Notice: Undefined offset: 2 in /var/www/customers/fantasia/public_html/wordpress/wp-content/plugins/Rajawikireader/includes/rajawikireaderlib.php on line 138

Kirjaudu rajakatsetunnuksella

Huhut:RK XXVI


LISÄMATERIAALIA RAJAKATSEEN LINNAKKEEN JA LÄHISEUTUJEN VÄELLE


TAPAHTUMIA LINNAKKEELLA JA LÄHISTÖLLÄ

Shastra Karhukoi ja ritari Edgar saivat keväällä lapsen. Kyseessä oli poika.
Lapsi on vielä nimeämättä.

Vanhassa piparissa on kuulemma taas ulkolaista olutta tarjolla. Oluet on
toimittanut paikalle olyiläinen kauppias Rankki Tilhevi.

Kaarloviisuista ei ketään palkattu Geofriuksen hoviin esiintymään, vaikka
paikalla oli joku Juupeli kykyjä etsimässä.
Olihan aika ukkosmyräkkä viisujen aikana.

Tavernalla oli keväällä taas hullu vampyyrinmetsästäjä, joka tyrkytti kaikille
väkisin valkosipulia ja haukkui kaikkia vampyyriksi. Mies väitti käyneensä
lyömässä vaarnan kuolleen Iida Ballendorfin ruumiiseen, joten hänet pidätettiin
mm haudanhäpäisemisestä. Aamulla kuitenkin joku tuntematon kävi maksamssa hänen
sakkonsa 200 kuparia ja mies oli aamulla vapaa...outoa.

Lukariaksen nimeen kävi joku höyrypää huutamassa tavernalla, mutta sotilaat
heittelivät häntä kävyillä. Osasi se sitten häipyä paikalta.

Kaarloviisuja edeltävänä päivänä oli paikalla myös reilusti sotilaita, jotka
olivat majoittuneet tavernan lähelle kaiketi vahtimaan rajaa. Sotilaat kuitenkin
ryypiskelivät aika rankasti, ja oksensipa joku heistä tabardilleenkin...


TOISENSA JOSSAIN MÄÄRIN TUNTEVIA RAJAKATSEELAISIA:

Rajakatseen linnakkeen asujaimistoa:

Wilhard
Rajakatseen linnanherra ja paikan korkein auktoriteetti. Pysyttelee linnakkeella
jalkavammansa vuoksi, mutta muutoin aktiivinen ja toimelias mies.

Edgar de Älliskö
Kansanmielinen seriffi, vaikka jotkut harvat väittävät aateluuden kihahtaneen
päähän.

Shastra Karhukoi
Älliskön vaimo. On hiljattain saanut lapsen Älliskön kanssa. Poikaa ei olla
vielä nimetty.

Mare
Wilhardin serkun tytär. Oleskelee Wilhardin luona.

Kare-Marleta
Maren henkivartija/palvelija/ystävä.

Marcus Ballendorf
Rajakatseen linnakkeen upseeri. Ballendorfeista liikkuneet vampyyrihuhut
viihtyvät hänen ympärillään.

Maru Rysen
Linnakkeen aliupseeri ja nostoväen kouluttaja. Kovan naistenmiehen maineessa.

Minerva
Linnakkeella vuoden ajan toiminut innokas Derecas- pappi, jonka äänekkäälle
valistukselle ei taida tulla loppua.

Leikola
Minervan apuna toimiva Derecas-papiston maallikkosoturi.

Simur Diilex
Rajakatseen linnakkeen Deinosan-jalokivikiltaa edustava velho.

Alma Diilex
Simur Diilexin luona toisinaan oleskellut sukulainen. Nykyään töissä
Vuoriniityssä jalokivihiojana.

Elissa
Simur Diilexin apulainen. Tunnetaan ilmiömäisistä ennustajanlahjoistaan. On
toisinaan myös noidaksikin epäilty, mutta korkea-arvoinen Derecas-pappi Feukas
syksyllä 459 ilmoitti, ettei Elissa ole noita.

Arissa Sydänvalo
Rajakatseen linnakkeen parantaja. Toimii erityisesti Wilhardin sotavammojen
hoitajana ja lääkitsijänä.

Alpo
Rajakatseen linnakkeen osa-aikasotilas/renki/haudankaivaja/kokki taverna
Vanhalla Piparilla. Varsinainen jokapaikan luuta. Naimisissa Reginan kanssa,
jonka kanssa saanut keväällä tytön. Lapsi on vielä nimeämättä.

