Rajakatsemaailma

Versio 19

Pohjoiset maakunnat

Mahtivuori ja sen ympäristö

Äärimmäisen tärkeitä linkkejä:

Pohjoisen valtakunnan osan maantiede on tutustumisen arvoinen, sillä suurin osa larpeista sijoittuu tuolle alueelle.
https://rajakatsefantasia.fi/pelaaminen-rajakatseessa/pelimaailmasta-lyhyesti/ kertoo pelaamisen kannalta oleellisimmat tiedot ja myös paljon asiaa, jota ei tässä artikkelissa ole.
Tietoa pelimaailman nimikkopaikkakunnasta, Rajakatseesta.
Maailman lyhyt historia
Miesmuisti voi olla lyhyt, tai sitten pitkä. Selvennystä historiaan ja viime vuosiin
Uskonnot, taikuus ja taikausko on tärkeä osa pelimaailman ihmisten ajattelua ja kulttuuria.
Tarinoita maailmasta
Säädyt vaikuttavat jokapäiväiseen elämään
Tuotteet ja tavarat ovat hintoja ja taloutta Rajakatseen maailmassa

Yleistietoa Rajakatse-pelimaailmasta (lyhyt oppimäärä)

On vuosi 485 (vuonna REG_GREGORIANYEAR tosiaikaa) jälkeen Juilo I:n kruunauksen. Juilo I oli Mahtivuoren ensimmäinen kuningas. Nykyinen Mahtivuoren kuningas on Jalko III. Juilo-nimellä kutsutaan myös Mahtivuoren valtakunnan rahayksikköä. Yksi juilo tarkoittaa näin ollen yhtä kuparirahaa. Muita Mahtivuoren rahayksiköitä ovat rovot (useimmiten 1 / 10 juiloa) ja hopearahat (10 juiloa). Katso tarkemmin Rahatalous.

Mahtivuoren valtakunnan ja sen pääkaupungin Suomurajan vaakuna

Mahtivuoren valtakunnan pääkaupunki on Suomuraja valtakunnan etelärannikolla. Muita suuria kaupunkeja ovat Hajavirsta ja Vuoriniitty. Nämä kaupungit ovat myös maakuntiensa pääkaupunkeja.

Mahtivuori jakaantuu kolmeen maakuntaan: Suomurajan, Hajavirstan ja Vuoriniityn maakuntiin. Suomurajan maakunta on suoraan kuninkaan käskyvallan alla. Vuoriniittyä ja Hajavirstaa hallitsevat ruhtinaat kuninkaan nimissä. Maakunnat jakaantuvat edelleen läänityksiin, joita hallinnoivat lääninherrat. Lääninherroilla on erilaisia aatelisarvoja: vapaaherra, paroni, kreivi, linnanherra. Rajakatse kuuluu Vuoriniityn maakunta (tai suurruhtinaskuntaan), joka on suhteellisen eriytynyt osa valtakuntaa pohjoisessa. Vuoriniityn hallitsija on ruhtinas Geofrius järjestyksessä kahdeksas. Geofrius VIII ei ole kovinkaan kyvykäs hallitsija, mutta tulee toimeen taitavien apulaistensa ja neuvonantajiensa avulla. Tilanne oli osin samankaltainen hallitsijan isän, Geofrius Seitsemännen aikana. Hän oli hallitsijana poikaansa huomattavasti vetelämpi, ja alaisten merkitys oli vielä suurempi.


Mahtivuoren itäpuolella on Nohvatovin valtakunta, jonka pääkaupunki on Nohvatov. Muita suuria kaupunkeja ovat Taltara ja Vardakov, jonka mukaan nimensä saanut Vardakovin maakunta on eriytynyt osa valtakuntaa pohjoisessa. Vuoriniitty ja Vardakov ovat aiemmin sotineet keskenään, joten naapuriin suhtaudutaan valppaan varauksellisesti. Mahtivuoren ja Nohvatovin valtakunnissa harjoitetaan muiden elinkeinojen ohella vilkasta jalokivikauppaa, joka on käytännössä suurimmaksi osaksi erityisten jalokivikiltojen hallussa. Alueen kaikkein rikkaimmilla henkilöillä onkin yhteyksiä tai osuuksia tähän kaupankäyntiin. Yhteiskuntarakenne on molemmissa valtakunnissa hierarkinen siten, että jako rahvaaseen ja "parempaan väkeen" on tosiasia.

