Rajawiki

Huhut:RajakatseLXXXVI


1. Rajakatseen alueen ja lähiseutujen huhuja:

Nyt tänään, syksyisenä päivänä, on Rajakatseeseen kokoontunut suuri joukko maalaisia ja muutakin väkeä seuraamaan paikallisen hallinnon päätöstä ja ilmoitusta uuden talonpojan valinnasta. Tai eräänlainen kisahan kyseessä kai on, rahvas voi ilmoittautua mukaan isännyyttä hakemaan. Isännäksi pyrkivä ei saa olla porvari tai isäntä jo entuudestaan, torppari saa olla. Valintapäätöksen tekee linnakkeen johto oman harkintansa mukaan, eli tuskin voittajaa sentään nopalla ratkaistaan. Myös torpparin paikkoja on tarjolla, sillä papisto aikoo valita kaksi uutta torpparia parantolan yhteyteen. Ihmisiä onkin liikkeellä sankoin joukoin, joko onneaan kokeilemassa tai muuten tapahtumaa seuraamassa.



Metsätöistä, tukkilaisista ja eilisen illan juhlista:

Kesällä Rajakatseessa on harjoitettu puiden kaatamista aika tavalla. Työn touhussa olivat paikalliset isännät ja näiden alaiset, uuden puuveistämön ja sahan työntekijät sekä muualta paikalle tuotu tilapäisväki. Tukkilaisia onkin nähty alueella urakalla kesän kuluessa. Nyt syksyn koittaessa isoimmat metsätyöt on jo suoritettu. Erikseen saapuneet työntekijät ovat nyt jatkamassa matkaa muualle ja elämä alkaa normalisoitua tukkilaisten lähdettyä. Toki puustoa puuttuu paljolti ja maisemat ovat oleellisesti muuttuneet. Metsääkin täällä syrjäseuduilla riittää tietysti jatkossa edelleenkin, mutta koskemattomaan metsään päästääkseen täytyy nykyisin kulkea hivenen kauemmas kuin aiemmin.

Nyt kun alueella on saha, niin puutavaran arvo on noussut ja sitä haetaan kauempaa kuin ennen. Tästä varmastikin jossakin vaiheessa seuraa tarkempi määrittelyntarve talonpoikaisisäntien nautinta-alueille ja raivaamattomat korpimaatkin alkavat saada arvoa. Kylien ja kaupunkien välillehän jää laajoja alueita korpimaata, joilla ei ole erikseen määriteltyä omistajaa. Kai niitä alueita käytännössä hallinnoi ruhtinas tai maaherrat, ei sinne varmastikaan voi kuka tahansa mennä ja sanoa, että nämä puut ovat minun.

Hyvin merkittävä tekijä Rajakatseen hakkuiden toteuttajana oli nimenomaan alueella sijaitsevan uuden sahan väki, erityisesti heidän johtajansa, sahuri Jalo Hirrenpää. Tosin mies on saanut lempinimen Jalo "Ilonpilaaja" toteutettuaan tavernaseudun hakkuut keskikesällä taverna Vanhalla Piparilla, ja nimenomaan juuri juhlapäivänä. Eihän siellä mitään keskikesän juhlia siis pystynyt pitämään, kun puita kaatuili siellä täällä.

No, ne joita tukkilaisporukan liikkuminen ja työskentely on mahdollisesti häirinnyt, lienevät nyt hakkuiden päättyessä tyytyväisiä. Laajamittainen puunkaato on Rajakatseen ydinalueilta tauonnut tai taukoamassa ja tukkilaiset hajaantuneet eri suuntiin, osa sahalle ja osa kauemmas muuallekin. Vielä eilen tukkilaisia oli paikalla Rajakatseessa suuressa määrin. Nimittäin tukkilaisten päällikkö, sahuri Jalo "Ilonpilaaja" oli tuonut alaisensa ja työtoverinsa taverna Vanhalle Piparille juhlimaan päättyvää työvuotta ja taverna olikin eilisen illan yksin heidän käytössään. Kempura ja Savihaara olivat kuulemma paikalla, samoin pari linnakkeen sotilasta vartiotuvalla. Kaikki tavernan ruoka ja juoma siis meni tukkilaisten suihin, hivenen lisää juomia Kaarlo on hankkinut varastoistaan täksi päiväksi. Illan ja yön mittaan tukkilaisten juhlat päättyivät ja juopuneet miehet palailivat makuusijoilleen. Muutamat viimeiset lähtivät krapulaisina matkaan vasta tänään aamulla, vähäsen jopa kiirehtienkin pois alta kun kuulivat että tänään olisi perään joku toinen tapahtuma.

