää halukas maksamaan Mallasrannalle korkeampaa hintaa, paitsi juhlaoluesta. Suurkivi myi oluttaan juuri ja juuri sillä Urhon sallimalla alhaisimmalla hinnalla. Juorut tietävät kertoa, ettei Mallasrannan tila käytännössä voisi kovin kauaa samalla hinnalla myydä. Mallasrannan tila alkoi viedä olutta yhä enemmän kaupunkeihin, ennen muuta Suomurajaan, mutta sehän maksaa.

Pientä helpotusta toi se, että Mallasrannan uutosjuomat saivat lopulta kaikkien, myös papiston, hiljaisen hyväksynnän. Amalia Mallasrannan uutosjuomat nousivat papiston siunauksen jälkeen aivan uudelle tasolle, kun rouvan ikivanha keittolaitteisto sai uusia osia. Mallasrannan taitavasti tehty ja huolella mausettu uutosjuoma on todellakin makeaa ja vaikuttaa tehokkaasti. Rouva Mallasranta piti ja pitää tarkoituksella eränsä pieninä, nostaen tuotteen hintaa samalla.

Hieman ennen vuodenvaihdetta Suurkiven tila sai uuden asukkaan, kun Ruben Suurkiven pikkuveli, Suomurajan räätälimestari, ja hänen vaimonsa kuolivat hevoskärryonnettomuudessa. Yllättävä menetys vaikutti surettavan isäntää. Hän ei tunnetusti ole paljoakaan torppareiden tai muidenkaan kohtaloita surkutellut, mutta omaa sukua sentään. Veljenpojan kerrottiin ottaneen sen Suurkiven veljen räätälinverstaan hoitaakseen, mutta veljentytär Helmi muutti Suurkiven tilalle. Nuorta kaupunkilaistyttöä seurattiin tietysti silmä kovana, mutta Helmi ihastui Hukanmaahan heti, ja muutkin Helmiin. Tyttö osoittautui mukavaksi ja maanläheiseksi, ei miksikään herkkähipiäiseksi kaupunkilaiseksi. Helmi vietti paljon aikaa papitar Hallasuon kanssa, mikä on tietysti ymmärrettävää, kun on vanhempansa menettänyt.

Vuodenvaihdetta juhlittiin melko hillitysti vanhalla Palopellon tilalla. Väki nurisi, että pihistellään, kun ei viitsitty Mallasrannan tilalla juhlia. Ainakin olut oli hyvää, eikä ihmeellisiä sattumuksia käynyt.


Vuosi 477

Keväällä Uhro Hukanpää meni lopulta naimisiin Pyökkitornin suvun tyttären Ilonan kanssa. Pyökkitornit ovat maalaisaatelia, eli ihan sopiva naimakauppa Urholle. Vihkiminen tapahtui muualla, mutta hääjuhla Hukanmaalla oli ihan komea. Suurkivi nurisi, kun Urho tilasi oluensa Mallasrannan tilalta.

Tietyömaa saapui Hukanmaalle. Tämä tiesi Suurkiven oluelle, ja myös Mallasrannan uutosjuomille, hyvää menekkiä. Pientä rähinää olikin pitkin kevättä, kesää ja syksyä, mikä piti seriffi Ansion kiireisenä. Mitään oikeasti vakavaa ei päässyt sattumaan. Taverna Rautamallaksessakin oli rähinöitä, mutta isäntä Rautakoukku hoiteli humalaiset rähinöijät korkeimman omakätisesti. Väkevä isäntä voitti hyvin paikalliset puolelleen.

