Huhut:RK XXXVb

--
Rajakatse 35 B: Tutut ja tuntemattomat

--


Syksy on jälleen saapunut Rajakatseen maille, kuten niin usein
aiemminkin. Tällä kertaa jotkut asiat Rajakatseessa vain ovat eri
lailla kuin ennen. Kaarlo Kempura ei tällä kertaa lähde tavernaltaan
erityisen tyytyväisin mielin, sillä hänen tavernansa kohtalo on
edelleen avoin. Rajakatseen linnake puolestaan ei vielä hiljene
talvea vastaanottamaan, vaan linnakkeella jatkuu kiireinen puuhastelu,
sillä linnakkeelle rakennetaan uutta sotilasparakkia lähiaikoina
saapuvaa sotilaslisäystä vastaanottamaan. Myös linnakkeen
johtajavaihdokset teettävät työtä ja monenlaisia valmisteluja.
Derecas-papisto puolestaan ja itse asiassa muutkin maakunnan
viranomaiset etsivät yhä edelleen kiivaasti syksyllä kadonnutta
ylipapin sisarta Adelaa, vaikuttaa siltä kuin maa olisi hänet
nielaissut. Etsijöitä on kierrellyt eri puolilla maakuntaa
kaikkialla siellä, missä ihmisiä vain asuu ja liikkuukin, jonkin
verran erämaissakin, mutta ainakaan toistaiseksi ei Adelaa tai tämän
mahdollisia kaappaajia olla onnistuttu löytämään.

Monenlaiset asiat siis lietsovat levottomia tunteita ja aavistuksia
ihmisten mieliin, mutta monessa suhteessa elämä Bokean järven
rantamilla on samanlaista kuin ennenkin. Juuri tähän aikaan, syksyn
kääntyessä talvea kohden, on matkustavaisia aina ollut liikkeellä
paljon. Kuka matkatakseen mihinkin suuntaan, jotkut Vuoriniittyyn,
jotkut taas Olyihin ja edelleen eteläisemmille seuduille, kenties
jopa Hurjaviiniin saakka. Iltaisin ihmisten matkustelu kuitenkin
taukoaa ja ihmiset pysähtyvät viettämään iltaa, lepuuttamaan itseään
matkan rasituksista sekä tapaamaan tuttuja ja tuntemattomia. Ja
eräänä iltana taverna Bokean Tontulle, Bokeajärven pohjoisrantamilla,
saapuu iltaa viettämään varsin sekalainen joukko matkustavaisia...


Huhupaketti:

-Derecas-papiston ylimmän johtajan, ylipappi Paltamonin sisar Adela
katosi jälkiä jättämättä syksyllä Rajakatseesta. Adelan katoaminen on
todellinen skandaali ja Derecas-papisto sekä muut virkavallan
edustajat ovat aloittaneet laajat etsinnät Adelan löytämiseksi. Tähän
mennessä ei ilmeisesti ole kuitenkaan mitään tietoa Adelan nykyisestä
olinpaikasta, ja asian suhteen ollaan hyvin hermostuneita.
Erityisesti pelätään sitä, miten ylipappi Paltamon on mahtanut
suhtautua Suomurajassa tietoon siskonsa katoamisesta, tieto on
ainakin mitä luultavimmin hänelle jo kantautunut. Myös eri tahojen
välinen syyttely on alkanut. Rajakatseen alueen viranomaisia on
syytetty Adelan turvallisuuden ja valvonnan laiminlyömisestä, mikä
näin mahdollisti koko katoamisen. Rajakatseen linnakkeen johto on
puolustautunut sillä, että papiston olisi pitänyt itse huolehtia
Adelan turvallisuudesta, tällä kun ei ilmeisesti ollut papiston
maallikkosotureita mukanaan. Vastuuta tapahtuneesta katoamisesta on
siis koetettu vieritellä muualle, sillä Paltamonin puuttuessa asiaan
voi yhden tai useammankin henkilön ura olla vielä vaarassa, ellei
Adelaa piakkoin löydetä.

