Huhut:Rajakatse89

Et voi muokata koska, sivu on suojattu ylemmälle tasolle

Sivuhistoriassa on 0 versiota : Selaa sivuhistoriaa : Näytä viimeisin muokkaus

Kirjautumaton käyttäjä, saa muokkaustilastoon lisäyksen 'vieras'

HUHUJA PELIIN RAJAKATSE 89 - VIESTEJÄ PALANEELTA MAALTA

1. Turak eli kuningas Iso Puukko vastaan Vuoriniityn armeija, osa 2.

-Metsäläispäällikkö Isoa Puukkoa vastaan kahinoitiin kunnolla viimeksi viime vuonna syksyllä. Tuolloinkin Vuoriniityn armeijan joukkoa johti ritari Alvar Koskala. Nyt kesäkaudella käyty taistelu oli siis uusi ja kovin toisella tavalla edennyt voimien mittelö. Uusi taistelu ja sen vaiheet ja lopputulema on kovasti puhuttanut ihmisiä niin Vuoriniityssä kuin paljon kauempanakin.

-Taistelu käytiin kuningas Puukon ja ritari Alvar Koskalan välillä paikassa nimeltä Jäykkärotko, Vuoriniitystä länteen, missä sijaitsee Deinosan -killan erään jalokivikaivoksen ruokavarasto. Taistelu käytiin 99. kesäkautta 481 (7.8.2021).

-Kuningas Puukko yritti ryöstää Deinosan -killan ruokavarastoa. Taistelupäivä alkoi sillä, että kuningas Puukon armeija asettautui väijyyn ruokavaraston lähimaastoon. Ritari Alvar Koskala oli saanut vihiä tapahtumasta ja oli lähestynyt paikkaa. Puukon joukot olivat jo lähellä ruokavarastoa, kun tilanne selvisi molemmille osapuolille. Vuoriniityn joukot asettuivat saamaan siunauksen papeilta Cecilialta ja Tiitukselta. Puukon armeija lähti vyörymään päälle. Puukon joukoissa oli epäkuolleita, myös kummituksia.

-Taistelu oli monivaiheinen ja vellova. Suuresta ylivoimastaan huolimatta Puukon joukot eivät päteneet, vaan enimmässä määrin metsäläiset ja näiden kanssa taistelleet epäkuolleet saivat kuonoonsa. Epäkuolleista vastuussa ollut Iiv-pappi kuoli taistelussa ja hänen ruumiinsa on ollut näytillä Vuoriniityssä.

-Taistelun tuoksinassa itse Alvar Koskala sai surmansa ja myös kolme muuta ritaria. Päivän sankareita olivat pappi Titus, joka päti nostoväkiryhmän johtajana taistelun keskiössä, Matias Koskala, joka on noussut Koskalan ratsuväen johtajaksi sekä tietenkin itse Alvar Koskala, jonka tosin surmasi kuningas Puukko taistelun lopuksi.

-Alvar oli taistelussa todella tehokas, hän tappoi Iiv-papin ja tuhosi vihollisia ison joukon. Huhutaan, että Alvarkin olisi paennut taistelun tuoksinasta jossakin kohtaa, mutta hänen loistokkuuttaan päivän tapahtumissa tuo ei heikennä. Kaksintaistelunkin Alvar otti kuningas Puukon kanssa ja saavutti tuossakin voiton. Kuningas Puukko pääsi tuossa kohtaa pakoon.

-Kerrotaan kuningas Puukon ja Alvarin juoneen maljan ennen kaksintaistelua kentällä. Moista maljaa ei nosteltu enää myöhemmin kun Alvar ja Iiv-pappi ottelivat tai kun Alvar lopuksi joutui kaksintaisteluun Puukon kanssa vammautuneena ja kuoli.

-Alvar tosiaan kohtasi loppunsa, kun hän joutui pakenemaan kuningas Puukkoa papitar Cecilia Välkkeen kanssa. Turvatakseen papittaren paon jo valmiiksi vammautunut Alvar asettui jälleen kaksintaisteluun Puukkoa vastaan ja Alvar saikin tässä sitten surmansa. Cecilia pääsi kuitenkin tässä turvaan.

-Alvarin hautajaisia ryypättiin Vuoriniityssä kolme päivää ja itse Mahtivuoren kuningas Jalko Kolmas etelästä saapui paikalle kunnioittamaan vainajaa. Alvarin haarniska on asetettu Koskalan kartanon aulaan paraatipaikalle. Haarniskassa on kuulemma aivan käsittämätön määrä lommoja ja viiltoja. Miltähän se mies on siellä sisällä näyttänyt? Voi vain kuvitella...

-On selvää, että kuningas Puukon puoli hävisi, eikä suurelta metsäläisalueelta pohjoisesta ole kuulunut vielä mitään erityistä uhoa taistelun jälkeen. Ruokaa metsäläiset eivät saaneet, ilmiselvä kohde, Deinosanin ruokatoimitus, jäi saamatta ja se on jäänyt Deinosanin haltuun. Tämän johdosta epäillään ja oletetaan, että "kuningas" Puukolla on ruokavaje ja että hän ei pysty enää ylläpitämään armeijaa.

-Metsäläisiä taistelukentälle jäi noin kolmekymmentä, paenneita oli paljon enemmän ja taistelukenttä jäi Alvarin joukkojen haltuun. Onko tämä Puukon tarinan loppu? Tuskin, mutta armeijaa hänellä ei ainakaan tällä hetkellä ole.

-Maakunnan asukkaat tietysti ihmettelevät montaakin asiaa, mm. seuraavia: Hirmuinen ja ankara taistelu jostakin ruokavarastosta. Ritari käymässä maljan nosteluita ja kunniallisia kaksintaisteluita jonkin metsäläisen kanssa. Ja kuningas vaivautuu matkustamaan hetkiseksi Suomurajasta Vuoriniittyyn jonkun ritarin kuoleman vuoksi. Ja ne aaveet, kummitukset ja elävät kuolleet mukana taistelussa... Jo on aikoihin eletty, kun noinkin kummallisia asioita tapahtuu. Tai sitten tarinankertojat ovat liioitelleet lujasti.

-Kuninkaan käynnillä Vuoriniityssä saattaa olla ollut myös toinenkin syy. Kuninkaantien rakentamisesta etelästä Vuoriniittyyn on puhuttu jo vuosia. Nyt kuningas ja etelän aateli ovat lähettäneet Vuoriniityn ja etelän välisiin erämaihin tiedustelijoita etsimään soveliasta tienpaikkaa ja muita mielenkiintoisia paikkoja.

