Sami M.(Vieras)|1||1345252 ---- HUHUJA PELIIN RAJAKATSE 72: Hämärtyvät illat, kirkastuvat tähdet ---- Edellisen pelin eli heinäkuun pelin huhupakettiin voi tutustua osoitteessa: http://www.rajakatsefantasia.fi/rkwiki/index.php?p=Huhut%3ARajakatseLXXI Noidenkin huhujen lukeminen on kannattavaa, jos niihin ei ole vielä aiemmin tutustunut. 1. Keskikesän juhlan aikaiset tapahtumat Rajakatseessa A. Turnajaisten esikarsinnat Rajakatseessa sujuivat juhlien toisena päivänä seuraavasti: Pääasiassa Rajakatseessa oli väkeä kisaamassa rajalinnakkeiden alueelta ja jokunen Vuoriniitystä, kuten soturijärjestöjen Herbertinvartion ja Rautahansikkaan väkeä. Karhukoin, Ballendorfin ja Koskalan mailta ilmeisesti väki ei tullut Rajakatseen karsintoihin, vaan suuntaavat Olyin karsintoihin ja ovat ottaneet osaa jo Vuoriniityn karsintoihin. Keppitaistelut Simoniden edustaja huusi, että "Nyt jokainen renki ja torpparimies saa tulla kokeilemaan ilmaiseksi pitkillä kepeillä ottelua". Yrittäjiä saapuikin, kylän omista pojista renki Ruuben Rummunlyöjä, pöljä Savihaara, torppari Nuutti, torppari Matias ja monta muuta sekä tietysti muutamat naapurilinnakkeilta ja kylistä saapuneet. Mittelöijiä oli parisenkymmentä, mutta kovin vakuuttuneita eivät arvioijat olleet. Kukaan ei ollut erityisen huono, mutta ei tuntunut olevan erityisen hyväkään. Sponsorirahat ja osallistumispäätöksen sai vain Keskimannusta tullut suurikokoinen torppari Armas Erkinpoika sekä Bokea-järven rannalta nuori kalastaja Hervo Kaarlonpoika. Perusteeksi sanottiin Armaksen näyttävä taistelutyyli ja taito sekä Hervon taistelutaito. Muita ei otettu, koska kerrottiin keppitaistelijoita olevan jo melko suuri määrä pelkästään turnajaisten lähialueilta. Kaksinmittelöt Isosti kiinnostusta herätti Rautahansikkaan ja Herbertinvartion väliset ottelut, vaikka otteluita olikin Rautahansikkaalla ja Herbertinvartiolla myös muiden kanssa. Ilmeisesti järjestäjät kuitenkin suosivat näiden kahden soturijärjestön välisiä otteluita. Kyseessähän ei ollut mikään pudotuspeli, vaan tarkoitus oli näyttää sponsoreille oma taitonsa ja sopivuutensa kisoihin. Ison mielenkiinnon paikallisten keskuudessa saivat myös isäntä Ilmarin ottelut. Ilmari sai ensin vastaansa Vastkannon alueelta olevan isännän Ilari Tuomaanpojan. Ottelussa jaettiin kovaotteisesti iskuja puolin ja toisin, mutta kumpikaan ei saanut perille asti yhtään osumaa. Kilvet kyllä kärsivät ja nuttuunkin tuli repaleita, mutta lopulta ottelu vain huudettiin poikki. Toisen ottelun Ilmari kävi Vastkannon sotamies Mauno Kuuravarvasta vastaan. Ottelussa muutaman lyönnin jälkeen Mauno horjahti ja Ilmari sai hänet tuupattua nurin. Ottelu huudettiin poikki. Taistelu jatkui, muutaman lyönnin jälkeen Mauno teki kilpirynnäkön päin Ilmarin kilpeä ja saikin Ilmarin horjahtamaan ja kohta kaatumaan. Taistelu huudettiin jälleen poikki. Kolmannella kierroksella Ilmari sai heti sivallettua Maunoa mahaan ja tekikin reijän Maunon rengashaarniskaan. Mauno vastasi välittömästi kolauttamalla Ilmaria kypärään. Taistelu jatkui muutamalla lyönnillä, mutta kohta taistelu huudettiin poikki. Voittiko Ilmari, sanottiin ottelijoiden olleen tasaväkisiä. Taistelu ei tuonut kummallekaan paikkaa etelän turnajaisiin. Keskimannun Eerik Härkäpää voitti kaksi kamppailua ja sai luvan ja sponsorirahat lähteä etelän turnajaisiin. Keskimannun toisen pojan Turo Jätin esitys sen sijaan oli hiukan pettymys. Mies oli kyllä vahva ja näyttävä, mutta ihan liian hidas oivaltamaan missä mennään, hän otteli kaksi ottelua ja hävisi molemmat melko nopeasti. Päivän ykköseksi nousi Vastkannon aliupseeri Eemeli Isotuoppi. Hän voitti kaksi ottelua ja hänen ottelutyyliään kiiteltiin näyttäväksi. Toiseksi nimettiin Rautahansikkaan Vuoriniitystä tullut sotamies Sisu Jääräpää ja kolmanneksi Keskimannun Eerik Härkäpää. Lisäksi sponsorirahat sai Herbertinvartion nuorimies Jan Puronkohina, Vastkannon sotamies Ilmari Wähäleipä ja Keskimannusta Ilari Koskala. Kahden soturijärjestön välillä käytiin 8 ottelua. Nämä menivät Herbertinvartio 5 - Rautahansikas 3. Rajakatseen omat pojat eivät niin pärjänneet kisoissa. Miksi Rautahansikkaasta ja Herbertinvartiosta otettiin vain yksi kummastakin? Ei tiedetä - onko vain sattumaa vai olisiko ruhtinaiden edustajat sopineet, että kummastakin otetaan sama määrä tai sitten vain yksi tms. Jousiammunta Jousiammunnassa tulos on helppo arvioida, kun sen näkee maalitaulusta. Voittajat ja matkan turnajaisiin saaneet järjestyksessä: 1. Keskimannun linnakkeen lähimaastosta metsästäjä Ralf Matiaksenpoika 2. Vastkannon rajalinnakkeen sotilas Emil Vähävarvas 3. Rautahansikas -soturijärjestön Anselmi Harvahapsi 4. Herbertinvartion soturijärjestön Kaaleppi Kuurakenkä Jousenkäyttökieltoon määrättiin: Savihaara B. Punaisen kuun karnevaali ja muita keskikesän tapahtumia Rajakatseessa: Keskikesän juhlan vietto sujui Rajakatseessa alkuun melko rauhallisesti ja perinteiseen tapaan. Maalaisia ja lähiseutujen ihmisiä oli paljon paikalla, lisäksi oli ihmisiä saapunut kauempaakin. Myös turnajaisyleisöä kävi tavernalla, eräskin iäkkäämpi herrasmies kävi