Kirjaudu rajakatsetunnuksella

Menneisyyden temppeli


((Paikkana on Vuoriniityn kaupunki ja Baak-järven rannassa oleva temppelin
raunio. Tapahtumat sijoittuvat vuoteen 342.))

Kirjoittaja: Juha Pere (Toisinto 2 kirjoitettu 6.4.1996)

'Niin monesti menneistä ajoista kumpuaa tekoja ja ajatuksia,
jotka olemme jo unohtaneet.'

Osa1:Geofrius

Suuren valoisan huoneen keskellä lojuu sohvalla arvokkaasti puettu
mies kohotellen viinilasia verkkaisesti huulilleen. Hän on silmin
nähtävän tyyni, eikä huolet näytä juuri painavan hänen mieltään.
Hän tapailee kädellään ilmaan kuvioita aivan kuin hyräilisi mielessään
jotakin melodiaa ja ilme kasvoilla on ilmeisen humalainen, vaikka päivä
on vasta pääsemässä puoleen.
Huoneessa on useita ikkunoita, mutta ainoastaan yksi kaksiosainen ovi,
jonka vieressä seisoo vankka vartija peitsi kädessään. Ovi ei liene lukittu,
mutta kaikki linnassa tietänee kenen huone kyseessä on, joten häiritsijöitä
ei liiemmin ovella käy koputtelemassa. Toisinaan on kuitenkin joidenkin
uskaltauduttava puhuttelemaan kuten eräällä linnassa olevalla on
ehkä liiankin usein asian laita.
Huoneen ovelta kuuluu koputus, mutta huoneessa ei ensin tapahdu mitään.
Sohvalla lojuva mies ei ole huomaavinaan, eikä vartija ovella silmäänsä
räpäytä. Toisella koputuksella sohvalla oleva mies keskeyttää taiteellisen
elämyksensä ja pienen harmistuksen luovan tauon jälkeen viittaa kädellään
vartijalle, joka muitta mutkitta avaa oven. Sisälle huoneeseen astuu
ruskeaan kaapuun puettu munkki, joka verkkaisesti askeltaen kävelee
sopivan etäisyyden päähän sohvasta. Lojuva mies ei tulijan nähdessään
viitsi juuri itseään vaivata nousemalla ylös vaan pikemminkin ottaa
vain mukavamman asennon ja vajoaa syvemmälle sohvaansa. Vajottuaan sopivasti
sohvansa pehmusteisiin mies lausahtaa ehkä hieman ivallisesti:
-Ah - sehän on munkki itse. Munkki Gerotus - mikä suo minulle tämän
'suuren' ilon taas tavata persoonallinen olemuksesi!
Gerotus kumartaa aavistuksen koko vartalollaan hieman päätään pudistaen ja
vastaa tasaisen arvokkaalla äänenpainollaan:
-Linnan arvostettu isäntä Geofrius - minä tänäänkin tuon teille uutisia
alueidenne tapahtumista, kuten minulla on ollut jo monien vuosien ajan
tapana.
Kylkeään kääntäen Geofrius vastaa tähän:
-Noh - mitäs tänään?
Gerotus alkaa:
-Pohjoisen Baak-järven tietämillä on havaittu metsän väen epätavallisen
suurta liikehdintää...
Geofrius katkaisee äänekkäällä henkäisyllään:
-ja sitten.
Gerotus tottuneena keskeytyksiin jatkaa:
-Itse henkilökohtaisesti pelkään, että jotakin on tekeillä ja asiaa
tulisi tutkia pikaisesti. Ehdotan, että paikalle lähetetään välittömästi
vahva partio...
Geofrius keskeyttää jälleen luennon ja nousee istumaan:
-Sinulla Gerotus on aina pelkoja kapinoista ja kostoiskuista. Aina sinä
vaivaat minun sieluni rauhaa peloilla ja sotien aavistuksilla. Jos sinua
pelottaa jokin asia jossakin pohjoisella järvellä mene itse katsomaan.
Minä en tohdi lähettää joukkoja tarpomaan pitkin metsiä muutaman metsäläisen
perässä...
Jo kesken lauseen Geofrius siemaisee mukinsa tyhjäksi ja rojahtaa takaisin
sohvaan.
Täysin tyynesti Gerotus jatkaa sanomaansa:
-Kuten varmasti muistatte alueella on jo vuosisatoja sitten osittain
maahan vajonnut uhraustemppeli.
Geofrius ymähtää osoittaen tietävänsä mistä puhutaan. Gerotus odottaa
hetken ja rypistää hieman kulmiaan:
-Epäilen vahvasti, että metsän väen toimilla on jotakin tekemistä tuon
temppelin kanssa, vaikkakaan en vielä varmasti osaa sanoa mitä.
Jo hieman närkästyneenä Geofrius tokaisee:
-Niin kuin sanoin...jos sinua kiinnostaa niin mene ja koe. Minä en aio
lähettää sotajoukkojani jahtaamaan muutamia metsäläisiä keskelle
korpea.
Geofrius huokaisee syvään ja puristaa kädellä otsaansa kysyen:
-Jos ei ollut muuta niin oletan sinulla olevan paljon tärkeitä tehtäviä
hoidettavanasi.
Gerotus aavistuksen kumartaa koko vartalollaan ja nyökkää hieman ja
kääntyy lähteäkseen, kun Geofrius vielä tokaisee perään:
-Käy sanomassa mennessäsi Danielalle että tulee luokseni...päätäni särkee.

Osa2:Kutsu

Pienessä työhuoneessa useiden kynttolöiden valaiseman pöydän ääressä istuu
munkki Gerotus. Hänellä on edessään neljä suljettua kääröä ja viidettä hän
vielä kirjoittaa valmiiksi. Työpöydän eteen astuu ruskeaan pukuun
sonnustautunut nuori mies, joka ryhdikkäästi pokaten kysyy:
-Teillä oli asiaa?
Gerotus jatkaa kirjoittamistaan ja vastaa:
-Kyllä - odotahan hetki.
Gerotus saa kirjoituksensa valmiiksi ja sulkee käärön sinetillään sanoen:
-Tässä on viisi viestiä, jotka pitäisi viedä kukin vastaanottajalleen.
Vie kääröt järjestyksessä, mutta yksi kerrallaan siten, että jokaisella
matkalla on vain yksi kerrallaan mukana. Jätä loput viestit tänne
sillä aikaa, kun viet muita.
Vie ensimmäinen viesti tänään ja neljä muuta huomenna. Ensimmäinen viesti
menee vanhalle ystävälleni Henrille. Hänellä lienee nykyisin myös
palvelija, joka on otettu huomioon viestin sisällössä. Hän ei ole
kaukana, joten odotan hänen saapuvan jo tänään tänne. Annettuasi
käärön saavu heti takaisin tänne, jotta kuulen kuinka asiat ovat.
Toinen viesti menee Terille, joka onkin jo hieman kauempana. Vaikka
hän onkin suhteellisen lainkuuliainen, älä ota matkalle mukaan
rahaa tai muuta arvokasta. Sama neuvo koskee kaikkia muitakin
matkoja.
Kolmas viesti on Kruntille. Hän on hyvin lyhyt mies. Hän ei useinkaan
tarkoita pahaa, vaikka saattaa käytökseltään olla erikoinen.
Neljäs ja viides viesti ovat hankalia, sillä niiden vastaanottajat eivät
välttämättä halua olla päivänvalossa. Minulla on aika hyvä käsitys
heidän olinpaikastaan, mutta saattaa olla, että joudut hieman etsimään.
Näille matkoille ehdottomasti ei saa ottaa mukaan arvoesineistöä.
Gerotus ottaa käteensä ensimmäisen käärön katsoen viestinviejää. Toisella
kädellä hän kääntää tiimalasin ympäri pöydällään:
-Vie nyt tämä ensimmäinen viesti. Sinun pitäisi ehtiä tiimalasin aikana
takaisin.

