Notice: Undefined offset: 2 in /var/www/customers/fantasia/public_html/wordpress/wp-content/plugins/Rajawikireader/includes/rajawikireaderlib.php on line 138

Kirjaudu rajakatsetunnuksella

Huhut:RK XXXVII


Huhupaketti peliin Rajakatse XXXVII: Kummallista satoa

Ohje: Kaikki voivat lukea kaikki huhut, jos kiinnostaa. Kaikki hahmot
ovat voineet kuulla myös Rajakatseen linnakkeen asioiden huhuja täällä
paikan päällä ollessaan, jos heitä on kiinnostanut kysyä.


Edellisen pelin (Rajakatse 36) huhuihin voi tutustua osoitteessa:
http://www.uta.fi/~sm62701/rajakats/huhut36.txt


Rajakatseessa keskikesän juhlien aikaan tapahtunutta:

-Keskikesän juhlallisuudet Rajakatseessa sujuivat melko perinteiseen
tapaan, eli vakavilta levottomuuksilta ei tälläkään kertaa vältytty.
Nyt juhlien aikaan tapahtuneilla asioilla vain oli tavallista
kauaskantoisimmat seuraukset. Hyvin harva olisikaan ennakolta osannut
edes kuvitella, että muutaman päivän kuluttua juhlista Vuoriniityn
Derecas-temppeli olisi irrottautunut valtakunnan Derecas-papiston
alaisuudesta.

-Tapahtumasarja sai alkunsa, kun keskikesän juhlien aikaan
Rajakatseeseen saapui papiston kovaotteinen pamppukaarti, joka vaati
uskontunnustuksia satunnaisilta ihmisiltä väkivallan uhalla. Eräs
kuulustelluista oli Tönkkö-niminen renki, joka tunnettiin alueella
hiukan vähäväkisenä ja kyvyttömänä puhumaan kunnolla. Kun Tönkkö ei
kyennyt vastaamaan pamppukaartin papin kysymyksiin tämän
edellyttämällä tavalla, joukkion soturit murjoivat ja pahoinpitelivät
renkiä. Tämä avuttoman rengin pahoinpitely kuohutti ihmisiä siinä
määrin, että monen mitta tuli täyteen. Myös Derecas-pappi Melina
koetti puhua pamppukaartilaisille ja vaati näitä luopumaan kovista
otteista, mutta heikolla menestyksellä. Useat taverna Vanhalla
Piparilla olleet ihmiset kääntyivät kuitenkin Melinan puoleen ja
pyysivät ratkaisua tilanteeseen. Melina ei voinut muuta kuin ryhtyä
toimeen.

-Jossain vaiheessa illan aikana taverna Vanhan Piparin ja Rajakatseen
linnakkeen välisellä tieosuudella tapahtui pamppukaartin sotureiden
ja pappi Melinan johtaman sekalaisen väen välinen yhteenotto.
Taistelun kulusta on hyvin ristiriitaisia ja vastakkaisia näkemyksiä
mm. siitä, kumpi osapuoli lopulta aloitti taistelun. Pappi Melinan
seuraajat selviytyivät kuitenkin taistelusta voittajina, ilmeisesti
jo silkan lukumäärällisen edun turvin. Pamppukaartista pääsi
kuitenkin pakoon ilmeisesti sekä joukkoa johtanut naispappi, joka oli
jo aiemmin lähtenyt Vuoriniittyä kohden, niin myös eräs joukkion
maallikkosotureista. Voittajat olivatkin nyt hankalan tilanteen
edessä, mitä tehdä. Ensi alkuun taistelu koetettiin vierittää
metsäläisten syyksi, eli metsäläiset olisivat väijyttäneet ja
tappaneet pamppukaartilaiset, mutta tätä kertomusta ei lopulta
uskottu oikein missään. Riittävän moni oli itse taistelun nähnyt ja
sana levisi ympäriinsä. Tällöin Melina alkoi varoitella tavernaväkeä
siitä, että ylipappi Paltamonin alaiset eivät taatusti jättäisi asiaa
tähän, vaan vielä lähipäivinä Vuoriniitystä saattaisi saapua
rankaisujoukkoja tappamaan harhaoppisiksi katsomansa henkilöt ja
polttamaan lähialueiden rakennukset. Ainoa vaihtoehto oli Melinan
mukaan avoin vastarinta. Kaikki eivät näistä tulevan koston
aavistelupuheista perustaneet, moni ei uskonut, että papisto voisi
missään nimessä mennä niin pitkälle. Useat olivat kuitenkin
pamppukaartin toiminnan nähneenä samaa mieltä Melinan kanssa siitä,
että nyt olisi heti toimittava, paluuta vanhaan ei enää olisi. Melina
ryhtyikin kokoamaan juhlien aikaan Rajakatseen ympäröiviltä seuduilta
ja tavernalta kiinnostuneita, sekä miehiä että naisia, jotka
seuraisivat häntä lähipäivinä Vuoriniittyyn.