2. Rajakatseen keskikesän juhla ja sen seurauksia

-Keskikesän juhlan aikaa vietettiin Rajakatseessa perinteiseen tapaan. Runsaasti väkeä oli kokoontunut tavernaseudulle, ja mukana oli niin maalaisia, varakkaampia kuin väkeä muualtakin. Linnakkeen viranomaiset tietysti tarkkailivat tilannetta huolella, onhan keskikesä perinteisesti ollut vähän rauhaton. Samoin valtakuntien välinen pakolaisten palautussopimus oli vielä voimassa, eli tavernalle mahdollisesti ilmaantuvat pakolaiset varauduttin palauttamaan saman tien rajan ylitse. Myös metsissä oli edelleen iso osa linnakkeen sotilaista rajavartioinnissa. Linnakkeen komentajan adjutantti Alarik Vaala kävi tavernalla ja asetti johtoon soturi Akselin.

-Alueen naisten muodostama Naisten piiri järjesti keskikesän juhlissa kaksi naisille suunnattua Kätevä emäntä -kilpailua, käsityökilpailun ja piirakkakilpailun. Kilpailusta oli ilmoitettu seudulla jo ennakkoon ja osallistujat toivatkin tuotoksiaan tavernalle kilpailutuomareiden arvioitavaksi ja ihmisten maisteltavaksi. Siis piirakoita maisteltiin, ei niitä käsitöitä. Voittajaksi valittiin käsityösarjassa Tapolan Raisa, leivontakisan voittivat emäntien sarjassa Tapolan Raisa ja neitojen sarjassa tavernapiika Ruska.

-Myös Hellevi Johanneksentyttären apulaisen, Efedriinan, piti osallistua piirakkakisaan,  mutta hän poltti piirakkansa pohjaan. Efedriinan jäädessä linnakkeelle tuulettamaan huonetta toi tiedon tapahtuneesta Savihaara.

-Paikalla juhlissa oli myös useita kauppiaita sekä käsityöläisiä. Oli mm. kiertelevä seppämestari Jurgen Gurgel pajoineen ja nahkatavarakauppias Urkamo myyntipöytineen. Jurgen siis työsti metalliesineitä siinä tavernan nurkalla, mihin oli pystyttänyt siirrettävän pajansa. Joku Sälli-niminen naispuolinen apulainenkin tuolla oli mukanaan auttelemassa. Myöhäiseen yöhön asti nuo kilkuttelivat nokisina, ja aamulla homma jatkui taas. Ilmeisesti Kempura oli nämä sepät palkannut paikalle uusimaan nuotiokatoksen metalliesineistöä. Myöskin Kempuran saunan edustalla oli kaksi hurjaviiniläistä kivitaiteilijaa, jotka kovin kärsivällisesti, koko juhlien ajan, tekivät jotain taideteosta saunan edustalle. Tämäkin kaksikko oli ilmeisesti Kempuran palkkaama. Taideteos eli saunan edustan laatoitus tuli kaiketi valmiiksi. Kyllä se Kempura varakas on, kun hänellä on varaa palkata käsityöläisiä suunnalle jos toisellekin.

-Ja nähtiin Rajakatseen juhlissa kyllä järjestyshäiriöitäkin. Iltapäivän alussa joku varas sieppasi Sanni Tuurin laukun tämän olalta ja läksi juoksemaan karkuun. Varas kiinni -huuto kajahti ja perään lähti niin palkattu tavernavahti Kauko kuin muutakin väkeä. Vikkelä varas olisi silti päässyt karkuun, jollei paikalla norkoillut sotaveteraani Kurki olisi nähnyt tilannetta ja oikaissut aivan varkaan kannoille. Pitkä heinikko hidasti hetken varkaan matkaa, ja Kurki onnistui iskemään varasta isolla moukarillaan. Se olikin sen varkaan loppu. Kurki harmittelikin iskeneensä liian kovaa, sillä varas kuoli saman tien, saamaansa vammaan. Sanni sai laukkunsa takaisin ja varas tunnistettiin kuuluisaksi ja jo pidempään etsityksi Salamavarkaaksi. Hyvä että päästiin tuosta varkaasta viimein eroon.

-Pakolaisten Rajakatseeseen saapumista oli osattu aavistella, olihan näitä kevään ja alkukesän aikana tavernaseudullekin tupsahdellut. Linnakkeen linja oli ollut ihan selkeä, valtakuntien välisen sopimuksen mukaisesti. Pulinoitta pakolaiset takaisin Weldooniin, kävi heille siellä miten tahansa. Tämä velvoittava sopimushan on voimassa kesäkauden loppuun saakka. Mutta sitten iltapäivän mittaan saapuikin aivan erityistä porukkaa Nohvatovin rajan suunnalta. Eric Vagemor saapui neljän toverinsa kanssa näyttävästi Rajakatseeseen ja yli rajan. Paroni Vagemorin ja hänen sukulaisensa Eric Vagemorin tiedetään olleen Vardakovin kapinan johtohenkilöitä. Nyt vartijat kuitenkin hieman epäröivät. Luvattomat rajanylittäjät pitäisi ohjeiden mukaan palauttaa, mutta miten aatelisten kanssa tehdään? Tämä oli uusi tilanne. Sitten paikalle ilmaantunut ritari Velmon ilmoitti suureen ääneen, että aatelismies Vagemor ja hänen seurueensa saa oleskella taverna-alueella, mutta vain taverna-alueella. Ritari Velmonin valtuuksia tehdä näitä päätöksiä on kyseenalaistettu ennenkin, mutta kun ei paikalla muitakaan virallisia esimiehiä ollut, joilla sanavaltaa olisi. Velmon sanoi myös tiedottavansa linnaketta. Tällä välin Vagemor kumppaneineen pitäisi jättää rauhaan, tosin aseistaan he joutuivat luopumaan.

-Sitten tapahtui taas jotain hässäkkää. Vagemor itse, hänen serkkunsa ja hänen vaimonsa olivat luovuttaneet aseensa mukisematta. Ilmeisesti seurueen nuorin jäsen, mikä lie tallirenki, ei suostunut aseitaan antamaan, vaan yritti lyödä vartijoita. Seurauksena oli kiivas tappelu ja nuorukainen oli nopeasti kuollut lukuisiin iskuihin. Vagemor itse sanoi nuorukaisen olleen epävakaa jo Nohvatovin puolella. Toinenkin seurueen jäsen poistui pian, tosin elävänä. Hän oli nuorukaisen isä, joka ilmeisesti matkasi Weldooniin hautaamaan poikaansa, saatuaan tätä ennen luvan sekä seurueeltaan että viranomaisilta ja Velmonilta. Mies ilmeisesti päätyi sitten weldoonilaisten haltuun. Tuskin tuota kuitenkaan on siellä hirtetty, ehkä pikemminkin laitettu vankeuteen ja pakkotyöhön. Mutta muut Vagemorien seurueesta jäivät siis vielä tavernaseudulle, ilman aseita ja vartioituina tosin.

-Kaarlo Kisto Kempura ilmoitti myöskin jo heti rajalla palkanneensa Eric Vagemorin ja hänen jäljelle jääneet kaksi toveriaan. Mitä ihmettä tekemään, se ei oikein selvinnyt. Miksi siis sekä ritari Velmon että Kempura avittivat Vagemoreja, jäi hämäräksi.

