Kirjaudu rajakatsetunnuksella

Huhut:Aikomuksista parhaat


RAJAKATSE: AIKOMUKSISTA PARHAAT

Ajankohta: La 24.2.2001 klo 15-19
Pelipaikka: Kastarin nuorisoseuran talo Hollolassa
Pelinjohtaja: Sami Mäntylä
Pelaajamäärä: n. 40-50 pelaajaa
Pelimaksu: 30 mk/pelaaja
Muita huomioita: Pelissä on käytössä teräsaseet.



PROLOGI

Eletään varhaista kevättalvea. Hyinen tuulenviima puhaltelee edelleenkin valottomien taipaleiden ja hankien yllä. Näillä karuilla ja vuoristoisilla seuduilla ulkona matkustaminen ja liikkuminen onkin hyvin epämiellyttävää ja vaatii yleensä karaistunutta kulkijaa. Nyt joukko ylhäisväkeä on kuitenkin palvelijoineen ponnistellut halki karun ja kylmän maan ja saapunut Valtamäkien kartanolle. Harva heistäkään olisi omasta aloitteestaan tähän aikaan vuodesta matkalle lähtenyt, mutta heidät olikin kutsuttu ja vieraista tuskin kukaan olisi ollut valmis loukkaamaan kartanon ja juhlien isäntää kieltäytymällä kutsusta. Niinpä ilmoista huolimatta tuo arvoväki on nyt saapunut Valtamäkien kartanolle, kuka mistäkin suunnasta. Kartanon palvelusväki ottaa heidät vieraanvaraisesti vastaan ja heidät ohjataan kartanoalueen piha-alueelle. He nousevat reestä ja palvelijoiden suunnatessa sivurakennuksiin hevosten ja rekien kanssa itse arvovieraat kävelevät opastettuina Valtamäkien suvun kartanon päärakennukselle. Jo ovella heitä tervehtii lämpimän ilman tuulahdus. Pitkän ajomatkan uuvuttamina mutta tyytyväisinä he astelevat eteissaliin...


TAUSTAA

Tämä liveroolipeli sijoittuu Vardakovin maakuntaan Valtamäkien kartanolle vuoden 461 kevättalveen. Talonpoikien kapina sukua vastaan päättyi jo edellisenä syksynä, mutta edelleen Valtamäkien kartanolla eletään kiintoisia aikoja. Suvun päämies Valdemar on yhä vakavasti sairaana ja Valdemarin nuorempi veli Jalmar on aloittanut prosessin Valdemarin "irtisanomiseksi" ja itsensä nimittämiseksi Valtamäkien suvun johtoon. Tätä varten Jalmar on kutsunut koolle aatelisia ja muita herroja ympäri Vardakovin maakuntaa osoittaakseen näille suvun vakauden ja toimeentulevuuden kapinasta huolimatta sekä todistaakseen Valdemarin täydellisen kyvyttömyyden suvun johtoon. Mitään varsinaisia ja suuria juhlia vastoinkäymisiä kokenut suku ei ole järjestämässä, mutta vieraat otetaan toki asiaankuuluvin menoin vastaan. Jalmar on varautunut tähän kokoonkutsumiseen huolella, saattaahan tuo päivä ratkaista sen, kuka Valtamäkiä, erästä Vardakovin mahtavimmista suvuista, on hallitseva.


VALTAMÄKIEN AATELISSUKU

Vardakovin vaikutusvaltaisimpia sukuja, jonka tilukset sijaitsevat noin puolimatkassa Vardakovin kaupungista Weldoonin linnakkeelle ja rajalle. Suku omistaa laajoja maa-alueita ja sen palveluksessa on hyvin runsaasti niin talonpoikia, kaivosmiehiä kuin muitakin alustalaisia. Suku tulee toimeen osaltaan veroja talonpojilta keräämällä, osaltaan kaupankäynnin avulla. Suvun varsinaiset jäsenet ovat siis merkittäviä ja vaikutusvaltaisia henkilöitä, vaikka suvulla onkin hiukan ikävä maine erilaisista syistä johtuen. Mm. muutamat suvun jäsenet ovat olleet alttiita mielisairauksille ja tämän lisäksi suku on Valdemarin valtakaudella sekaantunut paitsi asioihin valtakunnanrajan toisella puolella, niin myös kohdellut suvun omia talonpoikia varsin huonosti. Usean katovuoden rasittamat talonpojat katsoivatkin viimein vuonna 460, että liika on liikaa ja kävivät kapinaan Valtamäkien sortoa vastaan. Kapina päättyi kuitenkin talonpoikien tappioon, vaikka aluksi talonpojat saivatkin kahakoissa voittoja. Ratkaisutaistelu Valtamäkien kartanon luona oli merkittävä myös siitä syystä, että samaan aikaan Valdemar sairastui tuntemattomaan tautiin ja on yhä edelleen vuoteenomana. Valdemarin tila on silti vakaa. Valdemarin sairastaessa sukua luotsaa tämän nuorempi veli Jalmar, joka on luvannut tehdä kaikkensa palauttaakseen tilanteen mahdollisimman normaaliksi. Nyt vuoden 461 kevättalvella vaikuttaa siltä, että Jalmar olisi kuitenkin tuskastunut oman asemansa epävarmuuteen ja päättänyt koettaa oman asemansa vahvistamista, sillä hän on kutsunut silmäätekeviä eri puolilta Vardakovia luokseen.

Valtamäkien aatelissuvun sukupuu


VIIMEVUOTISEN TALONPOIKAISKAPINAN KULKU JA KAPINAN JÄLKEISET TAPAHTUMAT

Tilanne oli ollut jo pitkään kireä Valtamäen aatelissuvun hallinnoimilla talonpoikaistiloilla ympäri Vardakovin maakuntaa. Suvun päämiehen Valdemarin ja talonpoikien suhteet ovat olleet koetuksella useamman vuotta, kun Valdemar on huonoista sadoista huolimatta koettanut kerätä veroja normaaliin tapaan. Myös muutoin Valdemarin sotureitten otteet talonpoikia kohtaan olivat muuttuneet röyhkeämmiksi ja kovemmiksi, eivätkä myöskään talonpojat olleet täysin valmiita alistumaan herransa tahtoon. Jo edellisvuosi oli ollut jännitteinen ja puhuttiin, että ilmikapinan olisi tuolloin estänyt lähinnä Valdemarin tilamestarin Juntolan sinnikäs sovittelutyö osapuolten välillä. Edellisestä syksystä lähtien alettiin kuitenkin epäillä, ettei Juntolakaan olisi täysin viaton, vaan hänellä olisi ollut kukaties yhteyksiä erääseen valtakuntien välillä toimivaan salakuljetuskoplaan. Vielä samana syksynä Juntola varmuudella todettiin syylliseksi yhteistyöhön salakuljettajien kanssa ja hänet kuljetettiin Vardakovin kaupungin tyrmiin kärsimään rangaistustaan. Näin Valtamäkien alustalaiset ja talonpojat menettivät merkittävän tukijansa ja puolestapuhujansa ja tilanne herrojen ja rahvaan välillä jatkoi entisestään kiristymistään. Myös Valdemarin kerrottiin henkilönä muuttuneen edellisvuosina entistä arvaamattomampaan ja synkempään suuntaan. Myös tilanne tiloilla oli kehittynyt erittäin vakavaksi. Lopputalven kuluessa oli useilla Valtamäkien omistamilla tiluksilla käyty pieniä yhteenottoja ja kahinoita Valtamäen vasallien ja rahvaan välillä. Keväällä sattui sitten kuitenkin selvästi aiempia pahempi selkkaus, jonka seurauksena eräs Erkkilä-niminen tila asukkaineen hävitettiin ja poltettiin maan tasalle Valtamäkien vasallien toimesta. Tuosta verilöylystä kiihtyneinä ja kuumenneina talonpojat sitten yllättivät ja tappoivat Jussila-nimisellä tilalla pienehkön Valtamäkien alaisuudessa toimineen soturi- ja veronkerääjäjoukon, joka oli vastuussa Erkkilän tilan tapahtumista. Tuon avoimen taistelun jälkeen tilanne ajautui avoimeksi kapinaksi ja talonpojat ryhtyivät kokoamaan talonpoikaisjoukkojaan eri puolilta Vardakovin maakuntaa Jussilan tilan läheisyyteen. Valtamäkien suku valmistautui omalta osaltaan laajaan rankaisu- ja kurinpalautusretkikuntaan.