-Mitä Adelalle on sitten oikein tapahtunut, ei tiedetä. Vaikuttaa
kuitenkin ilmeisimmältä, että hänet on kaapannut ja ryöstänyt
mukaansa jotkut eränkäyntiin tottuneet henkilöt. Onko kyseessä
Myrskyjumalan fanaattiset palvojat? Joku kielletyistä ja laittomista
salaseuroista tai kulteista? Metsäläiset? Vai kenties joku
varasjoukkio? Kuka asialla sitten ikinä onkaan, ei tämä ilmeisesti
ole ainakaan vielä ottanut yhteyttä valtaapitäviin ja tuonut asiaa ja
mahdollisia vaatimuksiaan julki.

-Muutamat maalaiset arvelevat, mahtaako Adela olla enää edes
hengissäkään. Kenties naisparka on vain lähtenyt harhailemaan ja
vaeltelemaan metsiin, eksynyt ja joutunut metsän petojen syömäksi.
Tällaisia puheita on Derecas-papisto kuitenkin hillinnyt ja suitsinut.

-Syksyn aikana Rajakatseen linnakkeelle saapui joukko eri arvosukujen
edustajia keskustelemaan linnakkeen uuden väliaikaisen johtajan
valinnasta. Joukko päätyi kannattamaan Karhukoitten suvun ehdokasta,
upseeri Oskar Karhukoita, Koskaloitten suvun edustajan Anelma
Koskalan protestista huolimatta. Väliaikaiseksi linnakkeen johtajaksi
siihen saakka, kunnes valinnalle saataisiin suuriruhtinas Geofriuksen
vahvistus, asettui myös neuvonpitoon osallistunut ritari Bertil Seus.

-Suuriruhtinas Geofrius ja kansleri Kaarlo Talma vastaanottivat
arvojoukon ehdotuksen ja Talman puoltamana Geofrius vahvisti Oskar
Karhukoin valinnan Rajakatseen linnakkeen väliaikaiseksi komentajaksi.
Samassa yhteydessä Geofrius kuitenkin painotti, että virka on
väliaikainen ja että Geofrius ottaa johtaja-asian uudelleen
harkintaan ensi vuonna. Oskar Karhukoi palveleekin siis varmuudella
ainakin ensi kesään saakka.

-Oskar Karhukoi on Karhukoitten aatelissuvun jäsen. Hän on aiemmin
toiminut upseerina Vuoriniityn kaupungin armeijassa mm. johtaen osaa
kaupungin vartiokaartista.

-Bertil Seus oli johtanut linnaketta syksyn ajan. Nyt lähipäivinä,
kun Oskar linnakkeelle matkustaa, ritari Bertil jättänee paikkansa ja
palaa takaisin Vuoriniityn kaupunkiin, missä on palvellut armeijan
johdossa suunnittelevana ja kouluttavana upseerina.

-Linnanherra Wilhard majailee edelleen Rajakatseen linnakkeella. Oman
huoneensa ulkopuolella häntä ei sen sijaan juurikaan nähdä.

-Kauppias Hemmingin nuorempi tytär Lyydia löydettiin Rajakatseesta
samana päivänä kuin Adela katosi. Tapahtumien samanaikaisuus laittoi
useammankin ihmisen mielikuvituksen juoksemaan. Jotkut ovatkin
pohtineet, liittyisikö tapaukset jollakin tavalla toisiinsa, mutta
mitään merkkejä tällaisesta ei kuitenkaan ole löydetty. Lyydian
tiedetään olleen löydettäessä varsin sekava ja tietämätön siitä, mitä
viimeisen vuoden kuluessa on tapahtunut. Mitä ilmeisimmin tyttörukka
kärsii muistinmenetyksestä, ainakin viimeisen vuoden osalta.
Herbertinvartio-soturijärjestön jäsen Elias Kalato otti naisen
huostaansa ja saattoi tämän Rajakatseesta Vuoriniityn kaupunkiin
isänsä ja muiden tuttaviensa luokse. Isä Hemmingin kerrotaan olleen
ikionnellinen tyttärensä löydyttyä ja vuodattaneen lukuisia
kyyneleitä jälleennäkemisen johdosta.

-Edelleenkin on arvoitus, mitä Lyydia on viimeisen vuoden aikana
oikein tehnyt, ja missä hän on oleskellut, Lyydia kun ei tuosta
ajasta osaa juuri mitään kertoa. Se ainakin tiedetään, että Lyydian
ja tämän isän Hemmingin puheilla on käynyt muutamia virkavallan
edustajia näiden kotitalolla, ilmeisesti Lyydiaa kuulustelemassa ja
tutkimassa. Tällaisia henkilöitä tiedetään käyneen mm. Pohjatuulen
linnakkeelta sekä Derecas-papistosta. Myös Deinosan-killan edustaja
kävi Lyydiaa katsomassa, sen verran kummallinen tapaus Lyydian
katoaminen yli vuosi sitten oli ollut.

