Jaakko (wp-admin)|0|1|info=
Odotettu keskikesän juhlan aika koitti. Tällä kertaa juhlien pääasia olisi barbaari Kendallin ja papitar Sirjan hääjuhla, vaikka itse vihkiminen suorettiinkin Vuoriniityn kaupungissa. Päivän, illan ja aamun aikana ehti tapahtua paljon, sekä ennen hääparin saapumista, että sen jälkeen.

Heti päivän aluksi pariltakin paikalle tulleelta maalaiselta löytyi ikäviä viestikirjeitä. "Maan oikeuden veljeskunnan" allekirjoittamissa lapuissa vaadittiin loppua aateliston oikeuksille ja oikeastaan koko Mahtivuoren kuningaskunnalle. Lukutaidottomat maalaiset sanoivat saaneen lappuja "joiltain tuntemattomilta". Ei kannattaisi viedä viestejä, joita ei osaa tulkita. Pappi Serpent takavarikoi lappuja ja sanoi, että ne toimitetaan linnakkeelle. Laput käskettiin toimittaa heti joko papistolle tai vartijoille. Lappujen tuojia ei kuitenkaan rangaistu.
 
Seppäkisälli Önjavi ja piika Hilka kertoivat myös menneensä naimisiin tänä aamuna. Sekin vihkiminen oli suoritettu ennen juhlaväen saapumista. Kuinka ikävää. Joka tapauksessa hekin olivat siis nyt naimisissa.
 
Melinan sisaret lukivat tiedotuksen: Ensin muistettiin pappi Melinaa, joka surmattiin Rajakatseessa keskikesällä 17 vuotta sitten pamppukaartin toimesta. Nyt Melinan sisarten toiminta Melinan pyhäköllä tulisi loppumaan. Tai siis ei varsinaisesti kokonaan loppumaan, mutta sisaret eivät enää nimenomaisesti ylläpidä paikkaa tai oleskele itse siellä. Pyhäkkö on tästä eteenpäin olevan kaikille avoin hiljentymispaikka.
 
Mitä tuosta sitten seuraa? Ensi vuosi näyttänee. Mutta jääkö ylläpito nyt sitten Kempuran ja vartioston vastuulle? Pyhätön alueen omistaa kuitenkin Kempura ja Melinan sisaret ovat olleet siinä vuokralla. Vieläkö vuokrasopimus olisi ensi vuonna voimassa?
 
Jokakeskikesäinen kätevä emäntä -kilpailu oli taas järjestettynä. Paikalla oli kuusi leipomusta ja kuusi käsityötä. Leipomus ja käsityö olivat kuulemma aina saman tekijän. Kilpailun järjestäjä Aamu selitti, että voittaja valitaan äänestämällä. Jokaisen kilpailijan tuotteiden luona oli numerolappu. Kun haluaa äänestää, ottaa vastaavan lapun ja laittaa sen pussiin. Ihan hieno ajatus. Tosin asiassa ei kyllä varmistettu mitenkään, ettei joku äänestänyt useampaa osallistujaa tai samaa osallistujaa useampaan kertaan. Ohje kuitenkin oli, että vain kerran ja vain yhtä saisi äänestää.
 
Kempuran rouheat isännät -kilpailu oli myös tänä keskikesänä tarjolla. Tullimies Kurki valitti, että hän voitti viimeksi toisen palkinnon, mutta ei ollut vieläkään saanut sitä palkintoa. Tästä huolimatta Kurki ja moni muukin osallistuivat kisaan. Osallistujissa oli ainakin isännät Naali ja Jurkama, vartiosotilas Väinö ja Vartti-bardi ja muitakin. Kisailivat hevosenkengän heitossa ja hääkimpun tekemisessä. Hääkimppu piti tehdä vain luonnosta löytyvistä materiaaleista. Kisan voitti torppari Päiskö. Palkinto oli yö Honkalinssa, eli Kempuran tilalla. Voi voittajaparkaa.
 