Osa 3:Henri

Gerotuksen työhuoneen pöytä on siivottu tyhjäksi tiimalasia ja
yhtä kynttilää lukuun ottamatta. Mies itse makaa seinän vieressä olevalla
punkalla. Seinillä roikkuu erilaisia esineitä ja hyllyissä on lukuisia
paperikääröjä. Tiimalasin hiekka alkaa jo ehtiä puoleen, kun ovelta
kuuluu koputus. Gerotus juuri ehtii sanoa kehoituksen astua sisään, kun
viestinviejä hieman hengästyneenä astuu sisälle huoneeseen ilmoittaen:
-Henri sanoi tulevansa heti. Hän ottaa palvelijansa Jasonin mukaan.
Gerotus vastaa tähän punkkansa pohjalta:
-Erinomaista...Järjestä Jasonille majoitus jostakin linnassa. Henri
jäänee tänne minun kanssani viettämään iltaa.
Ennen kuin viestinviejä on ehtinyt vastata tähän on Henri jo ovella
tervehtimässä lämpimästi:
-Terve vanha humpuunkimaakari...tarjoatkos hieman vettä matkamiehelle?
Gerotus ponkaisee ylös vuoteeltaan iloisesti tervehtien:
-Terve itsellesi
Lämmin karhunhalaus on väistämätön vanhojen kaverusten tavatessa. Gerotus
näyttää Henrille pöydän vieressä olevaa tuolia ja kysäisee iloinen ilme
kasvoillaan:
-Jasonille ilmeisesti olisi järjestettävä majoitusta?
Henri tähän:
-Kyllä kyllä...Jason - minä jään tänne, mutta mene sinä, minne sinulle
yösija osoitetaan.
Jason tähän hieman murahtaa, johon Gerotus viittaa viestinviejää
osoittamaan Jasonille hänen huoneensa. Hetken odoteltuaan toisten
katoamista huoneesta Gerotus istuutuu myös pöydän ääreen. Miehet istuvat
hetken hiljaa, kunnes Gerotus kysäisee:
-Otettaisiinko hieman vettä ja vanhaa leipää?
Henri pistää toisen silmän kiinni ja katsoo ovelasti:
-No...mikäpäs siinä...
Gerotus muitta mutkitta huudahtaa ovellepäin:
-POIKA...
Ovelle ilmestyy nuori poika rätin kanssa ehkä hieman pelästyneen näköisenä.
-Tuo meille kannullinen vettä, kaksi mukia ja leipää.
Poika nyökkää ja häviää ovesta.
Henri kysäisee:
-No - mitäpäs uutta nyt on näköpiirissä?
Gerotus tulee vakavan ja synkän näköiseksi ja tuumii:
-Minulla on erittäin hyvä syy kutsu sinut paikalle...
Ovi aukeaa ja sisälle tulee poika kantaen vesikannua, savimukeja ja leipää
leikkuualustallaan. Laitettuaan esineet pöydälle poika pyörähtää ympäri
ja katoaa huoneesta. Gerotus jatkaa kaataen vettä molempien mukeihin.
-Vanha ikävä Dexor lienee taas asialla.
Henri tulee myös synkemmän näköiseksi ja nyökkäilee vastaukseksi:
-Vain niin huonosti on asiat taas.
Gerotus ottaa mukin pöydältä ja siemaisee siitä viiniä sanoen:
-Aivan varma en voi olla, mutta eilen nappasin metsän asukin kiinni
varkaista linnassa. Hän oli kiukkuinen kuin ampiainen ja kirosi meitä
kuin pahempikin noita. Hän sanoi, että heillä on nyt suuri johtaja joka
tuhoaa meidät kuin kärpäset. Hänen antama kuvaus sopii täsmällisesti
Dexoriin.
Tätä kuullessaan Henri tyhjentää mukinsa tyhjäksi ja virkkoo:
-Ja oletettavasti olet kutsunut muitakin avuksi?
Gerotus kaataen uusia mukillisia molemmille tuumii:
-Olen kutsunut huomiseksi neljä apulaista, mutta kutsuin sinut ensin
kuullakseni mielipiteesi ja mahdollisesti punoaksemme hieman suunnitelmaa.
Henri miettii hetken ja tyhjentää toisen mukillisensa viiniä. Kysäisee
sitten katsellen tyhjän mukinsa pohjaa:
-Mitenkän tämä linnan isäntä tämä Geofrius?
Gerotus täyttäen taas mukeja molemmille vastaa tähän:
-Geofrius ei halua auttaa tässä asiassa. En tohtinut puhua hänelle
mitään Dexorista, sillä hän olisi kuitenkin vain nauranut minulle ja
sättinyt heikkouskoiseksi hölmöksi.
Molemmat miettivät hetken ja tyhjentävät kolmannet mukilliset viiniä.
Henri ottaa kannun kaataakseen lisää, mutta kannusta tulee enää liraus.
Hetkeäkään epäröimättä Gerotus karjaisee:
-POIKA!
Oven suuhun ilmaantuu jälleen sama poika, joka oli tuonut kannun.
-Lisää vettä!
Poika kiiruhtaa hakemaan kannun ja häviää pian oviaukosta.
