Rajakatse L

Rajakatse L: Kohoamisen riitit

Rajakatseen fantasiamaailmaan, taverna Vanhalle Piparille sijoittuva liveroolipeli noin 40-50:lle pelaajalle.


14.9. - Pelin yleisohje on lähetetty sähköpostissa pelaajille.

22.9. -Pelin huhupaketti on lähetetty sähköpostissa pelaajille.


Lisätietoja:

Sami Mäntylä, 050 363 3845
sami.mantyla (at) uta.fi

Kuvaus pelin tapahtumista ja seurauksista:

Eräänä syyspäivänä, pyrstötähden loistaessa melko kirkkaasti pohjoisella ilta- ja yötaivaalla (http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/1/18/Comet-Hale-Bopp-29-03-1997.jpeg ) koettiin Rajakatseessa hyvin tapahtumarikas päivä. Tuona päivänä Rajakatseessa ja erityisesti taverna Vanhan Piparin seuduilla liikuskeli varsin paljon monenlaista väkeä ja kulkijaa, osa lähiseuduilta, osa huomattavasti kauempaa tulleita. Monenlaisia välikohtauksia ja tapahtumia saatiinkin todistaa, ja oli siinä totisesti paikallisilla maalaisilla ja muillakin ihmettelemistä. Sitä on hankala arvioida, oliko pyrstötähdellä myötävaikutusta asiaan, mutta monet pitävät omissa arveluissaan ja jaaritteluissaan tätä mahdollisena. Ainakin tällainen hyvin poikkeuksellinen tähtitaivaan ilmiö oli ilmeisesti saanut virallisten tahojen ohella myös erilaisia hörhöjä liikkeelle, niin Rajakatseessa kuin muuallakin.

Tunnetuista tapahtumista merkittävimpiä oli se, että jalokivikillat ja pappiskunnat kokoontuivat tuona vilkkaana syyspäivänä jälleen Rajakatseessa, taverna Vanhan Piparin seutuvilla, kuten ovat jo pidemmän aikaa pitäneet tapanaan. Kokouksen puheenaiheita ei niin tarkkaan tiedetä, mutta rahvaalle kantautuneiden huhujen mukaan puheenaiheena ovat olleet mahdollisesti mm. pyrstötähti, jokin pelottava maalaus, kiltojen väliset touhut noin yleensä sekä kiltakokouksen erikoiset vieraat. Jälkimmäisistä tiedetäänkin, että Rajakatseeseen saapui Zharin mestarien edustajan, velho Lotuksen mukana kaksi kovin outoa vierasta. Nämä Lotuksen matkatoverit olivat tulleet siis tämän mukana Vardakovista, Zharin mestareiden killasta, mutta ovat ilmeisesti alkujaan lähtöisin jostakin paljon kauempaa. Nimittäin näistä vieraista kerrotaan, että he olisivat olleet jonkin hyvin kaukana asuvan ja täkäläisille tuntemattoman kansan lähettiläitä. Eivätkä itse asiassa edes ihmisiä, metsäläisiä tai haltioitakaan! Huh! Näistä "lähettiläistä" puhutaan, että nämä olivat sonnustautuneet varsin peittäviin kaapuihin ja huppuihin, vain kasvot olisivat olleet nähtävissä. Ja ihmisen kasvojen paikalla olisivat olleet jonkinlaiset liskonnaamat ja kuonot! Siitä on paikallisten keskuudessa lähinnä arveluja, mitä moiset kummajaiset tai olennot oikein olivat, ja mitä ne Rajakatseessa oikein toimittivat. Sivistyneen, asiallisen ja älykkään oloisesti niiden väitetään kiltalaisten kanssa aikaa viettäneen, sen sijaan rahvaalla ei ollut juurikaan tilaisuuksia päästä olentoja kunnolla näkemään tai tarkastelemaan. Useat maalaiset ovat kuitenkin jälkikäteen sitä mieltä, että moisten kummajaisten, olioiden tai petomiesten ei pitäisi antaa tuolla tavalla liikuskella, edes saatettuna, vaan moiset luonnottomuudet pitäisi päästää päiviltä, ennen kuin ne tekevät kamaluuksia ja aiheuttavat ihmisille surua ja kärsimystä. Muistot monen vuoden takaisista kauheista tapahtumista kaivelevat vielä mieliä. Joka tapauksessa, kiltakokouksen jäsenet huolehtivat näiden lähettiläiden turvallisuudesta ja ilmeisesti myös avustivat näitä vieraiden jonkinlaisessa rituaalissa. Illan hämärtyessä vieraat vetäytyivätkin metsän siimekseen saattajien kanssa ja suorittivat siellä jonkinlaisen uskonnollisen tai muun toimituksen, jonka yhteydessä liskonaamoista arvokkaamman oloinen kuoli. Tämä oli ehkä tarkoituskin, ainakin vieraiden kanssa asioineet ja toinen liskonaama käyttäytyivät, kuin tämä olisi kuulunut asiaan. Useat ihmiset kuitenkin näkivät, kuinka rituaalin jälkeen vainaja kannettiin Weldoonin linnakkeelle, toisen liskonaaman seuraillessa mukana. Siitä on vain arveluita, mitä tuollainen rituaali oikein tarkoitti ja miksi jalokivikillat oikein veljeilivät noiden Lotuksen liskotuttavien kanssa. Tuon illan jälkeen ei toistakaan liskonaamaa ole enää Rajakatseessa nähty, joten Lotus ja henkiinjäänyt liskonaama lienevät palailleet takaisin Vardakoviin.