-Tilanne oli aika sekava, linnakkeen ylempien johtajien paikalta puuttumisen vuoksi. Ei ollut paikalla komentaja Hannu Mäntyhovia, ei tämän adjutanttia Alarikia eikä seriffi Maru Ryseniä saatavissa asiaa päättämään. Joku linnakkeella tietysti olisi johdossa ja paikalla ja tältä lähdettiin kysymään ohjeita. Sitten saapuikin vastaus linnakkeelta, varaseriffi Alpolta. Viestin mukaan ritari Velmon on johdossa, eikä sitten juuri muuta viestissä ollutkaan.

-Myös hirttämättömiksi kutsuttu aseistautunut seurue oli paikalla tavernaseudulla. Heillä oli mukanaan se sama sotilaskarkuri, jonka he vangitsivat viime käynnillään alkukesästä. Tämä sacralainen sotilaskarkuri, sotamies Jaan, kimpaantui kovasti nähdessään kuinka nuorukainen hakattiin maahan silkalla ylivoimalla. Samalla Jaan esitteli kaulassaan olevaa katkaistua hirttosilmukkaa mm. papitar Sirjalle. "Tällaisessa löysässä hirressä tässä ollaan." Hirttämättömiä tosiaan. Onkohan niillä toisilla samanlaiset silmukat kaulassa?

-Vagemorien seurueen tilanteen selvittely oli vielä pahasti kesken, kun ritari Velmon kertoi sen ratkaisevan syyn, miksi on ylipäätään Rajakatseeseen nyt yllättäen saapunut. Tämä kuulutti etsivänsä vaarallisia noitia ja etenkin Limmi-nimistä noitaa. Velmon keräsi yhtä lukuun ottamatta kaikki aseistetut miehet tavernalta mukaansa lähimetsään. Hän jopa käski antaa Vagemorille ja hänen seurueelleen aseet takaisin ja otti heidätkin mukaansa. Näyttävä riehuminen päättyi kolmen paikallisen värjärin: Moiran, Saaran ja Mielin, pidätykseen väitettyinä noitina. Kaikki ihmettelivät tilannetta, mutta kukapa Velmonille olisi vastaan voinut sanoa. Värjärit vietiin tavernan eteen kuulusteluja varten ja pistettiin penkille istumaan. Mutta miksi siinä istui hetken kiinninapattujen ja syytettyjen penkillä joku neljäskin nainen? No, oli kuka oli, niin pääsi siitä pois ja kolmen kuulemiseen ryhdyttiin.

-Velmon kuulusteli naisia äänekkäästi ja uhkaavasti, puhuen mm. löytäneensä viimein noita Limmin. Tosin aivan varma Velmon ei tainnutkaan olla siitä, oliko hän löytänyt etsimänsä. Joten Velmon käytti hyvin, eh, epätavallisia kuulustelukeinoja. Kesken kuulustelun Velmon sivalsi yhtä naista, Saaraa miekallaan ja nainen tipahti tuskissaan penkiltä. Velmon komensi toisia naisia, että parantakaa nyt toverinne, kun kuitenkin osaatte. Nämä valittivat epätoivoissaan, että eivät osaa, kun ovat vaan värjäreitä, eivätkä parantajia. Lopulta Velmon sitten totesikin, että pappi Serpent voi hoitaa Saaran vamman. Jälkikäteen saatiin kuulla, että tällaisesta rajuhkosta kokeesta olivat Velmon ja Serpent ennalta sopineet. Serpenttikin mukana tuollaisessa! Pappi Sirja oli myös paikalla ja hän oli tietysti raivoissaan Velmonin toiminnasta. Sirja yrittikin kieltää Velmonia jatkamasta toimiaan, mutta Velmon ilmoitti, että hänellä on kaikkiin, jopa papistoon, nähden syyttäjän ja tuomarin oikeus. "Jos minä epäilen ketä tahansa, minä saan toimia, vaikka sitten papistoa tai papiston suojelemia kohtaan. Jos papitar luulee muuta, niin luulet väärin!" Jotain tuollaista Velmon julisti. Oliko asiat todella näin? No eipä ollut muita, keneltä kysyä. Tosin hiukan Velmonkin alkoi varmaan epäillä omia valtuutuksiaan, kun kävi varmistamassa linnakkeelta, kenellä on komento. No, varaseriffiltä tuli sama vastaus kuin aiemmin, eli Velmonilla.

-Värjärinaiset myös tutkittiin läpi, josko heillä olisi jotain outoja tavaroita hallussaan. Ei löytynyt mitään noitatavaraa, ei luutia eikä purkitettuja sisiliskojakaan. Vain jokin hivenen erikoisen näköinen, käteen mahtuva ja sinertävä soikea kivi. Tuon kiven Velmon takavarikoi tutkittavaksi. Kiven oli kaivanut naisten pusseista sotilas Mikael. Kun Mikael myöhemmin illalla löydöstään vartiotuvalla kertoi, niin voi kuvitella sitä väärinymmärtämisten ja naureskelun määrää.

-Nyt tutkintojen osaksi keskeydyttyä Velmon totesi, että naiset eivät olekaan enää epäiltyjä, ehkä heitä on lavastettu, hyväksikäytetty tai jotain muuta. He saisivat siis käydä torpallaan, joka sijaitsee isäntä Petterin mailla. No, naiset eivät olleet poissa kauaa, vaan palasivat takaisin itkien ja hyvin järkyttyneinä. Torpalla oli käynyt katselemassa myös pappi Nevin, hän palasi vaitonaisena ja nähtävästi poissa tolaltaan. Hetki meni, ennen kuin saatiin kuulla, mitä kauheuksia oli torpalta löytynyt.

-Torpan lähistöä oli tuhrittu oudoin merkein ja symbolein, ja näitä oli sisällä talossakin. Oli myös outo haju ilmassa. Ja torpan lähistöltä kuului kauheaa, tuskaista määkymistä. Äänen lähteeksi paljastui verinen ja viillelty karitsa, jonka silmätkin oli puhkottu. Nevin teki sen, mitä piti, eli päästi kärsivän eläimen tuskistaan, lopettaen tämän. Sitä ei siis tiedetä, mikä mielipuoli tai pahuuden ruumiillistuma on tuolla torpalla liikkunut, vielä samana iltana. Torpasta löytyi myös pieni lapsen kehto, mitä oli ilmeisesti vielä jokin aika sitten käytetty. Nyt kehto oli tyhjä, ja naiset valittivat tunnustaen, että Moiran lapsi oli viety. Naisia rauhoiteltiin ja tyynnyteltiin ja myös Velmon koetti olla asiallinen ja sovitteleva. Nyt mies oli tosin varma, että oikea Limmi olisi siis jossakin muualla, ja etsintöjä johonkin suuntaan tulisi jatkaa, vaikka sitten yön selkään. Pappi Serpentiä kysyi siis Velmon mukaan metsäretkelle, mutta ei tuo oikein halunnut, tuossa kohtaa, pimeään metsään kompastelemaan.