Regina Igorintytär
Alpon vaimo, ammattina haudankaivuu, mikä on aika erikoista naiselle. Aiemmin
häntä nimiteltiinkin naureskellen jo kuolleen haudankaivajaisänsä Igorin mukaan
Igorinaksi. Regina synnytti keväällä tytön. Lapsi on vielä nimeämättä.

Helvi
Piika Rajakatseen linnakkeella.

Vanamo
muutti pois tuoreen miehensä Joo-Matin kanssa.

Henrika Ballendorf
Marcus Ballendorfin sukulainen ja Rudolf Ballendorf-nimisen kauppiaan tytär.
Rautaisella kauppiaanvaistolla varustettu.

Janos
Eräs linnakkeen tallirengeistä, joka on alkujaan kotoisin Nohvatovista. Janos on
kuulemma varsinainen Ishaka-intoilija. Liekö saanut tällin? No ei vaiskaan.


Joitakin rivisotilaita Rajakatseen linnakkeella:

Mikael
Aika äksy sotilas, joka varsinkin porttivahtina ollessaan on liki sietämätön
tivatessaan kaikilta kulkulupaa tai vastaavaa.

Posse
Rempseä, arvaamaton ja vähän kuriton sotilas.

Kuner, Sig Tormukka, Salmar
Aika asiallisia, kurissa pysyviä ja toimeliaita sotilaita.

Joo-Matti
Sotilas, joka mentyään avioon, poistui Rajakatseesta Vuoriniittyyn.


Rajakatseen lähialueet:

Kaarlo Kempura
Taverna Vanhan Piparin omistaja.

Savihaara
Kempuran apulainen.

Otso, Ylla
Kempuran muuta työvoimaa. Ylla on Antero-kapakanperustajan sisko.

Valtteri
Eräs paikallinen maatilan isäntä. Varsin leppoisa juoman ottaja.

Juhani
Nuori maatilan isäntä. Perusti tilansa Rajakatseeseen viimevuotisen
uudisasutuksen yhteydessä.

Jojopan
Zada-pappi Weldoonin linnakkeella. Joviaali pappi ja hyvissä väleissä
rajakatseelaisten kanssa. Toimii Rajakatseen puolella Nohvatovin lähettiläänä.


**********


RAJAKATSE XXVI:

Liveroolipeli Rajakatse-maailmassa

Taustaa

On vuosi 460. Rajakatse on edelleen vilkas kulkureitti Mahtivuoren ja Nohvatovin
valtakuntien välillä. Kulkijoita ja matkaajia liikkuu päivittäin alueen halki
milloin kauppakuljetuksen mukana, milloin muusta syystä. Paikallisen Rajakatseen
linnakkeen sotilaat koettavat parhaansa mukaan pitää lähiseudut rauhallisina,
jotta kauppa ja kulkuyhteydet toimisivat, alueen asukkaat voisivat elää rauhassa
ja mikä tärkeintä, naapurilinnake ei ryhtyisi sotatoimiin. Talvi oli melko
tavallinen, eli ei hirveän leuto eikä kovin ankarakaan. Ankara talvi olisikin
tehnyt maalaisten ja köyhien ahdingosta entistä pahemman, sillä ruokavarannot
menivät monin paikoin hyvin vähiin johtuen useasta peräkkäisestä katovuodesta.
Siellä, missä ruokaa ei ollut paljonkaan edellissyksyn jäljiltä, nähtiin
ankaraakin nälänhätää ja monin paikoin niin kaupungeissa, kylissä kuin pienillä
tiloillakin kuoli ihmisiä talven aikana nälkään ja tauteihin. Pahimmilta
kulkutaudeilta ja vitsauksilta kuitenkin vältyttiin, vaikka aika ankaraa olikin.
Jotkut alkoivat puhua näiden koettelemusten olevan seurausta kansan
maallistuneesta ja turmeltuneesta elämäntavasta. Toisaalla taas köyhyyden ja
kurjuuden sanottiin johtuvan aatelin ankarasta veronkannosta ja riistosta ja
näin mukautumiskyvyttömyydestä hädänkään hetkellä.

Ilmapiiri oli kevään koittaessakin varsin levoton. Rajan takaa Vardakovista
kantautui koko ajan uusia tietoja kansannousun laajenemisesta ja liikehdintä ja
levottomuudet tuntuvat leviävän. Myöskään Vuoriniityssä ei ole ollut kovin
rauhallista. Nälkäisten ja köyhien järjestämät mellakat tuottavat edelleen
päänvaivaa kaupungin viranomaisille ja huhutaan, että syntymässä olisi uusia
uskonnollisia liikkeitä tai lahkojakin. Myös entiset kielletyt
järjestöt,Kaaoslähde ja Iiv-papisto tuntuvat operoivan maan alla. Kukaties he
koettavat käyttää hyväkseen tätä rahvaan epävarmuutta ja ankeaa tilaa oman
vaikutusvaltansa pönkittämiseksi.

