Johdatus lateksiaseiden valmistukseen

Boffereiden valmistamiseen on lähes jokainen larppaaja tutustunut jossakin harrastusuransa vaiheessa. Lateksimiekkojen tekeminen sen sijaan ei olekaan aivan niin yleinen harrastus. Tässä artikkelissa pyrin hieman valottamaan lateksiaseen valmistamisen periaatteita, kyseessä ei ole aivan niin hankala tai monimutkainen prosessi kuin voisi luulla.

Aivan suinpäin ei kannata ryhtyä lateksista itselleen miekkaa muotoilemaan. Jos haluaa itselleen yhden kauniin lateksimiekan, kannattaa suosiolla kääntyä kaupallisen valmistajan puoleen: yksittäisen astalon tekeminen ei juurikaan tule valmiina ostettua halvemmaksi ja aloittelevan lateksisepän tekeleet ovat varmasti aika kamalan näköisiä meloja. Mutta jos on vailla hyödyllistä sivuharrastusta ja valmis näkemään vaivaa, on lateksiaseiden valmistaminen hyvin suositeltavaa puuhailua.
Aloittelevan lateksisepän kannattaa ensiksi tehdä kasa tikareita löytääkseen itselle sopivan työtavan ja rutiinin; tämän vuoksi kuvitus onkin juuri tikarin valmistuksesta. Eri valmistajien työtavat eroavat toisistaan huomattavastikin luoden aseille persoonallisuutta. Ei ole olemassa sitä yhtä ja oikeaa tapaa valmistaa lateksiastalo, joten rajoitan ohjeet koskemaan vain perusmiekan tavanomaista rakennetta. Näiden ohjeiden pohjalta pääsee säveltämään ja etsimään uusia ja parempia menetelmiä.
Toisin kuin boffereista, lateksiaseille ei tietääkseni ole minkäänlaisia turvallisuusstandardeja. Tämän vuoksi on mitä ihmeellisempiä ja jopa terveydelle vaarallisiakin viritelmiä näkynyt kaupallisessakin valmistuksessa (ks. Larppaaja 2.-98). Lateksimiekkaa tehdessä ei ole järkevää aivan vallattomasti villiintyä varsin laajasta taiteilijanvapaudesta ja tehdä terästä vaarallisen ohutta, vaan tulee kiinnittää huomiota myös aseen turvallisuuteen.

Raaka-aineiden hankinta
Koko ase rakentuu lasikuitusauvan päälle. Mikäli et ole tekemässä kovin pitkää asetta, tavallinen hiihtosauva kelpaa varsin hyvin. Pehmustus on harmaata umpisolumuovia, jota saa muun muassa kaikkien tuntemasta Etolasta. Huomaa umpisolumuovin olevan eri asia kuin solukumi tai vaahtomuovi. Lateksia saa mm. Aprillista, joka tarjoaa SuoLin jäsenille tuotteistaan alennusta. Litra lateksia riittää useaan miekkaan tai järjettömään kasaan tikareita. Brittien suosimaa 'Isoflex Special Primeriä' ei Suomesta tiettävästi löydy, mutta rautakaupoista saatava betoniemulsio 'Vakoll-beto' ajaa saman asian ainakin jossakin määrin.

Ostoslista:
Muuta tarpeistoa:
Istu alas ja ota kuppi kahvia.
Ennen kuin alkaa itse työhön, on hyvä istua alas ja tuumata hetki mitä onkaan oikein tekemässä. Ase kannattaa suunnitella huolellisesti ja mielellään leikata paperista 1:1 malli. Suunnitellessa pitää ottaa huomioon rungon mukanaantuomat rajoitukset: esimerkiksi kovin käyrää katanaa ei tavallisen suksisauvan ympärille voi oikein rakentaa. Aloittelijan kannattaa pitäytyä melko yksinkertaisissa malleissa ja välttää turhan siroja tai monimutkaisia muotoja. Aikaa tikarin tekemiseen menee muutama tunti, miekan tekemiseen kannattaa varata kokonainen työpäivä.