Urho alkoi käyttämään aarrettaan ja Hukanhampaan korjaus aloitettiin. Tämän seurauksena Deinosanin kilta haastoi Urho Hukanpään käräjille ja vaati Eemeli Hukanpää aarretta itselleen. Oikeutta istuttiin pääkaupungissa muutaman kerran. Kruununoikeus päätti, että vaikka aarre todennäköisesti on ryöstösaalista, niin Eemeli Hukanpää sai aikanaan täyden armahduksen. Hukanpään sukua ei siis voitu enää syyttää. Aarre oli kadoksissa yli sata vuotta ja se löytyi Urho Hukanpään mailta. Näin ollen Urho Hukanpäällä oli oikeus vaatia aarre itselleen. Tämän vuoksi Deinosanin vaatimus hylättiin ja Urho sai pitää aarteen. Deinosanin killan kerrottiin vihastuneen päätöksestä. Mahtaako jalokivikillalla on kivet vähissä, kun moinen mitätön vanha aarre niin paljon kiinnostaa?

Kevät vaikutti olevan tulossa aikaisin, mutta kun Hukanmaalla valmistauduttiin kevätkylvöihin, niin lumisateet ja kylmä ilma yllättivät. Leudon talven jälkeen lunta satoi myöhään keväällä monta kertaa, myöhemmin kuin kukaan jaksoi muistaa. Pietu tosin sanoi, että onhan sitä lunta satanut joskus keskikesälläkin, mutta ne nyt on niitä hullun puheita. Kevätkylvöt saatiin lopulta tehtyä, mutta myöhässä, eikä sää suosinut kesälläkään: sateet tulivat miten sattuivat ja alkukesä oli kylmää.

Kesällä Hukanhampaan korjaus valmistui ja kartanosta tuli todella mahtava. Tien varrelle Hukanjoen sillan kupeeseen nousi Kalervon kärrykorjaamo ja hevosten kengityspalvelu. Paikka oli Usvakumpujen mailla ja Kalervo kertoikin olevansa Usvakumpujen vuokralainen. Uuden verstaa työlle oli nopeasti kysyntää. Minkähänlainen sopimus Kalervolla on Usvakumpujen kanssa? Jotkut epäilevät Reino Usvakummun vievän Kalervon kaikki tulot. Toiset muistuttavat, että Usvakummut ovat tunnetusti lepsuja ja löysiä isäntiä; onhan Palopellon tilakin vanha Usvakummun torppa, joka myytiin torppareille. Sen möi Reinon isä, mutta poika on tunnetusti hiljainen ja kiltti. Joidenkin mielestä liiankin kiltti.

Uuden tien varteen kohosi kaksi kestikievaria. Yksi kievari pohjoiseen päivänmatkan päähän Hajavirstan suuntaan ja toinen etelään päivänmatkan päähän Suomurajan suuntaan. Pohjoisen sai hoidettavakseen Paavali Palopelto ja eteläisen Ruben Suurkivi. Arveltiin, että tällä tavalla isännät haluttiin pitää kaukana toisistaan. Isännät olivat tiettävästi järjestelyyn tyytyväisiä, mutta Reea Suurkivi ja Amalia Mallasranta vähemmän. Jo syksyllä sadonkorjuun aikoihin Suurkiven isäntä jätti kievarin pidon yhdelle torppareistaan, Lassi Riekonpojalle. Tämä ei tullut kenellekään yllätyksenä.

Tavernoitsija Topias Rautakoukku vaikutti olevan hieman nyrpeä kestikievareiden vuoksi, sillä taverna Rautamallas jäi kievareiden pitkästä välimatkasta huolimatta enemmänkin Hukanmaan paikallisille. Kyllä niitä asiakkaita Topiaksellekin riitti, se saatiin huomata. Tie toi paljon muukalaisia Hukanmaalle ja vieraita kieliäkin, sekä nohvatovia että hurjaviiniä, kuultiin Hukanmaalla ensimmäistä kertaa sukupolviin.

