Kirjaudu rajakatsetunnuksella

Rajakatse LXXI


Keskikesän juhlaa oltiin viettämässä Vanhalla Piparilla. Paikalla oli suuri sirkusseurue Punaisen kuun karvenvaali, jonka Kempura kehui saaneensa palkattua esiintymään tosi halvalla. Oli voimamiestä, lumoojatarta, ruoskataiteilijaa, ilveilijöitä, tulenpuhaltajaa, taikureita ja vaikka mitä. Oma telttakin tuolla seurueella oli tavernan lähistöllä. Seurueen ilveilijät esittivät jo alkuillan aikana ilmeisesti improvisoituja numeroita ja hauskuuttivat näin paikallaolijoita pienesti. Samaan aikaan "maailman vahvimmaksi mieheksi" kutsuttu melkoinen jätti nosteli valtavaa kiveä. Moni väitti, ettei se kivi ollut aito, mutta eipä kukaan muu paikallaolija saanut kiveä nostetuksi. Ehkä ihan pikkuisen liikahtamaan sentään, kun taas jätti nosti kiven suorille käsille. Hurja mies tosiaan.

Papistoa paikalla edustivat linnakkeen pappi Serpent, sekä viime vuonnakin Rajakatseessa tavattu pappi Clemens. Clemensillä oli mukanaan kaksi iloisesti soittelevaa miestä, jotka kertoivat olevansa Clemensin serkkuja. Serkuilla oli kummallakin P-nauha. Clemens tiedettiin jo paltamonistiksi, mutta illan aikana vaikutti siltä, että serkut eivät edes tienneet, mitä tuo P-nauha tarkoitti. "Eikös nämä ole muotia täälläpäin?" Eivät todellakaan ole. Kukaan ei kuitenkaan tainnut viitsiä serkkuja asiasta enempää sivistää.

Alkuillasta karnevaaliseurue esitti näytelmän, missä vaeltava mies haki suojaa "Ulinan sisarilta". Näytelmässä mies joutui tavallisiin töihin päivällä ja illalla sitten "muihin töihin" eri sisarten kanssa. Melkoisen epäkunnioittavaa, mutta hirmu hauskaa. Toki kaikille oli selvää, että tässä tehtiin pilaa Melinan sisarista, mutta kun suoraan mitään ei sanottu, niin esitystä ei keskeytetty. Taisi kyllä papiston väki ja Melinan sisaret jättää näytelmän katsomisen kesken.

Myöhemmin illalla karnevaaliseurue ryhtyi karnevaalimestarin johdolla esittämään päänumeroaan, näytelmää, joka oli muunnelma vanhasta tarinasta nimeltä "Liekki". Tarina oli monelle tuttu. Tarina eteni melkolailla tutusti mutta lopussa alettiinkin puhua Primaksesta. Näytelmässä mukana olleen vauva, joka oli toki pelkkä nukke, pää revittiin. Karvevaaliseurueen väki alkoi lausua kirouksia ja hyökkäsi asein yleisön päälle. Tulta ja savua pulppusi ympäriinsä ja kauhun- ja tuskanhuudot kaikuivat ympäri tienoota. Jotkut karnevaaluseurueen jäsenet kokivat hirveitä muodonmuutoksia, kun ihmisen kasvojen tilalle työntyivät hirviöiden vieraat kasvot.

Taistelu oli suuri ja kaoottinen. Ihmeellistä kyllä karnevaaliseurue saatiin hakattua maahan, eikä sivullisia kuollut kuin kaksi. Eräs renkimies, joka oli jäänyt voimamiehen heittämän kivenjärkäleen alle. Toinen kuollut oli tavernatyöntekijä Senni. Senni oli ilmeisesti jonkun loitsun vallassa hyökännyt veitsi kourassaan kohti omia sotilaita ja saanut kuolettavan iskun. Sennin kuolema olikin suuri järkytys, surunaihe ja pysäyttävä tieto kaikille tämän entuudestaan tunteville. Otson veljelle rakkaan vaimon kuolema oli kova paikka, ja tämä ei enää kyennytkään tavernalla olemaan, vaan hän lähti vaimonsa ruumiin kanssa linnakkeelle. Otson veljeä ei enää tavernalla nähty.

Karnevaaliseurueen ruumiin kannettiin heidän telttaansa, teltta kaadettiin ja koko komeus ruumiineen poltettiin. Varmasti tämä keskikesä tullaan aina muistamaan palavan ruumiin hajusta.

