Rajavartio
Versio 4
JÄRJESTÖN LYHYT HISTORIA (Kirjoitettu alkutalvesta 464)
Vuosien mittaan on Vuoriniityssä ollut erilaisia pieniä palkkasoturijoukkoja, jotka ovat saaneet alkunsa muutaman soturin liittoutuessa ja päättäessä etsiä töitä joukolla. Nämä joukot ovat olleet vaihtelevan suuruisia ja usein varsin lyhytaikaisia. Niitä ei myöskään ole useimmiten yhdistänyt mikään tietty aate, vaan lähinnä muutaman soturin keskinäinen toverihenki.
Vuonna 457 syntyi kokonaan uudenlainen soturijärjestö, joka erosi toisista, jäsentymättömistä palkkasoturijoukoista selvästi. Järjestäytyneisyydessään sitä voisi verrata enemmänkin joihinkin kiltoihin tai ritarikuntiin, joita Mahtivuoren ja Vardakovin maakunnassa esiintyy. Kuitenkin toisin kuin esimerkiksi Simoniden ritarikunta Mahtivuoren eteläosissa, ei järjestön toiminta ole yläluokkaan sitoutunutta ja elitististä, vaan suureksi osaksi pikemminkin tavallisempien sotureiden yhteistoimintaa.
Järjestön perustajaveljekset Urho ja Huikka olivat aiemmin toimineet Vuoriniityn armeijassa sotilaina. Nämä patrioottiset miehet olivat kuitenkin omalta osaltaan tyytymättömiä siihen, ettei armeijassa heidän mielestään riittävästi keskitytty oleellisiin ongelmiin. Armeija oli heidän mielestään muuttunut osin lepsuksi ja aikaansaamattomaksi eikä aatteellista paloa Nohvatovia vastaan enää esiintynyt rivisotilaitten keskuudessa siinä määrin, kuin mitä miehet olisivat odottaneet.
Kaksikko sitten perustikin armeijan sisälle oman pienen soturiryhmän, jonka keskuudessa patrioottinen henki oli vahvempi. Armeijan esimiehet olivat kuitenkin sitä mieltä, että hyvien suhteiden säilyttäminen Vardakovin maakuntaan olisi välttämätöntä, eikä kaksikon toimintaa seurattu hyvällä. Urho erotettiin armeijasta, kun ei suostunut taipumaan esimiestensä edessä ja lakkauttamaan pientä soturiryhmäänsä. Myös Huikka erosi tällöin vapaaehtoisesti. Tällöin, vuonna 457, kaksikon perustama soturijärjestö Rajavartio sai syntynsä. Järjestön tavoitteena oli toimia soturijoukkiona, joka auttaisi korjaamaan armeijan puutteita ja pienempänä ja huomaamattomampana operoisi siellä, missä armeija oli Urhon mielestä liian hidasliikkeinen ja saamaton. Rajavartioon liittyi muutamia innokkaita ja isänmaallisia sotureita, vaikka järjestö ei voinutkaan jäsenilleen kovin kummoista palkkaa maksaa. Rajavartio ryhtyi turvaamaan kulkuyhteyksiä eri paikkojen välillä ja tarjosi suojelusta joillekin kauppiassaattueille.
Ajan kuluessa tämä Mahtivuoren valtakunnan puolustamisen nimeen vannova ja urhoollisuutta ja isänmaanrakkautta arvostava patrioottinen ryhmittymä kasvatti suosiotaan rahvaan keskuudessa, eikä järjestö jäänyt ylempien ryhmienkään edustajilta huomaamatta. Järjestön johtajien ja jäsenten isänmaallisuus ja toiminnan pyyteettömyys tekivät ilmeisesti vaikutuksen Karhukoitten aatelissuvun päämieheen Aarme Karhukoihin, sillä tämä otti kesällä 459 järjestön suojeluksiinsa. Ehkä hän oli kuullut Rajakatseesta kantautuvat hurjat huhut ajoittaisista väkivaltaisuuksista ja levottomuuksista ja näki Rajavartion hyvinkin tarpeelliseksi toimijaksi armeijan rinnalla.
Näin Rajavartio pääsi nauttimaan Karhukoitten aatelissuvun tuesta ja järjestön arveltiin kasvavan nopeasti sen saaman myönteisen julkisuuden ja kannatuksen myötä. Joukkioon liittyi tässä vaiheessa joitakuita Derecas-papiston maallikkosotureita sekä Deinosan-noviisejakin. Näin järjestön arvovalta ja toimintamahdollisuudet kasvoivat nopeasti. Järjestön päämäärät alkoivat kuitenkin epäilyttämään monia maltillisempia vallanpitäjiä, sillä Rajavartion monet jäsenet vaikuttivat yltiöisänmaallisilta ja jopa valmiilta kahakoimaan naapurivaltio Nohvatovin sotilaitten kanssa.
