Kirjaudu rajakatsetunnuksella

Uskonnot, taikuus ja taikausko


RAJAKATSE-MAAILMAN USKONNOISTA, USKOMUKSISTA, TAIKUUDESTA JA TARINOISTA
-Uskomusmaailma, eli tavallisen ihmisen mailmankuva




Rajakatse-maailmassa vallitsee hallitsevana maagis-uskonnollinen maailmankuva, eli maailma eri ilmiöineen ymmärretään paikaksi, missä monenlaiset ylimaalliset ja yliluonnolliset voimat vaikuttavat. Usko taikuuteen, henkiolentoihin, hirviöihin ja kuolemanjälkeiseen elämään on yleistä. Luonnontieteet eivät ole kehittyneet niin pitkälle, että niiden avulla koetettaisiin tai kyettäisiin selittämään maailmaa kattavasti, etenkään silmälle näkymättömiä ilmiöitä ja asioita. Uskomusmaailmaltaan Rajakatse-maailma muistuttaa suuresti keskiajan Eurooppaa, ennen renessanssia ja tieteellistä vallankumousta. Erona on mm. se, että taikuus on todettu varmaksi ja toimivaksi asiaksi, eli taikuus on toimiva ja olemassaoleva osa maailmaa, eikä juuri kukaan sinänsä miellä taikuuden harjoittamista tai ilmenemistä suoraan perättömäksi taikauskoksi. Raja kulkee usein siinä, mihin kaikkeen lopulta uskotaan. Mm. velhojen ja pappien uskotaan yleisesti hallitsevan taikuutta, sen sijaan monenlaisten henkien, kummitusten, hirviöiden ja muiden kummajaisten olemassaoloon ollaan usein, tosin tapauskohtaisesti epäilevämpiä.

Maagisuskonnolliseen maailmankuvaan sisältyy monenlaisia asioita ja uskomuksia, jotka ovat arkisen ja normaalin kokemuspiirin ulkopuolella. Näistä asioista tarinoidaan ja kerrotaan mm. leirinuotioiden ääressä, se vaihtelee tapauskohtaisesti, miten tarinoihin kulloinkin uskotaan. Joitakin tarinoita pidetään hyvänä tai huonona viihteenä ja ajanvietteenä, lähinnä vanhojen ukkojen, akkojen sekä pikkulasten satuina, tai sitten juoppojen harhanäkyinä ja päähänpistoina. Osa tarinoista on hyvinkin vanhoja ja on kulkenut pitkään sukupolvelta seuraavalle. Osasta yliluonnollisia ilmiöitä on kertoman mukaan siinä määrin havaintoja tai luotettavia todisteita, ettei kaikkia juttuja voi paatuneinkaan epäilijä suoraan leimata pötypuheeksi. Maaseudun ja kaupunkien rahvaan ja muunkin väestön keskuudessa usko yliluonnollisiin olentoihin kuten jumaliin, henkiin, hirviöihin ja muihin kummajaisiin on siinä määrin voimakasta, että uskomukset ovat osa ihmisten uskonnollista ja maagista maailmankuvaa. Samaten usko taikuuteen ja sen monenlaisiin ilmenemismuotoihin on hyvin yleistä, siitäkin huolimatta että ainoastaan harva maailman asukas voi varmuudella sanoa tällaisiin juttuihin omakohtaisesti törmänneensä. Toisaalta yliluonnollisen uskotaan olevan osa ihan arkipäiväistäkin elämää, mm. erilaisten näkymättömien henkiolentojen arvellaan vaikuttavan lähes kaikkeen ympärillä tapahtuvaan. Samaten sairaudet ja niiden parantaminen nähdään usein asiaksi, mihin yliluonnollinen mm. vaikuttaa. Lääketiede onkin usein tapauskohtaista rajankäyntiä yliluonnollisten uskomusten ja varsinaisen tieteen välillä.

Seuraavassa eritellään tarkemmin, minkälaisiin ylimaallisiin asioihin ja ilmiöihin maailmassa mm. uskotaan.


