Kirjaudu rajakatsetunnuksella

Rajakatse LXXXI


Lämmin kevätaurinko paistoi ja hävitti tehokkaasti viimeisiä lumenjäämiä kun väkeä kokoontui avaamaan taverna Vanhaa Piparia Kempuran, osittain, valvovan silmän alla. Kempuran uusi, kovin korea, asukokonaisuus herätti talkooväen huomion. Kempura kehui hankkineensa vaatteensa Hurjaviinistä ja vaati aluksi, että kaikkien pitäisi puhutella häntä herra kistoksi. Aika pian tämä vaatimus kuitenkin unohtui.

Melinan sisaria ei ollut paikalla ainuttakaan, joten pyhättöä ei vielä avattu. Kempura ohjeisti silti talkooväkeä kunnostamaan myös pyhätön.

Toivottujen talkooapulaisten lisäksi paikalle oli saapunut myös Rajakatseessa ei todellakaan kovin suosittuja paltamonisteja P-nauhat käsissään. Nahkuri-Einarin ja hänen vaimonsa Tiltu-Liinan kaikki jo tunsivatkin, mutta heillä oli mukanaan myös toinen, varsin vaitonainen pariskunta. Paltamonistit saivat osakseen pilkkaa, mutta pääosin heidät jätettiin rauhaan. Nahkuri-Einari jopa osallistui talkootöihin hyvin avuliaasti pilkasta huolimatta.

Joku metsäläinen kävi tavernalla ja halusi puhua "sinisille". Hän varoitti pappi Turoa Gorthagin pojista. Eipä mitään uutta siis, mutta ilmeisesti paikallinen metsäläisheimo Kiviketut ovat oikeasti huolissaan. Metsäläisen mukaan jotkut haluavat suurta kostoa, tai jotain. Aika sekavia se puhui, kuinkas muuten.

Nahkuri-Einari lähti sitten paikalta. Silloin Tiltu-Liina meni ystäviensä kanssa tyhjillään olevaan Melinan pyhättöön, viilsi toisen ranteensa auki ja ilmeisen tarkoituksella roiski verta kaikkialle huutaen: "Pyhä veri puhdistakoon tämän paikan! Paltamon on suuri!" Tai jotain sinne päin. Ystävät katselivat vain vierestä. Tiltu-Liina huusi haluavansa kuolla tuohon paikkaan.

Paikalle juossut Kaapo Kurki kuitenkin kiskoi Tiltu-Liinan ulos pyhätöstä ja sitoi hänen ranteensa. Pappi Turo tuli paikalle ison joukon kanssa ja paransi haavan. Tiltu-Liina jäi siis henkiin, mutta verenhukan heikentämänä. Tiltu-Liina laitettiin häkkiin. Myöhemmin koko seurue pidätettiin ja johdatettiin linnakkeelle kuulusteltavaksi. Moni huuteli perään, että Tiltu-Liinan oikea paikka olisi selvästi naisparantola, sillä hulluhan hän oli.

Pappi Turo kävi siunaamassa Melinan pyhätön uudelleen, ja Kempuran väki yritti parhaansa mukaan pestä verijälkiä pois. Veri vaan imeytyy puuhun tehokkaasti, joten kaikkia jälkiä ei saatu hävitettyä. Mitähän Melinan sisaret mahtavat tästä ajatella?

Samaan aikaan kun väki ihmetteli pyhätön tapahtumia isolla joukolla, tavernalle saapui Zada-pappi Jojopan. Aivan tavernan nurkalla joku pieni ja vikkelä tyyppi juoksi hänen taakseen, nappasi papin vyöllä riippuvan kukkaron ja juoksi metsään saalis mukanaan. Kaikki asemiehet olivat pyhätöllä, joten varkaan perään ei lähtenyt muita kuin Jojopan itse, mutta hän hävisi kyllä varkaalle juoksussa. Sinne meni kukkaro.

Tarvernalla oli myös Juhani Viimakorvan vaimo Sara Nery. Sara valitteli huonoa oloaan ja heikkoutta. Pappi Turo koitti auttaa, mutta tavalliset parannusloitsut eivät vaikuttaneet. Jopa pappi Jojopan tuli avuksi, mutta heidän yrityksistään huolimatta Sara vaipui maahan ja menetti henkensä. Mikä häneen sitten iski? Oliko se tauti vai jotain muuta? Pappi Turo kuitenkin vakuutti kaikille, että tartuntavaaraa ei olisi. Ruumis kannettiin linnakkeelle.

Taverna-alueen saunakin saatiin, ainakin melkein, kylpykuntoon. Saunassa Savihaara kerskui, että oli hänen ansiotaan, että Kirsi Kempura jäi Kaarlolta Hurjaviinin laivasta. "Kyllä mää tiesin, että se Kirsi nukkuu siellä pöydän alla. En herättänyt. Enkä sanonut Kaarolle mitään, kun se Silavikkaiden kanssa kiiruhti sinne laivaan. Niin siinä käy, kun jätetään Savihaara rannalle. Ei hommat toimi."

Tämä sanailu päätyi Kaarlo Kempuran korviin, joka suuttui tosissaan. Kaarlo meni rähjäämään Savihaaralle, joka myönsi pienen kiertelyn jälkeen, että kyllä tarina oli tosi. "Herra kisto haluaa leikkiä rikkaiden kanssa, se haluaa leikkiä Silavikkaiden kanssa, mutta ei Savihaaran. Siinä sitten käy vahinkoja kun ei Savihaara ole mukana pitämässä huolta. Olisit itte pitänyt vaimostas huolta!", Savihaara totesi Kempuralle. Kempura rähjäsi suureen ääneen, että yli 20 vuoden toveruus olisi sitten tässä Savihaaran kävellessä kohti linnaketta.

Aika odottamaton oli Vanhan Piparin kesäkauden avaus.