-Tavoitteekseen Melina ei ilmoittanut sen vähempää kuin lopettaa
ylipappi Paltamonin valta Vuoriniityn maakunnan Derecas-papiston
keskuudessa. Kaikki eivät tästä lähestyvästä uskonsodasta ja kapinasta
perustaneet, vaan koettivat pysytellä sivussa tästä kaikesta
parhaansa mukaan. Rajakatseen linnakkeen väki päätti myös kuninkaan
käskykirjeen mukaisesti pysytellä erossa papiston sisäisistä asioista
ja keskittyä alueen järjestyksen turvaamiseen. Alkuillasta ollutta
taistelua ja uskonnollista kuohuntaa lukuunottamatta itse juhlat
sujuivat kohtalaisen rauhallisesti, eli kahakointia ei myöhemmin
esiintynyt. Juhlia vietettiinkin asiaankuuluvalla tavalla, soittaen,
laulaen ja tanssien. Taverna Vanhan Piparin omistaja Kaarlo Kempura
järjesti myöskin perinteiden mukaisesti oman kilpailunsa, joka oli
tällä kertaa kaksiosainen ja kaksipäiväinen. Ensimmäinen osa oli
nytkyhyppykilpailu toisen osan pitäessä sisällään aarteenetsintää.

-Juhlien aikaan tavernalla ja ympäristössä kuljeskeli hyvin
monenlaista ja kirjavaa väkeä, mm. maalaisia, kauppiaita,
taiteilijoita ja muita matkustavaisia. Myös monenlaisia huijareita
kerrotaan olleen liikkeellä, eräskin nainen onnistui melkein
huijaamaan Kaarlo Kempuralta koko tämän omaisuuden itselleen.

-Juhlan toisena päivänä Boris-niminen mies jäi kiinni erinäisistä
rikoksista, kuten holhokkinsa Seilikin pakottamisesta varkauksiin
maatiloilla. Totuuden paljastuessa Boris koetti paeta virkavallan
edustajia, jolloin hän tuli vahingossa tapetuksi kiinniottaneiden
sotilaiden toimesta. Boriksen huostassa ollut, mieleltään järkkynyt
naistrubaduuri Seilikki asuu tätä nykyä yhdessä tätinsä Saaran kanssa
Ilmari-nimisen talonpojan maatilalla, Rajakatseen läheisyydessä.

-Rajakatseen linnakkeen sotilaat ovat kertoman mukaan alkaneet pohtia,
pitäisikö heidänkin hankkia haltuunsa pamppuja, jotta pidätysyritykset
eivät aina johtaisi kiinniotettavan kuolemaan. Kuten linnakkeen uuden
komentajan Torsteninkin kerrotaan sanoneen juhlien aikaan jotain
tämänsuuntaista: "Pojat, tuota rikollisten kiinniottoa täytyy kyllä
harjoitella."

-Toisena juhlapäivänä taverna Vanhalle Piparille saapui tulijoita
myös kaukaa, oikein Hurjaviinistä saakka. Tulijoita oli kolme, kaksi
naista ja heidän henkivartijansa, ja he olivat Kaarlo Kempuran pojan
Haljun kauppahuoneen edustajia. Tällöin selvisi, että Kaarlo oli
aikaisin keväällä, vielä Hurjaviinissä ollessaan kavaltanut isänsä
Kalvan kuoltua suuren osan kauppahuoneen omaisuudesta itselleen ja
ottanut mukaansa pohjoiseen. Noilla kavaltamillaan rahoillaan Kempura
oli siis jo Hurjaviinissä viinikauppoja tehnyt ja elänyt viime aikoina
oikein leveästi ja tuhlaillen. Nyt tuli siis totuuden hetki ja Kaarlo
joutui vastaamaan tekosistaan. Vaihtoehtoina oli Hurjaviinistä
saapuneiden edustajien mukaan joko kavalletun omaisuuden palautus tai
vankilaan meno. Ongelmana oli tosin se, että Kaarlo oli ehtinyt jo
tuhlata suuren osan vääryydellä hankkimastaan omaisuudestaan. Koska
asia oli hyvin kiharainen, sekä Haljun edustajat että Kaarlo Kempura
ja Savihaara matkasivat juhlien jälkeen Vuoriniityn kaupunkiin,
suurruhtinas Geofriuksen kanslialle asiaa selvittelemään.