Valtamäkien aatelissuvun palveluksessa olevat soturit koettivat keskikesällä hyökätä kapinallistalonpoikien keskuspaikkaan Jussilan tilalle aikomuksenaan lyödä kapinalliset kertaheitolla. Talonpojat monien yllätykseksi selviytyivät tuon Jussilan tilan taistelun voittajiksi. Valtamäkien sotureiden rippeet vetäytyivät Valtamäkien kartanolle suojaamaan sitä vastahyökkäyksiltä. Pelko olikin aiheellinen, sillä suuri osa kapinallistalonpojista innostui voitostaan ja päättivät hyödyntää tilaisuuden iskeä itseään Valdemaria vastaan ja kenties hävittää Valtamäkien kartano. Osa talonpojista ei halunnut tällaiseen ryhtyä vaan jäi tiloilleen osan lähtiessä matkaan sitäkin innokkaammin. Hyökkääjien intoa nostatti lisäksi se, että heillä oli tukenaan joitakin Iiv-hengen palvelijoiksi tunnustautuneita pappeja ja maallikkoja. Kaaoslähteeläisiä ei enää tuossa vaiheessa talonpoikien parissa juuri liikuskellut, mutta Iiv-pappienkin tuki riitti talonpoikia rohkaisemaan, vaikka osa talonpojista suhtautui edelleenkin varsin varauksellisesti tähän pappijoukkoon.

Vastapuoli oli kuitenkin myös varautunut. Valtamäet olivat haalineet uusia sotureita ja pyytäneet tukea toisilta silmäätekeviltä. Eikä turhaan, sillä Vardakovin maakunnan viranomaiset, aatelis- ja soturisuvut etunenässä, olivat huolissaan tilanteesta ja olivat sitä mieltä, että nyt Valtamäkien kartanon joutuessa uhatuksi oli korkea aika puuttua tilanteeseen. Tukijoista tärkeimpiä olivat Vardakovin sotavelhot sekä Zada-papit. Sotavelhot olivat lähettäneet paikalle joitakin soturivelhojaan jäsenensä Vibate Valtamäen pyytämänä. Zada-pappien apu oli vieläkin merkittävämpää. Zada-papit olivat lähettäneet oman joukkionsa Valtamäkien kartanolle Valtamäkien tueksi talonpoikaiskapinallisia vastaan. Näiden syynä oli pappien kertomuksen mukaan talonpoikien röyhkeys aatelia kohtaan sekä etenkin toteennäytetty kapinallisten vehkeily laittomien ja ilmeisen pahojen järjestöjen, kuten Iiv-pappien kanssa.

Loppukesästä talonpoikien saapuessa ja hyökätessä Valtamäkien kartanolle puolensadan miehen voimin heitä vastassa oli Valtamäen soturien rippeet, muutamia palkkasotureita, sotilaita Vardakovin kaupungista, Vardakovien sotavelhojen pari edustajaa sekä Zada-pappeja. Talonpojilla taas oli ilmeisesti mukanaan ainakin Iiv-pappeja, sillä yhdeltä suunnalta kartanoa lähestyi suurehko joukko, noin kymmenkunta kävelevää ruumista, jotka oli ilmeisesti nostettu läheisestä hautausmaasta. Kapinalliset piirittivät kartanon ja jonkin aikaa käytiin piiritystaistelua nuolten lennellessä puolin ja toisin. Käänne tapahtui, kun Zada-papit saivat pyhine voimineen kapinallisten apuna olleen epäkuollutjoukon tuhotuksi ja talonpoikien epäröidessä rohkaistuneet kartanon puolustajat hyökkäsivät ulos kartanosta hajottaen talonpoikaisjoukon ympäriinsä. Tässä takaa-ajoksi muuttuneessa taistelussa suurin osa kartanoa vastaan käyneistä talonpojista kaatui, muutamia otettiin vangeiksi ja jokunen kai pääsi pakoonkin. Tuo taistelu suurelta osin päätti kapinan ja varmisti talonpoikien häviön, sillä kapinalliset menettivät motivoituneimman ja kostonhimoisimman osan joukoistaan.

Valtamäkien kartano selvisi viimeisestä taistelusta varsin hyvin, sillä kartanoa puolustettiin pätevästi. Kapinalliset toki koettivat ampua kartanoon palavia nuolia, mutta vartijapäällikkö Mikaelin, sotavelho Jaaman ja muiden puolustusta johtaneiden toimesta pahemmat vahingot vältettiin. Mm. kaikki sellaiset ikkunaluukut, joista ei ollut tarkoitus ampua takaisin, määrättiin suljettaviksi. Näin tehtiinkin ja jälkikäteen kartanon korjailu jäi enimmäkseen siihen, että maalattiin mustuneempia kohtia seinistä, siivottiin lautoja ja peitettiin joidenkin nuolien aiheuttamia reikiä. Myös kattopaikkausta jouduttiin hiukan tekemään. Ainoa suurempi vahinko oli se, että eräs ikkuna oli jäänyt varotoimista huolimatta sulkematta ja eikös sitten juuri tuosta ikkunasta lentänyt sisälle nuoli. Sinänsä kartano ei tästä ratkaisevasti kärsinyt, sillä huone ei syttynyt sen pahemmin palamaan, mutta eräässä suhteessa tapahtuma oli hyvin ikävä. Tuo huone oli nimittäin kartanon palvelijoiden vaatevarasto ja näin kartanon väen vaateparret paloivat kaikki savuna ilmaan poislukien ne, jotka sattuivat tuolloin olemaan palveluskunnan päällä. Sittemmin on toki saatu hätään hankittua kaikenlaisia vaatteita, mutta palvelijoiden ja sotilaitten varustus ei ole vieläkään tässä suhteessa täysin yhdenmukaista. Ikkunan aukijätöstä on syytetty erityisesti Eemil-nimistä palvelijaa.

Talonpojat kärsivät siis kapinassa tappion ja tiloille jääneet odottivat pahinta peläten kostotoimia. Suuressa mitassa tällaisia ei kuitenkaan tapahtunut, vaan nyt Valtamäkien aatelissuku Valdemarin veljen Jalmarin johdolla ymmärsi kohdella talonpoikia maltillisen ankarasti, eikä suuria verilöylyjä siis suoritettu. Valtamäkien soturit kiersivät Zada-pappien tarkkailijoiden mukanaollessa läpi kapinallistilat ja niiltä otettiin mukaan vangittaviksi pahimmin kapinaan sekaantuneet eli käytännössä todistettavasti aseeseen tarttuneet kapinalliset. Näin vangittuja miehiä oli kaikkiaan 30, mikä on melko vähän suhteutettuna kapinallisjoukkoon (kaikkiaan noin 160 - kuolleet). Näistä 30:stä 15 tuomittiin muutaman vuoden vankeusrangaistukseen, 5 loppuelämäkseen vankeuteen ja 10 mestattiin syyllistymisestä maanpetokseen, kapinan kiihotukseen ja laittomien järjestöjen kanssa vehkeilyyn. Kapinan johtaja, Jussi-niminen talonpoika oli näiden mestattujen joukossa. Vaikka omaisten menetys jäljelle jääneitä talonpoikia kirpaisikin, oli taistelutahto häviön myötä tiessään. Samalla talonpojat olivat osittain helpottuneita siitä, että Zada-papit näin mukana kulkiessaan takasivat todelliselta verikostolta välttymisen. Muita seurauksia olivat ylimääräinen veronkanto, muutamien tilojen sekä muun omaisuuden takavarikointi kapinaan pahiten osallistuneilta. Hävinneen osa on toki aina vaikea ja talonpoikien taloudessa takavarikot tuntuvat aina raskaasti. Seuraavasta talvesta tulikin talonpojille vaikea, sillä sadostakaan ei ollut tulossa lainkaan hyvä ja sotiminen ja jälkikäteen tulleet verotukset nipistivät entisestäänkin heikosti toimeentulevien talonpoikien elinmahdollisuuksia. Taitaakin olla, että vuoden sisällä vielä useat talonpojat joutuvat nälän, puutteen ja tautien poiskorjaamiksi. Mutta mitäpä henkiinjääneet talonpojat voisivat muuta tehdä kuin alistua. Ainakaan tällä erää.