-Ja mikä tämä juttu Moiran lapsesta oli? Eihän tuollaista ole mihinkään papin luetteloihin kirjattu, eikä Moira ole koskaan aikaisemmin tällaisesta kertonut. Ja onko Moiraa edes nähty raskaana? Hankala sanoa, ei kai. Toisaalta talvikaudet ovat pitkiä, olisikohan mahdollista piilotella ihmisiltä raskauden ne viimeiset kuukaudet. Ei ihan mahdotonta. Mutta voihan se lapsi olla jonkun muunkin, esim. jompi kumpi näistä toisista naisista, jos eivät ole liian vanhoja saamaan lasta. Tai sitten joku metsäläisten lapsi, tai ihan joku muu löytölapsi. Ja onko lastakaan olemassa, vain pelkkä kehto ja lasten vaatteita löytyi. Niin paljon kysymyksiä ja vähän vastauksia...

-Värjärinaiset katsottiin viisaimmaksi toimittaa naisparantolalle talteen odottamaan siellä tutkinnan jatkumista ja etenemistä. Varmasti viisain ratkaisu, torpalle ei enää ollut paluuta. Naisia myös varmasti vartioitiin, jossain määrin ainakin, vaikka heitä ei enää noidiksi epäillyt edes Velmon. Ajateltiin että ehkä naisten lisäkuuleminen toisi asiaan selvyyttä.

-Kun asiaa pohdittiin, niin ei myöskään keksitty ketään henkilöä, joka olisi ostanut värjäreiltä valmiita kankaita, joko isossa tai pienissä määrin. Ja nämä olivat kuitenkin asustelleet Rajakatseessa ja Petterin maatilan torppareina jo monta vuotta. Veronsa ja muut maksunsa naiset ovat kuitenkin ilmeisesti maksaneet Petterille ihan normaalisti. Huhu kertoo, että Silavikaksen kauppiasperhe olisi aiemmin hieronut kauppoja värjärien kanssa pari vuotta sitten, mutta nuo kaupat eivät ilmeisesti toteutuneet.

-Keskikesällä myös Weldoonin kalpaupseeri Martorelli kävi pyörimässä taverna-alueella. Hän tuli kuulemma sotilas Akselia tapaamaan. Lisäksi Martorelli vaati Vagemorien palauttamista Weldooniin. Tähän ei kuitenkaan suostuttu, koska ritari Velmonin määräys antoi seurueen pysyä tavernalla.

-Oli niitä muitakin häiriöitä vielä. Alueella olleet vartijat lukitsivat yhden Melinan sisarista hetkeksi häkkiin, ilmeisesti epäkunnioittavasta käytöksestä vartijoita sekä pappi Neviniä kohtaan. Toinen huhu väittää, että toinen Melinan sisar olisi nähty kuljeksimassa metsän kätköihin yöllä, ties millä aikein. Onhan sekin aika uskaliasta toimintaa. Aikookohan Sirja puuttua näiden jäsenien edesottamuksiin?

-Entäs ne Vagemorit? No, Eric Vagemor lähti vaimoineen ja serkkuineen tavernan vartiotuvalta tiehensä illan aikana, kun Velmon ei paikalla ollut. He olivat joko saaneet pitää aseensa noitaetsintä-tilanteen jälkeen, tai sitten he vain olivat ottaneet aseet uudelleen vartiotuvalta kenenkään estelemättä ja livahtaneet metsiin. Minne? Ei mitään tietoa. Metsissä kulkevat partiot eivät heitä löytäneet, eli jostain syystä näillä on kuitenkin ollut jotain taitoa eräilyyn. Miten ihmeessä, ei tällaisilla ritareilla aina ole. Ja kuinka vartiointi edes saattoi pettää noin pahasti? Huhutaan myös, että samoihin aikoihin nostoväki vapautettiin hetkiseksi vartiointitehtävistään. Tämäkään ei oikein käy järkeen.

-Vagemorien katoamisen toteamisen jälkeen laitettiin viestiä metsissä yhä olleille rajapartioille, että nyt on tällainenkin joukkio kadoksissa ja etsinnässä. Etsinnöistä huolimatta ei ole tietoa, minne seurue olisi suunnannut. Alueen maatilat ja torpat on käyty läpi, samoin kauempana sijaitsevat asuintalot. Tuloksetta. Ei myöskään ole myöhemminkään kuultu, että seurue olisi ilmaantunut esille missään, Vuoriniityssä, Bokeassa tai muuallakaan. Ja jos he olisivat esille tulleet jossain päin Mahtivuorta, heidät olisi varmasti vain vangittu ja toimitettu edelleen rajan yli Vardakoviin. Näin siis siksi, koska valtakuntien välinen luovutussopimus oli läpi kesäkauden voimassa. Olikin arveluja, että joko seurue on matkustanut vielä kauemmas, muuttanut korpeen metsäläismaille tai sitten jäänyt piilottelemaan alueen metsiin ja odottelemaan luovutussopimuksen päättymistä. Kerrotaan myös, että Vagemoreista on luvattu Vardakovissa isohko etsintäpalkkio, eli sikäli joukkion perässä voi hyvin olla väkeä.

-Vielä keskikesän juhlista: niissä pappi Serpent julisti illan hämärtyessä juhlarauhan. Seuraavana päivänä huutokaupan yhteydessä myös pappi Sirja piti oman puheensa, jota on sitten koetettu tulkita, liittyen niin pakolaisasioihin kuin muihinkin asioihin.

-Häiriötä juhlapäivinä aiheuttivat vielä joka puolelta löytyvät puiset kalut. Kuka kumma oli jaksanut tehdä niitä noin valtavasti. Puusta veistettyjä miehuuden mittoja löytyi illan mittaan useita, siis todella useita. Kuka näitä oikein veistelee? Saatiinpahan polttopuuta, mutta rupeaa jo riittämään. Joku vitsiniekka oli veistellyt aivan liian suuren yksilön siitä yhdestä kaatuneen puun raadostakin. Herätti se hilpeyttä humalaisissa ja kiusaantuneisuutta papistossa.

-Myös perheuutisia kuultiin juhlien aikaan, kun palkkasoturi Akseli kertoi tulevansa pian isäksi. Tämän kunniaksi iso joukko sotilaita valtasi saunan. Sotilaat herättivät myöhemmin pahennusta toikkaroimalla humalassa alastomina ympäri aluetta. Varsin normaalia keskikesää siis. No pani kauppias Vilho pystyyn kyllä pienen vedonlyönninkin tulevan lapsen sukupuolesta. Vedonlyönnin lopputulosta saadaankin sitten odotella hyvän aikaa.