Nohvatovin valtakunnan ja sen pääkaupungin Nohvatovin vaakuna

Rajakahakoinnit Vuoriniityn ja Vardakovin välillä loppuivat vuonna 451. Muissa osissa Nohvatovia ja Mahtivuorta ei enää sodittu noihin aikoihin. Vuonna 449 käytiin Rajakatseen varustuksella kiivas rajataistelu, jossa kuoli muutama sata miestä molemmilta puolilta. Rajalinja ei kuitenkaan siirtynyt. Valtakuntien välit ovat edelleen viileät ja kyräilyä jatketaan yhä. Kaupankäynti valtioiden välillä on kuitenkin toimivaa ja säännöllistä, ja muutakin yhteistyötä harjoitetaan, tilanteen mukaan.

Metsäläiset ovat pohjoisilla alueilla asustelevaa ihmistä alkeellisemmalla kehitysasteella olevaa kansaa, jotka liikkuvat metsissä keräillen, kalastaen ja metsästäen elääkseen. Ihmiset ovat yleensä karkottaneet ja ajaneet metsäläiset pohjoisemmaksi laajentaessaan omaa elinpiiriään. Jotkut väittävät, että metsäläisetkin olisivat ihmisiä. Metsäläisiin suhtaudutaan yleensä epäluuloisesti ja heitä pidetään usein varkaina. Myös haltioita uskotaan asuvan näillä seuduilla, vaikka he viihtyvätkin enimmäkseen omissa oloissaan ja poissa ihmisten näkösiltä. Haltioita pidetään enemmän taruna, kuin totena, eikä heistä muutenkaan olla oikein varmoja, että mitä ne sellaiset haltiat olisivat. Joitain ihmistä muistuttavia metsänhenkiä kai. Jos sellaisia nyt edes on. Nohvatovista itäänpäin asustelee myös kuulemma suuria peikkoja. Huhut väittävät myös, että maan kamaraa olisi toisinaan tavattu tallaamasta edellä mainittujen lisäksi joitakin hirviöitä ja muita kammotuksia, joiden olemassaolosta ei ole varmuutta ja joiden olemus vaihtelee runsaasti tarinankertojan mukaan.

Pappiskunnat

Molemmat pappiskunnat, Derecas ja Zada, kieltävät orjien käytön, harjoittavat köyhäinapua ainakin jossakin määrin, käyttäytyvät lainkuuliaisesti, eivät maksa veroa valtiolle, opettavat yksiavioitumisoppia, pitävät tavallista kansaa kurissa ja nuhteessa ja opettavat, ettei ruumiin kanssa hautaan laiteta mitään kovin arvokasta, kuten metsäläiset tekisivät, jos heillä olisi jotakin arvokasta.

Molemmat ovat valtakuntiensa virallisia uskontoja. Keskinäinen suhde Zada- ja Derecas-papeilla on neutraalin viileä. Toista järjestöä kunnioitetaan jossakin määrin, mutta väittely saadaan aina haluttaessa aikaiseksi useista aiheista, kuten kumpi järjestö on vanhempi, kumman oppi on oikea tai mustan taikuuden käytön rajat sodassa, jossa zada-papisto on ehdottomasti väljemmillä linjoilla. Zadalaisten mielestä Zada on jumala ja luoja ja muut, kuten derecasilaisten kunniottama Ishaka, ovat hänen alaisiaan. Derecasilaiset eivät tunnusta jumalia tai luojaa, vaan ainoastaan luonnonhenkiä, joista Ishaka on viisain ja siksi tärkein. Opit ovat siis ristiriidassa keskenään, vaikka toisen harhaoppia voidaan pitää ymmärrettävänä. On myös muistettava, että vuonna 451 päättyneessä sodassa järjestöt olivat vastakkaisilla puolilla tukiessaan oman valtakuntansa sodankäynnin päämääriä. Jotkut papit saattavat jopa vihata toista papistoa, mutta yleistä vihanpitoa ei silti pidetä papistojen välillä.