Derecas-papiston sisäinen kuohunta juhlien jälkeen:

-Juhlista huolimatta pinnan alla siis kyti ja Melina kokosi joukkoaan
Vuoriniityn matkaa varten. Tieto asiasta kulkeutui väistämättä myös
Rajakatseen linnakkeen sotilasväen pariin, joka koetti ennen kaikkea
pitää alueen rauhallisena jatkossakin. Linnakkeelta lähetettiin
ratsupartioita Vuoriniityn suuntaan, missä kaupungin ja rajan välinen
tie suljettiin siten, ettei läpi pääsisi kuin erikseen myönnetyn
kulkuluvan kanssa. Rajakatseen linnake kutsui myöskin kaikki
reserviläiset ja sotilaat palvelukseen, kuten myös nostoväen
lähitiloilta. Tämän tarkoituksena oli ilmeisesti sitoa väkeä
paikoilleen ja Rajakatseeseen, jotta kapinointia harkitsevat eivät
voisi liittyä pappi Melinan joukkoon. Myöskään Melinan kokoamaa
joukkoa ei aiottu päästää Vuoriniittyyn levottomuuksia lietsomaan,
mutta ketään ei varsinaisesti pidätetty. Virkavallan toimista
huolimatta pappi Melinan ja useimpien häntä seuraavien ihmisten
onnistui juhlien toisen päivän iltana lähteä matkalle Vuoriniityn
kaupunkia kohden. Muutamaan ryhmään jakautunut joukko kiersi tiesulut
kaukaa metsien kautta, jolloin he samalla myös poikkesivat eri
maatiloilla koettaen saada mahdollisimman monia maalaisia mukaansa.
Uusien pamppukaartien kostotoimilla pelottelu sai muutamia maalaisia
lähtemään Melinan joukkoon, kaikki eivät tällaisesta kapinoinnista
kuitenkaan innostuneet. Myös karjatiloilla väki oli siinä määrin
työhönsä sidottuja, ettei matkaan voitu lähteä, vaikka kiinnostusta
olisi ollutkin. Melinan johtama joukko sai kuitenkin muutaman
kulkijan lisää.

-Kolmen päivän kuluttua keskikesän juhlista pappi Melinan johtama,
noin kolmenkymmenen hengen suuruinen kapinallisryhmä saapui viimein
Vuoriniityn kaupungin läheisyyteen. Tuohon mennessä papiston
joukkoja ei oltu vielä kohdattu, mutta nyt tätä tapaamista alettiin
pitää väistämättömänä ja tunnelma oli kapinallisjoukossa hyvin
jännittynyt ja odottava. Kaupungin rakennusten jo häämöttäessä
näköpiirissä kävi selväksi, että ratkaiseva kohtaaminen oli edessä.
Kapinallisjoukon lähestyessä kaupunkia kaupungista marssi lähemmäs
seitsemänkymmenen hengen kokoinen joukko pappeja sekä etenkin
maallikkosotureita. Vuoriniityn Derecas-temppeli oli ilmeisesti
kapinasta kuultuaan koonnut joukon Melinaa pysäyttämään. Tämä suuri
ja myös taisteluun varautunut joukko oli selvästi Melinan kokoamaa
joukkoa vahvempi ja suurempi ja asettui Melinan joukon tielle,
estämään hänen kaupunkiin pääsynsä. Joukon pappisjohtajat eivät
kuitenkaan halunneet ryhtyä taisteluun kuin pakottavassa tilanteessa,
ja aloittivat keskustelun Melinan kanssa.