Tavernan ruoat on siis loppu, lisää tulee lähipäivinä. Ei siis ole tuosta apua täksi päiväksi. Vettä ja jotain juomia voi tavernassa olla. Ei Kempuralta ehkä terävin oivallus antaa varata taverna yksityisiin juhliin päivää ennen sitä päivää, kun ihmisiä on tiettävästi tulossa paljon tavernalle, kuuntelemaan linnakkeen johtoa ja heidän ilmoituksiaan.



Kesällä pidetystä huutokaupasta ja sen seurauksista:

Kauppias Vilho järjesti kesällä taverna Vanhalla Piparilla huutokaupan. Tavaraa oli tarjolla paljon, etenkin viljaa, metalleja, maapalstoja ja muutakin. Suurin kisa taisi olla huutajien kesken nimenomaan maapalstoista ja viljasta, hinnat vain nousi ja nousi. No, olipa siinä ainakin yleisöllä seurattavaa ja ihmeteltävää.

Maapalstoja oli huutokaupassa kaikkiaan neljä, nuo kaikki olivat palasia yhdestä vanhasta ja vuosia sitten käyttämättömäksi jääneestä Tossavaisen maatilasta. Vilhon huutokaupoilla oli siis neljä maapalaa, 3 meni papistolle (2 osti Nevin ja yhden Klemens). Yhden eli Paransupan osti nohvatovilainen aatelisrouva Sandra Peinar, joka lahjoitti maa-alueen Rajakatseen väelle ja tuo sorakuopan sisältävä alue tuli muutamien Rajakatseen emäntien hallinnoimaksi. Emännät ovat Jurkaman rouva Alisa, Ilmarin rouva Vieno ja neiti Ruska, jonka pitäisi avioitua saadakseen pitää tämän aseman. Soraa sieltä kuitenkin kai saa hakea kaikki edelleen niin kuin ennenkin.

Klemens ja Nevin huusivat hullua hintaa maa-alueistaan. Huhuttu on, että kyseessä olisi ollut henkilökohtainen kilpalaulanta paremminkin kuin järkevään taloudelliseen harkintaan perustuva huutaminen. Paikalliset isännyyttä haavailevat miehet eivät voineet edes harkita pysyvänsä näiden pappien huutotahdissa. Yli tuhatta kuparia ei kukaan paikallinen olisi valmis ollut noista maksamaan, parhaat huudetut hinnat olivat yli kahta tuhatta. No - Vilho on tyytyväinen, rahaa tulee.

Pappien leväperäinen rahankäyttö on herättänyt närää paikallisissa, koska useampikin mies olisi ollut alueella kiinnostunut maista ja isännän oikeuksista, mutta hinnat karkasivat pappien vuoksi käsistä.

Työporukkaa on sittemmin siirtynyt niille Derecas-temppelin ostamille maa-alueille, Kurmonkiville ja Nokiseen, joita pappi Nevin Vilhon huutokaupassa loppupesästä osti. Tuonne on nousemassa torppa molemmille maa-alueille, huoltamaan temppelin ylläpitämää parantolaa. Ketkä torppareiksi noihin savupirtteihin pääsee, jää nähtäväksi. Ehkä temppeli tuo torpparinsa muualta, mutta ei ole mahdotonta, etteikö myös paikallisista koetettaisi katsoa sinne asukkeja. Kaksi torppaahan parantolan alaisuudessa on jo entuudestaan, nämä nyt rakenteilla olevat ovat ihan uusia.