Derecas

Ishacan lintu (Derecas)

Derecas-pappiskunta on lainkuuliainen, vauras ja parantamiseen erikoistunut pappiskunta Mahtivuoren valtakunnassa. Toisin sanoen Rajakatseen alue kuuluu Derecas-pappien valta-alueeseen. Yhteistyö toimii varsin hyvin maallisten hallitsijoiden kanssa. Derecas-papisto ei kuitenkaan ole maallisen tuomiovallan alla, vaan papistolla on oma tuomioistuin, joka käsittelee papiston rikokset ja rikokset papistoa vastaan. Derecas-papit papit saavat vapaasti avioitua ja käyttää alkoholia, mutta esimerkillisen nuhteeton ja sivistynyt käytös on vaadittua.

Derecas-papit palvelevat Ishaca-henkeä, jonka viisauden Derecas-niminen mies aikoinaan osoitti seuraajilleen. Derecas-pappeja on noin puolitoistasataa Mahtivuoren valtakunnassa. Derecas-papisto koki 460-luvulla pahimman sisäisen kriisinsä vuosisatoihin. Ylipappi Paltamonin omavaltaiset toimet johtivat siihen, että Vuoriniityn maakunnan papisto irrottautui vuonna 465 etelästä käsin vaikuttavan ylipappi Paltamonin alaisuudesta. Paltamonin alaiset olivat kukistaa kapinan väkivaltaisesti, kunnes vuonna 467 Paltamon totesi asemansa niin uhatuksi ja vaarantuneeksi, että lähti alaisineen vapaaehtoiseen maanpakoon. Kapina päättyi ja eteläinen ja pohjoinen papisto aloittivat neuvottelut valtakunnan papistojen välirikon päättämiseksi. Papistot pääsivätkin sopuun, kunnes ylipappi Paltamon palasikin siirtokunnista ja asettui Olyin läheiseen Rantatörmään. Rantatörmä onkin tätä nykyä Paltamonin asuinsija. Eteläinen papisto hyväksyy Paltamonin aseman ylipappina, pohjoinen papisto on kriitttisempi. Tavallaan hänen asemansa tunnustetaan, toisaalta hänen antamilleen päätöksille ei anneta pohjoisessa aina suurtakaan arvoa. Ylipapin yläpuolella hierarkkisesti on vain Suomurajan pappisneuvosto. Tämän aseman ja auktoriteetin tunnustaa myös pohjoinen papisto aivan käytännössäkin.

Zada

Zadan tunnus

Zada-pappiskunta on lainkuuliainen ja vauras pappiskunta Nohvatovin valtakunnassa. Zada-papit eivät kuitenkaan kaihtaneet käyttää mustaa taikuutta vihollisiaan vastaan sodissa, joissa he ovat olleet Nohvatovin maallisten armeijoiden tukena. Zada-papit palvelevat Zadaa, joka on derecasilaisten mielestä henki, zadalalaisten mielestä jumala ja luoja, jonka alaisia kaikki muut henget ovat. Zada-pappeja on alle kaksisataa Nohvatovin valtakunnassa. Zada-pappien on elettävä selibaatissa, ja vain miehistä voi tulla Zadan pappeja. Muutenkin esimerkillinen ja nuhteeton käytös on vaadittua.

Jalokivikillat

Jalokivet ovat arvokkaita helyjä, joilla kerrotaan myös olevan mystisiä voimia. Rikkaat haluavat näitä kiviä, joten asutus on keskittynyt jalokivien kaivamisen ympärille. Kaivokset ovat kuitenkin vuosien saatossa ehtyneet ja asutus on siirtynyt pohjoiseen Vuoriniityn tasolle uusien esiintymien perässä. Artikkeli jalokivikilloista.