-Kaupungista tulluttua joukkoa johtanut pappi Iskarus vaati Melinaa
selittämään, mitä tämä oikein kuvitteli tekevänsä, lietsomalla
avoimeen kapinaan papistoa vastaan. Melina vastasi parhaan kykynsä
mukaan ja kertoi, että oli saapunut vapauttamaan Derecas-papiston
sisäisestä turmeluksesta, mitä ylipappi Paltamonin valta hänen
mielestään tarkoitti. Melina viittasi papiston viime vuosina
harjoittamaan rahankeräykseen, tarpeettomiin vainoihin ja väkivallan
tekoihin, joilla kaikilla oli ylipappi Paltamonin hyväksyntä. Melina
vaatikin, että papisto palaisi takaisin alkuperäiseen Ishakan oppien
mukaiseen toimintaan. Tämä puhe aiheutti kuohuntaa ja voimakasta
puheensorinaa Iskaruksen johtamassa joukossa. Tällöin Melina mainitsi
myöskin saaneensa selville, että Vuoriniityn temppelin temppeliherra
Artamon ja pappi Otviz olivat viime vuodesta saakka olleet vankeina
temppelin tornissa, Paltamonin seuraajien toimesta. Tällöin Iskarus
vastasi, että tästä laittomasta vangitsemisesta oli vastannut pappi
Olavi Seus, joka olikin tämä aamuna itse vangittu. Artamon ja Otviz
oli puolestaan vapautettu tänään, heti kun totuus heidän
vankeudestaan oli selvinnyt muille temppelillä. Iskarus koetti siis
esittää, ettei kaksikon vangitsemisella olisi ollut Paltamonin
hyväksyntää, ja että temppelin johtavista papeista ainoastaan Olavi
Seus olisi tapaukseen vastuullinen. Iskaruksen ja muiden Paltamonin
uskollisten, etelästä saapuneiden pappien selitykset eivät
kuitenkaan vakuuttaneet sen enempää Melinaa kuin tämän joukkoakaan.
Melina ilmaisikin, ettei suostuisi hajoittamaan kapinallisjoukkoaan
ennen kuin ylipappi Paltamonin valta olisi loppunut pohjoisessa,
Vuoriniityn maakunnassa. Nyt tapahtuikin se, mitä monet Melinankin
joukossa olivat odottaneet, ja minkä varaan oli laskettu. Iskaruksen
joukossa olleet papit ja maallikkosoturit keskenään pulistuaan
alkoivat siirtyä Melinan joukkoon. Iskarus koetti kieltää ankarasti
näitä lähtemästä, mutta kiellolla ei ollut enää vaikutusta. Papit ja
maallikkosoturit siirtyivät, kuka yksittäin, ketkä pienissä ryhmänä
Melinan tueksi. Lopulta Iskaruksella oli takanaan vain muutama
etelästä saapunut pappi sekä kymmenkunta maallikkosoturia. Tässä
vaiheessa kaupungista saapui paikalle myös pappi Otviz, joka
paikalletulollaan todisti tulleensa vapautetuksi. Rystysiään hieroen
Otviz kertoi olevansa erityisen kiinnostunut kuulemaan siitä, kuka
oli hänen vangitsemisensa taustalla. Olavi Seuksen nimi mainittiin
taas, mutta vapautuksensa innossa Otviz kuuli väärin ja päätyi
mottamaan Iskarusta suoraan nenään. Iskarus putosi polvilleen
vertavuotavaa nenäänsä pidellen, jolloin Melina ja muut papiston
papit totesivat ääneen muuttuneen tilanteen. Ylipappi Paltamonin
valta olisi nyt päätetty Vuoriniityn maakunnassa ja Paltamonille yhä
uskollisten pappien ja maallikkosoturien olisi ensi tilassa
poistuttava maakunnasta, oman turvallisuutensa tähden. Iskarus ja
tämän seuraajat totesivat, että tämä ei jää tähän, tästä laittomasta
kapinasta, ylipappia vastaan nousemisesta ja harhaoppisten kanssa
liittoutumisesta tehtäisiin vielä loppu. Näin sanottuaan mutta
tappionsa niellen Paltamonin edustajat lähtivät saman tien matkalle
Olyin kaupunkia ja etelää kohden, Vuoriniityn kaupunkiin he eivät
rohjenneet enää palata.

-Iskaruksen miesten lähdettyä Vuoriniityn kaupungin edustalle
kokoontunut joukko puhkesi suuriin suosionosoituksiin ja hurraa-
huutoihin. Moni oli jännittyneenä odottanut ja pelännyt, että koko
kohtaaminen päättyisi vielä verenvuodatukseen, mutta tilanteen
rauhanomainen ja monelle suotuisa ratkeaminen nosti ilon huippuunsa.
Melkein mahdottomana pidetty olikin tapahtunut, pelätyn ja
vierastetun ylipappi Paltamonin valta täällä pohjoisessa oli
päättynyt. Myös useat Derecas-papit, sekä korkea- arvoiset että
tavallisemmat, onnittelivat Melinaa tämän päättäväisyydestä ja
rohkeudesta, tämä oli tehnyt jotain sellaista, mihin he eivät olleet
itse kaupungista käsin rohjenneet ryhtyä, Paltamonin alaisten valvovan
silmän alla. Tässä vaiheessa Melina päätti myös hajauttaa häntä
Rajakatseesta seuranneen joukon kiittäen ensin näitä näiden
tarjoamasta avusta, jota ilman koko hanke ei olisi ollut
mahdollinen. Hän myös jakoi jokaiselle joukon jäsenelle yhden
kuparirahan palkkioksi avusta. Tällöin muutamat papit totesivat, että
Melina oli oikeassa, mutta hekin haluaisivat palkita Melinaa
seuranneet myös. Rajakatseesta seuranneen joukon jäsenille jaettiin
viisi kuparirahaa kullekin, "kohtuullisena korvauksena vaivannäöstä."
Tämän jälkeen Melinan joukko hajaantui ja lähti kotimatkalle, kuka
takaisin Rajakatseeseen, kuka minnekin sen mukaan, mistä oli mukaan
joukkoon liittynyt tai minne matkalla.