-Derecas-papiston vapaaehtoisen maksun kerääjät ovat jatkaneet
edelleen toimintaansa. Aivan turvallisesti nämä eivät ole kuitenkaan
saattaneet maksuja kerätä ja kuljetella, sillä kaikkiaan kolmen
maksunkerääjän kerrotaan joutuneen syksyn aikana tuntemattomien ja
naamioituneiden ryövärien pysäyttämiksi. Ryöstöt tapahtuivat
erämaataipaleilla teitten varrella, kun ryöstäjät väijyttivät matkaa
yksin taittaneet maksunkerääjät. Ryöstöt tapahtuivat Vuoriniityn
kaupungin ja Bokean kylän välisellä tieosuudella. Omaisuutta näissä
ryöstöissä menetettiin arviolta kaikkiaan useamman sadan kuparirahan
edestä. Henkilömenetyksiä ei kuitenkaan aiheutunut, sillä yksin
kulkeneet maksunkerääjät katsoivat parhaaksi luopua rahoistaan
suosiolla ilman vastarintaa, jolloin tuntemattomat ryövärit
suostuivat päästämään uhrinsa jatkamaan matkaa ilman väkivaltaa.
Tapaukset ovat kuitenkin entisestään lisänneet matkustavaisten
levottomuutta. Derecas-papisto puolestaan on tiukentanut omia
turvallisuusmääräyksiään ja uusimman tiedon mukaan maksunkerääjillä
on oltava maaseudulla liikkuessaan mukanaan vähintään yksi papiston
maallikkosoturi, mielellään useampia.

-Ryöstöjen kerrotaan siis keskittyneen yksinkulkeneisiin Derecas-
maksun kerääjiin, muita matkustavaisia ei ole tiettävästi syksyn
kuluessa ryöstetty. Huhutaankin, että ryöstöt olisivat Myrskyjumalan
palvojien suorittamia, vaikka myös epäilyksiä uuden isomman
maantierosvoporukan syntymisestä on esiintynyt. Joka tapauksessa
pitkille tietaipaleille yksinään lähteminen on varsin uskaliasta
puuhaa.

-Taverna Vanha Pipari Rajakatseessa on edelleen Derecas-papiston
hallussa, sillä Adelan katoamiseen vedoten papisto on pyytänyt asian
ratkaisemisen lykkäämistä siihen saakka, kunnes asianomainen Adela
olisi löytynyt. Kiistaa ja epäselvyyttä on erityisesti siitä, onko
taverna papistolla ainoastaan Kempuran velkojen panttina, vai onko
taverna pysyvästi siirtynyt papistolle. Saattaa olla, että tapaus
tulee tulevaisuudessa työllistämään vielä maakunnan oikeusistuimiakin.

-Kaarlo Kempuran ja erään Rajakatseessa asuvan Kirsi-nimisen
maalaisen kerrotaan suunnitelleen avioitumista syksyn kuluessa.
Rajakatseen linnakkeella toimiva Derecas-pappi Melina oli kuitenkin
kertoman mukaan kieltäytynyt vihkimästä paria ennen kuin saisi
nähtäväkseen Kempuran erokirjan tämän edellisestä vaimosta, ja sekä
Kempura ja Kirsi saapuisivat vihkimistä pyytämään, kumpikin selvin
päin. Edellinen ehto toki täyttyi, erokirja löytyi Kempuralta, sen
sijaan jälkimmäistä ehtoa ei pystytty vielä täyttämään. Kempura ja
Kirsi ovat molemmat olleet sen verran usein tillin tallin päissään,
ettei vihkimisestä ole siis tullut vielä mitään. No, nyt Kempura on
tapansa mukaan matkaamassa talveksi Hurjaviiniin yhdessä apulaisensa
Savihaaran kanssa, Kirsin jäädessä Rajakatseeseen, joten parin
mahdollinen avioliitto lykkäytyy ainakin ensi kevääseen. Saapa nähdä,
miten tuossa oikein käy...

