Huhut:RK XXXVII

Et voi muokata koska, sivu on suojattu ylemmälle tasolle

Sivuhistoriassa on 0 versiota : Selaa sivuhistoriaa : Näytä viimeisin muokkaus

Kirjautumaton käyttäjä, saa muokkaustilastoon lisäyksen 'vieras'

Huhupaketti peliin Rajakatse XXXVII: Kummallista satoa

Ohje: Kaikki voivat lukea kaikki huhut, jos kiinnostaa. Kaikki hahmot     
ovat voineet kuulla myös Rajakatseen linnakkeen asioiden huhuja täällä     
paikan päällä ollessaan, jos heitä on kiinnostanut kysyä.

Edellisen pelin (Rajakatse 36) huhuihin voi tutustua osoitteessa:
http://www.uta.fi/~sm62701/rajakats/huhut36.txt

Rajakatseessa keskikesän juhlien aikaan tapahtunutta:

-Keskikesän juhlallisuudet Rajakatseessa sujuivat melko perinteiseen     
tapaan, eli vakavilta levottomuuksilta ei tälläkään kertaa vältytty.     
Nyt juhlien aikaan tapahtuneilla asioilla vain oli tavallista     
kauaskantoisimmat seuraukset. Hyvin harva olisikaan ennakolta osannut     
edes kuvitella, että muutaman päivän kuluttua juhlista Vuoriniityn     
Derecas-temppeli olisi irrottautunut valtakunnan Derecas-papiston     
alaisuudesta.

-Tapahtumasarja sai alkunsa, kun keskikesän juhlien aikaan     
Rajakatseeseen saapui papiston kovaotteinen pamppukaarti, joka vaati    
uskontunnustuksia satunnaisilta ihmisiltä väkivallan uhalla. Eräs     
kuulustelluista oli Tönkkö-niminen renki, joka tunnettiin alueella     
hiukan vähäväkisenä ja kyvyttömänä puhumaan kunnolla. Kun Tönkkö ei     
kyennyt vastaamaan pamppukaartin papin kysymyksiin tämän    
edellyttämällä tavalla, joukkion soturit murjoivat ja pahoinpitelivät     
renkiä. Tämä avuttoman rengin pahoinpitely kuohutti ihmisiä siinä     
määrin, että monen mitta tuli täyteen. Myös Derecas-pappi Melina    
koetti puhua  pamppukaartilaisille ja vaati näitä luopumaan kovista    
otteista, mutta  heikolla menestyksellä. Useat taverna Vanhalla    
Piparilla olleet ihmiset kääntyivät kuitenkin Melinan puoleen ja    
pyysivät ratkaisua tilanteeseen. Melina ei voinut muuta kuin ryhtyä    
toimeen.

-Jossain vaiheessa illan aikana taverna Vanhan Piparin ja Rajakatseen    
linnakkeen välisellä  tieosuudella tapahtui pamppukaartin sotureiden    
ja pappi Melinan johtaman sekalaisen väen välinen yhteenotto.    
Taistelun kulusta on hyvin ristiriitaisia ja vastakkaisia näkemyksiä    
mm. siitä, kumpi osapuoli  lopulta aloitti taistelun. Pappi Melinan    
seuraajat selviytyivät  kuitenkin taistelusta voittajina, ilmeisesti    
jo silkan lukumäärällisen  edun turvin. Pamppukaartista pääsi    
kuitenkin pakoon ilmeisesti sekä  joukkoa johtanut naispappi, joka oli    
jo aiemmin lähtenyt Vuoriniittyä  kohden, niin myös eräs joukkion    
maallikkosotureista. Voittajat  olivatkin nyt hankalan tilanteen    
edessä, mitä tehdä. Ensi alkuun  taistelu koetettiin vierittää    
metsäläisten syyksi, eli metsäläiset  olisivat väijyttäneet ja    
tappaneet pamppukaartilaiset, mutta tätä  kertomusta ei lopulta    
uskottu oikein missään. Riittävän moni oli itse  taistelun nähnyt ja    
sana levisi ympäriinsä. Tällöin Melina alkoi  varoitella tavernaväkeä    
siitä, että ylipappi Paltamonin alaiset eivät  taatusti jättäisi asiaa    
tähän, vaan vielä lähipäivinä Vuoriniitystä  saattaisi saapua    
rankaisujoukkoja tappamaan harhaoppisiksi katsomansa henkilöt ja    
polttamaan lähialueiden rakennukset. Ainoa vaihtoehto oli Melinan    
mukaan avoin vastarinta. Kaikki eivät näistä tulevan koston    
aavistelupuheista perustaneet, moni ei uskonut, että papisto voisi    
missään nimessä mennä niin pitkälle. Useat olivat kuitenkin    
pamppukaartin toiminnan nähneenä samaa mieltä Melinan  kanssa siitä,    
että nyt olisi heti toimittava, paluuta vanhaan ei enää olisi. Melina    
ryhtyikin kokoamaan juhlien aikaan Rajakatseen  ympäröiviltä seuduilta    
ja tavernalta kiinnostuneita, sekä miehiä että  naisia, jotka    
seuraisivat häntä lähipäivinä Vuoriniittyyn.