*****


1. Uskonnot ja niiden edustajien sekä vastustajien näkemyksiä uskonnoista:

-Uskontoihin sisältyy käsityksiä maailman ja sen eri ilmiöiden syistä ja merkityksistä. Uskontojen opetuksissa on mm. näkemyksiä maailmasta, elämästä, kuolemasta ja kuoleman jälkeisistä asioista. Uskonnoissa on usein keskeisiä jumalia, henkiolentoja tai muita voimia, joihin kyseisten uskontojen pappien/shamaanien uskotaan olevan yhteydessä. Näiden välittäjien uskotaan siis toimivan korkeampien voimien edustajina ja tahdon ilmaisijoina sekä tulkitsijoina, ja kyseiset henkilöt nauttivat omassa yhteisössään yleensä arvostusta. Rajakatse-maailmassa vaikuttaa mm. seuraavanlaisia uskontoja ja pappiskuntia:
-Derecas-papisto (Mahtivuoren valtakunnanuskonto, keskeistä usko Ishaka-hengen ja tämän sanansaattajan Derecaksen opetuksiin sekä sielukiertoon)
-Zada-papisto (Nohvatovin valtakunnanuskonto, keskeistä usko Zada-jumalaan sekä taivaan ja helvetin olemassaoloon)
-Usko Myrskyjumalaan ja muihin luonnonhenkiin ja jumaliin (pohjoisen alueen alkuperäinen vanha uskonto, jota uudemmat valtakunnanuskonnot luonnehtivat pakanalliseksi ja harhaoppiseksi. Silti vielä varsin yleinen uskonto rahvaan keskuudessa. Uskonnossa keskeistä luonnonjumalien kunnioittaminen ja niille uhraaminen sekä arjen että juhlan monissa toimissa. Myös metsäläiset voidaan katsoa tämän uskonnon harjoittajiksi. Metsäläisten keskuudessa uskonnolliset menot tapahtuvat usein shamaanien johdolla.)
-Iiv-papisto (Virallisesti lainsuojattomaksi julistettu uskonto, jolla on kuitenkin kannatusta eri puolilla valtakuntia, usein samoilla seuduilla kuin Myrskyjumalan kultillakin. Uskonnossa keskeistä usko Iiv-henkeen ja Uniaikaan, kuoleman jälkeiseen olemassaoloon. Iiv-pappien uskotaan puuhastelevan pimeyden voimien, mm. epäkuolleiden kanssa, ja tästäkin johtuen uskontokuntaa kammotaan ja pelätään.)
-Kaaoslähde (Lähinnä Nohvatovissa vaikuttava salaperäinen ja pelätty salaseura, joka lainsuojattoman asemansa vuoksi toimii maanalaisena. Salaseuran jäsenten kerrotaan palvovan kammottavia voimia, mm. Primas-nimistä voimallista kaaosjumalaa tai henkeä. Järjestön toimintaan huhutaan liittyvän muiden uskontojen sekä viranomaisten vastaisia salahankkeita, taikuudenharjoittamista, outoja rituaaleja, perversioita ja kaikkea sellaista, mikä on kunnollisille ja lainkuuliaisille ihmisille kauhistus. Kerrotaan, että myös Iiv-papisto pitää Kaaoslähdettä pahuuden ja mädännäisyyden ilmenemismuotona, ja taistelee salaseuraa vastaan.)
-Hurjaviiniläiset ja eteläisemmät uskonnot (Hurjaviinissä ja siitä etelään harjoitetaan mm. auringon sekä kuun palvontaa, ilmeisesti näitä jumalina pitäen. Kovin tuttuja nämä uskonnot eivät kuitenkaan pohjoisessa ole, sillä näillä uskonnoilla ei ole temppeleitä, pappeja tai seuraajia pohjoisemmissa valtakunnissa eli Mahtivuoressa ja Nohvatovissa. Etelän suunnan ohella myös muiden maailmankolkkien uskonnot ja kulttuurit ovat pitkälti varsin tuntemattomia.)
-Ghoulin kultti (poikkeuksena edelliseen, pohjoiseen on kulkeutunut tietoa ns. Ghoulin kultista, jonka vaikutusalue on kaukana eteläisillä mailla. Huhutaan silti, että uskontokunnan oppien seuraajia sekä vakoojia olisi kenties aikojen saatossa kulkeutunut pohjoiseenkin. Tätäkin uskontoa pidetään pohjoisessa vaarallisena ja laittomana, sillä sen harjoittajien huhutaan palvovan synkkiä pimeyden ja pahuuden voimia. Paljoa tietoa uskontokunnasta ei silti ole.)


