>Mode:Read-RKSivut/sivut/Huhut:Hukanmaa6>Mode:True-RKSivut/sivut/Huhut:Hukanmaa6

Kirjaudu rajakatsetunnuksella

Huhut:Hukanmaa6

Versio 2
Nykyinen sivu

Vuosi 476

Maalattu mies ja hänen kätyrinsä oli loppusyksynä
lyöty.
Tilanteen rauhoituttua alkoi Urho sitten
kovistella metsäläisiä enemmän Maariasta, isänsä
serkusta joka oli tuomittu palvelemaaan
Hukanpäitä koko loppuikänsä, mutta hän oli
paennut vuosia sitten.
Osa metsäläisistä oli väittänyt hänen viettäneen
aikaa Suomäyrien luona katoamisensa jälkeen.
Pari viikkoa kestänyt sekasorto Hukanmaalla oli
kuitenkin ollut enemmän kuin tarpeeksi aikaa
Maarialle häipyä jonnekin muualle.
Suomäyrien päällikkö vahvisti Maarian oleskelleen
heimon luona useita kertoja, mutta metsäläisen
eivät kuulemma tiedä, minne Maaria nyt on mennyt.
Uskokoon ken tahtoo, mutta ainakaan Urho ei
Suomäyriä tästä tapauksesta rangaissut.

Alkutalvesta Hukanmaalla alkoi kiertää yhä
enemmän ja enemmän huhuja paltamonisteista.
Papitar Liinatar Hallasuo ilmoitti, että
hukanmaalaisilla ei ole mitään syytä sekaantua
papiston sisäiseen kiistaan.
Hukanmaalla naureskeltiin, että tällä
sanamuodolla papitar vapautti sitten itsensäkin
vastuusta, mitä ylipapin asemasta kiistelyyn
tulee.
Papitar itse kertoi myöhemmin taverna
Rautamallaksessa juovuspäissään joutuneensa sekä
Paltamonin vastustajien että kannattajien
painostamaksi.
Mitään muuta asiaan liittyvään ei Hukanmaalla
tapahtunut, paitsi se, että Urho antoi käskyn,
joka kielsi kaikkien tunnustusten näkyvän
käyttämisen, jotka mitenkään liittyvät papiston
asioihin.
Kaikille oli selvää, että kyseessä oli
kiertoteitse tehty P-nauhojen kielto.

Haudankaivaja Vanja pääsi vihdoin eroon
liikanimestään 'nuoremmasta', kun Vanjan höppänä
ukki päätyi talven koittaessa haudan lepoon juuri
sopivasti ennen kuin maa ehtii oikeasti routia.
Vanja kiitteli myös vanhan kryptan sulkemista.
Onpahan hommat helpompia, kun ei ole kaikenlaisia
tonkijoita ja epäkuolleita työmaalla.

Myllärille määrättiin kaksi oppilasta myllyn
käyttöä oppimaan.
Juorukellot tiesivät kertoa että kisällit
todellisuudessa enemmänkin myös pitämässä
mylläriä silmällä.
Oppipoikien läsnäolo vaikuttikin kummasti
vähentävän myllärin vaimon tapaturmaherkkyyttä.
Kisällit vaikuttivat kuitenkin myös oikeasti
halukkaita oppimaan uuden ammattinsa.
Myllärien tytär syntyi pian vuodenvaihteen
jälkeen.
Tämän jälkeen alkoi kuulua huhuja, että mylläri
jättäisi myllyn hoidon sälleilleen ja tyytyy itse
"valvomaan mallastusuuneja".

Mallastusuunit saatiin toimimaan hyvin, minkä
ansiosta Suurkiven olut, se Ignatiuksen tekemä,
tuli jo ihan kilpailukykyiseksi.
Mallasrannan olut oli ja on kaikkien mielestä yhä
parempaa, mutta kun Suurkiven olutkin on ihan
hyvää, niin moni ei ollut enää halukas maksamaan
Mallasrannalle korkeampaa hintaa, paitsi
juhlaoluesta.
Suurkivi myi oluttaan juuri ja juuri sillä Urhon
sallimalla alhaisimmalla hinnalla.
Juorut tietävät kertoa, ettei Mallasrannan tila
käytännössä voisi kovin kauaa samalla hinnalla
myydä.
Mallasrannan tila alkoi viedä olutta yhä enemmän
kaupunkeihin, ennen muuta Suomurajaan, mutta
sehän maksaa.

Pientä helpotusta toi se, että Mallasrannan
uutosjuomat saivat lopulta kaikkien, myös
papiston, hiljaisen hyväksynnän.
Amalia Mallasrannan uutosjuomat nousivat papiston
siunauksen jälkeen aivan uudelle tasolle, kun
rouvan ikivanha keittolaitteisto sai uusia osia.
Mallasrannan taitavasti tehty ja huolella
mausettu uutosjuoma on todellakin makeaa ja
vaikuttaa tehokkaasti.
Rouva Mallasranta piti ja pitää tarkoituksella
eränsä pieninä, nostaen tuotteen hintaa
samalla.

Hieman ennen vuodenvaihdetta Suurkiven tila sai
uuden asukkaan, kun Ruben Suurkiven pikkuveli,
Suomurajan räätälimestari, ja hänen vaimonsa
kuolivat hevoskärryonnettomuudessa.
Yllättävä menetys vaikutti surettavan isäntää.
Hän ei tunnetusti ole paljoakaan torppareiden tai
muidenkaan kohtaloita surkutellut, mutta omaa
sukua sentään.
Veljenpojan kerrottiin ottaneen sen Suurkiven
veljen räätälinverstaan hoitaakseen, mutta
veljentytär Helmi muutti Suurkiven tilalle.
Nuorta kaupunkilaistyttöä seurattiin tietysti
silmä kovana, mutta Helmi ihastui Hukanmaahan
heti, ja muutkin Helmiin.
Tyttö osoittautui mukavaksi ja maanläheiseksi, ei
miksikään herkkähipiäiseksi kaupunkilaiseksi.
Helmi vietti paljon aikaa papitar Hallasuon
kanssa, mikä on tietysti ymmärrettävää, kun on
vanhempansa menettänyt.