-Tavoitteekseen Melina ei ilmoittanut sen vähempää kuin lopettaa     
ylipappi Paltamonin valta Vuoriniityn maakunnan Derecas-papiston    
keskuudessa. Kaikki eivät tästä lähestyvästä uskonsodasta ja kapinasta    
perustaneet,  vaan koettivat pysytellä sivussa tästä kaikesta    
parhaansa mukaan.  Rajakatseen linnakkeen väki päätti myös kuninkaan    
käskykirjeen  mukaisesti pysytellä erossa papiston sisäisistä asioista    
ja keskittyä  alueen järjestyksen turvaamiseen. Alkuillasta ollutta     
taistelua ja uskonnollista kuohuntaa lukuunottamatta itse juhlat    
sujuivat  kohtalaisen rauhallisesti, eli kahakointia ei myöhemmin    
esiintynyt.  Juhlia vietettiinkin asiaankuuluvalla tavalla, soittaen,    
laulaen ja tanssien. Taverna Vanhan Piparin omistaja Kaarlo Kempura    
järjesti  myöskin perinteiden mukaisesti oman kilpailunsa, joka oli    
tällä kertaa  kaksiosainen ja kaksipäiväinen. Ensimmäinen osa oli    
nytkyhyppykilpailu toisen osan pitäessä sisällään aarteenetsintää.

-Juhlien aikaan tavernalla ja ympäristössä kuljeskeli hyvin   
monenlaista   ja kirjavaa väkeä, mm. maalaisia, kauppiaita,   
taiteilijoita ja muita   matkustavaisia. Myös monenlaisia huijareita   
kerrotaan olleen   liikkeellä, eräskin nainen onnistui melkein   
huijaamaan Kaarlo  Kempuralta koko  tämän omaisuuden itselleen.

-Juhlan toisena päivänä Boris-niminen mies jäi kiinni erinäisistä     
rikoksista, kuten holhokkinsa Seilikin pakottamisesta varkauksiin     
maatiloilla. Totuuden paljastuessa Boris koetti paeta virkavallan     
edustajia, jolloin hän tuli vahingossa tapetuksi kiinniottaneiden     
sotilaiden toimesta. Boriksen huostassa ollut, mieleltään järkkynyt     
naistrubaduuri Seilikki asuu tätä nykyä yhdessä tätinsä Saaran kanssa     
Ilmari-nimisen talonpojan maatilalla, Rajakatseen läheisyydessä.

-Rajakatseen linnakkeen sotilaat ovat kertoman mukaan alkaneet pohtia,     
pitäisikö heidänkin hankkia haltuunsa pamppuja, jotta pidätysyritykset     
eivät aina johtaisi kiinniotettavan kuolemaan. Kuten linnakkeen uuden     
komentajan Torsteninkin kerrotaan sanoneen juhlien aikaan jotain    
tämänsuuntaista: "Pojat, tuota rikollisten kiinniottoa täytyy kyllä    
harjoitella."

-Toisena juhlapäivänä taverna Vanhalle Piparille saapui tulijoita    
myös  kaukaa, oikein  Hurjaviinistä saakka. Tulijoita oli kolme, kaksi    
naista ja heidän  henkivartijansa, ja he olivat Kaarlo Kempuran pojan    
Haljun  kauppahuoneen edustajia. Tällöin selvisi, että Kaarlo oli    
aikaisin  keväällä, vielä Hurjaviinissä ollessaan kavaltanut isänsä    
Kalvan kuoltua  suuren osan kauppahuoneen omaisuudesta itselleen ja    
ottanut mukaansa pohjoiseen. Noilla kavaltamillaan rahoillaan Kempura    
oli siis jo Hurjaviinissä viinikauppoja tehnyt ja elänyt viime aikoina    
oikein leveästi ja tuhlaillen. Nyt tuli  siis totuuden hetki ja Kaarlo    
joutui vastaamaan tekosistaan. Vaihtoehtoina oli Hurjaviinistä    
saapuneiden edustajien mukaan joko  kavalletun omaisuuden palautus tai    
vankilaan meno. Ongelmana oli tosin se, että Kaarlo oli ehtinyt jo    
tuhlata suuren osan vääryydellä hankkimastaan omaisuudestaan. Koska    
asia oli hyvin kiharainen, sekä Haljun edustajat että Kaarlo Kempura    
ja Savihaara matkasivat juhlien jälkeen Vuoriniityn kaupunkiin,    
suurruhtinas Geofriuksen kanslialle asiaa selvittelemään.