Tällöin ottaa Henri puukon vyöltään ja nostaa sen pystyyn eteensä.
Katsoen Gerotusta hän iskee puukon pöydällä olevaan leipään ja yhdellä
viillolla leikkaa siitä komean siivun tuumien:
-Vai vettä...
Gerotus ei vaivaudu leikkaamaan leipää vaan murtaa siitä palan todeten:
-Niin.
Poika kohta ilmaantuu taas oviaukkoon ja kiikuttaa vesikannun pöydälle.
Henri käy kannuun välittömästi kiinni ja kaataa molemmille mukilliset.
Otettuaan mukinsa tyhjäksi kysäisee Gerotus:
-Voisinpa lyödä vetoa, ettet voita minua kädenväännössä.
Henri puhkeaa vapautuneeseen naurunremakkaan. Pitäen mukia kädessään
hän tuumii:
-Vai kädenväännössä...Mistä sinä tuollaista keksit? Totta kai voitan.
Hetkessä on pöytä tyhjä ylimääräisistä esineistä ja miehet vääntämässä
kättä.
Huoneen ulkopuolella on palveluspoika ja eräs toinen linnan asukki
istuskelemassa eräänlaisessa keittiön eteishuoneessa. Toinen asukki
tiskailee vielä päivän astiastoja ja poika istuu pöydän ääressä
juoden mukistaan vettä. Hetkittäin Gerotuksen huoneesta kuuluu voimakkaita
kolahduksia ja rysähdyksiä. Hetkittäin on hiljaista ja taas kuuluu
ääniä. Taas hetken hiljaisuuden jälkeen kuuluu:
-POIKA vii..VETTÄ!
Poika ponnahtaa tuolistaan menee huoneeseen, joka alkaa olla aika
pahasti sekaisin. Miehet nojaavat pöytään ja tuolit on kaatuneet
sikin sokin lattialle. Poika ottaa kannun ja häviää huoneesta. Huoneessa
ei tapahdu mitään pojan ollessa kannuineen muualla ja astuessaan sisälle
täyden kannun kanssa ovat miehet edelleen samassa asennossa pöydän
ääressä nojaillen. Pojan poistuessa huoneesta alkaa pian kuulua huoneesta
hirveä rytinä ja aseiden kilkutus. Poika ja tiskaaja katsovat toisiaan
huolestuneina ja poika lähtee juoksemaan pois huonesta. Hetken kuluttua
tulee poika vartijan kanssa huoneeseen ja vartija asettuu oven taakse
kuulemaan huoneesta kuuluvaa rytinää. Potkaisten oven auki vartija astuu
sisään huutaen:
-Juhlat seis ja mitä täällä tehdään!
Gerotus pitäen kädessään miekkaa nojaa vasemmalla kädellä Henrä olkapäähän
ja katsoo ovella olevaa vartijaa. Henri piiloitellen sotanuijaansa
selkänsä taakse alkaa nostaa lattialta tuolia pystyyn ja tuumailee
verkkaisesti:
-Perustuset natisevat tähän aikaan vuodesta aika tavalla...
Tähän Gerotus laittaen miekan pöydän alle piiloon tuumii hiljaa:
-Semmoista se on näissä tölleissä...
Miehet katselevat ensin hieman pitkin huoneen seiniä ja sitten
kääntyvät molemmat katsomaan kysyvinä ovella seisovaa vartijaa.
Vartija kääntyy poistuakseen ja tuumii:
-Ylös asti kuuluu hirveä meteli. Katsokaakin, ettei Geofrius herää.
Oven sulkeuduttua miehet jäävät pöydän viereen istumaan. Gerotus ottaa
miekkansa pöydän alta ja laittaa sen pöydälle. Henri ottaa mukit lattialta
ja Gerotus täyttää ne kannusta.
Huoneen ulkopuolella on taas rauhallista. Kaikki ovat jo menneet nukkumaan,
eikä mistään kuulu juuri mitään ääniä. Äkkiä Gerotuksen huoneesta kuuluu
kauheaa möykkää ja aseiden kilahtelua. Ei kulu kauaa, kun huoneeseen
ilmaantuu taas vartija unen pöpperöisenä ja menee oven luo. Vartija
pysähtyy hetkeksi miettimään, kun sisältä huoneesta kuuluu aivan
tavaton rysähdys. Hetkeäkään epäröimättä vartija syöksyy huoneeseen.
Keskellä lattiaa on Gerotus miekkansa kanssa rysähtäneenä rikkinäisen
pöydän päällä. Henri piilottelee sotanuijaansa selkänsä takana ja on
viattoman näköisenä huoneen nurkassa. Gerotus katsoo seisovin silmin
vartijaa ja tuumaa suhteellisen selvällä kielellä:
-Mmitäs vahti? Eikös teitin pitäisi olla ovella vahdissa?
Vahti oikaisee itsensä ja vetää syvään henkeä:
-Geofrius heräsi meteliinne. Nyt on parempi olla hyvin hyvin hiljaa.
Gerotus kompuroiden hajonneen pöydän päältä miekastaan tukea ottaen tuumii:
-Jouu.

