Kirjaudu rajakatsetunnuksella

huhut: Hukanmaa1


HUHUJA PELIIN HUKANMAA 1: VELI VELJEÄ VASTAAN


Tietoa ja huhuja koskien Hukanmaan viimeisintä vuotta:


Viime syksynä Hukanmaalla saatiin varsin hyvä sato. Suurkiven isännän torpparit tosin valittivat, että halla ehti korjata heidän viljaansa ennen heitä, kun Suurkivien viljaakin päästiin keräämään vasta kovin myöhään. Suurkivi ei, tavalliseen tapaansa, torppareiden valituksille korvaansa lotkauttanut. Joka tapauksessa kun Juulius Hukanpään miehet kävivät viljasatoa laskemassa, niin selvästi paremman sadon suurtilalliset, kuten Suurkivi, Mallasranta ja Usvakumpu saivat, kuin torpparit per peltoala.

Sadonkorjuujuhlia pidettiin eri tiloilla. Antti Mylläri osallistui niihin innolla, mutta Myllärin vaimoa ei nähty yhdessäkään juhlassa. Sen sijaan rouva nähtiin, taas kerran, silmäkulma mustana kotipirtin kaivolla. Sanotaan Myllärin alkavan hermostua tosissaan, kun lasta ei vaan tule.

Hukanmaan papitar Liinatar Hallasuo kävi myös monessa juhlassa pitämässä moraalia kunniassa. Papittarelle itselleen maistuivat juhlajuomat hyvin, mutta eihän hän nyt oikeasti ollut humalassa, kai. Hyvin ja arvolleen sopivasti hän kyllä käyttäytyi. Tiedetään myös kertoa, että papitar olisi tehnyt jo kymmenen vuotta sitten siveyslupauksen, minkä vuoksi hän on yhä naimaton, vaikkei kirkko sitä papeiltaan vaadikaan.

Kylähullu Pietu oli myös vakiovieras monissa juhlissa. Pietulle maistui niin ruoka kuin juhlajuomakin ja jotkut sanoivat hänen puhuneen paljon selväjärkisemmin humalassa ollessaan. Ehkäpä se viisaus on oluessa? Pietu kertoi kuulema saaneensa vuosia sitten jonkun pienen aarteen itseltään Eemeli Hukanpäältä, mutta kuka hullua nyt uskoisi? Sitä paitsi ei Pietu voi olla läheskään niin vanha, vaikkei hänen ikäänsä tiedetäkään.

Mallasrannan tila teki jälleen valtavasti erinomaista olutta, joka tiettävästi toi Mallasrannan emännälle suuresti lisä rahaa, jälleen kerran. Mahtaakohan Suurkiven isäntä alkaa pian pelkäämään oman asemansa Hukanmaan toisiksi rikkaimpana puolesta? Mallasrannan oma poika Rubert ei osallistunut sen paremmin sadonkorjuuseen kuin sadonkorjuujuhliinkaan. Eipä rouva Mallasrantakaan maininnut poikaansa kertaakaan.

Antti Mylläri oli pitänyt myllystä edelleen hyvää huolta, joten viljan jauhaminen hoitui alkutalven kylmyyden jo hieman tuntuessa hyvin. Mallasrannan emännän tosi kerrotaan riidelleen Antin kanssa Myllärin vaatimista hinnoista, mutta ainahan siitä joku valittaa.

Hukanpäistä ei juurikaan viime vuonna vielä kuulunut, mutta huhu tietää silti kertoa, että Eerikki Hukanpää olisi syksyn ja alkutalven aikana riidellyt Juulius-herran kanssa useastikin. Kaarle Hukanpäätä ei nähty viime vuonnakaan Hukanmaalla, mutta hänen asemiehensä Santeri kävi joskus Hukanhampaassa. Santeri oli kuulemma kovinkin kiinnostunut talon piioista ja piiat hänestä.

Keskitalven juhla meni Hukanmaalla ihan kelvollisesti, mutta kylmää oli. Monilla torppareilla alkoi tiettävästi ruoka vähetä selvästi jo heti keskitalven juhlan jälkeen.

