Rajakatse CI - 101

Lämpimänä alkusyksyn päivänä taverna Vanhalla Piparilla tapahtui.

Vinhaperän metsäläisjoukko tai joukot olivat aiheuttaneet kesän aikana paljon vahinkoa. Tavernalla kuljeskeli mies, Urho nimeltään, joka kertoi perheensä päätyneen noiden metsäläisten surmaamiksi kun metsäläisten hyökättyä hänen kotitalolleen. Moni vaati, että asialle pitäisi tehdä jotain. "Aina täällä vaan odotellaan", osa väestä nurisi.

Epäsuosittu vouti Rufus Kraakku saapui näyttävästi sotilaiden saattamana tavernalle. Vouti piti poukkoilevan ja katkonaisen puheen tavernaväelle. Paheksui keskikesän tapahtumia, kehui hyvin mennyttä sadonkorjuuta ja varoitti metsäläisten vaaroista. Mitään erityisiä ilmoituksia hänellä ei tällä kertaa ollut.

Metsästä kuului huutoa, joka ei kestänyt kauaa. Ritari Alarik saapui tavernalle. Hän ilmoitti julkisesti, että pelätty Musta Ritari oli hyökännyt hänen kimppuunsa hänen matkallaan linnakkeelta tavernalle. Alarik kertoi surmanneensa Mustan Ritarin. Se on sankarillinen teko.

Ritari Alarik oli ilmoittanut jo vuosi sitten etsivänsä vaimoa. Vieläkään ritari ei kihloissa ole. Varmasti sen vuoksi monen silmään pisti, että Alarik vietti pitkiä aikoja keskustellen palkkasoturi Giulia Martorellin kanssa. Alarikille ei tiettävästi kuka tahansa neito kelpaa. Olihan se naisten piiri laatinut hänelle oikein ehdotuslistan aiemmin, mutta eivät olleet olleet sopivia ritarin mielestä. Vaan eikö Martorellin suvun jäsen, vieläpä kalpaupseeri Martorellin pikkusisko, olisi vähintään kyseenalainen valinta kunnialliselle ritarille?

Sanni oli kuulemma kovasti koittanut löytää jäseniä "parempaan piiriinsä"; häntä kun ei ole huolittu siihen Aamun ylläpitämään Rajakatseen naisten piiriin. Sanni kertoi, että hänen paremman piirinsä jäsenmaksu oli yksi kupari vuodessa. "Paremmassa piirissä pidetään hauskaa, eikä vaan istuta tekemässä töitä tai etsimässä aviomiehiä!" Saunailtaa kuului Sanni jo suunnittelevan. Löytyiköhän jäseniä?

Tavernalla liikkui myös upseeri Timoteus Konkelo Vuoriniityn kaupungista, joka sanoi keräävänsä sotaväkeä Vinhaperän väkeä vastaan. Upseerilla ei tosin ollut valtuuksia pakkovärvätä ketään, ei valtuuksia paikallisiin sotilaisiin nähden, eikä rahaa maksaa palkkasotureille. Kovasti hän yritti saada väkeä tulemaan mukaan muuten vaan vapaaehtoisesti. Ei tainnut olla erityisen hyvä värväysonni hänellä. Metsäläisillä ei ole edes mitään ryöstettävää, joten sitäkään hän ei voinut tarjota. Linnakkeen komentaja ritari Alarik lupasi tukea, mutta ei sotureita. Samaa lupausta tuli myös Gallius Kukon tornilta.

Paikalle saapui pappi Elias P-nauha hihassaan. Hänet tunnistettiin Paltamonin lähettilääksi. Hän ilmoittikin heti, että hänellä oli ylipappi Paltamonin viesti pappi Serpentille. Kyseessä oli virallinen moitinta, tai siis kaksi moitintaa.