Myös pappi Klemens osti maa-alueen Vilhon huutokaupassa, sen linnakkeen lähellä olevan, jota kutsutaan Siilinpelloksi. Tuonnekin on tullut väkeä rakentamaan, P-nauhat käsivarsissaan. Maan omistaa siis Paltamon nyt ja sinne nousee aikanaan torppa, ylipapin omistama. Miksi Paltamon on halunnut Rajakatseeseen torpan itselleen, ei ole tietoa. Joku juoni tähän varmaankin liittyy, sanoi Savihaarakin. Asia on kuitenkin täysin laillinen, tottakai ylipappi saa omistaa maata myös Rajakatseessa. Torppa on vielä kovin alkutekijöissään, sen sijaan sauna ja joku varastoaitta on kuulemma pystytetty tähän mennessä. Uudet torpan asukkaat ovat olleet omissa oloissaan ja keskittyneet maan raivaamiseen ja rakennusten pystyttämiseen. Ymmärrettävää, jos aikovat talven alueella asua, pitää olla monta hommaa huolehdittuna ennen kuin lumet sataa maahan, jos nyt ensi talvena lunta yleensä saadaan...

Vilhon huutokaupoilla nohvatovilaiset tosiaan huusivat kovaa hintaa viljasta ja raudasta. Siinä missä Vuoriniityssä viljatynnyristä on maksettu noin 90 kuparia tynnyriltä, ei alle sataseen Vilhon huutokaupoilla lähtenyt yksikään tynnyri viljaa. 105 kuparia oli alin hinta, sen sai Kaarlo Kempura huudettua - jotenkin ihmeen kaupalla tuon hinta ei noussut isommaksi. Tosin tuo oli 60 tynnyrin erä - ehkä määrä pelotti kanssahuutajia. Kaarlo pääsi eroon 35 tynnyristä jo samana iltana hyvällä voitolla, kun eräs Nohvatovista tullut huutaja saapui myöhässä huutokaupoille. Paras hinta lienee ollut siinä 170 kuparia tynnyriltä - tai oliko 180. Jurkama kuuluu tehneen ison tilin noilla huutokaupoilla, ainakin oli isännällä niin mairea hymy, että rahaa on pakko olla tullut. Huhu kertoo, että Jurkamalla olisi ollut 12 tynnyrin erä ja tuo olisi mennyt 170 kuparin tynnyrihintaan. Huh hei - Jurkamalla on todellakin syytä maireaan hymyynsä.

Kaarlolla on mallasrouhimo ollut kovassa käytössä, 25 tynnyristä viljaa on tehty lujaa vauhtia rouhittua mallasta. Kaapo Kiviranta ja hänen vaimonsa Lauren ovat olleet täystyöllistettyjä, samoin Honkalinnan muu työväki aina Savihaaraa myöten. Olutta siellä tehdään, kovasti. Kempuralla on kuulemma ihan tynnyrintekijäkin nurkissaan ollut jonkin aikaa. Rouhittua mallasta on kuulemma myös myyty sellaisenaan kaikkialle Rajakatseessa olutta valmistaville. Hintakin Kempuran maltaassa on ollut kohtuullinen.

Entä verot Kempuran myllyssä - ei näistä ole kukaan puhunut. Mäntyhovi saattaakin pistää Kaarlolle aikamoisen laskun syksyn päätteeksi maksettavaksi. No - Kaarlolla on rahaa nykyään. Tai siis herra Kisto - sehän se oli.

Huutokaupoilla myytiin muutakin. Oli jänniä hajusteita, eksoottinen hedelmä ja valtavia pähkinöitä, oli etikkaan säilöttyjä juureksia ja oli kuva kuolleesta sisar Sanniuxista. No - Sanniuxin kuvan osti nohvatovilainen kauppias Kål, joka hukkasi kuvan jo heti illan aikana. Varastettiinko tuo vai hukkasiko hän sen vain, ei tiedetä. Tonnin tuo kai maksoi siitä kuvasta - hullu hinta sekin. Ei varmaankaan ole kauppias Kål saanut tästä peliliikkeestään kiitosta kotona. Sukunimestä päätellen mies on kapinapuolelle ollut ostamassa tavaraa. Vilja ja rauta, mitä hän huusi kaupoilta on varmasti ollut uskottava liiketoimi, vaikka kovaa hintaa niistä maksoikin, mutta tuo kuva ja vielä kadotettuna voi olla vaikeampi perustella kotona. Tosin ei tiedä vaikka tuo Sanniuxin kuva olisi kuinka symbolinen juttu kapinapuolella. Tavallaan sisar Sanniux oli eräänlainen kapinallinen ja sinänsä voisi hyvin olla vastarinnan symboli ja marttyyri kapinallisille. Kålin motiiveja ostaa kuva ei kukaan kuitenkaan tiedä.