-Pappiskunnan jäsenet sen sijaan matkasivat kaupungin Derecas-
temppelille Melina mukanaan ja temppelille saapumisen jälkeen
sinnekin jääneet, Paltamonille yhä edelleen uskolliset papit ja
maallikkosoturit lähetettiin matkoihinsa. Pikaisen pakkaamisen jälkeen
nämä lähtivät matkaan etelää kohden, todeten, että "Paltamon ei
hyväksy tätä ja tulette vielä katumaan tekojanne". Nyt myös
Vuoriniityn temppeli ja koko pohjoinen papisto oli palautettu sekä
temppeliherra Artamonin johtoon, sekä mikä vielä mullistavampaa,
julistautunut erilleen ylipappi Paltamonin vallasta. Irtaantuminen
tuli teettämään hyvin paljon pohdittavaa, mietittävää sekä
kirjoitustyötä, sillä hyvin monet asiat täytyi sopia ja miettiä
uudelleen. Käytännön asioiden ja opin ratkaisemiseksi pappiskunnan
ylimmät papit kokoontuivat temppeliherra Artamonin johdolla
neuvonpitoon, johon myös pappi Melina kutsuttiin mukaan. Tämä kutsu
olikin hyvin suuri kunnianosoitus Melinaa ja hänen saavutustaan
kohtaan, ja vähempään Melina olisi tuskin suostunutkaan. Kyseinen
neuvosto oli koolla pitkiä aikoja ja myöhemmin saatiin kuulla
neuvoston päätöksistä.

-Neuvosto ensinnäkin päätti, että Vuoriniityn Derecas-temppeli on
pysyvästi irrottautunut valtakunnan Derecas- papistosta käytännön
erimielisyyksien ja riitojen vuoksi. Ylipappi Paltamonin
uskonnollista ylivaltaa ei siis enää tunnusteta Vuoriniityn
maakunnassa, eikä Paltamonin alaisten valtuuksia tunnusteta
kyseisellä alueella. Vuoriniityn Derecas-temppeli vaihtaa nimekseen
"Ishakan oppien uskontokunta" ja uskontokunnan ylipapiksi valitaan
temppeliherra Artamon. Samalla todettiin, että kaikenlaiset
pamppukaartit, uskonnolliset rankaisuryhmät sekä maksunkeruuryhmät on
lakkautettu ja niiden toiminta on kielletty. Jos tällaisia uskonnon
nimissä väkivaltaa ja ryöstelyä harjoittavia ryhmiä vielä jossakin
liikkuu, kyse on rikollisista ja jäljittelijöistä, joita vastaan
puolustautuminen on sallittu. Tämän lisäksi pappien neuvosto vahvisti
aiemman opin, eli opillisia muutoksia ei tehty. Myös pappi Melina on
viime päiviin saakka oleskellut Vuoriniityn temppelillä, missä on
osallistunut keskusteluun uskontokunnan tulevaisuudesta.

-Vielä ei ole tietoa siitä, miten ylipappi Paltamon ja hänen
seuraajansa ovat pääkaupungissa Suomurajassa tietoon pohjoisen
maakunnan menettämisestä suhtautuneet. Pappi Iskarus, Olavi Seus ja
Tarvo Naareetus sekä näiden alaiset ovat ainakin mitä luultavimmin
päässeet perille ja kertoneet oman versionsa tapahtuneesta.
Pahimmillaan tilanne saattaa johtaa uskonsotaan etelän ja pohjoisen
välillä, mikäli Paltamon ei aio hyväksyä tilannetta. Tilannetta
hidastaa kuitenkin se, että Paltamon ei voi turvautua maallisen
virkavallan apuun, vaan joutuu käyttämään omia voimavarojaan ja
resurssejaan. Sen enempää kuningas kuin Vuoriniityn suuriruhtinas
Geofriuskaan ei halua sekaantua papiston sisäisiin asioihin. Tämä
johtuu syksyyn 466 (nyt on vuosi 465) asti kestävästä kuninkaan
itsensä antamasta määräyksestä kaikkien maallisten tahojen olla
puuttumatta papiston sisäisiin asioihin. Paltamonilla lienee takanaan
kuninkaan sympatiat. Pappiskunnan armeijan lähettämistä pohjoiseen
hidastanee myös pääkaupungin ja Vuoriniityn välinen välimatka,
huollon ongelmat sekä vaikeus hankkia halukkaita laivan kapteeneja
joukkoja kuljettamaan. Tänä vuonna Vuoriniityn maakunnassa pitäisikin
olla melko rauhallista, ensi vuodesta ei ole takeita.

-Vuoriniityn maakunnan maallinen virkavalta on suhtautunut tietoon
pappiskuntien erosta varsin rauhallisesti, sivussa pysytellen ja
yleistä turvallisuutta valvoen. Kerrotaan, että Ishakan oppien
uskontokunnan ylimmät papit olisivat vierailleet suurruhtinas
Geofriuksen luona tilannetta selvittämässä. Myös Mahtivuoren
kuninkaalle pääkaupunkiin Suomurajaan on lähetetty viestinviejiä
tilanteesta ilmoittamaan. Huhutaan että myös muutamilta
aateliskartanoilta olisi lähtenyt lähettiläitä etelään Suomurajaan
kuninkaan luokse.

-Joissakin paikoin Vuoriniityn maakuntaa saattaa kenties vielä
kuljeskella Paltamonille lojaaleja maallikkosotureita tai pappeja,
mutta nämä tuskin tuovat asiaansa ja kantaansa esille kovin
avoimesti. Mm. ylipappi Paltamonin siskoa Adelaa etsiviä partioita
saattaa olla vielä liikkeellä erämaissa.

