Rsihvo Tämä tarina on saatavilla myös [[Voittaja ja palkinto (Elokuva)| elokuvamuodossa]] ((Paikkana on Bokean kylä ja aika on vuosi 400. Henrias on vajonnut alkoholismiin ja saanut liikanimen Gekkuli. Henriaksen vanha toveri Gerotus käyttää työnimenään nimeä Raveks.)) Kirjoitelma: Joskus toukokuussa 1995 Kirjoittanut Juha Pere Nimi:Voittaja ja palkinto OSA 1: Esittely Pienen kylän lähellä metsän reunassa on kivestä rakennettu torni, jossa asuvaa miestä kyläläiset pitävät suurena miehenä. Kylässä ajatellaan hänen olevan taikuri, eikä he aivan väärässä olekkaan. Jotkut jopa sanovat hänen säätelevän säitä mielensä mukaan. Hänen tiedetään myyvän tarvitseville parantavia yrttejä ja monia sangen tarpeellisia ja ihmeellisiä juomia. Miehen nimeä ei kukaan tiedä, mutta kaikki kutsuvat häntä vain Ravekseksi. Syytä tähän lempinimeen ei kukaan kylässä muista, mutta nimeä käytetään silti. Raveks on yhteisönsä erittäin arvostettu henkilö. Tornissansa Raveks herää varhain aamulla leveästä mukavasta vuoteestaan. Yömyssy päässään hän pyörähtää vuoteesta ylös täynnä voimaa uuteen aamuun, eikä aikaakaan kun hän on jo työn touhussa sekoittelemassa aineita keskenään työhuoneessa. Silmälasit nenällä hän selailee vanhaa kirjaansa ja jupisee itsekseen hiljaisella äänellä. Kylän toisella puolella ei ole tornia, eikä mitään muutakaan kivestä rakennettua. Kylän toisella puolella on vanha lahoava riihi, joka ei ole kylän kaunistukseksi. Syy, miksi riihtä ei kuitenkaan ole purettu, on se, että riihessä asuu parrakas laihahko mies. Häntä kutsutaan ivallisesti Kegguliksi, mihin lempinimeen kaikki kyläläiset tietävät syyn. Kegguli ei tee työtä. Hän on pikemminkin eräänlainen kylähullu. Ei hän kuitenkaan toimettomana ole päiviään, vaan hän muuttaa peltojen satoa oivalliseksi juomaksi. Tässä Kegguli onkin hyvin taitava, sillä ei lähikylistä löydy yhtä oivallista viinantekijää, kuin hän on. Kegguli ei herää varhain aamulla. Hän herää puolen päivän jälkeen pöpperöisenä vanhan riihen lattialla olevalta patjaltaan. Huoneen täyttää suuri määrä pulloja ja säkkejä. Toiset pulloista on suuria, joissa pontikan raaka-aine luodaan. Huoneen nurkassa on itse tehdas, josta Keggulin elinkeino on riippuvainen. Keggulin päivät kuluvat mietiskellessä ja viinaa tehdessä. Lähikylien miehet käyvät aika ajoin asioilla, eikä elinkeinossa ole sen suurempaa valittelemista. Aivan köyhä Kegguli ei kuitenkaan ole. Hänellä on yksi erittäin arvokas ja salatieteitä harjoittavien ihmisten keskuudessa erittäin himoittu esine. Tätä esinettä hän ei ole kaivanut päivän valoon useisiin vuosiin, sillä rauhallinen ja hiljainen elämänmeno ei moista esinettä kaipaa. OSA 2: Haaste Eräänä aamuna Keggulin vielä syvässä unessa maatessaan ilmestyy seinällä olevaan peiliin Raveksin kasvot. Raveks katselee peilistä huonetta paheksuen silmät suurina uhkuvasta voimasta. Pian silmät seisahtuvat patjalla makaavaan Kegguliin ja Raveks huutaa: -Ylös sinä kaiken maan häpeä! Herää saasta, sillä