>Mode:Read-RKSivut/sivut/Hukanmaa 6>Mode:True-RKSivut/sivut/Hukanmaa 6

Hukanmaa 6

Versio 1
Nykyinen sivu

Huono sato oli vaivannut Hukanmaata siinä missä
muutakin Mahtivuorta, mutta tilanne oli silti
paljon parempi, sillä Urho Hukanpää oli, jostain
syystä, maksanut vuoden verot omasta pussistaan.
Urho-herra kun oli juuri edellisvuonna voittanut
kiistan Deinosan-kiltaa vastaan ja hän siis sai
pitää Hukanmaalta kolme vuotta sitten löydetyn
aarteen kokonaan.

Hukanmaalla oli ollut varsin rauhallista, paitsi
että sudet olivat palanneet.
Nimestään huolimatta Hukanmaalla ei oltu nähty
susia moneen sukupolveen, mutta nyt ulvontaa
kuuli monikin.
Lisäksi Deinosan-kilta päätti avata vanhan
Hukanmaan kaivoksensa uudelleen.
Ei edes itse, vaan kilta myi kaivosoukeuden Urpon
kauppahuoneelle, jota johti nykyisin leskirouva
Alma Urpontytär.


Alma-rouva oli tuonut Hukanmaalle ison kasan
työläisiä ja lisäksi hän käytti kaivosoikeuden
mukanaan tuomia valtuuksia hyödyntää alueen
muitakin varoja.
Tämä ei miellyttäyt paikallisia.
Alma-rouva järjesti sitten kuulemistilaisuuden
yhdellä Suurkiven torpista (peli).

Urho-herra ei tullut itse tilaisuuteen, mitä
voitaneen pitää (jälleen yhtenä) peitellynä
loukkauksena Alma Urpontytärtä kohtaan.
Rouva Ilona Hukanpää edusti Urhoa hänen
sijastaan.
Rouva Hukanpää vaikutti aidosti yrittävän luoda
yhteistyötä Alma-rouvan kanssa, mutta yritykset
eivät oikein onnistuneet.
Samalla kävi ilmi, että Alma-rouvan mukanaan
tuomat työläiset olivat Nohvatovista! Ihan kuin
ei Hukanmaalla olisi muka työvoimaa ollut.

Kauppias Vilho saapui paikalle saattajan kanssa.
Aseistettu mies kertoi olevansa Akseli ja hän
väitti joutuneensa vahingossa naimisiin
Hurjaviinissä.
Se ainakin selitti seurueen mukana tulleen
oudosti pukeutuneen naisen, joka ilmeisesti osasi
vain hurjaviiniä.
Seurue herätti hilpeyttä, mutta jatkoi sitten
matkaansa.

Toinenkin kauppias, Rahman Valdovar Nohvatovista,
tuli paikalle.
Hän etsi paikallisia olutmestareita.
Rahman kertoi, että hänellä oli viljaa, joka oli
ostettu Hurjaviinistä.
Hän halusi siitä tehtävän hukanmaalaista olutta,
jonka hän aikoi myydä keväällä pohjoisessa
Rajakatseen seudulla.
Antti Mylläri ei asiasta innostunut, kun hänen
mielestään viljaa oli liian vähän hänen
mahtaville mallastusuuneilleen.
Amalia Mallasranta sen sijaan tarttui
tilaisuuteen ja sopimus oluen tekemisestä
tehtiin.

Alma-rouva ja Ilona Hukanpää sen sijaan eivät
päässeet mihinkään sopimukseen.
Se oli kyllä selvästi Alma-rouvan syy, siitä koko
Hukanmaa oli samaa mieltä.


Huono sato oli vaivannut Hukanmaata siinä missä
muutakin Mahtivuorta, mutta tilanne oli silti
paljon parempi, sillä Urho Hukanpää oli, jostain
syystä, maksanut vuoden verot omasta pussistaan.
Urho-herra kun oli juuri edellisvuonna voittanut
kiistan Deinosan-kiltaa vastaan ja hän siis sai
pitää Hukanmaalta kolme vuotta sitten löydetyn
aarteen kokonaan.

Hukanmaalla oli ollut varsin rauhallista, paitsi
että sudet olivat palanneet.
Nimestään huolimatta Hukanmaalla ei oltu nähty
susia moneen sukupolveen, mutta nyt ulvontaa
kuuli monikin.
Lisäksi Deinosan-kilta päätti avata vanhan
Hukanmaan kaivoksensa uudelleen.
Ei edes itse, vaan kilta myi kaivosoukeuden Urpon
kauppahuoneelle, jota johti nykyisin leskirouva
Alma Urpontytär.