Teltan vielä roihutessa taustalla pappi Serpen lopulta julisti juhlarauhan. Kuinka ironista.

Rauhaa häiritsivät vielä metsästä kuuluneet karmeat huudot, joiden lähde jäi tunnistamatta.

Juhlarauhaa ei kunnioitettu seuraavanakaan päivänä. Kolmen oudosti pukeutuneen ja outoa kieltä puhuneen naisen seurue herätti kummastusta, mutta vielä he eivät mitään väärää tehneet. Mitä nyt, kuten aikaisemminkin keväällä, olivat sopimattoman kiinnostuneita paikallisista miehistä.

Sen sijaan Vieno Kajahdus -niminen vanhempi naisihminen kajahti ihan oikeasti ja alkoi aseen kanssa riehua ympäriinsä, saaden surmansa. Ei paljoakaan tämän jälkeen joku outo mies, joka puhui sattuman merkityksestä, herätti epäluuloa kaikissa. Kun vartijat tulivat kyselemään, hän kieltäytyi vastaamasta. Kun vartijat vaativat hänen asettaan, mies alkoi riehua ja haavoitti ainakin yhtä sotilasta. Riehuja sai surmansa. Eipä kauaakaan tämän jälkeen kaikki kiinnittivät, epäluulon ollessa korkealla, huomionsa ison kirveen kanssa liikkuneeseen aggressiivisesti käyttäytyneeseen mieheen. Hän oli ollut paikalla jo edellisenä päivänä ja puhunut silloinkin kovin levottomia. Kun mies koetettiin ottaa kiinni, hänkin kävi vartjoiden päälle. Taistelun päätteeksi kuoli sitten tämäkin. Häntäkin arveltiin joksikin Kaaoslähteen kultistiksi, sillä mieheltä löydettiin kummallisia esineitä.

Vaan ehtivät ne omatkin sotilaat kunnostautua. Yksi Rajakatseen linnakkeen sotilaista, Oiva Tuimakatse, koetti surmata tavernaan istumaan asettuneen erään miehen. Tuo murhayrityksen kohde oli saapunut kahden toverin kanssa ja istui ikkunan edessä, jolloin sotilaalla oli tilaisuus iskeä ikkunan takaa suoraan pahaa-aavistamatonta miestä selkään. Mies vaipui lattialle, jolloin haavoitetun miehen toveri säntäsi ulos ja kävi sotilaan päälle. Muut sotilaat nujersivat hyökkääjän, mutta myös oman toverinsa. Sisällä tavernassa istunut mies sai nopeasti ensiapua ja muuta apua haavoihinsa, auttamassa olivat ainakin Melinan sisar Sirja, Derecas-hoitokodin työntekijä Mirleena, seppä Armas "Tenukupu" ja tämän vaimo Aamu. Oiva huuteli pihalta, että haavoittunut on valepukuinen ylipappi Paltamon, jonka tulee kuolla. Eipä kuollut, sillä ensiavun ja parannustaikojen jälkeen Paltamon, sillä ylipappi Paltamon hän todella oli, nousi ylös ja lähti seurueineen kohti linnaketta. Kempura huuteli sueureen perään törkeyksiä, mutta muuten kukaan ei puuttunut enää tilanteeseen. Se sotilaan päällekäynyt, ilmeisesti Paltamonin asemies, vietiin sotilaiden saattamana linnakkeelle.

Samaan aikaan murhaa yrittänyt Oiva jätettiin vartiotta. Mies oli toki sen verran pahoin haavoittunut, ettei hän pakoon olisi voinut päästä. Sen sijaan Oiva tappoi itsensä. Eipä ihme, ettei hän halunnut päätyä Paltamonin kuulusteltavaksi. Mutta on se kummaa touhua Rajakatseessa, kun vangitulta, oli se haavoittunut tai ei, ei oteta edes miekkaa pois. Niin, omalla miekallaan se Oiva itsensä surmasi.

Eivätkä ruumiit jääneet vielä tähänkään. Pappi Nevin löyti surmatun miehen metsästä. Hän kertoi nähneensä yhden oudosti puhuvista naisista puukottavan tämän paikallisen miehen. Niinpä sitten tämäkin seurue joutui vangituksi. Asiaa selvitellään vielä jonkun aikaa, varmasti.

Niin päättyi se keskikesä. Ruumiita tuli enemmän kuin kukaan jaksoi edes laskea.