Derecas-papiston sisäinen kuohunta juhlien jälkeen:

-Juhlista huolimatta pinnan alla siis kyti ja Melina kokosi joukkoaan     
Vuoriniityn matkaa varten. Tieto asiasta kulkeutui väistämättä myös     
Rajakatseen linnakkeen sotilasväen pariin, joka koetti ennen kaikkea    
pitää alueen  rauhallisena jatkossakin. Linnakkeelta lähetettiin    
ratsupartioita  Vuoriniityn suuntaan, missä kaupungin ja rajan välinen    
tie suljettiin  siten, ettei läpi pääsisi kuin erikseen myönnetyn    
kulkuluvan kanssa.  Rajakatseen linnake kutsui myöskin kaikki    
reserviläiset ja sotilaat palvelukseen, kuten myös nostoväen    
lähitiloilta. Tämän tarkoituksena oli ilmeisesti  sitoa väkeä    
paikoilleen ja Rajakatseeseen, jotta kapinointia  harkitsevat eivät    
voisi liittyä pappi Melinan joukkoon. Myöskään  Melinan kokoamaa    
joukkoa ei aiottu päästää Vuoriniittyyn  levottomuuksia lietsomaan,    
mutta ketään ei varsinaisesti pidätetty. Virkavallan toimista    
huolimatta pappi Melinan ja useimpien häntä seuraavien  ihmisten    
onnistui juhlien toisen päivän iltana lähteä matkalle  Vuoriniityn    
kaupunkia kohden. Muutamaan ryhmään jakautunut joukko  kiersi tiesulut    
kaukaa metsien kautta, jolloin he samalla myös poikkesivat eri    
maatiloilla koettaen saada mahdollisimman monia  maalaisia mukaansa.    
Uusien pamppukaartien kostotoimilla pelottelu sai  muutamia maalaisia    
lähtemään Melinan joukkoon, kaikki eivät  tällaisesta kapinoinnista    
kuitenkaan innostuneet. Myös karjatiloilla  väki oli siinä määrin    
työhönsä sidottuja, ettei matkaan voitu lähteä,  vaikka kiinnostusta    
olisi ollutkin. Melinan johtama joukko sai  kuitenkin muutaman    
kulkijan lisää.

-Kolmen päivän kuluttua keskikesän juhlista pappi Melinan johtama,   
noin kolmenkymmenen hengen suuruinen kapinallisryhmä saapui viimein   
Vuoriniityn kaupungin  läheisyyteen.  Tuohon mennessä papiston   
joukkoja ei oltu vielä  kohdattu, mutta nyt  tätä tapaamista alettiin   
pitää väistämättömänä ja  tunnelma oli  kapinallisjoukossa hyvin   
jännittynyt ja odottava.  Kaupungin  rakennusten jo häämöttäessä   
näköpiirissä kävi selväksi, että   ratkaiseva kohtaaminen oli edessä.   
Kapinallisjoukon lähestyessä   kaupunkia kaupungista marssi lähemmäs   
seitsemänkymmenen hengen  kokoinen joukko pappeja sekä etenkin   
maallikkosotureita. Vuoriniityn  Derecas-temppeli oli ilmeisesti   
kapinasta kuultuaan koonnut joukon  Melinaa  pysäyttämään. Tämä suuri   
ja myös taisteluun varautunut joukko  oli selvästi Melinan kokoamaa   
joukkoa vahvempi ja suurempi ja asettui  Melinan joukon tielle,   
estämään hänen kaupunkiin pääsynsä. Joukon  pappisjohtajat eivät    
kuitenkaan halunneet ryhtyä taisteluun kuin  pakottavassa tilanteessa,   
ja aloittivat keskustelun Melinan kanssa.