Vanha Juulius Hukanpää sairastui hieman vuoden vaihteen jälkeen. Aluksi luultiin hänen vain vilustuneen, mutta sairaus vei hänet nopeasti vuoteeseen, eikä tauti osoittanut paranemisen merkkejä. Jotkut sanovat Kaalepin ja Maarian olleen kovinkin iloisia, kun Juulius-herra alkoi selvästi heiketä.

Kevättalvella alkoi olla selvää, että Juulius Hukanpään elontaival olisi loppumassa, ja papitar Liinatar Hallasuo alkoi viettämään yhä enemmän aikaa Hukanhampaassa. Keväällä Juulius-herra kuoli yön tunteina vain papittaren ollessa hänen vierellään, sillä Eerikki Hukanpää oli jollain hallinnollisella matkalla. Hän saapui kotiin vain yhtä päivää liian myöhään, joten hän ei ehtinyt nähdä isäänsä enää elossa. Samalla Hukanhampaaseen saapui myös Kaarle, ritari ja sotaveteraani, ensimmäistä kertaa yli 20 vuoteen.

Papitar Hallasuo kertoi Juulius Hukanpään nimenneen Kaarlen perijäkseen Eerikin sijaan. Eerikki ei tätä kuitenkaan hyväksynyt, vaan ajoi poikansa Urhon ja asemiestensä Rubertin ja Ansion avulla Kaarlen ulos Hukanhampaasta. Yksin liikkeellä ollut Kaarle ei asettaan nostanut, mutta marssi sitten vanhalle Hukanpään tilalle, joka on ollut tyhjillään kymmenisen vuotta. Kaarle on kertonut, että hän ei aio luopua perinnöstään.

Kylillä on paljon väitelty siitä, että voiko perijäksi edes nimittää ketään ohi vanhimman pojan. Ainahan vanhin poika on perinyt, eikö niin? Mutta mitä se laki oikeasti sanoo? Onko kukaan Hukanmaalla edes nähnyt mitään kirjoitettuja lakeja, joita kuulemma on? Ja eikö kartanonherra voi tehdä omille mailleen, kuten haluaa? Kysymyksiä, kysymyksiä...

Kevään aikana vanhalle Hukanpään tilalle tuli sitten muitakin, kuten Kaarlen vaimo Kristin Hukanpää ja Kaarlen asemies Santeri. Hukanhampaan uskollinen piika Loimu lähti pian myös Hukanpään tilalle, sillä hän meni naimisiin Santerin kanssa. Loimu on nähtävästi jo raskaana, että sepä taisi olla oikea syy puolenvaihtoon. Vaikka eiväthän palkolliset puolia muutenkaan valitse, ainoastaan isäntää.

Keväällä Hukanmaalla oli paikoitellen paljonkin puutetta leivästä, mutta Suurkivi ja Mallasranta ne vaan ansaitsivat omilla varastoillaan lisää rahaa. Lisäksi he alkoivat riidellä keskenään, taas. Riitelevät kuulemma maittensa rajoista keskellä metsää. Niinhän ne rikkaat aina.

Antti Myllärillä oli keväällä suukopua myös Suurkiven isännän kanssa. Mylläri väitti Suurkiven kiskovan jauhoistaan ylihintaa ja hän sanoi muistavansa sen, kun uutta satoa alettaisiin jauhaa.

Kylähullu Pietu oli alkukesällä viikon kateissa, mutta palasi sitten yhtä äkkiä kuin oli kadonnutkin. Metsäläisiä nähtiin poikkeuksellisen paljon kevään aikana, joten pelättiin jo metsäläisten vieneen Pietun. Pietu itse ei seikkailuistaan paljoa puhunut, kertoi vain olleensa matkalla.

Metsäläisiä on liikkunut paljon Hukanhampaan liepeillä samoin kuin lähellä Usvakumpujen tilaa. Kummaltakin tilalta kuitenkin kielletään päättäväisesti kaikki huhut, että tilalla harjoitettaisiin mitään kaupankäyntiä metsäläisten kanssa.