Tavernalla oli töitä sen verta paljon, että Topias joutui palkkaamaan lisää apulaisia. Usvakumpujen piika Lempi siirtyi Topiaksen palvelukseen. Hän on kiertänyt huhujen mukaan jo kaikki Hukanmaan tilat. "Niin se Lempi vaan kiertää, isännältä isännälle", vääräleuat sanoivatkin. Kyllä sitä on moni ihmetellyt, että miksi Lempi ei talossa pysy. Taisi olla taverna viimeinen paikka, mitä ei oltu vielä kokeiltu. Alkaako sitten uusi kierros, tätä arvuuteltiin, mutta vielä on Lempi pysynyt Topiaksen katon ala.

Keskikesän juhla vietettiin taverna Rautamallaksella. Juhlissa tapahtui tappelu jos toinenkin paikallisten ja tietyömaan väen kanssa, mutta seriffi pisti väen ruotuun. Yksi tappelu sai alkunsa siitä, kun tietyöläiset alkoivat joukolla kiusata Pietua. "Jättäkää meidän hullu rauhaan!", huusi moni paikallinen ja johan nyrkit heiluivat. Pietu itse katseli tapahtumaa ilmeisen ymmärtämättömänä, mutta tajusi kuitenkin kiittää apuun tulleita. Väkeä päätyi jalkapuuhun ja puihin sidotuksi odottamaan juhlien loppua.

Kuninkaalta saapui käsky, että tien turvaksi on perustettava ratsujoukko. Tämä laitettiin pystyyn pikavauhtia. Joukko sai nimen Susipartio ja sen johtajaksi nimettiin joku Hukanmaalla tuntematon Reima Väkevä, kuulemma monen taistelun veteraani ja loistava ratsumies. Susipartioon värvättiin väkeä. Haudankaivaja Vanja sai uusia hommia, sillä hänet otettiin Susipartioon. Kievareiden turvallisuuden takaamiseksi määrättiin, että kievareilla on oltava aina kaksi Susipartion jäsentä. Samalla hukanmaalaisia rangaistiin taas, siltä tuntuu, sillä uusi määräys vaati, että kievareilla, kummallakin, pitää olla aina myös holliajuri. Tämähän tuli sitten taas yhtenä lisätyönä maalaisille, niin tilallisille kuin torppareillekin.

Pohjoisesta päin alkoi tulla huhuja, että Nohvatovin pohjoisessa osassa Vardakovin maakunnassa oltaisiin kovinkin tyytymättömiä Nohvatovin kuningattaren sekaantumiseen Vardakovin sotavelhojen asioihin. Vardakovin sotavelhot ovat aina olleet Nohvatovin valtion armeijan eliittijoukko, joten eikö olisikin hienoa, jos naapuri riitaantuisi omien eliittisotilaidensa kanssa?

Syksyn tullen satonäkymät osoittautuivat heikoiksi. Suurempaa huolta Hukanmaalla nostatti kuitenkin tieto, että pohjoisessa Mahtivuoressa odotettiin talveksi jopa nälänhätää. Tämän pelättiin tarkoittavan, että kruunu vie Hukanmaan heikon sadon väkisin pohjoiseen. Verojen korotuksista ilmoitettiinkin jo. Syksyllä satoa korjattiin jatkuvan sateen alla. Vilja ei päässyt tuuleentumaan, joten laatu oli huonoa. Kuivaaminen oli työn ja tuskan takana ja osa heikosta sadosta jäi korjaamattakin.

Urho antoi käskyn, että vähintään kaksi kolmasosaa viljasta on laitettava ruoaksi. Tämä oli iso isku Mallasrannan tilalle, sillä eihän siellä ole paljoakaan leipää viitsitty tehdä. Nytpä joutui Mallasrannan emäntäkin viemään viljansa myllylle jauhettavaksi. Myllyllä riittikin kehnosta sadosta huolimatta töitä, mutta myllyllä olevat Suurkiven mallastusuunit jäivät seisomaan tyhjän panttina, kun olutviljaa oli sen verran vähän, että Ignatius sai taas mallastaa ne käsin. Oikeastaan uuniin olisi ollut viljaa, mutta Suurkiven pihi ukko ei halunnut tuhlata rahojaan uunien lämmittämiseen.