tavernalla nuori nainen käsipuolessaan. Ei tainnut olla tyttärestä tai vaimosta kysymys. Sitten oli se suuri karnevaaliseurue, punaisen ja keltaisen värisissä asuissaan. Oli voimamiestä, lumoojatarta, ruoskataiteilijaa, narreja, tulenpuhaltajaa, taikureita ja vaikka mitä. Oma telttakin tuolla seurueella oli tavernan lähistöllä. Juhlat sujuivat hyväntuulisesti ja karnevaaliväkeen suhtauduttiin myönteisesti. Karnevaaliväki ihmetytti ja hauskuutti ihmisiä, mm. voimamies nosteli suunnatonta kivenjärkälettä tavalla, mikä sai monet haukkomaan henkeä. Illan kuluessa karnevaaliseurue ryhtyi karnevaalimestari Nysalorin johdolla järjestämään päänumeroaan, näytöstä, joka oli muunnelma vanhasta tarinasta nimeltä "Liekki". Tosin tarinan entuudestaan tunteneet ajattelivat jossain vaiheessa, että nyt on jokin vialla ja paha merrassa, kun puhutaan Primaksesta, kaaoksesta ja kirouksista. Silti tapahtumien nopea kulku yllätti ja järkytti paikallaolijat. Seurueen väki alkoi lausua kirouksia ja hyökkäsi asein yleisön päälle. Tulta ja savua pulppusi ympäriinsä ja kauhun- ja tuskanhuudot kaikuivat ympäri tienoota. Muutamat karnevaalin osanottajat kokivat hirveitä muodonmuutoksia, ihmisen kasvojen tilalle työntyivät hirviöiden vieraat kasvot. Ja osan karnevaalin osanottajista, kun heidät maahan lyötiin, kasvoille jäi vain kauhea virne. Lopulta taistelu oli ohitse, ja ruumiita makasi ympäriinsä, savun leijaillessa vielä. Tuskaista valitusta ja huutoja kuului sieltä täältä. Parannustaitoiset juoksivat ympäriinsä autettavia etsien. Sotilaat ja palkkamiekat tekivät nyt sen, mikä oli tehtävissä. Karnevaaliseurueen kuolleet jäsenet, mitä lie Kaaoslähteen kultisteja, raahattiin kaikki telttaansa ja teltta sytytettiin palamaan. Eihän tuollainen määrä ruumiita ja muuta huonosti palavaa tavaraa noin vain tuhkaksi muutu, mutta ainakin katku ja palavan ruumiin haju oli nenäänpistävä koko loppuillan ja vielä aamunkin ajan. Jossain vaiheessa pintahiiltyneet ruumiit ja muu polttojäte kuljetettiin linnakkeen uuden hautausmaan tuntumaan, missä hautaus tehtiin suureen joukkohautaan. Papit ovat myös siunanneet kyseisen hautapaikan, ja moneen kertaan. Tavernan seudulla ollut haju onkin myöhemmin kaikonnut nopeasti. Vaikka sekasorto näyttikin myöhään illalla hirvittävältä, paikallisia ei karnevaalin kultistien lisäksi kuollut lopulta montaa. Kuollut oli eräs renkimies, joka oli jäänyt voimamiehen heittämän kivenjärkäleen alle. Toinen kuollut oli tavernatyöntekijä Senni. Sennin kuolema olikin suuri järkytys, surunaihe ja pysäyttävä tieto kaikille tämän entuudestaan tunteville. Otson veljelle rakkaan vaimon kuolema oli kova paikka, ja tämä ei enää kyennytkään tavernalla olemaan, vaan hän vietti seuraavan yön ja päivän kuolleen Sennin äärellä linnakkeella. Myös Kempuran kerrotaan surreen kovasti Sennin kohtaloa, ja samoin teki moni muukin. Otson veli on keskikesän "juhlien" mentyä jatkanut työskentelyä Sannin ja Fleckin torpalla, tavernalla tätä on nähty vain hyvin lyhyesti. Ilmeisesti mies koettaa töitä puurtaen unohtaa ja peittää tuskansa ja ikävänsä. Hymyä ei miehen kasvoilla ole sitten keskikesän nähty. Ikään kuin karnevaaliseurueessa ei olisi ollut kylliksi, niin myös paljon kaikkea muutakin levottomuutta ja ikävää tapahtui juhlan aikaan. Ulkomaalainen naisseurue murhasi jonkun miehen, jääden tästä kiinni, yritettyään ensin poistua ja paeta alueelta. Huhutaan, että seurueen jäsen Alouette olisi aiemmin rakastellut tuon miehen kanssa, eli Alouetten tekemää murhaa epäillään jopa rituaalimurhaksi. Naisseurue vangittiin ja vietiin linnakkeelle. Naista odottaisi hirttotuomio. Ongelmana oli tosin se, että entä jos nainen oli tullut raskaaksi, voisiko tätä surmata. Papit päättivät odottaa asian selvittämiseksi. Juhlapäivien välisenä yönä kuultiin myös metsistä pelottavia ja karmeita huutoja, ei ollut ihmisen ääniä nuo. Tavernalla olijat koottiinkin hetkeksi tavernan sisälle. Samalla Melinan sisarien Ailille tuli tilaisuus rauhoittaa ihmisten mieliä lukemalla Melinan sisarten "Hiljaisuuden sanoja". Taisipa Kaarlo pariinkin kertaan kysyä sisarilta "mitä te täällä teette." Varmuutta äänien alkuperästä ei kuitenkaan saatu. Mm. henkiä tai aaveita epäiltiin. Ennen karnevaaliväen riehuntaa oli siis ollut melko rauhallista, tosin herbertinvartija Fleck Kannon kerrotaan nujakoineen vähäsen turnajaispaikan suunnalla Rautahansikkaan miesten kanssa, päästen hetkiseksi linnakkeen tyrmään jäähtymään. Samaten tavernalta otettiin kiinni Frans Lipeväkieli -niminen varas, joka vähäsen pisti pidätettäessä vastaankin. Seuraava juhlapäivä ei ollut tavernalla kovin rauhallinen myöskään, monenlaista häiriötä ja kummastuttavaa nähtiin. Oli sekoamisia, aseellisia taisteluita ja kuolintapauksia. Useammankin naisen kerrotaan käyttäytyneen oudosti, aivan kuin olisivat järjiltään. Mm. Viima käyttäytyi oudosti, ja papit tutkivatkin hänen tilaansa. Viima lieneekin saatu takaisin melko normaaliksi, eli ainakin entiselleen. Moirallakin oli jotain sekavaa käytöstä, ja tämä lähetettiin kotitorpalleen lepäämään. Vieno Kajahdus -niminen vanhempi naisihminen