Etikkaan säilötyt juurekset osti Nevin. Huhu kertoo, että kun juurekset oli toimitettu temppelille, kävi ilmi, että ne olikin säilötty uuttamisnesteeseen. Vuoriniityn seriffi kuulemma tutkii asiaa, että miten se uuttamisneste sinne juureksien kaveriksi on päätynyt, mutta temppeli on toki visusti pitänyt juurekset nesteineen. Tuon erän arvo on ollut tuhansia, uuttamisneste on arvokasta. Nevin teki tuossa hyvät kaupat, vaikka ei tiennytkään ostavansa uuttamisnestettä, eikä liioin tiennyt Vilho kauppaavansa.

Entäpä sitten rautaerät huutokaupassa. Ne huudettiin niin ikään todella suureen hintaan. Toisen huusi Kål -niminen kauppias, joka todennäköisesti osti raudat kapinaporukalle Vardakoviin, ainakin joku Kål on kovaan ääneen huudellut kapinajuttuja aiemmin. Toisen rautaerän osti eräs nohvatovilainen kauppias, jonka nimen huhu väittää olevan Rudolf Grå, joka olisi kuulemma Bokean illusion väkeä ja mestari Aldorfin alaisia. Ovatko rautaerät päässeet perille vai päätyneet muiden käsiin ei tarina kerro - Savihaarakaan ei tiennyt. Joka tapauksessa Vardakovissa rautaa ei ole - sitä ei enää kukaan myy.... jos rautaerä Vardakoviin päätyy, niin siitä on helppo päästä eroon.

Vilholta on herunut tietoa myös siitä, mitä hän aikoo tehdä seuraavaksi. Hän aikoo kunnostaa Vuoriniityn tietä. Tämä on herättänyt suurta kiinnostusta niin Rajakatseessa kuin Vuoriniityn porvareissa. Tuo kunnostetu tie toisi Rajakatseen "lähemmäksi" Vuoriniittyä ja siten myös Vardakovin kaupan. Tällä voi olla jonkinlainen merkitys myös Vuoriniityn tuotteiden hintakehitykselle, ainakin niin kauan, kun vardakovilaiset maksavat niin uskomattomia hintoja viljasta ja raudasta kuin mitä Vilhon huutokaupoilla huusivat. Vilholle itselleen tästä olisi tietenkin myös hyötyä, kun sahan tavarat liikkuisivat mukavammin kärryllä Vuoriniittyyn.

Huutokaupan jälkeen ilmaan jäi roikkumaan yhdet isännän oikeudet ja niiden luovuttamiseen jollekin on valtuudet Rajakatseen linnakkeen komentavalla upseerilla Mäntyhovilla. Ilmeisesti ajatus on, että isäntien määrä ei saisi laskea, jotta linnakkeen huoltovarmuus säilyy. Mäntyhovi on antanut julkilausuman, että 12 päivä syyskautta vuonna 480 (eli peli Rajakatse 86) isännän oikeuksille etsitään oikea henkilö niiden joukosta, jotka tuona päivänä tavernalle saapuvat niitä kyselemään. Mäntyhovi siis tekee päätöksen eli valinnan paikalle saapuneiden joukosta. Uudelle isännälle voidaan jakaa maata Rajakatseen kylän ulkoalueilta, mistä tuo uusi isäntä siis raivaisi korpimaasta itselleen paikan. Paljonko Mäntyhovi lupaa verovapausaikaa ja kenties työväkeä avuksi ja kenties työkaluja käyttöön rakentamisen ajaksi on täysin tuntematon seikka. Myös on mahdollista, että uusi isäntä saisi pienen lohkon kylän yhteismaista linnakkeen läheltä ja kenties sen lisäksi etäsarkaa kauempaa. Tämä voisi tulla kyseeseen etenkin, jos uusi isäntä on linnakkeen sotilaita. Miten tämä taas toimisi, että on yhtä aikaa sotilas ja isäntä - ei kukaan tiedä...