*****


2. Usko monenlaisiin yliluonnollisiin henkiin, olentoihin, hirviöihin sekä myös paikkoihin:

-Tällaiset uskomukset ja tarinat yliluonnollisista tai muuten oudoista olennoista ovat osaksi hyvin vanhoja, osaksi uudempaa perua. Uskomusperinne on varsin laaja ja kirjava ja perinteeseen mahtuu monenlaisia uskomuksia ja näkemyksiä. Osaa allamainituista olennoista tiedetään varmuudella tavatunkin jossain, muualla tiedot sen sijaan rajoittuvat uskomuksiin ja tarinoihin. Tähti nimen perässä tarkoittaa, että olento on (melko) todistettavasti esiintynyt Rajakatse-peleissä.
-Haltiat*, peikot*, jättiläiset, louhikäärmeet, monenlaiset kummalliset ja mystiset olennot ja hirviöt*, ihmissudet*, elävät kuolleet*, vampyyrit*, aaveet, haamut ja kummitukset*, tontut ja muut eri paikkojen haltijat, vetehiset ja vedenneidot, erilaiset pelottavat pahalaiset kuten kaaospedot*, monenlaiset henkiolennot, mm. sairaushenget, lisäksi taivaankannen henget kuten esim. ilmattaret ja tähdettäret. Myös ajattelu- ja puhekykyisistä eläimistä on on kertomuksia ja tarinoita. Muunkinlaisiin henkiin ja olentoihin voidaan toki uskoa. Lisäksi kerrotaan tarinoita, että jotkut taikuudenharjoittajat olisivat aikojen saatossa koettaneet luoda taikakonstein keinotekoisia olentoja, vaihtelevalla menestyksellä. Maineikkain tällä saralla toiminut on kertomusten mukaan Anseli-niminen hullu velho.
-Osan edellämainituista olennoista kerrotaan karttavan ihmisiä tai olevan tavallisesti ihmissilmälle ja taikuutta harjoittamattomille näkymättömiä siten, että vain taitava taikuudenharjoittaja tai viisas pappi kykenisi havaitsemaan ja tuntemaan mm. henkiolentojen läsnäolon ja olemuksen. Kuitenkin kerrotaan, että osa henkiolennoistakin kykenisi halutessaan ottamaan ajoittain näkyvän ja kiinteänkin hahmon. Osasta olentoja taas kerrotaan, että ne eivät olisi alkujaan lähtöisin tästä maailmasta, vaan voimallisten manausten ja rituaalien avulla ne olisi kutsuttu vierailulle tähän maailmaan. Tällaisten muualta saapuneiden olentojen myötä uskotaan ainakin osittain siihen, että näkyvän todellisuuden ohella on olemassa jonkinlainen henkimaailma sekä myös muita maailmoja, joita ulottuvuuksiksikin kutsutaan.
-Yliluonnollisten olentojen olemassaolon lisäksi uskotaan, että luonnossakin esiintyy maagisia, pyhiä sekä kirottuja paikkoja. Tällaisiin yleensä syrjäisiin paikkoihin liitetään edellämainittuja henki- ja muita olentoja sekä myös outoja tapahtumia ja ominaisuuksia. Saatetaan mm. uskoa, että jotkut tietyt metsät, mäet, luolat, lähteet, purot tai puut olisivat maagisia tai lumottuja. Toisinaan tällaiset uskomukset liittyvät rakennettuihinkin paikkoihin, mm. saatetaan uskoa taloihin, siltoihin tai kaivoihin, joissa kummittelisi. Uskomukset, tarinat ja kertomukset paikkojen suhteen vaihtelevat. Joitakin uteliaita ihmisiä tällaiset kertomukset saavat hakeutumaan kyseisiin paikkoihin, useimmat sen sijaan karttavat moisia paikkoja niihin liitettyjen uskomuksien vuoksi. Eräs tällainen metsäalue sijaitsee Vardakovin kaupungista itäänpäin.


