Huhut:Hukanmaa10
| Versio 2 |
Nykyinen sivu |
HUHUJA HUKANMAALTA Viime kesänä tapahtui ikävä välikohtaus. Lampuoti Tuhro Onneton vietti tavallista alkukesän päivää vuokraamallaan Palopellon tilalla, kun alkoi tapahtua. Sisälle rynnisti kolme sinisillä kasvomaalauksilla koristeltua metsäläistä. Heillä oli mukanaan melkein vuoden kateissa ollut Havu, se Hukanmaan nähtävyys ja ehkä-haltia. Metsäläiset tivasivat jotain. Havu tulkkasi epävarmasti, että metsäläiset etsivät suojaa ja halusivat tietää, oliko paikalla muita. Ei ollut, ei vielä. Havu kertoi sininaamojen olevan toista heimoa kuin suomäyrien, joiden kanssa Hukamaalla oli eletty jo toistakymmentä vuotta hyvässä sovussa. Sininaamametsäläiset olivat kuitenkin valinneet huonon päivän talonvaltaukselleen. Ensin paikalle tuli suomäyrien Sienimäyrä, sitten tilan omistaja Paavali Palopelto. Ja väkimäärä eikun lisääntyi. Pian paikalla olivat myös Ruben Suurkivi, Antti Mylläri, tuntematon asemies, tavernapiika Liisi ja tuntematon kulkija. Kaikki olivat tulleet juuri tänään juuri tälle tilalle, kuka mistäkin syystä, osa kai jopa ihan sattumalta. Ja lisää väkeä saapui edelleen. Kielimuurin vaikeuttaman uhkailun jälkeen Tuhro tyrmättiin ja sininaamat yrittivät lähteä Havu mukanaan. Havu onnistui kuitenkin pakenemaan heiltä. Sen jälkeen paikalliset ryhmittyivät puolustamaa häntä metsäläisiä vastaan. Aikansa rähjättyään sininaamat juoksivat lopulta pois. Havu kertoi tuhkalla itseään sotkevien metsäläisten kaapanneen hänet ensin. Sitten sininaamat kaappasivat hänet tuhkanaamoilta. Häntä oli kuljetettu ympäri metsiä melkein vuoden ajan. Tänä päivänä sininaamat olivat jääneet tuhkanaamojen väijytykseen. Taistelun jälkeen selvinneet sininaamat olivat paenneet Palopellon tilalle, koska he uskoivat, etteivät tuhkanaamat seuraisi heitä sinne. Mitä kumpikin heimo Havusta halusi, niin se ei selvinnyt. Kumpikaan metsälisheimo ei kuitenkaan ollut missään vaiheessa vahingoittanut häntä mitenkään. Mitä kummaa sen metsäläiset siis hänestä olivat halunneet? Jos kerran Havu oli ollut vuoden heidän vankinaan, niin on melkoisen epäuskottavaa, että hän ei asiaa tietäisi. No, ei hän sitä kuitenkaan kertonut. Kylähullu Pietu ilmestyi myöhemmin paikalle. Hän kertoi metsässä olevan sininaamojen ruumiita. Jyry, asemies Santeri ja Niklas Noeton menivät Pietun opastuksella katsomaan paikkaa. Paikalta löytyi kaksi kuollutta sininaamaa, mutta myös kolme kuollutta tuhkanaamaa. Tuhkanaamoilla ei ollut mitään maalauksia, vaan näytti siltä, että he olivat todellakin vaan hieroneet tuhkaa kasvoihinsa ja hiuksiinsa. Lisäksi tuhkanaamoilla oli kaulakoruissa pieni kaistale sinistä kangasta. Erikoista. Taistelupaikalta lähti jalanjälkiä kohti Palopellon tilaa, mutta myös jälkiä toiseen suuntaan. Varmaankin tämä oli se taistelu, mistä ne tilalle hyökänneet sininaamat olivat paenneet. Myöhemmin samana iltapäivänä yksi sininaamaisista metsäläisistä palasi. Hän onnistui yllättämään Paavali Palopellon ja löi hänet kirveenvarrella maahan. Metsäläinen nuoleskeli kirveenvarteen jääneitä veriroiskeita. Väki kävi hänen kimppuunsa. Mies oli pelottavan kestävä ja vahva, mutta suuri ylivoima nujersi hänet kyllä. Kaksi paikallaolijaa haavoittui ja metsäläinen surmattiin. Jyry sanoi sininaaman olleen kuin se kielletyssä kylässä tavattu metsäläinen (Hukanmaa 7). Tilanteesta selvittiin kuitenkin. Tilalla Tuhro näytti kovasti yrittävän kosiskella piika Liisiä. Tiedossa ei ole, miten hyvin hän siinä onnistui, mutta ainakaan Liisi ei heti karannut. Tuhro on tunnettu epäonnenlintu, joten hänen kanssaan kannattaa olla tarkkana. Toisaalta Liisi puolestaan on köyhä muukalainen, joten eipä hänellä varmasti liikaa ottajia ole. Liisi ja Tuhro ovat tiettävästi viihtyneet kovin hyvin toistensa seurassa jo vuoden päivät. Melko epäsäännöllisesti, mutta kuitenkin. Tuhron renki Tapani on kovasti vakuutellut, että vaikka Liisi Palopellon tilalla käykin, niin mitään sopimatonta ei Liisin ja Tuhron välillä tapahdu. Voisi