Toimeen, mars!
Katkaise runko lasikuitusauva oikean mittaiseksi, noin 8cm suunniteltua asetta lyhemmäksi ja hio särmät pois. Varo lasikuitutikkuja, ihon alla lasikuitu on kaikkea muuta kuin mukavaa eikä sitä kovin helposti saa kiskottua pois. Tässä vaiheessa voit halutessasi kiinnittää rungon sisälle ponnen kohdalle jonkin painon tasapainottamaan asetta. Juuri ja juuri sauvan sisälle mahtuva pultti tai ruuvi kiinnittyy parhaiten kuumaliimalla. Leikkaa umpisolumuovista kolme ainakin pari senttiä tulevaa terää leveämpää teräaihiota (kuva 1). Tämän jälkeen leikkaa yhdestä näistä teräaihioista juuri ja juuri lasikuitusauvan paksuinen siivu pois. Kahvanpuoleinen pää leikataan kokonaan auki ja kärkeen jätetään noin 40mm:n matka ehjäksi. Levitä liimaa sauvalle niin pitkälle matkalle kuin mikä on valmistamiesi teräaihioiden pituus sekä äsken leikkaamaasi aihioon aihion keskellä kulkevan uran seinämiin. Liiman kuivuttua käyttöohjeen mukaisesti kosketuskuivaksi kiinnitä sauva aihion sisälle. Jotta kärkeen ei jäisi rakennetta heikentävää tyhjää tilaa, kannattaa liimaaminen aloittaa sieltä ja pikkuhiljaa edetä kahvaa kohti. Leikkaa puuvillakankaasta kaksi neliötä, n. 40*40mm ja lateksoi ne. Anna lateksoitujen kankaiden kuivua täysin kuiviksi. Liimaa puuvillapalat kärkeen molemmille puolille runkoa palan keskikohdan osuessa sauvan kärjen kohdalle (kuva 2). Kankaan tarkoitus on vahvistaa kärjen rakennetta ja estää kärjessä olevan solumuovin murtuminen aseella lyötäessä. Näiden kangaspalojen rakennetta suojaava vaikutus on suurempi kuin helposti voisi kuvitella eikä tässä kohtaa kannata vaivasta tinkiä. Liimaa nyt jäljellä olevat aihiot keskiaihion molemmin puolin. Tässä vaiheessa tuleva astalo muistutaa etäisesti halkaistua ja täytettyä patonkia. Nyt on aika muotoilla tekele muistuttamaan miekan terää (kuva 3). Leikkaa patongista kantit pois pitkin ja huolellisin vedoin. Sahausliikettä tulee välttää kuin ruttoa, sillä se saa aikaan ruman ja epätasaisesti aaltoilevan pinnan. Tunteen sahausliikeen tarpeellisuuteen välttää vaihtamalla katkoteräveitseen uuden terän riittävän usein; vaikka solumuovi onkin varsin pehmoista, tylsyy terä uskomattoman nopeasti. Terää leikatessa kannattaa toimia ilman kiirettä ja leikata pois kerralla mieluummin liian ohuita siivuja: aina voi leikata lisää, mutta liikaa leikattua pehmustetta on hankalampi enää jälkikäteen paikkailla. Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää kärkeen: Lasikuitusauva ei juuri saisi tuntua kärjestä kovastikaan asetta puristellessa. Lateksointi kyllä vielä lisää aseen kimmoisuutta jonkin verran, mutta käytännössä se ei pehmusta juuri lainkaan. Muotoile väistin, pommeli ja kahva umpisolumuovista (kuva 4). Tämä kahvakokonaisuus rakennetaan kerrosvoileiväksi samaan tapaan kuin terä, mutta kangasviritystä ponteen ei ole tarpeellista tehdä. Kestävin ratkaisu ja erityisesti pienissä aseissa suositeltava tapa on rakentaa ne yhdessä terän kanssa samoista aihiosiivuista. Pitkissäkin aseissa se on mahdollista, mutta saattaa helposti johtaa raivokkaisiin manauksiin osien jatkuvasti tarrautuessa vääriin paikkoihin.