Rajakatseen ja Weldoonin linnakkeiden välit olivat syksystä 458 lähtien olleet varsin viileät ja vastapuolen linnaketta seurattiin varovaisesti ja kyräillen. Huhuttiin, että Weldoonin linnakkeen ja Vardakovin kaupungin uudet rakennushankkeet ja pienetkin kunnostustyöt kertoivat Nohvatovin valmistautumisesta sotaretkeen Mahtivuoren valtakuntaa vastaan. Rajavartio väitti Nohvatovin valmistautuvan kaiken aikaa sotaan Mahtivuorta vastaan ja jos Vuoriniitty ei pian tekisi jotain voimatilannetta tasapainottavaa tekoa, saattaisi edessä olla sota. Loppukesän kuluessa Rajavartio tekikin jotain sellaista Rajakatseessa, mikä vaikutti merkittävällä tavalla ennen kaikkea järjestön itsensä tilanteeseen.
Alkoi levitä huhu, että Rajavartio aikoisi suorittaa Rajakatseessa sotilaallisen iskun Weldoonin linnaketta vastaan, jolloin päämääränä olisi weldoonilaisten sotakoneen "Rajatuhon" tuhoaminen. Arveltiin ja aprikoitiin, ryhtyisikö järjestö tosiaan noin uhkarohkeaan ja arveluttavaan hankkeeseen, joka saattaisi pahimmillaan sytyttää sodan Nohvatovin ja Mahtivuoren valtakunnan välille. Rajavartiossa taas ajateltiin, että tällainen isku olisi välttämätön tilanteen tasapainottamiseksi linnakkeitten välillä.
Rajavartio koetti samaan aikaan toden teolla värväriensä myötä kasvattaa jäsenkuntaansa ja tilapäisesti saikin uusia jäseniä Rajakatseen linnakkeen sotilaista, mutta nämä uudet jäsenet erosivat välittömästi esimiestensä eli Rajakatseen komentajien kehotuksesta sen jälkeen, kun näille oli selvinnyt, että Rajavartiolla oli suunnitelmissa lähitulevaisuudessa jonkinlainen pikkuhyökkäys Weldoonin linnakkeelle.
Eräänä loppukesäisenä iltana Rajakatseeseen ratsastikin sitten kuuden hengen joukko lännestä päin. Nämä muukalaiset kuljeskelivat ympäriinsä Rajakatseen linnakkeen tienoilla ja rajan toisellakin puolella tekemättä alkuun mitään erikoisempaa. Seuraavaa päivää seuranneena yönä Weldoonin linnake oli täysin mekkalan ja hämmingin vallassa. Kerrotaan, että tuo salaperäinen joukkio olisi jotenkin soluttautunut linnakkeeseen ja koettanut varastaa sotakoneen piirustukset. Julkisesti ei tiedetä, onnistuiko tämä tehtävä tai selvisikö kukaan joukkiosta hengissä tai pakoon linnakkeelta, mutta jotkut väittävät nähneensä kahden ratsastajan ratsastaneen täyttä laukkaa pois linnakkeelta läheltä taverna Vanhaa Piparia. Operaatio ei täysin onnistunut, jos ei kohta epäonnistunutkaan. Lisätietoja operaatiosta ja sen vaiheista kerrotaan tarkemmin myöhemmin olevassa tekstissä (Tietokonepeli Border of Darkness kertoo iskusta)
Linnakkeitten ja valtakuntien välit huononivat hetkeksi toden teolla epäluulojen vallatessa alaa ja sodan uhkastakin puhuttiin. Kriisi meni onneksi nopeasti ohi Rajakatseen viranomaisten vakuuttaessa nohvatovilaiset siitä, että salaperäisellä joukolla ei ollut mitään tekemistä Rajakatseen viranomaisten kanssa. Tämän tapauksen jälkeen Aarme Karhukoi sanoutui irti Rajavartiosta ja heidän toiminnastaan ja lopetti yhteistyönsä järjestön kanssa. Myös Deinosan-noviisit sekä Derecas-maallikkosoturit irrottautuivat järjestöstä joko omasta halustaan tai varsinaisten esimiestensä kehotuksesta.
Jatkuu:Herbertin vartio