Talonpoikaiskapina jätti jälkensä myös Valtamäkien sukuun. Suvun päämies Valdemar oli kapinan loppupuolella vielä vahvasti vallankahvassa, kunnes sairastui samana päivänä, kun käytiin taistelu kartanon läheisyydessä. Sairaudesta ja sen luonteesta ei tiedetä vielä paljoa muuta kuin että se on vakava ja että Valdemar on sairauden vuoksi vuoteenomana. Valdemarin sairastaessa hänen sijaisenaan sukua johtaa Valdemarin veli Jalmar, joka on luvannut johtaa sukua ja sen alustalaisia hyvin ja tunnollisesti siihen saakka, kunnes Valdemar on parantunut. Saa nähdä, tuleeko tällaista päivää. Maalaisille Jalmar voi olla ainakin hiukan mieluisempi, ainakaan tätä ei kalva hulluus ja käsittämätön vihamielisyys rahvasta kohtaan.

Jalmar on käytännössä johtanut sukua syksystä lähtien ja olot ovatkin palanneet melko vakaiksi suvun tiluksilla. Valtamäkien rahavarat hupenivat kuitenkin huomattavasti epäonnistuneen viljelykauden ja talonpoikien kapinoinnin vuoksi. Suku on myös joutunut käyttämään huomattavasti varoja kartanon ja muiden rakennusten kunnostamiseen, uusien sotureiden ja palvelijoiden palkkaamiseen kuolleiden tilalle sekä palkkiona kapinan tukahduttamisessa auttaneille sotureille. Menot eivät kuitenkaan sukua erityisemmin uhkaa, sillä suvulla on hallussaan laajat maa-omistukset sekä muutamia kaivoksia Vardakovin maakunnassa. Huhutaan kuitenkin, että Jalmar olisi joutunut lainaamaan rahaa joiltakin varakkailta vardakovilaisilta kauppiailta, joka ei aatelisille niin kovin imartelevaa ole. Jalmar haluaa kuitenkin varmasti osoittaa suvun olevan yhä voimakas ja rikas ja tästä syystä hän tuskin pihistelee näissä juhlissakaan.


HAJATIETOJA SUVUN VARHAISEMMISTA VAIHEISTA JA SUVUN AIEMMISTA JÄSENISTÄ JA PALVELIJOISTA

-Viimevuotinen talonpoikaislevottomuus ei ollut suinkaan ensimmäinen tai ainoa kahnaus suvun historiassa, vaan tällaisia on ollut aina välillä. Harva on kuitenkaan paisunut sellaisiin mittoihin kuin tämä viimeisin. Edellinen vakava kapina oli jo yli puoli vuosisataa sitten, kun kovaan kohteluun tympääntyneet talonpojat surmasivat Valtamäkien päämiehen Ivanin ja koettivat ravistaa suvun pakkovaltaa yltään. Tuolloin Ivanin puoliso Alexandra kosti talonpojille varsin julmasti ja verisesti kapinoinnin ja miehensä kuoleman ja tuon jälkeenkin talonpoikien vastarinta on taltutettu varmoin ja kovin ottein. Samoin ovat toki toimineet muutkin aatelissuvut, joten Valtamäkien aiemmissa toimissa ei ole ollut mitään kovin poikkeuksellista. Sen sijaan viimevuotisen kapinoinnin laajuus on laittanut monet miettimään, olisiko Valtamäkien suvun syytä jatkossa koettaa pitää parempia suhteita talonpoikiin jo koko Vardakovin maakunnan rauhallisuuden tähden.

-Kerrotaan, että useilla edesmenneillä ja nykyisilläkin Valtamäkien suvun jäsenillä esiintyisi mielisairautta. Pahin tilanne taitaa olla Valdemarin vaimolla Mataleenalla ja Valdemarilla itsellään, vaikka myös joidenkin muidenkin suvun jäsenten huhutaan olevan henkisesti epävakaita.

-Nikolauksen veli Juri huolehti aikanaan suvun harjoittaman jalokivikaupan pyörittämisestä, kunnes tämän kuoltua kyseiset tehtävät jäivät osittain Fyodorin ja Jalmarin vastuulle.

-Vibaten isä Mikael Valtamäki oli huomattava ja enimmäkseen hyvämaineinen asekauppias, vaikka huhutaankin, että Mikael olisi sotkeutunut joihinkin hämäriin liiketoimiin Mahtivuoren puolella. Tämä kuolikin vuoden 456 kesällä Bokean kylässä Mahtivuoren valtakunnassa. Murhaajaksi epäiltiin erästä palkkasoturia, Jabran Ettiä nimeltään.

-On myöskin ihmetelty, miksi Mikaelilla ja Janinkalla oli niin pitkä tauko lasten hankinnassa. Janinkan tosin muistetaan olleen Johanneksen syntymistä seuranneen kahden vuosikymmenen ajan harras Zadan palvoja ja myöskään Mikaelia ei lasten tekeminen tuona aikana kiinnostanut. Toiset huhut väittävät Janinkan tulleen hedelmättömäksi, kunnes valmius olisi taas jonkin ihmeen tai vippaskonstin avulla saatu palautetuksi. Kovin kohuttavaa tällainen tauko ei kuitenkaan ole, mutta onpahan jäänyt mieleen. Lisäksi Mikaelista liikkuu huhuja, että hän olisi järjestänyt sijaiskoteja joillekin ventovieraillekin lapsille Vardakovin kaupungissa. Taisi olla aika lapsirakas tuo mies näin yleisesti ottaen, kun kerran Kasperinkin otti kasvattipojakseen.

-Mikaelin kuoltua Valdemar vaati verikostoa tuota Jabran Ett-nimistä palkkasoturia kohtaan ja lähetti matkaan soturina kunnostautuneen, sukuun naimakaupalla tulleen Ulgatain. Ulgatai ei kuitenkaan suorittanut tehtävää. Ulgatai jopa sopi välinsä Jabranin kanssa ja kieltäytyi haastamasta tätä kaksintaisteluun, joten Valdemar antoi porttikiellon Ulgataille kartanolle paluun suhteen ja näin Ulgatai käytännössä karkotettiin suvusta. Ulgatain uudemmista liikkeistä ei ole tietoa eikä edes tiedetä, onko Ulgatai enää ylipäätään hengissäkään. Ulgatain puolison Juliaanan kuoltua ei ymmärtämystä tätä nousukasta kohtaan löytynytkään, mistä karkotus myös osaltaan kertoo.

