Rajakatse C - 100

Keskikesä oli koittanut. Vanhan Piparin perustamisesta oli kulunut 30 vuotta. Oikeastaan taverna oli alun perin eri paikassa ja ensimmäisenä talvena siitä kuulemma puuttui yksi seinä. Eli ei se ihan sama rakennus tainnut olla. Ja olihan se taverna siirtynyt joskus kesäksi nykyiseen Melinan pyhättöön palaten kyllä sitten takaisin. Ihan tarkkaan ei ollut tiedossa, mikä päivä Vanha Pipari oli auennut, mutta 30 vuotta sitten kesällä kuitenkin. Nyt oli isot juhlat järjestettynä: Ruokapöydässä oli sikaa ja vaikka mitä särvintä. Juomaksi oli sahtia ja hunajasimaa tavallisen siman ja lirukaljan lisäksi. Tietysti taverna toimi normaalisti. Ja kyllä siellä juhlassa tapahtui myös kaikenlaista.

Juhlapöytää hoitivat hommaan erikseen palkatut Rauha, Rauhan eno Suuna, Kyösti Kyntömies, Kölvi ja Kestiina. Paikalla pyörivät myös jo aiemmin huomiota herättäneet tukkilaisveljekset Kyösti ja Komsi ja lisäksi heidän serkkunsa Kokko. Kyösti ja Komsi olivat jo vuosia sitten, kuulemma, tulleet tukkityömaalta Kempuralle töihin joksikin aikaa, mutta palkkaa ei maksettu. Kempura ei silloin itse edes muistanut heitä palkanneensa. Nytkin he olivat tulleet tekemään hanttihommia Kempuralle, utta varsinainen työsopimustilanne tuntui olevan heidän mukaansa taas vähän epäselvä. Ainakin ylöspito kuulemma annettiin.

Linnakkeen seppä Armas Tenukupu osti Kempuralta koko sahtitynnyrin ja ilmoitti jakavansa sen juhlaväelle. Tämä siksi, että hänen vaimonsa Aamu oli taas raskaana. Taisi olla viides lapsi jo tulossa. Oli siellä ainakin kahdella muullakin vauvoja tulossa. Hieno homma tietysti.

Yksi raskaana oleva nainen kävi huutamassa Giulia Martorellille vaatien hänen veljeään tilille. Veli Martorelli oli kuulemma saanut naisen raskaaksi. Giulia väitti veljensä olevan satojen kilometrien päässä, mikä osoittautui myöhemmin valheeksi. Lisäksi hän ei vaikuttanut edes uskovan naista, toisin kuin kaikki paikalliset; herra Martorellilla on erittäin kyseenalainen maine Rajakatseen seudulla. Nainen lähti, mutta sanoi palaavansa.

Kerskanperän isäntä Unto oli tuonut sen kuuluisan Kerska-sonninsa Rajakatseen seudulle. Se kuulemma majaili nyt Naalin tilalla. "Saa käydä katsomassa." Varmasti moni tarjosi Untolle rahaa, jos saisi lehmänsä Kerskalla astuttaa. Isännän piika Nelli oli tietysti myös mukana, sillä hän on kuulemma ainoa, joka pystyy Kerskaa käsittelemään.

Sotavelho Armas Jaama saapasteli tavernalle. Hän vaati saada puhua ritari Alarikin kanssa, joka oli tavernalla. Pian saunalta päin saapui toinen raskaasti aseistettu mies. Jaama käveli häntä vastaan ja huusi jotain nohvatoviksi. Hän varmaankin sanoi olevansa Vardakovin sotavelho Armas Jaama ja haastavansa tulijan kaksintaisteluun. Toinen mies ei vastannut mitään, näytti vain nyökkäävän ja vetävän miekkansa esiin. Ritari Alarik ilmoitti, että kukaan ei puutu tilanteeseen; tällä kaksintaistelulla on hänen lupansa.

Melkoinen kaksintaistelu se olikin. Outoja sanoja huudettiin, outoja pamauksia ja muita ääniä kuultiin ja outoja välähdyksiä nähtiin. Miehet kävivät toistensa kimppuun ilmeisesti ensin loitsuin ja sitten miekoin. Maa siinä järisi, mutta tuntemattomaksi jäänyt tulija makasi pian kuolleena maassa. Ritari Alarik käski sotilaita hävittämään ruumiin. Jaama itse meni pappi Aorun luokse, varmaan hakemaan parannusta. Ehkä hän halusi myös jonkun zadalaisten puhdistuksen. Jaama vallan polvistui Aorun eteen. Me tuskin näemme enää koskaan Jaaman polvistuvan kenenkään edessä, ainakaan aiemmin ei ole nähty. Jaama lähti sitten omille teilleen.