Aivan yllättäen tilallisia ilahdutti tieto, että Urhon tekemän sopimuksen mukaan tilallisten ei tarvinnut maksaa veroa syksyn sadostaan. Vaan mikä se tällainen sopimus oikein oli? Kovasti on pelätty ja pelätään vieläkin, että vielä ne verot tulevat ja korkojen kera.

Syksymmällä oli sitten häät, kun Niklas Noeton meni yllättäen naimisiin. Morsiamena oli Eliisa, tietyömaan keittäjä. Pian selvisi, että Eliisa on itse asiassa syntynyt Hukanmaalla. Hän on yhden Suurkiven edesmenneen torpparin tytär. Kun torpan isäntä kuoli, niin perhe muutti, tai joutui muuttamaan, pois Hukanmaalta. Eliisalla ei taida siis olla kovin lämpimät muistot Suurkivestä, mutta sehän ei isäntää varmastikaan haittaa.

Niklas se innostui rakentamaan uuden tuvan vaimolleen. Se vanha oli tosiaan vanha ja huonokuntoinen. Uusi sijaitsee edelleen syrjässä eikä kovinkaan kaukana vanhasta, kauniin metsälammen rannalla. Vanha tupa taisi sitten jäädä työtilaksi.

Kuninkaantie saatiin valmiiksi myös syksyllä ja se on ollut kovassakin käytössä. Matka Suomurajaan kestää enää kaksi päivää ja Hajavirstaankin pääsee viidessä. Tie on myös paljon mukavampi kulkea kuin vanha kinttupolku, varsinkin kärryillä. Syksyn mittaan tietä on käynyt ihmettelemässä kaikenlaisia kulkijoita. Erityisesti Hukanmaan komeaa siltaa on kiitelty. Joku ehdottikin, että pitäisi olla siltavahti, joka huolehtii sillasta ja siitä, ettei sitä varasteta.

Keskitalven juhlaa juhlittiin Usvakummun tilalla. Pelkoa oli ilmassa, sillä tilalla oli aikaisemmin taisteltu niin Eemeli Hukanpään aavetta, kuin käveleviä ruumiitakin vastaan. Vaivautuneesta tunnelmasta huolimatta itse juhlatilaisuus meni ihan rauhallisesti.


Vuosi 478

Talvi tuli Hukanmaalle myöhään. Keskitalvella ei ollut edes lunta maassa, mutta sitten tuli kylmää ja lunta ihan kunnolla. Pakkaset alkoivat myöhään, joten eipä ole ollut yllätys kenellekään, että pakkaset olivat sitten kovat. Suurkiven torpissa ei ole kuulemma edes valkea syttynyt.

Talvella metsässä alkoi liikkua susia ja ulvontaa kuultiin. Jokuhan sitä luulisi, että Hukanmaalla liikkuu susia, mutta eipä niitä ole paikan nimestä huolimatta pitkään aikaan nähty. Sitähän kerrottiinkin, että Eemeli Hukanpää ajoi sudet pois, sillä hän halusi olla ainoa hukka täällä. Jotkut sanoivatkin susien olevan hyvä merkki, koska se tarkoittaisi että Eemeli Hukanpään aave oli varmasti poissa. Muut muistuttivat susien käyvän karjan kimppuun ja ajavan muun riistan pois. Riistaa onkin ollut ilmeisen vähän tarjolla.

Pohjoisessa Mahtivuoressa tiedetään olevan, ainakin paikallisesti nälänhätää. Pohjoisessa on ollut ruokamellakoita ja väki on alkanut syödä kissoja, koiria ja rottiakin. Pohjoisessa nohvatovissa on kuulemma syöty jo ihmisiäkin. Siitä tosin seurasi tietysti kuolemantuomio.