-Vuonna 455 Valdemar järjesti veljenpojalleen Henrikille mahdollisuuden lähteä hankkimaan sotilasuraa eteläisestä Nohvatovista. Tuo vuosi muistetaan myös eräästä toisesta, varsin synkästä tapahtumasta. Tuolloin kartanolle oli saapunut Iisakki-niminen mies, joka oli nopeasti päässyt suvun suosioon ja hänestä tuli Henrikin palvelija. Iisakki osallistuikin Henrikin ja Maunun mukana useille metsästysretkille. Kerrotaan myös, että Henrikin siskon Jasmiinan ja Iisakki-palvelijan välille olisi jo parin viikon kuluessa kehittynyt hyvin lämmin suhde. Tämä loppui kuitenkin eräänä iltana dramaattisesti, kun kolmistaan metsästämään lähteneitä Henrikkiä, Maunua ja Iisakkia ei kuulunutkaan takaisin. Loppuillasta Henrik ja Maunu palasivatkin likomärkinä ja palelevina takaisin ja nämä kertoivat joutuneensa suolla veden varaan maan petettyä jalkojen alla ja vaikka kaksikko olikin päässyt ylös, Iisakkia he eivät saaneet pelastettua hukkumiskuolemalta. Iisakin kuolema taisi olla Jasmiinalle kova isku, sillä tämä itki pitkään ja katkerasti ja väitetäänpä Jasmiinan nykyisen henkisen tilankin olevan seurausta tuosta raskaasta menetyksestä. Henrik ei kuitenkaan voinut jäädä pitkiksi ajoiksi lohduttamaan siskoaan, vaan lähti siis samana vuonna etelään.

-Jasmiinan ja Henrikit välit olivat noina vuosina hyvin lämpimät ja onpa kuulunut ilkeitä kuiskauksiakin, että sisarusten suhde olisi liiankin läheinen. Viime vuosina Henrik on kuitenkin ollut poissa, joten aiheesta ei olla paljoa puhuttu.

-Valdemar vieraili vuonna 457 Rajakatseessa Wilhardin syntymäpäivillä. Tuolloin hän tapasi paikan päällä Embor-nimisen, Dimitro Maprovin palveluksessa olleen kuriirin. Embor ilmeisesti teki Valdemariin vaikutuksen, sillä Dimitron jouduttua vangituksi maanpetoksesta epäiltynä Embor värvättiin Valtamäkien aatelissuvun palvelukseen. Embor ehti toimia Valdemarin apulaisena puolitoista vuotta, minkä jälkeen Valdemar erotti tämän. Tuolloin alkoi nimittäin liikkua huhuja siitä, että Embor olisi avustanut entistä isäntääntä Dimitroa salaisten sotilastietojen välittämisessä Vuoriniittyyn. Myöhemmistä Emborin liikkeistä ei juurikaan mitään tiedetä.

-Valdemar ja Jalmar ovat harrastaneet vuosikausia vedonlyöntiä mitä erikoisemmista asioista. Vetojen aiheena on ollut mm. hevoskilpailuja, mutta huhutaan näiden lyöneen vetoa monenlaisista muistakin asioista. Viime vuosina Valdemarin mielenterveyden järkkyessä yhä enemmän vedonlyönnit ovat kuitenkin jääneet.

-Johannes Valtamäki oli pitkään teillä tietymättömillä ja pitäen yhteyttä lähinnä isäänsä Mikael Valtamäkeen. Nyt Johannes on kuitenkin perheineen asettumassa hiukan paikoilleen ja perhe on kertoman mukaan varsin uskonnollinen ja Zadan opetuksia seuraava. Kuitenkin jotkut asiat ihmetyttävät: Missä Johannes oli ja miksi? Johanneksen nykyinen vaimo Margaret on hänen kaksoistyttäriensä ikäinen! Toinen näistä tyttäristä on kääntänyt selkänsä Zadalle ja tunnustautuu Ishakan seuraajaksi! Johannes on ikäisekseen aika seniili ja vaimolla on perheessä ehkä enemmän valtaa. Ilkeimmät huhut väittävät, että Johanneksen uskonnollisuus olisi vähän mitä sattuu ja mies olisi aiempina vuosina ollut melkoinen juoppo lasten ollessa jossakin oman onnensa ojassa. Nyt perhe kuitenkin esiintyy siinä määrin kunnianarvoisena ja ryhdikkäänä, että huhun todellisuus epäilyttää.


Valdemarilla on ollut viime vuosina muualla mainittujen lisäksi seuraavanlaisia palvelijoita:

-Juntola, Valtamäkien entinen tilamestari. Vastasi erityisesti Valtamäkien talleista ja hevosista, mutta käytti erityisen paljon varojaan ja huomiotaan sovitteluun Valdemarin ja talonpoikien välillä. Lopulta varattomuuttaan ryhtyi yhteistyöhön salakuljetusliigan kanssa, mistä jäi kiinni syksyllä 459. Nykyään Vardakovin kaupungin tyrmissä.

-Henri, narri. Suljettiin viime talvena tyrmiin jostain syystä, kenties loukattuaan Valdemaria. Sittemmin eli kevättalvella 460 kuollut tyrmässä. Huhujen mukaan myrkytettiin Valdemarin käskystä.

-Pertteli, Valdemarin veronkerääjä. Pertteli oli monen vuoden ajan Valdemarin palveluksessa kirjurina ja veronkerääjänä. Tämä kurinalainen ja säälimätön mies suhtautui talonpoikiin hyvin tunteettomasti ja hän oli omalta osaltaan kasvaneen verotaakan taustalla. Pertteli oli vuosien kuluessa koonnut ympärilleen melkoisen joukon kovaotteisista sotureista, joilla takasi veronkeruun onnistumisen. Pertteli ja hänen alaisensa kuolivat vuonna 460 talonpoikaiskapinassa, tarkemmin sanottuna ensimmäisessä ja toisessa Jussilan tilan taistelussa. Itse Pertteli kuoli jo ensimmäisessä kahakassa.

-Pavel, kuriiri. Ollut vuosina 458-460 Valdemarin palveluksessa, kunnes Jalmar suvun johtoon tultuaan erotti tämän alkutalvesta. Kuollut sittemmin Vardakovin kaupungissa joidenkin vähäpätöisten varkaitten puukottamana.




PELIN ALUSTAVA AIKATAULU


13-14 (Pelaajat voivat saapua pelipaikalle. Valmistautuminen peliin alkaa.)

15.00 Peli alkaa, vieraat saapuvat järjestyksessä suureen saliin. Jalmar Valtamäki toivottaa vieraat tervetulleiksi. Arvovaltaisimmat vieraat esittävät tervehdyksensä. Vieraat pyydetään käymään pöytään ja tarjoilu aloitetaan.

? Jalmar pyytää vieraita lausumaan kantansa Valtamäkien päämiehestä.

19-20 Peli loppuu pelinjohdon harkinnan mukaan.
(Pelipalautteen kerääminen.)
(Old Ravenin tuote-esittely.)




VARDAKOVILAISEN YLIMYSTÖN EETOS

Kunnia, hyveellisyys ja rehellisyys ovat aatelisille ja muille jalosukuisille ainakin periaatteessa tärkeitä asioita. Toki tiedetään, ettei niistä aina useatkaan ylimykset ja arvohenkilöt niin kovasti joka tilanteessa kiinni pidä, mutta julkinen kiinnijääminen olisi hyvin noloa, se voisi viedä henkilön kunnian ja huomattavasti heikentää hänen mahdollisuuksiaan jatkossa ylläpitää sosiaalisia kontakteja toisiin mahtimiehiin.

Zadaan uskotaan ylimpänä ja voimakkaimpana henkenä, suorastaan jumalana, mutta hänen palvomisessaan ei olla aina kovin fanaattisia. Tämä toki vaihtelee kovasti henkilön omakohtaisten asenteiden ja näkemysten mukaan ja fanaatikkojakin on. Nohvatovilaisen ylhäisön elämä on kuitenkin varsin maallistunutta.

Vanhempiin henkilöihin suhtaudutaan arvostavasti ja kunnioittavasti, etenkin jos vanhempi henkilö on arvoasemaltaan merkittävä.