Deinosan

Deinosanin tunnus

Deinosanin jalokivikilta toimii pääasiassa Mahtivuoren valtakunnassa ollen merkittävin ja suurin jalokivikaupasta huolehtiva järjestö. Kansan parissa huhutaan, että Deinosanin killan jäsenet, samoin kuin muidenkin jalokivikiltojen jäsenet, olisivat jonkinlaisia taikureita ja hallitsisivat kaikenlaisia taikakonsteja. Myös näiden jalokivien huhutaan olevan kaikkea muuta kuin tavallisia. Tätä killat eivät ole kieltäneet eivätkä vahvistaneet, mutta näin saattaa ilmeisesti hyvinkin olla. Deinosanin jalokivikillan yhteydet Derecas- pappiskuntaan ovat erittäin hyvät. Deinosan -kilta läpikävi 480-luvun alussa suuren järjestöuudistuksen, minkä yhteydessä killan toiminta tehostui aiemmasta. Samalla moni entinen vaikutusvaltainen killan jäsen joutui lähtemään killasta.

Vardakovin sotavelhot

Vardakovin sotavelhojen tunnus

Vardakovin sotavelhot, nohvatoviksi Vardakovs trollande krigare, toimivat Vardakovin kaupungissa ja myös muualla Nohvatovin valtakunnassa. Tämän joukon huhutaan käyttävän kaaoksen magiaa sotavoimanaan, mutta eivät he ole enää nykyisin kovinkaan kaoottista joukkoa, vaan kunnioittavat esivaltaa, lakia ja järjestystä. Välit Zada-papistoon ovat oikein hyvät nykyisin. Vardakovin sotavelhojen jäsenistöstä suurin osa on nykyisin Nohvatovin valtakunnan rikkaiden sukujen jälkikasvua. Nohvatovin valtakunnassa on muutamia kymmeniä Vardakovin sotavelhoja. Jalokivikauppaa he kävivät aiemmin vähemmässä määrin, mutta viime vuosina killan aktiivisuus kaivannaisalalla on lisääntynyt huomattavasti. Killan täysjäsenet, eli varsinaiset sotavelhot, ovat kaikki ritareita. Heitä ei pidä kutsua sotavelhoiksi, vaan ritareiksi.

Zharin mestarit

Zharin mestarien tunnus

Zharin mestarit, nohvatoviksi Zhars mästare, on vanhin jalokivien kauppaa hoitavista ryhmittymistä, mutta ei ole enää nykyisin kaikkein voimakkain. Tämä joukko harvoin puuttuu toisten asioihin ja ei salli myöskään omiin asioihinsa puututtavan. Zharin mestarit toimivat lähinnä Nohvatovin valtakunnassa, mutta heillä huhutaan olevan yhteyksiä myös muualle. Kilta oli vuoteen 483 asti hyvin sisäänpäin kääntynyt, tuona vuonna killan toimintatapa muuttui ja siitä lähtien he ovat huomattavasti avoimemmin tarjonneet ja myös mainostaneet palveluksiaan killan ulkopuolisille. Killan rappiotilasta tai osittaisesta romahduksesta puhutaan, mutta mistä on kysymys, ei ole tietoa.

Bokean illusionistit

Bokean illusion tunnus

Bokean illusionistit, nohvatoviksi Bokea illusio, toimivat Vardakovin alueella ja he ovat erikoistuneet kauppaamaan jalokiviä etelään Nohvatoviin ja Taltaraan. Muiden jalokivikiltojen mielestä tämä joukko on turhanpäiväistä humpuukimaakarijoukkoa, mutta vaikutusvaltaa heilläkin oli huomattavan paljon. Näin siis aiemmin, kunnes 480-luvulla päättynyt Nohvatovin sisällissota osaltaan hajotti ja romahdutti killan vaikutusvallan. Kilta on osin hajaantunut ns. harmaiksi velhoiksi, osittain kilta on yhä edelleen olemassa. Killan virallinen keskuspaikka ja kiltatalo sijaitsee edelleen Nohvatovin Bokeassa.