Alma-rouva oli tuonut Hukanmaalle ison kasan
työläisiä ja lisäksi hän käytti kaivosoikeuden
mukanaan tuomia valtuuksia hyödyntää alueen
muitakin varoja.
Tämä ei miellyttäyt paikallisia.
Alma-rouva järjesti sitten kuulemistilaisuuden
yhdellä Suurkiven torpista (peli).

Urho-herra ei tullut itse tilaisuuteen, mitä
voitaneen pitää (jälleen yhtenä) peitellynä
loukkauksena Alma Urpontytärtä kohtaan.
Rouva Ilona Hukanpää edusti Urhoa hänen
sijastaan.
Rouva Hukanpää vaikutti aidosti yrittävän luoda
yhteistyötä Alma-rouvan kanssa, mutta yritykset
eivät oikein onnistuneet.
Samalla kävi ilmi, että Alma-rouvan mukanaan
tuomat työläiset olivat Nohvatovista! Ihan kuin
ei Hukanmaalla olisi muka työvoimaa ollut.

Kauppias Vilho saapui paikalle saattajan kanssa.
Aseistettu mies kertoi olevansa Akseli ja hän
väitti joutuneensa vahingossa naimisiin
Hurjaviinissä.
Se ainakin selitti seurueen mukana tulleen
oudosti pukeutuneen naisen, joka ilmeisesti osasi
vain hurjaviiniä.
Seurue herätti hilpeyttä, mutta jatkoi sitten
matkaansa.

Toinenkin kauppias, Rahman Valdovar Nohvatovista,
tuli paikalle.
Hän etsi paikallisia olutmestareita.
Rahman kertoi, että hänellä oli viljaa, joka oli
ostettu Hurjaviinistä.
Hän halusi siitä tehtävän hukanmaalaista olutta,
jonka hän aikoi myydä keväällä pohjoisessa
Rajakatseen seudulla.
Antti Mylläri ei asiasta innostunut, kun hänen
mielestään viljaa oli liian vähän hänen
mahtaville mallastusuuneilleen.
Amalia Mallasranta sen sijaan tarttui
tilaisuuteen ja sopimus oluen tekemisestä
tehtiin.

Alma-rouva ja Ilona Hukanpää sen sijaan eivät
päässeet mihinkään sopimukseen.
Se oli kyllä selvästi Alma-rouvan syy, siitä koko
Hukanmaa oli samaa mieltä.

Paikalle saapui metsäläisiä.
Alma-rouva kauhisteli niitä, mikä miellytti
hukanmaalaisia.
Paikalle saapui metsäläisiä, jotka tulivat hyvin
toimeen miilunpolttaja Niklaksen ja kylähullu
Pietun kanssa.
Alma-rouva kauhisteli metsäläisä, mikä miellytti
suomäyriin tottuneita hukanmaalaisia.
Metsäläiset selittivät, että metsä oli levoton ja
joku henki liikkuu siellä.
Tarkoittivat varmaan, että hekin olivat
huomanneet susien palanneen.


Jotain outoa kyllä tapahtui, sillä haudankaivaja
Vanja alkoi äkkiä käyttäytyä eläimellisesti.
Hän juoksi ympäriinsä muristen ja raivoten.
Tätä kesti vain pienen hetken, eikä Vanja
vaikuttanut muistavan koko tapauksesta mitään.
Huolestuttavaa.

Susien ulvontaa kuultiin.
Ilona Hukanpää vastasi ulvomalla itse takaisin,
varsin uskottavasti susia matkien.
Samalla hän julisti suureen ääneen olevansa
Hukanmaalla käskijä.
Metsäläiset eivät pitäneet tästä teosta, vaan
varoittelivat haastamasta metsää.

Tilaisuus päättyi sekavissa tunnelmissa.
Metsäläiset selittivät, että metsä oli levoton ja
joku henki liikkuu siellä.
Tarkoittivat varmaan, että hekin olivat
huomanneet susien palanneen.


Jotain outoa kyllä tapahtui, sillä haudankaivaja
Vanja alkoi äkkiä käyttäytyä eläimellisesti.
Hän juoksi ympäriinsä muristen ja raivoten.
Tätä kesti vain pienen hetken, eikä Vanja
vaikuttanut muistavan koko tapauksesta mitään.
Huolestuttavaa.

Susien ulvontaa kuultiin.
Ilona Hukanpää vastasi ulvomalla itse takaisin,
varsin uskottavasti susia matkien.
Samalla hän julisti suureen ääneen olevansa
Hukanmaalla käskijä.
Metsäläiset eivät pitäneet tästä teosta, vaan
varoittelivat haastamasta metsää.

Tilaisuus päättyi sekavissa tunnelmissa.

Notice: ob_end_flush(): failed to send buffer of zlib output compression (0) in /home/rajakats/public_html/wordpress/wp-includes/functions.php on line 4673