puolestaan kajahti kunnolla ja alkoi aseen kanssa riehua ympäriinsä, saaden surmansa. Tämän sukulainen, Kullervo -niminen vähäsen pöljä mies jäi siis ilman valvojaa ja peräänkatsojaa. Lisäksi joku outo mies, joka puhui sattuman merkityksestä, alkoikin aseita tältä riisuttaessa tehdä vastarintaa, jolloin joku sotilaista taisi haavoittuakin. Mies oli myös maalannut itsensä kaaostunnuksin ja kammottavin kuvin, eli oli kaaoslähteeläinen kaiketi tuokin mies. Lisäksi liikkeellä oli kirveen kanssa kulkenut hiippari, joka oli nähty paikan päällä jo edellisenä päivänä. Nyt mies koetettiin ottaa kiinni, ja vastarinnan päätteeksi kuoli sitten tämäkin. Tätäkin miestä arveltiin Kaaoslähteen kultistiksi, sillä mieheltä löydettiin kummallisia esineitä. Ei tässä vielä kylliksi, lisäksi yksi Rajakatseen linnakkeen sotilaista, Oiva Tuimakatse, koetti surmata tavernaan istumaan asettuneen erään miehen. Tuo murhayrityksen kohde oli saapunut kahden toverin kanssa ja istui ikkunan edessä, jolloin sotilaalla oli tilaisuus iskeä ikkunan takaa suoraan pahaa-aavistamatonta miestä selkään. Sitten uhatun miehen toveri säntäsi ulos ja koetti aseineen käydä sotilaan päälle. No, hänet kolkattiin hetkiseksi, tilanteen rauhoittamiseksi, mutta yhtä lailla sotilas taltutettiin. Tämä olikin saanut iskun tai pari. Sisällä tavernassa istunut mies sai nopeasti ensiapua ja muuta apua haavoihinsa, auttamassa olivat ainakin Melinan sisar Sirja, Derecas-hoitokodin työntekijä Mirleena, seppä Armas "Tenukupu" ja tämän vaimo Aamu. Tosin hivenen epäilytti se, että parantajia apuun huusi Tiltu-Liina, joka muutenkin hätäili kovin tässä uudessa tilanteessa. Tiltuhan tunnetaan Paltamon-mielisenä naisena. Sitten selvisikin, kuka tuo haavoittunut oikein oli. Itse ylipappi Paltamon, valepuvussa. Moni epäuskoisena pudisti päätään, mutta kun Tiltu-Liina ja muutama muu P-nauhoin varustautunut ryhmittyi Paltamonin avuksi ja saattoi päämiehensä pois tavernalta linnakkeelle, oli asia aika lailla selvä. Muutama huuteli kyllä poistujien perään, mm. Kempura, jonka mukaan Paltamonia ei pitäisi päästää pakoon ensinkään. Kukaan ei kuitenkaan nostanut kättään tai asettaan poistujia vastaan, vaan sekavassa tilanteessa saattajaseurue saattoi kuljettaa haavoittuneen, mutta ensiapua saaneen miehen linnakkeelle. Tuo sotilas Oiva puolestaan surmasi itsensä myöhemmin samana päivänä, hallussaan olevalla aseella. Miehestä tiedetään, että hän oli hiljattain saanut siirron Rajakatseeseen, eli ei ollut pitkäaikaisia linnakkeen sotilaita. Vuoriniityssä tuo oli kuulemma aiemmin palvellut, ei ole tietoa, oliko miehen työtehtävien hoidossa ollut siellä ongelmia. Asiaa kuulemma tutkitaan, mm. Paltamonin alaiset ja muutamat muutkin arvovaltaiset tahot ovat vaatineet sen selvittämistä, onko sotilaitten joukossa enemmänkin tällaisia epävakaita henkilöitä, jotka voivat koska tahansa seota. Huhutaankin, että Vuoriniityn maakuntaan olisi tulossa vielä syksyn aikana tarkastajia, jotka selvittäisivät eri linnakkeiden väen toimintakykyisyyttä. Ylipappi Paltamon ja hänen toverinsa, henkilääkäri Anselmi Ballendorf ja henkivartija Huugo viettivät linnakkeella hetken, sen aikaa kun Huugoa pidettiin hetki vankina tämän kalisteltua aseita Oivan kanssa. Tämä toiminta katsottiin kuitenkin lopulta herransa suojelemiseksi, eikä esivallan vastustamiseksi. Joten Huugo vapautettiin. Paltamon oli linnakkeella kaiken aikaa tämän lojaalien vartijoiden turvaamana, mm. turnajaisväestä löytyi useita sellaisia, jotka ilmoittautuivat tässä kohtaa Paltamonin tukijoiksi. Nuo asemiehet eivät olleetkaan Rajakatseesta, vaan kauempaa. Huugo ja Anselmi varmistivat myös, ettei Paltamon jäänyt hetkeksikään ilman kunnon vartiointia. Sitten seurue matkasi Vuoriniittyyn, missä Paltamon joutui käymään keskustelun Derecas-temppelin johtopappien kanssa. Väittely oli kertoman mukaan kiivas, Otviz ja Artamon huusivat Paltamonille, että eikö se ollut selvä ja sovittu juttu, ettei tänä vuonna Paltamonilla ole maakuntaan mitään asiaa, valepuvussa tai ilman. Paltamon taas totesi, että hän on ylipappi, eikä kukaan toinen pappi voi asettaa hänelle ehtoja ja määräyksiä siitä, missä kulkea. Joka tapauksessa Paltamon kyllä poistui alaisineen maakunnasta, kiertäen Olyin (yksi sopimus kielsi Paltamonia jalallakaan astumasta kaupunkiin) ja palasi linnakkeelleen Rantatörmälle. Tiltu-Liinan kerrotaan kovin pöyristyneen Rajakatseen alueen ihmisten toiminnasta ja vihamielisyydestä Paltamonia kohtaan. Tiltu on kuitenkin saanut hyvät korvaukset ja palkkiot Paltamonin auttamisesta, kuten myös kuulemma muutamat toiset P-nauhalliset myös. Rajakatseen linnakkeella pidettyjen esikarsintakisojen jälkeen oli tavernallakin pikku kilpailut, nimittäin kauppias Vilho järjesti tarvittavat luvat saatuaan oman pienen kisansa taverna Vanhalla Piparilla. Osaa ottivat Kaapo "Kurki", Kauko "Rannikolta", Akseli "Aivoitus" ja Kaarlo Kempura. Simantekijänä tunnettu Kauko olikin yllättävän nopealiikkeinen tai taitava miekankäsittelijä, ja hän voitti vuorollaan kaikki kolme vastustajaansa. Kauko oli siis se, joka näin sai luvat ja sponsorirahat matkata etelän kisoihin. Sittemmin Rajakatseen linnakkeelle kokoontunut turnajaisväki ja tavernaväki on pitkälti hajaantunut ympäriinsä, ja turnajaiskarsinnoissa menestyneet läksivät aikanaan eteläistä Mahtivuorta kohden. Myös pappi Nevin ja pappiskokelas Turo Antinpoika lähtivät kisoja seuraamaan etelään. 