Proppivarasto

Hajavirsta

Versio 11
Nykyinen sivu

[[malline:rajakatsemaailma]]

'''Hajavirsta''' on [[Mahtivuori|Mahtivuoreen]] kuuluva noin 3000 asukkaan

[[malline:rajakatsemaailma]]

'''Hajavirsta''' on [[Mahtivuori|Mahtivuoreen]] kuuluva noin 3000 asukkaan
kaupunki suurjärven ja meren välisellä
kaupunki Suurjärven ja meren välisellä
kannaksella [[Nohvatov|Nohvatovin]] rajan tuntumassa.
kannaksella [[Nohvatov|Nohvatovin]] rajan tuntumassa.
Se kuuluu [[ruhtinas Simonide]]n valtapiiriin kuten koko [[Hajavirstan
maakunta]].
Kaupunki on vanha ja osa sen rakennuksista on kivisiä.
Alueella on aktiivista laivaliikennettä rannikkoa pitkin ja jopa merirosvoja
tiedetään alueella purjehtivan.

Kaupunki on vanha ja osa sen rakennuksista on kivisiä.
Alueella on aktiivista laivaliikennettä rannikkoa pitkin ja jopa merirosvoja
tiedetään alueella purjehtivan.

Hajavirstassa tiedetään olevan:
[[kuva:taltaransatama.jpg| Esimerkkinä Taltaran satama, Hajavirstan satama on
hyvin samantyyppinen]]
Hajavirstan kaupunki on ehkä Mahtivuoren vanhin asutuskeskus, mutta tarkka
määritys on mahdotonta.
Kaupungin paikalla on ollut jonkinlainen kiinteä asutus ja kauppapaikka satoja
vuosia ennen Mahtivuoren valtakunnan perustamista.
Se on pohjolan mittapuulla suuri muurien ympäröimä kaupunki joen ja meren
kohtaamispisteessä.


-[[Deinosan|Deinosanin]] pieni kilta
-[[Derecas]]-temppeli, ilmeisesti varsin vanha
-''Satama'', joka toimii Mahtivuoren laivaston tukikohtana.
Ruhtinas Simoniden linna, Ouwankallio, sijaitsee kauempana kaupungista, noin 5
peninkulman päässä kaupungin porteista.
Sen ympärille on rakentunut oma asutuskeskuksensa, Ouwankallion linnakylä.
Tämä on Simonideruhtinaiden vallan keskus ja simonidiritarikunnan päämaja.


Hajavirstan kaupunki on suhteellisen itsenäinen vasallikaupunki, jota
hallitsevat kaupungin porvarineuvosto, tämän nimittämä pormestari ja ruhtinaan
vallan takaajana kaupungin seriffi.
Välit näiden tahojen ja ruhtinassuvun välillä ovat olleet hyvät viimeisten
vuosikymmenien aikana.


'''Historia:'''
Kaupunginmuurien sisällä kaupunki on jaettu kuuteen 'kortteliin', joita
erottavat matalammat sisämuurit, nämä korttelit ovat rakentuneet kaupungin
kasvaessa useassa 'aallossa'.
Vanhan Sataman korttelin kohdalla muurit ulottuvat rantaan rakennettujen
aallonmurtajien päälle, muodostaen ruhtinaan laivaston sotilassataman.
Hajavirstan satama on koko Mahtivuoren laivaston tärkein satama.


Varhaisin asutus alueella on ikivanhaa, ja kaupungista lienee vedetty köyttä
Mahtivuoren ja Nohvatovin valtakuntien perustamisen jälkeen.
Sodan aikana taisteltiin Hajavirstassa ja sen lähellä [[Impikangas|Impikankaan]]
ja [[Rajakangas|Rajakankaan]] linnoituksilla.
Taistelut ajoittuvat ainakin vuoteen [[449]], jolloin Rajakatseen taistelukin
käytiin.
Kaupungin muurien ulkopuolelle jäävät Uusisataman pitäjä, Kivirannan
telakkaranta ja sataman varastoalueet ja näiden väliin nousseet uudet asutukset.
Tunnetuin näistä on sataman kupeessa sijaitseva 'Uusi Nohvatov', jossa asuu
suuri joukko [[Nohvatov]]ista saapuneita maahanmuuttajia.
Vanhimmat nohvatovilaissuvut ovat olleet täällä jo miltei vuosisadan, pakolaisia
jonkun huonon Nohvatovin kuninkaan teoilta.
Kylässä sijaitsee myös pieni Zadan pyhäkkö, josta huolehtii 'pappi' Izmit,
kaapunsa menettänyt entinen zadamunkki.