Sitten piti katsoa kätevän emännän voittaja. Aamu meni laskemaan ääniä ja pyysi Kurjen mukaansa toiseksi laskijaksi. Voittaja oli kuulemma selkeällä ääntenenemmistöllä numero 1, eli Aamu itse. Kurki vahvisti heti, että hän oli laskenut äänet, joten vilunkipelistä ei ollut kyse. Ei varmaan sitten, vaikka järjestäjä sen kilpailun voittikin.
 
Deinosan-killan vanha uutosjuomamestari Simo notkui myös tavernalla, ympäripäissään kuten tavallista. Simo esitteli välillä taikasauvaansa ja sai kaikki vetäytymään kauemmas. Toivottavasti se taikasauva ei oikeasti toiminut moisen juopon käsissä. Ainakaan mitään vahinkoja ei tapahtunut.

Vartti-bardi esitteli laulujaan Papitar ja barbaari laulettiin taas. Samoin uusi laulu Papitar ja barbaari osa kaksi. Se ei tosin ollut vielä valmis, kun ei tiedetty, miten päivä tulisi menemään. Onko se vasta ensi keskikesä, kun saamme kuulla laulun kokonaan? Paikalla oli muitakin taiteilijoita. Bardi Malfriida kertoi esiintyvänsä vasta aamulla ystäviensä kanssa. Lisäksi paikalla oli kaksi taidemaalaria Moriz ja Liliath eli Ambrelian taiteilijasisarukset. He maalasivat taustoja. Hääpari tulisi tauluihin myöhemmin.
 
Tavernatyöntekijä Sanni tuli tavernalle, kuulemma oltuaan ensin pidätettynä Weldoonissa. Mitä hän siellä oli tehnyt ja miksi oli vaikeuksiin joutunut? Joku nohvatovilainen ystävä, Valentina Dapivus, oli hänet kuitenkin kuulemma vapaaksi puhunut. Sanni oli myös osallistunut kätevä emäntä -kilpailuun. Kun hän kuuli Aamun voittaneen kisan, hän alkoi suureen ääneen herjata Aamua huijariksi. Tiettävästi bardi, ja Kempuran kirjanpitäjä, Vidas maksoi lopulta Sannille rahaa, jotta tämä olisi hiljaa. Kova saavutus, jos saa bardin maksamaan itsensä hiljaiseksi. Kovasti oli Sanni sen jälkeen mielin kielin myös Aamulle.
 
Hääpari seurueineen saapui sitten vihdoin paikalle. Kovasti olivat kaikki onnittelemassa. Tai no, Zada-papit eivät, koska heidän mielestään papisto ei saa mennä naimisiin, mutta mitäpä tämä asia nohvatovilaisille muutenkaan kuuluu. Vouti Rufus Kraakku kävi onnittelemassa hääparia. Onneksi hän poistui pian paikalta, ja juhlat saattoivat alkaa.


Bokean illusion mestari Kyrillos kuuli myös Önjavin ja Hilkan menneen naimisiin. Hän sanoi lahjoittavansa avioparille onnenrahan. Heitteli kolikkoa ilmassa ensin pari kertaa, kuten hänellä on tapana, ja heitti sen sitten Hilkalle. Hilka ei saanut kolikkoa kiinni, vaan joutui ottamaan sen maasta. "Tuo on yleensä merkki huonosta onnesta, jos ei saa onnenrahaa kiinni. Mutta kyllä se raha kannattaa silti säilyttää."

Kauaa ei saatu juhlia, ennen kuin kuokkavieraita saapui. Sotilas Hans Vuoriniitystä tuli paikalle kaverinsa ja jonkun huoran kanssa. Hän väitti huoran voivan todistaa, että barbaari Kendall oli eilen käynyt keväällä Vuoriniityn ilotalossa. Maksettu nainen ei kuitenkaan suostunut todistamaan. "Kyllä siellä kävi mies, joka sanoi nimekseen Kendall. Mutta ei se näyttänyt tuolta herralta. Se oli pienempi ja nuorempi."
 