Lämpimän keskikesän vallitessa Rajakatseessa koitti aika laulun ja juhlinnan.
Silloin nimittäin Kaarlo Kempura järjesti tavernallaan Kaarloviisut, joita
juhlistettiin jo edeltävänäkin päivänä vartaassa tirisseen sian merkeissä. Väkeä
riitti ja hauskaa oli, vaikkakin muutama rikollinen ja sairas mieli tilaisuutta
häiritsikin.

Kaarloviisut meni ja syksy tuli. Suhteellisen vaikea satokausi saattaa taas
vaikeuttaa talven yli selviämistä, joskin sangen runsas marjasato tuo lohtua.


TOSITAPAHTUMIA, JUORUJA JA HUHUJA

Pari mieleenjääneintä juorua viime vuosilta:

Xavier Ballendorf, Ballendorfien aatelissuvun päämies, paljastui vampyyriksi 3
vuotta sitten, jonka jälkeen häntä jahdattiin Rajakatseeseen saakka, missä hänet
saatiinkin tuhottua. Tuon jälkeen Ballendorfien epäluotettavuudesta suivaantunut
Vuoriniityn suuriruhtinas Geofrius takavarikoi osan Ballendorfien maista ja
peruutti näiden aatelisarvot. Tuon jälkeen Ballendorfien suku onkin ollut varsin
hiljainen, ilmeisesti hupeneva ja kuoleva suku. Xavierin veljenpoika Marcus
Ballendorf toimii tosin nykyään Rajakatseen varustuksella apulaisseriffinä.

Viime vuosi oli Rajakatseessa taas huhujen mukaan varsin villiä aikaa.
Kerrotaan, että laittomat ja kammottavat järjestöt Iiv-papisto ja Kaaoslähde
olisivat melskanneet ja juonineet tuolla alueella useaankin otteeseen. Näiden
toiminta taisi olla aktiivisimmillaan juuri keskikesän aikaan, jolloin alueen
metsissä huhutaan liikkuneen monenlaisia luonnottomia ja hirvittäviä olentoja,
kuten epäkuolleita ja muitakin mörköjä.



Kevään kuluessa tapahtunutta:

Talvi oli aika leuto, mutta viime kesän huonon sadon vuoksi nälkää nähtiin
monilla alueilla. Tilanne oli pahin Vuoriniityn ja Vardakovin kaupungeissa,
joissa nälkä ja kulkutaudit koituivat usean vähäosaisen kohtaloksi. Eikä
tämänkään kesän sadosta näyttänyt mitään suurmenestystä tulleen.

Nälänhätä kylissä ja Vuoriniityn kaupungissa johti erilaisiin köyhien ihmisten
mellakointeihin, jotka järjestysvalta tosin tehokkaasti taltutti. Myös uusia
uskonnollisia liikkeitä huhutaan syntyneen ihmisten hädän ja epätoivon pohjalta.
Kerrotaan mm., että Vuoriniityssä jokin Lukarias-niminen sokea mies olisi
koettanut perustaa omaa lahkoa ympärilleen, mutta tämä tyrehtyi alkuunsa
Derecas-papiston suuren kielteisyyden vuoksi. Lukariaksen kerrotaan
kuljeskelevan jossakin päin Vuoriniityn maakuntaa. Hyvä kysymys on, kuinka sokea
tulee toimeen.

Kerrotaan, että Vuoriniityn suuriruhtinaan Geofrius VII:n tytär Jessica ei olisi
enää neitsyt ja että hänet olisi vietellyt ja häpäissyt Kaleva-niminen Jessican
henkivartija. Geofriuksen edustajat ovat kieltäytyneet kommentoimasta tapahtumaa
muuten, kuin että juttu on pahantahtoisten kielten perätöntä juttua, mutta
kuohunta hovin piirissä viittaa siihen, että jotakin olisi todellakin
tapahtunut. Myöskään kyseistä henkivartijaa ei olla nähty missään. Lieneekö
Kaleva lähtenyt pakosalle temppunsa jälkeen tai sitten jo nitistetty?


Uusia huhuja:

Maineikas nohvatovilainen oppinut ja tieteilijä Fil Gilamon on kuollut
matkallaan pohjoiseen. Hänen hengissä selvinnyt henkivartijansa väitti
Gohtargin tappaneen Fil Gilamonin. Gohtarghan on metsäläisten suuri päällikkö,
joka yritti jokin aika sitten jopa vallata Koskalan Vahtipaikka nimistä pientä
linnaketta siinä onnistumatta.

