Rajakatse CIV - 104

Lämmin alkusyksyn päivä oli koittanut Vanhalla Piparilla. Väkeä oli paikalla läheltä ja vähän kauempaakin.

Palkkasoturi Akseli oli saapunut tavernalle. Hän oli nykyään Zada-papiston palveluksessa Vardakovissa. Kaikkea odottamatonta Akselille sattuu. Mitenköhän se hänen hurjaviiniläinen vaimonsa sopeutuu nyt taas uuteen paikkaan ja uusiin tapoihin?

Kerskanperäläisiä oli saapunut Vanhalle Piparille. Isäntä Unto oli kovasti lehmänkauppoja tekemässä; hän siis halusi ostaa lehmiä. Ainakin Naalin kanssa hän jutteli pidempään.

Kempura kertoili uusimmasta keksinnöstään, joka oli piipuke. Se oli siis savupiippu, jonka alla ei ollut tulisijaa. Eikö sellainen päästä vain lämmöt harakoille? Ei, kun piipuke on alhaalta tukittu. Kanalaan oli kuulemma sellainen tehty. Muurarimestari Hugo oli kieltäytynyt tekemästä moisia. Kempura se mietti kovasti, miten niitä saisi tehtyä itse lisää. Tiiltä pitäisi polttaa ainakin. Vaan saakohan tiiltä edes polttaa ilman muurarien killan lupaa? Takkaa tai savupiippua ei saa muurata kuin mestari, mutta ei kai se sääntö niitä piipukkeita koske, kun kerran mestari oli jo kieltäytynyt sellaisen tekemisestä. Mitä varten tällaisia piipukkeita sitten pitäisi tehdä? Kuulemma niistä jotain verohyvitystä ehkä saisi. Savupiipusta kuulemma ainakin saa.

Naisten piiri tai piirit, kai ne molemmat olivat siinä mukana, järjesti lukuopetusta halukkaille Melinan pyhäköllä. Silmiinpistävää oli, että kaikki halukkaat olivat naisia. "Varokaas vaan äijät. Kun naiset osaa lukea ja te ette, niin pistätte merkkinne vielä vaikka kuinka huonoihin sopimuksiin", tullimies Kaapo Kurki varoitteli.

Olivat sitä jotkut miehetkin asian lukemisesta kiinnostuneet. Kurki järjesti lukukilpailun seppä Armas Tenukuvun ja barbaari Kendallin välillä. Kyse oli keskikesän juhlan vedonlyönnistä. Kurki kaivoi paperin täynnä itse kirjoittamaansa tekstiä. "Puhuttiin yhdestä lauseesta", Tenukupu vastusti. "Nyt katsotaan, osaatteko lukea ja ymmärrättekö myös lukemaanne", Kurki vastasi. Kilpa päättyi yhteisestä päätöksestä tasapeliin. Kyllä kumpikin todellakin osasi lukea ihan pitkiä lauseita ja Kurjen mukaan ymmärsivätkin, mitä lukivat. Tenukupu se tuntuu oppivan mitä tahansa kunhan on vedonlyönnistä kyse; kaikkihan muistavat sen luutulla soittamisen.

Kempura kantoi tavernan eteen puisen naispatsaan. Kempura pystytti sen yhdessä Tenukuvun kanssa. "Nyt on nähtävyys! Ei tuo patsas vaan se, että Kempura tekee työtä!", Tenukupu sanoi suureen ääneen. Kempura puolestaan kertoi patsaan olevan "kunnianosoitus naisille". Ei ihan sellaista puhetta, jota Kempuralta odottaa. Liittyyköhän tämä nyt siihen, että Kaarlon vaimo Kirsi Kempura on vihdoin raskaana, ainakin huhujen mukaan.

Otson veli oli kuulemma kovasti kiireinen Hilpeällä Siepolla. Hän käväisi vain Vanhalla Piparilla tuon syyspäivän aikana. Hilpeällä Siepolla oli kuulemma iso määrä Deinosanin killan oppilaita. Heillä oli joku syysjuhla meneillään. "Tiedättehän kisällit ja oppilaat? Kun vapaalle pääsevät, niin meno on hurjaa. Ei niitä voi vahtimatta jättää." Mutta ei siellä Siepolla tiettävästi mitään vahinkoja tai tappeluita sentään ollut tapahtunut. "Krapulaa ne nyt siellä potevat. Ja varmaan potevatkin pitkään." Sellaisia terveisiä Otson veljellä oli.

Olikohan Deinosanin noviisi Efedriina siinä joukossa mukana? Tavernalla olleet lapset ainakin etsivät kovasti joitain tarvikkeita juuri Efedriinalle. "Sitten kun annatte ne jutut sille kahelille Efedriinalle, niin juoskaa, ennen kuin se räjäyttää jonkun keitoksensa taas!" Näin ne jotkut lapsia varoittelivat. Ehkä vähän liioittelua sentään. Ja mitä ne lapset sitten etsivät? Niiden oppilaiden kadottamia kaikenlaisia tavaroita. Niitä oli ympäriinsä Vanhan Piparin aluetta. Oppilaat olivat siis juhlineet edellisenä iltana Vanhalla Piparilla ja suunnanneet sitten Siepolle.

