Kirjaudu rajakatsetunnuksella

Hukanmaa 6


Huono sato oli vaivannut Hukanmaata siinä missä muutakin Mahtivuorta, mutta tilanne oli silti paljon parempi, sillä Urho Hukanpää oli, jostain syystä, maksanut vuoden verot omasta pussistaan. Urho-herra kun oli juuri edellisvuonna voittanut kiistan Deinosan-kiltaa vastaan ja hän siis sai pitää Hukanmaalta kolme vuotta sitten löydetyn aarteen kokonaan.

Hukanmaalla oli ollut varsin rauhallista, paitsi että sudet olivat palanneet. Nimestään huolimatta Hukanmaalla ei oltu nähty susia moneen sukupolveen, mutta nyt ulvontaa kuuli monikin. Lisäksi Deinosan-kilta päätti avata vanhan Hukanmaan kaivoksensa uudelleen. Ei edes itse, vaan kilta myi kaivosoukeuden Urpon kauppahuoneelle, jota johti nykyisin leskirouva Alma Urpontytär.

Alma-rouva oli tuonut Hukanmaalle ison kasan työläisiä ja lisäksi hän käytti kaivosoikeuden mukanaan tuomia valtuuksia hyödyntää alueen muitakin varoja. Tämä ei miellyttäyt paikallisia. Alma-rouva järjesti sitten kuulemistilaisuuden yhdellä Suurkiven torpista (peli).

Urho-herra ei tullut itse tilaisuuteen, mitä voitaneen pitää (jälleen yhtenä) peitellynä loukkauksena Alma Urpontytärtä kohtaan. Rouva Ilona Hukanpää edusti Urhoa hänen sijastaan. Rouva Hukanpää vaikutti aidosti yrittävän luoda yhteistyötä Alma-rouvan kanssa, mutta yritykset eivät oikein onnistuneet. Samalla kävi ilmi, että Alma-rouvan mukanaan tuomat työläiset olivat Nohvatovista! Ihan kuin ei Hukanmaalla olisi muka työvoimaa ollut.

Kauppias Vilho saapui paikalle saattajan kanssa. Aseistettu mies kertoi olevansa Akseli ja hän väitti joutuneensa vahingossa naimisiin Hurjaviinissä. Se ainakin selitti seurueen mukana tulleen oudosti pukeutuneen naisen, joka ilmeisesti osasi vain hurjaviiniä. Seurue herätti hilpeyttä, mutta jatkoi sitten matkaansa.

Toinenkin kauppias, Rahman Valdovar Nohvatovista, tuli paikalle. Hän etsi paikallisia olutmestareita. Rahman kertoi, että hänellä oli viljaa, joka oli ostettu Hurjaviinistä. Hän halusi siitä tehtävän hukanmaalaista olutta, jonka hän aikoi myydä keväällä pohjoisessa Rajakatseen seudulla. Antti Mylläri ei asiasta innostunut, kun hänen mielestään viljaa oli liian vähän hänen mahtaville mallastusuuneilleen. Amalia Mallasranta sen sijaan tarttui tilaisuuteen ja sopimus oluen tekemisestä tehtiin.

Alma-rouva ja Ilona Hukanpää sen sijaan eivät päässeet mihinkään sopimukseen. Se oli kyllä selvästi Alma-rouvan syy, siitä koko Hukanmaa oli samaa mieltä.

Paikalle saapui metsäläisiä, jotka tulivat hyvin toimeen miilunpolttaja Niklaksen ja kylähullu Pietun kanssa. Alma-rouva kauhisteli metsäläisä, mikä miellytti suomäyriin tottuneita hukanmaalaisia. Metsäläiset selittivät, että metsä oli levoton ja joku henki liikkuu siellä. Tarkoittivat varmaan, että hekin olivat huomanneet susien palanneen.

Jotain outoa kyllä tapahtui, sillä haudankaivaja Vanja alkoi äkkiä käyttäytyä eläimellisesti. Hän juoksi ympäriinsä muristen ja raivoten. Tätä kesti vain pienen hetken, eikä Vanja vaikuttanut muistavan koko tapauksesta mitään. Huolestuttavaa.

Susien ulvontaa kuultiin. Ilona Hukanpää vastasi ulvomalla itse takaisin, varsin uskottavasti susia matkien. Samalla hän julisti suureen ääneen olevansa Hukanmaalla käskijä. Metsäläiset eivät pitäneet tästä teosta, vaan varoittelivat haastamasta metsää.

Tilaisuus päättyi sekavissa tunnelmissa.