Koneenrakentajakillan Margaret Sotarauta oli taas tullut tavernalle. Hän oli tiettävästi saanut Kempuran mallasrouhimon kuntoon. Jaakko Mylläri oli, jälleen, Margaretin perässä. Nyt hän yllättäen polvistui kosimaan Margaretia kaikkien edessä. Margaret hyväksyi kosinnan, pienen hiljaisuuden jälkeen. Jaakon ja Margaretin kihlaus vahvistettiin myöhemmin. Huhut tosin kertovat, että Sotaraudan suku ei olisi pitänyt Rajakatseen mylläriä tarpeeksi arvokkaana sulhasena Margaretille. Ehkä se oli vain puheita.

Sanni kutsui kovasti väkeä yöpymään hänen, Fleckin, Heikki Harhalaukauksen ja Otson veljen ylläpitämään majataloon, Hilpeään Sieppoon. Kertomukset paikan tasosta hieman vaihtelivat. Jotkut puhuivat laavuista, jotkut teltoista, jotkut ladosta ja jotkut talosta. Mikä lie oli totuus?

Samaan aikaan oli, taas, puhetta rakennusten verohelpotuksista. Kempura suunnitteli "tuoppoloita", eli tuopin kokoisia rakennuksia. Kas kun ei suoraan linnunpönttöjä. Pappi Nevin sanoi omaksi näkemykseen, että verohelpotuksen takaama "rakennus" piti olla vähintään kaksi metriä ovelta mitattuna suuntaansa. Sitten oli jo puhe isoista huusseista useammalla reiällä. Tai jopa ilman reikää. No, Kempuran puheet lähtivät taas kaljanjuonnin mukana leviämään.

Paikalla oli oivia soittajia. Kaapo Kiviranta se eniten soitti. Kaapolla ja hänen vaimollaan oli P-nauha kädessään. Kyllä siitä pari paikallista jotain huuteli, mutta vähällä pääsivät. Jopa Paltamonin vannoutunut vihaaja Kempura istui Kaapon kanssa samaan pöytään.

Soitto tosiaan raikui Kaarlo-laulu soi parikin kertaa. Kai kymmenen vuotta sitten kuultu "Karhulaulu" saatiin sekin kuulla monta kertaa, Kaapo sitäkin soitti. Hän kertoi kuulleensa moisesta ja hän oli onnistunut löytämään satamasta sanat ja nuotit. Hurjaviiniksi siinä laulettiin. Kaapo ei omien sanojensa mukaan tiennyt lainkaan, mitä siinä sanottiin, mutta bear oli mukana sanoissa ja kyllä se kuulemma tosiaan karhua tarkoitti.

Kirsi Kempura ei ollut paikalla laulua kuulemassa. Mahtaa olla iso pettymys. Honkalinnan isäntä ja Kirsin veli Jaakko kertoi, että Kirsi oli lähtenyt aamulla kohti tavernaa. "Kyllä se mukana tuli, mutta ei perille asti." Ei muuten näkynyt koko juhlan aikana. Kempuraa itseään tämä ei näyttänyt haittaavan; puhui vain lähettäneensä Kirsin asioille.

Tavernassa riitti kiireitä. Jopa niin paljon, että Otson veljen oikea käsi kipeytyi pahoin kaljan kaatamisesta. Hänen piti ihan pyytää voudin parantajaa Katariina Käytöstä tekemään haude kädelleen. Ilmaisista juomista huolimatta kauppa siis kävi tavernassakin.

Giulia Martorelli kunnostautui myös näytelmän järjestäjänä. Ilmeisesti hän oli saanut käsikirjoituksen bardi Malfridalta. Giulia, Savihaara, Franz ja Talvikki esittivät traagisen näytelmän Nohvatovin Bokean ja Mahtivuoren Bokean rakastavaisista, jotka muut haluavat pitää erillään. Giulia oli kertojana, Franz ja Talvikki esittivät rakastavaisia ja Savihaara vihamiestä. Tarinassa toinen yritti uida rakkaansa luokse, mutta vihamies sammutti lyhdyt, joiden piti opastaa perille. Savihaara kuulemma puhalteli lyhtyä sammuksiin monta kertaa, eli otti taas roolinsa perusteellisesti. Uimassa ollut rakastaja hukkui. Odottamassa ollut hukuttautui myöhemmin oma-aloitteisesti. Aika synkkää näin keskikesän juhlaan, mutta hienosti esittivät.