silti olla sopivaa papiston ehdottaa, että jospa sitä nyt ainakin kihloihin mentäisiin. Tosin papitar Hallasuolla taitaa olla liian kiire viininmaistelussa, että ehtisi moraalinvartijana toimia. Pian Palopellon tilalla tapahtuneen selkkauksen jälkeen Hukanmaalla kerrottiin, että Amalia Mallasrannan poika Rubert Mallasranta olisi taas Hukanmaalla. Kerrottiin, että se tuntematon asemies, joka Palopellon tilalla tavattiin, oli todellisuudessa Rubert! Moni tunnisti hänet varmasti, mutta erikoista tässä on, että hän ei käynyt lähelläkään Mallasrannan tilaa. Sanoi jopa erikseen, että ei todellakaan halunnut tavata äitiään. Rubert Mallasranta kävi kuitenkin varmasti seriffi Ansion juttusilla ja pitkään viipyikin. Yrittääkö hän jotenkin luovia seriffimme suosioon? Niin tai näin, Rubert lähti pian pois, huhujen mukaan hän matkusti Suomurajaan. Amalia Mallasranta oli todella kiukkuinen, ettei poika suostunut kotona käymään. Jyry suunnitteli ansan sininaamoille ja tuhkanaamoille. "Käytetään Havua syöttinä, kun kerran kumpikin selvästi haluaa hänet! Etsitään sopivan avoin paikka, niin kyllä Susipartion ratsuväki ne jyrää samantien!" Palopellon tilan läheinen iso laaja niitty valittiin paikaksi. Jyry sai suostueltua vastahakoisen vapaaherra Urho Hukanpään hyväksymää suunnitelman. Tämä ansa tehtii kaksi viikkoa ennen keskikesää. Ansa oli yksinkertainen. Havu meni kahden soturin kanssa avoimelle niitylle. Jyryn ratsumiehet odottelivat lähellä, mutta tarpeeksi kaukana. Ajatus oli saartaa metsäläiset ja jyrätä heidät ratsuväellä sekä nostoväellä, jota oli myös odottamassa kauempana. Ajatus oli, että ratsumiehet hyökkäisivät ensin ja nostoväki kiirehtisi paikalle. Havu oli saatu suostueltua juoneen mukaan. Hän meni niitylle kahden saattajan kanssa. Sitten alkoi odotus. Seuraavana päivänä metsäläisiä alkoi lähestyä Havua kahdesta eri suunnasta. Metsäläiset ilmeisesti huomasivat toisensa, eivätkä uskaltaneet toimia. Sininaamat ja tuhkanaamat oli tosiaan saatu houteltua paikalle samaan aikaan. Hermopeli kesti kolme päivää ja aina vaan lisää kumpiakin metsäläisiä tuli paikalle. Lopulta metsäläiset alkoivat huudella toisilleen. Tuhkanaamat hyökkäsivät kohti Havua ja silloin ne sininaamtakin lähtivät liikkeelle. Se taistelu oli kaaos. Metsäläisiä oli paljon, todella paljon. Mutta kun ratsumiehet tulivat paikalle, niin se oli teurastus. Ratsumiehet pyörivät kaaoksen reunoilla ja tappoivat metsäläisiä surutta. Metsäläiset olivat avoimella maalla helppoja uhreja ratsumiehille, mutta he eivät halunneet paeta. Nostoväki tuli lopulta myös paikalle, mutta heidän tehtäväkseen jäi katsoa vierestä ratsumiesten työtä. Nostoväki piti joka tapauksessa huolen, että kukaan metsäläinen ei paennut, kun lopulta osa heistä sitä yritti. Vankeja ei otettu. Metsäläisiä surmattiin yli kuusikymmentä. Se on suuri määrä, todellakin. Omia tappioitakin tuli, sillä Havun molemmat saattajat saivat surmansa. Samoin viisi ratsumiestä kuoli ja yksi hevonen myös. Tämä on kova isku susipartiolle, vaikka ansa olikin menestys. Tarkkoja tietoja taistelusta tiesi kertoa kaikille Antti Mylläri. Mitenköhän hän nuo tapahtumat noin tarkkaan tiesi? Hyvin hänen kertomuksensa silti taisteluun osallistuneiden puheiden kanssa päti. Keskikesän juhla meni melko rauhallisesti taverna Rautamallaksessa. Metsäläisiä ei näkynyt lainkaan; olivatkohan suomäyrätkin säikähteet verilöylyä? Ansio joutui laittamaan muutaman juopuneen jalkapuuhun, mutta se nyt on normaalia. Kaivoksen väki loisti poissaolollaan keskikesän juhlassa. Pian keskikesän jälkeen Havu ilmoitti, tällä kertaa siis tosiaan ilmoitti, lähtevänsä. Hän oli ilmeisesti järkyttynyt siitä metsäläisten lahtaamisesta, vaikka ne molemmat heimot olivatkin pitäneet häntä vankina. Tällä kertaa hän kuitenkin teki lähtönsä selväksi kaikille, niin että asiasta ei jäänyt epäselvää. Reilu viikko keskikesän jälkeen Havu sitten todella lähti, eikä hänestä ole sen jälkeen kuultu. Kesällä ja syksylläkin saatiin olla