>Mode:Read-RKSivut/sivut/Rajakatse 88>Mode:True-RKSivut/sivut/Rajakatse 88

Kirjaudu rajakatsetunnuksella

Rajakatse 88

Versio 1
Nykyinen sivu

Keskikesän juhlan aika oli koittanut
Rajakatseessa.
Juhlat menivät melkein rauhallisesti, vaikka pari
ruumista tulikin.
Vieraileva seppä Jurgen Gurgel piti pajaansa
tavernan nurkalla.
Nokisena siinä kiklutteli apulaisineen pitkin
päivää vaikka minkälaisia metalliesineitä.
Samoin paikalla oli yksi nahkuri, Urkamo
nimeltään, tuotteineen.

Iltapäivän alussa joku sieppasi Sanni Tuurin
olkalaukun, nappasi vaan laukun Sannin olalta ja
lähti juoksemaan karkuun.

Keskikesän juhlan aika oli koittanut
Rajakatseessa.
Juhlat menivät melkein rauhallisesti, vaikka pari
ruumista tulikin.
Vieraileva seppä Jurgen Gurgel piti pajaansa
tavernan nurkalla.
Nokisena siinä kiklutteli apulaisineen pitkin
päivää vaikka minkälaisia metalliesineitä.
Samoin paikalla oli yksi nahkuri, Urkamo
nimeltään, tuotteineen.

Iltapäivän alussa joku sieppasi Sanni Tuurin
olkalaukun, nappasi vaan laukun Sannin olalta ja
lähti juoksemaan karkuun.
Varas kiinni -huuto lähetti tavernan vartijan
"Varas kiinni" -huuto lähetti tavernan vartijan
Kaukon varkaan perään.
Kauko alkoi kuitenkin jäädä vikkelän varkaan
vauhdista.
Paikalla norkoillut sotaveteraani Kurki näki
tilanteen ja oikaisi tavernan vierestä aivan
varkaan kantaan.
Valtava heinikko hidasti varkaan matkaa, ja Kurki
onnistui iskemään varasta moukarillaan.
Kurki harmitteli iskeneensä liian kovaa, sillä
varas kuoli siihen paikkaan.
Sanni sai laukkunsa takaisin.
Varas tunnistettiin kuuluisaksi Salamavarkaaksi.
Hyvä että päästiin siitä eroon.

Eric Vagemor saapui neljän toverinsa kanssa
näyttävästi Rajakatseeseen.
Vagemorien tiedetään olleen yksi Vardakovin
kapinan johtajista.
Vartijat kuitenkin hieman epäröivät.
Luvattomat rajanylittäjät pitäisi palauttaa
Nohvatoviin, mutta miten aatelisten kanssa
tehdään? Tämä oli uusi tilanne.
Paikalle saapunut ritari Velmon ilmoitti suureen
ääneen, että aatelismies Vagemor ja hänen
seurueensa saa oleskella taverna-alueella, mutta
vain taverna-alueella.
Ritarin valtuuksia tehdä näitä päätöksiä on
kyseenalaistettu ennenkin, mutta kun ei paikalla
muitakaan ollut, joilla sanavaltaa olisi.
Velmon sanoi tiedottavansa linnaketta.
Tällä välin Vagemor kumppaneineen pitäisi jättää
rauhaan.
Aseistaan he joutuivat luopumaan.

Sitten tapahtui jotain.
Vagemor itse, hänen serkkunsa ja hänen vaimonsa
luovuttivat aseensa mukisematta.
Ilmeisesti seurueen nuorin jäsen ei suostunut
aseitaan antamaan, vaan yritti lyödä vartijoita.
Seurauksena oli tappelu ja nuorukainen oli
nopeasti kuollut.
Vagemor itse sanoi nuorukaisen olleen epävakaa jo
Nohvatovin puolella.
Toinenkin seurueen jäsen katosi pian.
Hän oli nuorukaisen isä, joka ilmeisesti palasi
Vardakoviin hautaamaan poikansa.
Luultavasti päätyi itsekin hautaan sillä puolella
rajaa.

Kisto Kempura ilmoitti pian palkanneensa
Vagemorin ja hänen jäljelle jääneet kaksi
toveriaan.
Mitä tekemään, se ei oikein selvinnyt.
Vagemorilla oli kuitenkin nyt molempien paikalla
olleiden aatelisten suojelu.
Linnakkeen komentaja Hannu Mäntyhovi oli muualla
ja linnakkeen seriffi vieritti vastuuta
Velmonille.
Siispä Vagemoria ja kumppaneita ei voitu
vangita.