-Juhlien jälkimmäisen päivän aamuna pappi Serpent kertoi värjäreiden torpalta löytyneen kätketty kellari ja monia outoja asioita. Tuolla kellarista näitä okkultistisia piirroksia ja merkkejä löytyi lisääkin. Olikohan Velmonin aiemmissa noituusväitteissä sittenkin perää? Värjärit oli ainakin toimitettu naisparantolaan. Siellä heidän pitäisi olla turvassa ja samalla tiukan tarkkailun alla.

-Juhlien toisena päivänä Vilho järjesti vartiotuvan luona huutokaupan. Ruokaa, mm. viljaa meni kovin halvalla, samoin kankaita. Weldoonin linnakkeelta tuotuja aseita sen sijaan myytiin kohtalaiseen hintaan, tosin ase-erien koosta päätellen melko halvalla menivät nekin. Aseista käytiin kilpailua erityisesti kahden ostajan välillä, kauppiaat Aino ja Kaarle Kaarlenpoika kilpahuusivat ase-eriä. Taisi kumpikin näitä saada. Sitä vastoin osan tavaroista hinta jäi kovin alhaiseksi, ja sellaisia tuotteita jäi myymättä, mihin oli asetettu minimihinta. Muun muassa sulkakynä-erä ja kangaspuut jäivät myymättä, kun huutotarjoukset eivät yltäneet minimihintaan.

-Huutokaupan aikaan oli myös tavernassa jotakin kummallista metakkaa ja huutamista, itse huutokauppakin oli tähän huutoon hetkeksi keskeytyä. Mistä oikein oli kyse, kun rauha tuolla tavalla häiriintyi? No, tämä ei ollut ainoa huutokauppaa haitannut asia. Samoihin aikoihin joku tuntematon metsäläisnuorukainen etsi Kempuraa eli Miestä joka kusee paljon. Tämä nuori metsäläinen väitti haluavansa tehdä kauppaa ja kuuluvansa Kivipallin heimoon. Kyseisestä heimosta ei olla ennen kuultukaan, mahtaakohan sellaista ollakaan? Kun tämä metsäläinen puhui mumisten, niin Kaarlo kumartui lähemmäs kuullakseen toisen puheen. Ja silloin se metsäläinen iski Kempuraa veitsellä jalkaan, minkä jälkeen otti jalat alleen ja pakeni metsiin. Tätä ei tavoitettu, jos edes jahdattiinkaan. Pappi Sirja hoiti Kempuran haavan. No ei tavernaisäntä kyllä joka päivä puukotetuksi tule.

-Muutoinkin metsistä kuului kahinaa ja ääniä siinä määrin, että aseväki seurasi tilannetta ja partioi lisähäiriköinnin varalta. Uusia selkkauksia ei kuitenkaan enää aiheutunut, ei tavernalla eikä muuallakaan.

-Keskikesän juhlat menivät siis melko rauhallisesti, noin kaiken kaikkiaan. Vain kaksi kuollutta eikä mitään kauheuksia, jos ei värjärien torpan löytöjä tai kasallista puuvehkeitä lasketa.

3. Keskikesän juhlien jälkeen tapahtunutta

-Vagemorien hukkaaminen tavernalla oli sen luokan tyriminen, että Vardakovista ja Weldoonista tuli odotetusti hyvin vihaista viestiä. Vuoriniitty ja Mahtivuori oli rikkonut valtakuntien välistä luovutussopimusta, ja viestissä vaadittiin kadonneiden Vagemorien etsimistä ja palauttamista Vardakoviin, sekä vastuullisten henkilöiden rankaisemista. No, Velmon varmaan saikin kyllä puhuttelun ja nuhteita kollegoiltaan, mutta tuskin sen isompaa. Onko muita rangaistu tai nuhdeltu, ei tietoa. Huhutaan myös, että linnakkeen johto on tähdentänyt linnakkeen väelle komentoketjun noudattamisen tärkeyttä.

-Keskikesän juhlien mentyä tavernalla oli yllättävän rauhallista, kun itse isäntä Kaarlo Kempura oli melkein heti juhlien jälkeen lähtenyt useamman viikon matkalle Hurjaviiniin. Kaarlo oli ilmeisesti saanut tiedon, jonka mukaan hänellä olisi mahdollisuus ostaa osuus Kempuran kauppahuoneesta. Jaa, Kaarlo ei siis moneen vuoteen osakas enää ollutkaan? Myyjänä oli de Harp -niminen hyvin rikas porvari. Kaarlo ei millään pienellä seurueella matkaan lähtenytkään, vaan otti mukaan kosolti väkeä. Mukaan lähtivät Kaarlon lanko Jaakko, kauppiaat Vilho, Aino ja Kaarle Kaarlenpoika, sekä soturit Kauko ja Akseli, jälkimmäinen Xenia -vaimonsa kanssa. Ja Kaarlo siis maksaisi ainakin ison osan näistä matkan. Tämä iso seurue matkasi siis Vuoriniityn kautta Bokeaan ja edelleen Olyihin, missä nousivat etelän suuntaan lähtevään kauppalaivaan. Matkan Kaarlo ilmeisesti rahoitti toimittamalla omistamansa viinitynnyrit Geofriuksen hoviin. Meni parisen viikkoa ja mainittu seurue palaili melkein kokonaisena takaisin Vuoriniityn maakuntaan. Matka meni ilmeisesti melkein kaikilta oikein hyvin, Kaarlokin omistaa jälleen nykyisin osan kauppahuonetta. Ja uutta viiniä tuli Rajakatseen linnakkeen varastoihin tynnyrikaupalla, varmaan useamman kymmentä tynnyriä. Nyreä matkasta taisi olla lähinnä Jaakko, sillä hänelle ei löytynyt matkalla vaimoa. Kai se sitten oli matkan tavoitteena hänen osaltaan. Ja sitten, retkelle lähteneistä Akseli ja Xenia puuttuivat joukosta. Nämä olivat kuulemma Hurjaviinissä lähteneet omille teilleen, etsiäkseen Xenian kotiseutuja kaukana etelässä. Saapa nähdä, koska tätä avioparia nähdään seuraavan kerran.

-Papit Sirja ja Serpent aikoivat keskikesän juhlien jälkeisinä lähipäivinä tutkia sekä värjärien torpalta löydetyt merkit ja kauheudet, sekä kuulustella värjärit huolellisesti läpi. Jälkimmäistä eli kuulemista ei koskaan ehditty tehdä, kun värjärit karkasivatkin parantolalta tiehensä keskellä päivää. Parantolan maastossa oli samaan aikaan pieni mutta uhkaava metsäpalo, mitä oli sammuttamassa väkeä lähitorpilta ja parantolaltakin. Tuon parantolan väenvajauksen aikaan kuultiin siis voimakas ukkosenjyräys kirkkaalla ilmalla. Värjärit olivat karanneet ja kun parantolan paaluvarustus tutkittiin, oli aidassa ihmisenmentävä aukko, kuin salamaniskun repäisemänä. Parantolan hoidokit ovat kertoneet, kuinka sisäpihalla aikaa viettäneistä värjäreistä yksi oli tehnyt outoja eleitä ja lausunut outoja riimejä. Lopuksi nainen huusi jotain voimallisella äänellä, ja ojentanut kätensä kohti paalumuuria, ja sitten välähti hirmuinen valo ja korvat meni lukkoon pamauksen voimasta. Kun muut hoidokit olivat jälleen jotenkin tolkuissaan, havaitsivat he aukon, ja värjärien kadonneen.