*****


3. Unet, ennustukset, ennenäyt, varoittavat merkit, siunaukset ja kiroukset:

Monet ihmiset uskovat, että tulevaisuutta on ennakoitavissa ainakin jossain määrin. Tästä johtuen mm. erilaisiin uniin sekä myös luonnonilmiöihin kiinnitetään ajoittain enemmänkin huomiota. Mm. arkipäivän odottamattomat tapahtumat tai eläinten kummallinen käytös voidaan nähdä enteiksi tai varoituksiksi tulevasta. Myös unien uskotaan ainakin osittain kertovan vihjaillen, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Yhteisöissä on usein henkilöitä, joita pidetään muita taitavampina tulkitsemaan näitä unia ja enteitä, ja heitä pidetään eräänlaisina ennustajina. Erityisen ennustajan puuttuessa tavallinenkin asukas tai yhteisö voi koettaa tehdä päätelmiä tulevaisuudesta. Usko ennustuksiin juontaa mm. siitä, että tulevaisuuden katsotaan ainakin osittain ennaltamääräytyneen, eli uskotaan siis osittain jonkinlaiseen kohtaloon. Toisaalta omaa tulevaisuutta koetetaan myös ohjailla, mistä kiinnostus ennustuksiin ja henkien palvomiseen ja niille uhraamiseen myös kertoo. Eräs ennustamisen osa-alue on tähtitaivaan tutkiminen, eli taivaankappaleiden aseman ja liikkeen pohjalta tapahtuva tulevaisuuden ennustaminen ja arviointi. Taivaankannen eli tähtitaivaan tarkkailua ja seurantaa harjoitetaan etenkin papistojen, jalokivikiltojen ja muun sivistyneistön keskuudessa, tavallinen rahvas tyytyy usein tavallisempien ja läheisempien luonnonilmiöiden seuraamiseen. Mm. lintujen lento ja käyttäytyminen on eräs paljon seurattu asia. Ennustuskonstien ja kohtalon osittaisen määräytymisen ohella uskotaan myös erilaisiin siunauksiin ja kirouksiin, eli ihminen voisi omalla toiminnallaan tulla näkymättömien yliluonnollisten voimien kuten jumalten tai henkiolentojen palkitsemaksi tai rankaisemaksi, joko jo tässä elämässä, seuraavassa elämässä tai tuonpuoleisessa. Myös joidenkin ihmisten kerrotaan voivan siunauksia antaa tai kirouksia langettaa, usein kyse on tapauskohtaisesta tilanteesta. Arkipäiväiset manaukset eivät suuressa määrin ihmisiä vakuuta tai mieltä kuohuta, eri asia on tulla esim. kuolemaa tekevän henkilön kiroamaksi. Uskotaankin, että mm. sanoissa ja taikaeleissä on ajoittain niin paljon voimaa, että niistä voisikin tulla seurauksia, siitäkin riippumatta, että kyseessä ei aina olisikaan taikurina, shamaanina tai noitana pidetty henkilö.


