Kirjaudu rajakatsetunnuksella

RK IV



Rajakatse IV


Loppukesästä Rajakatseen linnakkeen ja uuteen paikkaan rakennetun taverna Vanhan Piparin luona oli varsin paljon kulkijoita ja matkamiehiä (Rajakatse 4). Alueella liikkui paljon huhuja, joista hurjimmat väittivät alueelle joskus muinoin kätketyn mahtavia taikavoimia sisällään pitävän loitsukäärön. Monet kulkijat vaikuttivatkin kiinnostuneilta asiasta ja etsiskelivät kääröä.

Eräs kääröä kiihkeimmin tavoitelleista oli sairaalloisen oloinen Deinosantaikuri Gul Thoniel, joka kertoi etsivänsä parannusta ruumistaan kalvavaan sairauteen. Jokin käärö alueen metsistä sitten löydettiinkin, mutta se paljastui huhujen mainitsemaa kääröä paljon heikommaksi. Käärön otti kuitenkin haltuunsa paikalla ollut Ballendorfien aatelissukuun kuulunut Marcus Ballendorf sen sisällettyä jostain selittämättömästä syystä Ballendorfien sukutunnuksen. Alueella tapahtui käärön löytämispäivänä myös muuta huomionarvoista. Alueella liikkunut Jabran Ett löydettiin tavernan lähistöltä tapettuna. Tappajaksi arveltiin Herak gor Ugrak -nimistä palkkionmetsästäjää, jonka arveltiin toimineen nohvatovilaisen Valtamäen aatelissuvun palkkaamana.

Herak kuitenkin itse kiisti syytteet. Noihin aikoihin taverna Vanhan Piparin liepeiltä yllätettiin hiippailemasta ja vakoilemasta resuinen metsäläistiedustelija. Tämä rohkaistui uhoamaan ihmisille suuren johtajansa tulevan vielä saman vuoden aikana metsäläisjoukkoineen ajamaan ihmiset pois metsäläisten alueilta. Metsäläistiedustelija saatiin kiinni ja surmattiin tämän tehtyä vastarintaa. Illan hämärtyessä tavernalle hyökkäsi ihmistä muistuttava lonkeropäinen olento, joka saatiin taitavien taistelijoiden avulla surmattua. Olennon ruumis alkoi korjaantua itsekseen maassa lojuessaan, jolloin hätään kiirehtineet papit siunasivat ruumiin. Tämän jälkeen pahuuden ruumiillistuma pysyi kuolleena ja se haudattiin maahan pois lasten, naisten ja heikkohermoisten silmistä.

Kesän mentyä syntyi Rajakatseen ja Weldoonin linnakkeiden komentajien välille vuoropuhelua siitä, voisivatko ne vaihtaa keskenään viime sodassa vangeiksi jääneitä sotilaitaan. Tämä johtaisi Mahtivuoren ja Nohvatovin valtioiden välisten viileiden suhteiden paranemiseen edes neuvottelutasolle. Ehdotus välitettiin ylöspäin ja Vuoriniityn läänin hallitsija Geofrius ryhtyi ajamaan asiaa. Osapuolet sopivatkin sotavankien vaihtoneuvotteluista loppusyksystä Rajakatseen linnakkeen läheisellä taverna Vanhalla Piparilla. Nohvatovin ja Weldoonin puolta sovittiin edustamaan Zada-pappi Jojopanin, kun taas Mahtivuoren puolelta Geofrius lähetti neuvottelijaksi huomattavan Vuoriniittyläisen Ballendorfien aatelissuvun päämiehen, Xavier Ballendorfin. Samasta kaupungista oli tehtävää halunnut myös aatelismies Fredrik Koskala, Xavierin kilpailija ja Koskaloitten suvun päämies. Tapaus kiristi Koskaloitten ja Ballendorfien aatelissukujen entisestään kireitä välejä. Xavier otti tehtävän vastaan, vaikka joihinkin syihin vedoten esitti neuvottelujen siirtämistä myöhäisempään syksyyn. Tähän suostuttiin, vaikka samalla ihmeteltiin Xavierin vaikutteita.

Samoihin aikoihin Nohvatovin puolella Valtamäkien aatelissuku jostain syystä karkotti suvun vähäisen jäsenen Ulgatain. Tämän arvellaan jollakin tavoin rikkoneen vastaan suvun päämiehen, Valdemar Valtamäen tahtoa. Rajakatseen seudulla nähtiin merkkejä metsäläisten liikehdinnän lisääntymisestä. Paikallisia painoi huoli siitä, että metsäläistiedustelijan uhkauksissa olisi perää. Samoin alueella tiedettiin liikkuvan kaksi kohtalaisen kieroa ja häijyä varasta, jotka olivat mm. murtautuneet parille maatilalle. Vuoriniityn maakunnan alueella taas saatiin tietoja uudesta maantierosvojoukkiosta, Tiepuukoista, joka oli saapunut jostain Bokeajärven eteläpuolelta Vuoriniityn alueelle.


---

Vanhassa Piparissa selvitään muinaista arvoitusta...

Taverna Vanha Pipari oli juuri valmistunut, ja syksyllä pääsimme pelaamaan siellä ensimmäisen pelimme.

Seuraava peli
Rajakatse V