Hirttämättömien joukko herätti taas huomiota.
Heillä oli mukanaan sama sotilaskarkuri, jonka he
vangitsivat viime käynnillään.
Sotilaskarkuri esitteli kaulassaan olevaa
katkaistua hirttosilmukkaa papitar Sirjalle.
"Tällaista pakotetaan pitämään." Hirttämättömiä
tosiaan.

Weldoonin kalpaupseeri Martorelli kävi pyörimässä
taverna-alueella.
Tuli kuulemma sotilas Akselia tapaamaan.
Lisäksi hän vaati Vagermorin palauttamista
Weldooniin.
Tähän ei kuitenkaan suostuttu, koska ritarin
määräys.

Saunan edustalla oli kaksi hurjaviiniläistä
taiteilijaa, jotka kovin kärsivällisesti tekivät
jotain taideteosta kivistä maahan pitkin päivää.
Olivat kuulemma Kempuran palkkaamia.
Saivatkohan ne sen taideteoksen valmiiksi?

Ritari Velmon kuulutti etsivänsä vaarallisia
noitia ja hän keräsi yhtä lukuun ottamatta kaikki
aseistetut miehet mukaansa.
Hän jopa käski antaa Vagemorille ja hänen
seurueelleen aseet takaisin ja otti heidätkin
mukaansa.
Näyttävä riehuminen päättyi kolmen värjärin:
Moiran, Saaran ja Mielin, pidätykseen väitettyinä
noitina.
Kaikki ihmettelivät tilannetta, mutta kukapa
Velmonille olisi vastaan voinut sanoa.
Moiraa kumppaneineen kuulusteltiin äänekkäästi.
Velmon löi Saaraa miekalla ja vaati hänen
tovereitaan parantamaan hänet.
He valittivat, että eivät osaa.
Lopulta papit hoitivat haavoittuneen.
Papitar Sirja yritti kieltää Velmonia jatkamasta
toimiaan, mutta Velmon ilmoitti, että hänellä oli
kaikkiin, jopa papistoon, nähden syyttäjän ja
tuomarin oikeus.
"Jos minä epäilen ketä tahansa, minä saan toimia,
vaikka sitten papistoa tai papiston suojelemia
kohtaan.
Jos papitar luulee muuta, niin luulet väärin!"
Onko asia todella näin? Eipä ollut muita, keneltä
kysyä.
Lopulta vangitut värjärit vietiin linnakkeen
tyrmään odottamaan tutkinnan jatkumista.

Vartijat lukitsivat yhden Melinan sisarista
häkkiin vähäksi aikaa, ilmeisesti
epäkunnioittavasta käytöksestä vartijoita
kohtaan.
Todella epäkunnioittavalta vaikuttikin.
Sirja hyväksyi rangaistuksen antamisen.


Vagemor lähti vaimoineen ja serkkuineen
tavernalta, kun Velmon ei paikalla ollut.
He olivat saaneet pitää aseensa noitatilanteen
jälkeen, joten he vain lähtivät täydessä
varustuksessa.
Minne? Sitä ei tiedetä.
Ja ovatko he nyt luvalla Mahtivuoren puolella,
vai eivät?

Pappi Serpent julisti sitten illan hämärtyessä
juhlarauhan.
Kaukon varkaan perään.
Kauko alkoi kuitenkin jäädä vikkelän varkaan
vauhdista.
Paikalla norkoillut sotaveteraani Kurki näki
tilanteen ja oikaisi tavernan vierestä aivan
varkaan kantaan.
Valtava heinikko hidasti varkaan matkaa, ja Kurki
onnistui iskemään varasta moukarillaan.
Kurki harmitteli iskeneensä liian kovaa, sillä
varas kuoli siihen paikkaan.
Sanni sai laukkunsa takaisin.
Varas tunnistettiin kuuluisaksi Salamavarkaaksi.
Hyvä että päästiin siitä eroon.

Eric Vagemor saapui neljän toverinsa kanssa
näyttävästi Rajakatseeseen.
Vagemorien tiedetään olleen yksi Vardakovin
kapinan johtajista.
Vartijat kuitenkin hieman epäröivät.
Luvattomat rajanylittäjät pitäisi palauttaa
Nohvatoviin, mutta miten aatelisten kanssa
tehdään? Tämä oli uusi tilanne.
Paikalle saapunut ritari Velmon ilmoitti suureen
ääneen, että aatelismies Vagemor ja hänen
seurueensa saa oleskella taverna-alueella, mutta
vain taverna-alueella.
Ritarin valtuuksia tehdä näitä päätöksiä on
kyseenalaistettu ennenkin, mutta kun ei paikalla
muitakaan ollut, joilla sanavaltaa olisi.
Velmon sanoi tiedottavansa linnaketta.
Tällä välin Vagemor kumppaneineen pitäisi jättää
rauhaan.
Aseistaan he joutuivat luopumaan.

