Huhut:Rajakatse104

HUHUJA PELIIN RAJAKATSE 104 - RAAPUSTUKSIA TAULULLA


1. Rajakatseen keskikesän juhlat

-Keskikesän juhlaa vietettiin jälleen Rajakatseessa varsin perinteiseen tapaan. Paikan päälle taverna Vanhalle Piparille saapui paljon ihmisiä sekä paikkakunnalta että kauempaa. Moni työurakka keskeytyikin juhlan ajaksi. Miten juhlat sitten sujuivat.... No tämä riippuu oikeastaan kertojasta. Joidenkin mukaan juhlat olivat hyvinkin rauhalliset ja mukavat. Toisten mukaan erilaisia häiriötekijöitä ja kohahduttavia tapahtumia oli taas kosolti. Mutta kuten todettu, "perinteiseen tapaan". Yleensähän keskikesän aikoihin kesän vehreys, lämpö tai mikä lie tekijä ajaa kaiken maailman kahelit liikkeelle koloistaan. Näin kävi ilmeisesti myös tänä vuonna.

-Juhlakansaa oli paikalla tavernalla varsin laajasti, oli isäntiä, emäntiä, piikoja ja renkejä, noin muun muassa. Kulkukauppias ja torppari Olga nähtiin hänetkin taas tavernalla, pitkästä aikaa. Ja juttua Olgalla kyllä riitti, vuodet eivät ole naisen pulppuavaa kerrontaa ainakaan vähääkään hillinneet. Kaarlon vaimo Kirsi ja Kirsin Jaakko-veli olivat myös paikalla, eli Honkalinna oli sekin siis vahvasti edustettuna. Samaten oli edustettuna myös papistot, Derecas-pappeja riitti, ja Zada-pappi Jojopan oli myös paikalla. Myös Klemens oli saapunut, mikä ei kyllä aiheuttanut isoja riemunkiljahduksia. Tällä kertaa Klemensillä oli joku virallinen kirjelmäkin, jolla hän todisteli oikeuttaan olla paikalla. Oliko se valtakirja, vai lupalappu vai mikä, ja oliko se todellakin ylipappi Paltamonin myöntämä, jäi vähäsen epäselväksi. Sen lappusen Klemens kuitenkin tavernan ulkoseinään kiinnitti. Väitetään, että lappusessa mm. solvattiin Kempuraa varsin karkein sanakääntein.

-No, oli tavernan seinässä muutakin koristusta. Alkuperäinen tavernakyltti oli tosin edelleen hukuksissa, missä lie, mutta Kaarlo oli juhlan edellä tuottanut ja kiinnittänyt tavernan seinään uuden kyltin. Ja minkälaisen.... totta kai mahdollisimman suuren. Sama väritys ja sama kuva-aihe siinä oli kuin kadonneessakin kyltissä, nyt kaikki oli vain entistä isompaa.

-Monenlaisia tapahtumia keskikesän juhlissa kyllä riitti. Oli alueen naisten perustaman Piirin järjestämä Kätevä emäntä ja piika -kilpailu, oli Kempuran järjestämä monivaiheinen ja mutkikaskin Kaarlokisa, oli soittoa, laulua, avioliittojulistus ja keskikesän rauhan julistus ja muutakin. Seuraavana päivänä oli myös ohjelmaa, mm. paikan päälle saapunut Sandra Peinarin nohvatovilaisseurue suoritti jälleen Pyhän Seintzin pyhiinvaelluskulkueen tavernan läheisissä metsissä. Lähinnä Zada-uskoiset tuohon osallistuivat. Ja toki myös vouti Rufus Kraakku piti puheen, hänellä oli jälleen paljonkin asiaa.

-Piirin järjestämä kilpailu sisälsi naisten tekemien käsitöiden arviointia sekä heidän leipomien leipien maistelua. Hyvin monenlaisia makukokemuksia olikin siinä tarjolla. Leivät saivat kyllä laajasti kehuja ja kiitosta. Voittajaksi suoriutui torpparin rouva Tapolan Raisa, ja hän ottikin palkintokäädyn ilolla ja ylpeydellä vastaan.

-Sannin ja Miinan johtama ns. Parempi piiri kokoontui myös tavernalla, oli siinä useampikin nainen koolla. Huhutaan että uusia jäseniä olisi taas otettu mukaan. Mutta jos tuo piiri on "Parempi piiri", niin pitääkö sitä vanhaa piiriä kutsua sitten nimellä "Huonompi piiri?" No, jopa Aamu ja Tapolan Raisa taisivat tavernalla vitsikkäästi omaa piiriään tuolla nimellä kutsua. Ehkäpä nimi ei muutu. Piiri on sangen vakiintunut nimi.