2. Uudempia huhuja Rakatseesta ja Vuoriniitystä Keskikesän juhlien mentyä ohitse on tarkalla silmällä ja korvalla seurattu, tapahtuuko outoja ja yliluonnollisia asioita, mikä ehkä viittaisi Kaaoslähteeseen. Tiedä näistä, mutta keskikesän jälkeen on ollut kovasti tulipalon alkuja siellä täällä. Orvokkisen maatilalta paloi yksi lato, isäntä Ilmarilta oli palaa aitta ja Honkalinnalla oli vähällä palaa sauna. Lisäksi Urmaksen maatilalla kokonainen pelto syttyi tuleen ja paloi kelvottomaksi. Tulipalojen eli "Punaisen Kukon" riehumisen lisäksi on ollut muitakin outoja sattumuksia. Juhanin maatilalla syntyi kolmijalkainen vasikka, joka surmattiin elinkelvottomana ja sairaalloisena. Maito puolestaan on pilaantunut ja hapantunut tavallistakin nopeammin parillakin eri maatilalla. Lisäksi myös yötaivas on joinakin loppukesän öinä loimottanut pahaenteisesti, kuin vihreää valoa. Moinen ei enteile ainakaan hyvää? Huhutaankin, että Rajakatseen alue olisi synkän ja vakavan kirouksen alla. Huhuja uusista haamuhavainnoista ei kuitenkaan ole ollut hetkeen. Samaten keskikesän kauhut eivät ole toistuneet, vaan syksyllä on ollut paljon rauhallisempaa, matkustelun vilkkaudesta huolimatta. Murhasta epäiltyjen ulkomaalaisten naisten asia on saanut ratkaisunsa jo useampi viikko sitten. Nevin oli jo poistunut etelää kohden, mutta hän oli tehnyt selväksi oman kantansa, myös naisten johtaja Belette on vastuussa alaisensa Alouetten teosta. Sen sijaan Lionne ei ollut tapahtumaan osallinen. Niinpä sekä Belette että Alouette tuomittiin kuolemaan hirttämällä, kun oli odotuksen myötä varmistunut, ettei Alouette ollut raskaana. Tuomion asetti Serpent, seriffi Maru Rysenin kannattaessa myös tuomiota. Hirttäminen tapahtui Rajakatseen linnakkeella, eikä paikalle oltu kerätty yleisöä, vain jokunen sotilas oli tapahtumaa todistamassa. Naiset menivät hirteen selkä suorana ja rauhallisesti, ilman panikointia. Belette, joka oli naiskolmikon johtaja, lausui hirttopaikalla ennen hirttämistä hurjaviiniksi seuraavaa: "I hope you can forgive yourselves for killing an entire people, I can't forgive you nor forget what you're doing now." Rimpuilematta, mutta katse täynnä vihaa Belette meni hirteen. Alouette oli katuvaisempi, kai, ja tämä lausui vain osaksi oudolla kotikielellään: "se la vii - se oli minun polkuni." Joo, tiedä sitten, mitä tuomitut noilla tarkoittivat. Hirtetyt naiset on sittemmin haudattu Rajakatseen uudelle hautausmaalle, ruumiita ei jätetty näytteille tai muutenkaan kohdeltu epäkunnioittavasti. Lionne ja tämän seuraan laitettu, karannut orja Gunilla päästettiin lähtemään matkalle etelää kohden. Tuon eteläisen kansan suuresti halajama Isitronin tai Kannon tikari annettiin Lionnelle vasta Olyissä, ei aiemmin. Myös bardi Vidas Baltaros suuntasi naisten mukana etelää kohden, ainakin alkumatkasta. Miehen kuultiin kyllä sanovan, että saattaisi mennä etelän turnajaisiakin seuraamaan. Pappi Serpent on kesällä käynyt tapaamassa ja katsomassa isäntä Petterin mailla sijaitsevan värjäritorpan asukkia, Moiraa. Miten vierailu meni, ei tietoa, ihan hyvin kai. Ainakaan Serpent ei vaikuttanut palattuaan huolestuneelta. Tuolla torpallahan asuu siis muutamakin nainen, Mieli taisi olla se, joka on vanhin ja vähän kuin johtajana. Moiralla on kyllä ollut huonoa onnea, pari vuotta sitten tuli orjakauppiaiden hetkellisesti kaappaamaksi ja nyt tämä. Vuoriniityn viranomaiset suorittivat kesällä jonkinlaisen pienen kiinniottoretken jollekin syrjäiselle Unton maatilalle. Maatila sijaitsi Rajakatseen alueen ulkopuolella, mutta operaatioon otettiin silti mukaan myös pari Rajakatseen linnakkeenkin sotilasta ja tiedustelijaa. Huhutaan, että maatila oli niitä, jotka ovat pitäneet salaa orjia osana työvoimaansa. Tilan väkeä ei tuotu Rajakatseeseen, vaan heidät on kuljetettu kuulusteltaviksi Vuoriniittyyn. Kas kun näitä orjakarkaamisia ja havaintoja putkahtelee tämän tästä, salaorjien pitäminen on siis ollut yleisempää kuin vuosia sitten aavistettiinkaan. Sekä Mahtivuoressa että Nohvatovissa orjuus on toki ankarasti kielletty. Rajakatseen linnakkeen vanhemman sotilaan Antero "Aamumiehen" kustannuksella oli pilailtu kesällä. Miehen eteen tämän "asemapaikalle" vartiotuvalle oli tuotu puinen kyltti. Kyltissä luki: "Lampaita vahdittavana. Ei saa herättää." Antero ei ollut yllätyksestä riemastunut, mutta ei juuri suuttunutkaan, hymähti vain huumorintajuttomasti. Huhutaan, että kevään ja kesän raskaana ollut vapaaherra Fredrik Koskalan vaimo Jessica olisi synnyttänyt kuolleen lapsen keskosena. Mitään varmaa tietoa tästä ei ole, mutta tuohan olisi jo toinen keskenmeno Jessicalla. Johtuukohan siitä, että sekä Fredrik että Jessica ovat ennen avioliittoaan viettäneet tahoillaan kovin siveetöntä elämää, ainakin kerrotaan näin. Huhutaan