-Kaupungista tulluttua joukkoa johtanut pappi Iskarus vaati Melinaa   
selittämään, mitä tämä  oikein kuvitteli tekevänsä, lietsomalla   
avoimeen kapinaan papistoa vastaan. Melina vastasi parhaan kykynsä    
mukaan ja kertoi, että oli saapunut vapauttamaan Derecas-papiston    
sisäisestä turmeluksesta, mitä  ylipappi Paltamonin valta hänen    
mielestään tarkoitti. Melina viittasi  papiston viime vuosina    
harjoittamaan rahankeräykseen, tarpeettomiin  vainoihin ja väkivallan    
tekoihin, joilla kaikilla oli ylipappi Paltamonin hyväksyntä. Melina    
vaatikin, että papisto palaisi takaisin alkuperäiseen Ishakan oppien    
mukaiseen toimintaan. Tämä puhe aiheutti kuohuntaa ja voimakasta    
puheensorinaa Iskaruksen johtamassa joukossa. Tällöin Melina mainitsi    
myöskin saaneensa selville, että Vuoriniityn temppelin temppeliherra    
Artamon ja pappi Otviz olivat viime vuodesta  saakka olleet vankeina    
temppelin tornissa, Paltamonin seuraajien toimesta.  Tällöin Iskarus    
vastasi, että tästä laittomasta vangitsemisesta oli vastannut pappi    
Olavi Seus, joka olikin tämä aamuna itse vangittu.  Artamon ja Otviz    
oli puolestaan vapautettu tänään, heti kun totuus  heidän    
vankeudestaan oli selvinnyt muille temppelillä. Iskarus koetti siis    
esittää, ettei  kaksikon vangitsemisella olisi ollut Paltamonin    
hyväksyntää, ja että  temppelin johtavista papeista ainoastaan Olavi    
Seus olisi tapaukseen vastuullinen.  Iskaruksen ja muiden Paltamonin   
uskollisten,  etelästä saapuneiden  pappien selitykset eivät   
kuitenkaan vakuuttaneet  sen enempää Melinaa  kuin tämän joukkoakaan.   
Melina ilmaisikin, ettei  suostuisi  hajoittamaan kapinallisjoukkoaan   
ennen kuin ylipappi Paltamonin valta  olisi loppunut pohjoisessa,   
Vuoriniityn maakunnassa. Nyt tapahtuikin se, mitä  monet Melinankin    
joukossa olivat odottaneet, ja minkä varaan oli  laskettu. Iskaruksen   
joukossa olleet papit ja maallikkosoturit  keskenään pulistuaan   
alkoivat siirtyä Melinan joukkoon. Iskarus  koetti kieltää ankarasti   
näitä lähtemästä, mutta  kiellolla ei ollut  enää vaikutusta. Papit ja   
maallikkosoturit  siirtyivät, kuka  yksittäin, ketkä pienissä ryhmänä   
Melinan tueksi.  Lopulta Iskaruksella  oli takanaan vain muutama   
etelästä saapunut pappi  sekä kymmenkunta  maallikkosoturia. Tässä   
vaiheessa kaupungista saapui  paikalle myös pappi Otviz, joka    
paikalletulollaan todisti  tulleensa vapautetuksi. Rystysiään hieroen    
Otviz kertoi olevansa  erityisen kiinnostunut kuulemaan siitä, kuka   
oli  hänen  vangitsemisensa taustalla. Olavi Seuksen nimi mainittiin   
taas, mutta   vapautuksensa innossa Otviz kuuli väärin ja päätyi   
mottamaan Iskarusta suoraan nenään. Iskarus putosi polvilleen   
vertavuotavaa nenäänsä  pidellen, jolloin Melina ja muut papiston   
papit totesivat ääneen  muuttuneen tilanteen.  Ylipappi Paltamonin   
valta olisi nyt päätetty Vuoriniityn maakunnassa ja Paltamonille yhä   
uskollisten pappien ja maallikkosoturien olisi ensi tilassa   
poistuttava maakunnasta, oman  turvallisuutensa tähden. Iskarus ja   
tämän seuraajat totesivat, että  tämä ei jää tähän, tästä laittomasta   
kapinasta, ylipappia vastaan nousemisesta ja harhaoppisten kanssa   
liittoutumisesta tehtäisiin vielä loppu. Näin  sanottuaan mutta   
tappionsa niellen Paltamonin edustajat lähtivät saman  tien matkalle   
Olyin kaupunkia ja  etelää kohden, Vuoriniityn kaupunkiin  he eivät   
rohjenneet enää  palata.

-Iskaruksen miesten lähdettyä Vuoriniityn kaupungin edustalle   
kokoontunut joukko puhkesi suuriin suosionosoituksiin ja hurraa-  
huutoihin. Moni oli jännittyneenä odottanut ja pelännyt, että koko   
kohtaaminen päättyisi vielä   verenvuodatukseen, mutta tilanteen   
rauhanomainen ja monelle suotuisa ratkeaminen nosti ilon huippuunsa.   
Melkein mahdottomana pidetty olikin   tapahtunut, pelätyn ja   
vierastetun ylipappi Paltamonin valta täällä   pohjoisessa oli   
päättynyt. Myös useat Derecas-papit, sekä korkea-  arvoiset että   
tavallisemmat, onnittelivat Melinaa tämän   päättäväisyydestä ja   
rohkeudesta, tämä oli tehnyt jotain sellaista,   mihin he eivät olleet   
itse kaupungista käsin rohjenneet ryhtyä, Paltamonin alaisten valvovan   
silmän alla. Tässä vaiheessa Melina päätti myös   hajauttaa häntä   
Rajakatseesta seuranneen joukon kiittäen ensin näitä   näiden   
tarjoamasta avusta, jota ilman koko hanke ei olisi ollut     
mahdollinen. Hän myös jakoi jokaiselle joukon jäsenelle yhden     
kuparirahan palkkioksi avusta. Tällöin muutamat papit totesivat, että     
Melina oli oikeassa, mutta hekin haluaisivat palkita Melinaa     
seuranneet myös. Rajakatseesta seuranneen joukon jäsenille jaettiin     
viisi kuparirahaa kullekin, "kohtuullisena korvauksena vaivannäöstä."     
Tämän jälkeen Melinan joukko hajaantui ja lähti kotimatkalle, kuka     
takaisin Rajakatseeseen, kuka minnekin sen mukaan, mistä oli mukaan     
joukkoon liittynyt tai minne matkalla.

-Pappiskunnan jäsenet sen sijaan matkasivat kaupungin Derecas-  
temppelille Melina   mukanaan ja temppelille saapumisen jälkeen   
sinnekin jääneet, Paltamonille yhä edelleen uskolliset papit ja   
maallikkosoturit lähetettiin matkoihinsa. Pikaisen pakkaamisen jälkeen   
nämä lähtivät   matkaan etelää kohden, todeten, että "Paltamon ei   
hyväksy tätä ja   tulette vielä katumaan tekojanne". Nyt myös   
Vuoriniityn temppeli ja koko pohjoinen   papisto oli palautettu sekä   
temppeliherra Artamonin johtoon, sekä mikä   vielä mullistavampaa,   
julistautunut erilleen ylipappi Paltamonin  vallasta.  Irtaantuminen   
tuli teettämään hyvin paljon pohdittavaa, mietittävää  sekä    
kirjoitustyötä, sillä hyvin monet asiat täytyi sopia ja miettiä     
uudelleen. Käytännön asioiden ja opin ratkaisemiseksi pappiskunnan     
ylimmät papit kokoontuivat temppeliherra Artamonin johdolla     
neuvonpitoon, johon myös pappi Melina kutsuttiin mukaan. Tämä kutsu     
olikin hyvin suuri kunnianosoitus Melinaa ja hänen saavutustaan     
kohtaan, ja vähempään Melina olisi tuskin suostunutkaan. Kyseinen     
neuvosto oli koolla pitkiä aikoja ja myöhemmin saatiin kuulla     
neuvoston päätöksistä.