Bardi Vidas oli saapunut tavernalle. Hän kuuli, miten Kempura oli tuhlannut todella reilusti rahaa näihin juhliin. Vidas tarjoutui, jälleen, Kempuran kirjanpitäjäksi. Kempura otti tarjouksen vastaan. Mitähän tämä käytännössä sitten tarkoittaa?

Illan hämärtyessä, eipä keskikesällä tosin paljoa hämärrä, ulkoa kuului voimakas pamaus. Savihaara juoksi kauhuissaan kohti linnaketta. Ulkona oli Bokean illusion kiltamestari Kyrillos yhdessä jonkun naisen kanssa. Kyrillos kutsui väkeä seuraamaan Kempuran tilaamaa keskikesän ilotulitusta, kun päivän sade oli taas, hetkeksi, hellittänyt.

Olihan se näytös. Maassa räjähteli, tulisuihku nousi korkeuksiin, maassa pyöri tulipyörre, ilmaan nousi jotain, mestari Kyrilloksen käsistä lähti viheltäviä lentäviä asioita. Räjähdykset olivat eri tasoisia. Osa muistutti kuulemma Savihaaran pierua, osa taas sai väen hyppäämään paikoiltaan. Yllättäen vartijat nappasivat Kyrilloksen kiinni. "Tälle ei ole voudin lupaa. Teidät on pidätetty." Kempura huutelin vastaväitteitä ja väki liikehti levottomasti. Kyrilloksen mukana tullut nainen kehotti vain kaikkia pysymään paikoillaan.

Kyrillos lukittiin häkkiin. Melko nopeasti tämän jälkeen toiselta suunnalta kuului pamahduksia. Vartijat syöksyivät sinne päin. Yllättäen Kyrillos oli kadonut häkistä. Milloin? Kai silloin, kun ne uudet pamaukset veivät kaikkien huomion. Räjähdykset aiheutti toinen Bokean illuusion jäsen Bibulus, mutta Kyrillos oli kateissa. Yksi vartija meni tutkimaan häkkiä. "Tämä on vain jokin temppu. Temppu, jonka järjesti Bokea illuusio!" Vartija otti kypäränsä pois ja hän olikin mestari Kyrillos. Vartijoiden määrä oli jossain vaiheessa noussut kahdesta kolmeen. Kyrillos kertoi yleisölle, että kyllä hänellä oli voudin lupa ja hän kiitti vartijoita avusta.

Loppuun Kyrillos ilmoitti tulevan tulta. Kyrillos näytti ensin pitävän tulipalloa paljaalla kädellään. Sitten tulipallo näytti leijuvan hänen käsiensä välissä. Yllättäen Kyrillos puhalsi ja hänen suustaan tuli lieskoja, pitkälle. Oliko tämä vain temppu? Puhallus sytytti sen Kyrilloksen mukana tulleen naisen viuhkan päät palamaan, että kai se oikeaa tulta oli. "Ja nyt teille tanssii Ignauksen sirkuksen tulitaiteilija Vivian Irreld Virvatuli!", Kyrillos ilmoitti. Selvisipä sen avustajan nimi. Paikalliset soittajat soittivat ja nainen tanssi palavien viuhkojen kanssa. Hienolta sekin näytti. Siihen näytös sitten päättyi. "Näytöksen maksoi Kaarlo Kempura ja sen järjesti Bokean illuusio ja Ignaeuksen sirkus. Minä olen kiltamestari Kyrillos ja he ovat Bibulus ja Vivian Irreld."

Vielä myöhemmin herra Martorelli tuli tavernalle. Hän kertoi olevansa Weldoonin linnakkeen kalpaupseeri. "Minun palkkasoturijoukkoni on kaukana matkalla kohti Drottningshamnia, mutta minä olen yhä täällä." Sisko oli siis valehdellut. Giulia Martorelli tuli läksyttämään veljeään, mutta eipä näyttänyt velipojan ilmekään värähtävän.