Derecas-temppeli ilmeisesti on ilmoittanut, että samalla päivällä 12. syyskautta, etsitään myös kahta torpparia naisparantolan uusille torpille. Järkevää ja käytännöllistä - jos tavernalla on väkeä jo muutenkin isännän oikeuksien perässä. Torppareista päättää kuulemma pappi Sirja ja huhu väittää, että myös nainenkin voisi olla naisparantolan, tai vankilahan se on, torpparina.



Muita kesäisiä tapahtumia:

Vilhon huutokauppapäivänä taverna Vanha pipari oli kiinni. Tarkastajien tarkastaja, "maineikas" Versten oli saapunut Rajakatseeseen ja vedoten johonkin täyttämättömään kaavakkeeseen, hän sulki tavernan myynniltä. Sotamies Naali jäi vartioimaan tavernaa, ettei kukaan pääse sinne ostamaan mitään. Illemmalla Verstenille sitten ojennettiin asianmukaisesti täytetyt lomakkeet ja taverna saatiin jälleen avattua. Miksi Versten halusi tällaisen tavernasulun tehdä, ei ole tiedossa. Olisiko ollut oikeasti vain työtään tekemässä vai halusiko näpäyttää Kempuraa tai kenties koko Rajakatsetta. Jotkut saattavat vielä muistaa Verstenin kerran istuneen Rajakatseessa häpeäjalkapuussa naurettavana. Ehkä tuo vielä kaivelee miestä...

Herbertinvartion tiedustelijan Sinikan huhutaan kuolleen lännessä meren takana barbaarialueella, taistelussa Merisusia vastaan. Sinikka tuli Rajakatseessakin tunnetuksi hänen palvellessaan Rajakatseen linnakkeella Herbertinvartiolta palkattuna tiedustelijana. Sinikka tunnettiin neuvokkaana soturina, jonka arviokyky lienee pelastanut monta kiperää tilannetta vuosien varrella. Tiedon Sinikan kuolemasta toivat huutokauppapäivänä soturi Emrik ja bardi Vidas Baltaros, olivat ilmeisesti tulossa tuolta meren takaa.

Mauno Koskala ja Dahlia Juupeli kihlautuivat Rajakatseessa loppukesästä. Häät ovat odotettavissa syksyllä Koskalan kartanolla. No - Rajakatseesta tuskin sinne juuri ketään kutsutaan, mutta varmasti hienot juhlat heillä siellä ... hienolle väelle. Hivenen ilkeämpi huhu väittää avioparin aikoneen ensin käydä häämatkalla etelässäkin, kunnes varojen puutteen vuoksi joutuivat luopumaan matkasta.

Huhutaan hurjaa huhua, että taiteilija Valtti Värisormi olisi noussut kuolleista. Tai no - ainakin joku Valtin näköinen kaveri rymysi huutokauppapäivänä metsästä tavernalle väittäen olevansa Valtti Värisormi. Kumpikaan papisto ei ole ottanut virallisesti asiaan kantaa. Henkilökohtaisena mielipiteenään jotkut Zada-papit ovat lausuneet, että mies on huijari, joka on vähän Valtin näköinen taiteilija, joka yrittää tällä peliliikkeellä saada nostetta uralleen. Myöskään Derecas-papisto ei ole nostamassa miestä mitenkään ylös jalustalle, vaan paremminkin suhtautuu asiaan "jaa-a" ajatuksella. Valtti tai vale-Valtti, kumpi lienee, on saanut olla Mahtivuoressa rauhassa ja vietettyään pari yötä Rajakatseen tyrmässä osin omasta tahdostaan, on sittemmin siirtynyt Vuoriniittyyn. Hän piirtää kuvia edelleen - ja hyvin piirtääkin. Jos on vale-Valtti, niin on ainakin opetellut alkuperäisen taiteilijan tyylin.

Kuulusteluissa Rajakatseessa "Valtti" alkoi kertoa olevansa oikeasti Maltti Muste, Valtti Värisormen oppilas ja ateljeeavustaja. Jos hän oikeasti on Maltti Muste, niin miksi hän väitti olevansa Valtti Värisormi, kukaan ei tiedä. Olisiko halunnut nostetta taiteilijauralleen, olisiko ollut epätoivoinen pääsemään pakoon Nohvatovista, oliko vain hetken mielijohde ... Valtti tai Maltti - kuka lie, ei ole kertonut syitä tähän.