Taverna Vanhan piparin perämetsässä asuva metsäläisshamaani kuulemma myy pätevää
potenssiainetta.

Uusi Vuoriniityn kaupunkiin perustettu taverna "Ketun Kolo" on tullut varsin
suosituksi. Huhutaan, että syynä suosioon olisivat tavernan takahuoneet, joissa
saisi kaikenlaisia "palveluksia" lisämaksua vastaan. Vielä kaupungin
järjestyksenpito ei ole asiaan puuttunut ja väitetään, että tavernassa viihtyisi
mm. jokunen henkilö Geofriuksen hovistakin. Tavernan omistaa Antero-niminen
mies. Anterollahan on Ylla-niminen sisko, joka asustelee täällä Rajakatseessa
Kaarlo Kempuran tavernassa. Mitenköhän Ylla asiaan liittyy?!

Kerrotaan, että Herbertin vartio onnistui jotenkin hankkimaan haltuunsa
Rajakatseen linnakkeelta aiemmin varastetun Sotasankarin tikarin loppukesästä ja
tämän jälkeen palautti sen Rajakatseen linnakkeelle linnanherra Wilhardin
toimiessa vastaanottajana. Tikari laitettiin välittömästi varmaan talteen,
huhutaanhan tikarin olevan kohtalonyhteydessä linnakkeen menestyksen kanssa.
Herbertinvartio sai tämän tapauksen myötä runsaasti kiitosta ja useat
Vuoriniityn maakunnan viranomaiset ja aateliset ovat ilmaisseet olevansa
tyytyväisiä Herbertinvartion toimintaan ainakin tämän asian tiimoilla.

Valtamäkien aatelissuvun palveluksessa olevat soturit koettivat keskikesällä
hyökätä kapinallistalonpoikien keskuspaikkaan Jussilan tilalle aikomuksenaan
lyödä kapinalliset kertaheitolla. Talonpojat monien yllätykseksi selviytyivät
tuon Jussilan tilan taistelun voittajiksi. Valtamäkien sotureiden rippeet
vetäytyivät Valtamäkien kartanolle suojaamaan sitä vastahyökkäyksiltä. Pelko
olikin aiheellinen, sillä suuri osa kapinallistalonpojista innostui voitostaan
ja päätti hyödyntää tilaisuuden iskeä itseään Valdemaria vastaan ja kenties
hävittää Valtamäkien kartano. Osa talonpojista ei halunnut tällaiseen ryhtyä
vaan jäi tiloilleen osan lähtiessä matkaan sitäkin innokkaammin. Huhutaan, että
hyökkääjien intoa olisi nostattanut lisäksi se, että heillä olisi tukenaan ollut
joitakin Iiv-hengen palvelijoiksi tunnustautuneita pappeja ja maallikkoja.

Vastapuoli oli kuitenkin varautunut. Valtamäet olivat haalineet uusia sotureita
ja pyytäneet tukea toisilta silmäätekeviltä. Eikä turhaan, sillä Vardakovin
maakunnan viranomaiset, aatelis- ja soturisuvut etunenässä, olivat huolissaan
tilanteesta ja olivat sitä mieltä, että nyt Valtamäkien kartanon joutuessa
uhatuksi oli korkea aika puuttua tilanteeseen. Tukijoista tärkeimpiä olivat
Vardakovin sotavelhot sekä Zada-papit. Sotavelhot olivat lähettäneet paikalle
joitakin soturivelhojaan jäsenensä Vibate Valtamäen pyytämänä. Zada-pappien apu
oli vieläkin merkittävämpää. Zada-papit olivat lähettäneet oman joukkionsa
Valtamäkien kartanolle Valtamäkien tueksi talonpoikaiskapinallisia vastaan.
Näiden syynä oli pappien kertomuksen mukaan talonpoikien röyhkeys aatelia
kohtaan sekä etenkin toteennäytetty kapinallisten vehkeily laittomien ja
ilmeisen pahojen järjestöjen, kuten Iiv-pappien kanssa. Ilmeisestikin
kapinallisten joukkoon oli onnistuneesti soluttautunut vastapuolen
tiedustelijoita.