rauhassa metsäläisiltä. Kesä oli mukava ja satokin oli hyvä. Ruben Suurkivi ei siis vieläkään päässyt kokeilemaan sitä suurella vaivalla ja rahalla rakennettua kastelulaitteistoaan. Kaikilla oli runsaasti viljaa ja myllärillä oli töitä. Tosin kisällit sen jauhamisen hoitivat. Mallastusta puolestaan hoiti enenevässä määrin Ignatius. Suurkiven luottotorppari on nyt sii paitsi olutmestari, niin nyt myös mallastaja. Muut Suurkiven torpparit alkavat jo katsella Ignatiusta kateellisina, kun mokoma alkaa olla jo herra suorastaan. Maaton mies hän on, joten ei nyt liikaa kannata kadehtia, mutta epäilemättä hän on jo lähes korvaamaton Ruben Suurkivelle. Jos Ignatius lähtisi, niin Suurkivellä kestäisi kyllä vuosia saada joku hänen tasolleen. Syksyllä pisti silmään, että Tuhro Onneton ei enää ollutkaan niin onnettomuusaltis kuin ennen. Renki Tapani vahvisti nämä huhut. Kerrotaan, että Tuhro olisi ostanut jonkun onnenkalun joltain kiertävältä noidalta. Tai ehkä hän tapasi vihdoin sen noidan, joka hänet kirosi, ja sai noidan poistamaan sen kirouksen. Suurin osa hukanmaalaisista ovat tyytyväisiä Tuhron puolesta, mutta osa pitää onnen parantumista hyvin epäilyttävänä. |
HUHUJA HUKANMAALTA Viime kesänä tapahtui ikävä välikohtaus. Lampuoti Tuhro Onneton vietti tavallista alkukesän päivää vuokraamallaan Palopellon tilalla, kun alkoi tapahtua. Sisälle rynnisti kolme sinisillä kasvomaalauksilla koristeltua metsäläistä. Heillä oli mukanaan melkein vuoden kateissa ollut Havu, se Hukanmaan nähtävyys ja ehkä-haltia. Metsäläiset tivasivat jotain. Havu tulkkasi epävarmasti, että metsäläiset etsivät suojaa ja halusivat tietää, oliko paikalla muita. Ei ollut, ei vielä. Havu kertoi sininaamojen olevan toista heimoa kuin suomäyrien, joiden kanssa Hukamaalla oli eletty jo toistakymmentä vuotta hyvässä sovussa. Sininaamametsäläiset olivat kuitenkin valinneet huonon päivän talonvaltaukselleen. Ensin paikalle tuli suomäyrien Sienimäyrä, sitten tilan omistaja Paavali Palopelto. Ja väkimäärä eikun lisääntyi. Pian paikalla olivat myös Ruben Suurkivi, Antti Mylläri, tuntematon asemies, tavernapiika Liisi ja tuntematon kulkija. Kaikki olivat tulleet juuri tänään juuri tälle tilalle, kuka mistäkin syystä, osa kai jopa ihan sattumalta. Ja lisää väkeä saapui edelleen. Kielimuurin vaikeuttaman uhkailun jälkeen Tuhro tyrmättiin ja sininaamat yrittivät lähteä Havu mukanaan. Havu onnistui kuitenkin pakenemaan heiltä. Sen jälkeen paikalliset ryhmittyivät puolustamaa häntä metsäläisiä vastaan. Aikansa rähjättyään sininaamat juoksivat lopulta pois. Havu kertoi tuhkalla itseään sotkevien metsäläisten kaapanneen hänet ensin. Sitten sininaamat kaappasivat hänet tuhkanaamoilta. Häntä oli kuljetettu ympäri metsiä melkein vuoden ajan. Tänä päivänä sininaamat olivat jääneet tuhkanaamojen väijytykseen. Taistelun jälkeen selvinneet sininaamat olivat paenneet Palopellon tilalle, koska he uskoivat, etteivät tuhkanaamat seuraisi heitä sinne. Mitä kumpikin heimo Havusta halusi, niin se ei selvinnyt. Kumpikaan metsälisheimo ei kuitenkaan ollut missään vaiheessa vahingoittanut häntä mitenkään. Mitä kummaa sen metsäläiset siis hänestä olivat halunneet? Jos kerran Havu oli ollut vuoden heidän vankinaan, niin on melkoisen epäuskottavaa, että hän ei asiaa tietäisi. No, ei hän sitä kuitenkaan kertonut. Kylähullu Pietu ilmestyi myöhemmin paikalle. Hän kertoi metsässä olevan sininaamojen ruumiita. Jyry, asemies Santeri ja Niklas Noeton menivät Pietun opastuksella katsomaan paikkaa. Paikalta löytyi kaksi kuollutta sininaamaa, mutta myös kolme kuollutta tuhkanaamaa. Tuhkanaamoilla ei ollut mitään maalauksia, vaan näytti siltä, että he olivat todellakin vaan hieroneet tuhkaa kasvoihinsa ja hiuksiinsa. Lisäksi tuhkanaamoilla oli kaulakoruissa pieni kaistale sinistä kangasta. Erikoista. Taistelupaikalta lähti jalanjälkiä kohti Palopellon tilaa, mutta myös jälkiä toiseen suuntaan. Varmaankin tämä oli se taistelu, mistä ne tilalle hyökänneet sininaamat olivat