Huhutaan, että kiltakokoukseen osallistui edustajia kaikista laillisista papistoista ja jalokivikilloista. Se oli toki huomionpantavaa, että Vardakovin sotavelhojen Armas Jaamaa ei kuitenkaan nähty paikalla, kuten myöskään ketään muuta punatabardista miestä. Jälkikäteen on lähtenyt liikkeelle tarinoita siitä, että Vardakovin sotavelhot olisivat toki myös olleet edustettuina, kiltakokoukseen olisi kuuleman mukaan lähetetty naispuolinen siivooja, joka olisi edustanut kiltaansa. Tiedä sitten, onko tarinassa minkä verran perää.

Jalokivikiltojen ja näiden outojen vieraiden metsäinen rituaali ei ilmeisesti ollut ainoa laatuaan tuona iltana. Rajakatseeseen saapui samana päivänä nimittäin myös suomurajalainen kauppias Nikolaus Koukka seurueineen, ja kauppias paljastui illan mittaan jonkinlaiseksi salatieteilijäksi, okkultistiksi tai ties miksi. Kauppiaalla oli siis myös oma rituaalihankkeensa kauppiaantoimiensa ohella, mutta tämä selvisi viranomaisille vasta illan mittaan. Kuitenkin jo kauppiaan seurueen saapumisesta lähtien tiettyjä epäilyksiä oli ilmeisesti herännyt, siinä määrin outo ja erikoinen miehen seurue oli. Tähän seurueeseen kuului ensinnäkin miehen vaimon Annastiinan ohella vierailta mailta lähtöisin ollut miespuolinen barbaarisoturi, joka pukeutui jonkinlaiseen naisten hametta muistuttavaan vaatekappaleeseen. Lisäksi seurueessa oli mukana hivenen oudolta vaikuttava, Senja-niminen nainen, joka muistetaan ja tunnetaan osittain mm. siitä, että tämä aiheutti kevättalvella 468 hämminkiä Vuoriniityn kaupungissa, Tupru Eepoksen kirjansitomolla. Tuolloin talolla vieraana ollut nainen oli koettanut aikanaan myrkytellä eri ihmisiä tainnuttavilla juomilla, tai näin ainakin kerrotaan. Nainen päätyikin tekosistaan vankilaan, josta vapautui hivenen poikkeuksellisesti jo tämän vuoden alkusyksystä. Nyt Senja oli päätynyt siis mukaan palvelijattareksi tuohon kauppiaan seurueeseen. Seurueen saavuttua Rajakatseeseen juuri Senja joutui ensimmäisenä selkkaukseen. Nimittäin alkuillan kuluessa kuultiin saunalta kovaa metakkaa. Asiaa tutkittaessa saatiin havaita, että Kempuran apulainen Savihaara oli polttanut kasvonsa pahasti, Senjan ilmeisesti lyötyä miestä palavalla halolla. Senja väitti Savihaaran yrittäneen raiskata hänet saunalla, mitä