-Sitten naisten kilpailun perään olikin Kempuran oman kisan aika. Siinä oli jälleen monta vaihetta, mm. tanssia valittujen naisavustajien kanssa, sekä jotain suullisia osuuksia. Kisa saatiin jotenkin loppuunkin saakka, ja sen voitti isäntä Naali. Naali sai palkinnoksi metallisen Kisto-patsaan. Nyt sellaisia on ilmeisesti jaettu jo kaksi kertaa. No kylläpä Kaarlolla rahaa riittää, jaettavaksi maailmalle tällaisina patsainakin.

-Ei kisa silti mennyt ilman välikohtausta. Nimittäin metsästäjä Juhani Oravansurma oli jo jonkin aikaa härnännyt ihmisiä ja nyt ilmeisesti sohlasi jotakin sellaista, mikä sai vapaalla olleen tullimies Kaapo Kurjen täysin menettämään malttinsa. Kilpailu keskeytyi hetkeksi ja muuttui kahden äijän miespainiksi, ja Kaapo antoi Juhanille iskun jos toisenkin. Kahakka meni nopeasti ohitse ja kisakin saattoi jatkua. Ainakin tuli selväksi, ettei Kaapo siedä mitä tahansa pilkantekoa tai ryppyilyä loputtomiin.

-Myöhemmin Kaapo oli vähällä joutua vastakkain ja rähinään toisenkin henkilön kanssa. Tällä kertaa vaan kyse oli Ivan Raavenasta, nohvatovilaisen aatelisseurueen jäsenestä. Peinarin seurue siis saapui varsin juhlallisesti tavernalle, mitä nyt Kaapo ilmeisesti seisoi raitilla ja muka tiellä. Seurasi sanailua ja tönimistä, ja tilanne olisi voinut johtaa pahempaankin, jos siihen ei olisi puututtu. Kaapo saatiin syrjään ja tilanne soviteltua. Hyvinpä alkoi Peinarien alueella oleskelu. Saattoi odottaa, ettei kaikki vielä tähän jäisi....

-Tapahtui illassa koko joukko muitakin tapahtumia, eikä mitenkään hyvässä mielessä. Mm. metsässä jotkut huusivat keskenään ja toisilleen nohvatoviksi, jonkinlainen välienselvittely oli kyseessä. Läheltä tavernaa löydettiin sitten tuore ruumis, ja tekijäksi epäilty henkilö säntäili metsässä ja lopuksi juosta tempaisi läheiselle rajapellolle, kohti Weldoonia ja valtakunnan rajan ylitse. Ja sieltä sitten Weldoonin partio nappasi miehen.... no ei. Pakenija onnistui välttämään vartijat, ties miten, ja pakenemaan sille puolelle rajaa. Olikohan vartijat oikein hereillä? Vai oliko tässä jotakin hämärää taustalla? Pappi Jojopan ja muut selvittelevät asiaa.... ja tämä selvittely ilmeisesti jatkuu yhä edelleen.

-Oliko kuollut sitten joku arvohenkilökin, ei ole varmuutta. Jotain nohvatovilaisten arvohenkilöiden nimiä kuollut huuteli hetkeä ennen kuolemaansa, mutta oliko ne hänen omia nimiään, ei tietoa. Nohvatovin puolelta tulleeksi tuo yksisilmäinen (?) mies kuitenkin tunnistettiin. Joten hänet toimitettiin juhlien jälkeen Weldooniin, ja siellä mies on myös haudattu.

-Ja tavernalle saapui jossakin kohtaa iltaa todellinen kummallisuus, nimittäin kävelevä pensas! Juttuja ja juoruja oli siitä aiemminkin kerrottu, että pappi Sirjalla sellainen ainutlaatuisuus kotitalollaan oli. Samoin pensaan katoamisesta oli liikkunut huhuja alkukesästä. Nyt siinä se sitten seisoi, pusikossa lähellä tavernaa. Outo ilmestys jos mikä, monikin siinä silmäänsä hieraisi että onko näky edes totta. No, Sirja, Kendall ja muut ennättivät nopeasti paikalle ja kadonnut lammas... ei kun pensas saatiin siis takaisin. Pensasta lähdettiin viemään takaisin Sirjan kotitalolle.