Ensimmäiseksi Elias karjui suureen ääneen: "Miksi te tunkeudutte minun talolleni, te tuhoatte minun kasvimaani ja varastatte minun yrttini!" Moitinta oli monisanaisempi, mutta kyse oli kuitenkin niistä Sirjan viemistä yrteistä. Saatuaan moitinnan suoritettua Elias kertoi, paljon rauhallisemmalla äänellä, että Paltamon vaatii hyvitystä. Esimerkiksi rahaa. Hän kutsui Serpentin Vuoriniittyyn viinilasilliselle keskustelemaan aiheesta. Serpent ei tapansa mukaan vastannut oikein mitään.

Toinen moitinta koski keskikesän juhlaa ja varsinkin sitä moraalitonta tanssiesitystä. Moitinta suoritettiin taas Paltamonin sanoin ja kovalla karjunnalla. Tämän moitinnan jälkeen Elias totesi rauhallisesti, että vaikka Serpent itse ei ollut paikalla esityksen tapahtuessa, hän on silti vastuussa Rajakatseen moraalista.

Kempura yritti ajaa Eliaksen pois. Hän myös heitteli loukkauksia P-nauhasta, mutta Elias ei vaivautunut kiistelemään Kempuran kanssa. Hän ilmoitti asiansa olevan hoidettu ja hän poistui sitten.

Suuri metsäläisjoukko saapui meluten paikalle huutaen Vinhaperän nimeä. He vaativat jälleen peikkoja heille. Heillä oli yksi peikko mukanaan. He vaativat myös Kukon väkeä annettavan heille. Gallius Kukon veljentytär Kreetta Kukko oli tavernalla. Häntäkö metsäläiset tulivat etsimään? Sinitabardeja ei taaskaan näkynyt, kun olisi tarvittu. Onneksi aseistautunutta väkeä muuten oli. Ritari Alarik käski aseettomat tavernaan ja organisoi puolustuksen tavernan ympärille. Sotureiden ja asemiesten lisäksi puolustusjoukkoon liittyivät papit Turo, Serpent ja Aoru sekä Deinosan-mestari Hellevi.

Ensimmäinen hyökkäys torjuttiin helposti. Hyökkäys oli metsäläistyyliin sekava ja huonosti johdettu. Metsäläisten mukana ollut peikko ei yllättävää kyllä hyökännyt, vaikka melusi ja räyhäsi kyllä senkin edestä.

Pelko heräsi kuitenkin pian, sillä maahan lyödyt metsäläiset alkoivat nousta uudelleen. Joka kerta heidät oli entistä vaikeampi lyödä maahan. Papit alkoivat manata epäkuolleita kauemmas, mutta ne olivat vahvoja. Siunatut lyönnit tehosivat paremmin. Hyvin organisoitu puolustus hajosi tässä kaaoksessa, mutta sitä eivät metsäläiset osanneet hyödyntää. Soturit iskivät kohti metsäläisshamaania. Kun hänet oli saatu hakattua pieniksi palasiksi, kalmot vihdoin pysyivät maassa.

Haavoittuneita oli useita, mutta kuolonuhreilta vältyttiin. Painajaisia varmaan sai moni. Pappi Aoru löysi taiotun pääkallon, jonka hän arveli nostattaneen kalmoja. Hän sanoi, että tällainen esine vaati todella paljon aikaa ja taitoa. Hän uskoi vahvasti, että metsäläisiä auttoi joku ulkopuolinen kalmojen nostattamiseen todella hyvin perehtynyt taho.

Kun hyökkäyksen jäljet oli siivottu, alkoi Timoteuksen joukkoon löytyä vapaaehtoisia. Kauppias Vilho kertoi hänellä olevan oivan suunnitelman, miten Vinhaperää vastaan voisi hyökätä. Hän myös lupasi osallistua sotaretken kustannuksiin. Deinosan-kilta ja linnake olivat nyt myös valmiita tukemaan retkeä, ainakin rahallisesti. Timoteus itse haavoittui hyökkäyksessä, mutta hän sanoi olevansa entistä päättäväisempi sotaretken suhteen.

Ilta alkoi pimentyä. Ritari Alarik kielsi ketään kulkemasta yksin tai aseetta edes tavernan ja linnakkeen väliä. Tunnelma jäi pelokkaaksi, vaikka enempää välikohtauksia ei tapahtunut.