Vielä myöhemmin paikalle saapui kolme koreasti pukeutunutta naista ja joku aika epäsiisti mies. Yksi naisista tunnistettiin Katti Kultakäädyksi, Gallius Kukon henkilökohtaiseksi kurtisaaniksi. He kutsuivat väkeä katsomaan Gallius Kukon kustantamaa esitystä. Kutsuttiin sinne myös ne paikalliset soittajat. Naiset tanssivat paikallaolijoille. Joidenkin mielestä sirosti, joidenkin mielestä hävyttömästi. Aika vähissä vaatteissa he esiintyivät. Naiset lähtivät heti esityksensä jälkeen. Herra Martorelli lähti heidän mukaansa. Se tuskin yllätti täällä ketään. Mestari Kyrillos selvästi hermostui esityksestä. Naisten lähdettyä hän aiheutti ison pamauksen ja huuteli ympärilleen, että moinen yllätysesitys loukkasi häntä taiteilijana.

Pappi Turo ei halunnut puhua esityksestä mitään. Hän kutsui väen tavernaan ja meni itse tiskin taakse. "Tänään me juhlimme Vanhaa Piparia. Siksi minusta on sopivaa, julistaa juhlarauha täällä." Tämä herätti hyväksyvää hilpeyttä. Turo piti hieno puhetta tiskin takaa. Tapojensa mukaisesti hän piti aina välillä tuumaustaukoja. Tällaisen tauon aikana se tukkimiesrenki Komsi rynnisti tavernaan ja suoraan tiskille. "Jotain alkoholipitoista pitäisi saada", hän tokaisi suoraan pappi Turolle. Turo katsoi häntä järkähtämättä ja sanoi: "Seuraava keskeyttäjä päätyy ulos sateeseen jalkapuuhun." Komsi ymmärsi tässä kohtaa poistua tiskiltä ja istua muiden joukkoon. Hän näytti nukahtavan mestari Kyrilloksen käsivartta vasten. Turo sai puheensa loppuun. Sitten pappi Turo julisti juhlarauhan pappi Serpentin puolesta. Sehän on jo yleinen vitsi: Serpent on se Rajakatseen virallinen pappi, vaikka Turo useimmat asiat hoitaakin. Kun väki alkoi hajaantua, niin kyllä se renki Komsi siitä taas havahtui myös.

Tavernassa riitti tunnelmaa yömyöhään ja aamuun asti. Ei siellä varsin isoja asioita tapahtunut, eikä se ole varmaa, että muistavatko ihmiset kaikki asiat oikein. Kuulemma läheisen parantolan työntekijät Kauko ja Helmi olivat puolijulkisesti toisiaan siellä käpälöineet useampaankin kertaan. Joku väittää heidän kadonneen kömmeliin ja saunaankin. Ovathan he naimisissa, mutta onhan tuo sopimatonta. Tosin pappi Tiitus sanoi muuta. Tiitus oli kovassakin humalassa. Hänen mukaansa kaikki illan aikana tapahtunut oli kohtuullista. Tai siis ei ollut, sillä oli kuulemma kohtuutonta, että miehellä pitää olla vain yksi vaimo. Myös se muissa papeissa pahennusta herättänyt Kukon järjestämä tanssiesitys oli Tiituksen mielestä täysin kohtuullinen. Yövahdiksi määrätty tullimies Kurki kuulemma näytti luvan kanssa persettään Tiitukselle. Pappi Nevin pyöritteli nurkassa päätään ja sanoi vievänsä sanaa tapahtumista Vuoriniittyyn. "Minulle tarjottiin kerran Rajakatseen papin virkaa. Oli elämäni paras päätös, että en ottanut sitä vastaan." Niin se Nevin kuulemma sanoi. Bardi Vidas oli kuulemma ottanut yöllä silmälappunsa pois. Hänellä olikin silmä siellä alla, silmä joka loisti pimeässä tummanpunaisena. Kukaan ei uskaltanut häneltä asiasta kysyä, mutta taitaa olla parempi pitää sitä silmälappua ihan yleisen viihtyvyyden vuoksi. Pyykkäri Miina kertoi suureen ääneen olevansa kihloissa Otson veljen kanssa. Otson veli ei virkannut tähän asiaan mitään. Sanni puolestaan kertoi, että häntä ei huolita paikalliseen "naisten piiriin", joten hän perustaa "paremman piirin". Tuollaisia siis kerrotaan tavernassa puolen yön jälkeen tapahtuneen.