Miesten ja naisten ei periaatteessa ole soveliasta viettää liikaa aikaa keskenään, ellei kyseessä ole sukulaiset tai aviopari. Sänkyyn mies ja nainen voivat käydä kunniallisesti vasta avioiduttuaan. Avioliiton ulkopuoliset sukupuolisuhteet ovatkin tuomittavia ja niistä kiinnijääminen voi johtaa julkiseen maineenmenetykseen. Käytännössä miehille tämä on huomattavasti vähäisempi ongelma eikä rakastajien pitäminen ole maineelle niin kohtalokasta, mutta nainen saattaa helposti saada huonomaineisen leiman, menettää kunniansa ja tämän jälkeen naisen voi olla hankala menestyä avioliittomarkkinoilla. Käytäntö on kuitenkin hyvin tapauskohtainen ja tiedetään tapauksia, joissa kevytkenkäisenä ja huonomaineisena tunnettu nainen on kyennyt pysymään pitkäänkin miesten suosiossa. Yleinen tapa on kuitenkin paheksua avioliiton ulkopuolisia sukupuolisuhteita, vaikka useallakin ylhäisömiehellä onkin saattanut olla elämänsä aikana useampiakin rakastajattaria.

Rahvas käyttäytyy osittain samaan tapaan, mutta rahvaan toimintaa ei kovin paljoa seurata, sillä heille turmiollisen ja moraalittoman toiminnan uskotaan olevan melko tavanomaista. Silti rahvaan käytöksestä saatetaan olla näennäisesti huolissaan ja erityisesti papisto puuttuu aktiivisesti moraalinvartijana rahvaan elämään. Muu ylhäisö sen sijaan harvemmin koettaa muovata rahvaan toimintaa. Rahvasta ja talonpoikia pidetään henkisesti kehittymättömämpinä, mutta asenne vaihtelee henkilön mukaan. Osa aatelista kohtelee rahvasta hyvin ja arvoa antavastikin, tosin uskollisuutta ja arvostusta edellyttäen, osa pitää talonpoikiin selvempää henkistä ja muunkinlaista etäisyyttä. Aateliset ja muut arvohenkilöt harvoin asioivat talonpoikien ja muun alimman rahvaan kanssa suoraan, sillä se ei olisi heidän omalle asemalleen sopivaa. Sen sijaan välimiehiä käytetään runsaasti asioiden hoitamiseen. Aatelisten luona asuvat kartanopalvelijat muodostavat poikkeuksen, sillä heidän kanssa asioiminen koetaan väistämättömäksi. Lisäksi nämä palvelijat ovat sivistyneet siinä määrin, että heitä kohdellaan arvostavasti. Kartanopalvelijoita ei olekaan tapana yleisesti määräillä oikkujen mukaan, vaan heidän käskyttämisensä tapahtuu asiallisesti. Lisäksi muilla kuin palvelijoitten isännällä ei ole ehdotonta määräysvaltaa näihin palvelijoihin aateliskartanolla, vaikka palvelijat kartanolla palvelisivatkin myös isännän vieraita.


KÄYTÖSTAVOISTA

Valtamäkien kartano sijaitsee tietyssä määrin syrjäseudulla ja alueelle on tullut vaikutteita eri puolilta, joten käytöstavoissa on tiettyä monivaikutteisuutta ja väljyyttä. Toisin sanoen ei ole vallalla kovin tiukkoja muotosääntöjä määrättyine kumarruksineen ja hatunheilautuksineen, vaan käytöstavat ja toiminta ovat usein tarkoituksenmukaisia ja tapauskohtaisia. Tiettyjä yleisiä tapoja kuitenkin on.

Kun halutaan keskustella aiemmin tuntemattoman tai mahdollisesti arvokkaamman henkilön kanssa, on usein asiallista ja suotavaa aloittaa puheenvuoro tyyliin: Arvoisa herra, saanko puhutella. Jos henkilö vastaa myöntävästi, asia on sillä selvä. Jos sen sijaan vastaus on kieltävä, on keskustelua halunneen oma asia arvioida, oliko hetki huono vai kieltäytyykö toinen kokonaan keskustelemasta tämän kanssa.

Nimityskäytäntö on varsin yksinkertainen ja kaikkia, jotka vaikuttavat itseään arvokkaammilta, puhutellaan usein muodossa: "Herra, rouva". Titteleitä kuten vapaaherra, ruhtinas yms. ei ole tarpeen käyttää.

Pöytään käydessä on yleinen tapa, että sukulaiset istuvat yhdessä. Toisin sanoen vaimo istuu miehensä rinnalla, tytär isänsä yms. Periaate on myös, että isäntäväki ja vieraista arvokkaimmat sijoittuvat pöydän toiseen päähän, suvun arvovaltaisimmat palvelijat toiseen päähän. Muut palvelijat syövät erikseen omissa tiloissaan. Ruokaa tarjoiltaessa palvelijat aloittavat tarjoilun isännän päästä pöytää ja edeten näin toista päätä kohden.

Hahmojen arvokkuusasetelma on ohjeellinen eikä täysin ehdoton. Se onkin tarkoitettu lähinnä sitä varten, että henkilöt tietävät paikkansa ja osaavat suhteuttaa käytöksensä eri henkilöitä kohtaan oikein. Kaikkia voi puhutella muodollisen kohteliaasti ja arvostavasti, mikä on usein turvallisin vaihtoehto.

Loitsujen käyttö juhlissa on sopimatonta ja paheksuttavaa käytöstä ja jopa pienimuotoinen loukkaus isäntäväkeä ja muita vieraita kohtaan, ellei asiasta ole erikseen sovittu.



VALTAMÄKIEN SUVUN JÄSENTEN VAIHEITA JA MUITA TÄRKEITÄ TAPAHTUMIA


359
Ivan syntyy.

366
Alexandra syntyy.

385
Ivan ja Alexandra menevät naimisiin.

386
Nikolaus syntyy.

389
Juri syntyy.

391
Janinka syntyy. Mikael syntyy.

406
Ivan joutuu talonpoikien murhaamaksi. Alexandra tukahduttaa kapinan verisesti.

409
Bella syntyy.

410
Mikael ja Janinka menevät naimisiin.

411
Katariina syntyy. Johannes syntyy.

428
Nikolaus ja Katariina menevät naimisiin.

429
Juri ja Bella menevät naimisiin. Valdemar syntyy.

430
Juliaana syntyy.

433
Jalmar syntyy.

435
Henrik syntyy.

436
Vibate syntyy.

438
Jasmiina syntyy.

439
Elisabeth syntyy.

443
Janinka kuolee. Natasha syntyy. Kasper syntyy.

446
Maunu saapuu suvun palvelukseen.

448
Soturi Mikael tulee suvun palvelukseen.

449
Rajakatseen taistelu. Nikolaus kuolee. Kasper otetaan sukuun Mikaelin kasvattipojaksi.

450
Juri kuolee. Juliaana menee naimisiin Ulgatain kanssa. Soturi Mikaelista tulee vartijoiden päällikkö. Pertteli tulee suvun palvelukseen.

452
Valdemar menee naimisiin Mataleena Magorin kanssa. Juliaana kuolee.

453
Bella kuolee. Valdemarin vaimo Mataleena saa keskenmenon ja saa tapauksesta henkisiä vammoja.

454
Mataleena siirretään Vardakovin kaupunkiin Zada-pappien huostaan.

455
Iisakki-palvelija hukkuu. Henrik lähtee Nohvatovin kaupunkiin.

456
Mikael kuolee Mahtivuoren puoleisen Bokean kylän lähellä. Ulgatai karkotetaan suvusta.

457
Vibate liittyy Vardakovin sotavelhoihin. Valdemar vierailee Rajakatseessa. Juntola, Malinda ja Embor tulevat suvun palvelukseen.

458
Metsäläiset sotajalalla Vuoriniityn maakunnassa.

459
Nestori saapuu vaimoineen kartanolle suvun palvelukseen. Tilamestari Juntola jää kiinni yhteistoiminnasta salakuljetuskoplan kanssa ja vangitaan.