Ose4:Kokoutuminen

Päivän jo ollessa puolessa heräilee Henri Gerotuksen punkasta. Gerotus
itse makaa lattialla hajonneen pöydän säleiden keskellä. Molemmat
miehet hiljalleen heräillen katselevat ympärilleen, kun ovelle koputetaan.
Gerotus saa öristyä jotakin vihjeeksi, että sisälle voi tulla ja ovesta
astuu sisälle samainen viestinviejä, joka oli vienyt viestin Henrille.
Viestinviejä tokaisee Gerotuksella:
-Viestit on sitten viety ohjeiden mukaan.
Gerotus lattialta:
-Tapahtuiko matkalla mitään erikoista?
Viestinviejä kertoo innostuneena:
-Heh - Tämä ensimmäinen tämä Teri, jolle vein viestin. Hän kähvelsi viestin
minulta jollakin tavalla. En ensin edes huomannut koko ihmistä, kunnes
hän selkäni takaa virkkoi minulle, että tämä viesti taisikin olla minulle.
Toinen tämä Krunt, jolle vein viestin. Hän hakkasi tylsällä sotakirveellä
halkoja maatalon pihalla jollekin isännälle. Kaamea rutina kuului jokaisesta
halosta, jotka menivät aivan säleiksi tylsän kirveen hakatessa niitä. Krunt
ei liikoja jutellut saatuaan viestin.
Gerotus edelleen lattialla maaten kysäisee jatkosta:
-Entäpäs nämä kaksi muuta veijaria?
Viestinviejän naama hieman venähtää ja olotila hieman tuskastuu:
-Tämä toinen oli ensin hirveän vaikea löytää. Itse asiassa hän löysi minut.
Vähempikin olisi riittänyt, mutta hän naulitsi minut nutustani puuseinään
tikareilla ja kysyi vasta sitten mitä olin tekemässä kyseisellä alueella.
Toinen oli hieman hellävaraisempi. Hän vain yksinkertaisesti sieppasi
minulta viestin jollakin ihmeellä. Viesti lensi ilman läpi taloon, josta
hän tuli viesti kädessä minua vastaan ja muitta mutkitta sanoi lähtevänsä.
Ensi kerralla kun lähetät viemään viestejä, sopisi kertoa kenen luokse
olen menossa.
Tähän Gerotus tuumaa:
-No - viestit on ainakin perillä...lupasiko ne tulla kanssa?
Viestinviejä tähän:
-Kruntista en tiedä, sillä en saanut selvää hänen muminoistaan, mutta
muut ilmeisesti aikovat ilmaantua tämän päivän aikana paikalle.
Gerotus tähän jo hieman lattialta ylös kömpien:
-Kiitokset...ei muuta tällä erää.
Viestinviejä pokkaa ja kääntyy pois huoneesta. Gerotus ja Henri jäävät
kahden huoneeseen. Henri kömpii hiljalleen istumaan punkan laidalle.
Gerotus nousee ylös lattialta ja nostaa tuolin istuttavakseen. Hetken
hiljaisuuden jälkeen Gerotus tuumii:
-Ottaisikohan hiukan vettä...poika...
Ääni on tällä kertaa paljon hiljaisempi kuin edellisenä iltana. Ovelle
ilmestyy samainen poika kuin edellisenä iltana vesikannun kanssa.
Saatuaan kannun Gerotus juo suoraan kannusta ja antaa sitten kannun
Henrille, joka tekee samoin.
Pojan hävittyä huoneesta ilmestyy ovelle pian pienehkö partainen mies,
nainen viitassa, mustaan pukeutunut soturi ja omituiseen kaapuun pukeutunut
mies hassu hattu päässänsä. Gerotus virkkoo heille tuolissa istuen:
-Ah - urhot. Dexor odottaa!