pian saat pölyisille aivoillesi hieman tuumattavaa! Kegguli pyörähtää patjalleen istumaan ja tuumaa hitaasti: -No? Raveks päästää liiat ilmat keuhkoistaan ja alkaa: -Sinulla on jotakin, jonka minä tahdon itselleni...jotakin, jonka arvelin jo kauan sitten hävinneen maailmasta. Pyörittäen peukaloaan etusormeaan vasten Raveks jatkaa: -Minä haluan ostaa sen sinulta pois... Keggulin kasvoille nousee mietteliäs ja epäilevä ilme. Toinen kulma ylhäällä ja toinen silmä kiinni hän kohottaa kätensä leualleen ja silittää hiljalleen partaansa mietteissään. Raveks jatkaa: -Saat niin paljon rahaa, ettei sinun tarvitse enää koskaan tehdä työtä. Tähän Kegguli vastaa: -Mutta enhän minä tee nytkään työtä, eikä sitä, minkä sinä tahdot sovi antaa sinun laisesi haltuun. Raveks sanoo vaativana: -Mieti...saat paljon rahaa, eikä sinun tarvitse tehdä mitään muuta kuin luopua tuosta pienestä esineestä. Kegguli vastaa jyrkästi heilauttaen sormeaan ilman poikki: -Ei! minä en luovuta palloa kenellekkään. Minä en luota sinun osaavan käyttää sitä oikein. Raveks kiukustuu ja vetää keuhkoihinsa ilmaa kohoten peilissä ylöspäin sanoen pontevasti: -Hyvä on sitten...minä otan sen vaikka väkisin. - Minä haastan sinut taisteluun. Taistelu alkaa viiden sekunnin kuluttua. Peilin kuva katoaa ja Kegguli näkee siitä jälleen vain oman naamansa. OSA 3: Taistelu Kegguli makaa patjallaan vanhan lahon riihensä lattialla vielä hiukan ihmeissään tapahtuneesta. Viisi sekuntia kuluu ja täsmällisesti ajan umpeuduttua lyö salama riihen lähistöllä. Salamoita ei tule vain yksi vaan useita salamoita, mutta ukkonen on vielä kaukana. Kegguli nousee patjaltaan ylös ja juoksee ovelle katsomaan lähestyvää ukkosta. Tuuli nousee voimakkaasti ja salamoita lyö pilveen. Pian kuitenkin keggulin huomio kiinnittyy muualle, kun koko talo alkaa hiljalleen vavista. Muutama pullo putoaa lattialle särkyen ja pontikkaa valuu lattialle täyttäen koko talon voimakkaalla viinan hajulla. Kompuroiden takaisin sisälle taloon Kegguli pääsee peilin luokse ja yllättäen näkee siitä Raveksin seisovan tornissaan kaataen lasiseen kulhoon vihreää liisteriä. Samalla, kun liisteriä valuu kulhoon huomaa Kegguli talonsa seinistä alkavan valua samaista limaa. Nopeasti Kegguli pyöräyttää oikeaa kättään ilmassa ja samassa kulho Raveksin edessä hajoaa pieniksi sirpaleiksi levittäen vihreän liman pitkin huonetta. Raveks säästyy saamasta sitä päälleen, mutta näyttää pelästyneenä pakenevan limaa aivan kuin kummitusta. Kegguli katselee peilin kautta Raveksin huonetta etsien kohdetta, mihin iskeä. Tällöin kuitenkin peili hänen edessään yllättäen putoaa lattialle hajoten sirpaleiksi. Peilin suurimmassa sirpaleessa näkyy Raveksin naama, joka sanoo ivallisesti: -Käh käh Pienen pilkansa jälkeen Raveksin naama katoaa peilistä ja suurinkin sirpale rapsahtaa vielä kahtia. Ukonilma lähestyy lähestymistään ja salamat iskevät yhä lähempänä. Talon vavina on lakannut, mutta pulloja räpsähtää rikki huoneessa aika