paenneet. Myöhemmin samana iltapäivänä yksi sininaamaisista metsäläisistä palasi. Hän onnistui yllättämään Paavali Palopellon ja löi hänet kirveenvarrella maahan. Metsäläinen nuoleskeli kirveenvarteen jääneitä veriroiskeita. Väki kävi hänen kimppuunsa. Mies oli pelottavan kestävä ja vahva, mutta suuri ylivoima nujersi hänet kyllä. Kaksi paikallaolijaa haavoittui ja metsäläinen surmattiin. Jyry sanoi sininaaman olleen kuin se kielletyssä kylässä tavattu metsäläinen (Hukanmaa 7). Tilanteesta selvittiin kuitenkin. Tilalla Tuhro näytti kovasti yrittävän kosiskella piika Liisiä. Tiedossa ei ole, miten hyvin hän siinä onnistui, mutta ainakaan Liisi ei heti karannut. Tuhro on tunnettu epäonnenlintu, joten hänen kanssaan kannattaa olla tarkkana. Toisaalta Liisi puolestaan on köyhä muukalainen, joten eipä hänellä varmasti liikaa ottajia ole. Liisi ja Tuhro ovat tiettävästi viihtyneet kovin hyvin toistensa seurassa jo vuoden päivät. Melko epäsäännöllisesti, mutta kuitenkin. Tuhron renki Tapani on kovasti vakuutellut, että vaikka Liisi Palopellon tilalla käykin, niin mitään sopimatonta ei Liisin ja Tuhron välillä tapahdu. Voisi silti olla sopivaa papiston ehdottaa, että jospa sitä nyt ainakin kihloihin mentäisiin. Tosin papitar Hallasuolla taitaa olla liian kiire viininmaistelussa, että ehtisi moraalinvartijana toimia. Pian Palopellon tilalla tapahtuneen selkkauksen jälkeen Hukanmaalla kerrottiin, että Amalia Mallasrannan poika Rubert Mallasranta olisi taas Hukanmaalla. Kerrottiin, että se tuntematon asemies, joka Palopellon tilalla tavattiin, oli todellisuudessa Rubert! Moni tunnisti hänet varmasti, mutta erikoista tässä on, että hän ei käynyt lähelläkään Mallasrannan tilaa. Sanoi jopa erikseen, että ei todellakaan halunnut tavata äitiään. Rubert Mallasranta kävi kuitenkin varmasti seriffi Ansion juttusilla ja pitkään viipyikin. Yrittääkö hän jotenkin luovia seriffimme suosioon? Niin tai näin, Rubert lähti pian pois, huhujen mukaan hän matkusti Suomurajaan. Amalia Mallasranta oli todella kiukkuinen, ettei poika suostunut kotona käymään. Jyry suunnitteli ansan sininaamoille ja tuhkanaamoille. "Käytetään Havua syöttinä, kun kerran kumpikin selvästi haluaa hänet! Etsitään sopivan avoin paikka, niin kyllä Susipartion ratsuväki ne jyrää samantien!" Palopellon tilan läheinen iso laaja niitty valittiin paikaksi. Jyry sai suostueltua vastahakoisen vapaaherra Urho Hukanpään hyväksymää suunnitelman. Tämä ansa tehtii kaksi viikkoa ennen keskikesää. Ansa oli yksinkertainen. Havu meni kahden soturin kanssa avoimelle niitylle. Jyryn ratsumiehet odottelivat lähellä, mutta tarpeeksi kaukana. Ajatus oli saartaa metsäläiset ja jyrätä heidät ratsuväellä sekä nostoväellä, jota oli myös odottamassa kauempana. Ajatus oli, että ratsumiehet hyökkäisivät ensin ja nostoväki kiirehtisi paikalle. Havu oli saatu suostueltua juoneen mukaan. Hän meni niitylle kahden saattajan kanssa. Sitten alkoi odotus. Seuraavana päivänä metsäläisiä alkoi lähestyä Havua kahdesta eri suunnasta. Metsäläiset ilmeisesti huomasivat toisensa, eivätkä uskaltaneet toimia. Sininaamat ja tuhkanaamat oli tosiaan saatu houteltua paikalle samaan aikaan. Hermopeli kesti kolme päivää ja aina vaan lisää kumpiakin metsäläisiä tuli paikalle. Lopulta metsäläiset alkoivat huudella toisilleen. Tuhkanaamat hyökkäsivät kohti Havua ja silloin ne sininaamtakin lähtivät liikkeelle. Se taistelu oli kaaos. Metsäläisiä oli paljon, todella paljon. Mutta kun ratsumiehet tulivat paikalle, niin se oli teurastus. Ratsumiehet pyörivät kaaoksen reunoilla ja tappoivat metsäläisiä surutta. Metsäläiset olivat avoimella maalla helppoja uhreja ratsumiehille, mutta he eivät halunneet paeta. Nostoväki tuli lopulta myös paikalle, mutta heidän tehtäväkseen jäi katsoa vierestä ratsumiesten työtä. Nostoväki piti joka tapauksessa huolen, että kukaan metsäläinen ei paennut, kun lopulta osa heistä sitä yritti. Vankeja ei otettu. Metsäläisiä surmattiin yli kuusikymmentä. Se on suuri määrä, todellakin. Omia