Vuodenvaihdetta juhlittiin melko hillitysti
vanhalla Palopellon tilalla.
Väki nurisi, että pihistellään, kun ei viitsitty
Mallasrannan tilalla juhlia.
Ainakin olut oli hyvää, eikä ihmeellisiä
sattumuksia käynyt.


Vuosi 477

Keväällä Uhro Hukanpää meni lopulta naimisiin
Pyökkitornin suvun tyttären Ilonan kanssa.
Pyökkitornit ovat maalaisaatelia, eli ihan sopiva
naimakauppa Urholle.
Vihkiminen tapahtui muualla, mutta hääjuhla
Hukanmaalla oli ihan komea.
Suurkivi nurisi, kun Urho tilasi oluensa
Mallasrannan tilalta.

Tietyömaa saapui Hukanmaalle.
Tämä tiesi Suurkiven oluelle, ja myös
Mallasrannan uutosjuomille, hyvää menekkiä.
Pientä rähinää olikin pitkin kevättä, kesää ja
syksyä, mikä piti seriffi Ansion kiireisenä.
Mitään oikeasti vakavaa ei päässyt sattumaan.
Taverna Rautamallaksessakin oli rähinöitä, mutta
isäntä Rautakoukku hoiteli humalaiset rähinöijät
korkeimman omakätisesti.
Väkevä isäntä voitti hyvin paikalliset
puolelleen.

Urho alkoi käyttämään aarrettaan ja Hukanhampaan
korjaus aloitettiin.
Tämän seurauksena Deinosanin kilta haastoi Urho
Hukanpään käräjille ja vaati Eemeli Hukanpää
aarretta itselleen.
Oikeutta istuttiin pääkaupungissa muutaman
kerran.
Kruununoikeus päätti, että vaikka aarre
todennäköisesti on ryöstösaalista, niin Eemeli
Hukanpää sai aikanaan täyden armahduksen.
Hukanpään sukua ei siis voitu enää syyttää.
Aarre oli kadoksissa yli sata vuotta ja se löytyi
Urho Hukanpään mailta.
Näin ollen Urho Hukanpäällä oli oikeus vaatia
aarre itselleen.
Tämän vuoksi Deinosanin vaatimus hylättiin ja
Urho sai pitää aarteen.
Deinosanin killan kerrottiin vihastuneen
päätöksestä.
Mahtaako jalokivikillalla on kivet vähissä, kun
moinen mitätön vanha aarre niin paljon
kiinnostaa?

Kevät vaikutti olevan tulossa aikaisin, mutta kun
Hukanmaalla valmistauduttiin kevätkylvöihin, niin
lumisateet ja kylmä ilma yllättivät.
Leudon talven jälkeen lunta satoi myöhään
keväällä monta kertaa, myöhemmin kuin kukaan
jaksoi muistaa.
Pietu tosin sanoi, että onhan sitä lunta satanut
joskus keskikesälläkin, mutta ne nyt on niitä
hullun puheita.
Kevätkylvöt saatiin lopulta tehtyä, mutta
myöhässä, eikä sää suosinut kesälläkään: sateet
tulivat miten sattuivat ja alkukesä oli kylmää.

Kesällä Hukanhampaan korjaus valmistui ja
kartanosta tuli todella mahtava.
Tien varrelle Hukanjoen sillan kupeeseen nousi
Kalervon kärrykorjaamo ja hevosten
kengityspalvelu.
Paikka oli Usvakumpujen mailla ja Kalervo
kertoikin olevansa Usvakumpujen vuokralainen.
Uuden verstaa työlle oli nopeasti kysyntää.
Minkähänlainen sopimus Kalervolla on Usvakumpujen
kanssa? Jotkut epäilevät Reino Usvakummun vievän
Kalervon kaikki tulot.
Toiset muistuttavat, että Usvakummut ovat
tunnetusti lepsuja ja löysiä isäntiä; onhan
Palopellon tilakin vanha Usvakummun torppa, joka
myytiin torppareille.
Sen möi Reinon isä, mutta poika on tunnetusti
hiljainen ja kiltti.
Joidenkin mielestä liiankin kiltti.

Uuden tien varteen kohosi kaksi kestikievaria.
Yksi kievari pohjoiseen päivänmatkan päähän
Hajavirstan suuntaan ja toinen etelään
päivänmatkan päähän Suomurajan suuntaan.
Pohjoisen sai hoidettavakseen Paavali Palopelto
ja eteläisen Ruben Suurkivi.
Arveltiin, että tällä tavalla isännät haluttiin
pitää kaukana toisistaan.
Isännät olivat tiettävästi järjestelyyn
tyytyväisiä, mutta Reea Suurkivi ja Amalia
Mallasranta vähemmän.
Jo syksyllä sadonkorjuun aikoihin Suurkiven
isäntä jätti kievarin pidon yhdelle
torppareistaan, Lassi Riekonpojalle.
Tämä ei tullut kenellekään yllätyksenä.

Tavernoitsija Topias Rautakoukku vaikutti olevan
hieman nyrpeä kestikievareiden vuoksi, sillä
taverna Rautamallas jäi kievareiden pitkästä
välimatkasta huolimatta enemmänkin Hukanmaan
paikallisille.
Kyllä niitä asiakkaita Topiaksellekin riitti, se
saatiin huomata.
Tie toi paljon muukalaisia Hukanmaalle ja
vieraita kieliäkin, sekä nohvatovia että
hurjaviiniä, kuultiin Hukanmaalla ensimmäistä
kertaa sukupolviin.