Keskikesän juhla jäi tänä vuonna käytännössä pitämättä. Kenelläkään ei tuntunut olevan juhlamieltä, kun epävarmuus Hukanmaan herrasta kalvoi mieltä. Alkukesällä oli pari tappeluakin renkien kesken. Ei voitu pukareita oikein uhata herran eteen joutumisella, kun siitä oikeasta herasta ei nyt ole täyttä varmuutta. Yllättävän rauhallisesti kesä on silti mennyt.

Elonkorjuuaika alkaa lähestyä ja tunnelma Hukanmaalla kiristyy, sillä kaikki haluavat lähinnä tietää, kenelle ne verot nyt pitää maksaa. Tilalliset ovat äänekkäästi vaatineet virallista vahvistusta, kuka on Hukanmaa herra. Asia selvitetään kyläkäräjillä ennen elonkorjuuta. Toiset kertovat Kaarlen kutsuneen käräjät kokoon ja toiset taas sanovat Eerikin olevan kutsuja. Toisaalta, kun kerran ihan pääkaupungista asti on Hukanmaalle lähetetty joku seurue, niin ehkä kokouskutsukin on pääkaupungista? No lopullinen selvyys tähän on kuitenkin saatava!



Huhuja Hukanmaan ulkopuolelta:

Keskikesällä Vuoriniityn maakunnassa, Rajakatseen alueella käytiin tärkeitä neuvotteluja jalokivikiltojen, pappiskuntien ja maallisen vallan edustajien kesken. Neuvottelujen aiheena oli etenkin läntisten siirtokuntien tilanne, eikä ihme, onhan siirtokunnat ja siellä tapahtuneet asiat aiheuttaneet paljon huolta ja päänvaivaa. Kerrotaan, että paikan päälle neuvottelupaikalle oli saapunut barbaarikansojen edustajia, ja heidän eräs johtajansa oli esiintynyt jonkun Simoniden ritarin poikana. Asiaa kuulemma tutkittiin ja harkittiin, ja nuori mies todettiin edesmenneen Simoniden ritari Ogatyr Boganin pojaksi. Näin Simoniden ritarikunta sai arvokkaan liittolaisen barbaarikansojen keskuudesta. Itse kokouksessa pohdittiin kertoman mukaan merisusien muodostamaa uhkaa sekä ylipappi Paltamonin aiheuttamaa riesaa. Mitä kokouksessa tarkalleen päätettiin, ei ole tiedossa.

Tiedetään myöskin, että Mahtivuoren valtakunta ja Simoniden ritarikunta on kertonut ryhtyvänsä toimiin uuden aluevaltauksen eli siirtokunnan perustamiseksi meren takaisille maille. Tämä hanke tuskin jää nohvatovilaisilta huomioimatta, ja todennäköisesti myös Nohvatov vastaa tähän aloitteeseen omilla hankkeillaan. Kumpikaan suunnitelma ei silti ole vielä kovin pitkällä. Sen sijaan molemmat valtakunnat toteuttivat loppukesästä yhteisen sotilasoperaation siirtokunnissa. Niin Vardakovin sotavelhot, Simoniden ritarikunta kuin maallinen esivaltakin laivasivat jälleen joukkoja meren taakse, siirtokuntien alueelle. Sotaretken tarkoituksena oli Olafin johtamien merisusien lyöminen, yhteistyössä muutamien barbaariheimojen kanssa. Vielä ei ole lännestä meren takaa kantautunut tietoa emämaahan, miten sotaretki on edennyt, onko taisteluita käyty, ja mitä tästä kaikesta on lopulta seurannut.

Vuoriniityn maakunnassa oli aiemmin ankara elintarvikepula, joka on tosin sittemmin jo helpottanut, elintarvikkeiden virratessa pohjoiseen. Hinnoilla keinottelua esiintyy toki edelleen, mutta mellakoita ei ole kertoman mukaan puhjennut enää samassa laajuudessa kuin aiemmin.