-Neuvosto ensinnäkin päätti, että Vuoriniityn   Derecas-temppeli on   
pysyvästi irrottautunut valtakunnan Derecas-  papistosta käytännön   
erimielisyyksien ja riitojen vuoksi.  Ylipappi  Paltamonin   
uskonnollista ylivaltaa ei siis enää tunnusteta Vuoriniityn    
maakunnassa,  eikä Paltamonin alaisten valtuuksia tunnusteta   
kyseisellä  alueella.  Vuoriniityn Derecas-temppeli vaihtaa nimekseen   
"Ishakan  oppien  uskontokunta" ja uskontokunnan ylipapiksi valitaan    
temppeliherra  Artamon. Samalla todettiin, että kaikenlaiset    
pamppukaartit,  uskonnolliset rankaisuryhmät sekä maksunkeruuryhmät on    
lakkautettu ja  niiden toiminta on kielletty. Jos tällaisia uskonnon    
nimissä väkivaltaa ja ryöstelyä harjoittavia ryhmiä vielä jossakin    
liikkuu,  kyse on rikollisista ja jäljittelijöistä, joita vastaan     
puolustautuminen on sallittu. Tämän lisäksi pappien neuvosto vahvisti   
aiemman   opin, eli opillisia muutoksia ei tehty. Myös pappi Melina on   
viime päiviin saakka oleskellut Vuoriniityn  temppelillä, missä on    
osallistunut keskusteluun uskontokunnan tulevaisuudesta.

-Vielä ei ole tietoa siitä, miten ylipappi Paltamon ja hänen     
seuraajansa ovat pääkaupungissa Suomurajassa tietoon pohjoisen     
maakunnan menettämisestä suhtautuneet. Pappi Iskarus, Olavi Seus ja     
Tarvo Naareetus sekä näiden alaiset ovat ainakin mitä luultavimmin     
päässeet perille ja kertoneet oman versionsa tapahtuneesta.     
Pahimmillaan tilanne saattaa johtaa uskonsotaan etelän ja pohjoisen     
välillä, mikäli Paltamon ei aio hyväksyä tilannetta. Tilannetta     
hidastaa kuitenkin se, että Paltamon ei voi turvautua maallisen     
virkavallan apuun, vaan joutuu käyttämään omia voimavarojaan ja     
resurssejaan. Sen enempää kuningas kuin Vuoriniityn suuriruhtinas     
Geofriuskaan ei halua sekaantua papiston sisäisiin asioihin. Tämä  
johtuu syksyyn 466 (nyt on vuosi 465) asti kestävästä kuninkaan 
itsensä  antamasta määräyksestä kaikkien maallisten tahojen olla 
puuttumatta  papiston sisäisiin asioihin. Paltamonilla lienee takanaan 
kuninkaan  sympatiat. Pappiskunnan armeijan lähettämistä pohjoiseen 
hidastanee  myös pääkaupungin ja Vuoriniityn välinen välimatka, 
huollon ongelmat  sekä vaikeus hankkia halukkaita laivan kapteeneja 
joukkoja  kuljettamaan. Tänä vuonna Vuoriniityn maakunnassa pitäisikin 
olla  melko rauhallista, ensi vuodesta ei ole takeita.

-Vuoriniityn maakunnan maallinen virkavalta on suhtautunut tietoon   
pappiskuntien erosta  varsin rauhallisesti, sivussa pysytellen ja   
yleistä turvallisuutta  valvoen. Kerrotaan, että Ishakan oppien   
uskontokunnan ylimmät papit  olisivat vierailleet suurruhtinas   
Geofriuksen luona tilannetta  selvittämässä. Myös Mahtivuoren   
kuninkaalle pääkaupunkiin Suomurajaan  on lähetetty viestinviejiä   
tilanteesta ilmoittamaan. Huhutaan että  myös muutamilta   
aateliskartanoilta olisi lähtenyt lähettiläitä etelään  Suomurajaan   
kuninkaan luokse.

-Joissakin paikoin Vuoriniityn maakuntaa saattaa kenties vielä    
kuljeskella Paltamonille lojaaleja maallikkosotureita tai pappeja,   
mutta nämä  tuskin tuovat asiaansa ja kantaansa esille kovin   
avoimesti. Mm. ylipappi Paltamonin  siskoa Adelaa etsiviä partioita   
saattaa olla vielä liikkeellä  erämaissa.