Tavernalla oli töitä sen verta paljon, että
Topias joutui palkkaamaan lisää apulaisia.
Usvakumpujen piika Lempi siirtyi Topiaksen
palvelukseen.
Hän on kiertänyt huhujen mukaan jo kaikki
Hukanmaan tilat.
"Niin se Lempi vaan kiertää, isännältä
isännälle", vääräleuat sanoivatkin.
Kyllä sitä on moni ihmetellyt, että miksi Lempi
ei talossa pysy.
Taisi olla taverna viimeinen paikka, mitä ei oltu
vielä kokeiltu.
Alkaako sitten uusi kierros, tätä arvuuteltiin,
mutta vielä on Lempi pysynyt Topiaksen katon
ala.

Keskikesän juhla vietettiin taverna
Rautamallaksella.
Juhlissa tapahtui tappelu jos toinenkin
paikallisten ja tietyömaan väen kanssa, mutta
seriffi pisti väen ruotuun.
Yksi tappelu sai alkunsa siitä, kun tietyöläiset
alkoivat joukolla kiusata Pietua.
"Jättäkää meidän hullu rauhaan!", huusi moni
paikallinen ja johan nyrkit heiluivat.
Pietu itse katseli tapahtumaa ilmeisen
ymmärtämättömänä, mutta tajusi kuitenkin kiittää
apuun tulleita.
Väkeä päätyi jalkapuuhun ja puihin sidotuksi
odottamaan juhlien loppua.

Kuninkaalta saapui käsky, että tien turvaksi on
perustettava ratsujoukko.
Tämä laitettiin pystyyn pikavauhtia.
Joukko sai nimen Susipartio ja sen johtajaksi
nimettiin joku Hukanmaalla tuntematon Reima
Väkevä, kuulemma monen taistelun veteraani ja
loistava ratsumies.
Susipartioon värvättiin väkeä.
Haudankaivaja Vanja sai uusia hommia, sillä hänet
otettiin Susipartioon.
Kievareiden turvallisuuden takaamiseksi
määrättiin, että kievareilla on oltava aina kaksi
Susipartion jäsentä.
Samalla hukanmaalaisia rangaistiin taas, siltä
tuntuu, sillä uusi määräys vaati, että
kievareilla, kummallakin, pitää olla aina myös
holliajuri.
Tämähän tuli sitten taas yhtenä lisätyönä
maalaisille, niin tilallisille kuin
torppareillekin.

Pohjoisesta päin alkoi tulla huhuja, että
Nohvatovin pohjoisessa osassa Vardakovin
maakunnassa oltaisiin kovinkin tyytymättömiä
Nohvatovin kuningattaren sekaantumiseen
Vardakovin sotavelhojen asioihin.
Vardakovin sotavelhot ovat aina olleet Nohvatovin
valtion armeijan eliittijoukko, joten eikö
olisikin hienoa, jos naapuri riitaantuisi omien
eliittisotilaidensa kanssa?

Syksyn tullen satonäkymät osoittautuivat
heikoiksi.
Suurempaa huolta Hukanmaalla nostatti kuitenkin
tieto, että pohjoisessa Mahtivuoressa odotettiin
talveksi jopa nälänhätää.
Tämän pelättiin tarkoittavan, että kruunu vie
Hukanmaan heikon sadon väkisin pohjoiseen.
Verojen korotuksista ilmoitettiinkin jo.
Syksyllä satoa korjattiin jatkuvan sateen alla.
Vilja ei päässyt tuuleentumaan, joten laatu oli
huonoa.
Kuivaaminen oli työn ja tuskan takana ja osa
heikosta sadosta jäi korjaamattakin.

Urho antoi käskyn, että vähintään kaksi
kolmasosaa viljasta on laitettava ruoaksi.
Tämä oli iso isku Mallasrannan tilalle, sillä
eihän siellä ole paljoakaan leipää viitsitty
tehdä.
Nytpä joutui Mallasrannan emäntäkin viemään
viljansa myllylle jauhettavaksi.
Myllyllä riittikin kehnosta sadosta huolimatta
töitä, mutta myllyllä olevat Suurkiven
mallastusuunit jäivät seisomaan tyhjän panttina,
kun olutviljaa oli sen verran vähän, että
Ignatius sai taas mallastaa ne käsin.
Oikeastaan uuniin olisi ollut viljaa, mutta
Suurkiven pihi ukko ei halunnut tuhlata rahojaan
uunien lämmittämiseen.

Aivan yllättäen tilallisia ilahdutti tieto, että
Urhon tekemän sopimuksen mukaan tilallisten ei
tarvinnut maksaa veroa syksyn sadostaan.
Vaan mikä se tällainen sopimus oikein oli?
Kovasti on pelätty ja pelätään vieläkin, että
vielä ne verot tulevat ja korkojen kera.

Syksymmällä oli sitten häät, kun Niklas Noeton
meni yllättäen naimisiin.
Morsiamena oli Eliisa, tietyömaan keittäjä.
Pian selvisi, että Eliisa on itse asiassa
syntynyt Hukanmaalla.
Hän on yhden Suurkiven edesmenneen torpparin
tytär.
Kun torpan isäntä kuoli, niin perhe muutti, tai
joutui muuttamaan, pois Hukanmaalta.
Eliisalla ei taida siis olla kovin lämpimät
muistot Suurkivestä, mutta sehän ei isäntää
varmastikaan haittaa.

Niklas se innostui rakentamaan uuden tuvan
vaimolleen.
Se vanha oli tosiaan vanha ja huonokuntoinen.
Uusi sijaitsee edelleen syrjässä eikä kovinkaan
kaukana vanhasta, kauniin metsälammen rannalla.
Vanha tupa taisi sitten jäädä työtilaksi.

Kuninkaantie saatiin valmiiksi myös syksyllä ja
se on ollut kovassakin käytössä.
Matka Suomurajaan kestää enää kaksi päivää ja
Hajavirstaankin pääsee viidessä.
Tie on myös paljon mukavampi kulkea kuin vanha
kinttupolku, varsinkin kärryillä.
Syksyn mittaan tietä on käynyt ihmettelemässä
kaikenlaisia kulkijoita.
Erityisesti Hukanmaan komeaa siltaa on kiitelty.
Joku ehdottikin, että pitäisi olla siltavahti,
joka huolehtii sillasta ja siitä, ettei sitä
varasteta.