myös, että "rautabardi" Lisbeth Kalato olisi ollut Koskalan kartanolla soittamassa näihin aikoihin, eli hän saattaa tietää, onko huhussa perää. Melinan sisaret ja pappi Johaunan johtama Derecas-papiston mieliparantola ovat tätä nykyä jossain määrin yhteistyössä. Potilaita on tuotu kävelyretkille tavernaseudulle kesän aikana, ja vastaavasti sisaret ovat käyneet keskustelemassa parantolan potilaiden kanssa. Kai sitten tällainen toiminta rauhoittaa potilaita, tai antaa näille paremmat edellytykset toipua. Huhutaan myös, että sisarilla olisi suurempia ja kunnianhimoisempiakin suunnitelmia sekä parantolan että oman toimintansa osalle. Mm. Melinan sisar Sirjan kerrotaan tähtäävän papin uralle. Melinan sisaret tunnetaan mm. rauhallisuudestaan ja hyveellisyydestään. Tosin sellaistakin kerrotaan, että keskikesällä sisaret olisivat Rajakatseessa ollessaan vähän lipsuneet tästä. Miesten kanssa nukkumista ja railakasta juopottelua.... Tiedä sitten, onko huhu tosi, vai pahantahtoinen valhe. Ainakaan nimiä ei huhu tiedä kertoa. Maalaisisäntä Otto antoi keskikesällä miekkansa serkulleen Jaakolle, joka asuu saman maatilan Honkalinnalla. Merkitseekö tämä siis sitä, että maatilan johtajuus on siirtymässä Jaakolle. Jaakko on toki juoppo, mutta sentään muuten pää toimii, toisin kuin Otolla. Jaakosta on lisäksi tulossa myöhemmin syksyn aikana isä, kun hänen vaimonsa Heljä Touhukkaan raskauden laskettu aika koittaa. Sotilas Anselmi Seinäpuron vaimo Viima on kuulemma raskaana miehelleen. Onnellinen tuo avioliitto ei silti edelleenkään ole, kaikkea muuta. Jotenkin kumpikin vain pärjäilee. Viima kävikin kesän aikana Vuoriniityssä, tuulettamassa päätään kai. Rajakatseessa ollessaan Viimalla ja Anselmilla on ollut peräänkatsottavanaan sukulaismies Kullervo. Viimeisen päälle pölhö mies, joka ei yksin kyllä pärjää. Joskus Kullervo on ollut avioparin kontolla, joskus mies on ollut Otson veljen luona torpalla, tämän hermoja koettelemassa. Hermoja koettelevista sukulaisista puheenollen, aliupseeri Gabriel sai keskikesällä anopistaan Hiljasta tarpeekseen ja kantoi tämän saman tien Rajakatseen linnakkeelle. Nainen ottikin vähän itseensä ja tätä ei olla kesän aikana Rajakatseessa nähty, on kai lähtenyt kotikylälleen. Huhu kertoo, että nyt nainen olisi taas nähty linnakkeen suunnalla. Voi kun kiva. Petterin renki ja nostoväen mies Justus haavoittui keskikesällä kaaoslähteläisiä vastaan käydyssä taistelussa, ja mies loukkasi oikean kätensä. Työn teko onkin sujunut Petterin maatilalla kohtalaisen huonosti. Nyt huhutaan, että Petteri harkitsisi erottaa Justuksen. Petteri on myös avautunut oikein kunnolla ja lausunut eräässä talonpoikaisisäntien keskinäisessä tienvarsijuttelussa seuraavaa: "Väinö on käsipuoli, ja nyt on Justuskin. Molemmat renkini ihan kädettömiä. Peijakas kun oikein molempien piti juosta siellä nostoväen hommissa. Ja piikani Sara, mitä luulette sen tekevän. Nostoväessä hänkin! Entäs ne värjärit sitten. Levittävät kai jalkojaan kaiken maailman kulkureille. Että sellaista on minun maatilallani! " Sanni ja Fleck Kanto ovat heti keskikesän jälkeen muuttaneet pois Rajakatseesta, Vuoriniittyyn. Torpasta on siitä lähtien huolehtinut leskeksi jäänyt Otson veli ja Heikki Harhalaukaus, veteraani. Heikki siirtyi torpalle Jurkaman tilalta, Jurkamalle jäi rengiksi vielä veteraani Erkki. Lisäksi huhutaan, että Fleck ja kirjakauppias Tupru Eepos olisivat käyneet kesällä Vardakovissa, millä lie kauppamatkalla kai. Yksi poismuuttaja oli myös Tanya, joka muutti pois Rajakatseesta, uuden miehensä Martinin luokse jollekin toiselle rajalinnakkeelle. Sennin hautajaiset olivat kesällä, pian keskikesän jälkeen. Hautajaisiin oli tullut paikallisten lisäksi myös joitakin Sennin naistuttavia Nohvatovista, Minerva ja Elsa taisivat olla naisten nimet. Näyttää siltä, että Rajakatseen hautausmaa kasvaa nopeaa vauhtia. Viime viikkoina on maatiloilla eletty sadonkorjuun aikaa. Sato on ollut kohtalainen, ankarista ja jatkuvista kesäsateista huolimatta. Sieniä on myöskin tullut sateista johtuen oikein runsaasti, niitä keränneiden iloksi. Toki myös lämmintä ja poutapäiviä on ehtinyt kesällä olla. Nyt lähipäivinä linnake suorittaa veronkannon maatiloille, seriffi Rysen, kirjuri Teri ja tullimies Hartta taitavat homman hoitaa, sotilaita tukenaan. Kauppias Vilhon kauppa-asemaa on rakennettu kovasti loppukesän aikana linnakkeelle. Toimintaa on johtanut puuseppä Petrus, sotilaita on ollut auttamassa. Naulaamisesta on ollut jotain rakentajien välistä pientä naljailua siinä välillä. Nyt kauppa-asema on kuulemma valmis. Tänään vietetään avajaisia, Vilhon isännöimänä. Monia arvovieraita onkin saapunut Rajakatseeseen, etupäässä kauppiaita kai. Avajaisia vietetään osaksi tavernalla, lisäksi myöhemmin arvovieraat tutustuvat taloon sisällekin illemmalla. Ihan rahvas ei taida päästä talolle tunkemaan, tai kai oviaukosta voi kurkistaa. Kauppiasleski Elena Dapivi on saapunut Rajakatseeseen, Weldoonin kautta kulkien. Nainen tunnetaan hyvin vauraana ja hyvämaineisena. Tällä on hyvät suhteet mm. Melinan sisariin. Lisäksi nainen tunnetaan