JaVi|0|1|info=
Viime keväänä pidettiin se suuri kokous yhdellä Suurkiven torpista (Hukanmaa 8). Siellä Urho kovisteli metsäretkeen (Hukanmaa 7) osallistuneita. Kerrotaan, että Urho Hukanpää pelkäsi kylässä käyneiden olevan kirottuja. Tämän vuoksi hän siis kielsi ehdottomasti kaikkia kylässä käyneitä tulemasta Hukanhampaan kartanoon, sillä hänen vaimonsa Ilona Hukanpää oli tuolloin raskaana. Urho moitti kovasanaisesti seriffi Ansioita ja susipartion johtajaa Jyryä kaikkien kuullen. Lopuksi hän kuitenkin sanoi asian olevan nyt loppuunkäsitelty.

Urho oli myös hyvin epäluuloinen kylästä löytynyttä naista kohtaan, jota oli alettu kutsua nimellä Havu. Urho epäili hänen olevan huijari ja teeskentelijä. Paikalle saapunut korkea-arvoinen pappi Matteus Masula oli Havua kohtaan myötämielisempi, mutta hänkään ei osannut sanoa, että onko Havu haltia vaiko ei. Joka tapauksessa Havun korvia ilmeisesti on leikelty.

Matteus Masula ja Havu jäivät molemmat taverna Rautamallakseen joksikin aikaa. Pappi Masula oli kuulemma vaatelias asiakas, joka hyppyytti Rautamallaksen työntekijöitä, minkä kerkesi. Tavernapiika Liisi taisi pari kuunkiertoa palvella vain ja ainaostaan pappi Masulaa. No, kaipa se ylhäinen herra Suomurajasta on palveluun tottunut. Masula ei ollut vierailunsa aikana tekemisissä kuin tavernaisäntä Topiaksen ja muun henkilökunnan kanssa, sekä Urho Hukanpään kanssa. Varsin merkillepantavaa on, että pappi Masula ei halunnut tavata Hukanmaan omaa papitarta, Liinatar Hallasuota. Masula ja Hallasuo tapasivat kyllä ainakin kerran joitain vuosia sitten. Eipä tainnut se tapaaminen mennä hyvin.

Torppari Reino ehti hoitaa Palopellon tilaa vain kaksi vuotta. Viime kevättalvella torppari Reino otti hatkat yllättäen. Hän ilmoitti jättävänsä koko Hukanmaan. Miksiköhän niin kävi? Jotkut kertovat Paavali Palopellon vaatineen kohtuutonta taksvärkkiä. Toiset taas kertovat Reinon saaneen metsäläisten vihat päälleen, kun hän olisi surmannut jonkun suomäyrän. Jos tämä olisi totta, niin hän olisi rikkonut myös Urho Hukanpään käskyä vastaan, joten parasta olikin häipyä. Tiettävästi Reino lähti jonnekin pohjoiseen päin.

Palopellon tila annettiin Tuhro Onnettomalle. Aika onneton sattuma vai mitä? Kerrotaan, että Amalia Mallasranta suhtautui tähän sopimukseen hyvin vastentahtoisesti. ?Oma vikasi, kun se Onneton polttaa koko tilasi!? Joka tapauksessa Paavali Palopelto teki Tuhron kanssa lampuotin sopimuksen. Se siis tarkoittaa, että työn sijasta Tuhro maksaa tilan vuokran viljana tai rahana. Vuokra on kova, huhujen mukaan jopa seitsemän kymmenesosaa sadosta. Kukaan ei ole tosin sitä sopimusta nähnyt, joten kukaan ei väitäkään tietävänsä, miten korkea vuokra on, mutta arvuuttelua jatketaan. Tuhro itse on kieltäytynyt kertomasta. Sanoo itse olevansa tyytyväinen. Niin varasti, sillä hänellä ei ole varmasti ollut vaihtoehtoja. Tuhro o nyt koko Hukanmaan ainoa lampuoti.

