Rajakatse 98
Lämmin, mutta kostea syksyinen päivä oli saapunut Rajakatseeseen. Huhut kertoivat kuninkaan tai jonkun aikovan tuona päivänä maksaa hurjat lunnaat Mielikki Tarkkakatseesta, joka oli kaapattu keskikesän juhlan aikoihin ja joka oli tiettävästi kuninkaan sukua. Tämä ei niin paljoa paikallisia kiinnostanut, sillä paljon muutakin tapahtui.
Iltapäivän aluksi vanhan huussin raunioiden takaa nousi? jokin. Se näytti pensaalta, jolla oli jonkinlaiset kasvot. Moni sitä kävi ihmettelemässä. Olento ei vaikuttanut vihamieliseltä. Se päästi joitain outoja ääniä, mutta kukaan ei ymmärtänyt, yrittikö se puhua, vai ääntelikö muuten vaan. Varakomentaja Alarik ja papit Sirja sekä Serpent yrittivät keskustella olennon kanssa, mutta eivät onnistuneet.
Jotkut tiesivät kertoa samanlaisten olentojen liikkuneen vuosi ja taas vuosia aiemmin tavernan lähistöllä isolla joukolla. Etsinnöistä huolimatta tällä kertaa ei löydetty muita. Joku Zharin mestarien mies, joka sanoi olevansa nimeltään Pyry, sanoi tunnistavansa olennon. Se oli laahu. Jotain portin takaa tulleita, eli taas niitä Zharin mestareiden sotkuja. Lopulta laahu saatiin vakuutettua seuraamaan Sirjaa. Hän johdatti sen pois taverna-alueelta. Minne, sitä ei muut tiedä. Sirja palasi myöhemmin ilman tuota laahua ja vahingoittumattomana.
Sillä välin kun suurin osa ihmisistä ihmetteli laahua, pyykkäri Miina ja Tuomi aloittivat kovaäänisen riitelyn. Riitelyn kohteena kuului olevan Heikki. Veteraani Heikki Harhalaukauksestako siis oli kyse? Tuomi ilmoitti kovaan ääneen aikovansa mennä naimisiin Heikin kanssa. Miina vastasi, että Heikki oli varattu Aliisalle. Periään ne pyykkärit siinä vertailivat ja lopettivat sitten huutamisen. Kenelleköhän he nyt sitten sen Heikin jättivät, se jäi muille vähän epäselväksi.
Kauppiaat Bruno Silavikas ja Silvia Hopeakääty kuljeskelivat tavernalla. Isäntä Kempuran kyseli, oliko Silavikas käynyt tavernalla ennen. Siihen kauppias vastasi saaneensa jo tavernan seudusta lähtemättömän vaikutuksen, osoittaen samalla kasvoissaan näkyvää arpea. Bruno Silavikas oli päästä hengestään roistojen hyökätessä tavernalle kaksi vuotta aiemmin.
Bruno ja Silvia lähtivät pian metsään yhdessä Jaakko Myllärin ja kisälli Önjavin kanssa. Ilmeisesti he kävivät maksamassa ne lunnaat. Ainakin he palasivat Mielikki mukanaan. Paluuseurueeseen olivat liittyneet myös pappi Sirja ja soturi Kendall. Mitäköhän heillä oli tämän asian kanssa tekemistä? Serpent otti Mielikin hoiviinsa. Muu seurue vaikutti olevan varsin haluton kertomaan, mitä metsässä oli tapahtunut. Ilmeisesti kaikki ei ollut mennyt aivan suunnitelmien mukaan, mutta ainakin Mielikki saatiin takaisin.
Pyry toi Deinosan-mestari Helleville kadonneen velhotar Lotuksen tavaroita, jotka tämä kuulemma oli halunnut Helleville lahjoittaa. Hellevi oli Lotuksen ystävä, joten asia ei sinänsä ollut outo. Mutta kuka on niin hullu, että ottaa Lotuksen jäämistöä vastaan? Joitain outoja papereita siellä oli, kryptisesti kirjoitettuna. Hellevi ja pappi Turo tutkivat papereita kauan ja hartaasti, mutta eivät tainneet saada niistä mitään tolkkua. Tosin Lotus puheli yleensä niin sekavia, että tuskinpa hänen muistiinpanonsakaan olivat sen selvempiä. Pappi Turo sai Pyryltä myös Lotuksen vanhan piipun. Toivottavasti hän ei ikinä sytytä sitä; kukaan ei voi tietää, mitä siitä piipusta tulee ulos.