Loppukesästä talonpoikien saapuessa ja hyökätessä Valtamäkien kartanolle
puolensadan miehen voimin heitä vastassa oli Valtamäen soturien rippeet,
muutamia palkkasotureita, sotilaita Vardakovin kaupungista, Vardakovien
sotavelhojen pari edustajaa sekä Zada-pappeja. Talonpojilla taas oli ilmeisesti
mukanaan ainakin Iiv-pappeja, sillä yhdeltä suunnalta kartanoa lähestyi
makaaberi joukko, noin kymmenkunta kävelevää ruumista, jotka oli ilmeisesti
nostatettu läheisestä hautausmaasta. Zada-papit saivat kuitenkin pyhine
voimineen tuon epäkuollutjoukon pian tuhotuksi ja talonpoikien epäröidessä
rohkaistuneet kartanon puolustajat hyökkäsivät ulos kartanosta hajottaen
talonpoikaisjoukon ympäriinsä. Tässä taistelussa suurin osa kartanoa vastaan
käyneistä talonpojista kaatui, muutamia otettiin vangeiksi ja jokunen kai pääsi
pakoonkin. Tuo taistelu suurelta osin päätti kapinan ja varmisti talonpoikien
häviön, sillä kapinalliset menettivät motivoituneimman ja kostonhimoisimman osan
joukoistaan.

Talonpojat kärsivät siis tappion ja tiloille jääneet odottivat pahinta peläten
kostotoimia. Suuressa mitassa tällaisia ei kuitenkaan tapahtunut, vaan nyt
Valtamäkien aatelissuku Valdemarin veljen Jalmarin johdolla ymmärsi kohdella
talonpoikia maltillisen ankarasti, eikä suuria verilöylyjä siis suoritettu.
Valtamäkien soturit kiersivät Zada-pappien tarkkailijoiden mukanaollessa läpi
kapinallistilat ja niiltä otettiin mukaan vangittaviksi pahimmin kapinaan
sekaantuneet eli käytännössä todistettavasti aseeseen tarttuneet kapinalliset.
Näin vangittuja miehiä oli kaikkiaan 30, mikä on melko vähän suhteutettuna
kapinallisjoukkoon (kaikkiaan noin 160 - kuolleet). Näistä 30:stä 15 tuomittiin
muutaman vuoden vankeusrangaistukseen, 5 loppuelämäkseen vankeuteen ja 10
mestattiin syyllistymisestä maanpetokseen, kapinan kiihotukseen ja laittomien
järjestöjen kanssa vehkeilyyn. Kapinan johtaja, Jussi-niminen talonpoika oli
näiden mestattujen joukossa. Vaikka omaisten menetys jäljelle jääneitä
talonpoikia kirpaisikin, oli taistelutahto häviön myötä tiessään. Samalla
talonpojat olivat osittain helpottuneita siitä, että Zada-papit näin mukana
kulkiessaan takasivat todelliselta verikostolta välttymisen. Muita seurauksia
olivat ylimääräinen veronkanto, muutamien tilojen sekä muun omaisuuden
takavarikointi kapinaan pahiten osallistuneilta. Hävinneen osa on toki aina
vaikea ja talonpoikien taloudessa takavarikot tuntuvat aina raskaasti.
Seuraavasta talvesta tuleekin varmasti vaikea, sillä sadostakaan ei ollut
tulossa lainkaan hyvä ja sotiminen ja jälkikäteen tulleet verotukset nipistivät
entisestäänkin heikosti toimeentulevien talonpoikien elinmahdollisuuksia.
Taitaakin olla, että vuoden sisällä vielä useat talonpojat joutuvat nälän,
puutteen ja tautien korjaamaksi. Mutta mitäpä henkiinjääneet talonpojat voisivat
muuta tehdä kuin alistua. Ainakaan tällä erää...

Talonpoikaiskapina on siis ohi, mutta sen lukuisat jälkinäytökset ovat yhä
menossa. Muutamat kapinallistalonpojat, jotka arvelivat olevansa aivan varmasti
kovimmin rangaistavien listalla, päättivät paeta aatelisten "oikeutta" ja
loikata rajan yli Mahtivuoren valtakuntaan. Jo aiemmin kesällä joukko maalaisia
oli loikannut Mahtivuoren puoleiseen korpimaahan, jonne he ovat jonnekin
kadonneet. Nyt nämä kapinatalonpojat ovat päättäneet muuttaa näiden toisten
luokse. Talonpoikien tie vie Rajakatseen kautta ja heillä on perässään Weldoonin
linnakkeen partiointia suorittavia sotilaita.

Rajakatseen linnakkeella on kuulemma kirjurin paikka vapaana. Vakituista
kirjuria siellä ei itse asiassa ole vuoteen ollutkaan, edellisen kuoltua viime
vuonna. Kirjoitus- ja lukutaitoiselle luotettavalle henkilölle tässä olisi varma
pesti.