Tuhro on lähtöisin pohjoisesta päin. Hän saapui Hukanmaalle renkinä jo joskus kymmenen vuotta sitten. Kyllä Tuhro tunnetaan ahkerana työläisenä, mutta Onneton ei ole liioittelua: Tuhro-parka on niin epäonninen, että on kerta kaikkiaan ihme, että hän on yhä hengissä. Vesisaavi kaatuu päälle, kalja on myrkyllistä ja kattokin sortuu? Silti hän vain jaksaa töitä tehdä ja valittamatta vielä. Ei kukaan varmaan Tuhroa vainoa, siis enää. Kerrotaan kuitenkin, että joku noita olisi siellä pohjoisessa langettanut kirouksen Tuhron ylle. Tuhro on itse aina kiistänyt kaikki tällaiset väitteet.

Lumet lähtivät normaaliajassa ja kevätkylvöihin päästiin viime vuonna hyvin. Suuria hankaluuksia ei ollut kellään. Ei edes Onnettomalla. Tuhro sai tilalleen yhden rengin. Renki Tapani on vanha, mutta taitava mies, joka ei näköjään vähästä säikähdä. Kerrotaan kuitenkin, että Tapanilla olisi ollut vaikeuksia saada enää rengin paikkaa muualta, koska häntä nyt vaan aletaan pitämään liian vanhana rengiksi. No, ainakin vielä moiset puheet ovat osoittautuneet vääriksi.

Pappi Masula majaili Rautamallaksessa kevätkauden loppuun asti. Heti kesäkauden alussa hän lähti. Masula kertoi kuulemma menevänsä tapaamaan haltioita. Ne haltiat nyt ovat vähän sellaisia melkein taruolentoja, kun kukaan ei kerro sellaisia tavanneensa, vaikkakin tuntevat monia, jotka ovat tavanneet. Tai siis väittiväthän ne, että se Havu olisi ollut haltia. Uskokoon, ken tahtoo.

Kaksi viikkoa Matteus Masulan lähdön jälkeen Havu katosi. Hän oli asunut Rautamallaksessa, mutta eräänä aamuna hän oli poissa. Oli ilmeisesti kerännyt vähät tavaransa ja lähtenyt. Näin ainakin Urho Hukanpää ja seriffi Ansio uskoivat. Rautamallaksen isäntä Topias Rautakoukku vaati järjestämään etsinnän, mutta Urho ei asiasta innostunut. Susipartion johtaja Jyry ilmoitti tottelevansa Urhon käskyä, eli ei alkanut etsimään. Topias, tavernan muu väki ja muutama vapaaehtoinen etsi jälkiä Havusta, mutta mitään ei löytynyt usean päivän etsinnöistä huolimatta.

Kesällä kaivoksen väki oli jatkuvasti Vääräsuolla. Hakivat kuulemma turvetta kaivoksen omistajan oikeudella, mutta kukaan ei taida uskoa tätä väitettä. He olivat kiinnostuneita paikasta jo edellisenä kesänä. Nyt he näyttivät olevan kiinnostuneempia suovedestä ja sammalesta, kuin turpeesta. Tai näin ne harvat, jotka kaivoksen väkeä vakoilivat, väittävät. Joka tapauksessa suossa on sitä paitsi niin vähän turvetta, että ei siitä kaivokselle iloa olisi. Ja mitä ne turpeella edes tekisivät, elleivät sitten polttaisi sitä. Sellaista määrää Vääräsuosta ei varmasti irtoa.

Vääräsuo on se suopahanen Suurkiven ja Mallasrannan tilojen välillä. Kumpikin on väittänyt suota omakseen. Tuomaria ei ole kiistaa pyydetty selvittämään. Ilmeisesti Urho Hukanpää asettui aikoinaan Suurkiven puolelle kiistassa. Amalia Mallasranta ei ole sitten viitsinyt haastaa Hukanmaan vapaaherran sanaa tuomarin kautta. Ymmärrettävää.

Antti Mylläri, Niklas Noeton, Kalervo ja Ignatius rakensivat kesällä jonkinlaisen vesipyörän, joka nostaa vettä Hukanjoesta ja vie sitä joidenkin kauhojen avulla kauemmas joesta. Tämän oli tarkoitus olla jonkinlainen kastelulaitteisto. Monta kertaa saivat yrittää, ennen kuin se toimi. Suurkivi ylpeili, että nyt hänen peltojaan ei kuivuus enää vaivaisi, toisin kuin toissa vuonna ja sitä edellisenä.