Pinta peittoon
Siloittele sahausjäljet ja muut pienet valmistusvirheet hiomalla aseesi hiekkapaperilla. Riippuen solumuovin laadusta se 'nukkaantuu' joko paljon tai hyvin paljon. Ennen lateksin kanssa läträämistä kaikki tällainen on hyvä saada pois. Oma innovaationi on siloitella aseen terää silitysraudalla leivinpaperin läpi varovaisesti painaen. Riittävän varovasti toimien terästä tulee hyvinkin tasainen ilman minkäänlaista käryämistä. Levitä liimaa ohuelti koko aseen pituudelle ja anna kuivua. Brittiläisillä internetsivuilla neuvotaan sekoittamaan liimaan tinneriä suhteessa 1:1, jolloin liimasta tulee hyvin ohutta ja tinneri pehmentää pienet epätasaisuudet. Huolehdi ilmastoinnista. Ennen lateksoimaan ryhtymistä kannattaa rakentaa vaikkapa rautalangasta ripustin asetta varten, johon sen voi ripustaa kuivumaan ja odottamaan seuraavaa lateksikerrosta. Tällaisen saat vääntämällä n. 300mm:n pituisesta rautalangasta s:n mallisen venkuran. Saippuoimalla siveltimen ennen lateksointia lisäät sen elinikää huomattavasti. Kiireisten mielten kannattaa huomioida tärkeä seikka: monta ohutta kerrosta on huomattavasti kestävämpi kuin muutama paksu. Neljään-viiteen ensimmäiseen lateksikerrokseen sekoitetaan mustaa maalia pohjamaaliksi. Seuraaviin kerroksiin sekoitetaan hopean väristä akryylimaalia, väistimeen ja pommeliin kultaa tai minkä värisen itse kukin nyt aseestaan sitten haluaakaan. Itse suosin Citadelin maaleja, sillä olen kuullut joidenkin muiden valmistajien maalien tuhoavan lateksin rakenteen tehden kumimaidosta kokkelipiimää. Liikaa maalia ei kannata sekoittaa lateksiin, sillä mustien kerrosten jäädessä hieman kuultamaan hopean alta saadaan jännä ja karu efekti aikaiseksi. Oikea määrä väriainetta muuttaa vain aavistuksen verran kuivumattoman lateksin väriä, kuivuessaan lateksi muuttuu kirkkaaksi ja pienikin määrä maalia värjää asetta tehokkaasti. Yhteensä lateksia sivellään noin 10 kerrosta riippuen vedettyjen kerrosten paksuudesta. Tässäkin asiassa tekemisen myötä karttuva kokemus kertoo, milloin aseessa on lateksia oikean paksuinen kerros.

Loppusilaus
Ennen lopullista pintakäsittelyä ase koristemaalataan. Jos et tohdi vedellä maalia suoraan aseen pintaan, voit saada pehmeämpiä varjostuksia aikaan sekoittamalla maalin sekaan lateksia. Koristemaalauksen voi tehdä siveltimen sijasta paineilmakäyttöisellä kynäruiskulla. Tällöin ei kannata sekoittaa maalin sekaan lainkaan latesia, sillä lateksi tukkii ja pilaa värkin hyvin nopeasti ja tehokkaasti. Päällimmäiseksi suojakerrokseksi lateksin päälle on Suomessa sivelty ohuelti Vakoll-betoa ja Britanniassa tätä huomattavasti kestävämpää Isoflex Special Primer -nimistä tuotetta. Vakoll-beto tosin kärsii huomattavasti vedestä eikä ole missään nimessä kovin kestävä pinnoiteaine. Kummankaan käyttö ei ole aivan pakollista: mikäli puuteroit miekkasi huolella talkilla, myös silikoniöljy suojaa lateksia hyvin. Käsittelemättömät, tahmean tuntuiset aseet tarttuvat toisiinsa hyvin herkästi ja vahvasti kiinni. Paitsi että tällainen tarttuilu on taistelussa todella typerän näköistä, voi se myös olla aseelle kohtalokasta. Päällystettyäsi aseen kahvan joko nahalla tai kankaalla, voit onnitella itseäsi. Nyt sinulla on käsissäsi itse tehty lateksiase (kuva 5).