-Vieläkin kummempaa, tai miten sen ottaa, saatiin kuulla illan mittaan. Huhutaan, että tavernan läheisissä metsissä olisi ollut joku juhlaseurue, jotain outoja maalaisia, jotka viettivät juhlan aikaa varsin karmeaan tapaan. Siellä irstailtiin ja huolella, ilmeisesti Jaakobin kipuyrtin voimalla. Kyseessähän on laittomaksi julistettu yrttiseos, joka saa käyttäjänsä pään pahoin sekaisin. Papit ja palkkasoturit tuon seurueen metsäleirin ja teltan löysivät, huhutaan lisäksi että Fleck ja Sanni olisivat olleet siellä telttaa tutkimassa ainakin. Juhlaseurue oli saanut houkuteltua sinne joitakin naisia, joita sitten.... eh. Nuo touhut saatiin siis onneksi keskeytettyä ja koko porukka toimitettiin Rajakatseen linnakkeelle tutkimuksia ja toipumista varten. Kerrotaan, että sieltä teltalta olisi löydetty myös Olga. Hänet oli ilmeisesti valheellisilla työtarjouksilla sinne houkuteltu. Kuka sitten oli tuon telttailun takana? Iiv? Kaaoslähde? Tuskin, mitä ilmeisimmin suutari Jammo, jonka liiketoimet ja kaikki muukin olivat lähteneet pahasti käsistä.

-Tavernalla meno säilyi juhlien ajan huomattavasti asianmukaisempana. Musiikkia ja laulua, ja illan pimentyessä yötä kohden jopa vihkiminen. Nimittäin pyykkäri Miina ja Otson veli menivät naimisiin pappi Turon lukiessa ne papilliset rimpsut. Miina myös lausui kauniin runon, ja Otson veli piti myös jonkinmoisen pienen puheen. Sitten oli myös soittoa ja Peinarin seurueen ritarit osoittivat avioparille kunniaa. Aviopari myöskin ilmoitti, että liittoa juhlistettaisiin lisää ja isommin kahden viikon kuluttua, isäntä Ilmarin mailla sijaitsevalla majatalo Hilpeällä Siepolla. Sinne olisi siis häävieraat tervetulleita, aikaa viettämään ja myös saunomaan. Myös Kempura lupasi sinne viinitynnyrin, noin varmaankin. Avioliiton julistuksen jälkeen pappi Turolla oli vielä muutakin asiaa, hän nimittäin julisti keskikesän juhlarauhan.

-Juhlarauhan julistuksen jälkeen olikin tavernalla melko rauhallista. Tosin huhutaan, että Peinarin seurueen jäsenet, etenkin Sandra Peinar ja Ivan Raavena olisivat myöhäisillan ja yön aikana ehdotelleet paikalla oleville kaikenlaista. Onko tässä mitään perää, ei ole tietoa. Mutta huhuja liikkuu. Samaten rahankäyttö oli nohvatovilaisilla hyvinkin avokätistä, mm. soittajat saattoivat saada isojakin summia hetken soitteluista. Hurjimpien juttujen mukaan nohvatovilaiset olisivat painostaneet ja uhkailleet paikallisia kaiken maailman keinoin. No, seurasiko tuosta mitään virallisia tutkimuksia? Ilmeisesti ei. Sekä papisto niin kuin sotilaatkin ovat todenneet, että ei heillä ole tietoa tai syytä puuttua tapahtuneeseen. Ja vaikeaahan se olisi ollut, kyse oli kuitenkin nohvatovilaisista ja vielä aatelisista. Ehkä pappi Jojopan puuttuu asiaan jälkikäteen jotenkin, ehkä...

-Seuraava päivä eli varsinainen keskikesän päivä olikin sitten rauhallisempi. Illan ja yön kummallisuudet olivat jo jääneet taakse ja kuin hiipuva muisto vain. Juhlaväkeä saapui paikalle yösijoiltaan ja myös Peinarit suorittivat sen pyhiinvaelluksensa. Se toteutui varmaankin perinteiseen tapaan. Kunniallista ja juhlavaa kulkua.... joo. Sitten seurue nautti juhla-aterian sisällä tavernassa. Ruokailuun osallistui muitakin, mm. Rajakatseeseen saapuneet Hannu Mäntyhovi ja hänen Thelma-vaimonsa osallistuivat myös aterialle. Nähtiin siellä kuulemma myös Ingrid Vagemor. Ruoka oli kovastikin aterioitsijoiden mieleen, ja ruokaa valmistanut kokki sai työtarjouksen lähteä seurueen mukaan Nohvatoviin. Ilmeisesti hän on sitten tilaisuuteen tarttunut. Tavallaan rohkeaa, sinänsä. Sitä ainakin on myös kerrottu, että ei ole helppoa olla palveluspiikana nohvatovilaisilla aatelisilla. Läimäytystä ja muuta kuritusta voi tulla hyvinkin vähästä ja pienestä. No, eikös herrasväki ole samanlaista kaikkialla? Riippuu tilanteesta, kyllä Nohvatovissa se palvelijan asema taitaa olla vähäsen matalampi. Mm. pehtoori Eerikki tunnetaan ikävänä miehenä, mutta ei hänkään yleensä lyö alaisiaan tuosta vaan, sen tiesi edellisillasta toipunut Olgakin kertoa.