mies taas kiisti tehneensä. Tiedä sitten, mikä oli totuus asiassa, mutta Savihaara päädyttiin toimittamaan Rajakatseen linnakkeelle loppupäiväksi, myöskin saamaan alustavaa hoitoa vammoihinsa. Senja sai puolestaan jäädä tavernaseudulle. Sitten illan hämärtäessä ja pyrstötähden tullessa paremmin esiin iltataivaalla kauppiaan seurue vetäytyi myöskin metsän siimekseen, omaan suuntaansa. Vaikka viranomaisten ja erityisesti kiltakokouksen osanottajien huomio olikin suurelta osin muissa jutuissa kuten "lähettiläissä", päätettiin kauppiaan seurueen touhuja pitää silti silmällä. Seurueen perään lähtikin joukko väkeä, mm. Derecas-papit Serpent ja Matteus Masula sekä Zada-pappi Jojopan. Kertoman mukaan kauppiaan seurue yhytettiinkin metsästä jotakin rituaalia suorittamasta. Papit ja muut paikalletulleet ryhtyivät kiinniottamaan kauppiasta, joka pääsi kuitenkin odottamatta iskemään pappi Matteus Masulan kimppuun. Sekavan oloinen kauppias ehti viiltää pahannäköisesti Matteuksen kaulaa, ennen kuin mies saatiin taltutettua ja tilanne rauhoitettua. Matteus selvisi myös tästä vammastaan, vaikka täpärällä olikin. Seurue kuljetettiin seuraavaksi tavernalle ja kauppiaan palkkasoturi päätyi jalkapuuhun, kauppias puolestaan häkkiin. Naisia pidettiin muuten silmällä. Kauppiaan tila alkoi kuitenkin nopeasti illan aikana heikentyä jonkin myrkytyksen vuoksi ja hän kuolikin vielä saman päivän lopuilla vankina, ilman että mikään parannuskeino ehti häntä auttaa. Naiset puolestaan kärsivät lievemmistä oireista, tai näin ainakin kerrotaan. Viranomaisilla olikin tämän jälkeen paljon pohdittavaa siinä, miten jatkossa edetä asiassa. Nimittäin Senjan aiempi maine myrkyttäjänä sinänsä nostatti jälleen epäilyksiä, mutta toisaalta kolmikon nauttima myrkky saattoi hyvinkin olla kauppiaan omia tuotoksia tai hankintoja. Samaten askarrutti kysymys siitä, että jos kauppias todella oli jonkinlainen itseoppinut okkultisti, alkemian ja muiden salakeinojen tutkimiseen omin luvin perehtynyt henkilö, jota vielä epäiltiin arveluttavista toimista, niin mitä tulisi tehdä hänen mittavalle omaisuudelleen. Samaten jos tapaukseen liittyisi riittävästi arveluttavia seikkoja ja hämäräperäisyyksiä, saattaisi miehen koko omaisuus päätyä viranomaisten takavarikoimaksi.