Keskitalven juhlaa juhlittiin Usvakummun tilalla.
Pelkoa oli ilmassa, sillä tilalla oli aikaisemmin
taisteltu niin Eemeli Hukanpään aavetta, kuin
käveleviä ruumiitakin vastaan.
Vaivautuneesta tunnelmasta huolimatta itse
juhlatilaisuus meni ihan rauhallisesti.


Vuosi 478

Talvi tuli Hukanmaalle myöhään.
Keskitalvella ei ollut edes lunta maassa, mutta
sitten tuli kylmää ja lunta ihan kunnolla.
Pakkaset alkoivat myöhään, joten eipä ole ollut
yllätys kenellekään, että pakkaset olivat sitten
kovat.
Suurkiven torpissa ei ole kuulemma edes valkea
syttynyt.

Talvella metsässä alkoi liikkua susia ja ulvontaa
kuultiin.
Jokuhan sitä luulisi, että Hukanmaalla liikkuu
susia, mutta eipä niitä ole paikan nimestä
huolimatta pitkään aikaan nähty.
Sitähän kerrottiinkin, että Eemeli Hukanpää ajoi
sudet pois, sillä hän halusi olla ainoa hukka
täällä.
Jotkut sanoivatkin susien olevan hyvä merkki,
koska se tarkoittaisi että Eemeli Hukanpään aave
oli varmasti poissa.
Muut muistuttivat susien käyvän karjan kimppuun
ja ajavan muun riistan pois.
Riistaa onkin ollut ilmeisen vähän tarjolla.

Pohjoisessa Mahtivuoressa tiedetään olevan,
ainakin paikallisesti nälänhätää.
Pohjoisessa on ollut ruokamellakoita ja väki on
alkanut syödä kissoja, koiria ja rottiakin.
Pohjoisessa nohvatovissa on kuulemma syöty jo
ihmisiäkin.
Siitä tosin seurasi tietysti kuolemantuomio.

Hukanmaalla ei ole nälkää nähty, mutta juhlimisen
aihetta ei ole täälläkään, ja uusia veroja
pelätään.
Pahat kielet sanovat, että Suurkiven isäntä olisi
piilottanut tynnyrikaupalla viljaa useampaan
piiloon.

Metsäläiset ovat ilmeisesti selvinneet kylmästä
talvesta huolimatta hyvin.
Kerrotaan jopa, että metsäläiset olisivat tuoneet
ruokaa Niklakselle ja Ignatiukselle.

Talvesta huolimatta kulkijoita on riittänyt
tiellä.
Susipartio on kuulemma löytänyt useita jäätyneitä
matkalaisia tien lähistöltä pitkin talvea.
Partionjohtaja on kuitenkin käskenyt alaistensa
haudata ruumiit salaa.
Miksi muuten Vanja olisi värvätty haudankaivajan
pestistään? vaan miten hän talvella saa ruumiita
haudattua? Kyllähän siihen joitain temppuja on,
mutta yleensähän odotetaan suosiolla roudan
sulamista.

Humalamäen Erkki oli nähnyt kuulemma metsässä
kaksijalkaisen karvaisen pedon.
Tämän pedon jälkiä seurattiin sitten kylän
nahkurin pihapiiriin, missä käsityöläinen tuli
ihmettelemään väkijoukkoa vanhassa
turkisviitassaan.
Taisi Erkki olla nauttinut Mallasrannan
uutosjuomaa vähän liikaa, taas kerran.

Reilut kaksi kuukautta sitten tuli yllättäen
tieto, että Deinosanin vanha kaivos aiotaan avata
uudelleen.
Se on sama kaivos, joka on seissyt tyhjänä
vuosikymmenet ja jossa moni onnenonkija on
henkensä menettänyt, kun on etsinyt jalokiviä tai
arvometalleja.
Kaivos on vanha ja vaarallinen, kuka sitä avaisi
enää?

Vielä yllättävämpi oli tieto, että kaivoksen sai

Vuosi 476

Maalattu mies ja hänen kätyrinsä oli loppusyksynä
lyöty.
Tilanteen rauhoituttua alkoi Urho sitten
kovistella metsäläisiä enemmän Maariasta, isänsä
serkusta joka oli tuomittu palvelemaaan
Hukanpäitä koko loppuikänsä, mutta hän oli
paennut vuosia sitten.
Osa metsäläisistä oli väittänyt hänen viettäneen
aikaa Suomäyrien luona katoamisensa jälkeen.
Pari viikkoa kestänyt sekasorto Hukanmaalla oli
kuitenkin ollut enemmän kuin tarpeeksi aikaa
Maarialle häipyä jonnekin muualle.
Suomäyrien päällikkö vahvisti Maarian oleskelleen
heimon luona useita kertoja, mutta metsäläisen
eivät kuulemma tiedä, minne Maaria nyt on mennyt.
Uskokoon ken tahtoo, mutta ainakaan Urho ei
Suomäyriä tästä tapauksesta rangaissut.

Alkutalvesta Hukanmaalla alkoi kiertää yhä
enemmän ja enemmän huhuja paltamonisteista.
Papitar Liinatar Hallasuo ilmoitti, että
hukanmaalaisilla ei ole mitään syytä sekaantua
papiston sisäiseen kiistaan.
Hukanmaalla naureskeltiin, että tällä
sanamuodolla papitar vapautti sitten itsensäkin
vastuusta, mitä ylipapin asemasta kiistelyyn
tulee.
Papitar itse kertoi myöhemmin taverna
Rautamallaksessa juovuspäissään joutuneensa sekä
Paltamonin vastustajien että kannattajien
painostamaksi.
Mitään muuta asiaan liittyvään ei Hukanmaalla
tapahtunut, paitsi se, että Urho antoi käskyn,
joka kielsi kaikkien tunnustusten näkyvän
käyttämisen, jotka mitenkään liittyvät papiston
asioihin.
Kaikille oli selvää, että kyseessä oli
kiertoteitse tehty P-nauhojen kielto.

