Kirjaudu rajakatsetunnuksella

Huhut:RK XXIV


**********

RAJAKATSE XXIV: VEITSEN TERÄLLÄ
Liveroolipeli Rajakatse-maailmassa


Taustaa

On vuosi 460. Rajakatse on edelleen vilkas kulkureitti Mahtivuoren ja Nohvatovin
valtakuntien välillä. Kulkijoita ja matkaajia liikkuu päivittäin alueen halki
milloin kauppakuljetuksen mukana, milloin muusta syystä. Paikallisen Rajakatseen
linnakkeen sotilaat koettavat parhaansa mukaan pitää lähiseudut rauhallisina,
jotta kauppa ja kulkuyhteydet toimisivat, alueen asukkaat voisivat elää rauhassa
ja mikä tärkeintä, naapurilinnake ei ryhtyisi sotatoimiin. Talvi oli melko
tavallinen, eli ei hirveän leuto eikä kovin ankarakaan. Tämä olisikin tehnyt
maalaisten ja köyhien ahdingosta entistä pahemman, sillä ruokavarannot menivät
monin paikoin hyvin vähiin johtuen useasta peräkkäisestä katovuodesta. Siellä,
missä ruokaa ei ollut paljonkaan edellissyksyn jäljiltä, nähtiin ankaraakin
nälänhätää ja monin paikoin niin kaupungeissa, kylissä kuin pienillä tiloillakin
kuoli ihmisiä talven aikana nälkään ja tauteihin. Pahimmilta kulkutaudeilta ja
vitsauksilta kuitenkin vältyttiin, vaikka aika ankaraa olikin. Jotkut alkoivat
puhua näiden koettelemusten olevan seurausta kansan maallistuneesta ja
turmeltuneesta elämäntavasta. Toisaalla taas köyhyyden ja kurjuuden sanottiin
johtuvan aatelin ankarasta veronkannosta ja riistosta ja näin
mukautumiskyvyttömyydestä hädänkään hetkellä.

Ilmapiiri on kevään koittaessakin varsin levoton. Rajan takaa Vardakovista
kantautuu koko ajan uusia tietoja kansannousun laajenemisesta ja liikehdintä ja
levottomuudet tuntuvat leviävän. Myöskään Vuoriniityssä ei ole ollut kovin
rauhallista. Nälkäisten ja köyhien järjestämät mellakat tuottavat edelleen
päänvaivaa kaupungin viranomaisille ja huhutaan, että syntymässä olisi uusia
uskonnollisia liikkeitä tai lahkojakin. Myös entiset kielletyt järjestöt,
Kaaoslähde ja Iiv-papisto tuntuvat operoivan maan alla. Kukaties he koettavat
käyttää hyväkseen tätä rahvaan epävarmuutta ja ankeaa tilaa oman
vaikutusvaltansa pönkittämiseksi.

Nyt kuitenkin koittaa jälleen eräs loppukeväinen päivä Rajakatseessa. Paikalla
on kulkijoita läheltä ja kaukaa, kun monet kerääntyvät taverna Vanhalle
Piparille viettämään aikaa, suunnittelemaan matkansa jatkamista ja ajamaan omia
hankkeitaan. Onkin totta, että Rajakatse on vuosien saatossa toiminut monien
merkittävien tapahtumien näyttämönä. On sitten kyse pienten ihmisten
henkilökohtaisista ratkaisuista tai valtioviisaiden juonitteluista, Rajakatse on
vahvasti mukana tapahtumien kurimuksessa. Nyt ja tulevaisuudessa.




TOSITAPAHTUMIA, JUORUJA JA HUHUJA


Pari mieleenjääneintä juorua viime vuosilta:

Xavier Ballendorf, Ballendorfien aatelissuvun päämies, paljastui vampyyriksi 3
vuotta sitten, jonka jälkeen häntä jahdattiin Rajakatseeseen saakka, missä hänet
saatiinkin tuhottua. Tuon jälkeen Ballendorfien epäluotettavuudesta suivaantunut
Vuoriniityn suuriruhtinas Geofrius takavarikoi osan Ballendorfien maista ja
peruutti näiden aatelisarvot. Tuon jälkeen Ballendorfien suku onkin ollut varsin
hiljainen, ilmeisesti hupeneva ja kuoleva suku. Xavierin veljenpoika Marcus
Ballendorf toimii tosin nykyään Rajakatseen varustuksella apulaisseriffinä.