-Saapui tavernalle sitten myös Rufus Kraakku ja hänellä oli paljon asiaa. Rufus mm. kertoi edellisillan telttaseurueen viranomaiskäsittelystä. Tekijät oli siis selvitetty ja saatettu vastuuseen tekemisistään. Suutari Jammohan se kaiken takana siis oli. Jammon vaimo Martta oli kadoksissa, karannut jonnekin, mutta tuo julistettiin etsintäkuulutetuksi. Puuhiin oma-aloitteisesti osallistuneille tulisi ruoskintaa, vankeutta ja pakkotyötä muutama vuosi. Paikalle houkutellut ja yrtillä huumatut uhrit, Olga ja joku toinen nainen, vapautettiin kaikista syytteistä. Olga myöskin saisi häneltä viedyn omaisuuden takaisin ja häneltä kadonneet esineet ja vaatekappaleet (!) tultaisiin korvaamaan. Tähän Olga olikin ilmeisen tyytyväinen. Ilmeisesti korvaukset ja julkinen maineenpalautus auttoivat Olgaa, jonka maine oli kokenut pienoisen lommon tässä juhlien aikaan. No, Olga on kokenut kulkukauppias ja hän on nähnyt vuosien varrella matkoillaan varmasti vaikka mitä. Eli selviäisi hän tuostakin koettelemuksesta.

-Vouti kertoi myös, että jatkossa nostoväen harjoituksiin ja osaksi nostoväkeä otettaisiin myös talonpoikia eli itse isäntiä. Ja näiden tulisi myös varustautua asianmukaisin varustein. Tämä päätös ei taatusti lisäisi voudin suosiota talonpoikien keskuudessa.... Mm. isäntä Jaakko purnasi tuollaista uutta linjausta vastaan, ainakin jossakin mitassa.

-Vouti myöskin esitteli jotakin etsintäkuulutusta ja vaati pienen palkkasoturiseurueen Kapteenia näyttämään hänelle kasvonsa. Kapteenihan tunnetaan siitä, että hän kulkee aina kasvot peitettyinä, ties mistä syystä. Kapteeni ja vouti kävivät sisällä vartiotuvassa. Vouti tuli pian ulos todeten että Kapteeni ei ole ilmoituksen henkilö, ja näytti hivenen kalpealta tai pahoinvointiselta. Kapteenin kasvot ja niiden vammat lienevät olleet aikamoiset, kun karskin ja kaiken nähneen oloinen voutikin niistä niin järkyttyi.

-Kuultiin toki juhlien toisenakin päivänä soittoa ja laulua, mm. Kaapo Kivirannan musisointia. Karhulaulu kuultiin, jälleen ja uudelleen, samaten nyt kuultiin myös uusi laulu "Urhea pappi Klemens." Kaapohan on töissä Paltamonin torpalla, ja se kyllä huomattiin taas. On sillä Kaapolla toki mielikuvitusta, mitä sanoitukseen tulee, melkoista puppua laulun sanat olivat, ainakin paikallaolijoiden mielestä. Mutta soittajana ihan hyvä.

-Sitten ne juhlat oikeastaan vähitellen päättyivät, maalaiset palailivat koteihinsa ja matkustavaiset jatkoivat matkaansa. Peinarit palasivat takaisin Nohvatovin puolelle ja niin edelleen. Miten Peinarien haukanmetsästyksen kävi, kerrotaan että haukanpoikasia ei löytynyt. Urho ja Juhani siellä mukana olivat.




2. Rajakatseen kuulumisia keskikesän jälkeen

-Juhlien mentyä olikin aika palailla arkisempien askareiden ääreen. Työnteko maatiloilla on jatkunut, ja kauppa ja liikenne on sujunut tasaisen vilkkaasti läpi kesän. Vardakoviin on matkannut karavaaneja ja sama juttu Vuoriniittyyn ja Bokeaan päin. Vaikka sääolot ovat olleet välillä haastavat, on tuullut kovaa ja vettä on tullut ajoittain kaatamalla, ovat kuljetukset silti sujuneet. Mikään seurue ei ole kunnolla tien mutaan juuttunut. Saattaa vaikutusta kyllä olla silläkin, että kauppias Vilho oli itse panostanut tien kunnossapitoon. Hyvä niin, tiemaksuja ei kauppaseurueet maksakaan ihan tyhjästä siis.

-Maatiloja alituisesti vaihteleva säätila on koetellut. Ensin kuumaa ja kuivaa, sitten tuulta ja kovasti sateita. No on kaikki kuitenkin kasvanut, vaikka välillä on mennyt viljaa lakoon ja vettä on tulvinut latoihin ja aittoihin. Sadosta tulee silti ihan kohtuullinen. Ei hyvä, mutta ei huonokaan. Saapa mylläri myllylleen jauhettavaa.