-Tämän tapauksen myötä alkaa vaikuttaa siltä, että nämä ns. värjärit eivät taida mitään värjäreitä olla, vaan ehkä vaarallisiakin noitia. Mutta oliko joku näistä Limmi? Paha sanoa. Joka tapauksessa naiset on sittemmin etsintäkuulutettu ja näiden kiinniottamisesta on luvattu palkkio.

-Värjäreitä ja heidän edesottamuksiaan on pohdittu niin kansan keskuudessa kuin ylhäisemmissäkin piireissä paljon. Olisiko ne voineet olla noitia? Ja minkäikäisiä he oikein olivat? Entä sitten näiden isäntä Petteri, eikö hän ole yhtään tiennyt torppansa touhuista? Ja mitä torpalle pitäisi nyt tehdä? Ei sitä kai voi ilman isännän lupaa maan tasallekaan tuhota? Mutta pikkuisen hyytävä ajatus, että entä jos ne olivatkin noitia. Tuossa tapauksessa Rajakatseessa on ollut kuin kyy povella monta vuotta.

-Tämä noita-asia on sen verran mutkikas, että viranomaiset aikovat kai selvitellä asiaa huolella. Kerrotaan, että tänään olisi tavernalle kokoontumassa joukko eri osapuolten edustajia ratkomaan ja pohtimaan värjäreihin liittyviä kysymyksiä. Pappi Serpent ja Deinosan-edustaja Hellevi Johanneksentytär johtavat tätä viisaiden kokoontumista. Ketä kaikkia osallistuu, ei ole tiedossa. Eli jos jollakin on mielestään hyvä ajatuskehitelmä siitä, mistä tässä kaikessa on kyse, niin rohkeasti vain Serpentin ja Hellevin juttusille. Ai eikö, ei sitten...

-Valtakuntien välinen sopimus pakolaisten palautuksesta kesti kesäkauden loppuun. Sopimus siis päättyi tuossa muutama päivä sitten. Keskikesällä kadonneita Vagemoreja ei ole silti vielä nähty. On kuitenkin odotettavissa, että joitakin pakolaisia alkaa taas ilmaantua, näin sopimuksen päätyttyä.

-Alkukesän tavoin myös keskikesä on ollut kuiva ja kuuma, sadetta ei tullut kuin alueittain. Eläimet ovat kärsineet tällaisesta ja vilja- ja muutakin satoa tällainen koetteli. Moni kasvi kasvoikin tavattoman heikosti ja jopa metsien marjat jäivät mitättömän kokoisiksi ja mauttomiksi. Maatilojen väki sai myös kantaa vettä paljon enemmän kuin tavallisesti. Onnekas oli se, jolla oli hyvä kaivo lähellä, muutoin vettä joutui hakemaan metsälähteistä ja puroista, tai mikä pahinta, hakea nöyränä naapuritilalta.

-Kuumuutta ja kuivuutta siis riitti loppukesään asti. Ja sitten kun alkoi olla sadonkorjuun ja viljan puimisen aika, niin sitä vettä totisesti satoi. Satoi, satoi ja satoi, ihan viikkotolkulla. Koetapa siinä sitten saada viljoja talteen, tai muitakaan töitä tehdyksi. No maanviljelijät ovat aina olleet suhteellisen sitkeää väkeä ja hommat hoidettiin taas. Ei toki nurisematta ja kiroilematta. Tosiasia on kuitenkin se, että sato jäi taas aika heikoksi. Täytynee ensi vuoden keväällä kiristää siis vyötä. Luonnonhenkien palvojat tietysti sanovat, silloin kun ei pappeja ole paikalla, että tämän siitä saa, kun ei luonnonjumalia kunnioiteta eikä heille uhrata riittävästi ja oikeina aikoina.

-Uusi isäntä Naali on kuuman kesän aikana hakenut kasteluvettä mm. siitä lammesta, jonka rannalla on torppari Impin mökki. Huhu väittää näiden jopa jutelleen keskenään. Hui! Tuskin se niin vakavaa on, vaikka Naali kastaa sankoaan Impin lampeen. No asiallisesti puhuen, Naali on järkevä ukkomies ja karttaa typeryyksiä.

-Ilmarin maatilalle palkattiin keskikesällä kaksi uutta renkiä, Jalmari ja Önjavi. Edellinen oli metsästäjä Olavin sukulaisia. Jalmari, Olavi ja Ilmarin vaimo Vieno tekivät ennen renkien työrupeaman alkua matkan Vuoriniittyyn, Jalmarin tavaroiden hakemista varten kai. Ja Vienon kerrotaan käyneen kaupungissa kangasostoksilla. Sitten Jalmarinkin työurakka maatilalla alkoi, ja pääsi puurtamaan siinä missä muutkin tilan rengit.

-Kauppias Vilho on esitellyt sahaa ja sahamestareita ryhmälle vardakovilaisia kauppiaita. Linnakkeella huhutaan myös joistain erikoistulleista puutavaralle. Vilho on myös kertonut tarvitsevansa puunkaatoon savottamiehiä ja savottaemäntiä koko talveksi. Metsätöissä voisi tienata hyvin, jos jaksaa kuunnella samojen tukkijätkien juttuja koko talven.

-Syksyn koittaessa ja satotilanteen selventyessä on myös vähitellen veronkannon aika. Rajakatseen seriffi Maru Rysen tulee lähiviikkoina suorittamaan oman veronkantokierroksensa läpi alueen maatilojen, muutama sotilas ja kirjuri tai pari mukanaan. Verohelpotuksia huonon sadon vuoksi on tuskin kuitenkaan paljoa odotettavissa, linnakkeen kun kuitenkin pitää saada tietty tuotto kasaan, jotta linnake tulee ylläpidettyä. Ja verovapautukset on suunnattu enemmänkin ihan uusille tiloille, sinne missä tuotanto on vasta aluillaan. No, seriffi Rysen on kuitenkin aika rehti ja pidetty kansanmies, joten tuskin tämä verotus mahdottomasti linnakkeen ja maatilojen välejä kiristää. Tavernalla käymiseen seriffillä ei kuitenkaan ole nykyisin juurikaan aikaa.