Osa5:aamu

Aamun hiljalleen valjetessa tekee linnan portilla lähtöä seitsemän hahmoa.
Yksi heistä vielä viittoo nopeasti jotakin portilla oleville
vartijoille muiden jo mennessä hiljalleen eteenpäin. Joukkueen etupäässä
on Henri palvelijansa Jasonin kanssa. Tämän takana tulee mustassa
asussa oleva soturi. Oikealla sivussa on viittassa oleva nainen, joka
pälyilee sivuilleen. Vasemmalla sivulla on Krunt, joka lyhyytensä takia
joutuu askeltamaan nopeammin kuin muut. Keskellä on mies hassun hattunsa
kanssa omituisessa puvussaan ja taaimmaisena kiiruhtaa vartijoiden luota
Gerotus vielä sitoen kaapuaan kiinni.
Joukkue hajoaa pian satunaiseen järjestykseen ja sivusta katsoen he
voisivat jopa näyttää tavallisilta kadun tallaajilta. Pian matka ehtii
ulos kaupungista ja jopa ulos tieltä suoraan metsän siimekseen. Metsässä
alkuperäisestä järjestyksestä taas alkaa olla merkkejä ja valppaus alkaa
näkyä jo jokaisen kasvoilta.
Päivän valo alkaa jo tunkeutua kunnolla metsään, kun joukkue näkee
ensimmäisen metsän asukin. Pieni oudon näköiden ihmisen kaltainen olento
seisoo mäen päällä hetken aikaa ennen kuin katoaa metsän syvyyksiin.
Joukkueen jäsenet viittovat hiukan keskenään todetakseen kaikkien
havainneen ohikulkijan. Sanoja ei kuitenkaan vaihdeta, sillä ilmeisesti
kaikki ovat havaintonsa tehneet.
Vaellus jatkuu hyvän tovin, ennen kuin seuraava tapaus sattuu.
Vanha kituliaan näköinen metsän asukki nähdään taapeertavan pientä polkua
pitkin. Joukkue jää pienen matkan päähän katsomaan taapertajaa, joka ei
pysähdy nähdessään tulijat. Henri kysyy ensimmäisenä takanaan olevilta:
-Mitäs tehdään?
Hattupäinen tuumii:
-Johan meidät on havaittu aikaa sitten. Tuolla ei tule olemaan mitään
uutta kerrottavaa muille.
Henri tuumii:
-Olisikohan väijytys
Mustaan asuun pukeutunut soturi astuu eteenpäin ja tiuskaisee:
-Menen ravistelemaan, jos tietäisi jotain.
Muut joukon jäsenet jäävät taakse ehkä hieman tullen perässä, mutta heidän
kasvoiltaan paistaa hienoinen epäilys pienestä kituliaasta metsän asukista,
joka ei pakene heitä, vaikka olisi varmasti voinutkin. Hetkessä soturi on
metsäläisen vieressä ja käy tätä olkapäästä kiinni ravistellen hiukan.
Muu joukko katselee taka-alalta tapahtumia kuulematta kuitenkaan, mitä
nuo kaksi juttelevat keskenään. Soturin hahmo peittää kokonaisuudessaan
pienen metsäläisen taakseen, joten itse asiassa ainoastaan joukkue näkee
soturin käsien liikkeet tämän kysellessä tietoja hieman väkivaltaisella
tavalla. Pian metsäläinen lähtee taapertamaan niin nopeasti kuin voi
pois paikalta hyvin pelokkaan näköisenä. Soturi jää seisomaan
paikalleen, eikä liiku ollenkaan. Hetken katseltuaan toisiaan muu joukko
alkaa lähestyä soturia. Henri ehtii ensin paikalle ja koskettaa soturin
olkapäätä, joka kaatuu kuolleena maahan. Tällöin koko joukkue säpsähtää
katselemaan metsän asukin perään, mutta tämä on jo hävinnyt metsän peittoon.
Jason, Henri ja Krunt ryntäävät nopeasti vielä perään, mutta ketään ei
enää näy missään. Joukkue katselee ympärilleen edelleen tarkkaillen
ympäristön tapahtumia Gerotuksen tarkastellessa kuolleen soturin ruumista.
Pyöritellen päätään hän nousee ja kääntyy muiden puoleen ruumiin luota:
-Ei auta...loppuu se suurenkin soturin tie jonnekin.
Henri kysäisee:
-Mitäs tehdään?
Jason tuumii:
-Pitäiköhän se viedä kaupunkiin?
Hassuun hattuun pukeutunut mies vastaa nopeasti ehkä hieman naurahtaenkin:
-Eihän me nyt takaisin lähdetä vaan sen takia, että yks' potki tyhjää.
Henri tähän:
-Pannaan nyt edes kuoppaan.
Jason ehkä hieman hätäisesti:
-Ja pidetään puhe - Gerotus, pidä sinä puhe!?
Gerotus kulmiaan nostaen katsahtaa Jasoniin ja tuumii:
-Hm - no ...
Gerotus hetken ehkä tuumien kääntyy kuolleen soturin puoleen ja sulkee
tämän avonaiset tuijottavat silmät sanoen:
-Vahva soturi olit... vaikkakaan et kovin viisas...
Gerotus kääntyen muuhun joukkueeseen päin:
-No viisaus on hyvä, vaan ketä siitä voi syyttääkään, jos sitä ei ole.
Hattupäinen vaan kohauttaa olkapäitään ja astelee lähemmäksi
katsomaan ruumista, jonka ääressä Teri jo häärää. Teri on ottanut soturin
miekan ja tarkastelee sitä hyvin kiinnostuneena ja itse asiassa näyttää
siltä, kuin olisi jo omimassa sitä. Hattupäinen tuumii tämän nähdessään:
-Aseet tosiaan...
Krunt herää myös ja tulee ruumista kohden sanoen:
-Niin eihän aseita ja rahoja tännekään jätetä.
Teri pitäen miekkaa kädessään vetäytyy ruumiin luota sanoen:
-Kai se on paras.
Jason tuumii Teriä katsellen:
-Jos sinä haluat miekan niin et varmaan ole kiinostunut muusta?
Teri ei ehdi vastata, kun Henri jo tuumii Terin kädessä olevaa miekkaa
hyvin tarkasti tiiraillen:
-Hmmm..tuo miekkahan taitaa olla voimallinen, hyvin voimallinen tosiaan...
ei ihme, että sen tahdot ja kaikista rahoista olet valmis luopumaan.
Teri katselee hieman hämillään ympärilleen kerääntyviä hahmoja ja päättää
asettaa miekan puun runkoa vasten lepäämään ja astuu taakse poistuakseen
sen luota. Miekan kilvoittellijat eivät enää näe Teriä, vaan miekan, joka
on puuta vasten. Ensin on Krunt, jonka vieressä on heti Jason. Hetkessä
on myös paikalla hattupäinen mies. Gerotus astuu myös askeleen lähemmäksi,
mutta jää Henrin lähelle katselemaan tapahtumia.
Hattupäinen mies ojentaa kätensä tarttuakseen miekkaan ja nostaa toisen
käden sormeaan aivan kuin sanoakseen jotakin, kun Krunt hyppää jo miekan
tavoittelijan päälle ennen kuin hän ehtii sanoa mitään. Jason hyppää
Kruntin niskaan ja pieni painiottelu on valmis, jossa hattupäinen on
alinna hätää kärsimässä. Hetkessä kuitenkin tappelu hieman hajaantuu ja
miehet ovat hetken erillään toisistaan, jolloin Henri tuumii:
-Pojat pojat...
Tämä ei kuitenkaan auta, vaan Jason käy uudestaan Kruntin kimppuun, joka
pitää hattupäisen nutusta kiinni tiukasti.
Painiottelu on taas käynnissä, kun Henri nousee ja menee ottamaan miekan
painivien vierestä käteensä. Tämän huomatessaan painijat hetkessä lopettavat
ja ovat käymässä Henrin kimppuun, mutta tällä on jo miekka kädessään. Henri
nostaa miekan etummaisena tulevan Kruntin rintamukselle, joka pysähtyy kuin
seinään. Hetkessä on taas aivan rauhallista. Henri tuumii:
-Arvotaan.
Kukaan ei sano mitään. Krunt katsoo ensin Jasonia ja sitten hattupäätä
pieni irvistys naamallaan. Jason katselee Henriä hieman yksinkertainen
ilme naamallaan. Hattupää katselee Teriä, joka hiljalleen astelee taas
joukon jatkeeksi. Henri sanoo:
-Meitä on tässä kuusi. Minä pyöritän kypärän sisällä arpakuutiota.
Jokainen ottaa yhden numeron yhdestä kuutoseen, ja oikean arvannut tietysti
voittaa miekan. Minä itse otan numeron, joka jää jäljelle, sillä kukaan
ei tietysti usko nopan olevan rehellinen.
Krunt jo ennen kuin Henri on lopettanut puhkuu:
-Kuusi!
Jason heti perään:
-Yksi!
Pienen hiljaisuuden jälkeen hattupää tuumii:
-Kolme.
Gerotus sanoo:
-Viisi.
Teri katsoen Henriä:
-Neljä.
Tämän kuultuaan Henri ottaa kypärän soturin päästä ja pudottaa sisälle
arpakuution. Ravistaessaan kypärää katsomatta sisälle hän sanoo:
-Minulla oli siis numero kaksi.
Hetken kuluttua hän laskee kypärän maahan ja irrottaa siitä otteensa.
Hetkessä on Krunt on katsomassa kypärään:
-Kuusi!!Minä voitin...Hih..
Henri katsottuaan kypärään antaa miekan Kruntille, joka pitää miekkaa
päänsä päällä voiton riemuisena:
-Minä voitin!!