-Mylläri Jaakosta puheen ollen. Tuo on lähtenyt loppukesän aikana Vuoriniittyyn, eikä ole palannut takaisin. Mahtaako palatakaan. Myllärin hommia hoitelee tällä hetkellä Jaakon apumies Suuna. Suunalla on apulaisenaan Suunan sukulaispoika Laho.

-Työvoiman puutteesta kärsitään monin paikoin, mutta kesän maatilatyöt on saatu kuitenkin hoidettua, ja sadonkorjuu on sujunut hyvin. Pian on sitten veronkannon aika, ja vouti ja kirjuri Teri keräävät verot paikallisilta isänniltä. Kaikenlainen aktiivisuus maatilojen kehittämisessä huomioidaan kuulemma verotuksessa. Mutta millä sitä kehität mitään, kun on pulaa sekä rakentajista että rakennusmateriaalista? Ja sitten vielä lisäksi ne nostoväkiharjoitukset päälle. Taipuuko isäntien selkä sellaiseen.... Isännillä on ollut niin kiire, että eivät ole ehtineet isäntäkokouksiakaan pitämään koko kesänä.

-Toki paljon erilaisia rakennushankkeita on silti ollut, paikoin ainakin. Seppä Armaksen uusi paja ja talousrakennukset saatiin kesällä valmiiksi ja seppäpariskunta on jo muuttanut uuteen paikkaan, sahan läheisyyteen. Lisäksi Vilhon ja Hellevin talon lähelle muuttanut tynnyripaja on rakentunut varsin vauhdikkaasti. Rahalla saa toki aina tekijöitä ja rakennustavaraakin. Lisäksi keskikesällä Rajakatseeseen saapunut muurarimestari Huugo Lyly oli ryhtynyt toimiin ja hän on läpi loppukesän muurannut Jurkaman omistamalle komealle torpparakennukselle tulisijaa ja piippua. Rakentelu on lähes valmis, viimeiset tiilet tai kivet taitavat piipusta enää puuttua. Hyvä niin, alkaahan siinä sopivat muurausilmatkin loppua kesken. Mitään uutta urakkaa ei Huugo taida enää tänne Rajakatseeseen täksi vuodeksi ottaa, vaan palailee varmaankin Vuoriniittyyn.

-Pelkkää raadantaa ei loppukesäkään ollut. Pyykkäri Miinan ja Otson veljen naimisiin menoa juhlistettiin vielä majatalo Hilpeällä Siepolla, kaksi viikkoa keskikesästä. Tarjoiluja siellä riitti, mm. isäntä Ilmarin marjaviiniä, samaten Kempuran lupaama viinitynnyri. Väkeä oli paikalla useamman kymmentä henkeä, eli aika paljon. Koko kylä ei sentään, tietystikään, ei sinne niin paljoa olisi mahtunut mitenkään. Keskikesällä soitellut Halla "Hopeahuilu" oli siellä jälleen soittajana. Hyvin meni juhlat siis tälläkin kertaa. Toki samalla sai kuulla melkoista Siepon palveluiden mainostusta, ihan kyllästymiseen asti. Toki miksi paikallinen siellä niinkään yöpyisi, varsinkin jos sattuu olemaan oma yöpymissija jossakin. Samoin saunoa voi muuallakin, vaikka Siepon sauna oikein mainio onkin. Sen sijaan matkustajaseurueilla on aivan eri tilanne, nehän majataloja yleensä käyttävät.

-Muitakin juhlan tapaisia oli kesällä. Ennen muuttoaan myös Armas järjesti "uuden asunnon katselmuksen", eli käytännössä miesten saunaillan uudella asunnolla. Paikalla olivat ainakin puuseppä Petrus, isännät Naali ja Jaakko, sekä Önjavi, Kempura, Savihaara ja Otson veli sekä Anselmi Seinäpuro ja Fleck. No, aamu ehti nousta ennen kuin miehet olivat valmiita, mutta ainakin sauna oli nyt testattu ja oikein hyväksi havaittu. Laulua, soittoa ja rupattelua kuului tasaiseen tahtiin, ennen kuin tämä vaihtui sointuvaan usean henkilön kuorsauskonserttiin. Ainakaan ulospäin ei ole kuulunut huhua, että tuolla olisi mitään pöljää tehty, lyöty enempiä vetoja tai tapahtunut mitään muutakaan arveluttavaa tai normaalista poikkeavaa... Tämä tuon porukan tuntien on tosin normaalista poikkeavaa jo itsessään. Tosin jos olisi hölmöilty, niin koko porukka Armasta myöten olisi päässyt yöpymään ulkosalla.