Sitten tapahtui jotain.
Vagemor itse, hänen serkkunsa ja hänen vaimonsa
luovuttivat aseensa mukisematta.
Ilmeisesti seurueen nuorin jäsen ei suostunut
aseitaan antamaan, vaan yritti lyödä vartijoita.
Seurauksena oli tappelu ja nuorukainen oli
nopeasti kuollut.
Vagemor itse sanoi nuorukaisen olleen epävakaa jo
Nohvatovin puolella.
Toinenkin seurueen jäsen katosi pian.
Hän oli nuorukaisen isä, joka ilmeisesti palasi
Vardakoviin hautaamaan poikansa.
Luultavasti päätyi itsekin hautaan sillä puolella
rajaa.

Kisto Kempura ilmoitti pian palkanneensa
Vagemorin ja hänen jäljelle jääneet kaksi
toveriaan.
Mitä tekemään, se ei oikein selvinnyt.
Vagemorilla oli kuitenkin nyt molempien paikalla
olleiden aatelisten suojelu.
Linnakkeen komentaja Hannu Mäntyhovi oli muualla
ja linnakkeen seriffi vieritti vastuuta
Velmonille.
Siispä Vagemoria ja kumppaneita ei voitu
vangita.

Hirttämättömien joukko herätti taas huomiota.
Heillä oli mukanaan sama sotilaskarkuri, jonka he
vangitsivat viime käynnillään.
Sotilaskarkuri esitteli kaulassaan olevaa
katkaistua hirttosilmukkaa papitar Sirjalle.
"Tällaista pakotetaan pitämään." Hirttämättömiä
tosiaan.

Weldoonin kalpaupseeri Martorelli kävi pyörimässä
taverna-alueella.
Tuli kuulemma sotilas Akselia tapaamaan.
Lisäksi hän vaati Vagermorin palauttamista
Weldooniin.
Tähän ei kuitenkaan suostuttu, koska ritarin
määräys.

Saunan edustalla oli kaksi hurjaviiniläistä
taiteilijaa, jotka kovin kärsivällisesti tekivät
jotain taideteosta kivistä maahan pitkin päivää.
Olivat kuulemma Kempuran palkkaamia.
Saivatkohan ne sen taideteoksen valmiiksi?

Ritari Velmon kuulutti etsivänsä vaarallisia
noitia ja hän keräsi yhtä lukuun ottamatta kaikki
aseistetut miehet mukaansa.
Hän jopa käski antaa Vagemorille ja hänen
seurueelleen aseet takaisin ja otti heidätkin
mukaansa.
Näyttävä riehuminen päättyi kolmen värjärin:
Moiran, Saaran ja Mielin, pidätykseen väitettyinä
noitina.
Kaikki ihmettelivät tilannetta, mutta kukapa
Velmonille olisi vastaan voinut sanoa.
Moiraa kumppaneineen kuulusteltiin äänekkäästi.
Velmon löi Saaraa miekalla ja vaati hänen
tovereitaan parantamaan hänet.
He valittivat, että eivät osaa.
Lopulta papit hoitivat haavoittuneen.
Papitar Sirja yritti kieltää Velmonia jatkamasta
toimiaan, mutta Velmon ilmoitti, että hänellä oli
kaikkiin, jopa papistoon, nähden syyttäjän ja
tuomarin oikeus.
"Jos minä epäilen ketä tahansa, minä saan toimia,
vaikka sitten papistoa tai papiston suojelemia
kohtaan.
Jos papitar luulee muuta, niin luulet väärin!"
Onko asia todella näin? Eipä ollut muita, keneltä
kysyä.
Lopulta vangitut värjärit vietiin linnakkeen
tyrmään odottamaan tutkinnan jatkumista.

Vartijat lukitsivat yhden Melinan sisarista
häkkiin vähäksi aikaa, ilmeisesti
epäkunnioittavasta käytöksestä vartijoita
kohtaan.
Todella epäkunnioittavalta vaikuttikin.
Sirja hyväksyi rangaistuksen antamisen.


Vagemor lähti vaimoineen ja serkkuineen
tavernalta, kun Velmon ei paikalla ollut.
He olivat saaneet pitää aseensa noitatilanteen
jälkeen, joten he vain lähtivät täydessä
varustuksessa.
Minne? Sitä ei tiedetä.
Ja ovatko he nyt luvalla Mahtivuoren puolella,
vai eivät?