*****


4. Tarinat, kertomukset, sadut, synnyinselitykset ja sananlaskut:

-Monet sadut ja tarinat kertovat mm. vanhoista, osittain todellisista tai kokonaan kuvitteellisista tapahtumista, jotka sijoittuvat johonkin tiettyyn aikaan ja paikkaan, tai ovat näiltä osin määrittelemättömiä. Joihinkin tällaisiin tarinoihin uskotaan yleisesti, tai ainakin jotkut uskovat, osaa tarinoista taas pidetään yleisesti lähinnä vain tarinoina vailla todellisuuspohjaa. Osassa tarinoita ja kertomuksia voi olla mukana jonkinlainen opetus tai ydinajatus, mutta kaikissa tällaista ei ole. Tarinat joka tapauksessa kuvastavat maailman asukkaiden maailmankuvaa, missä yliluonnolliset voimat ja olennot vaikuttavat ihmisten elämään, milloin enemmän ja milloin vähemmän. Alla on muutamia aiemmin määriteltyjä tarinoita, kertomuksia ja tarinakokonaisuuksia, joita maailmassa mm. kerrotaan.
-Louhikäärmeen tarina (sekä metsäläisten että ihmisten tarina)
-Tarina Korkeimpien huippujen oraakkelista (ihmisten tarina)
-Aehian kuolema (ihmisten tarina)
-Zadaan uskovien muistopäivä (ihmisten tarina)
-Dormen Ballendorfin tarina ja Rajakatseen hautausmaan synty (ihmisten tarina)
-Gohtarg-metsäläisen taru (metsäläisten tarina)
-Sumujärven synty (metsäläisten tarina)
-Sumujärven nimi (metsäläisten tarina)
-Kivimetsän heimon synty (metsäläisten tarina)

Tarinoista on kerrottu myös omalla sivullaan, joka löytyy täältä. Samassa paikassa on myös listattu ja luettavana monia muitakin Rajakatse-maailmaan sijoitettuja kertomuksia.

Kansan keskuudessa liikkuu myös paljon erilaisia lausumia, sananlaskuja ja viisauksia, joita pidetään eräänlaisina elämänohjeina ja hyvinä neuvoina vallassaolevien uskontokuntien varsinaisten opetuksien ohella. Mm. seuraavanlaisia uskomuksia ja neuvoja tiedetään ihan yleisesti, nämä vain harvat esimerkit mainitaan siksi, että ne on mainittu aiemmassakin materiaalissa.
-Paha saa palkkansa
-Joka kuritta elää, kunniatta kuolee
-Kun varkaalta varastaa, saa kymmenen pahaa tekoa anteeksi
-...
-Paljon muitakin sanontoja pelimaailmassa siis esiintyy ja niitä voi käyttää tilanteen mukaan. Erityisesti teollistumista edeltäneeseen maatalous-yhteiskuntaan liittyneet sanonnat sopivat kohtalaisen hyvin pelimaailmaan ja peleihin.


*****


5. Taikuus ja noituus:

Taikuuden olemassaoloon ja toimivuuteen uskotaan siis yleisesti, ja erityisesti jalokivikiltojen jäsenten uskotaan hallitsevan monenlaisia ylimaallisia taikakeinoja. Tällaisia voimia on myös useiden uskontokuntien papeilla, mutta uskontojen edustajien voimia ei yleensä kutsuta niinkään taikuudeksi. Sen sijaan jalokivikiltojen jäseniä nimitetään rahvaan keskuudessa usein mm. taikureiksi, velhoiksi ja maagikoiksi, henkilöiden asemasta ja toimenkuvasta osittain riippuen. Usein taustalla on se, että henkilöllä mielletään olevan jonkinlaisia kykyjä taikuuden ja loitsimisen saralla, mm. tavallinen jalokivikillan palveluksessa toimiva kirjuri, kuriiri tai vartiomies ei taikurin vaikutelmaa rahvaankaan keskuudessa juuri herätä. Useat jalokivikiltojen täysjäsenetkin saattavat rahvaan keskuudessa luoda (varsin todenmukaisesti) vaikutelman enemmänkin varakkaasta kauppiaasta tai käsityöläisestä kuin velhosta. Se siis kuitenkin tiedetään, että suurin osa maailman taikuudenharjoittajista kuuluu joko laillisiin jalokivikiltoihin tai sitten pienemmässä määrin salaperäisiin salaseuroihin, kuten Kaaoslähteeseen. Rajanveto pappien ja taikurien käyttämien voimien välillä ei ole aina kovin helppoa, ainakaan taikuutta harjoittamattomille. Kerrotaan, että taikuudenharjoittajat itse luokittelisivat ja jaottelisivat taikuutta eri ryhmiin, ns. taikuusvärien perusteella. Näistä jaotteluista muut kuin taikuudenharjoittajat itse eivät kovin paljoa ymmärrä tai perusta.