Urhon ja Ilonan poika Raju Hukanpää syntyi viikkoa ennen keskikesää. Ilonalla meni kauan selvitä synnytyksestä. Kerrotaan, että synnytys oli niin vaikea, että lapsenpäästäjä pelkäsi Ilonan kuolevan. Kyllä hän kuitenkin syksyyn mennessä oli toipunut ennalleen. Raju oli lapsen maailmaantulo; liekö poika siitä nimensä saanut? Kaikki ovat nyt tyytyväisiä, kun Hukanmaalla on laillinen perijä Urhon jälkeen.

Keskikesän juhla meni mukavasti Rautamallaksessa, eikä mitään liian suurta tapahtunut. Paikallisten ja kaivoksen väen kanssa oli syntyä kaksikin eri tappelua, mutta se nyt on aika normaalia. Topias ja Ansio saivat rettelöitsijät ajoissa ojennukseen. Pari suomäyrää kävi myös juhlapaikalla kaljaa pummaamassa. Ainakin Niklas ja Ignatius sitä heille myös antoivat.

Loppukesästä jo vähäksi aikaa laantunut metsäläisongelma alkoi uudelleen. Sinisillä väreillä ja tuhkalla itseään sotkeneet metsäläiset alkoivat ahdistella kulkijoita ja myös joitain maatiloja. Nämä häiriköt eivät varmaankaan ole suomäyriä. Hukanmaalla on vuosikaudet eletty ihan rauhallisesti metsäläisten kanssa, mutta nyt äänenpainot ovat alkaneet koventua.

Syksyllä saatiin hyvä sato. Kolmen huonon satovuoden jälkeen tämä oli todella hyvä uutinen. Antti Myllärillä riitti töitä. Tai oikeastaan hänen kisällinsä sitä myllyä nykyään pyörittävät. Kaikki toivat viljansa Antin myllylle, myös kaivoksen väki ja Mallasrannan väki, vaikkakin Mallasrannan tilalla suurin osa viljasta pantiin taas olueksi.

Kerrotaan, että Antti Mylläri on alkanut nukkua myllyssään. Eipä taida herra Mylläri enää juurikaan kotona viihtyä. Toiset ovat tästä mielissään, sillä huhut siitä kuin kaltoin Antti vaimoaan Stinaa kohteli, ovat muistissa. Tosin Taru-tyttären syntymän jälkeen Stina on kai saanut olla rauhassa. Ehkä jo liiankin rauhassa, jos ei Mylläri enää kotiinsa viitsi mennä.

Syksyllä saatiin myös ensimmäiset varmat näköhavainnot susista. Sudenjälkiä on nähty ympäri Hukanmaata jo parin vuoden ajan, mutta susien kaatoja tai varmoja havaintoja susista ei ole ollut aikaisemmin. Sudet olivat poissa Hukanmaalta vuosikymmeniä. Kerrotaan, että Eemeli Hukanpää, Hukanmaan ensimmäinen vapaaherra, olisi hävittänyt sudet Hukanmaalta. Sudet ovat nyt palanneet. Kai se on siis varmaa, että Eemeli-herra ei enää Hukanmaalla kummittele, toisin kuin neljä ja kuusi vuotta sitten.

Suurkiven Antti Myllärin myllyyn rakennuttamat, ja Niklaksen suunnittelemat, mallastusuunit olivat hyvällä käytöllä. Hyvin ne tosiaan toimivat. Antti niitä uuneja enimmäkseen hoiti, mutta Suurkiven olutmestari Ignatius on ilmeisesti alkanut opettelemaan uusien käyttöä. Eikö Ruben Suurkivi enää luota Antti Mylläriin?

Loppusyksystä Alma Urpontytär, se kaivoksen omistaja, kävi ainakin kolme kertaa Hukanhampaassa Urho Hukanpään juttusilla. Urhon ja myös Ilonan vastenmielisyys Alma Urpontytärtä ja koko kaivosta kohtaan on tunnettu tosiasia. Mitä Kaivoksen väki on käynyt Urho Hukanpään juttusilla useasti. Mitähän asiat koskevat?