-Vuoriniityn maakunnan Derecas-papisto irrottautui siis pysyvästi
erilleen Mahtivuoren papistosta, ainakin siihen saakka, kunnes
ylipappi Paltamon luopuisi vallasta etelässä. Koska tätä ei ole
odotettavissa kovin lähiaikoina, Mahtivuoren valtakuntaan syntyi
tämän irtaantumisen myötä kaksi erillistä uskontokuntaa, joiden
keskinäiset välit ovat hyvin viileät. Kansan parissa ihmetelläänkin,
kuinka nopeasti tämä kehitys saattoi tapahtua. Taustalla jo pidempään
kytenyt tyytymättömyys pääkaupungin papiston vaikutukseen leimahti
siis liekkeihin hetkessä ja myös irtaantuminen tapahtui noin
muutaman päivän kuluessa. Seuraukset ovat silti varmasti
kauaskantoisia.









Muita huhuja ja uutisia maailmalta:

-Edelläkuvatun tapahtumasarjan lisäksi on kesällä tapahtunut muutakin.
Mm. juuri pappi Melinan kapinaliikkeen aikoihin kerrotaan eri puolilla
maakuntaa, laajalla alueella liikkuneen pieniä pampuin varustautuneita
ryhmiä, jotka toimivat törkeämmin ja mielivaltaisemmin kuin aiemmin
havaitut ryhmät. Ketään ei tiettävästi tapettu, mutta useita ihmisiä
on syrjäisillä maatiloilla hakattu ja piesty henkihieveriin. Tämän
lisäksi nämä partiot ryöstivät Ishakan nimessä sekalaista omaisuutta
ja tuhosivat paikkoja. Eräällä tilalla näiden kerrotaan sytyttäneen
pellon pois lähtiessään tuleen, julistaen mennessään: "Ishaka sanoo,
että harhaoppisten ei pidä syömän." Nämä ryhmät tulivat aina nopeasti
ja odottamatta metsien kautta ja eivät koskaan viipyneet samassa
paikassa kauaa, joten virkavalta ei ehtinyt niitä kiinni ottaa. Oliko
kyse todella papiston pamppukaarteista vai näiden jäljittelijöistä, on
epäselvää. Muutamat talonpojat väittävät, että kierrelleet miehet
vaikuttivat enemmänkin lähikylien maalaisilta sekä ryöväreiltä, kuin
etelästä tulleilta maallikkosotureilta. Nyt useampaan viikkoon tietoja
uusista iskuista ei ole tullut, näitä tapahtui lähinnä keskikesän
aikaan.

-Kerrotaan myös, että Melinan kapinan aikoihin sekä Vuoriniityn
temppelin että muiden pappiskunnan tilojen läheisyydessä oli
liikuskellut epämääräisen näköistä väkeä, joka norkoili ympäriinsä ja
kuljeskeli mm. soihdut käsissään. Mitään varsinaista hyökkäystä
temppeliä vastaan ei kuitenkaan tapahtunut, vaikka joku tällaista
olisi suunnitellutkin. Sen sijaan muutamiin pappiskunnan varastoihin
kerrotaan murtaudutun levottomuuksien aikaan, jolloin suuri määrä
sekalaista omaisuutta vaihtoi omistajaa. Varastetuksi tuli kuulemma
mm. melkoinen määrä papiston vaateparsia, viinejä ja muuta
arvotavaraa.

-Keskikesän jälkeen pappi Melina on toistaiseksi viettänyt lähes koko
ajan Vuoriniityn temppelillä keskustellen uskonnollisista asioista ja
neuvotellen muiden arvovaltaisten pappien kanssa siitä, mikä on
papiston suunta jatkossa. Näihin aikoihin Melinan on kuitenkin
tarkoitus palata takaisin asemapaikalleen Rajakatseen linnakkeelle,
jossa jatkaa edelleen linnakkeen pappina, suuren työn temppelinsä
hyväksi tehtyään.

-Läheskään kaikki eivät täällä pohjoisessakaan varauksettomasti
Melinan toimia tue, vaan useat pitävät papiston jakaantumista ja
välirikkoa hyvin valitettavana. Miksi veljeillä harhaoppisten kuten
Myrskyjumalan palvojien kanssa, ja sen sijaan katkaista välit omiin
uskonveljiin, ihmettelee moni varsinkin ylemmissä yhteiskuntaryhmissä.
Mm. Vuoriniityn kaupungissa suhtaudutaan papiston jakautumiseen
kriittisemmin kuin maaseudulla. On myös aavisteluja siitä, että useat
papit olisivat mieluummin halunneet olla eroamatta valtakunnan
papistosta, mutta kokivat olevansa pakkotilanteessa kollegoiden
tehdessä samoin.