-Vuoriniityn maakunnan Derecas-papisto irrottautui siis pysyvästi     
erilleen Mahtivuoren papistosta, ainakin siihen saakka, kunnes     
ylipappi Paltamon luopuisi vallasta etelässä. Koska tätä ei ole    
odotettavissa  kovin lähiaikoina, Mahtivuoren valtakuntaan syntyi    
tämän irtaantumisen   myötä kaksi erillistä uskontokuntaa, joiden    
keskinäiset välit ovat  hyvin viileät. Kansan parissa ihmetelläänkin,    
kuinka nopeasti tämä  kehitys saattoi tapahtua. Taustalla jo pidempään    
kytenyt tyytymättömyys pääkaupungin papiston vaikutukseen  leimahti   
siis liekkeihin  hetkessä ja myös irtaantuminen tapahtui noin    
muutaman päivän kuluessa. Seuraukset ovat silti varmasti    
kauaskantoisia.

----------------

Muita huhuja ja uutisia maailmalta:

-Edelläkuvatun tapahtumasarjan lisäksi on kesällä tapahtunut muutakin.    
Mm. juuri pappi Melinan kapinaliikkeen aikoihin kerrotaan eri puolilla    
maakuntaa, laajalla alueella liikkuneen pieniä pampuin varustautuneita    
ryhmiä, jotka toimivat törkeämmin ja mielivaltaisemmin kuin aiemmin   
havaitut ryhmät.  Ketään ei tiettävästi tapettu, mutta useita ihmisiä   
on syrjäisillä  maatiloilla hakattu ja piesty henkihieveriin. Tämän   
lisäksi nämä partiot ryöstivät Ishakan nimessä sekalaista omaisuutta   
ja tuhosivat  paikkoja. Eräällä tilalla näiden kerrotaan sytyttäneen   
pellon pois  lähtiessään tuleen, julistaen mennessään: "Ishaka sanoo,   
että  harhaoppisten ei pidä syömän." Nämä ryhmät tulivat aina nopeasti    
ja odottamatta metsien kautta ja eivät koskaan viipyneet samassa   
paikassa kauaa,  joten virkavalta ei ehtinyt niitä kiinni ottaa. Oliko   
kyse todella papiston pamppukaarteista vai näiden jäljittelijöistä, on   
epäselvää. Muutamat talonpojat väittävät, että kierrelleet miehet   
vaikuttivat enemmänkin lähikylien maalaisilta sekä ryöväreiltä, kuin   
etelästä tulleilta maallikkosotureilta. Nyt useampaan viikkoon tietoja   
uusista iskuista ei ole tullut, näitä  tapahtui lähinnä keskikesän   
aikaan.

-Kerrotaan myös, että Melinan kapinan aikoihin sekä Vuoriniityn    
temppelin että muiden pappiskunnan tilojen läheisyydessä oli    
liikuskellut epämääräisen näköistä väkeä, joka norkoili ympäriinsä ja    
kuljeskeli mm. soihdut käsissään. Mitään varsinaista hyökkäystä    
temppeliä vastaan ei kuitenkaan tapahtunut, vaikka joku tällaista    
olisi suunnitellutkin. Sen sijaan muutamiin pappiskunnan varastoihin    
kerrotaan murtaudutun levottomuuksien aikaan, jolloin suuri määrä    
sekalaista omaisuutta vaihtoi omistajaa. Varastetuksi tuli kuulemma    
mm. melkoinen määrä papiston vaateparsia, viinejä ja muuta    
arvotavaraa.

-Keskikesän jälkeen pappi Melina on toistaiseksi viettänyt lähes koko   
ajan Vuoriniityn temppelillä keskustellen uskonnollisista asioista ja   
neuvotellen muiden arvovaltaisten pappien kanssa siitä, mikä on   
papiston suunta jatkossa. Näihin aikoihin Melinan on kuitenkin   
tarkoitus palata takaisin asemapaikalleen Rajakatseen linnakkeelle,   
jossa jatkaa edelleen linnakkeen pappina, suuren työn temppelinsä   
hyväksi tehtyään.

-Läheskään kaikki eivät täällä pohjoisessakaan varauksettomasti   
Melinan toimia tue, vaan useat pitävät papiston jakaantumista ja 
välirikkoa   hyvin valitettavana. Miksi veljeillä harhaoppisten kuten 
Myrskyjumalan   palvojien kanssa, ja sen sijaan katkaista välit omiin 
uskonveljiin, ihmettelee moni varsinkin ylemmissä yhteiskuntaryhmissä. 
Mm.   Vuoriniityn kaupungissa suhtaudutaan papiston jakautumiseen   
kriittisemmin kuin maaseudulla. On myös aavisteluja siitä, että useat   
papit olisivat mieluummin halunneet olla eroamatta valtakunnan   
papistosta, mutta kokivat olevansa pakkotilanteessa kollegoiden   
tehdessä samoin.

-Sekä Myrskyjumalan palvojien että myös kiellettyjen järjestöjen   
jäsenten arvellaan yleisesti olevan tapahtuneesta riemuissaan. Heidän   
ei tarvinnut tehdä paljoakaan, ja valtakunnan Derecas-papisto on   
kriisissä. Vainoharhaisimmat toki esittävät asian niinkin, että nyt   
tapahtuneet levottomuudet olisivat olleet juuri Iiv-pappien tai muiden   
kiellettyjen salaseurojen työn tulosta.