-Pari päivää myöhemmin Armas ja Aamu pakkasivat loputkin tavaransa ja siirtyivät uuteen kortteeriin. Pari edestakaista työntökärry-reissua piti vielä tehdä, jotta työkalut saatiin pajalta mukaan ja tavaroita siirrettyä. Nyt on sitten Önjavilla ja Hilkalla oma tupa ja paja linnakkeella. Ilmeisesti alkajaisiksi sekä Önjavilla, että Armaksella on työkalujen tekoa tiedossa, koska aiemmin on hyvin pärjännyt samoilla, kun yhdessä on tehty.

-Honkalinnalla oli myöskin kolme viikkoa keskikesän juhlien jälkeen jonkinlaiset talkoot, tai mitä lie illanviettoa siellä olikaan. Jotakin on ilmeisesti sielläkin saatu aikaiseksi. Ehkä Kaarlo kertoo vielä lisää tuosta.

-Se tiedetään ainakin, että ison osan kesää hukuksissa ollut taverna Vanhan Piparin kyltti löytyi sitten kuitenkin. Se oli kuulemma ollut tallessa Kempuran omistamassa rouhimomyllyssä, siellä sisällä seinällä. Nyt kyltti on sitten palautettu takaisin tavernalle ja siellä se riippuu oven yllä. Sitä edellistä jättikylttiä ei luonnollisestikaan ole poistettu, maksoi sekin kuulemma paljon. No, onhan se polleaa ja hienoa että tavernassa on peräti kaksi kylttiä, ei jää ainakaan paikalle tuleville epäselväksi, että onko tässä taverna vai ei, ja minkä niminen se on.

-Huhutaan myöskin että Kaarlo Kempuran vaimo Kirsi olisi pieniin päin. Siis Kirsi? Voiko tuo olla totta... Jos vaan on, niin täytynee ehdottomasti onnitella Kaarloa.

-Metsäläiset ovat olleet läpi kesän melko rauhallisia. Tilanne voi kylläkin muuttua. Lähellä Rastikuusen vartiotornia oli kuulemma levottomuuksia, ja yhteenottokin. Yksi metsäpartio oli tulla pahasti yllätetyksi. Yksi selvinneistä sotilaista on käynyt loppukesästä vapaalla Rajakatseessakin, missä on tavernalla tuopin ääressä kertonut tarinansa. Kolmen vartiosotilaan ryhmä oli mennyt metsään tarkistamaan outoja soihdun valoja ja kun he saapuivat paikalle aukiolle, pimeydestä hyökkäsikin seurueen päälle vähintään samansuuruinen joukko metsäläisiä. Niitä ne varmaan olivat, vaikka olivat aika väkivahvoja. Sotilaat olivat ottaneet kilvet mukaansa metsään, ja heille on tästä hyvästä joskus aiemmin naurettu, raahata kilpiä nyt selässään metsässä partiovuorossa. Ei naureta enää. Nuo ehtivät kesken taistelun saada ne kunnolla käyttöön, samalla puhaltaen hälytyspilliin minkä keuhkoista lähti. Yhden kilpi kokikin kovia, kun kilpeä runnoi lommoille suuri ja voimakas metsäläinen, takoen kohdettaan suurella kirveellä. Ei siinä voinut oikein muuta kuin suojata itseään ja odottaa tilaisuutta itse iskeä. Samalla toista partion jäsentä ammuttiin metsäläisjousella useita kertoja. Osa nuolista tömähteli ja katkeili kilpeen, pari nuolta puolestaan osui sotilaan jalkoihin, polvien seutuville. Sotilas vajosikin lopulta jo maahan polvilleen, tosin vieläkin itseään kilvellä suojaten. Hässäkässä olisi voinut käydä hullusti, ellei olisi paikalle ennättänyt toinenkin partio. Pillin ääni ja mekkala oltiin siis kuultu. Koirien haukunta, partiotorven törähtely ja juoksuaskeleiden töminä ja kahina sekä lähestyvien lyhtyjen valo kertoi, että apua oli tulossa. Vastentahtoisesti voiton päällä olleet metsäläiset vetäytyivät metsiin, huutaen turhautuneina karjaisuja ja rääkäisyjä. Toinen partio saapui paikalle ja vetäytyneitä metsäläisiä ei jahdattu sen kauemmas. Lähinnä keskityttiin saamaan kovia kokenut oma partio tornin suojaan. Runnottu partio selvisi hengissä, mutta vammoilla. Tuon jälkeen Rastikuusen torni ja kylä on ollut parisen viikkoa hälytystilassa ja Vuoriniitystä on pyydetty vahvistuksia. Muutama sotilas onkin tuotu tornille jo lisää. Toista päällekarkausta ei ole tapahtunut sittemmin, mutta metsäläisten aktivoitumista ja seurailua on kyllä havaittu tuolla suunnalla.