Osa6:Temppeli

Joukkuen saapuu suorastaan kivikasaksi muuttuneen vanhan temppelin luokse.
Piilosta katsellen temppeliä joukkue katselee tapahtumia, mutta ympärillä
ei näy ketään. Henri tuumaa:
-Mitäs tehdään?
Gerotus huomauttaa nopeasti:
-Ketään ei näy, mutta sisällä epäilisin olevan.
Hattupää tuumii ehkä hieman ivallisena:
-Turha reisu vai?
Gerotus tähän nopeasti:
-En usko, mutta se selviää pian.
Krunt astuu esiin ja sanoo:
-Ketään ei näy, joten sinne vaan.
Krunt lähtee kävelemään kohti temppelin raunioita, ja hetken epäröityään
muut seuraavat. Ketään ei näy matkalla temppelille.
Lähestyttäessä entistä suuaukkoa alkaa näkyä selvästi paikalla olleen
paljon liikehdintää. Maassa on paljon jälkiä ja puista on katkennut
oksia. Lisäksi suuaukkoa lähestyttäessä alkaa kulman takaa kuulua pulinaa
aivan kuin joku väittelisi. Kieli on vain kovin erikoista, josta ei saa
selvää. Hyvin varovaisesti joukkue lähestyy kulmaa Teri ensimmäisenä.
Teri vilkaisee kulman taakse hyvin varovaisesti ja havaitsee avonaisen
oven edessä olevan kaksi vartijaa täydessä sanaharakassa. Teri kääntyy
muiden puoleen ja viittoo, että sinne vaan.
Kaksi vartijaa kesken sanakopunsa kokee yllätyksen nähdessään kulman
takaa ryntäävän ensin naisen viitassaan miekka kädessä. Tämän perässä
tulee lyhyt mies hienon miekkansa kanssa ja näiden perässä vielä neljä muuta.
Vartijat eivät huuda mitään, eikä heidän peitsensä ehdi edes tanaan, kun
Kruntin miekka jo viiltää toisen vartijan kuoliaaksi. Hetkeä myöhemmin
on Jason ja Teri viimeistelleet toisenkin vartijoista.
Ovi temppeliin on auki, eikä muita vartijoita näy. Gerotus ja Jason
raahaavat vartijoiden ruumiit ovenpieliin makaamaan siten, että ne eivät
näy sisälle. Katsellen toisiaan ryhmän jäsenet paljoakaan epäröimättä
astuvat sisälle temppeliin. Sisällä temppelissä Gerotus tuumii kuiskaten:
-Temppeliä on korjattu. Täällä on ollut paljon toimintaa.
Gerotus ensimmäisenä joukkue kävelee nopeasti läpi tyhjän hallin portaille,
jotka vievät maan alle. Vielä portaissa ollessaan he kuulevat ovelta
käsittämättömiä huutoja, mutta niiden voisi kuvitella olevan hälyytyshuutoja.
Pian hallissa alkaa olla liikettä ja joukkue saakin hyvän syyn liikkua
nopeasti alaspäin portaita.
Käytävässä on pian risteys, josta Teri vilkaisee kulman taakse. Kulman
takana on kolmen metsäläisen vahtima ovi. Yksi heistä istuu pöydän takana.
Neljäs metsäläinen on pöydän edessä ja saa ilmeisesti luvan mennä ovesta
läpi. Hän kumartaa hiukan pöydän takana olevalle ja menee ovesta. Teri
kääntyy muiden puoleen kuiskaten:
-Tarkastuspiste. Ilmeinen salasanan tarkistus. Ainakin kolme vartijaa.
Joukkue miettii hetken, kunnes käytävää tulee heidän ohi hömelön näköinen
metsäläinen, joka ei edes kiinnitä huomiota heihin. Henri ottaa tätä
olkapäästä kiinni ja tiukkaa tältä käsittämättömällä kielellä jotain.
Metsäläinen vastaa ja jatkaa matkaansa. Henri tuumii miettiväisen näköisenä:
-Minä tarkistin häneltä salasanan. Hän sanoi, etteihän heillä ole salasanaa,
mutta hän voi ehdottaa sen käyttöä vartijoille.
Katsellen hetken toisiaan kuluu hetki. Henri tuumaa:
-Mitäs tehdään?
Teri tuumii mietteliäänä:
-Koetetaan mennä vartijoiden läpi palkattuina sotureina.
Krunt sanoo reippaasti:"Selvä",ja lähtee saman tien kulman taakse menemään.
Muut hieman myöhässä yrittävät pysäyttää, mutta liian myöhään. Kaikki
säntäävät perään ja pienen hämmingin jälkeen on joukko askeltamassa
kohti tarkistuspaikkaa yhtenä miehenä.
Tarkistuspaikalla metsäläiset ovat hieman ihmeissään. Vartijat tarttuvat
jo miekkoihinsa ja ovat valmiit taisteluun, kun Henri sanoo heille jotakin
käsittämättömällä kielellä. Pöydän takana olevat vastaa jotakin ja Henri
taas sanoo jotakin. Metsäläiset ovat hetken hiljaa. Pöydän takana oleva
vilkuilee kahta muuta ovella olevaa. Toinen vartijoista avaa oven ja
sanoo jotakin Henrille. Henri sanoo muulle joukolle:
-Selvä mennään...
Juuri kun Henri on astumassa ovesta heittää pöydän takana oleva metsäläinen
pöydän nurin joukkueen päälle ja kaksi muuta käy Henrin kimppuun miekkoineen.
Henri kuitenkin ehtii vetäytyä iskujen tieltä ja vetää oman aseensa.
Jason pääsee nurin menneen pöydän sivusta ohi ja pistää helposti
pöydän takana miekkaansa hapuilevan metsäläisen hengiltä. Krunt pyristelee
pöydän alla ja Teri on kaatuneena pöydän sivulla. Hassun hattuun pukeutunut
mies osoittaa toista metsäläistä sormellaan, joka silmin nähden hidastuu
toimissaan aivan kuin halvaannus vaivaisi häntä. Tällöin Henrillä ei ole
mitään vaikeuksia lyödä häntä maahan asellaan. Gerotus on tällä aikaa sitonut
viimeisen metsäläisen aseen omallaan jämerään punnerrusoteeseen. Metsäläinen
on kuitenkin vahvempi ja työntää Gerotuksen nurin lattialle. Tällöin
tilanne on kuitenkin jo selvä ja Jason ehtii paikalle seivästämään
miekallaan viimeisen metsäläisen.
Nopeasti tilanteen jälkeen joukko kuulostelee ympärilleen, josko joku olisi
tulossa. Kun ketään ei kuulu, nostaa Gerotus Jasonin kanssa pöydän
paikalleen ja vartijat raahataan sivuun. Pöydän takana ollut vartija
laitetaan tuoliinsa nojaamaan seinään aivan kuin hän nukkuisi. Krunt
kysyy Henriltä:
-No, mikä meni pieleen?
Henri tähän:
-Ei muuta, kuin että niillä on jokin salasana. Hömelö metsäläinen
valehteli.