Haudankaivaja Vanja pääsi vihdoin eroon
liikanimestään 'nuoremmasta', kun Vanjan höppänä
ukki päätyi talven koittaessa haudan lepoon juuri
sopivasti ennen kuin maa ehtii oikeasti routia.
Vanja kiitteli myös vanhan kryptan sulkemista.
Onpahan hommat helpompia, kun ei ole kaikenlaisia
tonkijoita ja epäkuolleita työmaalla.

Myllärille määrättiin kaksi oppilasta myllyn
käyttöä oppimaan.
Juorukellot tiesivät kertoa että kisällit
todellisuudessa enemmänkin myös pitämässä
mylläriä silmällä.
Oppipoikien läsnäolo vaikuttikin kummasti
vähentävän myllärin vaimon tapaturmaherkkyyttä.
Kisällit vaikuttivat kuitenkin myös oikeasti
halukkaita oppimaan uuden ammattinsa.
Myllärien tytär syntyi pian vuodenvaihteen
jälkeen.
Tämän jälkeen alkoi kuulua huhuja, että mylläri
jättäisi myllyn hoidon sälleilleen ja tyytyy itse
"valvomaan mallastusuuneja".

Mallastusuunit saatiin toimimaan hyvin, minkä
ansiosta Suurkiven olut, se Ignatiuksen tekemä,
tuli jo ihan kilpailukykyiseksi.
Mallasrannan olut oli ja on kaikkien mielestä yhä
parempaa, mutta kun Suurkiven olutkin on ihan
hyvää, niin moni ei ollut enää halukas maksamaan
Mallasrannalle korkeampaa hintaa, paitsi
juhlaoluesta.
Suurkivi myi oluttaan juuri ja juuri sillä Urhon
sallimalla alhaisimmalla hinnalla.
Juorut tietävät kertoa, ettei Mallasrannan tila
käytännössä voisi kovin kauaa samalla hinnalla
myydä.
Mallasrannan tila alkoi viedä olutta yhä enemmän
kaupunkeihin, ennen muuta Suomurajaan, mutta
sehän maksaa.

Pientä helpotusta toi se, että Mallasrannan
uutosjuomat saivat lopulta kaikkien, myös
papiston, hiljaisen hyväksynnän.
Amalia Mallasrannan uutosjuomat nousivat papiston
siunauksen jälkeen aivan uudelle tasolle, kun
rouvan ikivanha keittolaitteisto sai uusia osia.
Mallasrannan taitavasti tehty ja huolella
mausettu uutosjuoma on todellakin makeaa ja
vaikuttaa tehokkaasti.
Rouva Mallasranta piti ja pitää tarkoituksella
eränsä pieninä, nostaen tuotteen hintaa
samalla.

Hieman ennen vuodenvaihdetta Suurkiven tila sai
uuden asukkaan, kun Ruben Suurkiven pikkuveli,
Suomurajan räätälimestari, ja hänen vaimonsa
kuolivat hevoskärryonnettomuudessa.
Yllättävä menetys vaikutti surettavan isäntää.
Hän ei tunnetusti ole paljoakaan torppareiden tai
muidenkaan kohtaloita surkutellut, mutta omaa
sukua sentään.
Veljenpojan kerrottiin ottaneen sen Suurkiven
veljen räätälinverstaan hoitaakseen, mutta
veljentytär Helmi muutti Suurkiven tilalle.
Nuorta kaupunkilaistyttöä seurattiin tietysti
silmä kovana, mutta Helmi ihastui Hukanmaahan
heti, ja muutkin Helmiin.
Tyttö osoittautui mukavaksi ja maanläheiseksi, ei
miksikään herkkähipiäiseksi kaupunkilaiseksi.
Helmi vietti paljon aikaa papitar Hallasuon
kanssa, mikä on tietysti ymmärrettävää, kun on
vanhempansa menettänyt.

Vuodenvaihdetta juhlittiin melko hillitysti
vanhalla Palopellon tilalla.
Väki nurisi, että pihistellään, kun ei viitsitty
Mallasrannan tilalla juhlia.
Ainakin olut oli hyvää, eikä ihmeellisiä
sattumuksia käynyt.


Vuosi 477

Keväällä Uhro Hukanpää meni lopulta naimisiin
Pyökkitornin suvun tyttären Ilonan kanssa.
Pyökkitornit ovat maalaisaatelia, eli ihan sopiva
naimakauppa Urholle.
Vihkiminen tapahtui muualla, mutta hääjuhla
Hukanmaalla oli ihan komea.
Suurkivi nurisi, kun Urho tilasi oluensa
Mallasrannan tilalta.

Tietyömaa saapui Hukanmaalle.
Tämä tiesi Suurkiven oluelle, ja myös
Mallasrannan uutosjuomille, hyvää menekkiä.
Pientä rähinää olikin pitkin kevättä, kesää ja
syksyä, mikä piti seriffi Ansion kiireisenä.
Mitään oikeasti vakavaa ei päässyt sattumaan.
Taverna Rautamallaksessakin oli rähinöitä, mutta
isäntä Rautakoukku hoiteli humalaiset rähinöijät
korkeimman omakätisesti.
Väkevä isäntä voitti hyvin paikalliset
puolelleen.

Urho alkoi käyttämään aarrettaan ja Hukanhampaan
korjaus aloitettiin.
Tämän seurauksena Deinosanin kilta haastoi Urho
Hukanpään käräjille ja vaati Eemeli Hukanpää
aarretta itselleen.
Oikeutta istuttiin pääkaupungissa muutaman
kerran.
Kruununoikeus päätti, että vaikka aarre
todennäköisesti on ryöstösaalista, niin Eemeli
Hukanpää sai aikanaan täyden armahduksen.
Hukanpään sukua ei siis voitu enää syyttää.
Aarre oli kadoksissa yli sata vuotta ja se löytyi
Urho Hukanpään mailta.
Näin ollen Urho Hukanpäällä oli oikeus vaatia
aarre itselleen.
Tämän vuoksi Deinosanin vaatimus hylättiin ja
Urho sai pitää aarteen.
Deinosanin killan kerrottiin vihastuneen
päätöksestä.
Mahtaako jalokivikillalla on kivet vähissä, kun
moinen mitätön vanha aarre niin paljon
kiinnostaa?

