Rsihvo|4 ==Rajakatse XIX - Maananto== Talvi oli hyvin kylmä ja runsasluminen niin kuin oli ennakoitukin. Edellisen kesän sateisuudesta johtuen ruokavarannot olivat joka paikassa varsin heikot ja talven aikana moni näkikin nälkää. Pahin tilanne oli syrjäisillä paikoilla kuten rajalinnoituksilla, joihin yhteydet olivat talven ajan käytännöllisesti katsoen kokonaan poikki. Nälkiintymis- ja tautikuolemia olikin Vuoriniityn maakunnan alueella tavallista enemmän, erityisesti Vuoriniityn kaupungissa sekä joillakin syrjäseuduilla. Paras tilanne oli Bokea-järven rannikolla, missä ihmiset kykenivät hankkimaan hätäänsä lisäravintoa myös kalastuksesta. Nohvatovin puolelta kantautuneet tiedot kertoivat, että nälänhätää ei samassa määrin olisi siellä ilmennyt. Huhujen mukaan Valtamäkien aatelissuvun omistamilla maa-alueilla ja tiloilla tilanne olisi kuitenkin ollut vakava ja että siellä olisi tapahtunut tilanteen kiristymistä talonpoikien ja aatelisherrojen välillä. Mistään yhteenotosta ei kuitenkaan ole tullut tietoja. Jos kovasta talvesta yritetään väkisin löytää hyviä puolia, oli talvi ainakin varsin rauhallista aikaa verrattuna edellisvuoden melskeisiin ja kuohuntoihin. Metsäläisetkään eivät talven aikana juuri ihmisasutusta häirinneet, vaikka joitakin harvoja maatiloille tunkeutumisia tapahtuikin joillakin syrjäseuduilla. Talven kuluessa Vuoriniityn kaupungissa kuoli eräs mahtimies, nimittäin maakunnan entinen, jo vanhuudenhöperö tuomari [[Velmar]], joka oli suuriruhtinas Geofriuksen serkku. Vuoriniityn suuriruhtinas [[Geofrius]] nimitti tähän arvokkaaseen virkaan seuraavaksi Fredrik Koskalan serkun, Aljo Koskalan. Aljo Koskala oli hiljattain saavuttanut pätevyyden tuomarin virkaan ja on nuorena miehenä kovin virkaintoinen. Hän on mm. luvannut kiertää säännöllisesti ympäri maakuntaa oikeutta jakamassa ja oikeuden toteutumista valvomassa. Nämä matkansa hän lupasi aloittaa heti säiden salliessa. Aljosta tiedetään mm. se, ettei hän ole kovin hyvissä väleissä serkkunsa [[Frederik Koskala| Fredrikin]] kanssa. Rajakatseen alueen linnakkeelle ja muulle väelle talvi oli myös kovaa aikaa ja uusia ruokavaroja oli hankala saada teiden ollessa lumihankien tukkimina. Tästä syystä Vuoriniityn viranomaiset tekivät kevään lähestyessä päätöksen, jonka mukaan Rajakatseen vilja- ja ruokatuotannollista omavaraisuutta tulisi koettaa kohentaa vastaavanlaisten tilanteiden välttämiseksi tulevina talvina. Näin Rajakatseeseen päätettiin perustaa joukoittain uusia maatiloja ja alueelle alettiinkin houkutella uusia innokkaita talonpoikia maata raivaamaan. Maan lupailu tilattomille tuotti vastakaikua ympäri Vuoriniityn maakuntaa ja kohti Rajakatsetta lähtikin kevään kuluessa kaikkiaan muutamankymmentä talonpoikaa perheineen. Yleistä nälkää ja kurjuutta lukuunottamatta tilanne oli lopputalvella maakunnassa melko rauhallinen. Jotkut huhut Vuoriniityn kaupungissa tosin väittivät, että kaksi kammottavaa ja kiellettyä laitonta kulttia, [[Iiv]]-papisto ja [[Kaaoslähde]], olisivat lisäämässä toimintaansa. Tämä jäi kuitenkin toteennäyttämättömäksi, sillä mitään kummallista ei tapahtunut joitakin ruumisvarkauksia lukuun ottamatta. Sen sijaan Bokean kylän lähellä sijainneella taverna Bokean Tontulla tapahtui eräänä alkukeväisenä päivänä todella erikoisia ja kauhistuttavia tapahtumia ('''Rajakatse 19'''). Tuolloin paikalla olleet väittivät myöhemmin, että alueella olisi kyseisenä iltana liikkunut jokin kammottava aave tai henki, joka olisi riivannut ja vainonnut paikallaolijoita. Sen enempää [[Bokean tonttu|Bokean Tontun]] tapahtumista ei yleisesti tiedetä, sillä paikan päällä olleet ovat jostain syystä olleet erikoisen vaitonaisia tapahtuneen suhteen. Tämä siitä huolimatta, että paikan päällä oli tuolloin muutamia varsin tunnettuja ja arvovaltaisiakin henkilöitä, kuten [[Zada]]-pappi Jojopan Nohvatovista, maakuntakierroksellaan ollut uusi tuomari [[Aljo Koskala]] sekä [[Deinosan|Deinosanin]] jalokivikillan jäsen [[Simur Diilex]]. Se kuitenkin tiedetään, että alueelta oli tuona päivänä löytynyt julmasti teräaseella silvottu kuollut hevonen sekä se, että paikan päältä saatiin kiinni kyseisenä päivänä kiellettyyn [[Kaaoslähde]]-järjestöön kuulunut mies, joka kuljetettiin läheiselle Pohjatuulen linnakkeelle seuraavana päivänä suoritettavaa mestausta varten. Mies kuitenkin katosi yön aikana selittämättömästi sellistään. Linnakkeella uskottiin, että hänet oli vapauttanut linnakkeella tallirenkinä toiminut [[Hansu]]-niminen epäilyttävänoloinen mies, jota oli aiemmin epäilty yhteistyöstä Tiepuukkojen kanssa. Nyt niin vanki kuin Hansukin olivat kadonneet, mutta linnakkeen sotilaat eivät voineet käsittää, kuinka vanki oli voinut karata varsin hyvin vartioidusta linnakkeesta avunkaan turvin. Taikauskoisen kansan keskuudessa kuiskailtiinkin tuolloin, että asialla olivat kukaties samat yliluonnolliset voimat, jotka olivat olemassaolonsa Bokean Tontullakin ilmoittaneet. ---- Ukkosta kirkkaalta taivaalta, verenpunaista valoa, savua tuletta... kauhua ja kuolemantakaista katkeruutta talvisessa Bokean Tontussa. Matkaajat uudesta tuomarista irtolaisiin jatkoivat vaitonaisina kulkuaan. Pelinjohtajana Maaret Kurki. [[Huhut:RK XIX|Huhupaketti]] kyseiseen peliin. Seuraava peli [[RK XX]]