Loppusyksyn aikana Mahtivuoren viranomaiset ovatkin päätyneet asian suhteen jonkinlaiseen ratkaisuun. Naisia ja palkkasoturia kuultuaan nämä päädyttiin vapauttamaan erinäisistä syytöksistä. Kauppias Nikolaus Koukan puolestaan todettiin syyllistyneen siinä määrin hämäräperäisiin ja arveluttaviin tekoihin, joista vähäisimpiä eivät olleet yritys vahingoittaa sekä itseään että naisia, kuten myöskin paikalle tullutta pappia. Mahtivuoren viranomaiset päätyivätkin takavarikoimaan huomattavan osan kauppiaan omaisuudesta ainakin toistaiseksi haltuunsa. Miehen tuore leski Annastiina ei varmasti ollut tyytyväinen tilanteen kehitykseen ja hän saattaa hyvinkin vielä yrittää oikeusteitse ajaa oikeuksiaan ja saada miehen omaisuus laillisesti takaisin perinnökseen. Saapa nähdä, miten käy.

Muutama uskonasioista kiinnostunutta ja hurjaankin pohdiskeluun taipuvaista maalaista on pohtinyt sitäkin, että kauppias Nikolaus Koukan tarkoituksena oli kukaties okkultistisella taikarituaalillaan kohota korkeammaksi olennoksi, ehkä jopa jumalten joukkoon. Hui, pelottava ajatus että tuo kyseinen kauppias olisi "kuoltuaan" nyt jossakin voimallisena olentona ja valvoisi jatkossa kuolevaisten tekemisiä. Suurin osa ihmisistä pitää tällaista ajatusta ja uhkakuvaa kuitenkin aivan naurettavana ja joutavana humpuukina.

Tuona syksyisenä päivänä tapahtui toki muutakin. Rajakatseen linnakkeelle oli nimittäin saapunut Vuoriniityn armeijasta tarkastaja Johannes Puronkohina, joka linnakkeeseen tutustuttuaan jakoi jo pidempään odotetut ylennykset aliupseeri Alpolle ja sotilas Arren-Bertilille. Jo oli korkea aikakin, moni saattoi todeta. Alpo ylennettiin apulaisseriffiksi ja Arren-Bertil puolestaan ns. "vanhemmaksi sotilaaksi." Muita ylennyksiä ei tuolla erää tullut. Vanhastaan Rajakatseen linnakkeen johdossa toimii siis seriffi Maru Rysen, lisäksi linnakkeella on vanha höperö linnanherra Wilhard, jolta ei ole kuitenkaan lupa ottaa tehtäviä vastaan. Lisäksi linnakkeella oli aiemmin ns. komentajan toimi, mutta tuo virka on ollut vapaana siitä lähtien, kun ritari Torsten luopui virasta ja palasi eteläiseen Mahtivuoreen.

Samana päivänä kuin sotilaitten ylennykset, kiltakokous ja oudot rituaalit tapahtuivat, vapautettiin myös kaksi entistä sotavankia. Kyseiset vuoriniittyläiset miehet olivat jääneet vangeiksi siis Rajakatseen taistelun aikaan, jo yli 20 vuotta sitten. Vasta nyt nohvatovilaiset suvaitsivat kyseiset miehet vapauttaa, ja mahtivuorelaisilla ei täysin ollut tiedossakaan, että kyseiset miehet olivat enää elossakaan. Vapauttamisen taustalla oli ilmeisesti valtakuntien papistojen väliset sopimukset ja yhteistyöhankkeet. Kahden veteraanin vapautus meni muutoin asiallisesti ja rauhallisesti, mitä nyt miehistä toinen intoutui purkamaan kiukkuaan nohvatovilaisille kovaan ääneen ja uhkasipa tilanne ajautua rähinäksikin. Verenvuodatukselta kuitenkin vältyttiin ja veteraanit on sittemmin toimitettu Vuoriniittyyn, sukulaistensa ja tuttaviensa luokse. Siinä onkin hyvä kysymys, onkohan nohvatovilaisilla vankiloissaan vieläkin jonkin verran sodasta jääneitä veteraaneja, joita ovat siis pimittäneet itsellään?