tappioitakin tuli, sillä Havun molemmat saattajat saivat surmansa. Samoin viisi ratsumiestä kuoli ja yksi hevonen myös. Tämä on kova isku susipartiolle, vaikka ansa olikin menestys. Tarkkoja tietoja taistelusta tiesi kertoa kaikille Antti Mylläri. Mitenköhän hän nuo tapahtumat noin tarkkaan tiesi? Hyvin hänen kertomuksensa silti taisteluun osallistuneiden puheiden kanssa päti. Keskikesän juhla meni melko rauhallisesti taverna Rautamallaksessa. Metsäläisiä ei näkynyt lainkaan; olivatkohan suomäyrätkin säikähteet verilöylyä? Ansio joutui laittamaan muutaman juopuneen jalkapuuhun, mutta se nyt on normaalia. Kaivoksen väki loisti poissaolollaan keskikesän juhlassa. Pian keskikesän jälkeen Havu ilmoitti, tällä kertaa siis tosiaan ilmoitti, lähtevänsä. Hän oli ilmeisesti järkyttynyt siitä metsäläisten lahtaamisesta, vaikka ne molemmat heimot olivatkin pitäneet häntä vankina. Tällä kertaa hän kuitenkin teki lähtönsä selväksi kaikille, niin että asiasta ei jäänyt epäselvää. Reilu viikko keskikesän jälkeen Havu sitten todella lähti, eikä hänestä ole sen jälkeen kuultu. Kesällä ja syksylläkin saatiin olla rauhassa metsäläisiltä. Kesä oli mukava ja satokin oli hyvä. Ruben Suurkivi ei siis vieläkään päässyt kokeilemaan sitä suurella vaivalla ja rahalla rakennettua kastelulaitteistoaan. Kaikilla oli runsaasti viljaa ja myllärillä oli töitä. Tosin kisällit sen jauhamisen hoitivat. Mallastusta puolestaan hoiti enenevässä määrin Ignatius. Suurkiven luottotorppari on nyt sii paitsi olutmestari, niin nyt myös mallastaja. Muut Suurkiven torpparit alkavat jo katsella Ignatiusta kateellisina, kun mokoma alkaa olla jo herra suorastaan. Maaton mies hän on, joten ei nyt liikaa kannata kadehtia, mutta epäilemättä hän on jo lähes korvaamaton Ruben Suurkivelle. Jos Ignatius lähtisi, niin Suurkivellä kestäisi kyllä vuosia saada joku hänen tasolleen. Syksyllä pisti silmään, että Tuhro Onneton ei enää ollutkaan niin onnettomuusaltis kuin ennen. Renki Tapani vahvisti nämä huhut. Kerrotaan, että Tuhro olisi ostanut jonkun onnenkalun joltain kiertävältä noidalta. Tai ehkä hän tapasi vihdoin sen noidan, joka hänet kirosi, ja sai noidan poistamaan sen kirouksen. Suurin osa hukanmaalaisista ovat tyytyväisiä Tuhron puolesta, mutta osa pitää onnen parantumista hyvin epäilyttävänä. |
| Ja jos Tuhrolla todella on noidan tekemä onnenkalu, niin sehän on? jotain todella pahaa. |
Ja jos Tuhrolla todella on noidan tekemä onnenkalu, niin sehän on... jotain todella pahaa. |
| Kunpa papitar Hallasuo selvittäisi tämän asian. Syksyllä Helmi Suurkivi lähti Hukanmaalta. Kerrotaan, että itse susipartion johtaja Jyry Sivaltaja olisi vienyt hänet jonnekin. Minne ja miksi, sitä emme tiedä. Jyry oli joka tapauksessa kaksi viikkoa matkoilla ja palasi ilman Helmiä. Onko Helmin setä Ruben Suurkivi löytänyt Helmille sopivan sulhasen jostain? Setähän kertoi monta kertaa, että kukaan Hukanmaalla ei Helmille kelpaa. Jyry itse on ollut matkasta täysin vaiti. Hän ei ole edes kertonut, veikö hän todella Helmin jonnekin vai ei. Samoihin aikoihin kaivoksen omistaja Alma Urpontytär valtasi Vääräsuon, sen suopahasen, josta Suurkivi ja Amalia Mallasranta kiistelivät vuosikausia, mutta jonka Urho Hukanpää ilmoitti kuuluvan Suurkiven tilaan. Leskirouva Alma hankki maakuntatuoarilta kaivosvaltausoikeuden Vääräsuohon. Kerrotaan, että hän yritti ensin taivuttaa Urho Hukanpäätä hväksymään valtauksen, mutta Urho jääräpäisesti kieltäytyi tästä. Kaivoksia saa kuitenkin lain mukaan vallata muiden mailta edellyttäen, että se kaivos todella perustetaan. Pätee suorautaankin, nähtävästi. Kaivoksen väki rakensi kiireesti Vääräsuolle varustusta raudan nostamiseksi suosta. Sinne tuli hukanmaalaisia, jota yrittivät ajaa kaivoksen väen pois. Seriffi Ansio joutui puolustamaan kaivoksen väkeä ja toimia. |