-Sekä Myrskyjumalan palvojien että myös kiellettyjen järjestöjen
jäsenten arvellaan yleisesti olevan tapahtuneesta riemuissaan. Heidän
ei tarvinnut tehdä paljoakaan, ja valtakunnan Derecas-papisto on
kriisissä. Vainoharhaisimmat toki esittävät asian niinkin, että nyt
tapahtuneet levottomuudet olisivat olleet juuri Iiv-pappien tai muiden
kiellettyjen salaseurojen työn tulosta.

-Vardakovin kaupungissa puolestaan on keskikesän aikoihin kertoman
mukaan murtauduttu erään korkea-arvoisen armeijan upseerin asunnolle,
jolloin upseerin vaimo oli murhattu yöllisen murron yhteydessä.
Syyllisestä ei ole tarkkaa tietoa, mutta etsinnät ovat ilmeisesti
käynnissä.

-Nohvatovissa kuninkaan määräämä alkoholimonopoli on yhä edelleen
voimassa. Kerrotaan, että Vardakovin aatelissuvut ja killat olisivat
lähettäneet etelään kuninkaan luokse arvovaltaisen lähetystön
vetoamaan alkoholimonopolin lopettamisen puolesta, ainakin ylempien
ryhmien osalta.

-Ylipappi Paltamonin siskon Adelan kerrotaan olevan yhä kadoksissa,
huhujen mukaan Myrskyjumalan palvojien vankina jossain erämaassa.



Rajakatseen alueen huhut:


-Rajakatseen linnake sai keskikesän aikoihin uuden komentajan, kun
linnakkeelle saapui Torsten-niminen herra yhdessä apulaisensa
Joonatanin kanssa. Edellinen johtaja, väliaikainen komentaja Oskar
Karhukoi oli jo tätä aiemmin palannut Vuoriniittyyn. Linnakkeella
oleskelee yhä edelleen myös höperöitynyt linnanherra Wilhard, mutta
päätöksentekoon hän ei ole enää aikoihin osallistunut.

-Rajakatseen linnakkeen Deinosan-killan edustaja Anelma Koskala oli
kesällä poissa linnakkeelta ja käymässä killassaan, mutta nyt Anelma
on jokin aika sitten palannut takaisin asemapaikalleen.

-Rajakatseen linnakkeelle on kertoman mukaan tilattu Vuoriniityn
armeijalta pamppuja tai muita nuijia, ilmeisesti rikollisten
kiinniottoa varten. Huhutaan että jokin asekuljetus olisi linnakkeelle
hiljattain saapunutkin, mutta linnakkeella ei olisi oltu toimitukseen
tyytyväisiä.

-Kansan suussa kerrotaan, että Rajakatseen alueen metsissä,
shamaanimajan suunnalla oleskelisi metsäläisshamaani tai useampikin.
Vanha huhu kertoo myös, että shamaaneilla olisi hallussaan mm.
jonkinlaista tehokasta potenssiainetta, jota myisivät sitä kysyville.

-Syksy on nyt siis hiljalleen saapunut ja elonkorjuu maatiloilla
käynnissä. Rajakatseen seriffin Maru Rysenin odotetaankin muutaman
viikon sisällä suorittavan jokasyksyisen veronkannon lähitiloilla.

-Nyt syksyllä on huomattu, että kovin monen maanviljelijän pelloilta
saadaan etupäässä naurista ja lanttua. Syynä tähän on ilmeisesti
Mahtivuoren kuninkaan aiemmin antama määräys lisäverosta, jolloin
peltojen tuottoa olisi verotettava eri tavoin eri lajikkeiden
kohdalla, ja nämä kaksi juuresta olivat jääneet kokonaan
verotusluettelon ulkopuolelle. No, viljelijöiden laarit ovat alkaneet
täyttyä lantuista ja nauriista, ja niitä alkaakin olla itse asiassa
jo joka paikassa...

-Kaarlo Kempura kuuluu menettäneen omaisuutensa aivan kokonaan. Hänen
poikansa Haljun edustajat eivät Vuoriniityn kanslialla tyytyneet sen
vähempään korvaukseen kuin kaikkeen kiinteään omaisuuteen, ja
kansleri Kaarlo Talma piti vaatimusta kohtuullisena. Vaihtoehtona
olisi ollut oikeudenkäynti ja mahdollinen vankeus, joten Kempura
joutui suostumaan. Tätä nykyä sekä Kempuran maa-alueet, panimo että
taverna ovat siirtyneet Haljun omaisuudeksi, josta tosin huolehtivat
täällä Rajakatseessa linnakkeen edustajat. Samoihin aikoihin Kaarlo
todettiin myös hulluksi ja oikeustoimikelvottomaksi, joten
kapakoitsijoiden killastakin hänet erotettiin.

-Taverna Vanha Pipari on tällä hetkellä tilapäisesti Rajakatseen
linnakkeen hallinnassa, jolloin tavernasta ovat huolehtineet
linnakkeen kirjurin Terin palkkaamat henkilöt. Mm. "Otson veli"
työskentelee edelleen tavernalla. Sen sijaan Kaarlo Kempuraa ja
Savihaaraa ei olla tavernalla viime aikoina juuri nähty kuin
vilaukselta. Missäköhän piileksivät?