-Muutama päivä sitten, täysikuun aikaan, kuultiin Bokean kylän
lähimetsissä villiä ja hyytävää ulvontaa. Kyläläisten kesken uskotaan,
että asialla olisi ollut jälleen kylän myllärin täysi-ikäinen poika
Unto. Unto on kertoman mukaan aina ollut hiukan päästään vialla,
mutta mitään kauhistuttavaa tai rikollista ei tämän tiedetä tehneen.
Tämän ainakin tiedetään käyneen kylän ulkopuolella kuuta ulvomassa,
ja väittääpä joku nähneensä tämän nelinkontinkin nelistämässä. Bokean
kylän kylähulluista Unto taitaakin olla se kaikkein hulluin.

-Karhukoitten aatelissuvun kartanolla kerrotaan olleen viime päivinä
jokin pieni tulipalo, jossa tuhoutui kuulemma jonkin verran irtainta
omaisuutta. Palo jäi pieneksi, eikä rakennus tiettävästi juuri
vaurioitunut. Syttymissyynä huhutaan olleen jonkun palvelijan
huolimattomuus ja varomaton tulenkäsittely.

-Muutamat Bokean kylän asukkaat, etupäässä kalastajat, ovat edelleen
kertoneet nähneensä vetehisiä ja vedenneitoja hämärän aikaan
kalastamassa ollessaan. Nämä ovat kuulemma istuneet sumussa
rantakivien päällä ja viittoilleet kutsuvasti kalastajille. Juttujen
uskottavuutta pienentää tosin se, että kyseisten tarinoiden kertojat
ovat kyläläisille entuudestaan tuttuja joko juopottelustaan tai
taipumuksestaan kalajuttuihin ja tarinaniskentään.

--

Avioitumisohjeet:

-On yleisenä käytäntönä, että mies ja nainen voivat avioitua
keskenään nopeallakin varoitusajalla. Tällöin pari hakeutuu papin
luokse ja puheille, joka näiden kanssa keskusteltuaan ja aviollisen
esteettömyyden todettuaan voi vihkiä parin yhteen. Vihkiminen voi
olla yksityisempi tapahtuma, tai sitten julkinen tapahtuma, jota
väkijoukko voi yhdessä seurata ja juhlistaa. Usein avioitumista
juhlistetaan viettämällä myös varsinaiset häät, jotka yleensä
vietetään vihkimisen jälkeen. Häät ovat siis suuri tapahtuma, joihin
osallistuu väkeä kummankin osapuolen suvusta ja tuttavapiiristä.
Häiden vietto on yleistä, mutta ei aina välttämätöntä, ja erityisesti
vakavaraisille ja rikkaille suvuille häät ovat tärkeä tapahtuma.
Vähävaraisemmat ja muutkin henkilöt saattavat toisinaan jättää häät
väliinkin ja tyytyä pelkkään papin vihkimiseen ilman suuria
juhlallisuuksia.


Kaksintaistelu-ohjeet:

Yleiset ohjeet kaksintaistelua silmällä pitäen. Laki sanoo seuraavaa:

Mies voi haastaa kaksintaisteluun toisen miehen, mikäli (huom. naiset
ja lapset siis eivät kaksintaistele koskaan)
a) on hyvä syy
b) haastettu ei ole esim. raajarikko, sokea tms. heiveröinen
c) haastettu tai haastaja ei voi olla pappi, kuninkaan virkamies tai
lähettiläs
d) aatelista ei alempiarvoinen voi haastaa kaksintaisteluun.

Laki ei käytännössä sano muuta. Lisäksi muutamia käytännön sanelemia
juttuja:

Kaksintaisteluun kelpaa hienosti syyksi esim. sanallinen
kunnianloukkaus. Mikäli joku on esim. saattanut neidon raskaaksi
häpeällisesti ja ei suostu avioliittoon neidon kanssa, niin tällöin
neidon sukulaisten olisi jopa velvollisuus kaksintaisteluun haastaa.
Kaksintaistelusta pakeneminen on luonnollisesti iso häpeä ja lopun
ikäänsä saa kantaa pelkurin mainetta. Lisäksi ei olisi mahdotonta,
että haastaja katsoisi oikeudekseen tappaa tavattaessa paennut
pelkuri.