-Melinan sisaret ovat edelleen jatkaneet toimintaansa niin Rajakatseessa kuin muuallakin. Erityisesti pappi Sirjalla on monta rautaa tulessa. On mm. suunnitelmia parantolan kehittämiseksi ja jonkinlaisen kirjaston perustamiseksi, jotta lukutaitoisille olisi jotakin luettavaakin.

-Lisäksi pappi Sirja on Melinan Sisarten ja joidenkin maatilojen naisten avustuksella järjestämässä syksyllä parantolan syysmyyjäisiä. Nämä pienet myyjäiset pidetään nyt tänään taverna-alueella, koska parantola itse ei sovellu markkinapaikaksi. Tarjolla on kuulemma parantolan asukkien itse ja yhdessä hoitajien ja avustajien kanssa tekemiä käsitöitä ja leipomuksia. Tuotot käytetään parantolan asukkien hyväksi.

-Viime viikkoina tavernalla on oleskellut joukko kovaluontoisen oloisia palkkasotureita. Sitten kun syyskausi kalenterin mukaan alkoi, nuo odottelivat tavernalla vielä muutaman päivän, sitten nämä kokosivat kamppeensa ja läksivät tiehensä, minne, ei tietoa. Nyt ei ole muutamaan päivään sotureita näkynyt. Tavernahenkilökunta varmaan tietää näistä roikkujista enemmän.

-Tänään on Rajakatseessa koittamassa varsin vilkas päivä. On ennakkotietona kuultu, että Weldoonista saapuu arvoväkeä tavernalle lukemaan ääneen joitakin valtakuntien välisiä julistuksia. Nämä tiedonannot varmaan tehdään muuallakin, eli kaikilla rajapaikoilla varmaankin. Moni haluaa kuulla nämä kuulutukset, liittyi se heidän omiin asioihinsa tai ei. Noin muutenkin on väkeä liikkeellä runsaasti. Kauppiaita ja muita kulkijoita riittää ja linnakkeelle johtaneella tiellä on ollut jopa tunkua. Tähän on kyllä varmaan vaikuttanut kauppakaravaanien suuri määrä, sillä mm. kauppiaat Bruno Silavikas sekä Elena Dapivi ovat molemmat tuoneet muassaan Rajakatseeseen useita hevoskärryllisiä tavaraa. Kymmeniä tynnyreitä nähtiin näillä kuormissaan olleen. Suuri osa kuljetuksista varmaan jatkaa lähipäivinä edelleen Vardakoviin, siellähän se on kova puute kaikesta, niin viljasta, muusta ruoasta kuin rakennustarvikkeistakin. Silti nämä kauppiaat saattanevat tavernallakin käydä. Myös osa maatilojen väestä on lähtenyt myös tavernalle vapaapäivää viettämään. Ja lisäksi on tosiaan ne myyjäiset, joita oli ennakolta markkinoitu. Paljon ihmisiä siis liikkeellä. Siinä riittääkin sotilailla taas vahdittavaa. Ja vartiomies Kauko saattaa olla tavernavahtina edelleen myös.

-Aikookohan Elena Dapivi jälleen tarkastella syksyistä tähtitaivasta kuten toisinaan aiemminkin? Joku kertoo nähneensä kärryistä sojottaneen myös tuohon hommaan käytettävää välineistöä.

-Huhutaan että Rajakatseeseen ja Honkalinnalle olisi saapunut uusi mylläri Kempuran mallastusmyllyä käyttelemään. Mylläri on kuulemma kotoisin Olyistä ja nimeltään Rudolf Puronkohina. Tämän Hilkka-vaimo on puolestaan paraikaa tavernaseudulla paikallisiin tutustumassa, yhdessä lapsensa kanssa. Jauhatushomma olisi kai väliaikainen, muutama viikko nyt syksyllä ja joskus aikanaan lisää.

-Huhutaan myöskin, että joku kaivonkatsoja olisi saapunut myöskin alueelle, tarjotakseen palveluksiaan. Tarvetta tällaiselle ammattilaiselle varmaan onkin, kuiva kesä muistutti luotettavan vedensaannin tärkeydestä. Aiemminhan kaivonkatsoja kävi ainakin silloin, kun isäntä Ilmari uuden kaivon kaivautti, siitä on jo jokunen vuosi.

-Myös parantaja Maria on kuulemma saapumassa jälleen Rajakatseeseen vierailulle. Mariallahan on aviomies ja lapset Vuoriniityssä, mutta täälläkin riittää ystäviä ja tuttuja, joiden luona aikoo kai käydä.

-Syyskausi jatkuu, samoin syksyiset puuhat maatiloilla. Muutaman viikon on siis Kempuran tavernakin auki, ennen kuin Kaarlo laittaa tavernan kiinni tältä vuodelta.

4. Huhuja Nohvatovista ja muualtakin

-Suurruhtinas Vetanon armeija siis marssi Vardakoviin kesällä miehittäen käytännössä koko maakunnan. Miehitysvaiheessa pientä ryöstelyä ja paikallisten kiusaamista tapahtui, mutta melko pienessä mittakaavassa. Suurempiin ylilyönteihin syyllistyneitä rankaistiin melko kovalla kädellä.

-Itse kuningas Anselmi II saapui Vardakovin kaupunkiin lyhyelle vierailulle. Kuningas jopa puhui kansalle, ja lupasi Nohvatovin armeijan auttavan maakunnan jälleenrakennuksessa hyvän tahdon eleenä, mikäli kapinointi loppuisi. Melkoinen vastaantulo kuninkaalta.

-Vardakovin maakunnassa miehitysarmeija tällä hetkellä pitää järjestystä yllä. Papisto saa nyt rauhassa keskittyä kärsineiden avustamiseen ja sotavelhot kuningas päästi omiin tehtäviinsä. Oletettavasti viimeisiä kapinapesäkkeitä tuhoamaan.

-Papistolle tai sotavelhoille ei koitunut seuraamuksia kapinan hoitamisen johdosta, päinvastoin näitä jopa kiiteltiin, että saivat järjestystä ylläpidettyä noinkin hyvin.

-Myös ruhtinas Joonatan sai pitää paikkansa, samoin Vardakovin sheriffi. Sheriffiä suitsutetaan hänen ansioistaan, huhutaan, ettei ritariksi lyöminenkään ole kaukana.

-Sotatoimiin osallistuneita kapinallisjohtajia on hirtetty, muttei kovinkaan rankalla kädellä. 25-30 on teloitettu, kaikki Vardakovin kaupungin torilla melko tavanomaisin menoin. Näistä 20 oli kapinaan liittyneitä sotilaita. Paljon on suurimpia kapinoitsijoita myös tuomittu pakkotyöhön eri pituisiksi ajoiksi.