Kuokkavieraita alettiin hätistellä muualle. Hans vaati kuitenkin kaksintaistelua, koska hänen mielestään sekä hänen, että Sirjan kunniaa oli loukattu. Kendall suostui kaksintaisteluun saman tien. Hans tuskin tiesi, että Kendall oli alunperin saapunut Rajakatseeseen kaksintaistelunäytöksiä pitämään. Pappi Serpent sanoi hyväksyvänsä kaksintaistelun, mutta vain jos käytäisiin ensimmäiseen vereen, ei pidemmälle. Kendall salli Hansin pitää rautapaitansa, vaikka hänellä itsellään ei ollut sellaista; tasoitusta halusi antaa. Joka tapauksessa ei siinä kauaa mennyt, kun Hans sai osuman käteensä. Käsi sidottiin ja vihdoin noista kuokkavieraista päästiin eroon.
 
Kuka tuo Hans edes oli? Sirjan mukaan kyseessä oli hänen entinen kihlattunsa vuosien ja taas vuosien takaa, jo ajalta ennen pappisopintoja. Paljastuuko muita kosijoita? Kävihän Rajakatseessa toissa vuonna se Kendallin entinen kihlattu myös. Tuntuvat olevan haluttua puolisoainesta, kumpikin.
 
Loppuillasta Hilkan nenä oli sidottu. Joku pieni tapaturma oli Önjäville ja tämän Hilka-vaimolle metsissä kulkiessa tapahtunut, oli Hilka kuulemma liukastunut metsässä, on aviopari kertonut. Jaa, pakkoko sinne metsään on illan hämärtyessä mennä, oli muutama ihmetellyt. Taisi se taikurin onnenraha tuoda epäonnea, kuten oli varoitettu.

Alkuyöstä pappi Turo julisti juhlarauhan. Tämän jälkeen mestari Kyrillos leikki hieman tulisuihkuilla. Ihan hienolta se näytti, kun aviopari seisoi tulisuihkujen keskellä. Kyrillos esitti myös jonkin markkinataikatempun, kun joku oli kuulemma keväällä kysellyt, mikä on illuusio. Tuollaista temppuiluahan se. Sirja ja Kendal vetäytyivät sitten muualle.
 
Yöaikaan väki tavernalla alkoi harveta. Sanni ja muu paikalla ollut naisväki alkoi kovasti etsiä piika Helmille aviopuolisoa. Kai hän piika oli, ainakin tuleva sellainen. "Helmin pitää päästä naimisiin viimeistään huomenna. Muuten hän joutuu tyrmään!" Näin ne kuulemma sanoivat. Ei kovin hyvä myyntipuhe. Siitäkin huolimatta sotaveteraani Heikki Harhalaukaus ja parantolan vartija Kauko Rannikolta innostuivat kosiskelemaan Helmiä. Helmi suostui Kaukon vaimoksi, vaikka kuulemma Heikki oli kaikessa taitavampi, mutta kun Kauko on nuorempi. Niinpä niin. Kauko ja Helmi pääsivät naimisiin yöaikaan. Menivät linnakkeelle ja herättivät pappi Turon, joka tiettävästi vihki heidät saman tien. Taisi jättää esteettömyyden tarkistamisen sitten aamuksi, mutta naimisissa hekin nyt sitten ovat, kun ei myöhemminkään mitään ongelmia ilmennyt. Mutta mikä tämä tarina "naimisiin tai vankilaan" oikein oli ja oliko se tottakaan?
 
Otson veli kertoi muuten nähneensä mestari Kyrilloksen nukkuvan ulkona nuotiokatoksessa, vieläpä siinä ohuimman penkin päällä. "Se taitaa olla taikurin lisäksi tasapainotaiteilija kanssa. Mutta on se kumma, jos ei mestarilla ole varaa parempaan nukkumapaikkaan. Taitaa olla Bokean illusiolla rahat vähissä." Näin kerrotaan Otson veljen naljailleen. Voihan se myös olla, että Kyrillos oli nauttinut vähän liikaakin miestä väkevämpää ja väsähtänyt ihan sen vuoksi nuotiokatokseen. Kyllä hän siitä aamuun mennessä oli poistunut, ilmeisesti Weldoonin suuntaan.
 
Kendal ilmaantui tavernalle jo kukon laulun aikaan. Olikohan hääyön meno ollut niin hurjaa, ettei nukkumaan pysynyt? Myös palkkasoturi Akseli saapui aikaisin. Aamu meni varsin rauhallisesti väen heräillessä omia aikojaan.
 