Viime vuosi oli Rajakatseessa taas huhujen mukaan varsin villiä aikaa.
Kerrotaan, että laittomat ja kammottavat järjestöt Iiv-papisto ja Kaaoslähde
olisivat melskanneet ja juonineet tuolla alueella useaankin otteeseen. Näiden
toiminta taisi olla aktiivisimmillaan juuri keskikesän aikaan, jolloin alueen
metsissä huhutaan liikkuneen monenlaisia luonnottomia ja hirvittäviä olentoja,
kuten epäkuolleita ja muitakin mörköjä.


Huhut viime syksyltä:

Pahamaineinen rikollinen Iivana Tappura kuoli Rajakatseessa viime syksynä. Hänet
tappoi Rajakatseen varustuksen aliupseeri Maru Rysen. Iivana Tappuran heila
Janna Autenka tosin väitti, että Maru ei olisi ollut Iivanan tappaja, mutta
Jannaa ei kuunneltu, vaan hänet mestattiin murhasta. Saipahan paha kerrankin
palkkansa.

Rajakatseen varustuksen arvokas "Sotasankarin tikari" on edelleen kadoksissa.
Kerrotaan, että tikari katosi viime kesän aikana, mutta oltiin jo saatu syksyllä
takaisinkin, kun sotilas Alpo sitten hukkasi sen jonnekin, ennenkuin tikaria
ehdittiin palauttaa linnakkeelle. Hei hei - tikarihan oli Rajakatseen
varustuksen voiman symbooli! Kertomuksen mukaan jos "Sotasankarin tikari"
katoaa, varustus ei kestä enää kauaa, vaan häviää pian. Mitenköhän käy!?!
Rajakatseen varustus on portti Nohvatovista Vuoriniittyyn.

Viime vuonna Rajavartio-niminen palkkasoturijärjestö jäi ilman merkittävää
tukijaa Karhukoitten suvun päämiehen Aarmen peruessa kaiken yhteistyönsä
järjestön kanssa. Ilmeisesti häntä ei miellyttänyt järjestön omapäinen ja
valtioitten välejä kiristänyt sooloilu Rajakatseessa. Rajavartio joutui näin
ollen hetkeksi ilman tukijoita ja sen uskottiin viranomaisten valvovan silmän
alla kutistuvan merkityksettömäksi patrioottijoukoksi. Syksyn kuluessa järjestö
sai kuitenkin uuden tukijan Aarmen serkusta Herbertistä. Herbert otti järjestön
suojeluksiinsa samalla kun esitti näille omia vaatimuksiaan. Mm. nimi Rajavartio
muutettiin hänen tahdostaan Herbertin vartioksi. Järjestön johtajat joutuivat
hammasta purren myöntymään näihin vaatimuksiin, sillä onhan Herbertin tuki,
vaikkakin onkin suvun päämiestä Aarmea huomattavasti vähemmän rikas
vaikutusvaltainen mies, järjestölle hyödyksi. Nimitys Herbertin vartio on
alkanut huvittaa ihmisiä ja nimi vääntyykin kansan suussa kätevästi muotoon
Herbavartio. Vielä ei ole tarkkaa tietoa, mitä Herbert tällä uudella
järjestöllään tekee, mutta järjestö on ainakin edelleenkin rummuttanut
Mahtivuoren valtakunnan puolustamisen nimeen.