Aamusella oli vieläkin runsaasti juhlaruokia jäljellä. Syömingit siis jatkuivat. Juhlajuomat olivat jo menneet, mutta toki tavernasta sai juomaa.

Aamulla vouti Rufus Kraakku saapui tavernalle. Hän järjesti isäntien kokouksen. Kyse oli varmaan Ilmarin, Jurkaman ja Naalin tilojen rajoista ja erilaisista käyttöoikeuksista. Naali ja Jurkama olivat paikalla. Ilmaria odoteltiin pitkään, mutta lopulta vouti totesi, että kokous alkaa nyt. Ilmari oli tiettävästi norkoillut tavernalla kukonlauluun asti, niin eipä kai ihme, että väsytti. Mutta mitähän nyt seuraa voudin linjauksista, kun isäntä itse ei tullut edes paikalle? Taitaa olla vaimo Vienolla taas sanomista isännän toilailuista. Ja ihan aiheesta.

Aamupäivällä oli se sepän vaimon Aamun järjestämä Kätevä emäntä -kilpailu. Tällä kertaa oli leivottu keksejä ja tehty käsitöitä. Juhlaväen piti äänestää parasta. Äänet laski Deinosan-killan vanhempi jäsen Hellevi. Voittaja oli Aamu itse, taas. Sanni oli jo viime vuonna syyttänyt Aamua vilunkipelistä, ja varmasti syyttää taas.

Seuraavaksi oli Kempuran Rouheat äijät -kilpailu. Palkintona oli pieni pronssinen kistopatsas. Kempura oli itse vielä aamulla kovasti miettinyt, että missä lajeissa kilpailtaisiin. Tuli sieltä lajeja sitten, mutta ei niitä osallistujille kerrottu, ennen kuin kisaan oli ilmoittauduttu. Lajeina olivat mölkyn heitto ihan siitä mölkky-pelistä, häälahjan teko ja naiselle runoilu. Itse asiassa Kempura olisi halunnut vastavalitun kätevän emännän arvostelevan häälahjat ja runoilin. Aamu kuitenkin kieltäytyi kunniasta kiireisiinsä vedoten, mutta pyykkäri Miina ilmoitti voivansa olla sijainen. Ja niin hän olikin. Kolmen lajin jälkeen voittajaksi selvisi seppäkisälli Önjavi.

Hirttämättömien Kapteeni ja Satakieli nähtiin paikalla toisena päivänä. Yllättäen yksi paikalla ollut muukalainen sanoi tuntevansa Kapteenin. "Eikö sinun pitäisi olla kuollut?" Kapteeni kääntyi katsomaan miestä. "Se olen minä, Harakka. Eikö sinun pitäisi olla kuollut?" Mies aikoi kutsua Kapteenia jollain nimellä, ei ole varmaa millä, mutta Kapteeni keskeytti hänet heti. "Ei! Sano Kapteeni, kuten kaikki muutkin. Emme ole kuolleita." "Selvä. Kapteeni." Kapteeni, paikalle tullut Satakieli ja tämä Harakka vetäytyivät syrjemmälle ja juttelivat pitkään. Selvästi Harakka oli heidän tuttujaan.

Myöhemmin Kapteeni lähestyi Satakieltä pullon kanssa. Puhe oli enimmäkseen nohvatovia, joten ihan varmaa ei ole, miten keskustelu meni. Kapteeni kai käski Satakieltä ottamaan lääkkeensä viimeiseen tippaan asti. Satakieli ei selvästi pitänyt lääkkeestään. Melkoisen metelin he saivat aikaan. Harakka pyöri yhä heidän mukanaan, mutta ei vaikuttanut tietävän, mistä oli kyse. Painostettuna Satakieli joi pullon tyhjäksi, vaikka yökkäili moneen kertaan välissä. Aikansa yökittyään ja päätään pideltyään Satakieli ripustautui äkisti Harakan kaulaan. Kapteeni huusi närkästyneenä jotain. Kai hän sanoi, ettei se ollut rakkausjuomaa, tai jotain sinne päin. Harakka ja Satakieli lähtivät joka tapauksessa käsi kädessä paikalta Kapteenin seuratessa perässä.

Niin se muukin väki vähitellen alkoi hajaantua.