460
Kapina käydään. Veronkerääjä Pertteli kuolee alaisineen. Valdemar sairastuu. Jalmar siirtyy johtamaan sukua.

461
Jalmar kutsuu vieraita kartanolleen ratkaistakseen päämies-ongelman.


VALTAMÄEN KARTANOLLA PAIKALLA OLEVAT HENKILÖT


Valtamäkien suvun jäsenet:

Jalmar Valtamäki (Janne Vuonnelsalo)
-Valdemarin ja Elisabethin veli, joka paraikaa luotsaa Valtamäkien sukua eteenpäin. Toisin kuin useilla muilla suvun jäsenillä, Jalmarilla ei kerrota olevan mielenterveydellisiä ongelmia. Pyrkii suvun johtajaksi ja on tätä varten kutsunut koolle arvovieraita eri puolilta Vardakovia.


Valdemar Valtamäki (Sami Mäntylä)
-Jalmarin ja Elisabethin veli, Valtamäkien suvun nykyinen päämies. On ollut viime syksystä lähtien vakavasti sairaana ja suvun parantajien hoivassa. Pidetään myös muulla tavoin sairaana, sillä Valdemarin väitetään olevan erittäin vaikeasti vainoharhainen ja muutoinkin hullu. On kaikkein vihatuimpia ja pelätyimpiä henkilöitä koko Vardakovissa.


Elisabeth Valtamäki (Sanna Jokinen)
-Jalmarin ja Valdemarin sisko. Varsin mukava naimaton nuori nainen, josta jotkut pahat kielet tosin väittävät, että hänellä olisi joitakin pieniä henkisiä häiriöitä.


Alexandra Valtamäki (Katja Tuominen)
-Suvun matriarkka, 95-vuotias nainen. Edesmenneen johtajan Nikolauksen äiti ja nykyisten johtajien Valdemarin ja Jalmarin isoäiti. Mukava vanhus, josta ei aika tunnu helpolla jättävän.


Katariina Valtamäki (Inka Harju)
-Valdemarin, Jalmarin ja Elisabethin äiti. Iältään 50-vuotias ja viime vuosina keskittynyt lastensa kasvattamisen sijasta enemmänkin Alexandrasta huolehtimiseen ja oman pienen puutarhan pitämiseen. Puutarha tuhoutui pahoin kartanon taistelussa. Katariina on varsin lujaluonteinen ja sinnikäs nainen.


Vibate Valtamäki (Maaret Kurki)
-Johanneksen ja Natashan sisko. Kuuluu Vardakovin sotavelhoihin ja vaikka onkin nimitykseltään vasta oppilas, on varsin arvostettu ja vaikutusvaltainen nuori nainen ja Valtamäkien suvun merkittävimpiä jäseniä. Vibatella on mukanaan juhlissa myös oma palvelija/henkivartija nimeltään Antonius.


Natasha Valtamäki (Johanna Tähtinen)
-Johanneksen ja Vibaten sisko. Hiljattain on liikkua huhuja, että olisi kiinnostunut jostakin tavallisesta vartiosotilaasta.


Kasper Valtamäki ()
-Mikael Valtamäen ottopoika. Mikael adoptoi tämän Kasperin isän Vladin kaatuessa Rajakatseen taistelussa Nikolauksen joukoissa. Kasper on ollut aiemmin melkoinen kiusankappale ja viikari, mutta varttuessaan tullut kypsyneemmäksi, tosin hiukan nokkavaksi aatelisnuorukaiseksi. Kerrotaan osallistuneen rohkeasti kapinan päätöstaisteluun ja ampuneen jousella useita talonpoikaiskapinallisia.


Henrik Valtamäki (Rami Sihvo)
-Jasmiinan veli. Matkasi vuosia sitten eteläiseen Nohvatoviin soturinoppiin Valdemarin järjestettyä tilaisuuden. Nyt palannut takaisin pohjoiseen mukanaan kaksi nuorta, Nohvatovin kaupungista kotoisin olevaa ylhäisönaista Sandra Peinar ja Julia Kernelius.


Jasmiina Valtamäki (Laura Huovinen)
-Henrikin sisko. Ollut olemukseltaan osittain eristäytyvä ja synkkyyteen taipuvainen jo vuosia Henrikin lähdettyä etelään ja Iisakki-nimisen palvelijan kuoltua. Kerrotaan, että Jasmiinan mieliala saattaa vaihdella nopeastikin innokkuudesta syvään ahdistuneisuuteen. Paljon lukenut ja itsenäisesti opiskellut nuori nainen, joka on kuulemma pyrkimässä johonkin Vardakovin jalokivikilloista.


Johannes Valtamäki (Juho Sarno)
-Tuntuvasti siskojaan Vibatea ja Natashaa vanhempi, 50-vuotias mies. Ollut vuosikymmeniä poissa kartanolta omilla teillään, mutta palasi muutama vuosi sitten takaisin kotiseuduilleen. Johanneksella on Margaret-niminen nuori vaimo ja kaksi tytärtä miehen aiemmasta avioliitosta. Tyttäret ovat nimeltään Julia ja Kaarina ja he ovat suunnilleen Margaretin ikäisiä. Johannes on olemukseltaan melko hurskas Zadan palvoja, vaikka jotkut piirteet viittaavatkin toiseen. Perhe on nyt saapunut tavallaan vieraina juhliin kartanolle, mutta saattavat jäädä paikan päälle pidempäänkin.


Margaret Valtamäki (Kristiina Prauda)
-Johanneksen nuori vaimo, joka on myös innokas ja hurskas Zadan palvoja. Hänellä on havaittu olevan varsin paljon valtaa perheessä miehensä seniiliytyessä jo varhain.


Kaarina Valtamäki (Anni Tolvanen)
-Toinen Johanneksen tyttäristä. Vanhempiensa tavoin myös Kaarina on hurskas Zadan oppien noudattaja. Perhe onkin näiden kolmen osalta melko esimerkillinen.


Julia Valtamäki (Jenni Sahramaa)
-Toinen Johanneksen tyttäristä ja eräässä suhteessa perheen musta lammas. Hän nimittäin on itsepintaisesti tunnustanut seuraavansa Ishakan opetuksia Zadan viisauksien sijasta ja ei olekaan ihme, että häntä katsotaan kieroon. Tästä voi tulla vielä seuraamuksia...


Palvelijat:

Alex, seremoniamestari (Juha Pere)
-Valtamäkien luotettava ja hyvin asiallinen seremoniamestari, joka tunnetaan etiketintajustaan ja asiallisuudestaan.


Fyodor, neuvonantaja (Tommi Horttana)
-Valtamäkien aatelissuvun palveluksessa koko ikänsä pysytellyt keski-ikäinen mies, joka on toiminut viimeiset vuodet lähinnä Valdemarin neuvonantajana. Myös Fyodorin vanhemmat olivat aikanaan suvun palveluksessa. Valdemarin sairastuttua Fyodor on ollut lähinnä Jalmarin apulaisena. Fyodor vastaa omalta osaltaan myös suvun jalokivikaupan hoitamisesta.


Mikael, vartiopäällikkö (Juho Reivo)
-Valtamäkien palveluksessa yli kymmenen vuotta pysytellyt vartija, joka tunnetaan hyvämaineiseksi, urheaksi ja luotettavaksi. Huhutaan tosin, että olisi aivan viime aikoina tapaillut Nestorin vaimoa Katjaanaa. Vastaa kartanon ja suvun jäsenten turvallisuudesta.


Albert, hovimestari (Petri Mäntylä)
-Valtamäkien hovimestari, hyväkäytöksinen ja hillitty mies.