Vardakovin viranomaiset nappasivat kiinni erään valtakuntien välillä toimineen
salakuljetuskoplan. Joukkion kiinnijäämisen jälkeen viranomaisille selvisi, että
he olivat saaneet apua Valtamäkien suvun Juntola-nimiseltä tilamestarilta, joka
oli ollut merkittävä talonpoikien edun puolestapuhuja. Hänen todettiin siis
antaneen koplan käyttöön piilopaikoiksi muutamia Valtamäkien alueella olleita
latoja. Juntola vangittiin ja vietiin Vardakovin kaupunkiin, eikä Valdemar
Valtamäki sen kummemmin puuttunut asiaan. Juntolan pidättäminen olikin
alkusoittoa tämänvuotisille talonpoikaislevottomuuksille talonpoikien
menettäessä tärkeän välittäjän heidän ja Valdemarin väliltä.


Talven aikana tapahtunutta:

Talvi oli siis monille ihmisille kovaa aikaa ja etenkin kaupungeissa monia
ihmisiä kuoli pahimpien pakkasten vuoksi.

Keskitalven aikana kuoli myös Dimitro Maprov, Vardakovista aikanaan alle kaksi
vuotta sitten loikannut ja sittemmin Geofriuksen neuvonantajiin liittynyt
arvostettu kartanpiirtäjä. Dimitro oli loikkaamisensa jälkeen toiminut
erityisesti Vuoriniityn sotilasstrategien apuna. Dimitron kerrotaan kuolleen
erään tukevan aterian jälkeen ilmeisesti ruokamyrkytykseen, vaikka kaikenlaisia
teorioita on lähtenyt tapauksesta liikkeelle. Olisiko vardakovilaisilla ollut
osuutta asiaan?


Kevään kuluessa tapahtunutta:

Talvi on siis viimein ohi ja kesä tekee tuloaan. Talvi oli aika leuto, mutta
viime kesän huonon sadon vuoksi nälkää nähtiin monilla alueilla. Tilanne oli
pahin Vuoriniityn ja Vardakovin kaupungeissa, joissa nälkä ja kulkutaudit
koituivat usean vähäosaisen kohtaloksi. Nyt kevään koittaessa ollaan tulevaa
satokautta kohtaan erityisen toiveikkaita, että usean huonon vuoden jälkeen
viljaa saataisiin kerrankin kunnolla ja riittävästi.

Nälänhätä kylissä ja Vuoriniityn kaupungissa johti erilaisiin köyhien ihmisten
mellakointeihin, jotka järjestysvalta tosin tehokkaasti taltutti. Myös uusia
uskonnollisia liikkeitä huhutaan syntyneen ihmisten hädän ja epätoivon pohjalta.
Kerrotaan mm., että Vuoriniityssä jokin Lukarias-niminen sokea mies olisi
koettanut perustaa omaa lahkoa ympärilleen, mutta tämä tyrehtyi alkuunsa
Derecas-papiston suuren kielteisyyden vuoksi. Lukariaksen kerrotaan
kuljeskelevan jossakin päin Vuoriniityn maakuntaa. Hyvä kysymys on, kuinka sokea
tulee toimeen.

Kerrotaan, että Vuoriniityn suuriruhtinaan Geofrius VI:n tytär Jessica ei olisi
enää neitsyt ja että hänet olisi vietellyt ja häpäissyt Kaleva-niminen Jessican
henkivartija. Geofriuksen edustajat ovat kieltäytyneet kommentoimasta tapahtumaa
muuten, kuin että juttu on pahantahtoisten kielten perätöntä juttua, mutta
kuohunta hovin piirissä viittaa siihen, että jotakin olisi todellakin
tapahtunut. Myöskään kyseistä henkivartijaa ei olla nähty missään. Lieneekö
Kaleva lähtenyt pakosalle temppunsa jälkeen tai sitten jo nitistetty?