Vielä myöhemmin syksyllä Hukanhampaan kartanossa kävi joku outo seurue. He saapuivat illan pimeydessä ja lähtivät aamuyöllä. Kuusi oudosti pukeutunutta vaeltajaa seurueeseen kuului. Hukanhampaan väki kertoo olevansa varmoja, että ne todella olivat haltioita. ?Kauniita ja arvoituksellisia olivat?, sanoi yksi. ?Rumia ja epäilyttäviä?, sanoo toinen. Joka tapauksessa he viettivät pitkän aikaa Urho Hukanpään, seriffi Ansion ja Jyry Sivaltajan kanssa puhuen. Jopa Topias Rautakoukku haettiin keskellä yötä Hukanhampaaseen tapaamaan seuruetta. Varmaan he Havua olivat tulleet etsimään sen pappi Matteus Masulan kutsumina, mutta Havu oli jo poissa.

Talvikausi tuli, mutta kylmän alun jälkeen kylmästä ja lumesta ei ollut tietoakaan. Metsäläiset alkoivat sen sijaan olemaan varsinainen riesa. He varastelivat kanoja sikoja ja työkaluja monelta tilalta. Useimmat havainnot viittaavat siihen, että varkaat eivät ole olleet suomäyriä, vaan joitain muita metsäläisiä. Moni on yrittänyt vangita varkaita, mutta he ovat aina livahtaneet karkuun.

Keskitalven juhlaa vietettiin Suurkiven tilalla. Reea Suurkivi emännöi juhlaa hiljaisesti, mutta ohjasi talon väkeä todella taitavasti. Alma Urpontytär tuli juhlaan, mutta kaikki kiersivät hänet kaukaa. Mallasrannan tilan väkeä tuli juhliin myös, mutta Amalia Mallasranta lähti jo tunnin tai parin jälkeen. Sen sijaan Paavali-isäntä oli pidempään. Paavali kävi haukkumassa Suukiven olutta Ruben Suurkivelle ja kehui hänellä itsellään olevan parempaa tavaraa mukanaan. Toki Mallasrannan juhlaolut on varmasti yhä parempaa kuin Suurkiven tilan olut, mutta juhlien isännälle moisen puhuminen on silti melkoinen loukkaus. Ruben Suurkivi ärtyi silminnähden. "Kiitä onneasi, että nyt on on juhlarauha. Muuten olisi kirveelle töitä!", Suurkivi sanoi.
Paavali-isäntä ei jäänyt sanattomaksi. "Ja kenet palkkaisit tällä kertaa? Eihän sinusta ollut viimeksikään itse aseeseen tarttumaan."
Tämä oli muistutus siitä, miten Paavali Palopelto oli haastanut Ruben Suurkiven kaksintaisteluun monta vuotta sitten. Silloin Suurkivi oli palkannut jonkun kummallisen kiertelevän aseenkantajan, joka oli hukannut ritarinsa, esitaistelijakseen.

Kaikkien onneksi Ilona Hukanpää tuli keskeyttämään isäntien sanailun, ennen kuin se tätä pahemmaksi pääsi. Paavali Palopelto lähti sitten oma-aloitteisesti kotiinsa. Monen mielestä Palopellon käytös oli sopimatonta. Suurkivi ei toisaalta ole todellakaan se pidetyin isäntä Hukanmaalla, joten monen mielestä saattoi silti olla mukavaa, että joku kehtaa haastaa Suurkiveä.