-Vardakovin kaupungissa puolestaan on keskikesän aikoihin kertoman   
mukaan murtauduttu erään  korkea-arvoisen armeijan upseerin asunnolle,   
jolloin upseerin vaimo oli murhattu yöllisen murron yhteydessä.   
Syyllisestä ei ole tarkkaa tietoa,  mutta etsinnät ovat ilmeisesti   
käynnissä.

-Nohvatovissa kuninkaan määräämä alkoholimonopoli on yhä edelleen     
voimassa. Kerrotaan, että Vardakovin aatelissuvut ja killat olisivat   
lähettäneet etelään kuninkaan luokse arvovaltaisen lähetystön   
vetoamaan alkoholimonopolin lopettamisen puolesta, ainakin ylempien   
ryhmien osalta.

-Ylipappi Paltamonin siskon Adelan kerrotaan olevan yhä kadoksissa,    
huhujen mukaan Myrskyjumalan palvojien vankina jossain erämaassa.

Rajakatseen alueen huhut:

-Rajakatseen linnake sai keskikesän aikoihin uuden komentajan, kun   
linnakkeelle saapui Torsten-niminen herra yhdessä apulaisensa   
Joonatanin kanssa. Edellinen johtaja, väliaikainen komentaja Oskar   
Karhukoi oli jo tätä aiemmin palannut Vuoriniittyyn. Linnakkeella   
oleskelee yhä edelleen myös höperöitynyt linnanherra Wilhard, mutta   
päätöksentekoon hän ei ole enää aikoihin osallistunut.

-Rajakatseen linnakkeen Deinosan-killan edustaja Anelma Koskala oli    
kesällä poissa linnakkeelta ja käymässä killassaan, mutta nyt Anelma   
on jokin aika sitten palannut takaisin asemapaikalleen.

-Rajakatseen linnakkeelle on kertoman mukaan tilattu Vuoriniityn    
armeijalta pamppuja tai muita nuijia, ilmeisesti rikollisten    
kiinniottoa varten. Huhutaan että jokin asekuljetus olisi linnakkeelle    
hiljattain saapunutkin, mutta linnakkeella ei olisi oltu toimitukseen    
tyytyväisiä.

-Kansan suussa kerrotaan, että Rajakatseen alueen metsissä,    
shamaanimajan suunnalla oleskelisi metsäläisshamaani tai useampikin.   
Vanha huhu kertoo myös, että shamaaneilla olisi hallussaan mm.  
jonkinlaista tehokasta potenssiainetta, jota myisivät sitä kysyville.

-Syksy on nyt siis hiljalleen saapunut ja elonkorjuu maatiloilla    
käynnissä. Rajakatseen seriffin Maru Rysenin odotetaankin muutaman    
viikon sisällä suorittavan jokasyksyisen veronkannon lähitiloilla.

-Nyt syksyllä on huomattu, että kovin monen maanviljelijän pelloilta    
saadaan etupäässä naurista ja lanttua. Syynä tähän on ilmeisesti    
Mahtivuoren kuninkaan aiemmin antama määräys lisäverosta, jolloin   
peltojen tuottoa  olisi verotettava eri tavoin eri lajikkeiden   
kohdalla, ja nämä kaksi  juuresta olivat jääneet kokonaan   
verotusluettelon ulkopuolelle. No,  viljelijöiden laarit ovat alkaneet   
täyttyä lantuista ja nauriista, ja  niitä alkaakin olla itse asiassa   
jo joka paikassa...

-Kaarlo Kempura kuuluu menettäneen omaisuutensa aivan kokonaan. Hänen 
poikansa  Haljun edustajat eivät Vuoriniityn kanslialla tyytyneet sen 
vähempään  korvaukseen kuin kaikkeen kiinteään omaisuuteen, ja 
kansleri Kaarlo  Talma piti vaatimusta kohtuullisena. Vaihtoehtona 
olisi ollut  oikeudenkäynti ja mahdollinen vankeus, joten Kempura 
joutui  suostumaan. Tätä nykyä sekä Kempuran maa-alueet, panimo että 
taverna  ovat siirtyneet Haljun omaisuudeksi, josta tosin huolehtivat 
täällä  Rajakatseessa linnakkeen edustajat. Samoihin aikoihin Kaarlo 
todettiin  myös hulluksi ja oikeustoimikelvottomaksi, joten 
kapakoitsijoiden  killastakin hänet erotettiin.

-Taverna Vanha Pipari on tällä hetkellä tilapäisesti Rajakatseen    
linnakkeen hallinnassa, jolloin tavernasta ovat huolehtineet    
linnakkeen kirjurin Terin palkkaamat henkilöt. Mm. "Otson veli"   
työskentelee edelleen tavernalla. Sen  sijaan Kaarlo Kempuraa ja   
Savihaaraa ei olla tavernalla viime aikoina juuri nähty kuin   
vilaukselta. Missäköhän piileksivät?