-Pappi Melinan kerrotaan olevan paraikaa paluumatkalla Vuoriniitystä
takaisin asemapaikalleen Rajakatseen linnakkeelle. Runsaasti
rajakatseelaisia ja muuta väkeä onkin kokoontunut nyt taverna Vanhalle
Piparille, mm. juuri Melinaa takaisin toivottamaan. Kun Melina
alueelle saapuu, tulee hän saamaan sankarin vastaanoton. Onhan se nyt
juhlan ja ylpeyden aihe, että juuri "meidän linnakkeen tyttö" teki
lopun ylipappi Paltamonin mielivallasta Vuoriniityn maakunnassa.

-Jotkut suhtautuvat Melinan toimiin huomattavasti kielteisemmin, mm.
muistuttavat huhuista, joiden mukaan Melina olisi alaisineen
syyllistynyt julmuuksiin haavoittuneita pamppukaartilaisia kohtaan.
Toisten huhujen mukaan pamppukaartilaisten peittoamiseen olisivat
ottaneet osaa myös muutamat linnakkeen sotilaat, tosin ilman
tabardejaan. Onko huhuissa perää, tästä ei ole varmaa tietoa.

-Viime yönä Rajakatseen seudun erämaista kerrotaan kantautuneen
todella vertahyytävää ulvontaa, joka kuului monille tiloille ja
linnakkeelle asti. Ulvojasta ei ole tietoa, mutta sudelta se kuulosti.
Useat maalaiset, jotka muistavat monen vuoden takaiset tarinat ja
kertomukset alueella liikkuneista hirviöistä ja muista pedoista, eivät
ole yhtä vakuuttuneita. No, viime yönä oli joka tapauksessa
täysikuu...









---

Avioitumisohjeet:

-On yleisenä käytäntönä, että mies ja nainen voivat avioitua keskenään
nopeallakin varoitusajalla. Tällöin pari hakeutuu papin luokse ja
puheille, joka näiden kanssa keskusteltuaan ja aviollisen
esteettömyyden todettuaan voi vihkiä parin yhteen. Vihkiminen voi
olla yksityisempi tapahtuma, tai sitten julkinen tapahtuma, jota
väkijoukko voi yhdessä seurata ja juhlistaa. Usein avioitumista
juhlistetaan viettämällä myös varsinaiset häät, jotka yleensä
vietetään vihkimisen jälkeen. Häät ovat siis suuri tapahtuma, joihin
osallistuu väkeä kummankin osapuolen suvusta ja tuttavapiiristä.
Häiden vietto on yleistä, mutta ei aina välttämätöntä, ja erityisesti
vakavaraisille ja rikkaille suvuille häät ovat tärkeä tapahtuma.
Vähävaraisemmat ja muutkin henkilöt saattavat toisinaan jättää häät
väliinkin ja tyytyä pelkkään papin vihkimiseen ilman suuria
juhlallisuuksia.



--

Kaksintaistelu-ohjeet:


-Yleiset ohjeet kaksintaistelua silmällä pitäen. Laki sanoo seuraavaa:

Mies voi haastaa kaksintaisteluun toisen miehen, mikäli (huom. naiset
ja lapset siis eivät kaksintaistele koskaan) a) on hyvä syy b)
haastettu ei ole esim. raajarikko, sokea tms. heiveröinen c) haastettu
tai haastaja ei voi olla pappi, kuninkaan virkamies tai lähettiläs d)
aatelista ei alempiarvoinen voi haastaa kaksintaisteluun.

Laki ei käytännössä sano muuta. Lisäksi muutamia käytännön sanelemia
juttuja:

Kaksintaisteluun kelpaa hienosti syyksi esim. sanallinen
kunnianloukkaus. Mikäli joku on esim. saattanut neidon raskaaksi
häpeällisesti ja ei suostu avioliittoon neidon kanssa, niin tällöin
neidon sukulaisten olisi jopa velvollisuus kaksintaisteluun haastaa.
Kaksintaistelusta pakeneminen on luonnollisesti iso häpeä ja lopun
ikäänsä saa kantaa pelkurin mainetta. Lisäksi ei olisi mahdotonta,
että haastaja katsoisi oikeudekseen tappaa tavattaessa paennut
pelkuri.



-

Kielistä:

-Mahtivuoren kieltä mallinnetaan pelissä suomella, hurjaviiniä taas
englannilla. Hurjaviinin kieltä hahmot osaavat vain, jos asiasta on
hahmoselosteessa erikseen mainittu.

-Nohvatovin kieltä mallinnetaan ruotsilla, mutta erityisesti
Vardakovin maakunnassa puhutaan yleisesti mahtivuorta, vaikka Vardakov
Nohvatovin osa onkin. Hahmo osaa nohvatovia vain, jos hahmoselosteessa
on asiasta erikseen mainittu.


-