Ruben Suurkiven veljentytär Helmi Suurkivi oli keskitalven juhlien keskipiste, siis monen nuoren miehen keskipiste. Tyttö selvästi nautti suosiostaan, Ruben-setä ei asiasta selvästikään pitänyt. Helmi ei ole aikaisemmin ollut niinkään otettu paikallisten miesten suosiosta, mutta tilanne näyttää muuttuneen. Helmi taitaa olla noin 20-vuotias, eli kyllä hänet pitäisi jo naimisiin saada. Eipä vaan taida helposti löytyä sellaista sulhasehdokasta, joka sedälle kelpaisi. Ruben Suurkiven omat tyttäret Elisa ja Ansa ovat vasta 9- ja 7-vuotiaita, joten heistä ei vielä tarvitse huolehtia. Helmi on silti hyvä muistutus, mikä Suurkivellä tulee olemaan edessään. Suurkivellä ei ole poikaa, joten joku tyttäristä, tai ehkä jopa se veljentytär, perii Hukanmaan suurimman tilan. Tässä on jollekulle tulevaisuudessa suuri tilaisuus. Ja paljon epäluuloa Ruben Suurkivelle.

Talvi jatkui märkänä, todella märkänä ja lähes lumettomana. Suomäyrät saivat yhden suden vangittua ja toimittivat sen Hukanhampaaseen; Urho Hukanpää oli luvannut susista palkkion. Ruokaa ja kaljaa suomäyrät saivat. Urho teki, tai siis teetätti, sudesta takin vaimolleen ja pojalleen.

Lämpimän sään ja jatkuvan vesisateen vuoksi kelirikko oli jatkuva riesa. Palopellon ja Suurkiven kestikievarit olivat tyhjiä. Silti hollivuorot piti hoitaa, vaikka kulkijoita ei ollutkaan. Tämä kismitti paitsi kievarinpitäjiä, niin myös tilallisia ja torppareita, joiden piti hollivuorossa istua.

Suurkivi sai oluttaan myytyä pitkin Hukanmaata. Kelirikon vuoksi Mallasrannalla oli suuria vaikeuksia viedä omaa oluttaan Suomurajaan. Talven kerrotaan aiheuttaneen pahasti tappiota Mallasrannan tilalle, sillä he joutuivat kilpailemaan Hukanmaan olutmarkkinoista Suurkiven halvemman oluen kanssa. Mallasrannan tilalla olut tehdään yhä käsityönä ja onhan se Suurkiven olutta parempaa, mutta kun se on myös kalliimpaa valmistaa. Suurkivi saattoi olla tyytyväinen märkään talveen tämän vuoksi.

Kylähullu Pietu kierteli talvella talosta taloon, kuten ennenkin. Sitkeästi hän vaan jatkaa omaa yksinkertaista elämäänsä. Pietu oli kuitenkin syksyllä ja talvella selvästi harvemmin teillä tietymättömillä kuin aikaisemmin. Hänen kerrotaan sanoneen, ettei hän uskaltanut enää kulkea yksin metsässä, koska siellä on vieraita metsäläisiä, joista metsä itsekään ei pidä. Metsäkään ei pidä metsäläisistä? Aika hauska lohkaisu.

Talvi meni lämpimämpänä ja märempänä kuin kukaan jaksaa muistaa. Hukanjoki ei jäätynyt talvella kertaakaan, ei edes suvantokohdista. Tämä on ennenkuulumatonta. Pietu kertoo muistavansa yhden samanlaisen talven, mutta taitaa olla hullun puhetta; eihän raukka tiedä, että mikä vuosi nytkään on menossa.

Kevätkauden alkamisjuhlan pävänä saatiin reiluummin lunta. Silloin saatiin pidettyä koko talven ainoa hiihtokilpailu. Urho Hukanpää voitti kilpailun. Kukaan ei varmaan kehdannut ohittaa vapaaherraa. Toisaalta Urho on tunnetusti hyvä hiihtäjä. Hänen kerrotaan valitelleen Hukanhampaassa suureen ääneen, kun hiihtämään ei ole päässyt.

Kevätkylvöt saatiin suoritettua. Lämpimän talven jälkeen kevät olikin sitten kylmä, mutta kevätkylvö suoritettiin normaaliaikaan. Moni on kuitenkin huolissaan, että onkohan huippumärkä talvi vienyt ravinnon pelloista? Se selviää vasta kesän aikana, mutta pelko on varmasti aiheellinen.