Kevät vaikutti olevan tulossa aikaisin, mutta kun
Hukanmaalla valmistauduttiin kevätkylvöihin, niin
lumisateet ja kylmä ilma yllättivät.
Leudon talven jälkeen lunta satoi myöhään
keväällä monta kertaa, myöhemmin kuin kukaan
jaksoi muistaa.
Pietu tosin sanoi, että onhan sitä lunta satanut
joskus keskikesälläkin, mutta ne nyt on niitä
hullun puheita.
Kevätkylvöt saatiin lopulta tehtyä, mutta
myöhässä, eikä sää suosinut kesälläkään: sateet
tulivat miten sattuivat ja alkukesä oli kylmää.

Kesällä Hukanhampaan korjaus valmistui ja
kartanosta tuli todella mahtava.
Tien varrelle Hukanjoen sillan kupeeseen nousi
Kalervon kärrykorjaamo ja hevosten
kengityspalvelu.
Paikka oli Usvakumpujen mailla ja Kalervo
kertoikin olevansa Usvakumpujen vuokralainen.
Uuden verstaa työlle oli nopeasti kysyntää.
Minkähänlainen sopimus Kalervolla on Usvakumpujen
kanssa? Jotkut epäilevät Reino Usvakummun vievän
Kalervon kaikki tulot.
Toiset muistuttavat, että Usvakummut ovat
tunnetusti lepsuja ja löysiä isäntiä; onhan
Palopellon tilakin vanha Usvakummun torppa, joka
myytiin torppareille.
Sen möi Reinon isä, mutta poika on tunnetusti
hiljainen ja kiltti.
Joidenkin mielestä liiankin kiltti.

Uuden tien varteen kohosi kaksi kestikievaria.
Yksi kievari pohjoiseen päivänmatkan päähän
Hajavirstan suuntaan ja toinen etelään
päivänmatkan päähän Suomurajan suuntaan.
Pohjoisen sai hoidettavakseen Paavali Palopelto
ja eteläisen Ruben Suurkivi.
Arveltiin, että tällä tavalla isännät haluttiin
pitää kaukana toisistaan.
Isännät olivat tiettävästi järjestelyyn
tyytyväisiä, mutta Reea Suurkivi ja Amalia
Mallasranta vähemmän.
Jo syksyllä sadonkorjuun aikoihin Suurkiven
isäntä jätti kievarin pidon yhdelle
torppareistaan, Lassi Riekonpojalle.
Tämä ei tullut kenellekään yllätyksenä.

Tavernoitsija Topias Rautakoukku vaikutti olevan
hieman nyrpeä kestikievareiden vuoksi, sillä
taverna Rautamallas jäi kievareiden pitkästä
välimatkasta huolimatta enemmänkin Hukanmaan
paikallisille.
Kyllä niitä asiakkaita Topiaksellekin riitti, se
saatiin huomata.
Tie toi paljon muukalaisia Hukanmaalle ja
vieraita kieliäkin, sekä nohvatovia että
hurjaviiniä, kuultiin Hukanmaalla ensimmäistä
kertaa sukupolviin.

Tavernalla oli töitä sen verta paljon, että
Topias joutui palkkaamaan lisää apulaisia.
Usvakumpujen piika Lempi siirtyi Topiaksen
palvelukseen.
Hän on kiertänyt huhujen mukaan jo kaikki
Hukanmaan tilat.
"Niin se Lempi vaan kiertää, isännältä
isännälle", vääräleuat sanoivatkin.
Kyllä sitä on moni ihmetellyt, että miksi Lempi
ei talossa pysy.
Taisi olla taverna viimeinen paikka, mitä ei oltu
vielä kokeiltu.
Alkaako sitten uusi kierros, tätä arvuuteltiin,
mutta vielä on Lempi pysynyt Topiaksen katon
ala.

Keskikesän juhla vietettiin taverna
Rautamallaksella.
Juhlissa tapahtui tappelu jos toinenkin
paikallisten ja tietyömaan väen kanssa, mutta
seriffi pisti väen ruotuun.
Yksi tappelu sai alkunsa siitä, kun tietyöläiset
alkoivat joukolla kiusata Pietua.
"Jättäkää meidän hullu rauhaan!", huusi moni
paikallinen ja johan nyrkit heiluivat.
Pietu itse katseli tapahtumaa ilmeisen
ymmärtämättömänä, mutta tajusi kuitenkin kiittää
apuun tulleita.
Väkeä päätyi jalkapuuhun ja puihin sidotuksi
odottamaan juhlien loppua.

Kuninkaalta saapui käsky, että tien turvaksi on
perustettava ratsujoukko.
Tämä laitettiin pystyyn pikavauhtia.
Joukko sai nimen Susipartio ja sen johtajaksi
nimettiin joku Hukanmaalla tuntematon Reima
Väkevä, kuulemma monen taistelun veteraani ja
loistava ratsumies.
Susipartioon värvättiin väkeä.
Haudankaivaja Vanja sai uusia hommia, sillä hänet
otettiin Susipartioon.
Kievareiden turvallisuuden takaamiseksi
määrättiin, että kievareilla on oltava aina kaksi
Susipartion jäsentä.
Samalla hukanmaalaisia rangaistiin taas, siltä
tuntuu, sillä uusi määräys vaati, että
kievareilla, kummallakin, pitää olla aina myös
holliajuri.
Tämähän tuli sitten taas yhtenä lisätyönä
maalaisille, niin tilallisille kuin
torppareillekin.