Tavernalla oli pari soittelijaa. Yrittivät saada väkeä tanssimaan, mutta kovin hyvin eivät siinä onnistuneet. Paikalla olleet lapset he saivat mukaan tanssimaan. Hyvä saavutus sekin.

Linnakkeen entinen komentaja ritari Mäntyhovi saapui tavernalle seurueineen. Mukana olivat myös Efedriina ja joku nainen Regina nimeltään, jota huhuttiin kirjailijaksi. Mikä se sellainen on? Joku joka kirjoittaa tarinoita paperille tai ihan kirjaan. Ei mahda olla kannattavaa moinen. Efedriina sai tavaransa, eikä mitään räjähtänyt, ainakaan vielä. Mäntyhovi puuhaili jotain linnakkeen nykyisen komentajan ritari Alarikin kanssa.

Molemmat naisten piirit tulivat tuona iltapäivänä hyvin toimeen keskenään. Se kirjailija Regina, joka Mäntyhovin mukaan oli siis ihan vaan hänen kirjurinsa, kertoi joitain hävyttömiä tarinoita molemmille piireille. Niinpä, hävyttömät tarinat yhdistävät. Koko taverna kohisi ja punasteli tarinan mukana. Mitenköhän sopimaton se olikaan?

Vouti Rufus Kraakku saapui pitämään puhettaan; siitä on tullut jonkinlainen syksytraditio. Vouti kiitteli hyvästä vuodesta. Samalla hän kertoi nostoväkisuunnitelmien jatkuvan. Puheen jälkeen isäntä Jurkama halusi puhua juuri tästä asiasta voudin kanssa. Jurkama ei voinut ymmärtää, miksi isäntien pitäisi lähteä nostoväkeen. Eikö sen pitäisi riittää, että tila lähettää jonkun nostoväkeen. "Koko ajatus on siinä, että isännällä tai isännän suoralla perillisellä on jotain menetettävää. Joku renki voi lähteä karkuun taistelukentällä saman tien, koska ei hänen tilansa ole missään vaarassa. Renki saattaa päästä takaisin töihin vaikka miehityksen alla." Näinhän sitä isäntien nostoväkeen ottamista oli jo aiemmin perusteltu. Kempura naureskeli määräykselle: "Miettikää nyt sitä meidän Honkalinnan Jaakkoa sotilaana!" Voutikin myönsi, että Jaakosta olisi varmaan enemmän haittaa kuin hyötyä, toisin kuin Jurkamasta.

Pitkään vouti, Kempura ja Jurkama asiasta puhuivat. Vouti sanoi, että ratsumiehen täysi varustaminen voitaisiin katsoa korvaavaksi tavaksi hoitaa se nostoväkeen osallistuminen. "Kaikkien isäntien pitää olla yksimielisiä, mikä hyväksytään korvaukseksi", vouti sanoi. "Eikö sen voisi hoitaa ihan vaan rahalla?", Kempura tiedusteli. "Ootko sä Jurkama muka joku köyhä?" Vouti vastasi: "Sellaisella rahamäärällä, jolla se ratsumies saadaan varustettua, jos näin yhdessä sovitaan." Jurkama vaikutti vastahakoiselta. Ei hän köyhä ole, mutta pihi kyllä, kuten kaikki tietävät. Jurkama vakuutti, että korvauskäytännöstä päästään kyllä vielä sopimukseen. "Minä olen Rajakatseen luottoisäntä. Kyllä minä saan asiat sovittua!" Jurkamalle huomautettiin, että hänen pitäisi päästä yhteisymmärrykseen myös isäntä Ilmarin kanssa. "Ei se ole ongelma, kunhan Ilmari on samaa mieltä minun kanssani." Tätä keskustelua varmasti jatketaan vielä loppuvuonna.

Pohdinnat nostoväestä herättivät keskustelua muidenkin parissa. Kerskanperäläiset pohtivat, että voisivat laittaa sille Kerska-sonnilleen panssarit päälle ja päästää sen sitten taistelukentälle. "Johan lakoaisi nohvatovilaiset!" Ei kyllä saisi hienoa sonnia moiseen käyttää.

Metsästä kuului huutelua. Siellä oli joitain metsäläisiä. Sanoivat hyökkäävänsä joskus. Ajavat kuulemma rautaväen pois ja kaatavat velhon torin, ilmeisesti siis Gallius Kukon tornin. Huutelua se vaan oli ja pakoon he lähtivät, kun väki heitä lähestyi. Papitar Sirja varoitti käymästä liian helposti huutelijoiden kimppuun. "Jos ne huutelevat, niin antaa huudella. Ne ovat viestintuojia kuitenkin." Komentaja ritari Alarik oli samaa mieltä.

No eipä siinä muuta maininnan arvoista enää sinä iltana tapahtunut.