tähtitaivaan tarkkailijana, ja tämäkin saattaa kukaties olla yksi syy tähän pohjoisen matkaan. Tavallisestihan Elena asuu ja vaikuttaa eteläisessä Nohvatovissa. Kerrotaan myöskin, että Rantatörmältä olisi tulossa vieraileva pappi Rajakatseeseen, kuulemma joku naispappi Ursula. Samassa matkassa kulkee tarkastajien tarkastaja "maineikas Versten" ja molempien alaisia, eli Ursulan tapauksessa ehkä pamppukaartilaisiakin. Itse ylipappi Paltamon on pysytellyt Rantatörmässä. Saapa nähdä, mitä Ursula ja Versten haluavat. Paltamonista huhutaan, että mies on selviytynyt jo ties kuinka monesta murhayrityksestä. Hurjimmat huhut väittävät, että mies olisi kuolematon. Jossain muualla huhutaan, että Paltamonin päälle olisi Rajakatseessa hyökännyt joukko miekkamiehiä, ja Paltamon olisi yhdellä kädenheilautuksella saanut nämä lakoamaan. No, Rajakatseessa toki tiedetään, että ei se nyt noin mennyt. Silti huomiota herättävän onnekasta ja erikoista tuollainen selviytyminen toki on. Huhu kertoo, että Paltamonin salamurhaa on yritetty niin miekalla, nuolilla, myrkyillä kuin taikuudellakin, epäonnistuneesti. Juhani Viimakorva on kuulemma muuttanut Honkalinnalta kauppa-asemalle, kuljettaen uuttamislaitteet mukanaan. Vilho puolestaan on käynyt loppukesästä Vuoriniityssä Derecas-temppelillä hankkimassa luvat uuttamistoiminnalle. Virallisesti tuo uuttaminen taitaa tapahtua edelleen Kiston nimen alla. Tullimies Hartan apulainen Iisak on palannut takaisin linnakkeelle ja Hartan avuksi. Poika on ollut tällä välillä mm. lisäkoulutusta saamassa. Tosin kerrotaan, että viime päivät kirjuri Teri lainasi Iisakkia ja laittoi tämän avustamaan paperitöissä. Myös kauppiaitten Gynterin ja Bruno Silavikaksen kerrotaan olevan matkalla Rajakatseeseen. Brunohan on sen vajaa vuosi sitten kuolleen kauppiaan nuorempi veli, joka on nyt perinyt veljensä omaisuuden. Brunolla on myös vaimo mukanaan. Gynter taas muistetaan siitä, että hänellä on omistamallaan maatilalla meneillään joku tiedehanke, jossa ei taida olla paljoa järkeä. Välit naapuritilallisten kanssa ovat ainakin huonot, kun naapuritilalliset menettävät säännöllisesti lampaitaan Gynterin maatilalla majaileville palkkasotureille. Metsäläisistä ei ole ollut hetkeen huolta, eivät ole juuri liikkuneet täällä Rajakatseesssa. Nuo saattavat tätä paikkaa nykyisin ehkä kammotakin, kun täällä tapahtuu ajoittain niin pahoja asioita. Hiljattain tapahtui erikoisia hautaryöstöjä Vardakovin maakunnassa, Valtamäkien mailla. Pari melko uutta ruumista oli kaivettu ylös maasta ja niitä oli järsitty. Luitakin oli revitty esiin ja halkaistu. Ei pedoilta kuulosta. Ettei vaan olisi Iivit tai kaaoslähteet asialla.... Loppukesän aikana kulkijoita on totisesti riittänyt. Kauppiaita, työnetsijöitä, ja myös muita. Samaten varasryhmiä huhutaan olevan liikkeellä, kauppiaitten perässä kai. Eli riittää siinä sotilailla taas työsarkaa, valvoa järjestyshäiriöiden, varkaiden ja hiippareiden varalta. Melinan sisaretkaan eivät ole vielä sulkeneet pyhäkköään talveksi, eli hommaa on tuonkin paikan vartioinnissa. 3. Huhuja kauempaa maailmalta A. Häät ja turnajaiset Hajavirstassa juhlittiin korkeita häitä kuukausi keskikesän juhlien jälkeen. Simonide Ouwa nuorempi, Ruhtinas Simoniden vanhin poika ja perijä, avioitui kuninkaan kolmannen tyttären kanssa. Häät olivat komeat ja vieraita oli kaikista maailman kolkista. Nohvatovin puoleltakin saapui ainakin sotavelhojen Suurmestari, kaikki ruhtinaat ja Nohvatovin kuningaskin lähetti edustajansa paikalle. Edustaja oli tuoreen ulkolaisen kuningattaren veli, joka hurmasi häävieraat komeilla vaatteillaan ja käytöksellään, mutta aiheutti pienehkön skandaalin haastettuaan ritari Vuorenpään kaksintaisteluun naisen rakkauden vuoksi. Skandaalinkäryä oli myös ilmassa, kun sotavelhomestarien saattueeseen kuulunut nuori noviisi jäi kirjaimellisesti kiinni housut kintussa Deinosan-noviisin kanssa. Villeimmät huhut kertovat, että lemmenpari olisi karannut meren yli etelään. Onkohan sotavelhonoviisilla paluuta rajan toiselle puolelle vai onko tämä sitä kiltojen välistä ystävyyttä ja yhteistyötä. Häät ja juhlallisuudet jatkuivat kuulemma useita viikkoja. Varsinaisten kuninkaallisten vihkiäisten lisäksi monet vähäisemmät suvut solmivat avioliittoja, myös rajan yli. Juhlallisuuksien aikana juotiin miltei tuhat tynnyriä viiniä, saman verran olutta ja syötiin laivakaupalla ruokaa. Suuret turnajaiset alkoivat viikko häitten jälkeen, kunhan häävieraat olivat hiukan sulatelleet syömisiään. Turnajaisissa taisteltiin monissa eri lajeissa ja mittelöt kestivät melkein kaksi viikkoa kaikkinensa. Tappelun lisäksi Hajavirstassa oli suuret markkinat ja kaupungin muurien ulkopuolelle nousi varsinainen telttojen kaupunki, kun kaikki halukkaat eivät mahtuneet muurien sisäpuolelle. Ruhtinaan kirstuvartija on korvannut useita tallottuja peltoja ja kaadettuja aitoja. Turnajaisiin saapui osanottajia myös meren takaa. Hurjaviiniläiset ritarit Malleus ja Carloman saapuivat tavoittelemaan kunniaa ja mainetta näissä mittelöissä. Malleuksen kirjavaan tabardiin oli ommeltu pelottavan lohikäärmeen kuva