Rahvaankin parissa arjen töihin ja juhlamenoihin liittyy toki erilaisia taikauskoon pohjaavia temppuja ja toimituksia, joiden varsinainen vaikutus ja toimivuus onkin kyseenalaisempi juttu, ainakin jalokivikiltojen "oikeiden taikuudenharjoittajien" näkökulmasta. Ajoittain voivat jotkut jalokivikiltojen ulkopuolisetkin henkilöt oppia ja hallita ihan toimiviakin taikakonsteja, vaikka tämä kovin harvinaista onkin. Myöskin joidenkin ennustajien, luonnonparantajien sekä soittelijoiden kerrotaan omaavan senkaltaisia voimia, jotka ovat tavallisemmin joko jalokivikiltojen taikurien, papistojen pappien tai shamaanien alaa. Samaten jotkut muista ihmisistä syrjässä elävät erakot voivat ajoittain saada itselleen loitsijan mainetta. Toisinaan tällaisissa tapauksissa kyseisiä taitoja hallitsevan henkilön suhteen ollaan yhteisössä melko epäileväisiä, ja saatetaan mm. pelätä ja aavistella henkilön oppineen taitonsa ja taikakonstinsa pimeyden voimien tai näiden edustajien välityksellä. Toisinaan saatetaankin siis epäillä eri henkilöitä noituudesta, sillä erityisesti kiellettyjen salaseurojen jäsenten kerrotaan harjoittavan noituutta ja okkultismia. Noituusepäilyihin liittyy usein se, että harjoitetun taikuudenalan uskotaan olevan pahansuopaa, kuolemaan tai vahingontuottamiseen liittyvää. Aina eivät esim. parantajat tai ennustajatkaan välty noituusepäilyiltä, sillä jälkimmäisien osalta pahojen tapahtumien toteutuessa saatetaan epäillä, että juuri kyseinen ennustaja olisikin aiheuttanut onnettomien asioiden toteutumisen. Kirouksien toimivuuteen ja vaarallisuuteen myös uskotaan, ja varomattomasti lausuttu pahan onnen toivotus ja sen myöhempi "toteutuminen" voivat johtaa noituustutkimuksiin. Vaikka noitia ajoittain sekä löydetään että rangaistaankin, kovin laajamittaisia noitavainoja maailmassa ei ole silti tapahtunut. Jonkun yksilön omalaatuinen käytös, noitamaiset elkeet ja muu epäilyttävä toiminta voivat silti vetää yhteisön epäluulon ja myös kaunan puoleensa ja tiedetään tapauksia eri kylistä, missä noidaksi epäilty on saanut surmansa joko rahvaan toimesta tai sitten viranomaisten langettaman tuomion seurauksena. Erityisen tiukka linja oli ylipappi Paltamonia seuranneilla pamppukaarteilla, he kiinnittivät harhaoppisuuksiin, poikkeaviin henkilöihin ja noituudesta epäiltyihin erityistä huomiota. Nyt nykyisin ei noitien tai harhaoppisten etsintä ole Derecas-papiston toimesta suinkaan yhtä järjestäytynyttä. Syrjäkylien vanhat höpsähtäneet eukot kissoineen, patoineen ja luutineen herättävät siis ajoittain etenkin rahvaassa epäluuloja, mutta melko harvoin on heitä kummemmin hätyytelty tai vainottu. Noituuden olemassaoloon joka tapauksessa uskotaan siinä missä pimeyden ja pahuuden voimien olemassaoloon ja toimintaankin.

