Shamaanit

Metsäläis shamaanit:

-Eri shamaaneilla on erilaisia selostuksia.
-Pääasiassa uskomukset ovat uskoa vainajien henkiin ja muihin henkiin. Shamaanit ovat yhteyshenkilöitä henkimaailmaan.
-Ruumiit usein kasataan kivien alle taikka haudataan maahan. Ruumiiden mukaan laitetaan vainajan tärkeitä esineitä, kuten kivikirves tms. Jos vainajalla on arvokkaita esineitä, kuten metallinen miekka, voi perillisille käydä kiusaus ylivoimakseksi ja miekka ei jostakin syystä löydäkään tietään hautaan vainajan mukaan.
-Metsäläis shamaaneilla on vähäisiä maagisia voimia. Nämä voimat shamaanit ajattelevat olevan ympäröivästä luonnosta ja henkimaailmasta lähtöisin olevaa.

Yleistä shamaaneista

Yleensäkin shamaaneilla on suuri kunnioitus luontoa kohtaan. He voivat kuunnella lintujen laulua, ja kuulla niissä tarinoita ja ennustuksia. Shamaanit kuuntelevatkin erittäin tarkkaan kaikkia luonnon ääniä, ja kuulevat niissä monenlaisia tarinoita. Näitä tarinoita he tietenkin itse värittävät omilla ajatuksillaan.

Yrttien ja monien kasvien parantavista sekä muita ominaisuuksista monet shamaanit tuntuvat olevan hyvin selvillä. Monesti shamaani perii vanhemmalta shamaanilta jonkun esineen, jota he pitävät omana taikakalunaan. Tätä esinettä he käyttävät kaikissa toimituksissaan. Tätä taikakalua kutsutaan usein tuuriksi. Monesti tämä tuuri on jonkinlainen keppi tai kädessä pidettävä esine, mutta toiset kantavat tuuria kaulassaan. Jotkut shamaaneista osaavat jopa joitakin todellisia mystisiä voimia.

Vaikka suurin osa shamaaneista ovat vanhempia miehiä, ei kuitenkaan ole tavatonta törmätä naispuoliseen shamaaniin. Myös nuorempia shamaaneja on yleensä jonkun vanhemman oppilaana ja suojattina.
Shamaaneita kustutaan usein myös heidän taitojensa mukaisesti, joita
ovat:

Tisla - Oppilas /suojatti
Sarsa - Tarinan kertoja
Kiisa - Luonnonkuuntelija
Turra - Parantaja
Prii - Korkein nimitys

Monet shamaanien rituaaleista ovat hyvin yksilöllisiä, näihin voi kuulua rumpujen paukutusta, soittoa, tanssia, laulua jne. Suuri osa kuitenkin mietiskelee paikallaan hiljaa istuen yleensä kutsuen henkiä.

Hieman historiaa

Shamaanit vaihtelevat tietojaan ahkerasti muiden shamaanien kesken, jopa yli heimorajojen. Täten yleensä shamaanit tuntevat metsäläisten maailmaa paremmin kuin muut metsän väestä. Ennen etelän ihmisten tuloa oli shamaaneilla yksi tai kaksi suurempaa kokousta, joissa he turinoivat keskenään. Nämä kokoukset jatkuivat yleensä hyvin hyvin myöhään yöhön. Kokous alkoi sillä että jokainen esittelee itsensä, jonka jälkeen syödään hyvä ja tuhti ateria. Tämän jälkeen on turinailta, jossa kuulumisia vaihdellaan puolelta toiselle, välillä kehuskellen omia tuurejaan ja taitojaan. Tämän jälkeen avataan kiljukannut ja otetaan soittimet esille ja sitten soitto ja tanssi alkaa. Seuraavan päivän he viettävät hyvin hiljaisena kokousmajassa tai kokousteltassa.

Kaikki shamaanit eivät tietenkään ole mitään juoppoja, mutta poikkeuksetta he osaavat tehdä alkoholia (kiljua) luonnon antimista. Kiljuntekotaito ei ole mikään harvinaisuus metsäläisten keskuudessa, mutta shamaanit tekevät sitä hyvin.

Nykyään nämä kokoukset * ovat vähentyneet paljon, eikä niitä juuri pidetä. Ainakin eteläisimmässä osassa Mahtivuorta tämä perinne on hyvin huonossa jamassa. Tämä johtuu tietystikin siitä, että ensinnäkin metsäläiskylät ovat hyvin pieniä ja liikkuvia telttakyliä. Koska näiden kylien välimaastoa rikkoo vielä etelän ihmisten asutus, on kylien välinen toiminta muutoinkin hankalaa. Monet shamaaneista ovat erakoituneet, ja heidän alkoholinkäyttönsä on vienyt jotkut aivan rappiolle. Jopa jotkut omasta kylästään haukkuu heitä huuhaashamaaneiksi. Muutoinkin shamaanien arvostus on laskenut monien metsäläisten silmissä. Suurin osa kyläpäälliköistä kuitenkin vielä uskoo shamaanien arvoon ja ennustuksiin. Pohjoisempana shamaanien arvostus on suurempi kuin etelässä.


* Gohtargin tiedetään aloittaneen shamaanien kokouksia uudelleen ensimmäisen kokouspaikan ollessa Rajakatseessa 461.

Tunnettuja shamaaneja

-Rajakatseen Shamaani, on takavuosina Rajakatseessa asunut metsäläisshamaani. (EPH)