Ruija Harppu ja Malfriida esittivät sitten aamusella opettavaisen näytelmän apunaan Savihaara ja Juhani Oravansurma. Kerrotaan, että Önjavin olisi myös pitänyt osallistua näytelmään, mutta häntä ei näkynyt missään. Ehkä Önjavi ei viime vuoden kokemustensa vuoksi enää suostunut näyttelemään Savihaaran kanssa. Näytelmässä kuningas antoi Geofriukselle hallittavaksi pohjoiset maat, joita tämä hallitsi hyvin vaimonsa kanssa, vaikka rosvot yrittivätkin asioita vaikeuttaa. Ruija ja Malfrida kertoivat ja lauloivat tarinaa, Savihaara ja Juhani esittivät kaikki roolit. Savihaara oli kuulemma oikein herttainen Geofriuksen vaimona. Kiva näytelmä se oli. Taisi olla Geofriuksen tilaama, kun oli niin mairitteleva hänelle. Uskollisuus ja oikeudenmukaisuus olivat näytelmän kantava teema.
 
Puolen päivän aikaan Sirja saapui jälleen tavernalle. Samaan aikaan paikalle saapui hurjan näköisiä barbaareja. Olivat kuulemma kaikki Kendalin sukulaisia. Mukana oli myös se Kendalin mukana aiemmin kulkenut Mylläri, jonka kanssa hän niitä kaksintaistelunäytöksiä oli pitänyt. Barbaarit halusivat suorittaa jonkin tärkeän rituaalin. Sirja halusi osallistua siihen myös, koska olivathan nämä nyt myös hänen sukulaisiaan. Väki sitten söi joitain sieniä ja riehui metsässä jonkun aikaa. Kaikki olivat huonovointisia ja sekavia sen jälkeen. Onko tämä nyt lainkaan sopivaa käytöstä papittarelle? No, ei siinä kenellekään varsinaisesti mitään käynyt.

Kempura kertoi loppuillasta myyneensä tynnyrillisen viiniä Sannille 150 kuparin hinnalla, vaikka oikea hinta olisi ollut pikemminkin 500 kuparia. Oli kuulemma Sanni onnistunut huijaamaan Kempuraa, kun Kempura oli ollut niin humalassa. Rahoja ei tosin ollut vielä maksettu, joten oliko kauppaa tehty vai ei? Ja mistäpä Sanni edes sen 150 kuparia saisi?

Sannin rahoja löytyi sitten muualta. Valentina Dapivus kertoi hukanneensa reppunsa eilisiltana. Se reppu löytyi Otson veljeltä: oli tavernaväki laittanut tavernaan unohtuneen repun tiskin taakse. Tästä Valentina kiitteli kovasti. Repussa oli ollut avaamaton sinetöity todella arvokas viinipullo. Siitä oli joku juonut puolet. Tilalla löytyi ylimääräistä rahaa ja koruja, joita väitettiin Sannin koruiksi. Ei kuulemma ollut läheskään tarpeeksi rahaa maksuksi. Valentina sanoi vielä vaativansa hyvitystä Sannilta.
 
Metsäläinen Nopsajalka oli pyörinyt jo edellisenä päivänä välillä tavernalla. Hän tuli taas paikalle, eikä hän tuntunut pitävän barbaareista. Jotain sanaharkkaa heillä oli, mutta onneksi jäi vain sanaharkaksi. Nopsajalka selitti Serpentille ennustuksesta: Hän oli tappanut metsässä mustan jäniksen, joka oli sisältäkin musta. Tämä kuulemma tarkoitti, että jotain uutta ja isoa tulisi tapahtumaan, jos tehdään jotain, että se tapahtuu. Väki naureskeli, että hekin osaisivat antaa tuollaisia ennustuksia. "Ennustan, että saamme polttopuita, jos minä käyn pilkkomassa ne." Nopsajalka sanoi haluavansa siunata Vanhan piparin alueen. Kempura, Serpent ja Sirja antoivat kaikki luvan tähän. Miksi ihmeessä. Ihme ulinaa se Nopsajalka sitten piti saunalla, pyhätöllä, nuotiokatoksella ja tavernalla.
 