Hukanmaalla ei ole nälkää nähty, mutta juhlimisen aihetta ei ole täälläkään, ja uusia veroja pelätään. Pahat kielet sanovat, että Suurkiven isäntä olisi piilottanut tynnyrikaupalla viljaa useampaan piiloon.

Metsäläiset ovat ilmeisesti selvinneet kylmästä talvesta huolimatta hyvin. Kerrotaan jopa, että metsäläiset olisivat tuoneet ruokaa Niklakselle ja Ignatiukselle.

Talvesta huolimatta kulkijoita on riittänyt tiellä. Susipartio on kuulemma löytänyt useita jäätyneitä matkalaisia tien lähistöltä pitkin talvea. Partionjohtaja on kuitenkin käskenyt alaistensa haudata ruumiit salaa. Miksi muuten Vanja olisi värvätty haudankaivajan pestistään? vaan miten hän talvella saa ruumiita haudattua? Kyllähän siihen joitain temppuja on, mutta yleensähän odotetaan suosiolla roudan sulamista.

Humalamäen Erkki oli nähnyt kuulemma metsässä kaksijalkaisen karvaisen pedon. Tämän pedon jälkiä seurattiin sitten kylän nahkurin pihapiiriin, missä käsityöläinen tuli ihmettelemään väkijoukkoa vanhassa turkisviitassaan. Taisi Erkki olla nauttinut Mallasrannan uutosjuomaa vähän liikaa, taas kerran.

Reilut kaksi kuukautta sitten tuli yllättäen tieto, että Deinosanin vanha kaivos aiotaan avata uudelleen. Se on sama kaivos, joka on seissyt tyhjänä vuosikymmenet ja jossa moni onnenonkija on henkensä menettänyt, kun on etsinyt jalokiviä tai arvometalleja. Kaivos on vanha ja vaarallinen, kuka sitä avaisi enää?

Vielä yllättävämpi oli tieto, että kaivoksen sai hoidettavakseen Urpon kauppahuone. Kauppahuone sijaitsee Hajavirstassa. Pian alkoikin kuulua huhuja, miten Urpon kauppahuone on aina ollut valmis ottamaan suuria riskejä tekemään häikäilemättömiä sopimuksia. Urpo oli ollut ahne ja juonikas mies, samoin oli hänen seuraajansa Gabriel. Eikä Gabriel leski, nykyinen johtaja Alma Urpontytär, ole yhtään hellempi tapaus. Kaikkihan tietävät, että nainen kauppahuoneen johdossa on joko turmio kauppahuoneelle, tai sitten kauhu liikekumppaneille.

Alman väkeä alkoi saapua Hukanmaalle. Karkeaa ja hiljaista sakkia. He veivät kaikki Rautamallaksen majoitustilat. Lisäksi Urho osoitti heille jonkun tuvan, kun ei selvästikään halunnut edes kauppiasta itseään Hukanhampaaseen. Tätä voi pitää varsin epäkohteliaana eleenä. Väki on alkanut tutkia paikkoja ja ilmeisesti valmistella kaivoksen kunnostamista. Tämän vuoksi he ovat kaataneet Suurkiven ja Usvakummun mailta puita. Kaivoksenhoitajilla on kuulemma oikeus viedä muiden omaisuutta, kunhan se menee kaivoksen ylläpitoon. Sellaista sakkia täällä nyt on.

Kerrotaan myös, että ne Alman kaivosmiehet olisivat rangaistusvankeja, jotka on määrätty pakkotyöhön. Eipä kai muuten kukaan suostuisikaan sinne hengenvaaralliseen vanhaan kaivokseen menemään.

Suomurajan suunnalta kuuluu, että laivareitti saattaa aueta pian. Jotkut hurjapäisimmät ovat kuulemma purhehtimisen jo aloittaneetkin. Jäät tulivat myöhään. Usein jäät ovat kuitenkin ovat jo tähän aikaan lähteneetkin. Nyt satama on kuulemma yhä täynnä ahtojäätä.