-Rastikuusen suunnallehan Hellevi teki matkan keskikesän juhlien jälkeen, pienehkö seurue mukanaan. Tuo matka meni ilmeisesti hyvin ja ilman mitään vaikeuksia. Onnea oli siis matkassa.

-Viime päivinä Rajakatseessa on kuljeskellut joku Deinosan -killan opiskeluryhmä, etupäässä mitä lie noviiseja. Tavernalla ovat viettäneet aikaa ja opiskelleet luonnon helmassa. Ilmeisesti jonkun Vardakoviin matkanneen Deinosan -karavaanin mukanaan tuomia nuo olivat. Seurueen kerrotaan käyneen myös isäntä Jurkaman maatilalla, ties miksi. Nyt kyseinen seurue on siellä Hilpeällä Siepolla, varmaankin odottelevat paluumatkaa Vuoriniittyyn. Deinosan -edustajat Hellevi ja Efedriina varmaan tietänevät seurueen asioista enemmänkin.

-Seurueen kerrotaan jättäneen erilaista opetusvälineistöä tavernalle ja nyt molemmat naisten piirit ovat tarttuneet tähän mahdollisuuteen. Eilisillasta lähtien sekä Miina että Aamu ovat lähettäneet pikaisesti sanaa ympäriinsä, että he pitävätkin pienen lukutaidon opetus- ja kertailurupeaman paikallisille ihmisille tässä tänään. Eli jos luku- ja kirjoitustaidon opettelu ja hiominen yhtään kiinnostaa, paikalle tavernalle vaan. Keskipäivällä on tuo touhu jo alkanut, ja homma jatkuu vielä iltapäivällä. Paikkana on joku kohta tavernan ja pyhäkön välimailla. Jaa, mitenköhän ne aikoo lukutaitoa siellä opettaa, johonkin maahanko piirretään kepillä kirjaimia, vai selaillaanko siellä jotakin kirjoja ja papereita? Kovasti innoissaan ainakin ovat nuo kaksi. Voisiko tämä merkitä jopa piirien välien parantumista ja piirien lähentymistä? Sellaisestakin on ollut huhuja. Toisaalta, henkilökohtaiset erimielisyydet taitavat olla välillä nekin aika isoja. Miina, Sanni, Aamu, Tapolan Raisa.... siinä on aika monta voimakastahtoista persoonaa.

-Joka tapauksessa, jokunen ihminen tai useampikin on nyt saapunut kylältä tavernalle katselemaan tätä lukutaito -hommaa. Muutama osaakin jotakin, ja moni ei oikein mitään. Mutta voisihan sitä aina katsoa, kun ei kuulemma maksa kai mitään, ja onhan siinä tavernakin lähellä. Ja kun kerran on vapaata nyt otettu ja alettu viettämään, niin sujuuhan se mukavasti iltapäivä ja ilta tavernallakin....

-Kerrotaan, että Rajakatseeseen olisi tulossa näihin samoihin aikoihin useita kerskanperäläisiä, keskustelemaan mm. pappi Sirjan kanssa parantolan karjan hankkimisesta. Isäntä Unto ja muu uuden kylän väki kyllä tuntee karjanhoidon varsin hyvin. Ja onhan heillä Kerska. No on kyllä Rajakatseessakin karjatiloja, mm. Ilmarilla ja Basililla on suuret karjalaumat. Ehkä Untolla on asiaa niillekin maatiloille.

-Väkeä tavernalla siis riittää tänään. Hyvähän se on tavernalla käydä, vielä kun se on auki. Syksyn mittaan taverna kuitenkin sulkee ovensa ja sitten ei tavernassa käydäkään enää ennen ensi kevättä.




3. Huhuja Vuoriniityn maakunnasta

-Rajakatseessa keskikesällä kiinni jäänyt suutari Jammo sekä kaksi muuta miestä mukana saivat kuulemma ankarat rangaistukset Vuoriniityssä, ruoskimisineen ja pitkine vankeusrangaistuksineen. Taitaa jäädä Jammolta tilatut kengät saamatta. Huhutaan myös, että Jammon omistama maatila Vuoriniityn kaupungin lähellä olisi mennyt takavarikkoon. Maatila on myös tutkittu perusteellisesti läpi, löytyykö isoja todisteita kulttitouhuista. No mitään isoa kulttia siellä ei ole ollut, eikä ketään uhrailtu tms., mutta muuten on touhuttu. Joo, kipuyrtin voimin kai.