'''Mahtivuoren puoleiset kylät:'''
Tämä nohvatovilaiskortteli ei juuri eroa kaupunginmuurien ulkopuolisista
asutuksista, mutta sen kujilla on helpompi kuulla myös naapurivaltakunnan kieltä
puhuttuna.
Asukkaat ovat vuosien varrella pitkälti sekoittuneet, eikä kukaan, ainakaan
julkisesti huutele mitään maanpetturuuteen viittaavaa korttelissa.
Ensimmäisen aallon Nohvatovilaissuvut olivat rikkaita kauppiaita ja vähäisempiä
rahvaita, joille Hajavirstan silloinen ruhtinas ja neuvosto antoivat
turvapaikan.
Tämän turvan syy on pitkälti unohtunut, mutta pieni palanen siitä elää vieläkin
vuosittaisessa rituaalissa: Palavan lyhdyn yönä kyläkeskuksen miehet kerääntyvät
rantakallioille käsissään lyhdyt ja laulavat surumielisiä lauluja hullusta
kuninkaasta ja ahneesta prinssistä Nohvatovin mailla.
Ruhtinas Simoniden perillinen tai ruhtinas itse palvelijoineen perinteen mukaan
tuo aamulla miehille keittoa, leipää ja Mahtivuorelaista olutta rituaalin
päätteeksi.
Tästä on muodostunut kaupunkiin yleisempikin juhlapäivä, johon osallistuvat
muutkin kaupunkilaiset, jotka näkevät tilaisuuden keljuilla Nohvatovilaisille
kruunupäille vedoten olemattomiinkin sukujuuriin hauskanpitona.


[[Rajakangas]] - Rajakangas on linnoitus sekä kylä Suurjärven rannalla ja siellä
pidetään vahvaa sotajoukkoa yllä.
[[Ansalahti]] -Kukkulalle tehty linnoituskylä.
Tie Hajavirstaan.
[[Lahdenkulma]] - Rannasta nousevalle mäelle tehty kylä, jonka lähellä vanha
kaivos.
Polku Ansalahteen.
[[Metsäranta]] - Tylsä pieni kylä rannalla.
[[Hiisisuo]] - Korkealle kohdalle rakennettu hirsinen kylä.
Polku impikankaalle ja metsärantaan.
Joskus 300 luvulla alueella on ollut peikkoja, mutta ei enää.
[[Impikangas]] - Pieni rajavarustus ja suurehko kylä, jossa on seppä ja taverna.
Yhteistä rajaa Nohvatovin kanssa.


Ruhtinaan tai hänen perillisensä osallistuminen tällaiseen on herättänyt
toisinaan keskustelua.
Mutta aatelisten osallistuminen pitkäaikaisiin rahvaan juhliin on kuitenkin
tärkeä muistutus siitä, että kaupungin ja ruhtinaan suhde on kaksisuuntainen.
Samanlaisia hyväntahdoneleitä nähdään keskikesän ja keskitalven juhlissa, joissa
perinteisesti ruhtinaan puoliso tai muuten hovin korkeimman aseman omaava
aatelisnainen jakaa ruokaa kaupungin huono-osaisille temppelin kanssa
yhteistyössä.


Nohvatovin puoleiset kylät: '' [[Nohvatov
(kaupunki)|Nohvatov]]-artikkelissa.''
[[luokka:Maantiede]][[luokka:Mahtivuori]]

Kaupungin merkittävimmät kauppatuotteet ovat sotavarusteet ja laivat
varusteineen.
Hajavirsta tarjoaa parhaan paikan löytää hyviä yksittäisiä varusteita sekä
varustaa isompi joukko nopeasti.
Laivoja rakennetaan ja korjataan Kivirannan telakoilla ja kaupungin
käsityöläiset tuottavat tasalaatuisia purjeita, köysiä ja muita elintärkeitä
varusteita kaikille ostajille.
Kaupungissa valmistetut vakiomittaiset köydet ja takilat alkavat olla suosittuja
aina Hurjaviinissä saakka.
Hajavirstan köysimitat ja muut vakiomallien mukaan valmistetut laivan osat ovat
muodostumassa vakioiksi myös muissa satamissa joihin kaupungissa valmistettuja
laivoja on myyty.

Muita merkittäviä tuotteita ovat pellavakankaat, kuivakala, terva ja piikivi.
Nämä tuotannot juontavat juurensa maakunnan laivanrakennushistoriasta.
Piikiveä kaivetaan maakunnan rannoilta suurista hiekkasärkistä, joista löytyy
satunnaisesti myös kallisarvoista meripihkaa, vaikkakin paljon vähemmän ja
huonolaatuisempaa kuin meren toisella puolen Drottningshamnista.