ajoin. Kegguli kaappaa yhden pontikkapullon käteensä ja lähtee kohti huoneen toista nurkkaa. Noin huoneen puolessa välissä pullo kädessä kuitenkin rapsahtaa rikki ja kaikki juoma putoaa lattialle. Kegguli ei jää tätä ihmettelemään vaan palaa nurkkaan nappaamaan toisen pullon, mutta tämäkin rapsahtaa rikki. Samoin käy kolmannelle ja neljännellekin. Mitään tuumaamatta Kegguli ryntää huoneen toiseen nurkkaan ilman pulloa ja avaa nurkassa olevan hyvin pölyisen rasian. Rasiasta hän ottaa lasisen pallon ja katsoo palloon hyvin tiiviisti. Raveks näkee tämän peilistään ja heittää Keggulia yhdellä pullolla huoneen toisesta nurkasta. Pullo lentää päin Keggulia osuen selkään, mutta osuma ei ole kovin voimakas. toivuttuaan iskusta Kegguli työntää etusormensa palloon tiiviisti kiinni tuijottaen sisälle palloon. Raveks tornissaan näkee tämän ja ryntää ulos huoneestaan. Samassa osuu suuri tulipallo tornin puoleen väliin katkaisten tornin. Raveks lentää torninsa suuaukosta ulos pihamaalle samalla kun torni luhistuu hänen takanaan. Hän pyörähtää maassa katsoen taakseen hajoavaa torniaan. Pian hän kuitenkin katsoo kohti kylää ja Keggulin majaa. Ripeästi hän nousee ylös pauhaavaan rajuilmaan ja lähtee sateen piiskatessa kohti kylää. Kegguli huoneessaan katsoo yhä palloonsa ja alkaa hiljalleen irrottaa katsettaan pallosta. Hän laskeutuu istumaan patjalleen pitäen palloa sylissään. Koko huone on täynnä rikkinäisiä pulloja ja viinan katku on kauhea koko huoneessa. Huokaisten hän kohottaa katseensa talon kattoon ja istuu mietteissään hetken. OSA 4:Palkinto Keggulin istuessa patjallaan pallo käsissään ilmestyy ovelle erittäin kiukkuinen ilmestys. Kegguli säpsähtää ylös patjaltaan ja astuu askeleen kuin paetakseen ilmestystä. Raveks astuu lähemmäksi valmiina lyömään vihan vimmalla kohdettaan, mutta Kegguli edelleen epäröi lähestyä uhkaajaansa. Vihainen Raveks toimii ja vanhuksen voimillaan hän lyö Keggulia rintaan, jolloin Gekkuli kaatuu. Tästä seurauksena pallo kirpoaa kädestä ja särkyy lattialle. Hetkeäkään epäröimättä molemmat miehet säntäävät ulos talosta sillä pallosta lentävät tulen kipinät sytyttävät lattialla lojuvan paljon pontikan. Hetkessä koko riihi on ilmi liekeissä, eikä kulu kauaa, kun se on jo palanut maahan saakka. OSA5: Voittaja Rajuilman hellitettyä istuu palaneen riihen vieressä kaksi läpimärkää miestä. Toinen on kylän arvostettu henkilö, jota sanotaan Raveksi. Toinen on kylän oma kylähullu, jota ivallisesti kutsutaan Kegguliksi. Harvoin nähdään kylän ivatuin ja arvostetuin henkilö keskenään istumassa sulassa sovussa pihamaalla, mutta sellaistakin sattuu. Eräs kylän isännistä kulkee ohi ja pysähtyy tien poskessa istuvien miehien luo tokaisten: -Olihan se vaan kauhea rajuilma. Ihmeellinen ja surkea yhteensattuma, että teidän molempien talot hajosivat samalla rajuilmalla. Mitenkäs nyt meinaatte tehdä tulevan kanssa?? Raveks istuu hiljaa, mutta Kegguli tähän tokaisee: -No juu ... eiköhän me tässä pärjäillä.