-Vuoriniityn kapakoitsijoiden kilta kuulemma palkkaa lakimiehiä ja kirjureita joitakin tärkeitä toimenpiteitä varten. Miten ihmeessä tuollaisen lisäväen palkkauksenkin saa kuulostamaan jotenkin uhkaavalta...

-Therassuksen suvun ympärillä liikkuu kuohuntaa. Kuulemma suvun jäsen Armas Therassus on viemässä taannoin kadonneiden Therassus-veljesten asian Vuoriniityn oikeuselinten päätettäväksi. Jääkö Martinin ja Emilio Therassuksen kotikartano ja muu omaisuus siis Martinin leskelle Liljalle, vai saako Armas jonkun osuuden, pohtii piakkoin monikin oikeusoppinut. Käsittelystä voi tulla pitkä ja raskas, ja miten siinä käy, vaikea ennakoida. Liljan ja tämän perillisen aseman luulisi kyllä olevan aika vahva.

-Maaherra Koskalan kerrotaan perustaneen jo vuosia sitten kartanolleen ns. kummallisuuksien kabinetin, jonkinlaisen kokoelman mitä kummallisempia esineitä ja asioita. Mutta nyt sitä ollaan kuulemma laajentamassa. Paljon on jo herrapiireissä vitsailtu, mitä sinne voisi laittaa. Vaikka talonpojan joka maksaa veronsa ilman vastalauseita, tai rengin joka tekee työnsä tunnollisesti? Maalaiset taas miettivät, että kenties reilun ja tasapuolisen työnjohtajan. Mitä siellä kammiossa tms. sitten ennestään on, ei tiedetä. Tarina ei kerro sen laajemmin, ainakaan vielä. Savihaaran hatut ei sinne taida kelvata, ja ne ovat tainneet yleensä päätyä nuotioon.



4. Huhuja Nohvatovista

-Vardakovin kaduilla huhutaan, että rouva Sandra Peinar seurueineen vieraili ruhtinas Joonatanin luona tämän kutsusta paluumatkallaan Taltaraan.

-Weldoonin Vehnänen on kerännyt kehuja matkalaisilta. Kerrotaan, että Iivari Kuusipään tavernan tarjoilut ovat varsin maittavia ja riittäviä ja paikalliselta Zada-parantolalta palkatut korstot ovat ystävällisiä, ellei tilanne muuta vaadi. Vehnänen on siis varsin rauhallinen paikka.

-Sadonkorjuu Vardakovin maakunnassa etenee ja sato on normaali. Ei suuren suuri, mutta nälkääkään ei tarvitse nähdä.

-Viimeisetkin Drottningshamnissa olleet sotilaat ovat palanneet takaisin Vardakoviin. Martorelli jätti omia miehiään sinne, joten uutta leiriä ei sotilashuhujen mukaan ole tulossa Weldooniin. Tai muuallekaan. Ainakaan vielä. Kukapa noista ulkomaalaisista aina ottaa selvää?

-Kauppiaiden mukana kantautuu huhua siitä, että ruhtinas Joonatania oli syytetty väärin perustein vehkeilystä omaa isäänsä vastaan. Itse suurruhtinas Vetano on Joonatanin nimen puhdistanut sen jälkeen, kun Vetanon poika Maximillian oli raporttinsa isälleen toimittanut.

-Vardakovista kerrotaan, että ruhtinas Joonatan on hirtättänyt kirjuri Anton Magorin maanpetturuudesta. Aika luja tuomio hovikirjurille, ei edes mestattu vaan hirtetty ihan kuin tavallinen rosvo. Joonatanin poika Verner on päättänyt tehdä luostarilupauksen ja on lähtenyt Vardakovista.

-Oppineiden piirissä huhutaan, että Anton Magorin lähin alainen olisi menehtynyt. Jotkut jopa kertovat tämän humalassa pudonneen ikkunasta ja taittaneen niskansa.

-Maalaisten keskuudessa kiertää huhu, että Sandra Peinarin seurueen kuljettua Vardakovin lähellä olleen tilan ohi ja esiteltyään siellä pyhäinjäännöstä (sitä kuivunutta sormea), kolmen päivän kuluttua tilalle syntyi kaksihäntäinen vasikka. Kaikkea kanssa... Vai voikohan näiden horinoissa sitten kuitenkin olla jotain perää ja aina kolmantena päivänä voisikin tapahtua pieniä ihmeitä?

-Bokean kylä Vardakovin puolella valmistautuu talveen rakentamalla puolustusasemia. Edellisten syksyjen ryöstöretket ovat edelleen tuoreessa muistissa, mutta kauppakaravaanien mukana kantautuu huhua, että ihan paaluvarustusta Bokea-järven suuntaan ollaan puuhaamassa. Bokealaiset miehet on saman huhun mukaan liki määrätty nostoväkikoulutukseen.