-Pappi Melinan kerrotaan olevan paraikaa paluumatkalla Vuoriniitystä    
takaisin asemapaikalleen Rajakatseen linnakkeelle. Runsaasti    
rajakatseelaisia ja muuta väkeä onkin kokoontunut nyt taverna Vanhalle    
Piparille, mm. juuri Melinaa takaisin toivottamaan. Kun Melina    
alueelle saapuu, tulee hän saamaan sankarin vastaanoton. Onhan se nyt    
juhlan ja ylpeyden aihe, että juuri "meidän linnakkeen tyttö" teki    
lopun ylipappi Paltamonin mielivallasta Vuoriniityn maakunnassa.

-Jotkut suhtautuvat Melinan toimiin huomattavasti kielteisemmin, mm.   
muistuttavat huhuista, joiden mukaan Melina olisi alaisineen   
syyllistynyt julmuuksiin haavoittuneita pamppukaartilaisia kohtaan.   
Toisten huhujen mukaan pamppukaartilaisten peittoamiseen olisivat   
ottaneet osaa myös muutamat linnakkeen sotilaat, tosin ilman   
tabardejaan. Onko huhuissa perää, tästä ei ole varmaa tietoa.

-Viime yönä Rajakatseen seudun erämaista kerrotaan kantautuneen    
todella vertahyytävää ulvontaa, joka kuului monille tiloille ja    
linnakkeelle asti. Ulvojasta ei ole tietoa, mutta sudelta se kuulosti.    
Useat maalaiset, jotka muistavat monen vuoden takaiset tarinat ja    
kertomukset alueella liikkuneista hirviöistä ja muista pedoista, eivät    
ole yhtä vakuuttuneita. No, viime yönä oli joka tapauksessa    
täysikuu...

-------------------------------

Avioitumisohjeet:

-On yleisenä käytäntönä, että mies ja nainen voivat avioitua keskenään     
nopeallakin varoitusajalla. Tällöin pari hakeutuu papin luokse ja     
puheille, joka näiden kanssa keskusteltuaan ja aviollisen     
esteettömyyden todettuaan voi vihkiä  parin yhteen. Vihkiminen voi       
olla yksityisempi tapahtuma, tai sitten julkinen  tapahtuma, jota     
väkijoukko voi yhdessä seurata ja juhlistaa. Usein avioitumista     
juhlistetaan viettämällä myös varsinaiset häät, jotka yleensä     
vietetään  vihkimisen jälkeen. Häät ovat siis suuri tapahtuma, joihin     
osallistuu väkeä kummankin osapuolen suvusta ja tuttavapiiristä.     
Häiden vietto on yleistä, mutta  ei aina välttämätöntä, ja erityisesti     
vakavaraisille ja rikkaille suvuille häät  ovat tärkeä tapahtuma.     
Vähävaraisemmat ja muutkin henkilöt saattavat toisinaan  jättää häät     
väliinkin ja tyytyä pelkkään papin vihkimiseen ilman suuria     
juhlallisuuksia.

----------

Kaksintaistelu-ohjeet:

-Yleiset ohjeet kaksintaistelua silmällä pitäen. Laki sanoo seuraavaa:

Mies voi haastaa kaksintaisteluun toisen miehen, mikäli (huom. naiset     
ja lapset  siis eivät kaksintaistele koskaan) a) on hyvä syy b)     
haastettu ei ole esim. raajarikko, sokea tms. heiveröinen c) haastettu     
tai haastaja ei voi olla pappi, kuninkaan virkamies tai lähettiläs d)     
aatelista ei alempiarvoinen voi haastaa kaksintaisteluun.

Laki ei käytännössä sano muuta. Lisäksi muutamia käytännön sanelemia     
juttuja:

Kaksintaisteluun kelpaa hienosti syyksi esim. sanallinen     
kunnianloukkaus. Mikäli  joku on esim. saattanut neidon raskaaksi     
häpeällisesti ja ei suostu avioliittoon  neidon kanssa, niin tällöin     
neidon sukulaisten olisi jopa velvollisuus  kaksintaisteluun haastaa.     
Kaksintaistelusta pakeneminen on luonnollisesti iso  häpeä ja lopun     
ikäänsä saa kantaa pelkurin mainetta. Lisäksi ei olisi mahdotonta,     
että haastaja katsoisi oikeudekseen tappaa tavattaessa paennut     
pelkuri.

-----

Kielistä:

-Mahtivuoren kieltä mallinnetaan pelissä suomella, hurjaviiniä taas   
englannilla. Hurjaviinin kieltä hahmot osaavat vain, jos asiasta on   
hahmoselosteessa erikseen mainittu.

-Nohvatovin kieltä mallinnetaan ruotsilla, mutta erityisesti   
Vardakovin maakunnassa puhutaan yleisesti mahtivuorta, vaikka Vardakov   
Nohvatovin osa onkin. Hahmo osaa nohvatovia vain, jos hahmoselosteessa   
on asiasta erikseen mainittu.

-----

Voit jättää lyhyen viestin syistä, mitä tai miksi artikkelia on muokattu

Muokkaaja Kirjoita tähän kenttään (muokkaa)

Rajakatse Fantasia ry

Rajawiki

Huhut:RK XXXVII

Esikatselu