Kerrotaan myös, että joku on jälleen hiljattain rikkonut Vuoriniityn hautausmaan
rauhaa ja murtautunut erääseen kryptaan, jonne on sijoitettu lopputalvesta
kuolleen Iida Ballendorfin maalliset jäännökset. Murtautuja on Derecas-pappien
mukaan avannut väkivalloin Iidan arkun ja iskenyt puisen vaarnan Iida-vainajan
sydämeen. Derecas-papisto on ainakin tuominnut teon tarpeettomana ja törkeänä
hautarauhan rikkomisena. Tämän ilkiteon suorittajaa ei olla saatu kiinni, mutta
teon tekijä ilmeisesti uskoo Iidankin olleen vampyyri tämän veljen Xavier
Ballendorfin tavoin. Kuinkakohan lienee? Entäs suvun Rajakatseessa asusteleva
jäsen, Marcus Ballendorf ?

Varma kevään merkki on se, että Kaarlo Kempura saapui etelästä Rajakatseeseen ja
avasi taverna Vanhan Piparin. Vanhassa piparissa on kuulemma taas ulkolaista
olutta tarjolla. Oluet on toimittanut paikalle olyiläinen kauppias Rankki
Tilhevi.


Uusimmat huhut ja uutiset:

On jo pidempään huhuttu, että Rajakatseessa taverna Vanhan Piparin omistaja
Kaarlo Kempura ostaisi ja välittäisi varastettua tavaraa. Mitään varmaa tietoa
tästä ei ole, mutta huhut ovat sitkeitä.

Metsäläisistä taas ei ole kuulunut mitään sen suurempaa, joka voi olla
huolestuttava merkki. Mahtavatko he suunnitella jotakin? Jotkut epämääräiset
huhut väittävät, että Gohtarg, suuri metsäläispäällikkö, olisi vetäytynyt
jonnekin kauas erämaihin nuolemaan haavojaan ja kokoamaan joukkojaan, mutta
tästä ei ole mitään näyttöä.

Maineikas nohvatovilainen oppinut ja tieteilijä Fil Gilamon on kertoman mukaan
aikeissa vierailla Rajakatseessa! Hänen tarkoituksenaan on vielä loppukevään
kuluessa lähteä tutkimusmatkalle kohti pohjoista. Mitä muuta kuin erämaata hän
sieltä oikein odottaa löytävänsä? Outoja nuo oppineet!

Shastra Karhukoi on näihin aikoihin Karhukoitten kartanolla toipumassa
synnytyksestään. Tämä tapahtui melko äskettäin, noin viikko sitten. Rajakatseen
linnakkeen seriffi Edgar de Älliskö on paraikaa vaimonsa luona kartanolla.
Shastran ja Edgarin lapsi on kuulemma poika.

Huhutaan, että Rajakatseeseen, taverna Vanhan Piparin takaisiin metsiin olisi
kätketty suuri raha-aarre. Tuo aarre on tarinan mukaan suuressa lukitussa
arkussa keskellä metsää. Tarina on mitä luultavimmin metsäläisiltä peräisin,
joten sen todenmukaisuus taitaa olla hyvin vähäinen.

Viime yönä oli Rajakatseen alueella aavemainen ja oudon voimakas sumu, joka
kaiken lisäksi nousi metsistä varsin äkkiä ja peitti maat ja mannut. Huhutaan,
että asialla olisivat olleet salaperäiset voimat.