Huomattavat aatelissuvut

Lisäksi on olemassa muutamia säädyssä korkeita sukuja, jotka ovat tehneet itsensä rikkaiksi kaupalla ja muilla konstein. He yleensä omistavat laajojakin maa-alueita ja useita jalokivikaivoksia. Nämä suvut yleensä pitävät pääpaikkoinaan omia sukukartanoitaan. Nohvatovin valtakunnassa, Vardakovin lähellä, tällaisia ovat Vagemorin, Romannedin ja Valtamäkien suvut. Mahtivuoren valtakunnassa, Vuoriniityn lähellä, ovat Karhukoin ja Koskalan suvut. Myös Ballendorfien suku oli vielä muutama vuosi sitten hyvin merkittävä suku, kunnes vuonna 457 sen päämies Xavier von Ballendorf paljastui vampyyriksi ja suvun aatelisasema otettiin tapauksen vuoksi pois Geofriuksen päätöksellä. Vuoden 461 syksyllä Ballendorfien aatelisasema tosin palautettiin, mutta paluu entiseen vaurauteen on vielä kesken.

Kielletyt järjestöt

Maan alla toimii myös joitakin salaperäisiä ja kiellettyjä järjestöjä, kuten Iiv-papisto ja irvokas kaaosta palvova Kaaoslähde-niminen järjestö. Sekä Iiv-pappien että kaaoslähteeläisten uskotaan toimivan molemmissa valtakunnissa rajoista välittämättä, vaikka Iiv-papisto operoikin enemmän Mahtivuoren puolella ja Kaaoslähde, enimmäkseen Nohvatovissa.

Iiv

Iiv-papiston tunnus

Iiviä kutsutaan Unen jumalaksi, ja tätä kunnioittaa, palvoo tai pelkää moni sellainenkin, joka ei varsinaisesti lukeutuisi iiviläisiin. Myrskynjumalan ja muiden luonnonhenkien palvojien keskuudessa myös Iivin kunnioittamisella on pitkät perinteet. Varsinaiset Iiv-papit käyttävät mustia ja synkkiä keinoja hankkiakseen vaikutusvaltaa ja kilpaillakseen toisten papistojen kanssa kansansuosiosta. Yrityksistä huolimatta kansan suuri osa suhtautuu Iiv-pappeihin ennakkoluuloisesti ja kammoksuen. Iiv-papeilla arvellaan silti olevan kannatusta ja seuraajia siellä täällä.

Kaaoslähde

Kaaoslähteen tunnus

Toisin kuin Iiv-papisto, Kaaoslähde, nohvatoviksi Kaosmakare, ei useinkaan edes yritä saavuttaa laajempaa kansansuosiota, joten sen toiminta on usein vielä kammottavampaa. Kaaoslähteen huhutaan olevan hyvin vanha järjestö, josta Vardakovin sotavelhot olisivat aikanaan irtaantuneet. Kaaoslähteeläisiä on jäljitetty monta kertaa, vaihtelevin tuloksin. Monia kaaoslähteeläisiä piilopaikkoja ja palvojaryhmiä on etsitty, löydetty ja tuhottu, mutta mitä ilmeisimmin järjestö on sitkeä ja kykenee toipumaan isoistakin menetyksistä.

Simonide ja Diemund

Simoniden ritarikunta on suuresti arvostettu ritarikunta Mahtivuoressa. Simonideja pidetään jaloimpina ja kunniallisimpina kaikista Mahtivuoren ritareista. Simonideilla huhutaan olevan joitain mystisiä voimia asetaitojensa lisäksi.

Simonidien tunnus

Diemundin ritarikunta toimii maanalaisena, sillä sen jäsenistö, koostuu enimmäkseen rosvoritareista ja muista lainsuojattomista. Diemundin jäseneksi itseään kutstuva joutuu heti vaikeuksiin viranomaisten ja palkkionmetsästäjien kanssa.

Diemundien tunnus

Huhutaan, että olemassa olisi myös joitakin muitakin salassa toimivia salaseuroja ja järjestöjä, mutta näistä harva tietää sen tarkemmin.