Pohjoisesta päin alkoi tulla huhuja, että
Nohvatovin pohjoisessa osassa Vardakovin
maakunnassa oltaisiin kovinkin tyytymättömiä
Nohvatovin kuningattaren sekaantumiseen
Vardakovin sotavelhojen asioihin.
Vardakovin sotavelhot ovat aina olleet Nohvatovin
valtion armeijan eliittijoukko, joten eikö
olisikin hienoa, jos naapuri riitaantuisi omien
eliittisotilaidensa kanssa?

Syksyn tullen satonäkymät osoittautuivat
heikoiksi.
Suurempaa huolta Hukanmaalla nostatti kuitenkin
tieto, että pohjoisessa Mahtivuoressa odotettiin
talveksi jopa nälänhätää.
Tämän pelättiin tarkoittavan, että kruunu vie
Hukanmaan heikon sadon väkisin pohjoiseen.
Verojen korotuksista ilmoitettiinkin jo.
Syksyllä satoa korjattiin jatkuvan sateen alla.
Vilja ei päässyt tuuleentumaan, joten laatu oli
huonoa.
Kuivaaminen oli työn ja tuskan takana ja osa
heikosta sadosta jäi korjaamattakin.

Urho antoi käskyn, että vähintään kaksi
kolmasosaa viljasta on laitettava ruoaksi.
Tämä oli iso isku Mallasrannan tilalle, sillä
eihän siellä ole paljoakaan leipää viitsitty
tehdä.
Nytpä joutui Mallasrannan emäntäkin viemään
viljansa myllylle jauhettavaksi.
Myllyllä riittikin kehnosta sadosta huolimatta
töitä, mutta myllyllä olevat Suurkiven
mallastusuunit jäivät seisomaan tyhjän panttina,
kun olutviljaa oli sen verran vähän, että
Ignatius sai taas mallastaa ne käsin.
Oikeastaan uuniin olisi ollut viljaa, mutta
Suurkiven pihi ukko ei halunnut tuhlata rahojaan
uunien lämmittämiseen.

Aivan yllättäen tilallisia ilahdutti tieto, että
Urhon tekemän sopimuksen mukaan tilallisten ei
tarvinnut maksaa veroa syksyn sadostaan.
Vaan mikä se tällainen sopimus oikein oli?
Kovasti on pelätty ja pelätään vieläkin, että
vielä ne verot tulevat ja korkojen kera.

Syksymmällä oli sitten häät, kun Niklas Noeton
meni yllättäen naimisiin.
Morsiamena oli Eliisa, tietyömaan keittäjä.
Pian selvisi, että Eliisa on itse asiassa
syntynyt Hukanmaalla.
Hän on yhden Suurkiven edesmenneen torpparin
tytär.
Kun torpan isäntä kuoli, niin perhe muutti, tai
joutui muuttamaan, pois Hukanmaalta.
Eliisalla ei taida siis olla kovin lämpimät
muistot Suurkivestä, mutta sehän ei isäntää
varmastikaan haittaa.

Niklas se innostui rakentamaan uuden tuvan
vaimolleen.
Se vanha oli tosiaan vanha ja huonokuntoinen.
Uusi sijaitsee edelleen syrjässä eikä kovinkaan
kaukana vanhasta, kauniin metsälammen rannalla.
Vanha tupa taisi sitten jäädä työtilaksi.

Kuninkaantie saatiin valmiiksi myös syksyllä ja
se on ollut kovassakin käytössä.
Matka Suomurajaan kestää enää kaksi päivää ja
Hajavirstaankin pääsee viidessä.
Tie on myös paljon mukavampi kulkea kuin vanha
kinttupolku, varsinkin kärryillä.
Syksyn mittaan tietä on käynyt ihmettelemässä
kaikenlaisia kulkijoita.
Erityisesti Hukanmaan komeaa siltaa on kiitelty.
Joku ehdottikin, että pitäisi olla siltavahti,
joka huolehtii sillasta ja siitä, ettei sitä
varasteta.


Keskitalven juhlaa juhlittiin Usvakummun tilalla.
Pelkoa oli ilmassa, sillä tilalla oli aikaisemmin
taisteltu niin Eemeli Hukanpään aavetta, kuin
käveleviä ruumiitakin vastaan.
Vaivautuneesta tunnelmasta huolimatta itse
juhlatilaisuus meni ihan rauhallisesti.


Vuosi 478

Talvi tuli Hukanmaalle myöhään.
Keskitalvella ei ollut edes lunta maassa, mutta
sitten tuli kylmää ja lunta ihan kunnolla.
Pakkaset alkoivat myöhään, joten eipä ole ollut
yllätys kenellekään, että pakkaset olivat sitten
kovat.
Suurkiven torpissa ei ole kuulemma edes valkea
syttynyt.

Talvella metsässä alkoi liikkua susia ja ulvontaa
kuultiin.
Jokuhan sitä luulisi, että Hukanmaalla liikkuu
susia, mutta eipä niitä ole paikan nimestä
huolimatta pitkään aikaan nähty.
Sitähän kerrottiinkin, että Eemeli Hukanpää ajoi
sudet pois, sillä hän halusi olla ainoa hukka
täällä.
Jotkut sanoivatkin susien olevan hyvä merkki,
koska se tarkoittaisi että Eemeli Hukanpään aave
oli varmasti poissa.
Muut muistuttivat susien käyvän karjan kimppuun
ja ajavan muun riistan pois.
Riistaa onkin ollut ilmeisen vähän tarjolla.

Pohjoisessa Mahtivuoressa tiedetään olevan,
ainakin paikallisesti nälänhätää.
Pohjoisessa on ollut ruokamellakoita ja väki on
alkanut syödä kissoja, koiria ja rottiakin.
Pohjoisessa nohvatovissa on kuulemma syöty jo
ihmisiäkin.
Siitä tosin seurasi tietysti kuolemantuomio.

Hukanmaalla ei ole nälkää nähty, mutta juhlimisen
aihetta ei ole täälläkään, ja uusia veroja
pelätään.
Pahat kielet sanovat, että Suurkiven isäntä olisi
piilottanut tynnyrikaupalla viljaa useampaan
piiloon.