ja se kiilteli auringossa kuin usvaisen lammen vesi. Carlomanin kypärä taas oli muotoiltu muistuttamaan yksisarvisen päätä ja ritarin päähineen otsalla komeili hopeinen sarvi. Turnajaiset alkoivat kevyemmillä lajeilla, kun maakuntien maatyöläiset esittelivät taitojaan keppitaisteluissa. Sankka joukko talonpoikia, renkejä ja muita oli saapunut osoittamaan parhaimmuutensa tässä nöyrässä lajissa. Ruhjoutuneita sormia ja neniä oli paljon, mutta loppujen lopuksi voiton vei Hajavirstan maakunnasta peräisin oleva sepän kisälli, Anssi Anssinpoika. Palkkioksi Anssi sai pussillisen kolikoita, lehmän ja tynnyrin simaa. Myös muita urhoollisia palkittiin. Kaksinmittelöissä kuningaskuntien urheimmat soturit taistelivat pitkään ja hartaasti. Voittajia oli lopulta peräti kolme, koska nämä soturit olivat niin tasaväkisiä. Kolmikko oli Karakallion Elias, hurja palkkasoturi pohjoisesta Varddakovista, Keskimannun linakkeen sotilas Eerik Härkäpää sekä Hajavirstan aseseppien sponsoroima kotiyleisön suosikki, Aadolf Väkikoura. Miehet olivat kaikki voittamattomia, kunnes jäljellä oli vain nämä kolme osallistujaa. Turnajaismestari päätti miesten taistelevan vuorotellen toisiaan vastaan ja eniten voittoja saanut olisi voittanut. Toisin kuitenkin kävi. Elias kukisti Eerikin raa'alla voimallaan pitkän ottelun jälkeen, muttei mahtanut mitään Aadolfin erinomaisten varusteiden tuomaa etua vastaan. Eerikki taas sai lopulta kukistettua Aadolfin, käyttämällä vanhaa sotilaiden juoponkaatokikkaa. Kaikki taistelut olivat kuulemma hienoa katseltavaa, ja kukaan kolmesta ei olisi halunnut antaa periksi. Turnajaismestari järjesti kolmikolle vielä yhteisen taistelun, mutta sekin päättyi ratkaisemattomana, kun soturit vain uupuivat yli-inhimillisen pitkän taistelun jälkeen. Lopulta ruhtinas Simonide itse julisti kaikki kolme voittajiksi. Kaikki kolme voittajaa saivat myös kutsun Simoniden ritarikunnan valintoihin. Jousiammunnan kilpailut kestivät pitkään, sillä osallistujiakin oli paljon. Monet käyttivät aseinaan perinteisiä pitkäjousia, mutta muutama kilpailija oli tuonut mukanaan myös varsijousia. Kisamestari perusti näille monimutkaisille laitteille oman sarjan. Hajavirstan paraatikentän päästä piti purkaa muutama vanha varasto, että kenttää saatiin pidennettyä, kun vanhan kentän pituuksilla ei saatu karsittua tarpeeksi ampujia. Pitkien karsintojen jälkeen voittajaksi selvisi Vuoriniityssä jo mainetta kerännyt vähäjärkinen metsästysonnettomuuden uhri. Raukka sai talvella nuolen päähänsä ja on sen jälkeen ollut temppelin huomassa, kun nuoli vei mukanaan mieheltä järjen valon. Vaivastaan huolimatta, miehelle on kehittynyt ennennäkemätön taito ampua jousella. Ehkä liika tuumailu haittaa tarkkuuta? Jos huhu voittajasta on siis tosi ollenkaan. Joukkomätöissä, eikun mittelöissä tapahtui pieni ihme, kun Herbertin vartijoiden ja Rautahanskan joukkueet liittoutuivat. Valitettavasti tästäkään huolimatta palkkamiekat eivät voittaneet kuninkaan henkivartiokaartin joukkuetta. Palkkamiekkajoukkueet pääsivät kuitenkin finaaleihin ja olivat menestyksekkäimmät joukkueet pohjoisesta. Tosin mahtaneeko huhu noista joukkomätöistä olla tosi, eihän noilta palkkasoturiporukoilta kovin montaa miestä etelään kai matkannut? Turnajaisten päänumero oli tietysti itse turnajaiset. Kotimaiset ja ulkomaalaiset ritarit syöksyivät peitsineen toisiaan vasten osoittaen arvolleen sopivaa urheutta. Monet soturit osoittivat sankaruutta ja todistivat ruhtinaille taitonsa. Voittaja oli kuitenkin selvä, Koskalan suvun ratsumies Frans. Tämä aateliton ammattisoturi syöksi jaloverisemmät vastustajansa alas hevostensa selästä ja osoitti sitä tehdessään nöyryyttä ja rohkeutta. Palkkiokseen ratsumiehestä tuli ritari ja hän sai kannuksensa itse ruhtinas Simonidelta. Myös muita rohkeutensa ja taitonsa osoittaneita ritareita kutsuttiin ritarikunnan valintatilaisuuteen. Simoniden ritarikunta otti suljettujen ovien takana uusia jäseniä ja kutsui myös riveihinsä uusia asemiehiä tukemaan valanvannoneita ritareita. Seremonian päätökseksi, vanha ruhtinas luovutti ritarikunnan suurmestaruuden pojalleen nuoremmalle Simonide Ouwalle. Kuningas siunasi muutoksen ja nyt myös ritari Gerbiilillä, vai mikä sen nimi oli, on siis uusi pomo. Aika näyttää mikä muuttuu. Rajakatseen asukkaille tuttuja turnajaisissa ei montaa ollut. Mutta viime keskikesän karsintamittelöt voittanut Kauko "rannikolta" pärjäsi oikein mallikkaasti. Mies oli saanut kerättyä kasaan rahaa myös kunnon varusteisiin ja varmaan uusilla varusteilla oli myös vaikutusta miehen menestykseen. Kauko karsiutui vasta neljänneksi viimeisellä kierroksella, vastassaan Karakallion Elias, yksi mittelöiden kolmesta voittajasta. Kaukon nopeus ei riittänyt kukistamaan väkivahvaa palkkamiekkaa. Urheasti kuulemma kuitenkin pisti hanttiin. Sen verran hyvin Kauko kunnostautui, että vuoriniittyläinen miekkailunopettaja palkkasi hänet loppuvuodeksi auttamaan miekkailukoulussaan. B. Muita huhuja maailmalta: Olyin lähellä ja ylipäätään läntisellä merellä on ollut pari viikkoa sitten ankara myrsky, joka kaatoi rantaseuduilla ja