Aavan meren tuolta puolen

Kevätkauden kynnyksellä kalastaja Eskil perheineen vietti melko tavallista päivää kalastajatorpallaan. Viime päivien oudot tapahtumat olivat tosin kaikilla tiedossa. Naapuritorpan kalastaja Kinto tulikin vierailulle äitinsä Alman kanssa kertomaan omista oudoista kokemuksistaan. Melko pian isäntätilan isäntä Matia Suokannas ja hänen vaimonsa Ester saapuivat vierailulle.

Seuraava vieras oli Vieni, tuntematon tatuoitu mies, joka kertoi olevansa Derecas-papiston palkkasoturi ottamassa asioista selvää. Derecas-papiston väen kerrottiin kuljekelevan Länsivaaran alueella etsimässä jotain, mutta mitä? Sitä ei Vieni kertonut myöskään.

Rannalta päin saapui uusi muukalaisjoukko, yksi metsästäjältä näyttävä nainen ja neljä aika oudolta näyttävää tyyppiä. Muukalaiset puhuivat hieman heikkoa mahtivuorta, mutta pyysivät vieraanvaraisuutta. Tarjoutuivat maksamaan siitä 20 kuparia hengeltä! Nelinkertainen hinta hyvästäkin hoidosta. Muukalaiset olivat aseistautuneita, melko hienoilla ja kalliilla aseilla, mutta vaikuttivat ystävällisiltä.

Illan kulusta on kovin erilaisia tarinoita. Ehkäpä siksi, että isäntä Matias sanoi, että mitään ei tapahtunut. Muukalaiset tulivat ja lähtivät aamulla, ja kaikki sujui rauhallisesti. Näin ainakin Paroni Länsivireelle kerrottiin. Kyllä siellä kuitenkin taisi enemmänkin tapahtua.

Muukalaisilla oli joku kartta mukanaan. Yksi muukalaisista väitti, että hän oli mukana, kun he, keitä olivatkaan, olivat käyneet paikalla edellisen kerran. Ja silloin paikalla ei ollut vielä lainkaan rakennuksia. Siitä olisi pakko olla ainakin 40 vuotta. Muukalainen näytti itse tuskin 40-vuotiaalta. Muukalaiset selittivät, että heidät oli karkotettu joskus kauan sitten maalta. He väittivät asuvansa pysyvästi merellä, laivoissa. He tulevat kerran 30 vuodessa, vai 50:ssä, vai 60:ssä, suorittamaan jonkun katumusrituaalin aina samaan paikkaan. He pyysivät, että saisivat tehdä rituaalinsa. Se olisi lyhyt, eikä aiheuttaisi vaaraa kenellekään. Näin heidän, ilmeisesti, johtajansa Lilias ainakin kertoi. Suunnilleen. Näiden muukalaisten mukana kulkenut metsästäjä Dana sanoi, että hän ei tiennyt asiasta mitään. Oli vain tavannut nämä muukalaiset aamulla. "Kuulin heidän puhuvan meidän kieltämme." Jotain hyvin outoa kieltä ne muukalaiset välillä keskenään puhuivat.

Illan ja alkuyön pimeydessä muukalaiset ottivat laatikosta esiin pyöreän tumman kiven. Yksi kulki kivi kädessään. Yhtäkkiä kivi alkoi hohtaa. Muukalainen laittoi kiven maahan. Neljä muukalaista kerääntyi kiven ympärille. He kävelivät kiveä ympäri ja polvistuivat muutaman kerran kiveä kohti puhuen välillä Mahtivuorta, välillä outoa kieltään. Sitten kuului huuto.

Metsästä saapui valkoinen susimainen olento, joka käveli kahdella jalalla. Vieni syöksyi välittömästi olennon eteen ja löi sitä miekalla. Ei näyttänyt vaikuttavan. Olento murisi epämääräisesti. Vieni kutsui sitä nimellä Hoalin. Muukalaiset eivät keskeyttäneet rituaaliaan. He laajensivat ympyrää ja käskivät Vienin mennä ympyrään, mutta kiveen ei saa koskea. Susiolento seurasi. Vieni kutsui susiolentoa edelleen nimellä Hoalin. Äkkiä olento vaipui maahan. Ja sen tilalla oli aave, suippokorvaisen naisen aave. Aave yritti halata Vieniä, mutta kädet menivät vain läpi. Vieni ja Aave puhuivat jotain sillä oudolla kielellä. Sitten aave näytti haihtuvan.

Muukalaiset jatkoivat rituaaliaan. He pyysivät anteeksi Luonnolta. Niin se oli kai ymmärrettävä. Lopuksi yksi muukalainen otti väreissä hehkuvan pallon käteensä. "Osaako joku tutkia taikaesineitä? Onko se äskeinen olento tässä kivessä vai ei?", muukalainen kysyi. Kaikkien yllätykseksi Eskilin vaimo Wendla sanoi osaavaansa. Wendla veti henkeä ja sulki silmänsä. Hän kirkaisi ja vetäyi kauemmas. "Se olento pakeni. Se ei ole tuossa kivessä. Ei varmasti ole", hän sanoi. Kiveä piteleävä muukalainen antoi kiven yhdelle tovereistaan sanoen, että nyt vain hän saisi koskea siihen enää. Kivi suljettiin laatikkoon.

Sitten oli pitkiä kertomuksia. Vieni sanoi jäljittäneensä susiolentoa, Hoalinia, joka oli vallannut hänen rakkautensa Neannan ruumiin. Dana kertoi olleensa paikalla, kun Neanna oli muuttunut tuoksi susiolennoksi. Vieni selitti jostain oudosta kultista, joka oli kaiken takana. Useimmilta taisi mennä tarina aika korkealta ohi. Vieni ja Dana sanoivat hoitavansa ruumiin pois. Ruumis todellakin katosin jonnekin. Mitään verijälkiä siitä ei jäänyt.

Mitään ei siis tapahtunut. No, kerrottiin myös, että Eskilin tytär Inga menisi kesällä naimisiin Matiaksen ja Esterin nuoremman pojan Reinarin kanssa. Heille mietittiin jo torpain paikka Suokankaan rantamailta. Häitä siellä siis vain suunniteltiin. Kinto suunnitteli uutta kalastusmatkaa, tai siis hylkeenpyyntiä, kun jäät vielä ehkä kantavat. Halusi Eskilin rengin Jalmarin mukaansa, että oppii tuokin. Sellaisia asioita siellä torpalla vain puhuttiin ja suunniteltiin. Näin paronille kerrottiin.

Aamulla kaikki muukalaiset lähtivät. Vieni ja Dana lähtivät yhdessä jonnekin päin. Neljä muuta muukalaista sanoivat palaavansa sinne mistä olivat tulleet. "Mistä te sitten tulitte?" "Aavan meren tuolta puolen."