Nestori, parantaja (Juha Heikki Lehtonen)
-Eteläisestä Nohvatovista vaimonsa kanssa kaksi vuotta sitten saapunut parantaja, joka on osoittanut olevansa hyvin taitava ja koulutettu ammatissaan. On Valdemarin sairastuttua hoitanut tätä yhdessä toisen parantajan Malindan kanssa. Ei ole tähän mennessä juurikaan puuttunut Katjaana-vaimonsa tekemisiin.


Katjaana, Nestorin vaimo (Nina Talvela)
-Nestorin mukana eteläisemmästä Nohvatovista kaksi vuotta sitten saapunut nainen, jonka Nestori on esitellyt vaimokseen. Toiminut kartanolla sisäpalvelijana, erityisesti Alexandran ja Katariinan seuraneitinä. Viime aikoina on huhuttu lisäksi myös, että flirttailisi avoimesti toisten miesten kanssa ja on ehkä pettänytkin miestään.


Malinda, parantaja (Anna Lotta Viertola)
-Toinen Valtamäkien parantajista. Toimii myös Nestorin apuna Valdemarin hoitamisessa. Toimessaan taitava ja pätevä, vaikka väitetään olleen viime aikoina epätavallisen hermostunut.


Ulriika, kirjuri (Johanna Pertovaara)
-Valtamäkien asiallinen ja täsmällinen kirjuri, joka toimii erityisesti neuvonantaja Fyodorin alaisuudessa.


Huugo, narri ()
-Valtamäkien aatelissuvun uusi, viime vuonna palkattu narri. Kerrotaan olevan ehkä hiukan liiankin taipuvainen kepposteluun.


Elaina, palvelija (Sari Teräväinen)
-Valtamäkien palveluskuntaa.


Sonja, palvelija (Mira Merikanto)
-Valtamäkien palveluskuntaa, toimii erityisesti Elisabeth Valtamäen seuraneitinä.


Eemil, palvelija, ovimies (Petri Pohjanmies)
-Valtamäkien palveluskuntaa. Osaa myöskin soittaa ja on Sebastiinan ystävä.


Maunu, vartija (Sami Mäntylä)
-Valtamäkien palveluksessa jo pitkään ollut luotettava soturi ja palvelija.


Nuulukko, vartija (Jani Hyväri)
-Valtamäkien uusia, syksyllä palkattuja vartijoita


Verneri, vartija (Jukka Pajarinen)
-Valtamäkien uusia, syksyllä palkattuja vartijoita


Lampertti, kokki (Mika Mäntylä)
-Taitavaksikin kehuttu Valtamäkien kokki


Sebastiina, bardi
-Hiljainen ja ujo, mutta taitava soittaja


Antonius, henkivartija (Jussi)
-Vibate Valtamäen uskollinen palvelija ja henkivartija, joka on mukana juhlissa Vibaten seurassa.



Vieraat:

Jojopan (Markku Kilpeläinen)
-Zada-papiston edustaja paikan päällä. Jojopan on arvostettu ja kykenevä pappi, vaikka kerrotaankin viihtyvän liian hyvin tuopin ääressä rahvaanomaisissa tavernoissa siellä täällä.


Joonatan Mikaelinpoika (Jani)
-Vardakovin ruhtinaan Mikaelin poika ja tuleva vallanperijä. Naimisissa Juliana Vagemorin kanssa, joka ei ole paikalla. Kenties vaikutusvaltaisin henkilö paikan päällä.


Aleksei Romanned (Toni Turunen)
-Romannedien suvun päämiehen veli. Huhujen mukaan etsimässä puolisoa tyttärelleen. Romannedeilla on ollut jotain pientä kiistaa Valtamäkien kanssa jostakin sukuaarteesta.


Natalia Romanned (Johanna Pohjanmies)
-Aleksei Romannedin tytär.


Armas Jaama (Lasse Teräväinen)
-Vardakovin sotavelhojen arvojäsen, ritari ja sukulaisuussuhteessa Valtamäkien kanssa. Osallistui Valtamäkien kartanon puolustuksen johtamiseen.


Turik Alipiru (Juha Kyllönen)
-Vagemorien suvun kuriiri ja lähettiläs. On saapunut juhliin Rudolf ja Henrika Ballendorfin seurassa ja nämä kolme henkilöä ovat sukua keskenään.


Lotus (Marja Pohjonen)
-Puolhaltiavelho Zharin mestareiden killasta. Kerrotaan osallistuneen lukuisiin seikkailuihin ja ihmeellisiin tapahtumiin viime vuosien kuluessa.


Olivia, Bokean illusionisti (Laura Sarkkinen)
-Nuorehko nainen Bokean illusionistien jalokivikillasta.


Konstantin, upseeri (Aki Loponen)
-Upseeri Weldoonin linnakkeelta. Jossain määrin juro mies, jonka kerrotaan kuitenkin toimineen ansiokkaasti linnakkeelta käsin kapinan leviämisen estämiseksi.


Vilhelm, Sacran komentaja (pelaajanimi poistettu)
-Sacran linnakkeen komentaja. Meni naimisiin viime vuonna Elviira-nimisen kauppiaantyttären kanssa.


Elviira, Vilhelmin vaimo (Laura Teräsranta)
-Vilhelmin nuori ja melko huikentelevainen vaimo.


Juhana, Ragavan johtaja ()
-Ragavan linnakkeen 57-vuotias komentaja.


Pietari, upseeri Bokeasta (Aleksi Lehtinen)
-Upseeri Bokean linnakkeelta. Luonnehdittu ujoksi mieheksi, mutta onpa hänelläkin tällä kertaa naisseuralainen mukanaan.


Annika, Pietarin seuralainen (Noora Hirvonen)
-Upseeri Pietarin varsin tuntematon ja uusi naisystävä. Kertonut olevansa erään kauppiaan tytär ja syntyjään Vuoriniitystä.


Rudolf Ballendorf (Tommi Korhonen)
-Nohvatovilainen kauppias, joka toimii erityisesti Bokean kylästä käsin. On ilmeisesti ryhtynyt toimiin palauttaakseen Ballendorfien suvun aatelisaseman Mahtivuoren valtakunnan puolella.


Henrika Ballendorf (Minna Lehtinen)
-Kauppias Rudolf Ballendorfin vanhin tytär, joka on osallistunut varsin aktiivisesti isänsä hankkeisiin tämän apuna.


Orloff Maprov, kauppias ()
-Maprovien sukuun kuuluva rikas vardakovilainen kauppias, joka vakuuttelee olevansa toisin kuin muutamat sukulaisensa, uskollinen Nohvatoville. Kerrotaan lainanneen viime syksystä lähtien suuria summia Jalmar Valtamäelle.


Tuomas, talonpoika ()
-Valtamäkien alaisuuteen kuuluva kuuliainen ja uskollinen talonpoika, jonka Jalmar on kutsunut paikalle rahvaan edustajana. Omaa talonpojaksi erikoisen hienon vaatetuksen. Tuomas ei itse osallistunut lainkaan kapinointiin, mistä syystä häntä pidetään hyvin lähettilääksi soveltuvana.


Petteri, talonpoika ()
-Valtamäkien alaisuuteen kuuluva kuuliainen ja uskollinen talonpoika, jonka Jalmar on kutsunut paikalle toiseksi rahvaan edustajaksi. Vaikka Petterin molemmat pojat onkin tuomittu pitkiin vankeusrangaistuksiin kapinaan osallistumisesta, Petteri itse ei kapinaan osallistunut ja hänen rauhallisuutensa ja myöntymishalunsa vaikuttivat miehen valitsemiseen talonpoikien toiseksi lähettilääksi.


Sandra Peinar (Venla Aalto)
-Kaukaa Nohvatovin kaupungista Henrik Valtamäen ja Julia Kerneliuksen kanssa
matkustanut ylhäisönainen. Sandran isä Nikolai Peinar toimii Taltaran kaupungin sotilaskomentajana ja nainen kuuluukin varsin vaikutusvaltaiseen sukuun. Sandra on olemukseltaan osittain poikamainen ja harrastaa erityisesti metsästyshaukkojen kouluttamista ja niillä metsästämistä.