sisämaassakin puita, aitoja jne. Erityisesti vaarassa olivat laivat ja veneet, jotka olivat tuolloin vesillä, ja jotka eivät olleet ehtineet ajoissa rantautumaan. Huhutaan, että merellä olisi jopa laiva tai kaksi uponnutkin, ainakin useampi on saanut vahinkoja ajauduttuaan rantakivikoihin ja kareihin. Onko laivoja todella uponnut, on vielä vahvistamatta, mutta ainakin huhutaan näin. Kuningas Jalko Kolmas on ilmeisesti kovin tyytymätön Suomurajan Deinosan-killan toimintaaan. Uutta hovivelhoa on pyydetty Vuoriniitystä saakka ja etelän kauppiaitten piirissä on levinnyt huhu, että kuningas harkitsisi joidenkin killan monopolien purkamista. Hovia lähellä olevat lähteet kertovat, että kuningas on kyllästynyt eteläisen killan mestareiden välinpitämättömyyteen. Kiistan alkuna oli kuulemma tapahtuma, kun eteläisen killan ylin mestari lähetti noviisin sijaisekseen kuninkaalliseen neuvonpitoon. Uusi tie Suomurajasta Hajavirstaan on edennyt hyvin. Etelässä jo veikkaillaan, "voittaako" rakennuskilpailun kuninkaan ulkomainen rakennusmestari etukäteen rakennettuine varikkoineen vai Ruhtinas Simoniden rakennusmestari suurten rahtikolonniensa kanssa. Hajavirstan kärryntekijät ovat valmistaneet huhujen mukaan yhteensä peräti tuhat kärrynpyörää kesän aikana. Keväällä Ishacan miekan kaappaama paltamonisti-pappi on vieläkin näiden kiihkoilijoiden vankina. Sen verran on kuitenkin sana levinnyt, että papin henkilöllisyys on nyt yleisessä tiedossa. Kyseessä on pappi Simeon Savupuu, Paltamonin vankka tukija ja haureuden ja liiallisen ilonpidon vastustaja. Ylipappi ei ole toistaiseksi vielä virastaan luopunut, joten Simeonin henki on Miekan kärsivällisyyden varassa. Etelässä on kuulemma löydetty jonkinlainen aarre. Yksityiskohdat ovat kovin epäselviä, mutta ilmeisesti jonkun tavernan alta löytyi arkullinen voimakiviä ja kilokaupalla vanhoja kolikoita. Väkäleuat ovat kuitenkin pohtineet, että varmaan muidenkin juottoloiden alle on haudattuna kilokaupalla valuuttaa. ---- Avioitumisohjeet: -On yleisenä käytäntönä, että mies ja nainen voivat avioitua keskenään nopeallakin varoitusajalla. Tällöin pari hakeutuu papin luokse ja puheille, joka näiden kanssa keskusteltuaan ja aviollisen esteettömyyden todettuaan voi vihkiä parin yhteen. Vihkiminen voi olla yksityisempi tapahtuma, tai sitten julkinen tapahtuma, jota väkijoukko voi yhdessä seurata ja juhlistaa. Usein avioitumista juhlistetaan viettämällä myös varsinaiset häät, jotka yleensä vietetään vihkimisen jälkeen. Häät ovat siis suuri tapahtuma, joihin osallistuu väkeä kummankin osapuolen suvusta ja tuttavapiiristä. Häiden vietto on yleistä, mutta ei aina välttämätöntä, ja erityisesti vakavaraisille ja rikkaille suvuille häät ovat tärkeä tapahtuma. Vähävaraisemmat ja muutkin henkilöt saattavat toisinaan jättää häät väliinkin ja tyytyä pelkkään papin vihkimiseen ilman suuria juhlallisuuksia. Jotta avioliitto saa lainvoiman, pitää siitä tulla merkintä papin suureen kirjaan. Rajakatseessa papinvirkaa pitää tällä hetkellä Serpent. Jojopan voi vihkiä nohvatovilaisten avioliittoja, samaten Jojopanin apulainen pappi Aoru. Kaksintaistelu-ohjeet: -Yleiset ohjeet kaksintaistelua silmällä pitäen. Laki sanoo seuraavaa: Mies voi haastaa kaksintaisteluun toisen miehen, mikäli (huom. naiset ja lapset siis eivät kaksintaistele koskaan) a) on hyvä syy b) haastettu ei ole esim. raajarikko, sokea tms. heiveröinen c) haastettu tai haastaja ei voi olla pappi, kuninkaan virkamies tai lähettiläs d) aatelista ei alempiarvoinen voi haastaa kaksintaisteluun. Laki ei käytännössä sano muuta. Lisäksi muutamia käytännön sanelemia juttuja: Kaksintaisteluun kelpaa hienosti syyksi esim. sanallinen kunnianloukkaus. Mikäli joku on esim. saattanut neidon raskaaksi häpeällisesti ja ei suostu avioliittoon neidon kanssa, niin tällöin neidon sukulaisten olisi jopa velvollisuus kaksintaisteluun haastaa. Kaksintaistelusta pakeneminen on luonnollisesti iso häpeä ja lopun ikäänsä saa kantaa pelkurin mainetta. Lisäksi ei olisi mahdotonta, että haastaja katsoisi oikeudekseen tappaa tavattaessa paennut pelkuri. Varakkaalla väellä on tapana käyttää kaksintaisteluissa esitaistelijoita, etenkin jos varakkaan on haastanut vähävaraisempi ja alempiarvoisempi mies. Kielistä: -Mahtivuoren kieltä mallinnetaan pelissä suomella, hurjaviiniä taas englannilla. Kaikki pelihahmot osaavat mahtivuorta, ellei hahmoselosteessa toisin ilmoiteta. Hurjaviinin kieltä hahmot osaavat vain, jos asiasta on hahmoselosteessa erikseen mainittu. -Nohvatovin kieltä mallinnetaan ruotsilla, mutta erityisesti Vardakovin maakunnassa puhutaan yleisesti mahtivuorta, vaikka Vardakov Nohvatovin osa onkin. Hahmo osaa nohvatovia vain, jos hahmoselosteessa on asiasta erikseen mainittu. Muuta: -Naisen vaatetukseen kuuluu hame eikä housut normaalisti. Jos jollakin naisella on housut, vaikka hänen työtehtävänsä ei selkeästi housuja vaadi, niin naisen pukeutumista voi julkisesti paheksua (jos siltä tuntuu) tai hänelle huomauttaa asiasta (siis pelissä hahmona) tms. On joitakin hahmoja, joiden pukeutumiseen työn vuoksi saattaa kuulua housut. ----