Paavali Palopelto ja Ruben Suurkivi ovat nokitelleet toisiaan keskitalven juhlasta lähtien. Mitään yhtä uhkaavaa kuin juhlassa, ei ole kuitenkaan sattunut. Ilona Hukanpää on kuulemma määrännyt Paavali Palopellon ja Ruben Suurkiven lopettamaan rähisemisen. Mahtaako se ihan sanomalla loppua? Kerrotaan, että Ilona olisi antanut jonkun uhkauksen kummallekin. Vapaaherrattaren uhkaukseen on syytä suhtautua vakavasti.


Huhuja Hukanmaan ulkopuolelta

Hukanmaan uudet "naapurit", pohjoisen paloaukean uudisasuttajat kokivat talvella pahoja tappioita. Kaupungista metsään muuttaneet eivät ole oikein pärjänneet märässä säässä. Ruokavarastoja on mädäntynyt, pellot ovat jouduttu kyntämään usean kertaan. Toivottavasti paloaukiosta ei tule nimensä mukaista Korpirauniota.


Pohjoisesta Mahtivuoresta kerrotaan, että viime vuoden keväällä joku nohvatovilainen linnaherra ja mahtivuorelainen linnanherra olisivat ottaneet uhkaavasti yhteen jonkun taistelun vuosipäivänä. Olivat linnanherrat tosin molemmat jo yli seitsemänkymppisiä, että ei se nyt niin kova kahakka ollut. Mutta vanhus miekan kanssa on silti vaaraksi ympäristölleen ja itselleen. No, ei siitä tappelusta oikein mitään tullut, kun kumpikin olivat heiveröisiä, puolisokeita ja huonomuistisia. Eivät kuulemma uhkaavan tilanteen ja muutaman miekalla ilmaan huitaisun jälkeen enää muistaneet, että mistä oli edes kyse.

Pohjoisessa oli myös joku suuri joukkoitsemurha keskikesällä. Kerrotaan, että paikallisen papin vaimo oli mukana tässä hulluudessa, ehkä jopa johti tätä itsemurhajoukkoa. Hullua sakkia tuolla pohjoisessa. Toivottavasti se pappi on otettu kiinni. Vaikka siihen toki tarvitaan papiston lupa.


Vuoriniityn kaupungin alla kulkee vanhoja kaivostunneleita ja vesikanavia. Nyt viime talvena, jatkuvien vesisateiden vuoksi, yksi kohta Vuoriniittyä vajosi maahan, romahti siis. Kuin ihmeen kaupalla ihmisiä ei vammautunut tuossa. Jokunen vajosi kyllä maan uumeniin, mutta heidät saatiin sieltä pelastettua ylös. Tapaus on herättänyt keskustelua kaupungin turvallisuudesta ja jopa, että pitäisikö koko kaupunki siirtää tai edes tukea maanalaiset käytävät. Pahiten osumaa romahduksessa sai kaupungin Derecas-temppeli.

Temppeli ei ollut ainoa romahduksessa osumaa saanut rakennus. Asuintaloja rikkoutui useita. Itsensä ruhtinas Geofriuksen kartano vaurioitui. Keskustelua kaupungin alla olevien käytävien tukemisesta on siis käyty ja sen tiimoilta myös kaupungin muureista on taas puhuttu. Muurien puuttuminen on peruja siitä, että kun Geofrius Ensimmäinen nujersi kapinoivan Vuoriniityn yli 200 vuotta sitten, purettiin kaupungin muurit osoituksena siitä, että kaupunki ei ole enää itsenäinen porvarisvetoinen kaupunki, vaan ruhtinaan hallitsema. Niin että tuskin niitä muureja tulossa on. Juomavesi on pysynyt juotavana Vuoriniityssä muista ongelmista huolimatta.

Vuoriniityssä moni pitää Deinosan-kiltaa vastuullisena tunnelien huonosta hoidosta ja piittaamattomuudesta kaupunkilaisia kohtaan. Kaupunkilaiset pelkäävät uusia maanvyörymiä ja vaativat killalta ja esivallalta toimia.

Kirjansitoja Tupru Eepos on etsintäkuulutettu. Vuoriniityn seriffin etsintäkuulutuksessa hänestä luvataan "800 kuparia, elävänä tai kuolleena". Mitä ihmettä tavallinen kirjansitoja on tehnyt tämän ansaitakseen?