Julia Kernelius (Marjoliina Vaittinen)
-Kaukaa Nohvatovin kaupungista Henrik Valtamäen ja Julia Kerneliuksen kanssa
matkustanut ylhäisönainen. Nuori nainen on tunnetun oppineen, Taltaran kirjaston pääkirjurin Aleksei Kerneliuksen tytär ja Julia itsekin on varsin oppineen naisen maineessa.



KÄYTÄNNÖN OHJEITA


Tutustu ennen peliä seuraavaan materiaaliin:

Lue hahmoselostuksesi ja muu taustamateriaali huolellisesti ja pidä niitä myös käsillä muuta maailmamateriaalia lukiessasi. Oma hahmoselostus on siis kaikkein tärkein ja oleellisin, mutta muuhunkin materiaaliin kannattaa tutustua.

Lue myös tämä sivusto läpi, sillä se tarjoaa paljon hyödyllistä tietoa Rajakatse-peleihin osallistuville Rajakatseen maailmasta.

Rajakatseen varsinaisilta kotisivuilta (http://www.kolumbus.fi/petman/raja.htm ) löytyy mm. kartta pelipaikalle, tietoja peleistä sekä laaja opas nimeltä Pelaajan opus. Tuota opusta voi selailla oman mielenkiinnon mukaan aiempien tietojen täydennykseksi.

Seuraa myös Rajachatissa tapahtuvaa ilmoittelua pelistä.

Mikäli hahmoselostuksessa on mainittu erityisiä esineitä tai tavaroita, saat nämä pelipaikalla käyttöösi. Jos sen sijaan selostuksessa viitataan koruihin tai aseisiin, ovat nämä pelaajan itse paikalle tuomia. Epävarmassa tapauksessa kannattaa ottaa yhteyttä pelinjohtoon ja tarkistaa asia.


Ennen peliä:

Kartta pelipaikalle löytyy siis yhdistyksen kotisivuilta. Muita ajo-ohjeita tulee tarvittaessa yhdistyksen omaan "Rajachattiin" ennen peliä. Peliin tullaan ennen kaikkea omilla autoilla, mutta tämän lisäksi saatetaan järjestää yhteiskuljetukset Hämeenlinnasta ja Lahdesta. Näistä kiinnostuneiden kannattaa ottaa yhteyttä seuraaviin henkilöihin:

Marja Pohjonen (Hämeenlinnan suunta) 040-759 8524

Juha Pere (Lahden suunta) 0400-492 745


Saavu pelipaikalle ajoissa (noin klo 13-14) ja huolehdi, että autosi on parkkeerattu parkkipaikalle asiaankuuluvasti.

Siirry talolle, missä voit hoitaa pukeutumisen. Pukeutumiseen voi käyttää tarpeen vaatiessa useita kartanon huoneita. Pukeuduttuasi toimita peliin soveltumaton tavara kuten vaihtovaatteesi joko autolle tai sitten talolla pelinjohdon sinulle osoittamaan paikkaan.

Odottele pelin alkamista kaikessa rauhassa. Samalla voit tutustua toisiin hahmoihin ja pelaajiin nimeltä ja ulkonäöltä.

Kun kello on noin 14.55., järjestäytyvät palvelijat omiin tiloihinsa, vartijat menevät paikoilleen, vieraat eteiseen ja suvun jäsenet suureen saliin.


Ohjeita itse peliin:

Koeta sisäistää hahmosi ja toimia siten, kuin hahmosi oikeasti ajattelisi. Liikkuessasi ja keskustellessasi on myös hyvä muistaa oma asemasi yhteisössä.

Pelissä on luultavasti hyvin vähän tai ei ollenkaan taisteluja. Sali-tiloissa taisteleminen on kielletty. Jos joku haluaa aloittaa taistelun esim. kaksintaistelun muodossa, on tämä mahdollista. Asiasta on kuitenkin mentävä kysymään seremoniamestari Alexilta (varapelinjohtaja Juha Pere), joka asiaa mietittyään päättää taistelun lopputuloksen. Tämän jälkeen taistelijat käyvät keskenään sopimansa koreografian mukaisen taistelun, jonka voittaa aiemmin ilmoitettu osapuoli. Taistelijoiden tulee tässä näytellyssä taistelussaan ottaa huomioon ennen kaikkea turvallisuustekijät.

Koska pelissä on pöydillä paljon kynttilöitä, on sisätiloissa liikuttaessa kannattavaa olla sen verran varovainen, etteivät kynttilät pääse vahingossa kaatumaan.

Jos pelin aikana ilmenee tarvetta käydä vessassa, on tämä mahdollista ulkokautta kiertäen. Valdemarin huoneeseen ei eteisen kautta pääse, vaan ovi pidetään suljettuna.

Jos olet epävarma jostakin henkilöstä tai asiasta, joka sinun pitäisi tietää, voit kääntyä vaivihkaa seremoniamestari Alexin (Juha Pere) puoleen ja kysyä asiaa häneltä.


Pelin jälkeen:

Pelin jälkeen kaikki pelaajat saavat palautelomakkeen, jonka kautta pelaajilla on mahdollisuus kertoa tekemisistään pelissä, mielipiteestään pelistä ja tietoja siitä, onko kiinnostunut Rajakatseen myöhemmistä peleistä. Tässä yhteydessä on myös mahdollista esittää joitakin kysymyksiä pelin tapahtumista, hahmojen tarkoitusperistä pelinjohtajilta sekä toisilta pelaajilta. Keskustelu hahmojen tavoitteista ja pyrkimyksistä voi olla melko vapaata verrattuna muihin Rajakatse-peleihin, sillä tässä pelissä käytetyistä hahmoista vain harvat saattavat soveltua pelihahmoiksi tavernapeleissä.

Vaikka suurta osaa näistä hahmoista ei luultavasti tullakaan muissa Rajakatseen liveroolipeleissä pelaamaan tai näkemään, pysyvät ne kuitenkin osana maailmaa ja taustavaikuttajina. Tästä syystä olisikin hyvä, jos kirjoittaisitte palautelomakkeisiin paitsi tietoja hahmojen tekemisistä, niin myös tulevaisuudensuunnitelmista. Näiden hahmojen näkyminen myöhemmissä liveroolipeleissäkään ei ole poissuljettua eikä mahdotonta, vaikkakin suurelle osalle siis epätodennäköistä. Jos siis olet kiinnostunut pelaamaan jatkossa nyt pelaamaasi hahmoa, ilmoita asiasta palautelomakkeessa, niin asiasta voidaan myöhemmin neuvotella tapauskohtaisesti tulevien pelien pelinjohtajien kanssa.

Pelin jälkeen lahtelainen yritys Old Raven järjestää pienen lateksiaseiden esittelytilaisuuden. Rajakatse Fantasia ry:llä ei ole osuutta tämän yrityksen toimintaan, mutta esittelytilaisuus päätettiin sallia, jotta kiinnostuneilla pelaajilla olisi tilaisuus tutustua liveroolipeliaiheiseen rekvisiittaan.

Seuraava Rajakatse-liveroolipeli on siis toukokuussa, 19.5.2001 Hollolan Sairakkalassa. Kyseessä on taverna Vanhalle Piparille sijoittuva peli (Rajakatse 27), johon otetaan pelaajia noin 30-40. Tämän pelin pelinjohtajana toimii Juha Pere (0400-492 745) ja hänen kanssaan voi neuvotella tuon pelin rooleista. Kesällä taas järjestetään suurempi, kaksipäiväinen peli (Rajakatse 28), joka myös sijoittuu mainitulle tavernalle. Myös syksyllä järjestetään vielä yksi peli. Voit ilmoittaa palautelomakkeessa, oletko kiinnostunut osallistumaan näihin mainittuihin peleihin.