Osa7:Vartija

Vartiopaikka on hiljennyt ja silminnähden paikalle jää ainoastaan nukkuva
vartija pöytänsä taakse. Teri kuulostelee vartioimatta jäänyttä ovea,
mutta ei kuule mitään sisältä. Gerotus raottaa hiljaa ovea ja katsoo
hyvin varovaisesti sisälle. Joukkon eteen avautuu kaksi käytävää, joista
toinen menee syvemmälle maan alle ja toinen hieman ylöspäin lähemmäs
maan pintaa. Joukko astuu sisälle risteyskohtaan ja sulkee oven
perässään. Hetken mietittyään Gerotus tuumii:
-Olen aika varma Dexorin olevan oikeanpuoleisen käytävän päässä, sillä
se vie pappien muinoin käyttämiin tutkimushuoneisiin.
Henri tähän nopeasti:
-Se on totta. Ehdotan, että menemme ensin oikeaan käytävään.
Muitta mutkitta joukko lähtee Krunt etummaisena suhteellisen varovaisesti
etenemään oikeata käytävää. Käytävästä on pölyt karisseet ja se on
selvästi ollut käytössä viime aikoina.
Pienen kävelyn jälkeen eteen tulee ovi, joka vain on käytävän jatkeena.
Teri asettuu muitta mutkitta kuuntelemaan kuuluisiko huoneesta mitään
ääniä. Huone on kuitenkin hiljainen ja Krunt avaa oven hitaasti auki.
Huone on melkein tyhjä. Vastaisella seinällä on samanlainen ovi kuin
tämäkin. Avatun oven vieressä seinustalla on muutamia seipäitä, mutta
muutoin huone on tyhjä. Huone on jo ilmeisesti maan pinnan tasolla, sillä
toisella puolella seinustaa on ikkunoita, joista tulee valoa sisälle, mutta
lasit ovat kuviollisia ja epätasaisia, joten niistä ei näe läpi. Joukon
astuttua sisälle huoneeseen toteaa viimeisenä tuleva Henri:
-Hei - tällä puolella ei ole ovea laisinkaan...
Koko joukkue kääntyy katsomaan paikkaa, josta he juuri astelivat huoneeseen
ja toden totta seinässä ei ole mitään ovea muistuttavaa. Henri yrittää
painaa oven kohtaa auki, mutta seinä pysyy tiukasti kiinni. Krunt
toteaa tilanteeseen:
-No - eipä me sinne oltaisi mentykään.
Teri astuu seinän viereen ja yrittää sormellaan löytää oven rajaa seinästä,
mutta ei löydä mitään. Hetken tutkittuaan hän kääntyy pudistaen päätään
takaisin.
Kaikkien katseet kääntyvät toisella puolella olevaan oveen. Ovi on jo
hieman raollaan, eikä siten luultavasti lukossa. Joukko astelee hitaasti
kohti ovea ja Teri asettuu jälleen kuuntelemaan, jos oven takaa
kuuluisi ääniä. Hetken kuunneltuaan Terin silmät lävähtävät kokonaan auki
ja nainen hypähtää oven takaa sivuun seinän viereen. Samalla ovi lennähtää
auki ja oven suussa seisoo suuri teräksinen ilmestys, joka erehdyttävästi
muistuttaa ihmistä, mutta on metallia ja hirmuinen. Joukko astuu taakse
nopeasti Teriä lukuun ottamatta, joka on jäänyt oven taakse.
Teräksinen olento astuu toisella jalalla tärähtävän askeleen eteenpäin
huoneeseen ja tuo toisen jalan viereen ottaakseen tukevan etunojan
vastustajia päin. Miehet katselevat nopeasti toisiaan, kunnes Krunt
nappaa seipään seinustalta ja käy sen kanssa päin metallista olentoa.
Tämä hyökkäys kilpistyy kuitenkin olennon ottaessa seipäästä kiinni.
Seiväs lähtee Kruntin kädestä ja Krunt peräytyy nopeasti. Olento lyö
seipään poikki helpon näköisesti ja heittää palaset sivulle.
Olento katselee hiukan vastustajiaan käännellen päätänsä. Ovi olennon takana
sulkeutuu hiljalleen ja oven takaa paljastuu Teri, joka on hyvin hiljaa
ja paikallaan oven seinän vieressä metallisen hirviön takana. Jokainen
mies tarttuu pian seipääseen kaikesta huolimatta ja asettuu puolustusriviin
olentoa vastaan. Olento ei hyökkää, vaan katselee edelleen vastustajaansa
etunojassa polvet hieman koukussa ja kädet valmiina ottamaan seipäitä kiinni.
Jason ei malta odottaa, vaan sinkoaa oman seipäänsä päin olentoa, joka
helposti torjuu seipään ja sinkoaa sen toiselle puolella huonetta. Jason
ottaa uuden seipään huoneen nurkasta ja miehet tiukentavat riviään. Olento
kyllästyy odottelemaan toisten hyökkäyksiä ja astuu askeleen eteenpäin.
Miehet perääntyvät hiukan, mutta seinä on jo takana vastassa, eikä varaa
enää ole. Olento astuu toisenkin askelee eteen ja pysähtyy hetkeksi.
Teri on tällä aikaa päässyt pystyyn ja hiljaa hiippaillut olennon taakse
lentäneen seipään luo. Hän saa seipään nostettua äänettömästi ja nostaa
sen ylös, mutta ei voimalliseen iskuasentoon, vaan pikemminkin pistääkseen
sillä.
Miehet seisovat seipäinensä olentoa vastassa, joka jälleen nostaa jalkaansa
astuakseen askeleen lähemmäksi. Tällöin Teri toimii ja tuikkaa seipään
olennon jalkojen väliin ja kampeaa sen nurin omista jaloistaan. Teräksinen
kauhistus kaatuu rysähtäen maahan, eikä kulu hetkeäkään, kun viisi miestä
on hakkaamassa sitä selkään ja päähän kauhistuttavalla raivolla ja
kiukulla. Olento sätkii ja yrittää ylös, mutta ei kulu kauaa, kun sen
tarmo sammuu ja jäljelle jää vain kasa pahoinpideltyä rautaa.