Kunpa papitar Hallasuo selvittäisi tämän asian. Syksyllä Helmi Suurkivi lähti Hukanmaalta. Kerrotaan, että itse susipartion johtaja Jyry Sivaltaja olisi vienyt hänet jonnekin. Minne ja miksi, sitä emme tiedä. Jyry oli joka tapauksessa kaksi viikkoa matkoilla ja palasi ilman Helmiä. Onko Helmin setä Ruben Suurkivi löytänyt Helmille sopivan sulhasen jostain? Setähän kertoi monta kertaa, että kukaan Hukanmaalla ei Helmille kelpaa. Jyry itse on ollut matkasta täysin vaiti. Hän ei ole edes kertonut, veikö hän todella Helmin jonnekin vai ei. Samoihin aikoihin kaivoksen omistaja Alma Urpontytär valtasi Vääräsuon, sen suopahasen, josta Suurkivi ja Amalia Mallasranta kiistelivät vuosikausia, mutta jonka Urho Hukanpää ilmoitti kuuluvan Suurkiven tilaan. Leskirouva Alma hankki maakuntatuoarilta kaivosvaltausoikeuden Vääräsuohon. Kerrotaan, että hän yritti ensin taivuttaa Urho Hukanpäätä hväksymään valtauksen, mutta Urho jääräpäisesti kieltäytyi tästä. Kaivoksia saa kuitenkin lain mukaan vallata muiden mailta edellyttäen, että se kaivos todella perustetaan. Pätee suorautaankin, nähtävästi. Kaivoksen väki rakensi kiireesti Vääräsuolle varustusta raudan nostamiseksi suosta. Sinne tuli hukanmaalaisia, jota yrittivät ajaa kaivoksen väen pois. Seriffi Ansio joutui puolustamaan kaivoksen väkeä ja toimia. |
| ?Heillä on maakuntatuomarin päätös tästä. Tähän ei auta huuto eikä itku eikä edes vapaaherran sana.? Eivät ne ennen talven |
"Heillä on maakuntatuomarin päätös tästä. Tähän ei auta huuto eikä itku eikä edes vapaaherran sana." Eivät ne ennen talven |
| tuloa todella päässeet raudannostoa aloittamaan, mutta nyt rautaa todella kerätään. Ansiolla ei välttämättä muutenkaan mene hyvin Urho Hukanpään silmissä. Talvella Hukanhampaan kartanossa tapahtui varkaus: Oudot paperit, jotka silloin löytyivät sieltä kielletystä kylästä, katosivat! Ne olivat Hukahampaassa Urhon tavaroiden joukossa. Eräänä päivänä ne olivat poissa. Urho hermostui asiasta todella pahasti. Ansio johti tutkimuksia ja kuulusteluita, mutta päiväkausien työstä huolimatta paperit pysyivät kadoksissa. Kukaan ei tunnustanut mitään. Missään ei näkynyt mitään murtojälkiä, joten varkaalla olisi pitänyt olla avain. Mitään ei kuitenkaan selvinnyt. Alkutalvesta suomäyriä alkoi taas näkyä. Hekin vaikuttivat olevan tyytyväisiä, että ne sininaamat ja tuhkanaamat oli saatu ajettua hajalle. Keskitalven juhlaa vietettiin Usvakummun tilalla. Tällä kertaa sekä Alma Urpontytär, että Paavali Palopelto sekä Amalia Mallasranta jättivät juhlat väliin. Ehkäpä siksi se meni niin rauhallisesti. Pian keskitalven juhla jälkeen saatiin reilusti lunta ja meillä oli taas pitkästä aikaa talvi. Talvi meni mukavasti, eikä mitää erikoista tapahtunut. Pietu kuljeskeli talosta taloon ja hävisi välillä omille teilleen. Suomäyristä ei ollut harmia ja niitä muita metsäläisiä ei enää nähty. Elämä tuntui kaiken kaikkiaan palanneen mallilleen, vaikka se kaivos, sekä uusi että vanha, Hukanmaan elämää häiritseekin. Kevät tuli ja meni. Sää oli todella vaihteleva, mutta ainakin kevätkylvöt menivät hyvin. Susia on nykyään todella paljon liikkeellä ja susipartio joutuukin toimimaan nimensä mukaisesti ja hätistelemään susia tiehensä. Susipartio ratsastaa isoa tietä pitkin ja poikin ja soittavat torvea, jotta sudet pysyisivät kauempana. Susivahinkoja on ollut, mitä karjaan tulee. Kenenkää ihmisen ei silti tiedetä jääneen susien saaliiksi. HUHUHA POHJOISESTA MAHTIVUORESTA Vuoriniityn maakunnassa kerrotaan käydyn suuren taistelun metsäläisiä vastaan. Metsäläisten johtajana on ollut joku Iso Puukko, joka kuulemma todella oli suurin koskaan nähty metsäläinen. Jotkut jopa peikoksi väittävät. Iso taistelu siellä joka tapauksessa oli. Iso Puukko pääsi kuulemma pakoon. Hänestä on varmaan luvattu isokin palkkio. Joukko on joka tapauksessa murskattu. Hänen joukkonsa on kuulemma ollut suurempi riesa kuin kaikki maantierosvot yhteensä. Kerrotaan, että Ison Puukon joukossa oli myös iiviläisiä. Tämä muistuttaa hukanmaalaisia siitä Maalatusta Miehestä, joka epäkuolleita Hukanmaalla käskytti silloin viitisen vuotta sitten. Sitä juttua ei mieluusti muistella. Mutta metsäläisiä ja iiviläisiä oli silloin täälläkin asialla. Vuoriniity kapungissa oli viime vuonna maanvajoamia, kun kaupungin alla olevat tunnelit ja viemärit hajosivat kaupungin painon vuoksi. Asiasta on syytetty Deinosan-kiltaa, mutta he eivät ilmeisesti ole asialle korvaansa lotkauttaneet. |