TALONPOIKAISTILANNE VARDAKOVISSA

Tilanne on ollut jo pitkään kireä Valtamäen aatelissuvun hallinnoimilla
talonpoikaistiloilla ympäri Vardakovin maakuntaa. Suvun päämiehen Valdemarin ja
talonpoikien suhteet ovat olleet koetuksella useamman vuotta, kun Valdemar on
huonoista sadoista huolimatta koettanut kerätä veroja normaaliin tapaan. Myös
muutoin aatelin otteet talonpoikia kohtaan ovat muuttuneet röyhkeämmiksi ja
kovemmiksi, eivätkä myöskään talonpojat ole olleet täysin valmiita alistumaan
herransa tahtoon. Viime vuosi oli jo erityisen jännitteinen ja puhutaan, että
ilmikapinan olisi estänyt lähinnä Valdemarin tilamestarin Juntolan sinnikäs
sovittelutyö osapuolten välillä. Viime syksystä lähtien alettiin kuitenkin
epäillä, ettei Juntolakaan olisi täysin viaton, vaan hänellä olisi kukaties
yhteyksiä erääseen valtakuntien välillä toimivaan salakuljetuskoplaan. Vielä
samana syksynä Juntola varmuudella todettiin syylliseksi yhteistyöhön
salakuljettajien kanssa ja hänet kuljetettiin Vardakovin kaupungin tyrmiin
kärsimään rangaistustaan. Näin Valtamäkien alustalaiset ja talonpojat menettivät
merkittävän tukijansa ja puolestapuhujansa ja tilanne herrojen ja rahvaan
välillä alkoi kiristyä entisestään. Myös Valdemarin kerrotaan henkilönä
muuttuneen viime vuosina entistä arvaamattomampaan ja synkempään suuntaan. Myös
tilanne tiloilla on kehittynyt erittäin vakavaksi. Kerrotaan, että lopputalven
kuluessa on useilla Valtamäkien omistamilla tiluksilla ollut useita pieniä
yhteenottoja ja kahinoita Valtamäen vasallien ja rahvaan välillä. Pari viikkoa
sitten tapahtui kuitenkin selvästi aiempia pahempi selkkaus, jonka seurauksena
eräs Erkkilä-niminen tila asukkaineen hävitettiin vallan Valtamäkien vasallien
toimesta. Tuosta verilöylystä kiihtyneinä ja kuumenneina talonpojat sitten
yllättivät ja tappoivat Jussila-nimisellä tilalla pienehkön Valtamäkien
alaisuudessa toimineen soturi- ja veronkerääjäjoukon, joka oli vastuussa
Erkkilän tapahtumista. Tuon avoimen taistelun jälkeen tilanne on ajautunut
avoimeksi kapinaksi ja talonpojat ovat kokoamassa talonpoikaisjoukkojaan eri
puolilta Vardakovin maakuntaa Jussilan tilan läheisyyteen. Valtamäkien suku
valmistautuu omalta osaltaan laajaan rankaisu- ja kurinpalautusretkikuntaan.
Vardakovin muut suvut ja viranomaiset ovat seuranneet tilannetta huolestuneena
ja ovat valmistautuneet menemään Valtamäkien tueksi kapinan nujertamiseksi.
Vaikuttaa siis siltä, että verenvuodatus Vardakovin maakunnassa on vasta toden
teolla alkamassa. Sääli rahvasta!




LISÄMATERIAALIA RAJAKATSEEN LINNAKKEEN JA LÄHISEUTUJEN VÄELLE:

TAPAHTUMIA LINNAKKEELLA JA LÄHISTÖLLÄ:


Keskitalven juhla

Talvi oli siis melko kovaa aikaa, varsinkin syrjäisellä ja muusta sivistyksestä
erillään olevalla ja lumen saartamalla rajalinnakkeella. Keskitalvella mieliala
olisi voinut olla ruokavarastojen uhkaavan hupenemisen ja kiusaavan pakkasen
vuoksi varsin apea ja sitähän se kyllä välillä olikin. Jotain valoa ja pilkettä
silmäkulmaan toivat kuitenkin linnakkeella järjestetyt keskitalven juhlat kevään
lähestymisen kunniaksi. Linnakkeella oli kärsivällisesti tätä tapahtumaa
odoteltaessa kiristetty vöitä ja säästetty enemmän ruokaa kuin olisi tarviskaan,
sillä haluttiin varmistaa, että edes tuona yhtenä päivänä talven aikana olisi
ruokaa ja juomaa tarjolla yllin kyllin. Monet malttoivatkin hiljentää
nurkumistaan ja kantoivat kortensa kekoon juhlien järjestämiseksi. Ja tuo päivä
olikin sitten kaiken sen odotuksen arvoinen. Tapahtuma alkoi silltä, kun väki
kokoontui linnakkeelta ja lähitiloilta linnakkeen lumiselle pihamaalle. Väen
tultua koolle Rajakatseen linnakkeen linnanherra Wilhard saapasteli kepin kanssa
pihamaalle ja tervehti iloisesti monia linnakkeen ja lähiseutujen ihmisiä. Tämän
jälkeen hän piti puheen, jossa hän ylisti linnakkeen ja linnaketta tukevien
maatilojen ihmisten sitkeyttä ja uutteruutta siitä, että jälleen kerran he
yhdessä kestävät talven rasitukset sekä siitä, että kaikki olivat yksissä tuumin
osallistuneet juhlan järjestämiseen. Wilhardin puheen jälkeen Minerva piti
totuttuun tapaansa saarnan mm viinan vaaroista, kohtuullisuuden tärkeydestä,
Ishakan opetuksista ja viisaudesta ja muusta semmoisesta. Tämän jälkeen Wilhard
vielä julisti juhlat alkaneeksi ja pian linnakkeella olikin juhlat täyttä päätä
käynnissä. Oli tanssia, oli soittoa, oli laulua, oli syötävää, oli juotavaa, oli
leikkejä ja oli kilpailuja. Minerva koetti kyllä kovasti suostutella ihmisiä
raittiimpaan juhlintaan, mutta varsin heikolla menestyksellä. Yllätettiinpä
Minervan apulainen, maallikkosoturi Leikolakin kaljatynnyrin äärestä. Eräs
innokkaimpia ilojuoman ottajia taisi kuitenkin olla Kaarlo Kempuran
Rajakatseeseen jäänyt apulainen Savihaara. Savihaara oli nimittäin Kempuran
puuttuessa saanut olla ilman viinaksia koko syksyn ja alkutalven ajan ja sitten
juhlan koitettua viinaksia olikin ollut yllin kyllin... Savihaara sammuikin
kesken juhlien ankaran juomisen seurauksena lumihankeen, jolloin Savihaaran
perään katsellut Kuner-niminen sotilas oli raahannut sammuneen Savihaaran
sisälle linnakkeeseen. Muutoinkin juopuneita kyllä riitti, mutta muut tajusivat
sentään siirtyä sisätiloihin nukkumisajan koitettua. Juhlien riehakkain kohta
oli se, kun Sig Tormukka-sotilas vahvassa humalassa ratsasti talleilta
linnanpihalle muun juhlaväen joukkoon ja Wilhardin serkuntytär Mare takanaan
hevosen selässä. Monet olivatkin vaarassa jäädä hevosen alle, mutta onneksi
kenellekään ei ehtinyt näin käydä, joten loukkaantumisilta vältyttiin. Tuolloin
Älliskö, Maru Rysen ja Minerva päättivät hiukan hillitä juhlia ja Maru vei
Tormukan jonnekin vähän rauhoittumaan Minervan tehdessä saman Marelle. Älliskö
taas muutoin puhui juhlaväelle ja koetti arvovallallaan saada ihmisiä hiukan
rauhoittumaan ja onnistuikin tuossa osittain. Mutta ei juhliminen kuitenkaan
vielä siihenkään loppunut tai latistunut, vaan viimeisten jalkeillaolijoitten
ilonpito jatkui varhaiseen aamunsarastukseen asti. Jälkikäteen juhlia
muisteltiin pitkään ja kaiholla, etenkin niissä sattuneita kommelluksia ja
hassuja tapahtumia. Juhlan jälkeen liikkui myös sitkeästi huhuja juhlan
aikaisista muista kommelluksista ja moraalittomuuksista. Huhutaan mm., että
aliupseeri Maru Rysen olisi aamun tullessa hiippaillut ulos linnakkeen piikojen
makuutuvasta. Piiat sekä Maru kuitenkin ovat itsepintaisesti kieltäneet, että
mitään olisi tapahtunut, joten asia on jäänyt vain hiljalleen vaimenevien
huhujen asteelle.

Kyseisen juhlan lisäksi linnakkeen Derecas-pappi Minerva on myös talven kuluessa
pitänyt pienelle halukkaiden ryhmälle muutamia pieniä hartaus- ja saarnahetkiä
linnakkeen temppelissä. Osanotto näihin tilaisuuksiin on tainnut olla aika
vähäistä.