Alla muutamia tunnettuja, aikanaan noituuden harjoittajiksi epäiltyjä henkilöitä:
-Hansu-niminen noitamies
-Limmi-niminen velhotar
-Elissa-niminen ennustaja
-Muutamat edesmenneet Ballendorfien aatelissuvun jäsenet
-Monien kylien syrjäkulmilla asuvat eukot ja ukot sekä jotkut epämääräiset hiipparit, tällaisia riittää


*****


6. Taikaesineet, taikatekstit, voimakivet ja onnenkalut:

Jalokivikilloilla ja papistoilla on hallussaan esineitä, jotka ovat tiettävästi maagisia, lumottuja tai voimallisesti pyhitettyjä, jolloin esineillä on taikavoimia tai erikoisominaisuuksia. Tällaisia hyvin arvokkaita esineitä tiedetään ja huhutaan siis olevan olemassa, vaikka tavallinen rahvas tai edes kiltojen palveluskunta näkeekin näitä arvoesineitä harvoin jos ollenkaan. Ajoittain kiltojen valmistamia taikaesineitä kulkeutuu muuallekin, mm. muutamien mahti- ja arvohenkilöiden kerrotaan hankkineen kyseiset esineensä jalokivikilloista. Kiltojen palveluksessa onkin useita taitavia seppiä ja käsityöläisiä ja näiden jalokivikiltojen työntekijöiden valmistamia esineitä arvostetaan ja pidetään hyvin laadukkaina siitä riippumatta, onko kyseinen esine lumottu eli maaginen vai ei. Eron "tavallisten" jalokivikilloissa valmistettujen laatuesineiden ja oikeasti lumottujen esineiden välillä havaitseekin lähinnä taikuuteen harjaantuneet henkilöt. Taikaesineet ovat luonnollisestikin hyvin arvokkaita ja kalliita, mutta niitä kerrotaan olevan killoissa myytävänä ja tarjolla niille, joilla on riittävästi varakkuutta tällaisia hankintoja tehdä.

Taikaesineitä on olemassa varsin laaja kirjo, tällaisiksi on laskettavissa mm. monenlaiset aseet, amuletit, riipukset, sormut sekä muut korut. Myös taikajuomia, jauheita ja muita maagisia seoksia ja ainesosia kerrotaan olevan monenlaisia. Osaltaan taikaesineiksi on laskettavissa myös taikakirjat, kääröt sekä muut taikuutta käsittelevät tekstit. Suuri osa näistäkin tarvikkeista on alunperin lähtöisin killoista, mutta myös kiltojen ulkopuoliset puuhastelijat ovat saattaneet tällaisia omistaa tai jopa valmistaa. Taikaesineiksi on laskettavissa myös erikoislaatuiset, taikavoimaa sisältävät jalokivet, joita kutsutaan killoissa voimakiviksi. Näiden kivien etsiminen, louhinta, hionta, muu käsittely ja kauppaaminen muodostavat merkittävän osan jalokivikiltojen toiminnasta, ja niiden mukaan killat ovat myöskin saaneet yleisnimityksensä. Vain harjaantunut taikuuden harjoittaja erottaa voimakiven "tavallisesta" jalokivestä, ainakin näin kerrotaan. Jalokivikillat ovat aikojen saatossa kehittäneet voimakivien käsittelyn ja käytön sille asteelle, että kyse on hienovaraisesta ja taidokkaasta käsityön, tieteen, taiteen sekä taikuudenharjoittamisen yhdistelmästä. Voimakiviin ja niiden käsittelyyn liittyy paljon ammattisalaisuuksia, ja periaatteessa voimakivien ja myös tavallisempienkin jalokivien kauppa on jalokivikiltojen, papistojen sekä merkittävien aatelissukujen yksinoikeus. Sama pätee toisaalta myös muiden malmien kaivamiseen, jalostamiseen ja kauppaan. Toisinaan jalokiviä ja ehkä jopa voimakiviäkin päätyy muillekin tai kulkee muiden käsien kautta, mutta nämä henkilöt eivät luonnollisestikaan pidä suurta meteliä asiasta.