tuloa todella päässeet raudannostoa aloittamaan, mutta nyt rautaa todella kerätään. Ansiolla ei välttämättä muutenkaan mene hyvin Urho Hukanpään silmissä. Talvella Hukanhampaan kartanossa tapahtui varkaus: Oudot paperit, jotka silloin löytyivät sieltä kielletystä kylästä, katosivat! Ne olivat Hukahampaassa Urhon tavaroiden joukossa. Eräänä päivänä ne olivat poissa. Urho hermostui asiasta todella pahasti. Ansio johti tutkimuksia ja kuulusteluita, mutta päiväkausien työstä huolimatta paperit pysyivät kadoksissa. Kukaan ei tunnustanut mitään. Missään ei näkynyt mitään murtojälkiä, joten varkaalla olisi pitänyt olla avain. Mitään ei kuitenkaan selvinnyt. Alkutalvesta suomäyriä alkoi taas näkyä. Hekin vaikuttivat olevan tyytyväisiä, että ne sininaamat ja tuhkanaamat oli saatu ajettua hajalle. Keskitalven juhlaa vietettiin Usvakummun tilalla. Tällä kertaa sekä Alma Urpontytär, että Paavali Palopelto sekä Amalia Mallasranta jättivät juhlat väliin. Ehkäpä siksi se meni niin rauhallisesti. Pian keskitalven juhla jälkeen saatiin reilusti lunta ja meillä oli taas pitkästä aikaa talvi. Talvi meni mukavasti, eikä mitää erikoista tapahtunut. Pietu kuljeskeli talosta taloon ja hävisi välillä omille teilleen. Suomäyristä ei ollut harmia ja niitä muita metsäläisiä ei enää nähty. Elämä tuntui kaiken kaikkiaan palanneen mallilleen, vaikka se kaivos, sekä uusi että vanha, Hukanmaan elämää häiritseekin. Kevät tuli ja meni. Sää oli todella vaihteleva, mutta ainakin kevätkylvöt menivät hyvin. Susia on nykyään todella paljon liikkeellä ja susipartio joutuukin toimimaan nimensä mukaisesti ja hätistelemään susia tiehensä. Susipartio ratsastaa isoa tietä pitkin ja poikin ja soittavat torvea, jotta sudet pysyisivät kauempana. Susivahinkoja on ollut, mitä karjaan tulee. Kenenkää ihmisen ei silti tiedetä jääneen susien saaliiksi. HUHUHA POHJOISESTA MAHTIVUORESTA Vuoriniityn maakunnassa kerrotaan käydyn suuren taistelun metsäläisiä vastaan. Metsäläisten johtajana on ollut joku Iso Puukko, joka kuulemma todella oli suurin koskaan nähty metsäläinen. Jotkut jopa peikoksi väittävät. Iso taistelu siellä joka tapauksessa oli. Iso Puukko pääsi kuulemma pakoon. Hänestä on varmaan luvattu isokin palkkio. Joukko on joka tapauksessa murskattu. Hänen joukkonsa on kuulemma ollut suurempi riesa kuin kaikki maantierosvot yhteensä. Kerrotaan, että Ison Puukon joukossa oli myös iiviläisiä. Tämä muistuttaa hukanmaalaisia siitä Maalatusta Miehestä, joka epäkuolleita Hukanmaalla käskytti silloin viitisen vuotta sitten. Sitä juttua ei mieluusti muistella. Mutta metsäläisiä ja iiviläisiä oli silloin täälläkin asialla. Vuoriniity kapungissa oli viime vuonna maanvajoamia, kun kaupungin alla olevat tunnelit ja viemärit hajosivat kaupungin painon vuoksi. Asiasta on syytetty Deinosan-kiltaa, mutta he eivät ilmeisesti ole asialle korvaansa lotkauttaneet. |
| Huhuja Suomurajasta |
HUHUJA SUOMURAJASTA |
Deinosan-killan kauan odotettu kiltakokous jouduttiin siirtämään tulevaan syksyyn, kun riitely Vuoriniityn kaupungin korjauksesta on vienyt killan ajan. Kuningas antoi kuitenkin käskyn, jossa kiltaan asetettiin vanhemmista noviiseista ja nuhteettomimmista mestareista koostuva väliaikainen toimeenpaneva elin, joka takaa killan toiminnan ja sen velvollisuuksien täytäntöönpanon. Tämän elimen noviisien palkat maksaa kruunu, joka perii kulut killalta. Ratkaisu ei ole tyydyttänyt varsinkaan vanhempia mestareita, mutta kuninkaan käskyä vastaan on hankala vetkuilla. Monille noviiseille tämä on ollut vain heidän ennenkin tekemiensä toimien virallistamista. On mahdollista, että tämä järjestelmä jää kiltakokouksenkin jälkeen jossain muodossa toimintaan. Kuningas haluaa