Osa8:Dexor

Hyvin hengästyneinä ja hieman pelästyneinäkin joukkue kasailee itseään
taistelun jäljiltä. Teri tuumaa:
-Kaikkeen sitä joutuu.
Henri katsoo hetken jäljelle jäänyttä metallikasaa hyläten seipäänsä:
-Nyt ei kannata enää paljon hiiviskellä, sillä jos tuota ei joku kuulut
niin ei se sitten kuule mitään.
Gerotus kysyy pistäen myös seipäänsä pois:
-Kukaan ei ole vaurioitunut?
Joukkueen jäsenet katselevat hetken toisiaan, mutta kukaan ei sano mitään.
Gerotus jatkaa:
-Tuon oven takaa ilmeisesti alkaa työhuoneet, joten Dexor saattaa olla
lähellä.
Henri nyökkää muutaman kerran, eikä kellään näytä olevan epäilyksiä tästä.
Joukkue asettuu jälleen oven taakse, mutta tällä kertaa ei kukaan enää
kuuntele huoneen ääniä. Krunt avaa seipäineen oven hitaasti, eikä huoneessa
näytä olevan ketään. Joukkueen eteen avautuu jonkinlainen eteinen, jossa on
muutamia ovia. Yhdellä seinustalla on jälleen ikkunoita, joista tulvii valoa
huoneeseen, mutta niistä ei näe läpi niiden kuviointien ja rosoisuuksien
vuoksi. Muutoin huone on tyhjä muutamia tuolia lukuunottamatta.
Yksi ovista on hieman raollaan samalla, kun muut ovat jämerän näköisesti
kiinni. Krunt lähtee muitta mutkitta kohti raollaan olevaa ovea muiden
vielä katsellessa huonetta. Kukaan ei kuitenkaan vastustele ajatusta
tarkistaa ensin raollaan oleva ovi.
Kaikki seisovat hiljaa oven takana kuunelen joskos huoneesta kuuluisi mitään.
Huone on kuitenkin aivan äänetön, kunnes huoneesta kuuluu ääni:
-Tulkaa vain sisälle!
Joukon jäsenet katselevat hölmistyneinä toisiaan, mutta Krunt paljoakaan
epäröimättä astuu sisälle huoneeseen. Joukon eteen avautuu työhuone täynnä
kaikken laista tavaraa. Hyllyillä on kääröjä ja erilaisia pulloja sekä
monenlaisia kirjoja. Keskellä huonetta on mustassa puvussa oleva taikuri,
joka kädet edessään leveiden hihojen sisällä tervehtii lämpimästi:
-Terve tuloa vieraat. Kuinka voin palvella teitä?
Gerotus katselee epäilevästi alta kulmiensa ilmestystä. Henri hieroo
partaansa mietteissään, mutta muut lähinnä katselevat seinillä olevia
esineistöjä. Henri tuumii epäillen:
-hmm - sinä olet kuitenkin Dexor, vaikka et näytä Dexorilta.
Gerotus tähän taikurille:
-Dexorpa hyvinkin. Voit jo luopua puvustasi...et kuitenkaan viihdy siinä.
Taikurin katse painuu maahan. Hetken mietettyään putoaa kaapu maahan ja
sen alta paljastuu mies, jonka kasvot poikkeavat hyvinkin paljon
aikaisemmasta ilmestyksestä.
Henri ja Gerotus liikkuvat eri suuntiin hajaantuakseen hiukan ennen taistelun
alkua. Teri siirtyy taka viistoon kuin näkymättömiin, mutta loput
pysyttelevät paikoillaan katsellen eteensä.
Dexor avaa suunsa ja puhuu hyvin selvällä ja suhteellisen kauniilla
äänellä:
-Vanhat tuttavani - teitä varmasti kiinnostaa syy, miksi olen tullut
tänne?
Dexorin silmä hakee Gerotusta, joka on vasemmassa laidassa käsi miekkansa
kahvalla. Gerotus lopettaa hitaan etenemisensä ja seisahtaa asemaansa
sanoen jämäkästi Dexorille:
-Lieneeköhän se kuitenkin selviö.
Dexor tähän katsoen vuorostaan Henriä, joka on oikealla sivulla asettuneena
paikoilleen:
-Kosto, mutta ei minun.
Henri tähän seisoen käsi aseensa kahvalla:
-Kyllä minä tiedän, ettei sinulle kelpaa toimiesi syyksi henkilökohtainen
kosto, mutta arvo ja valta kylläkin oikein hyvin.
Dexor katsoen kolmea keskellä seisovaa miestä:
-Aivan, sillä metsän väen kostosta onkin kyse...
Jo kesken lauseensa Dexorin silmä viiruuntuu ja kolme miestä keskellä
alkavat vajota maahan. Gerotus ja Henri hyökkäävät molemmat sivuiltaan,
mutta he kompastuvat johonkin näkymättömään. Teri lähtee juoksemaan miekka
kädessään huoneen seinän hämärää viertä Dexorin sivustaan.
Dexor ei kiinnitä kovinkaan huomiota seinän viertä etenevään Teriin, vaan
tuumii ehkä jo hieman voitonriemuisena katsellen eteensä vaipuvia miehiä:
-Teidän olisi todellakin pitänyt jättää tulematta tänne...
Gerotus on juuri pääsemässä ylös miekkoinensa, kun Dexorin silmä kääntyy
häneen ja Gerotus putoaa lattialle. Kolme keskellä ollutta miestä
vääntelehtivät vielä hiukan lattialla. Henri kompuroi ylös lattialta
ja Teri on pääsemässä Dexorin sivulle. Dexor viimein kuitenkin kiinnittää
huomiotaan äänettömästi liikkuvan Teriin ja kääntyy katsomaan Teriin päin.
Henri pääsee jaloilleen ja heittää aseensa kohti Dexoria, mutta ase ei osu
lähellekään. Dexor jää kuitenkin hetkeksi katsomaan aseen lentorataa,
jolloin Teri ehtii Dexorin taakse huitaistaakseen tätä selkään. Dexor
karjahtaa hirmuisesti lyönnin viiltäessä, mutta isku ei ilmeisesti ole vielä
edes kuolettava. Teri lennähtää taakse Dexorin pyörähtäessä ympyrää viillisti
osuman siivittämänä. Pitkin seinää kaartuvana Dexor jättää pitkän verivanan
seinään liukuessaan karkuun lyöjäänsä viimein jääden kädet seinää pitkin
retkottamaan aivan kuin keräten voimiaan uutta koitosta varten. Hampaat
irvessä mustaan pukeutunut taikuri alkaa jälleen kammeta itseään seinästä
ylös muristen vähäpätöisille vastustajilleen:
-Vaikka te minut löisittekin, ette te voi koskaan kostaa
minulle enempää kuin mitä minä olen tehnyt.
Dexorin silmät alkavat taas leimuta ja taikuri alkaa nousta seinästä ylös
kuin täynnä pyhää vihaa, kun Teri sinkoaa miekkansa päin Dexoria. Hyvin
nopeasti ilman pullikointia taikurin vetelä ruumis miekka mahassa vajoaa
lattia, Terin ja Henrin vain katsellessa paikallaan.

Osa9:Voitto

Huoneen nurkassa on ruumis, joka joskus oli Dexor. Teri ja Henri
ovat jalkeilla ja katselevat huoneessa olevia esineitä. Teri kysäisee
vieressään olevalta Henriltä:
-Mistä metsäläisten kostosta Dexor puhui?
Henri ottaen kauniin pallon hyllystä käteensä ja katsellen sen läpi:
-Tämähän oli temppeli...
Henri katselee palloon hyvin suurella kiinnostuksella ja jatkaa:
-Temppeleissä usein uhrataan kaiken tapaista elävää.
Henri irrottaa katseensa pallosta ja katsoo Teriä:
-Täällä uhrattiin muinoin myös metsän väkeä.
Teri nyökkäilee ja kääntyy takaisin hyllyn puoleen ja ottaa siitä kauniin
tikarin räteensä ja alkaa tarkastella sitä. Henri laittaa pallon
selässään olevaan pussiin ja lähtee kohti lattialla nukkuvia miehiä.
Lattialla nukkuu sikeästi neljä miestä, joilla kolmella on seipäät ja
yhdellä miekka kädessä. Henri ensin läpsimään Gerotusta kasvoille, joka
herää muutaman läpsäisyn jälkeen. Pian on koko joukko valveilla ja kaikki
ovat riipimässä tavaraa hyllyiltä mukaansa Gerotusta ja Henriä lukuun
ottamatta, jotka vain katselevat hyllyjä. Gerotus tuumii:
-Ei taida olla mitään kovin arvokasta.
Henri tähän ryhdistäen selässään olevaa säkkiä:
-En usko kanssa. - Tämä huone on varmasti maan pinnassa. Ulospääsyn
pitäisi löytyä helposti.
Gerotus tähän hiukan virnuillen:
-Juu, mutta odotellaan nyt hiukan, että saavat varmasti kaiken mukaan.

Osa10:Palkittu

Geofrius seisoo huoneessaan katsellen ikkunasta maisemia. Sohva on tyhjä,
mutta sohvan vieressä on lattialla viinimuki. Ovella seisoo jämerä
vartija niin kuin aina Geofriuksen ollessa paikalla. Ovelle koputetaan
ja Geofrius antaa merkin avata oven. Sisälle astelee Gerotus vankoin
askelein, mutta pysähtyy jälleen sopivalle etäisyydelle Geofriuksesta.
Geofrius alkaa puhua innoissaan:
-Hienoa Gerotus. Kerrankin oletuksesi osuivat oikeaan.
Geofrius kävelee edes takaisin huoneessa pauhaten:
-Olen saanut monia onnitteluja monilta tahoilta...Jopa itse kuningaskin
on lähettänyt minulle onnittelukirjelmän. Ties vaikka saisin korkeamman
arvonimen...tai vaikkapa maata Bokea-järven rannalta...