Sepän sairaus ja Kempuran lupaus

Rajakatseen linnakkeen Onni-seppä sai alkukeväästä vakavan sairauskohtauksen ja
hän vaipui maahan rintaansa pidellen. Hän menettikin samalla kertaa myös
tajunsa. Onneksi Onnilla oli onnea, sillä Arissa sai elvytettyä hänet takaisin
kuntoon. Onnin vaivan uskotaan aiheutuneen siitä liikarasituksesta, joka hänen
päälleen on käytännössä tullut hänen työskennellessään pajassaan ainoastaan
yhden oppipojan avustamana. Tarkoitus oli toki pitkään hankkia Onnille
avustajaksi toinenkin oppipoika, mutta jostakin syystä tähän toimeen ei saatu
ketään sen pidemmäksi aikaa. Nyt on itsestäänselvää, että Onnin on ehdottomasti
vähennettävä työtahtia, jos mielii pysyä hengissä ja näin Onni on kuulemma
luvannutkin tehdä. Mutta jos Onni nyt vähentää omaa työskentelyään, kuka tästä
lähin huolehtii Rajakatseen alueen työkalujen ja muiden tarvevälineiden
huoltamisesta? Pian tähän pohdiskeluun tuli uusi ratkaisuehdotus. Kaarlo Kempura
palasi matkoiltaan etelästä ja avasi oman tavernansa. Kuultuaan sepänpalveluiden
kasvaneesta tarpeesta hän ehti jo julistaa, että Kaarlo iso K Kempuralla on
ratkaisu kyseiseen ongelmaan: hän aikoo perustaa oman sepänpajan tavernan
läheisyyteen. Useat odottavat tätä uteliaisuudella, osa aidosti kaivaten uutta
sepänpajaa, osa seuraten lähinnä huvittuneena sitä, saako Kempura toteutettua
lupaustaan ja mihin tahtiin pajan rakennustyöt tulevat etenemään.


Häiriköivän trubaduurin vierailu

Kaksi viikkoa sitten keväällä linnakkeelle saapui kiertelevä trubaduuri
luuttuineen ja huiluineen. Talven väsyttäminä tällainen mielialan kohentaja
otettiin mielellään vastaan ja ylöspidon alaiseksi. Trubaduuri, nimeltään Elias
Ilomieli, oli harvinaisen kyvykäs ja vitsikäs ja kylvi jatkuvasti kaiken aikaa
piloja ja sutkautuksia muista ihmisistä. Aluksi nämä pilarunot ja pilkkalaulut
naurattivat ja huvittivat, mutta ajan mittaan suhtautuminen Eliakseen muuttui
kielteisemmäksi. Eliaksen pilkanteko ei pidemmän päälle ollut enää lainkaan
hauskaa, vaan kävi liian henkilökohtaiseksi. Hän nimittäin viritteli
pilkkalauluja kaikista linnakkeen asukkaista, joista vain jonkin jutun kuuli ja
jos tällaisia huhuja ja juoruja ei löytynyt, tyytyi tämä kelvoton säveltelijä
keksimään olemattomia herjoja eri henkilöistä. Ei vienyt kauaa, kun linnanherra
Wilhardilta ja seriffi Ällisköltä menivät hermot moiseen trubaduuriin. Tyrmään
tätä ei haluttu kuitenkaan laittaa linnakkeen ruokia jyrsimään ja näin ollen
Elias ajettiin linnakkeelta tiehensä väkivallalla uhaten. Trubaduurille
itselleen tämä vaikutti olevan mukamas yllätys ja portin ulkopuolella hän huusi
katkerasti vielä joskus kostavansa tämän huonon kohtelunsa. Tämän jälkeen ei
Elias-trubaduurista kuitenkaan ole kuulunut mitään. Yleinen toive linnakkeella
onkin se, että tämä olisi joutunut vaikkapa susien syömäksi.