killan hallintaansa ja muut tahot tämän jatkuvan venkoilun loppumaan. Näiden korotettujen noviisien titteli on vielä hakusessa, mutta kiltakisälli on toistaiseksi käytössä oleva titteli. Muutoin Suomurajassa on ollut rauhallista. Satama piti viime talvena sulkea jäiden vuoksi, toisin kuin edellisenä vuonna, mutta talven tuhot olivat silti paljon vähäisemmät ja satamakin oli auki useampana päivänä kuin viime vuonna, sillä myrskyjä oli paljon harvemmin. Talvi piti myös yhteydet kaupungista ulospäin auki paremmin, kuin se viimevuotinen jatkuva kelirikko HUHUJA NOHVATOVISTA Vardakovin maakunnassa pohjoisessa Nohvatovissa alkoi avoin kapina kuningasta vastaan vuosien kyräilyn jälkeen. Vardakovin sotavelhot valitsivat lopulta vuosien jahkailun jälkeen puolensa ja murskasivat kapinan helposti. Varmaan kapinalliset luulivat sotavelhojen olevan heidän puolellaan, mutta väärässä olivat. HUHUJA HURJAVIINISTÄ Meren takana Hurjaviinin kaupungissa on valmistunut uusi kuusikerroksinen. Kovasti se on paikallisia pelottanut, että onko tuo turvallinen ja saako tällaista tehdä. No - talo on ja pysyy, se omistaja istuu kaupungin raadissa, ei taida kukaan haluta kaataa hänen talohankettaan. Kerrotaan, että viimeksi 30 vuotta sitten oli kuusikerroksinen talo rakenteilla Hurjaviinissä myöskin, mutta silloinhan tuo romahti jo rakennusvaiheessa ja taisi siellä joku kuollakin. Kaupungilla on kuulemma hyvinkin monta vetoa lyöty siitä, kauanko tuo talo pysyy pystyssä ja siitä, että miten se lopulta sortuu: vajoaako maa alta, kaatuuko seinä, pettääkö lattia, tippuuko katto? No, sen aika näyttää. |
Deinosan-killan kauan odotettu kiltakokous jouduttiin siirtämään tulevaan syksyyn, kun riitely Vuoriniityn kaupungin korjauksesta on vienyt killan ajan. Kuningas antoi kuitenkin käskyn, jossa kiltaan asetettiin vanhemmista noviiseista ja nuhteettomimmista mestareista koostuva väliaikainen toimeenpaneva elin, joka takaa killan toiminnan ja sen velvollisuuksien täytäntöönpanon. Tämän elimen noviisien palkat maksaa kruunu, joka perii kulut killalta. Ratkaisu ei ole tyydyttänyt varsinkaan vanhempia mestareita, mutta kuninkaan käskyä vastaan on hankala vetkuilla. Monille noviiseille tämä on ollut vain heidän ennenkin tekemiensä toimien virallistamista. On mahdollista, että tämä järjestelmä jää kiltakokouksenkin jälkeen jossain muodossa toimintaan. Kuningas haluaa killan hallintaansa ja muut tahot tämän jatkuvan venkoilun loppumaan. Näiden korotettujen noviisien titteli on vielä hakusessa, mutta kiltakisälli on toistaiseksi käytössä oleva titteli. Muutoin Suomurajassa on ollut rauhallista. Satama piti viime talvena sulkea jäiden vuoksi, toisin kuin edellisenä vuonna, mutta talven tuhot olivat silti paljon vähäisemmät ja satamakin oli auki useampana päivänä kuin viime vuonna, sillä myrskyjä oli paljon harvemmin. Talvi piti myös yhteydet kaupungista ulospäin auki paremmin, kuin se viimevuotinen jatkuva kelirikko HUHUJA NOHVATOVISTA Vardakovin maakunnassa pohjoisessa Nohvatovissa alkoi avoin kapina kuningasta vastaan vuosien kyräilyn jälkeen. Vardakovin sotavelhot valitsivat lopulta vuosien jahkailun jälkeen puolensa ja murskasivat kapinan helposti. Varmaan kapinalliset luulivat sotavelhojen olevan heidän puolellaan, mutta väärässä olivat. HUHUJA HURJAVIINISTÄ Meren takana Hurjaviinin kaupungissa on valmistunut uusi kuusikerroksinen. Kovasti se on paikallisia pelottanut, että onko tuo turvallinen ja saako tällaista tehdä. No - talo on ja pysyy, se omistaja istuu kaupungin raadissa, ei taida kukaan haluta kaataa hänen talohankettaan. Kerrotaan, että viimeksi 30 vuotta sitten oli kuusikerroksinen talo rakenteilla Hurjaviinissä myöskin, mutta silloinhan tuo romahti jo rakennusvaiheessa ja taisi siellä joku kuollakin. Kaupungilla on kuulemma hyvinkin monta vetoa lyöty siitä, kauanko tuo talo pysyy pystyssä ja siitä, että miten se lopulta sortuu: vajoaako maa alta, kaatuuko seinä, pettääkö lattia, tippuuko katto? No, sen aika näyttää. |