Pappi Serpent julisti sitten illan hämärtyessä
juhlarauhan.
Häiriötä aiheuttivat vielä joka puolelta löytyvät
puukullit.
Kuka kumma oli jaksanut tehdä niitä noin
valtavasti.
Niitä poltettiin nuotiossa.
Palkkasoturi Akseli kertoi tulevansa pian isäksi.
Tämän kunniaksi iso joukko sotilaita valtasi
saunan.
Sotilaat herättivät myöhemmin pahennusta
toikkaroimalla humalassa alastomina ympäri
aluetta.
Varsin normaalia keskikesää siis.

Puusta veistettyjä miehuuden mittoja löytyi illan
mittaan useita, siis todella useita.
Kuka näitä oikein veistelee? Saatiinpahan
polttopuuta, mutta rupeaa jo riittämään.
Joku vitsiniekka oli veistellyt aivan liian
suuren yksilön siitä yhdestä kaatuneen puun
raadostakin.
Herätti se hilpeyttä humalaisissa ja
kiusaantuneisuutta papistossa.

Seuraavana aamuna pappi Serpent kertoi
värjäreiden torpalta löytyneen kätketty kellari
ja monia outoja asioita.
Olikohan Velmonin väitteissä noituudesta
sittenkin perää? Värjärit oli kuulemma toimitettu
naisparantolaan.
Siellä heidän pitäisi olla turvassa Velmonilta ja
samalla tiukan tarkkailun alla.

Kauppias Vilho järjesti huutokaupan.
Ruokaa meni halvalla, samoin kankaita.
Weldoonin linnakkeelta tuotuaja aseita sen sijaan
myytiin kohtalaiseen hintaan, tosin ase-erien
koosta päätellen melko halvalla menivät nekin.

Tavernatyöntekijä Rauha sai tavernassa
varsinaisen raivokohtauksen.
Huuto ja mekastus oli keskeyttää huutokaupan.
Kenelleköhän Rauha siellä oikein raivosi? Eipä
eletty rauhassa keskikesän päivänä.

Joku metsäläinen etsi Kempuraa eli "Miestä joka
kusee paljon".
Väitti haluavansa tehdä kauppaa.
Metsäläinen päätyi kuitenkin lyömään Kempuraa
veitsellä jalkaan, minkä jälkeen hän pakeni.
Sirja hoiti Kempuran haavan.
Eipä suurta juttua, siis.

Melko rauhallinen keskikesä kuitenkin.

Palkkasoturi Akseli kertoi tulevansa pian isäksi.
Tämän kunniaksi iso joukko sotilaita valtasi
saunan.
Sotilaat herättivät myöhemmin pahennusta
toikkaroimalla humalassa alastomina ympäri
aluetta.
Varsin normaalia keskikesää siis.

Puusta veistettyjä miehuuden mittoja löytyi illan
mittaan useita, siis todella useita.
Kuka näitä oikein veistelee? Saatiinpahan
polttopuuta, mutta rupeaa jo riittämään.
Joku vitsiniekka oli veistellyt aivan liian
suuren yksilön siitä yhdestä kaatuneen puun
raadostakin.
Herätti se hilpeyttä humalaisissa ja
kiusaantuneisuutta papistossa.

Seuraavana aamuna pappi Serpent kertoi
värjäreiden torpalta löytyneen kätketty kellari
ja monia outoja asioita.
Olikohan Velmonin väitteissä noituudesta
sittenkin perää? Värjärit oli kuulemma toimitettu
naisparantolaan.
Siellä heidän pitäisi olla turvassa Velmonilta ja
samalla tiukan tarkkailun alla.

Kauppias Vilho järjesti huutokaupan.
Ruokaa meni halvalla, samoin kankaita.
Weldoonin linnakkeelta tuotuaja aseita sen sijaan
myytiin kohtalaiseen hintaan, tosin ase-erien
koosta päätellen melko halvalla menivät nekin.

Tavernatyöntekijä Rauha sai tavernassa
varsinaisen raivokohtauksen.
Huuto ja mekastus oli keskeyttää huutokaupan.
Kenelleköhän Rauha siellä oikein raivosi? Eipä
eletty rauhassa keskikesän päivänä.

Joku metsäläinen etsi Kempuraa eli "Miestä joka
kusee paljon".
Väitti haluavansa tehdä kauppaa.
Metsäläinen päätyi kuitenkin lyömään Kempuraa
veitsellä jalkaan, minkä jälkeen hän pakeni.
Sirja hoiti Kempuran haavan.
Eipä suurta juttua, siis.

Melko rauhallinen keskikesä kuitenkin.


Notice: ob_end_flush(): failed to send buffer of zlib output compression (0) in /home/rajakats/public_html/wordpress/wp-includes/functions.php on line 4673