Pere(Vieras)|4||1079657
'''Oli kuninkaalla poika Wiljami nimeltään''', on vanha Mahtivuorelainen laulu, jota jotkut [[Trubaduuri|trubaduurit]] ovat esittäneneet, etenkin eteläisen Mahtivuoren alueella.
Sanat ja nuotit: 

Oli kuninkaalla poika Wiljami nimeltään,
rakastunut oli neitoon Sinervään.
Oli Sinervä tytär ruhtinaan mahtavan viiksekkään,
joka tytärtään vahti kuin jalokiveään.

Oli Sinervä kaunis kasvoiltaan ja viisas mieleltään,
ja nimen Wiljamin hän puhui kieleltään,
ja Wiljami häntä kosi ja kihlat pidettiin,
ja kuulutukset luettiin pian heille siin.

Vaan Wiljami oli raajarikko, kävellyt hän ei,
sota tuo ankara jalan hältä vei.
Niin tuumas isät hetken toisen kohta kolmannen,
ja Sinervän kauniin kohta prinssi vanhin hältä vei.


Sai Wiljami käskyn isältään ja lähti etelään,
laitetaan vauhtia poikaan nykyisin niin vetelään.
Niin Wiljami matkas päivän toisen kohta kolmannen
ja viimein näkyi tornit Hurjaviinin linnakkeen.

Vaan liitost uudest Sinervä kohta kieltäytyi,
Wiljami mun miehein on, häneen mielistyin.
Lähden matkaan salaa ja teen mitä vain,
sillä Wiljami tuo mieheni on kaikkein parhain.

Löysi tiensä etelään neito kaunis niin,
ja otti kohta paikkansa vierest oman Wiljamin,
niin kauas karkuteille matkasi he vaan
on kaikki keinot sallittuja kun oikein rakastaa.




[[Savihaara]] sanoitti tämän uudelleen [[Kaarlo Kempura|''Kaarlolauluksi'']] keskikesän (vuosi 460) juhlan [[RK XXV|laulukilpailuun]].
Sanat: 

Rajakatseen seudulla on vielä taverna
Se onpi Vanha Pipari jol ei oo vertoa
Sen isäntä on vanha juoppo Kaarlo Kempura
Jonk tarina on aika tässä teille kertoa.

Hän karvainen on naamaltaan ja vilkas kieleltään.
Ja tansseissa neitoa hän kosi mielellään.
Neito hälle suostui ja vihittiin he niin
ja lapsikin siunaantui pian heille siin.

Vaan Kaarlo tiesi paikkansa, se ollut koti ei.
Se oli lähi taverna, jok juoppo retkun vei.
Siel Kaarlo otti tuopin, toisen kohta kolmannen
ja vaimo läksi viheltäin ja lapsen mennes vei.

Sai Kaarlo käskyn isältään ja lähti pohjoiseen.
Siel jotain hyöty työtä maa-alueillamme tee.
Kaarlo matkas päivän toisen kohta kolmannen
ja viimein näkyi torni Rajakatseen linnakkeen.

Kaarlo kohta ihmettel, tääl ei oo tavernaa.
Ja ihmis parat täällä vain töitään pakertaa.
Mä tarjoon teille kaljaa, sahtii, viinii mitä vain
ja tavernani varmasti on alueen parhain. 

Vaan tuli kohta syksy ja talvi kylmä niin.
Ja vilu oli tavernassa huterassa siin.
Niin Kaarlo lähtee syksyin ja palaa keväisin.
Ja viinit parhaat ovat etelästä peräisin.


Erään [[Nohvatov|Nohvatovilaisen]] soittelijan instrumentaaliversio kyseisestä kappaleesta: [[ääni:harpa_kaarlo.mp3]]
[[luokka:Musiikki]]