Mistä tässä oli kyse? Yksi huhu tiesi jo kertoa, että Melinan pyhättö siirtyisi metsäläisille, ja Nopsajalka pyöri täällä ulisemassa sen takia. Eihän tämä nyt sentään voi olla tosi juttu? Pyhättöön liittyi kuitenkin jotain epäselvyyksiä. Kempura sanoi, että Hurjaviinin kaupunki vaati häneltä tuhansia ja taas tuhansia kupareita maksamattomia veroja hänen ostamistaan viineistä. Se liittyi jotenkin siihen, että hän oli väittänyt pyhätön olevan valtavan arvokas ja vuokranneensa sitä alennettuun hintaan. Kun pyhättö ei sitten sijainnutkaan "vilkkaan kauppakadun varrella", Kempuraa syytettiin veropetoksesta. Kai. Kuka noita kauppasopimuksia ulkomaalaisten kanssa ymmärtää.
 
Kempura sanoi, että asia voitaisiin hoitaa sillä, että hän olisi ostanut aneita, siis muiden tekemiä hyviä tekoja, pyhätöltä. Se oli kuulemma verovapaata, ja Hurjaviinissä myönnetyt verohelpotukset olisivat sitten hyväksyttävissä. Hurjaviinissä voi siis kuulemma tosiaan ostaa rahalla muiden hyviä töitä temppeliltä. Sirja ja Turo torjuivat molemmat tällaiset toimet, eivätkä he suostuneet allekirjoittamaan vakuutusta moisista liiketoimista. Turo oli kuitenkin selvästi halukas auttamaan Kempuraa tässä asiassa ja hän ja Vidas laativat monta paperia. Kai he saivat sellaisen paperin aikaiseksi, minkä Sirja oli valmis allekirjoittamaan ja jonka Kempura uskoi tyydyttävän Hurjaviinin viranomaisia. Kovasti ainakin yrittivät.
 
Taiteilijasisarukset Moriz ja Lilian saivat taulunsa valmiiksi. Heillä oli kolme taulua, joissa jokaisessa oli tausta Rajakatseesta ja Sirja ja Kendal. Ensimmäisessä taulussa he ovat töissään, toisessa he esittelevät rakkauttaan ja kolmannessa ollaan onnellisesti naimisissa. Yhdessä ne muodostivat kuulemma tipipyykin. Taulut lahjoitettaisiin häparille. Taulut oli kuitenkin maksanut joku Urho Porsonen. Kallis lahja epäilemättä. Toinen taulu herätti hieman keskustelua, että oliko se sopiva taulu papittaresta. Papisto katsoi tarpeelliseksi maalata se Sirjan kaavun helma pidemmäksi, sitten myöhemmin; ei saa papittaren sääret näkyä maalauksessa. Ei kuitenkaan haluttu loukata taiteilijoita. Kyllä joku toinen korjaisi asian myöhemmin.
 
Alkuiltapäivästä ihmeteltiin, kuinka rauhallisesti kaikki oli sujunut, vaikka yhdet häiriköt olivatkin paikalla käyneet. Ei siinä sitten kauaa mennyt, kun paikalle tuli joku nuori nainen, joka sanoi häntä ahdistellun matkan varrella. Kurki ja Anselmi kävelivät sen tien tavernalta linnakkeelle ja takaisin, mutta mitään ei näkynyt. Nuorella naisella oli mukanaan kirje. Siinä kerrottiin, että Mielikki-niminen nainen oli kaapattu. Kaappauksen takana olivat ne Maan oikeuden veljet. Mitä kummaa he tästä Mielikki Tarkkakatseesta halusivat? Hänet oli tavattu aamulla tavernalla, mutta ei hänessä mitään erikoista ollut silloin. Jotkut muistivat hänen keränneen alueen legendoja ja kertomuksia. Uskoiko joku Mielikin löytäneen jotain oikeasti erikoista?
 
Kaappaajia ei enää löydetty. Keskikesä meni varsin rauhallisesti, mutta ei se juhla ihan rauhallisesti sitten päättynytkään.