Alkutalvella (485-486) kaupungissa sattui paha tulipalo, jossa
käsityöläiskorttelissa sattunut onnettomuus sytytti tuleen useita rakennuksia.
Jälkikäteen tutkimukset paljastivat että tulen alku oli aseseppämestari Julius
Hakahampaan ahjo.
Kaupungin käsityöläiset ovat olleet viime vuodet kiireisiä ja mestari oli
jättänyt ahjonsa huoltamatta lakien ja säännösten mukaisesti.
Kipinä lensi murtuneen tiilimuurauksen läpi talon rakenteisiin ja levisi sieltä
salakavalasti aina kattorakenteisiin saakka.
Palossa tuhoutui suuri osa käsityöläiskorttelista.
Onneksi käsityöläisten kiltojen ylläpitämä palovahtikunta oli harjoitellut usein
ja tuli ei päässyt leviämään muihin kortteleihin.
Myös palovahtien hyvin ylläpidetty varustus on saanut kiitosta.

Tulipalon jälkeen ruhtinas Simonide antoi kaupungille luvan ottaa lainaa
Hajavirstan kuuluisasta sotakirstusta ja vahinkoja onkin korjattu pitkin talvea.
Seppien pajoihin määrättiin kuitenkin neuvoston toimesta tiukemmat asetukset
kivirakenteiden käytöstä ja savupiippujen ja muiden tarkistuksista määräajoin.

Sotakirstu on rahasto, johon osa kaupungin ruhtinaalle maksamista veroista on
ohjattu jo kahden vuosisadan ajan.
Sitä käytetään hätätiloissa ja sotien aikana rahoittamaan kaupungin toimintaa ja
korjauksia.
Sotakirsturahasto on ollut pitkään Hajavirstan ruhtinaiden ja kaupungin
valttikortti joka on taannut nopean toipumisen rankoistakin sodista ja
hätätilanteista.

Hajavirstan kaupungissa on pieni Ishacalle omistettu [[Derecas]]in temppeli ja
pieni vaatimaton [[Deinosan]]-killan kiltatalo.
Tämä kiltatalo on hyvin vaatimaton verrattuna Suomurajan ja Vuoriniityn
kiltoihin.

Kaupungin hengellisestä hyvinvoinnista vastaavat vanhojen korttelien ja muurien
ulkopuolisten pitäjien ikivanhat 'kyläpyhäköt' ja näiden rahvaanomaiset papit.
Tämän takia kaupungilla ei ole juurikaan sananvaltaa Derecas-papiston
politiikassa.
Papiston lähettiläiden neuvoston jäsenet ovat kotoisin Vuoriniitystä ja
Suomurajasta.
Vaikka lähettiläät keskustelevatkin toisinaan varsinaisen temppelin
rakentamisesta myös Hajavirstaan, ajatus uusien lähettiläiden sotkeutumisesta
temppelipolitiikkaan huolettaa nykyisiä vallanpitäjiä.
Varsinkin kun pyhäkkötemppelien ylläpitäjillä on maine suorasanaisina, rahvasta
lähellä olevina saarnamiehinä- ja naisina.
Nämä papit ovat köyhempiä ja alempiarvoisia kuin temppelien papisto, mutta
monella on kuitenkin vuosikymmenten kokemus kovasta pelistä Hajavirstan
kaupungin kauppiaiden ja väestön kanssa.
Kukaan muu kuin Hajavirstalainen nukkavieru pappisvanhus ei saa kerättyä
lahjoituksia niin helposti kitsailta ja kieroilta asekauppiailta ja
laivanvarustajilta.


Hajavirstan jalokivikillan 'tynkähuone' on ollut aina yhden Riimukiven-suvun
hallinassa ja nykyisellä mestarilla on hyvät välit sekä kaupungin
porvarineuvostoon, pormestariin että maakuntaa hallitsevaan ruhtinaaseen.
Mestarinna Riimukivi on naimisissa ruhtinaan läheisen neuvonantajan, Ritari
Korpinhampaan kanssa ja heidän lapsensa ovat kuulemma saaneet sekä
ritarikoulutuksen että opetusta taikuuteen.
Kiltatalon ylisuuri valta, suurkaupungin teräskauppiaana ja taikuuden
keskittymänä, sen mestarien määrään verrattuna aiheuttaa närää muiden
kiltatalojen kanssa.
Toisin kuin Vuoriniitty ja Suomuraja, Hajavirstaa ei kohdannut vanhojen
mestarien puhdistukset ja uudet järjestelyt.
Mestarinna Riimukivi säilytti valtansa ja toimii (joidenkin mielestä) liiankin
läheisesti [[simonidit|simonidi-ritarien]] kanssa.
Kilta haluaisi tietää näiden taikuudesta enemmän.