Asiassa on ristiriitaa jo rahankin vuoksi. Valtti Värisormen viimeinen taulu kuolleesta sisar Sanniuxista myytiin tuhannella kuparilla Rajakatseen huutokaupassa. Vaikka kauppias Kålilla saattoi olla myös uskonnollisia tai kapinaan liittyviä motiiveja ostaa maalaus, niin tuo on herättänyt mielenkiintoa Valtti Värisormen muuta tuotantoa kohtaan. Miten suhtautua miehen tai häntä esittävän uuden Valtin maalauksiin on ristiriitaista. Mitä ne maksavat - Maltti on myynyt Vuoriniityssä tekemiään uusia töitä kohtalaisen halvalla saadakseen rahaa tai ruokaa. Hinta on ollut kymppejä tai satanen, mitä näistä maalauksista on maksettu. Mutta entä aidot alkuperäiset Valtit, niitä ei taida niin olla liikkeellä ainakaan Mahtivuoressa.

Tämä uusi Valtti - tai vale- Valtti Maltti, kuulemma syytti tätä Nohvatovista tullutta Kapteeniksi kutsuttua huivinaamaista kaveria, että tämä olisi kuristanut Valttia. Väitteet on sittemmin unohdettu jo senkin vuoksi, että tämä Maltti ilmeisesti ei ollut Rajakatseessa Valtin kuolinpäivänä eikä sen jälkeenkään, joten miten hän voisi tietää mitään tuosta. Jos kyseessä olisi todella uudelleensyntynyt Valtti voisi tilanne olla toinen, mutta mieshän itse on jo syönyt väitteensä että olisi uudelleensyntynyt Valtti, vaan että oikeasti on Maltti, Valtin oppilas.

Valtti Värisormen hauta on kuulemma avattu, mutta sieltä ei löytynyt mitään - ei mitään. Haudankaivaja Regina kyllä muistelee sinne pari vuotta sitten haudanneensa Valtti Värisormeksi väitetyn miehen. Tosin hautojen kylttien ja kivien sijainti on lähinnä suuntaa antava, eikä niin tarkka, joten tuo haudattujen sijainti on vain haudankaivajan ulkomuistin varassa... eikä hän väitä sitä varmaksi muistavansa, että missä ihan tarkalleen se vainaja oli. Näin ollen on ihan mahdollista, että Regina on kaivanut auki vähäsen väärästä kohdasta. Lisäksi kun Regina kaivoi vähän laajemmin, löytyi jo merkkejä ruumiista, mutta tuo saattoi olla ehkä jo eri vainajasta. Haudan aukikaivaminen ei siis tuonut varmistusta suuntaan taikka toiseen. Seriffi Maru Rysen sanoikin, että puolta hautausmaata ei ryhdytä nyt aukikaivamaan.

Rajakatseen pappi Serpent ei ole myöskään juuri ottanut kantaa Valtti Värisormen asiaan. Lähinnä sanonut, että jos tuhmia kuvia ilmestyy, niin ne hävitetään. Kovin suurta uskoa siihen, että tässä olisi oikeasti kuolleista herännyt Valtti Värisormi, ei ole myöskään Serpentillä. Serpent itse oli hautaamassa aikanaan Valtti Värisormea, Reginan ja Serpentin lisäksi siellä taisi olla vain Savihaara avustamassa haudan umpeen lapioimisessa.

Tämä Maltti Muste on Vuoriniiityssä kertoillut kuvia piirrellessään, että hänellä on haave päästä joskus maalaamaan Zada-temppeleihin seiniin ja kattoihin uskonnollista taidetta. Saa nähdä toteutuuko tuo koskaan, joku syy kaverilla on ollut paeta Nohvatovista, joten voi olla, ettei hän ole sinne palaamassa. Kukaan ei tiedä miksi tämä Maltti Muste Nohvatovista pois on halunnut. Ainakaan mitään etsintäkuulutusta tällaisesta miehestä ei ole.