-Kuolemaantuomitut siis hirtettiin melko mitäänsanomattomin menoin. Mitään kansanjuhlaa ei näistä järjestetty, mutta Kål:n ja muiden johtajien nimiä kyllä kuulutettiin sen verran, ettei kenellekään jäänyt epäselväksi keitä hirtettiin ja miksi. Asia kuitenkin hoidettiin harmaan asiallisesti eikä riemujuhlana tai karnevaalina. Kuolemaantuomitut ja hirtetyt myös saatettiin pian haudan lepoon, yhteishautaan, eikä ruumiita häpäisty samalla tavalla kuin joskus on tehty, esim. Mahtivuoressa.

-Hirtettyjen joukossa oli siis myös kapinan alkuvaiheen suurin kansankiihottaja Ernst Kål.

-Kålia lukuunottamatta suurimmat kapinajohtajat olivat kuolleet jo taisteluiden aikana taistelukentällä, näin kuolivat ilmeisesti paroni Vagemor, Sacran linnakkeen komentaja Vilhelm ja Bokean linnoituksen johtajat, vapaaherra Alex ja tämän alainen, komentaja Iivari.

-Muita merkittävämpiä hirtettyjä oli Kålin ohella Vardakovin kaartin upseeri Torsten Fredholm, Bokean johtajiin kuulunut Eigil Borgström ja Sacran johtajistoon kuulunut Fergus Sjöström. Vagemoorista ei ole kuulunut tuomittuja johtajia. Liekö sitten paenneet kaikki? Toisaalta huhutaan, että kapinasta luopuneita tai siihen mukaanlähtemättömiä Vagemoreja rangaistiin ja tuomittiin hyvin kevyesti.

-Ainakin Eric Vagemor, paroni Vagemoorin veli on etsintäkuulutettu. Samoin Jason Östberg, Vagemoorin asemiesten aliupseeri, Anthony Friberg, Bokean kapinakomentajan adjutantti, Austin Sköld, Sacran aliupseeri, Arran Lagerkvist, Vardakovin kaupungin kapinasolun jäsen sekä Martin Hammarberg, väitetty salamurhaaja, kuten myös kauppias Simon Falk. Kaikista näistä on luvattu huomattava palkkio elävänä tai kuolleena. Kuolleesta palkkio puolitetaan.

-Kapinointia edelleen kuitenkin on. Nämä yksittäiset iskut ovat tapahtuneet pohjoisemmassa, lähellä Mahtivuoren rajaa... onkohan Mahtivuoren valtaapitävillä näppinsä tässä pelissä?

-Osa Vagemoor-Bokea-Sacra-akselin kapinallisten johtohahmoista on siis yhä kateissa. Näitä kuulemma etsitään kissojen ja koirien kera tuomiolle tuotavaksi.

-Vardakovin ja maakunnan jälleenrakennus on alkanut hiljalleen. Kaupunkihan vaurioitui keväällä ja kesällä pahoin, moni rakennus paloi, osa jopa ihan maan tasalle. Materiaalipulaa on ja kaikki liikenevä rakennusmateriaali on kysyttyä. Ainoastaan Bokean jälleenrakennuksen aloitus on viivästynyt.

-Kerrotaan, että Nohvatovin Bokean kylän seuduilla olisi kulkenut muutamana keskikesän yönä halki metsien ja niittyjen outo kulkue. Huojuvia ja raahustavia hahmoja pitkässä jonossa, ainakin kymmenkunta kulkijaa. Ei ensimmäistäkään lyhtyä tai valonlähdettä mukana, ja kukaan ei virkkonut mitään. Mitä tai ketä nämä olivat, ei tietoa. Luodetta kohden olivat matkalla, noin arvioitiin. Virkavalta ei tätä kummaa kulkuetta tavoittanut.

-Noin muuten Bokean illusion killasta. Killan jälleenrakennus on vielä kovin alussa, ja voi olla että kaikkea ei edes tulla rakentamaan kunnolla kuntoon. Suuri osa mestareista ja noviiseista on kadonnut kuin tuhka tuuleen, ilmeisesti lähteneet muualle ja pois. Mm. Aldorf alaisineen on kadoksissa. Jäljellä on vain osa killan entisestä väestä, ja nämä ovat rakennelleet jotain pystyyn. Killan kyky toipua koettelemuksistaan on rajallinen, ja itse killan johtajakin Ponujas on todennut: "Jotain tarvitsisi varmaankin tehdä ennen talvea."

-Myös sato on pilalla liki koko maakunnassa. Nälänhätä on jo aiemmilta vuosilta tuttu juttu, mutta nyt olisi lisäksi vielä miehitysarmeijakin huollettavana.

-Zharin mestarien killan edustajia on nähty kiltatalonsa ulkopuolella ja Vardakovin toreilla, ovat tehneet hankintoja kuten useita vuosia aiemminkin. Sikäli tämä on vähän uutta, koska sisällissodan aikaan kiltalaiset olivat aika lailla sulkeutuneet kiltaansa ja vähentäneet kaikkea asiointiaan kaupungilla.

-Taltarasta lounaaseen Hurjaviinin suuntaan on merenlahden etelärannalle valmistunut uusi syväsatama, joka alkaa kuulemma kilpailla Nohvatovin ja Hurjaviinin kanssa kauppasatamana. Kylä tuo vielä on, mutta Drottningshamn nimen tuo on jo saanut. Nimi lienee siitä johtuva, että itse vanhan kuningattaren kerrotaan avoimesti seurustelevan Drottningshamnin paronin kanssa. Mitäköhän tästä seuraa...

-Myös Mahtivuoressa tapahtuu toki, etenkin Deinosan-killassa. Kiltahan on pitkään ollut uudistuspaineiden alla ja kuninkaan vaatimuksesta killan sisäinen rakenne on muuttumassa. Vanhojen jäärien hidastelusta huolimatta kuninkaalle myötämieliset mestarit, yhdessä kuninkaan nimeämän neuvottelijan kanssa, nuijivat pöytään kiltakokouksen päivämäärän. Siihen on enää vain muutama viikko ja kiltakokous järjestetään Vuoriniityn kiltatalolla. Kiltataloa on koristeltu, vierashuoneita tuuletettu ja juhlaruokaa jo alettu valmistaa neuvotteluja varten.

-Alkukesästä puolestaan joukko suomurajalaisia Deinosan-mestareita kieltäytyi sallimasta killan käyttää heidän omistamiaan kauppalaivoja. Ei mennyt kuin muutama päivä, ennen kuin kuninkaan tullimiehet takavarikoivat kauppalaivaston ja luovuttivat sen takaisin killan käyttöön. Eli killan sisäinen vääntö jatkuu, mutta mitä ilmeisimmin kuninkaan tukemat uudistajat ovat saamassa voiton vanhoista mestareista. Ainakin tämä kamppailu on siisti ja veretön, toisin kuin niin moni muu voimainkoitos.

Voit jättää lyhyen viestin syistä, mitä tai miksi artikkelia on muokattu

Muokkaaja Kirjoita tähän kenttään (muokkaa)

Rajakatse Fantasia ry

Proppivarasto

Huhut:Rajakatse89

Esikatselu