Deinosan-kisälli Efi sai Pyryltä Lotuksen kaulakorun. Moni varmaan epäröisi laittaa sen kaulaansa, mutta Efi varmasti ei. Efi esitteli itse myöhemmin omia keitoksiaan nuotiokatoksella. Ei ollut mitään tietoa, mitä noissa kuplivissa putkissa oli. Ainakin Önjavi poltti sormensa niiden kanssa.
Nohvatovilaisia pyöri tänäkin iltana paikalla. Papit Jojopan ja Aoru olivat taas tavernalla, samoin kauppias Elena Dapivi, yhtä koreana kuin aina. Huomiota kiinnitti Dapivin seurueessa erityisesti naisen uusi henkilökohtainen parantaja. Leskirouva Dapivi kärsii kuulemma muistiongelmista, joten oma parantaja voisi olla hyvä asia. Tämä parantaja, jolla oli vaikuttava määrä kaikenlaisia rohdoksia tai muita nesteitä ja yrttejä mukanaan, paljastui kuitenkin pelkäksi huijariksi ja puoskariksi. Sellaiseksi Jojopan hänet ainakin julisti. Zada-papit veivät puoskarin mukanaan Weldoonin linnakkeelle.
Vouti Rufus Kraakku saapui tavernalle. Hänellä oli taas virallinen ilmoitus, useampikin. Linnakkeen väkipyörä olisi paikallisten käytössä viljan jauhamista varten; Rajakatseen mylly oli ollut epäkunnossa jo pidemmän aikaa. Vouti ilmoitti, että Jaakko Mylläriltä vaaditaan selvitys, miksi mylly ei toimi. Mikäli selitys ei olisi tyydyttävä, niin seurauksena olisi sakkoa ja ehkä jopa myllärin oikeuden menetys.
Jaakko Mylläri otti viestin hämmästyttävän rauhallisesti. Oli hän toisaalta jo varautunut asioihin, sillä hän oli kutsunut Margaret Sotaraudan, Koneenrakentajien killan kisällin, tutkimaan myllyä. Jaakko aikoi ilmeisesti varmistaa koneenrakentajien killan palvelut itselleen, sillä hän ehti ilmeisesti mennä jo kihloihin kisälli Margaretin kanssa, vaikka kai tapasi hänet ensi kerran tuona päivänä. Kempura ehti jo luvata järjestää heille häätkin, siis sitten tulevaisuudessa, kuten vaikkapa ensi kesänä.
Kempura itse yritti myös saada koneenrakentajien kiltaa omaksi avukseen. Hänellä oli suunnitelmissa jokin suurikin mallasrouhimo ja suurimuotoinen oluenvalmistus. Lupaili maksavansa kisällille hyvin pelkästään siitä, että hän tulisi katsomaan Honkalinnaa. Ei sinne kyllä tosiaan taida vieraita saada tulemaan kuin maksamalla.
Varakomentaja Alarik Vaala ilmoitti julkisesti etsivänsä puolisoa, hyvämaineista ja hyväsäätyistä. Paikallinen naisten piiri alkoi heti Aamun johdolla laatia listaa hyvistä vaimoehdokkaista. Listalla oli ainakin Katariina Usvapelto, paikalla aiemmin pyörineet Silvia Hopeakääty ja Mielikki Tarkkakatse, Dorothea eli se Gallius kukon sihteeri sekä piiat Tuomi ja Rauha. Kai siellä muitakin oli. Olivatko nuo kaikki edes naimattomia? Kyllä he listan kirjoittivat ja sen Alarikille luovuttivat.
Myös Honkalinnan juoppo isäntä Jaakko ilmoitti, yhä, etsivänsä vaimoa sen kadonneen tilalle. Kyllä piiri hänellekin listan laati. Sillä listalla olivat pyykkäri Aliisa, jota oli kuulemma aiemminkin Jaakolle ehdotettu ja jolle Miina oli aiemmin Heikkiä vaatinut. Lisäksi Viima, jonka avioliitto sotilas Anselmin kanssa mitätöitiin papiston toimesta, sekä se juoppo kalastajanainen jonka nimeä kukaan ei koskaan muista. Tiedä sitten, muistaako Honkalinnan Jaakko koko keskustelua enää
huomenna.
Ilta päättyi sitten, kun eräs komeljanttari, Kalevi Hopealehto nimeltään, päätti leikkiä palavalla kepillä Savihaaran soittaessa. Ihan komealta se näytti. Rauhallinen lopetus illalle.