Sandra Peinar tosiaan oli seurueineen Rajakatseessa Vilhon huutokauppojen aikaan. Heidän tarkoituksensa oli alueella juhlistaa pyhän Seintzin päivää, joka tosin oli jo noin 30 päivää sitten mennyt juhlapäivä. No - mitäpä tuosta, ei tuo niin tarkkaa ole. Zada-uskonnon tyyliin kuuluvasti he kulkivat seurueessa ja esittelivät sormea laatikossa, sormi on kuulemma kuulunut pyhälle Seintzille itselleen. Kas - ei Derecas-uskonnossa tulisi tällainen kyseeseen, mutta tapansa kullakin.

Sandra Peinarin seurueessa oli Rahman Valtovaar ja Rosalie- niminen neito, jotka ovat kihloissa. Heidän häänsä on kuulemma syksyllä tai alkutalvesta Taltarassa. Kankaita pohtivat ja ostivat häihin tai häävaatteisiin. Eipä taida Rajakatseesta olla ketään niissä häissä .... Taltarassa asti ja taitaa olla hienompaa väkeä siellä kutsuissa paikalla.

Kauppias Rudolf Grå jäi tavernalle huutokauppojen jälkeen ja ainakin viikon lottasi kaljaa tavernassa. Varmaan oli jäänyt vähän matkakassaa huutokauppojen jälkeen. Henkivartijankin tuo palkkasi. Ehkä se iso laatikko, minkä päällä Rudolf istui, sisälsi jotakin arvokasta - ehkä ne huudetut raudat. Savihaara kun kyseli Rudolfilta, että millä asioilla tuo on, niin Rudolf sanoi odottavansa kirjettä. Mitä kirjettä, niin siihen Rudolf kuulemma vain vastasi - "bisnes". Kempura sitten kielsi Savihaaraa häiritsemästä arvovierasta enempää... Taisivat nuo jonkun Backgammonin pelata.

Huhu kertoo, että Kålin huutokaupasta ostaman rautaerän olisi takavarikoinut paroni Valtamäen alueiden liepeillä Sacran linnakkeen sotilaat. Kapinapuolella Sacrakin on, joten tavarat taisivat mennä oikeaan osoitteeseen. Ainakin jos tämä Kål -kauppias on kapinapuolen väkeä, kuten sukunimestä voisi päätellä. Kålin saattajina olleiden joukosta on huhua liikkeellä, että Kål olisi saanut jonkun velkakirjan vastineeksi takavarikoiduista tavaroista.

Pitkin Vardakovin maakuntaa ilmestyi loppukesästä hassusti pukeutuneita viestinviejiä Kaaoslähteestä. He olivat pukeutuneet eräänlaisiksi katutaiteilijoiksi tai narreiksi. Rajakatseessakin kävi tällainen. He julistivat, että Vardakovin ruhtinas Mikael on heidän hallussaan ja että jos yksikin viestinviejä jää palaamatta, ruhtinas kuolee hassulla tavalla. Ilmeisesti viestinviejiä ei uskallettu häiritä matkalla ja ainakaan ei tiedetä, että näistä kukaan olisi kuollut. Rajakatseessa käynyt naispuolinen narri hetken säikytteli tavernalla olleita ihmisiä ja pyrki pääsemään pappi Jojopanin puheille. Jojopan sitten löytyikin saunan suunnalta, oli ilmeisesti saunonut siellä melkein koko päivän. Narrin kerrotaan tivanneen Jojopanilta vastausta pariinkin kysymykseen, kunnes linnakkeen komentaja sai narrista tarpeekseen ja kuljetutti kiukkua puhkuvan naisen rajan yli pellolle. Tuolta narrinainen lienee jatkanut matkaansa ties minne, kai kotiinsa. Onko naista jäljitetty, ei ole tietoa.

Vilhon huutokauppapäivä oli siis tapahtumarikas toden totta. Savihaarakin paskansi housuunsa juotuaan kiljuaan ja metsäläisiä kävi tavernalla, kuulemma oli oikein värikkäitäkin vaatteita näillä, mistä lie var... hankittu.

Nämä lähimetsäläiset ovat rauhanomaisia ja eivät Isopuukosta perusta, hyvä niin - niin kauan kun asia on näin.

Syksy etenee ja sadonkorjuu on meneillään eri maatiloilla. Lähipäivinä tai lähiviikkoina suoritetaan myös Rajakatseessa perinteinen veronkanto, eli seriffi Maru Rysen kiertää alaisineen alueen maatilat lävitse ja kerää verot maatilojen tuotteina tai rahana.