Niin kutsuttu "Sataman ukko", olyiläinen kapakoitsija, löytyi syksyllä murhattuna kotoaan. Tämän tapauksen ympärillä liikkuu monenmoista huhua. Miehen tiedetään lainoittaneen montaa lainanhakijaa ja taanneen monta lainaa. Huhutaan myös, että monen lainan perinnässä olisi käytetty koviakin otteita. Sataman ukosta huhutaan jopa, että hän olisi ollut pohjoisen Mahtivuoren alamaailman suurin koronkiskuri, lainantakaaja ja luottokirstunvartija. Ja sitten tuommoinen mies löytyi syksyllä puukotettuna kotoaan Olyin satamakorttelista. Ukon henkivartijakin oli tapettu.


Suomurajan satamassa ei ollut jäätä koko talvena. Tällaista ei muisteta tapahtuneen koskaan. Tosin kyllä jotkut vanhukset kertovat, että joskus vuonna 450 olisi näin käynyt edellisen kerran. Ehkä on käynyt, ehkä ei, mutta todella erikoista se oli. Jäätön satama ei silti ollut kauppiaille niin hieno juttu, kuin ensin voisi luulla. Jään sijasta satama piti sulkea myrskyjen takia useammin kuin kukaan jaksaa muistaa. Talven aikana satamaa piti korjata ainakin kymmenen kertaa myrskyvaurioiden takia. Mutta oli se satama silti auki paljon pidemmän aikaa, kuin tavallisesti.

Sataman lisäksi myös kaupunki kärsi myrskyvaurioista. Kattoja ja katuvalaisimia sekä ikkunoita hajosi monta kertaa. Kaupungin kiveämättömät kadut olivat pelkkää mutavellia. Tämä on saanut kaupunkilaiset vaatimaan katujen kiveämisen jatkamista.

Yleisesti Suomurajan kaupunki selvisi ikävästä talvesta vähällä. Jatkuva kelirikko oli toki ongelmallinen, mutta sataman ansiosta Suomurajan yhteydet olivat myrskyistä huolimatta varsin hyvät.


Deinosan-killassa noviisie jupina vanhojen mestareiden aikaansaamattomuutta kohtaan on koventunut. Vanhat mestarit eivät kuulemma ole kiinnostuneita kuin omista henkilökohtaisista hankkeistaan, eikä killan asioiden hoitaminen nappaa. Vuoriniityn kilta on myös saanut ison tahran maineeseensa, kiitos maanvyöryjen ja niiden aiheuttamien tuhojen huonon hoitamisen.


Huhuja Mahtivuoren ulkopuolelta:

Nohvatovin Vardakovin maakunta on kuulemma sisällissodan partaalla. Moni vardakovilainen taho haluaisi irrottaa maakunnan Nohvatovin kuningaskunnasta. Kuninkaalla on kuitenkin myös paljon tukijoita maakunnassa. Tilanteen todellista vakavuutta ei täällä etelässä tiedetä.


Hurjaviinin valtakunnassa - tai siis siinä kuningaskunnassa, minkä osa se Hurjaviini on - on uusi kuningas. Hän - Edward 13. - on ottanut tehtävänsä vastaan täytettyään 21 vuotta. Kuninkaan tehtävää tehnyt nykyisen kuninkaan setä siirtyi sopuisasti sivuun, vaikka monet pelkäsivätkin setämiehen pitävän paikkansa ja sisällissodan olevan ovella. Mitään kauheuksia ei kuitenkaan sattunut. Sisällissodan syyksi olisi voinut riittää sekin, että tuossa viini-ihmisten maassa nykyinen kuningas on vannoutunut olutmies ja saanutkin liikanimen Edward XIII ?Bitter", Mahtivuoren merimiesten suussa kotoisasti "Mutru-Eetu". Katsotaan mitä uusi kuningas tuo tullessaan. Hurjaviinin porvarit tietysti pitävät pääasiana, että pitää näppinsä erossa porvareiden asioista.