Kaikki "taikaesineet" eivät toisaalta ole vain arvoväen ja jalokivikiltojen juttuja, vaan myös rahvaan keskuudessa liikkuu monenlaisia taikakaluja ja esineitä, joilla huhutaan olevan (täyttä varmuutta asiasta ei siis ole) hyödyllisiä voimia. Tällaisia onnea tuottavia, suojelevia tai muuten hyödyllisiksi uskottuja taikakaluja ovat mm. hevosenkengät, jäniksenkäpälät, neliapilat, onnenlantit, suojelevat kaulariipukset jne. Näihin kapineisiin ja niiden tehokkuuteen siis uskotaan vaihtelevasti, vaikka todellisuudessa suuri osa näistä esineistä ja niiden "voimista" olisikin vain humpuukia, monien esineiden ollessa enemmänkin vain rihkamaa. Oikeasti toimivia esineitä ja lumottuja taikakaluja voi toki olla olemassa, mutta melko harvassa niitä on. Usko näidenkin taikakalujen hyödyllisyyteen on silti yleistä rahvaan keskuudessa, jalokivikiltojen jäsenten harjoittamasta vähättelystä huolimatta. Kaikki olemassaolevat toimivat taikakalut eivät kuitenkaan ole jalokivikilloista tai pappiskunnilta lähtöisin, ja kertomukset tällaisista ylläpitävät toiveikkuutta siitä, että taikaesineitä voi kohdata muuallakin. Samaten hyödyllisiksi lumottujen tai siunattujen esineiden ohella uskotaan olevan olemassa myös kirottuja ja turmiollisia esineitä, ja tällaisia luonnollisesti pelätään. Taikavoimia sisältäviä esineitä kerrotaan olleen tai olevan kaikenlaisia, ja tarinoissa esiintyy niin taika-aseita, taikavoimia sisältäviä vaatteita ja jalkineita kuin tavallisempiakin tarvekaluja. Mm. lumottuja rukkeja, patoja ja kynttilöitä esiintyy saduissa ja kertomuksissa, sitä ei tiedä, vaikka joissakin näistä tarinoista olisi oikeastikin perää.

Sekalaisten taikaesineiden lisäksi kerrotaan olevan olemassa joukko taikaesineitä, jotka ovat erityisen maineikkaita ja legendaarisia eri syistä johtuen. Uskomusten mukaan tällaisia esineitä on olemassa ja niihin liitetään toisinaan monenlaisia kertomuksia ja tarinoita. Mm. seuraavanlaisia taikaesineitä tiedetään tai arvellaan olevan olemassa, ja niistä on joko tarinoita tai muita mainintoja.

-Mahtavien voimien loitsukäärö
-Pudonneet tähdet
-JongJung eli kakseuden kivet
-Savikäärmetaulu
-Vehreyden kivet
-Louhikäärmekristallit
-Sankareiden aseet, mm. Sotasankarin tikari ja Gohtargin miekka
-Papistojen ja jalokivikiltojen aarrekammioissaan säilyttämät mahtavat taikaesineet, mm. Vardakovin sotavelhojen säilyttämä Primaksen miekka
-Melinan sauva, edesmenneeltä pappi Melinalta jäänyt puinen sauva, jonka sijaintia ei tiedetä
-"Valkoiseen kankaaseen kääritty esine", Rajakatseessa syksyllä 469 tavattu esine, joka päätyi tuolloin jalokivikiltojen haltuun


*****


7. Lopputoteamus:

Vaikka taikuutta ja yliluonnollisia olentoja ja voimia uskotaan ja huhutaankin olevan ja vaikuttavan siellä täällä, myös arkipäiväisessä elämässä, todenmukaiset luotettavat havainnot taikailmiöistä ovat pelimaailmassa harvinaisia. Samaten vaikka uskomusmaailma onkin rikas ja hyvin monenlaisia aineksia sisältävä, mielletään maailma taikailmiöineen ja muine kummallisuuksineen melko vakaaksi ja koossapysyväksi paikaksi, jossa taikuus koetaan sekä hyvässä että pahassa kiinteäksi osaksi maailmaa, vakavasti haastamatta tai uhkaamatta maailmanjärjestystä. Yleinen käsitys on siis se, ettei maailma sentään maailmanlopun tai hillittömän kaaoksen partaalla taikuudenkaan vuoksi heilu. Erilaisina kriisiaikoina, mm. tuhoisien sotien ja vakavien kulkutautien myötä saattaa tällaista ajattelua esiintyä laajemminkin. Yksittäisiä hurmoshenkisiä maailmanlopun julistajia voidaan toki kohdata rauhallisempinakin aikoina.









Uskonnot