Taverna Vanha Pipari ja Melinan sisarten pyhäkkö lienevät molemmat auki tänä syksynä vielä ainakin muutaman päivän. Kuinka kauan, voinee tiedustella Kempuralta ja pappi Sirjalta.

Varakas vaari Visa Juupeli ja kirjasitomon työntekijä Mona Eldig on loppukesästä nähty yhdessä Vuoriniityn kaupungilla ja jopa ruokailemassa kaupungin ykkösravintolassa Vuoriniityn jalokivessä. Kysyjille he vastaavat olevansa vain ystäviä ja pelaavansa keskenään Backgammonia, mutta huhuja on alkanut kiertää, että kyseessä olisi pariskunta ja Visa saattaisi kohta julkistaa kihlausta. Hm - toisaalta Visa on 75 -vuotias, joten mitenköhän lienee... Jo pelkkä huhu, että Visalla olisi uusi nainen on herättänyt keskustelut asian ympärillä, mies on rikas, omistaa pienen osuuden jopa yhdestä Deinosan -kaivoksesta. Mitähän Visan perilliset tuumivat vaarin uudesta tempauksesta.

Visan sisar Kielo onkin hyökännyt puheissaan Monaa vastaan syyttäen tätä perintöä kärkkyväksi lutkaksi. Kielo tunnetaan hyvin kärkevänä mummona, joka ei sanojaan säästele arvostellessaan itseään alempisäätyisenä pitämiään henkilöitä. Yleensä Visa ei ole sisarensa puheisiin puuttunut, saa nähdä miten nyt käy.

Huhutaan että Usvapeltojen kauppiassuvun ja Eeposten kirjasitomon välinen riita-asia on hiljalleen siirtymässä Vuoriniityssä tuomarin ja oikeusoppineiden ratkottavaksi. Nopeaa ratkaisua tähän riita-asiaan tuskin on luvassa, vaan asia etenee ilmeisesti hiljalleen syksyn ja talven aikana.




2. Huhuja laajemmalta alueelta, mm. Nohvatovista ja muualtakin:

Sää on ollut loppukesästä ja alkusyksystä pohjoisessa viljelysten kannalta varsin suosiollinen. Vilja on kasvanut ja kypsynyt varsin perinteiseen tapaan, ei mikään loistava sato, mutta ei siis katovuosikaan. Satotilanne onkin varmasti melkoinen helpotus useamman katovuoden jälkeen. Toki jos sekasorto Nohvatovissa jatkuu ja laajenee, niin elintarvikepula tuskin helpottaa siellä jatkossakaan.

Nohvatovista ja Vardakovista on saatu viime viikkoina hyvin niukasti tarkkoja tietoja. Edelleen kerrotaan ruokamellakoista, pienistä yhteenotoista, tavarakuljetusten ryöstöistä ja muista levottomuuksista. Tarkempia tietoja varmaankin saadaan loppusyksyn kuluessa. Pakolaisia ja muitakin karkureita on edelleen saapunut yli rajan muutaman rajalinnakkeen alueella, ei tosin Rajakatseessa.

Huhutaan, että Vardakovin ruhtinas Mikael, tai hänen kaksoisolentonsa, hallitsisi ja johtaisi vielä Vardakovia, yhdessä poikansa Joonatanin kanssa. Joidenkin huhujen mukaan Mikael on oikeasti Kaaoslähteen kaappaama, ja on vain ajan kysymys, milloin virallinen hallinto Vardakovissa lopullisesti romahtaa. Kuninkaan joukot, joita suuriruhtinas Vetano johtaa, eivät ole ilmeisesti vieläkään onnistuneet tunkeutumaan Vardakovin maakuntaan, vaan ovat yhä edelleen maakunnan etelärajoilla. Jotakin on varmaan paras tapahtua jo piakkoin, Nohvatovin valtakunnan talous ei pidemmän päälle kestä hajaannuksen ja osittaisen sekasorron tilaa.

Huhu väittää, että Merisudet olisivat jälleen syksyllä purjehtimassa rannikoita myöden, eli eri rannikkolinnakkeiden päälliköt ja sota- ja kauppalaivojen kapteenit saavat olla edelleenkin tarkkaavaisina merellisten hyökkäysten varalta.