Metsäläiset ovat ilmeisesti selvinneet kylmästä
talvesta huolimatta hyvin.
Kerrotaan jopa, että metsäläiset olisivat tuoneet
ruokaa Niklakselle ja Ignatiukselle.

Talvesta huolimatta kulkijoita on riittänyt
tiellä.
Susipartio on kuulemma löytänyt useita jäätyneitä
matkalaisia tien lähistöltä pitkin talvea.
Partionjohtaja on kuitenkin käskenyt alaistensa
haudata ruumiit salaa.
Miksi muuten Vanja olisi värvätty haudankaivajan
pestistään? vaan miten hän talvella saa ruumiita
haudattua? Kyllähän siihen joitain temppuja on,
mutta yleensähän odotetaan suosiolla roudan
sulamista.

Humalamäen Erkki oli nähnyt kuulemma metsässä
kaksijalkaisen karvaisen pedon.
Tämän pedon jälkiä seurattiin sitten kylän
nahkurin pihapiiriin, missä käsityöläinen tuli
ihmettelemään väkijoukkoa vanhassa
turkisviitassaan.
Taisi Erkki olla nauttinut Mallasrannan
uutosjuomaa vähän liikaa, taas kerran.

Reilut kaksi kuukautta sitten tuli yllättäen
tieto, että Deinosanin vanha kaivos aiotaan avata
uudelleen.
Se on sama kaivos, joka on seissyt tyhjänä
vuosikymmenet ja jossa moni onnenonkija on
henkensä menettänyt, kun on etsinyt jalokiviä tai
arvometalleja.
Kaivos on vanha ja vaarallinen, kuka sitä avaisi
enää?

Vielä yllättävämpi oli tieto, että kaivoksen sai
hoidettavakseen Uron kauppahuone.
hoidettavakseen Urpon kauppahuone.
Kauppahuone sijaitsee Hajavirstassa.
Kauppahuone sijaitsee Hajavirstassa.
Pian alkoikin kuulua huhuja, miten Urhon
Pian alkoikin kuulua huhuja, miten Urpon
kauppahuone on aina ollut valmis ottamaan suuria
riskejä tekemään häikäilemättömiä sopimuksia.
kauppahuone on aina ollut valmis ottamaan suuria
riskejä tekemään häikäilemättömiä sopimuksia.
Urpo oli ahne ja juonikas mies, samoin oli hänen
seuraajansa Gabriel.
Eikä hänen leskensä, nykyinen johtaja Alma, ole
yhtään hellempi tapaus.
Urpo oli ollut ahne ja juonikas mies, samoin oli
hänen seuraajansa Gabriel.
Eikä Gabriel leski, nykyinen johtaja Alma
Urpontytär, ole yhtään hellempi tapaus.
Kaikkihan tietävät, että nainen kauppahuoneen
johdossa on joko turmio kauppahuoneelle, tai
sitten kauhu liikekumppaneille.

Alman väkeä alkoi saapua Hukanmaalle.
Karkeaa ja hiljaista sakkia.
He veivät kaikki Rautamallaksen majoitustilat.
Lisäksi Urho osoitti heille jonkun tuvan, kun ei
selvästikään halunnut edes kauppiasta itseään
Hukanhampaaseen.
Tätä voi pitää varsin epäkohteliaana eleenä.
Väki on alkanut tutkia paikkoja ja ilmeisesti
valmistella kaivoksen kunnostamista.
Tämän vuoksi he ovat kaataneet Suurkiven ja
Usvakummun mailta puita.
Kaivoksenhoitajilla on kuulemma oikeus viedä
muiden omaisuutta, kunhan se menee kaivoksen
ylläpitoon.
Sellaista sakkia täällä nyt on.

Kerrotaan myös, että ne Alman kaivosmiehet
olisivat rangaistusvankeja, jotka on määrätty
pakkotyöhön.
Eipä kai muuten kukaan suostuisikaan sinne
hengenvaaralliseen vanhaan kaivokseen menemään.

Suomurajan suunnalta kuuluu, että laivareitti
saattaa aueta pian.
Jotkut hurjapäisimmät ovat kuulemma purhehtimisen
jo aloittaneetkin.
Jäät tulivat myöhään.
Usein jäät ovat kuitenkin ovat jo tähän aikaan
lähteneetkin.
Nyt satama on kuulemma yhä täynnä ahtojäätä.
Kaikkihan tietävät, että nainen kauppahuoneen
johdossa on joko turmio kauppahuoneelle, tai
sitten kauhu liikekumppaneille.

Alman väkeä alkoi saapua Hukanmaalle.
Karkeaa ja hiljaista sakkia.
He veivät kaikki Rautamallaksen majoitustilat.
Lisäksi Urho osoitti heille jonkun tuvan, kun ei
selvästikään halunnut edes kauppiasta itseään
Hukanhampaaseen.
Tätä voi pitää varsin epäkohteliaana eleenä.
Väki on alkanut tutkia paikkoja ja ilmeisesti
valmistella kaivoksen kunnostamista.
Tämän vuoksi he ovat kaataneet Suurkiven ja
Usvakummun mailta puita.
Kaivoksenhoitajilla on kuulemma oikeus viedä
muiden omaisuutta, kunhan se menee kaivoksen
ylläpitoon.
Sellaista sakkia täällä nyt on.

Kerrotaan myös, että ne Alman kaivosmiehet
olisivat rangaistusvankeja, jotka on määrätty
pakkotyöhön.
Eipä kai muuten kukaan suostuisikaan sinne
hengenvaaralliseen vanhaan kaivokseen menemään.

Suomurajan suunnalta kuuluu, että laivareitti
saattaa aueta pian.
Jotkut hurjapäisimmät ovat kuulemma purhehtimisen
jo aloittaneetkin.
Jäät tulivat myöhään.
Usein jäät ovat kuitenkin ovat jo tähän aikaan
lähteneetkin.
Nyt satama on kuulemma yhä täynnä ahtojäätä.